Ranskan halki, Loiren laakson kautta Baskialueelle

Verdunin ja Vauquoisin laajat hautausmaat ja kuopille ammutut metsiköt jäivät taakse, kun lähdimme ajamaan kohti Espanjaa Etelä-Ranskaan. Minun piti ottaa kuva aamusumusta, mutta sitten huomasinkin kuvaavani laitumella olevaa hevosta. Sain koko päivän kuulla huvittuneita huomautuksia tästä kuvasta, koska lähipiirini tietää hyvin, että en paljon eläimistä perusta. Korkeintaan katselen lintulaudan lintuja.

Huvittuneita huomautuksia riitti myös tästä: Juha katseli ranskalaisten keltaliivien kauppaamia keltaisia asusteita. Otin kuvan ja huoltoaseman kahvilan muut asiakkaat nauroivat meille. Emme myöskään tienneet, että tätä liikehdintää saisi näin avoimesti mainostaa. Vieressä oli mies, joka keräsi allekirjoituksia listaan. Kysymys siis oikeasti oli keltaliivien ryhmästä, ei mistään liikenteen huomioliiveistä.

Kevät alkoi jo mukavasti näkyä. Katettiin kahvit keskelle metsää levähdyspaikalle. Ranskan moottoriteiden levähdysalueet ovat yleensä hyvin varustettuja. Kaikki eivät toki ole näin metsäisiä, mutta esimerkiksi täälläkin oli vessat, vaikka muuten metsässä oltiinkin.

Kevät alkoi toden teolla näkyä jo muutenkin. Nämä esikkoistutukset ovat Loiren laaksosta Amboisen linnan lähettyviltä.

Loiren laakso on kuuluisa linnoistaan. Yli kymmenen vuotta sitten kiertelimme niitä enemmänkin. Tässä kuitenkin tältä päivältä vain yksi, eli Amboisen linna.

Illaksi tulimme toisen linnan seutuville, eli Chinoniin, pieneen Chez Eliza -nimiseen majapaikkaan. Kuin aamun hevoskuvan ennustamana  pihalla seisoi taas kaksikin hevosta. Onneksi aidan takana.

Chinonin  linnan vieressä oleva joki ei ole Loire vaan sen sivujoki. Linnaa ja jokiympäristöä ehdimme katselemaan iltakävelyllä. Ensin linna juuri ennen auringon laskua.

Ja sitten jokinäkymä ja linna iltavalaistuksessa.

Aamulla lähdimme Elisan luota. Majapaikkamme oli ollut ihan mukava, rauhallinen, kätevä, ystävällinen ja edullinen.  Auton katto oli huurteessa, mutta uskoimme sen siitä kohta sulavan. Tuulilasia piti vähän raaputtaa.

Aamun tunnelmat olivat jälleen kauniin sumuiset.

Verdunin ja Chinonin välin olimme edellisenä päivänä ajaneet melkein koko päivän maksullisia moottoriteitä pitkin. Niillä ajaminen Ranskassa on yleensä hyvin rauhallista. Maksoimme kuitenkin päivän ajomatkasta yli 60€ ja katselimme nyt Chinonin ja Baskimaan välille maksuttomia vaihtoehtoja. Hyvin löytyikin, vasta loppumatkasta katsoimme kätevämmäksi ajaa maksullista tietä ja päivän saldoksi jäi noin 12€.

Auringon laskiessa alkoivat Pyreneitten vuoret jo olla edessä.

Olin ajatellut, että löydämme helposti majapaikkamme. Valkoinen talo ja punaiset ovet ja ikkunaluukut kuulostivat sen verran hauskoilta ja erottuvilta tuntomerkeiltä, että emme todellakaan arvanneet, että kaikki talot sillä seudulla olivat valkoisia ja niissä oli punaiset ovet ja ikkunaluukut. Olimme onneksi hetkeä aikaisemmin viestitelleet isäntämme kanssa ja hän seisoi pihallaan vilkuttamassa suomalaisauton tervetulleeksi. Tuon talon väljä ja viihtyisä yläkerta oli asuntomme seuraavat kaksi yötä.

Ja miten sattuikaan taas sopivasti minulle ”eläinrakkaalle” olemaan tarjolla naapurissa laiduntavien lampaiden lisäksi sekä kissa että koira omassa pihapiirissä.

