Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pizarra

Etsitkö leppoisaa retkeilyä vuoren rinteillä kauniista näköaloista nauttien?  Tässä yksi lempireiteistämme: Pizarra on pieni nätti valkoinen kylä noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Malagasta. Meitä se on houkutellut toistaiseksi vain rinteilleen, emmekä ole (vielä) pysähtyneet kylään. Pizarraan pääsee myös junalla Malagasta.

Pizarran yläpuolella korkealla vuoren rinteellä näkyy kaukaa jo kylään El Santo eli pyhimyspatsas ”El Sacred Corazon de Jesus”. Sinne on kiva ja helppo kävelyreitti, jolle pääsee parhaiten parkkeeraamalla auton jalkapallokentän lähelle (hyvä viitoitus kaupungin läpi) ja aloittamalla reitin kävelemällä Raja Anchan virkistysalueen läpi rinteeseen.

Reitti ei ole pitkä, reilut kolme  kilometriä ylös, mutta meiltä kuluu ylös menoon helposti pari tuntia leppoisasti edeten. Polku nousee loivasti  koko ajan,  ja  pysähtelemme jatkuvasti katselemaan maisemia. Vaikeita kohtia siellä ei ole, mutta kaikissa reittikuvauksissa olen nähnyt nämä ainoat portaat kallion läpi reitin alkupäässä.

Reitin alku on rauhallista metsäpolkua.

Loppupäässä mennään avoimemmalla rinteellä.

Tuolla rinteellä se kapea polku kulkee.

Reitin alkupuolella on myös yksi lempipaikoistani. Poikkean aina polulta syrjään houkuttelevalle pikku nyppylälle, josta on hienot näkymät kauas. Nyppylällä seisoessa voi nauttia vilpoisasta tuulenvireestä, katsella joka suuntaan ja ihan vain kuunnella hiljaisuutta. Se on täydellinen hetki kesken matkaa ja näyttää dramaattisemmalta ja vaarallisemmalta mitä ollenkaan on. Oma aikuinen poika reagoi kuvaan oitis: ”Äiti, ei sun joka paikkaan tarvitse mennä!”

Otin samalla muutaman kuvan. Tuolla se Santo odottaa.

Ja kameralla pääsee aika lähelle jo täältäkin.

Korkeita paikkoja kammoava Juha istahtaa aina tähän odottamaan ja ”ottamaan kuvia rohkeasta vaimostaan”. No, täytyyhän jonkun uhrautua ja jättää parhaatkin kokemukset väliin.

Perillä sitten dokumentoidaan, kuka on missäkin.

Ja katsellaan upeita näkymiä Pizarraan.

Ja ympäröivälle maaseudulle ja vuorille.

Huipulla on alue, jossa on pöytiä, mutta käydessämme täällä marraskuussa ja maaliskuussa, ei paikassa ole ollut mitään palveluja. Ei vessaa, ei vettä, ei kahvilaa. Onneksi Juha aina kantaa riittävästi eväitä. Kunnon kahvitauko onkin tässä kohtaa paikallaan ja nautinto.

Eikä se alaspäin meno ole paljonkaan nopeampaa. Pysähdymme taas joka mutkaan ihan vain katselemaan, tuntemaan sen tuulen vireen ja kuuntelemaan hiljaisuutta ja lintuja.

Paikasta voi laskeutua myös toista reittiä (katso Wikilocista vaihtoehdot), mutta olen arvosteluista lukenut, että varsinkaan kylän pohjoispuolelta kiertävät eivät ole maisemiltaan tai poluiltaan yhtä kivoja, joten olemme tulleet aina samaa reittiä takaisin.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Mimmu 2018-03-15 at 18:10

    Kivan näköiselle paikalle näyttää!
    Oltiin lomalla tuolla päin helmikuussa viikko,joka päivä käytiin jossakin mutta Pizarra ei ollut valitettavasti yksi niistä.
    Tämmöiset pikkuiset, vähäturistiset paikat kiinnostaa ja tuolla oli varmaan vielä sopiva ilma patikoida & omat eväät maistuu kyllä varmaan ihan parhaille. Ja noi upeat maisemat!!

    • Reply espanjaan 2018-03-15 at 18:20

      Kiitos kommentistasi! Ihan totta, juuri tuollaiset hiljaiset paikalliset paikat ovat ihanimpia. Ei tuolla ole oikeastaan koskaan näkynyt ihmisiä, melkein kahdestaan olemme kulkeneet. Joitain satunnaisia samanlaisia vaeltelijoita on tullut vastaan, juuri sen verran, että ei tunne oloaan ihan turvattomaksi yksin. Täällä on kyllä hyvin usein hiljaista, kun tuonne vuorten suuntaan lähtee lähes mihin tahansa, ehkä Caminito del Reytä lukuun ottamatta.

