Santiagon tiellä

Oletko joskus haaveillut vaelluksesta Santiago de Compostelaan? Käytännön syistä tuo haave ei meille enää ole realistinen, mutta kiinnostava tuo reitti on. Reittejä on itse asiassa useita ja sen suosituinta vaihtoehtoa eli noin 800 km:n reittiä Ranskan Saint-Jean-Pied-de-Portista Santiago de Compostelaan kulkee yli 100 000 ihmistä vuosittain.

Näin lähellä reittiä emme ole ennen olleet. Hasparremista lähtiessämme emme valinneetkaan helpointa tietä Ranskasta Atlantin rantojen kautta Espanjaan, vaan käännyimme tielle, jolle oli viitta Saint-Jean-Pied-de-Port. Tästä kaupungista, juuri täältä roomalaisen sillan kautta alkaa monen vaellus.

Tätä katua kulkee moni ensimmäiset sadat metrit.

Näitä maisemia moni pysähtyy ihailemaan ensi töikseen reitillä rinkka selässä.

vietettyään ensin yönsä jossain näissä lukuisissa hotelleissa, joita kaupunki näytti olevan täynnä.

Illalla on ehkä aloitettu messusta täällä, vaikka läheskään kaikilla ei vaelluksen motiivina ole pyhiinvaellus tai kristillinen ajatus hiljentymisestä, vaan ihan vain vaeltaminen, maisemat, kuntoilu, kävely.

Meillä ei rinkkoja ollut, ei edes lenkkareita jalassa ja niinpä katselimme rauhassa näitä paikallisia kauppoja. Pikkuinen pussi sokeroituja hedelmiä lähti mukaan.

Vaeltajat eivät taida autoteillä matkaansa viettää, emmekä useita nähneetkään, mutta silloin tällöin tien varrella oli viittoja tai varoitusmerkkejä tien vaeltajista.

Olimme pariltakin paikalliselta, viimeksi aamulla isännältämme, kyselleet, voimmeko Pyreneitä ylittäessämme vielä törmätä lumeen tiellä. Emme törmänneet, mutta läheltä piti, tien reunoilla sitä vielä oli.

Tällainen oli päivän reitti ja sen jatko seuraavana päivänä Logroñosta El Escorialiin. Bayonnen ja San Sebastianin kautta ajaen emme olisi olleet vuorilla.

Me kuitenkin mieluummin valitsimme vuoret.

Lumiraja ei tältä näköalapaikalta ollut kaukana.

Miksi täällä oli myös pieni kappeli, sitä emme tulleet tietämään. Kiinni se oli joka tapauksessa.

Matka ei ollut kovin pitkä, joten olimme jo mukavasti iltapäivällä Logroñossa, seuraavaksi varaamassamme majapaikassa. Juha istahti hetkeksi, enkä voinut olla ottamatta kuvaa. Logroño on viineistään tunnetun Riojan alueen pääkaupunki. Emme sentään olleet yötä viinikellarissa, olohuoneessamme vain oli koko seinän kokoinen juliste viinikellarista.

Viinien lisäksi Logroño on kuuluisa silloistaan, siispä kävelyreittimme alkoi luonnollisesti Ebro-joen rannasta. Siltojen lisäksi paikalla oli merimetsoja.

Eivätkä lukuisat haikaranpesätkään mitenkään yllättäneet.

Viihtyisällä rannan kävelytiellä oli hauskan punaiset lamput.

Puente de Hierro on terässilta, joka valmistuessaan 1882 paransi Logroñon ja La Riojan alueen yhteyksiä Pohjois-Espanjaan.

Puente de Piedra valmistui vähän sen jälkeen. Siitä on tullut Logroñon symboli, joka on sen vaakunassakin.

 

Me kävimme kävelyllä joen toisella puolella modernia kävelysiltaa pitkin ja nautimme kukkivista puista.