Vinkki pysähtyä Ranskan baskialueen pikkukylissä oli tullut Matkamessuilla tapaamaltamme Ranskaan matkoja järjestävän toimiston esittelijältä. Hän näytti kartalta, että Bayonnen lähellä on monta kaunista pikkukylää. Cambo-les-Bains, Espelette, Sare ja La Bastide Clarence olivat etukäteen merkittyinä karttaamme. Majapaikan löysimme Airbnbn kautta Hasparremista.

Ennen kuin pääsimme kylien tunnelmaan, ihmettelimme ajaessamme, ovatko Ranskan baskeilla kaikki muumit laaksossa tai terävät kynät penaalissa, kun näimme tällaisia:

Ilmeisesti perinteet ovat innoittaneet omaan luovuuteen. Paimenpojilla on ollut sauvansa, joiden kanssa on hypitty esteiden yli ja baskerihan on alueeen päähine, mistä sen nimikin on tullut. Rakastuneiden siilien alkuperä ei meille auennut vielä tällä matkalla.

Lisää epäilyksiä baskimaalaisten mielentilasta tuli Cambo-les-Bainsin kadulla. Kysyin yhdeltä rouvalta, joka seurasi soittajia, mistä oli kysymys ja hän kertoi, että karnevaaliaikahan tässä oli alkamassa ja soittajat kutsuivat erityisesti lapsiperheitä iltapäivän rientoihin.

Cambo-les-Bainsin turisti-infon neitonen saa neuvoistaan ja palveluasenteestaan täyden kympin. Lähtiessämme meillä oli parikin karttaa sopivaksi reitiksi tälle päivälle ja vielä ylimääräinen opaskirjakin alueesta.

Ensimmäisenä kuva Cambo-les-Bainsin näköalaterassilta.

Pelota-pallopeli keksittiin ranskalaisessa baskikaupunki St.-Pée-sur-Nivellessä, jossa emme kuitenkaan tällä kertaa poikenneet. Pelota on pallopeli, jossa nahalla päällystettyä kumipalloa lyödään koveralla mailalla kiviseinään. Tuli vähän mieleen squash. Näitä kenttiä nähtiin joka kylässä. Näimme kyllä lasten lyövän palloa suoralla laudannäköisellä mailalla, joita oli myynnissä myös matkamuistomyymälöissä.

Lisää katunäkymää ja värikkäitä terasseja. Nämä pari ensimmäistä kuvaa ovat juuri Cambo-les-Bainsista.

Kiertelimme koko päivän näitä kauniita pikkukyliä. Cambo-les-Bainsin lisäksi Espelette, Ainhoa ja Sare olivat reitillämme. Päivä oli täynnä ihania punaluukkuisia taloja ja kukkivia puita.

Jokaisessa kylässä oli myös kaunis kirkko. Baskien sanotaan olevan vielä nykyisinkin syvän uskonnollisia. Nykyinen uskonto on katolinen, mutta alkuperäisessä baskien uskonnollisuudessa on paljon animistisia piirteitä ja esim. auringon, kuun ja maan palvontaa.

Jokaisen kylän kirkko oli sisältä tämän näköinen. Seiniä kiersivät parvekkeet ja puiset portaat usein juuri näin, kolmessa kerroksessa.

Koristeellisuus kylien julkisivuissa ei jäänyt pelkästään värikkäisiin ikkunaluukkuihin. Monin paikoin koristeina oli esimerkiksi runsaita punaisia paprikaköynnöksiä.

 

Käymistämme kylistä erityisesti Espelette kunnostautui esittelemällä perinteisiä ruokamaistiaisia. Chilisuklaa ei päässyt meillä jatkoon, mutta kirsikoilla täytettyjä leivonnaisia olisi mennyt enemmänkin.

Ja jos emme olisi olleet vasta menomatkalla, olisimme varmaan ostaneet tuliaisiin jotain kivaa paprikasäilykettä, perheessä on sen verran ennakkoluulottomia maistelijoita.

Saressa oli ovi auki pieneen perinnenäyttelyyn. Sisällä ollut mies kertoi, että nämä ovat karnevaaleihin liittyviä naamioita ja pukuja.

Sauvoissa näkyy perinnekoristeluja.