      • Reply Mimmu 2018-03-15 at 18:35

        Täytyy pitää mielessä ensi kertaa varten.
        Nyt käytiin tosiaan, ekaa kertaa kun Espanjassa, niin nuo ”peruskohteet” eli Malaga, Benalmadena, Fuengirola, Marbella, Mijas, Istan, Ronda, Gibraltar läpi.
        Upeita paikkoja nuokin mutta Istania lukuunottamatta oli paljon ihmisiä, vaikka kuulemma niitä on sitten tupla-triplasti enemmän kun se turistikausi oikeasti alkaa..

        • Reply espanjaan 2018-03-15 at 19:17

          Meillä on jo monta vähän pitempää viivähdystä täällä, eli muutama viikko kerrallaan ja talviaikaan, joten näkökulma on lähes kokonaan turistiaikojen ulkopuolelta. Olemme pitäneet tukikohtaa milloin missäkin, muutaman viikon Marbellassa, vähän Fuengirolassa ja Malagassa, useimmin Torremolinosissa ja lähteneet niistä sitten omille retkillemme, eniten juuri korkeintaan muutaman kymmenen kilometrin päähän vuorille tai pikkukyliin. Toki on käyty katsomassa tunnetutkin nähtävyydet, esim Ronda, Sevilla, Granada, Antequera, Nerja ym, mutta missään emme ole olleet pahimpiin turistiaikoihin, paitsi Malagan pääsiäiskulkueita katsomassa. Tämä on ihan toinen seutu tällä tavalla kuin kesäsesongin aurinkolomilla. Näin että itse tykkäät Itä-Euroopasta. Meilläkin on sieltä paljon kivoja kokemuksia, erityisesti Kroatiasta, Bosnia-Hertzegovinasta ja Sloveniasta ja toki esim Puola, Tsekki, Unkari ja Itävalta ovat olleet kivoja myös. Olemme vain taitaneet laiskistua ja ajelemme entistä useammin Espanjan suuntaan. Matkailu on monin tavoin antoisaa.

          • Mimmu 2018-03-15 at 23:07

            Kiva kun kävit kurkkaamassa, tosiaan tuo Itä-Eurooppa ja Balkan ovat noita suosikki alueita, sinne päin ne reissut yleensä suuntautuu.
            Näyttää olevan samoja tuttuja maita teilläkin reissattuna tuolla idässä päin.
            Niistäkin olisi kiva kuulla teidän kokemuksia!
            En ole vielä kerennyt käydä kokonaan blogianne läpi, vasta löysin tämän, mutta lukulistalle laitettu jo 🙂

            Espanjaan ei varmaan olisi tullut lähdettyä elleivät Janin porukat olisivat vuokranneet siellä asuntoa ja saaneet houkuteltua meitä sinne.
            Ymmärrän kyllä miksi he ja te matkaatte Espanjan aurinkorannikolle.
            Mukavaa seutua, sopiva ilma, nähtävää ja tekemistä sekä ei niin paljon ruuhkia off-season aikaan.
            Kyllähän osa ihmetteli että miksi mennään nyt kun ei ole niin lämmin ja kaikki paikat ei ole auki, mutta minusta oli sopiva (shortseilla ja pitkähihaisella pärjäsi mainiosti), naamankin onnistui siellä kärtsäämään ja ok-hintaisia ruokapaikkojakin löytyi 🙂
            Kyllä siellä olisi saanut useammankin viikon vietettyä, mutta työt ja Suomen pakkaset kutsuivat ikävä kyllä takaisin jo viikon jälkeen.
            Meillä oli tukikohta Calahondassa, vähän on paikat mulle vielä solmussa kun tuli käytyä vähän joka puolella 🙂

          • espanjaan 2018-03-15 at 23:15

            Kiva, että ymmärrät tätä meidän kohdevalintaa. Hirveän monet ovat ennakkoluuloisia ja tuomitsevat tämän suomalaisten eläkeläisten lihapullapaikaksi. No, voihan täällä tuotakin löytää totta kai, mutta on ihan itsestä kiinni, mitä ja missä syö ja missä kävelee ja mitä katselee. Calahonda on ihan viihtyisä paikka, sopivassa kohdassa ja rauhallisempi kuin esimerkiksi Fuengirola.

            Meidän Balkanin kokemukset alkavat olla jo vähän vanhempia. Sarajevossa käydessämme sodasta oli vasta kymmenisen vuotta aikaa ja Mostarissa vasta rakensivat uutta siltaa. Kroatiassa oli ihanat rannat ja rantakaupungit, ihanat luonnonpuistot (Krka, Plitvice, Paclenica ym) vaeltamiseen ja niin ihania ihmisiä. Sloveniassa olemme käyneet viimeksi, Triglavin luonnonpuistoa ja ympäristöä tuli koluttua kolmisen viikkoa silloin, autolla, pyörillä ja patikoiden. Upeaa.

            Edit 1/2020 Tuon kirjoittamisen jälkeen teimme syksyllä 2018 viiden viikon automatkan Montenegroon. Siitä löytyy paljonkin juttuja blogista. Oli tosi hyvä reissu!

    Leave a Reply


    Find us on Facebook