Puente de Sagasta olisi ollut näyttävä ja mielenkiintoinen, mutta vähän liian pitkällä kävellen saavutettavaksi tällä kertaa. Hain siitä pienen kuvan viitteeksi  espanjankielisestä Wikipediasta:

Logroño on tärkeä etappi Pyhän Jaakobin vaellusreitillä, mikä on tuonut Logroñolle myös kaupallista kehitystä. Vaeltajille tarvitaan majoitus- ja ravitsemuspalveluja ja aihe näytti olevan esillä myös matkamuistotarjonnassa, vaikka itse en kyllä usko, että kovin moni vaeltaja ostaisi tässä vaiheessa vaellustaan grammaakaan lisää rinkkaansa. Meidän autokuormaan tarttui yksi yhden euron jääkaappimagneetti, jossa oli vaellusreitin symboli eli simpukan kuva.

 

Ihana kaupunki! Näihin upeisiin väreihin olisin helposti pystynyt jäämään toiseksikin illaksi.

Auringonlaskussa kultautuva katedraalin koristeellinen torni hallitsi näkymää keskusaukiolla.

Katedraalissa pistäydyimme sisällä.

Sieltä tullessamme katujen näkymä oli muuttunut toisella tavalla ihanaksi, kun auringon laskiessa valot olivat syttyneet.

Majapaikkamme oli onnistunut valinta. Kahden makuuhuoneen huoneisto oli ajomatkamme toinen poiminta Airbnb:n tarjonnasta. Tästä paikasta emme olleet eettisesti ihan varmoja. Voi olla, että majoituimme huoneistossa, joka ilman tällaista turisteille vuokraamismahdollisuutta olisi ollut jonkun paikallisen käytössä, vaikka tuskin Logroño kohtuullisen pienenä paikkakuntana pahimpia ongelmapaikkoja tämän suhteen on. Jaakobin tien kulkijatkin useimmiten majoittuvat refugioissa tai muissa hyvin edullisissa nukkumapaikoissa.

Seuraavan aamun matka todisti meille mainiosti, miten hankalaa minulle olisi edetä maisemassa pyhiinvaeltajana. Pysähtyisin joka paikassa ottamaan kuvia kaikenlaisista mielenkiintoisista kohdista, jopa siltojen alla olevista maalauksista, tienvarsien kylteistä tai hotellien nimistä.

Puhumattakaan kaikista mielenkiintoisen näköisistä kirkkorakennuksista ja hauskoista kirkontorneista ja haikaranpesistä. Joidenkin kohdalla autokuskini melkein jo protestoi, kun piti lähteä kaiken maailman pikkuteille peruuttelemaan.

Ja jos en muuta keksisi, ottaisin kuvia vain maiseman ihanista väreistä ja muodoista.

Burgosin jälkeen automatkamme kuitenkin kääntyi pois pyhiinvaellusreitiltä ja aloimme lähestyä Sierra de Guadarramaa ja Segoviaa.

Lähestyimme jälleen aluetta, jolla emme olleet koskaan olleet. Segovia ja El Escorial olivat meille outoja paikkoja. Ennen seuraavan tekstin julkaisua uskallamme kyllä paljastaa, että seuraavasta päivästä tuli hyvin mielenkiintoinen ja antoisa.

Käy tykkäämässä meidän Facebook-sivustamme, niin näet helposti, milloin julkaisemme tuonkin tekstin matkamme varrelta.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Kari Tuominen 2019-03-12 at 13:36

    Hei,

    Olimme eilen Tuomon kanssa pelaamassa Lauro Golfissa. Matkalla keskustelimme ja totesimme, että golfmatkailukin avartaa toisella tavalla kuin pelkkä rantaloma. Kentät on usein jonkin matkan päässä kämpältä ja matkalla näkee upeita maisemia ja pääsee seikkailemaan mielenkiintoisissa paikoissa. Siitä on tietysti pitkä matka teidän tapaanne kierrellä maita ja mantuja, mutta jotain kuitenkin.

    Meidän lomamme alkaa lähestyä loppuaan. Nyt jo vähän harmittaa, kun oltiin suunniteltu parin viikon loma. Miksi ei saman tein kuusi viikoa? Ehkä olisimme konkurssissa sen jälkeen, kun pelaaminen ei ihan ilmaista kuitenkaan ole, mutta olisi se vaan niin kivaa jäädä vielä tänne lämpöön!