Lopuksi mies kysyi, mistä olimme kotoisin. Kun kerroimme olevamme Suomesta, mies löi käsiään yhteen ja melkein hyppäsi ilmaan. Hän oli viime vuonna nähnyt telkkarissa Suomesta dokumentin, jossa oli kerrottu, että kaikilla suomalaisilla on oma kesämökki järven rannalla. Hän oletti, että meilläkin on ja ihmetteli, miten maltamme tulla sieltä pois näin kauas. Kulttuurien välisiin eroihin tutustuminen on hauskaa.

Kylien välillä oli maalaistaloja ja laitumia, joilla oli lammas- ja lehmälaumoja.

Juha oli edellisenä päivänä ostanut pullollisen appelsiinimehua, johon ihastui niin, että osti kunnon annoksen matkaevääksi. Kassa katsoi vähän pitkään ja otti sitten yhden pullon syleilyynsä ja ihastellen ilmeisesti kehui valintaamme. Näin uskoimme, vaikka juuri tällä kohdalla näytti siltä, että yhteistä kieltä ei ollut. Ranska ei kuulu vahvuusalueisiimme ja jos se oli baskia, se oli meille aivan  käsittämätöntä. Baskin kielellä ei ole sukulaisuutta mihinkään indoeurooppalaisiin kieliin. Juhan osaama latinakaan ei ollut tässä siis avuksi. Mutta mehu oli hyvää.

Juha innostui muistakin baskimaan tarjoamista kulinaristisista nautinnoista. Päivällä oli jäänyt harmittamaan, että ei tullut kokeiltua tätä patonkiautomaattia ja kun uusi sellainen tarjoutui kohdalle, Juhaa ei estänyt mikään.

Euron kolikko sisään ja 74 sekunnissa Juhalla oli vastapaistettu patonki kädessään. Mies alkoi saman tien kehitellä mielessään mustamakkara-automaattia Pakilaan.

Olipa hauska pysähdys baskimaassa. Lähtöaamuna huomasin nukkuneeni hyvin koirataulun alla ja siitäkin huolimatta, että naapurin kirkon kello soitti aikamerkin vartin välein.

Kun vielä isäntämme Auger kirjoitti meistä Airbnb-arvosteluun, että meillä ei ollut kielimuuria, sai vierailumme Ranskan baskimaassa melkein kuin viimeisen kirsikkakoristeen punavalkoisen kakkumme päälle.

Jos haluat seurata meitä ja matkaamme ja tekemisiämme myös Espanjan puolella, voit käydä tykkäämässä meidän Facebook-sivustamme, niin ilmoitukset uusista teksteistä tavoittavat sinut helpommin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Sateenmuru 2019-03-10 at 11:04

    Ihanan kepeä automatkapostaus! Ajeltiin viime vuonna samoissa maisemissa, mutta te olette liikkeellä leppoisemmissa merkeissä: me huristeltiin suoraan Luxembourgista Ranskan halki Baskimaahan, ensin Biarriziin ja sitten Bilbaoon. Verdunin kyltin muistan, muttei poikettu reitiltä. Olisi kiva ajella tuolla vielä joskus ajan kanssa, nuo talot punaisine ikkunalautoineen näyttävät somilta! P.S. Kiva kuulla, että toinenkin latinisti bloggailee tien päältä!

    • Reply espanjaan 2019-03-10 at 11:36

      Kiitos kivasta kommentistasi! Nämä meidän jutut ovat muuttuneet kovasti leppoisampaan suuntaan siinä vaiheessa, kun irtauduimme työelämästä melkein neljä vuotta sitten. Nyt ei ole kiirettä mihinkään ja on aikaa fiilistellä kaikenlaista. Baskimaan punaluukkuiset valkoiset talotkin tulivat reitille vasta nyt, kun joskus silloin ennen jo tuli poimittua nuo isommat kaupungit kuten juuri Biarriz, Bayonne, Bilbao, San Sebastian ym. Latina muuten taitaa olla sellainen elämys ja aarre, että se ei lähde ihmisestä ikinä. Elämänkumppanini klassillisen lyseon kasvatti siteeraa sitä varmaan joka päivä jotenkin.

  • Reply Pirjo Toivanen 2019-03-10 at 17:30

    Tässä tarinassa on tunnelmaa. Vernon laakso on jäänyt itselleni mieleen, siksi halusin bongata tämän blogin. Hauskaa oli huomionne keltaliivien myynnistä. Markkinointi tuskin ottaa kantaa mihin liiviä myydään, kunhan niitä menee kaupaksi. Ja tässä yhteydessä liivienvalmistaja in löytänyt kultasuonen.
    Kivaa oli lukea myös kulttuurien kohtaamisesta, kuinka majapaikkanne omistaja oli hämnästynyt, että maltoitte jättää kesämökkinne viikkokausiksi, niin vaikka teillä ei sitä olekaan ja vaikka hän oli juuri dikumentista nähnyt, että kaikilla suomalaisilla on kesämökki tai ainakin osuus selkaiseen (vanhempien, suvun, siskonkaiman, jne.)

    • Reply espanjaan 2019-03-10 at 20:24

      Kiitos Pirjo kommentista! Onpa hauska nähdä, miten yksityiskohtia myöten olit jaksanut polveilevan tekstimme lukea.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas 2019-03-10 at 20:34

    Kiitos tästä jutusta! Olemme pitkään puhuneet Ranskan reissusta ja Ranskasta juttuja löytyy melko vähän. Erityisesti nuo pienet kylät kiinnostaisi. Ja täytyy todeta, että kuvista kumpuaa erittäin kauniita maisemia. Kyllä tuo monen patonki automaatti olisi täälläkin kiva olla olemassa😄

    • Reply espanjaan 2019-03-10 at 21:00

      En minäkään ollut ikinä kuullutkaan noista baskialueen pienistä kauniista kylistä ennen kuin Matkamessuilla tapaamani henkilö ne kartalleni merkkasi. Oli meille hyvä idea. Patonkiautomaatti näyttää tulevan tuon siipan puheissa esille vähän joka päivä 🙂

  • Reply Stacy Siivonen 2019-03-13 at 19:47

    Kaikenlaista omituista kerrotaan Suomesta, ei minulla ainakaan ole mitään kesämökkiä, eikä kenelläkään tuntemallakaan. Amboisen linnalla olen käynyt, ihan tutut maisemat. Muistaakseni se oli se linna, jossa joku kurko oli juossut matalasta oviaukosta ja iskenyt päänsä fataalein seurauksin.
    Tietysti tuollaisille Suomi-utelijoille voi esittää vastakysymyksen, että jos Suomi on niin erinomainen, niin miksi et ole itse käynyt siellä.

    • Reply espanjaan 2019-03-13 at 22:00

      Eipä sitä mökkiä meilläkään ole, sukulaisilla kylläkin. Telkkarissa tehdään milloin minkäkinlaisia ”dokumentteja”, mitäpä niistä, yhdessä naurettiin tuon tapaamamme baskien perinnenäyttelyn pitäjän kanssa. Ihan utelias hän oli ja halusi tietää paljonkin maastamme ihan positiivisella asenteella. Ihan kiva kohtaaminen, vaikka väärinkäsitykset vähän huvittivatkin.

  • Reply Aron / Ja sitten matkaan... 2019-03-16 at 14:55

    Vaikka Ranska on suosikkimaani en ole siellä ehtinyt autoilemaan kuin ihan pienen pyrähdyksen Nizzan ympäristössä. Tällainen pitempi automatka olisi kyllä kiva joskus toteuttaa. Maisemat ainakin olivat hienoja. Tietulleja olen joutunut maksamaan vain pikkusummia, joten tuo 60€ summa yhdeltä päivältä kuulosti todella hurjalta. Kuvastaa hyvin sitä, että olen autoillut Ranskassa vain lyhyitä matkoja. Ymmärrän, että tuossa vaiheessa jo edullisempia vaihtoehtoja tekee mieli etsiä.

    • Reply espanjaan 2019-03-16 at 17:34

      Ranskassa on tosi kivoja ja monenlaisia kiinnostavia kohteita ja reittejä. Olemme nyt ajelleet varmaan yli kymmenen kertaa läpi ja aina enemmän tai vähemmän eri reittejä. Tuo tämänkertainen 60€ samana päivänä taitaa olla kyllä ennätys, jos ei ota lukuun yhtä kertaa vuosia sitten, jolloin oli kiire vain ajaa läpi ja mittariin kertyi 1000 km yhdelle päivälle. Maksullisuus on valinta. Jos haluaa ajaa rauhassa ja pitkälle kerralla, se maksaa, jos valitsee lyhyemmän päivämatkan ja katsoo pienemmät tiet, kyllä sieltä paljon vähemmälläkin selviää. Toivottavasti ehdit joskus nauttimaan! Kiitos kommentistasi.

    Leave a Reply


    Find us on Facebook