    —Kari Aatos—

    • Reply espanjaan 2019-03-12 at 13:45

      Oon Kari niin samaa mieltä tuosta kuudesta viikosta 🙂 Teillä on vielä niin uutta tämä elämänvaihe, suunnittelette lomannekin niin kuin olisi vielä vain lomaa. Sitähän tässä nyt meillä kaikilla riittää lomaalomaalomaalomaa – eiku vapaata. Kyllä täällä näkemistä riittää. Juhalla on tänään viimeinen kuoron esiintyminen Seurakuntakodilla klo 16 ja sen jälkeen meille tulee lisää vapaata alkaa taas kuljeskella ympäriinsä.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas 2019-03-20 at 19:47

    Haaveilen tuosta reitistä mutta 800 km vaatii aikaa ja varustautumista etukäteen. Toivottavasti eläkeläisenä on vielä aikaa ja kuntoa moiseen. Tietty voisihan tuon taittaa pyörälläkin. Talvella näyttää olevan hieman hiljaista raitilla😆

    • Reply espanjaan 2019-03-20 at 20:50

      Reitin alkupäässä ei ilmeisesti ole kovia ruuhkia muulloin kuin juuri loma-aikoihin. Sen sijaan reitin loppupäässä on, monihan vaeltaa vain viimeiset 100 km tai suunnilleen. Minulla jää haaveeksi, ellen sitten keksi jotain tapaa joskus tehdä siitä osan kantamatta rinkkaa. Kiitos kommentistasi, toivottavasti haaveesi joskus käyvät toteen.

  • Reply Pirkko / Meriharakka 2019-03-20 at 20:40

    Osallistuimme taannoin sellaiseen matkaan, jossa mm. tuota reittiä matkattiin bussilla siten, että joka päivä oli mahdollisuus kävellä pyhiinvaellusreittiä 5-7 km pätkä ja aamupäivällä yleensä tutustuttiin kaupunkeihin tarkemmin. Minusta se oli kiva tapa käydä tuota läpi, turistina, ilman että piti kantaa kamoja tai rikkoja jalkojaan kävelemällä viikkokausia – eikä tarvinnut ”tapella” yöpymispaikoista, kun hotellit oli etukäteen varattuna.

    • Reply espanjaan 2019-03-20 at 20:43

      Wau, en tiennyt, että noin valmiiksi tehtyjä järjestelyjäkin on. Sehän sopisi meillekin. Minkä osan reitistä voi tehdä noin? Kiva, kun kävit kommentoimassa. Sain hyödyllisen vinkin.

  • Reply Emma 2019-03-20 at 23:49

    Olipa kaunis kaupunki, ja ihan uusi tuttavuus itselleni! Päässen tänä keväänä käymään reitin loppupisteessä (mutta en varsinaisesti kävelemään sillä), joten oli tosi mielenkiintoista lukea sen toisesta päästä!

    • Reply espanjaan 2019-03-21 at 04:48

      Tälle reitille on kerääntynyt kumpaankin päähän ja siihen välille kaikenlaista merkittävää. Minäkin ajattelen poimivani vielä muutaman paikan, vaikka en sillä kävelemään ilmeisesti enää voi lähteä. Kiitos kommentistasi ja kiinnostuksesta.

  • Reply Merja / Merjan matkassa 2019-03-22 at 18:15

    Olen haaveillut Santiagosta, mutta samat mietteet kuin Sarilla eli vaatisi paljon aikaa, että tuo reitti oli kävellen selätetty. Mahdollisuuksia on toki patikoida lyhyempiä pätkiä ja kulkea osa bussilla ja osa kävellen. Ehkä joku lyhyempi pätkäkin riittäisi.

    • Reply espanjaan 2019-03-22 at 20:13

      Tuo on niin monella tavalla kiehtova reitti, että minunkin tekisi vielä tavalla tai toisella palata sitä seuraamaan. Jo alkuun tutustuminen ihan vain automatkalla toi erityistä fiilistä. Porton suunnasta olen nähnyt tehtävän lyhyempiä ohjattuja vaelluksia, joilla ei myöskään tarvitse kantaa kaikkea. Omat jalkaongelmani vain jo askarruttavat. Toivottavasti pääset joskus, jos mielesi tekee. Kiitos kommentista!

    Leave a Reply


    Find us on Facebook