¿Opiskeletko espanjaa?

Uusi  ihana ystävämme Lola vei meidät reilut kolme vuotta sitten autollaan Marbellasta viikonlopuksi kotikaupunkiinsa Granadaan.

Osasin espanjaa kaksi sanaa: hola ja gracias. Menomatkalla opin kolme sanaa lisää: Muy bonito, trucha ja coche. Paluumatkalla vielä sanan sol, kun aurinko paistoi viistosti pahasti ajajan silmiin. Minua hävetti ja harmitti. Olisin keksinyt sata asiaa, joista olisi ollut kiva jutella espanjalaisen opettajakollegan kanssa, mutta emme vain päässeet alkuun, kun toisen englannin kieli oli nolla ja toisen espanjan kieli nolla, ja se, että toinen ajoi vielä autoa, ei oikein sallinut käsillä puhumista, elekieltä ja sanakirjoja. Tuon viikonlopun jälkeen päätin, että seuraavalla kerralla osaan.

Lataa Duolingo, sanoi joku. Olin aikaisemmin jo kerrannut sillä ajankulukseni saksaa ja ranskaa. Nyt valitsin uuden kielen ja aloitin.

Duolingo on vähän kuin leikkiä, näppäilyä, pelaamista, oikeiden vaihtoehtojen valintaa. Kyllä siinä sanasto karttuu ja peruskielioppikin tulee tutuksi. Fanfaarit soivat, kun jokin taso on läpäisty. Kävin vähän turhautumassa mukavuusalueeni reunoilla, kun piti opetella outoja fraaseja, kuten ”kissa tarvitsee ruokaa” tai ”elefantti kävelee mansikoitten päällä”, mutta ennen pitkää olin kahlannut alkeet. Duolingo opettaa englanniksi, joten se ei ole oikein kiva vaihtoehto, jos oma englannin taso muodostuu haasteeksi. Perus Duolingo on ilmainen, lisäopetusta voi ostaa. Kokeilin myös WordDive -ohjelman ilmaisjaksoa, mutta vaikka se vaikutti mukavalta, ilmaisjakso loppui niin alkeisiin, että itselleni siitä ei ollut sanottavaa hyötyä.

Seuraavaksi otettiin vakavampi ote opiskeluun. Helsingin kesäyliopisto tarjoaa monen tasoisia kursseja pitkin vuotta. Toukokuun kurssi kokoontui neljänä aamupäivänä viikossa ja alle kuukaudessa kipaistiin läpi alkeet. Töitä oli. Aamupäivisin pyöräilimme tunneille ja iltapäivällä kotiin tehtäviä tekemään. Kuulustelimme toisiltamme sanoja ja fraaseja samalla kun teimme kevätpuuhia pihalla. Vieläkin muistuu mieleen preesensin taivutusmuotoja, kun katselen krassintaimia ja ruukuissa kasvavia orvokkejani.

Nykyinen oppimisen tutkimus on osoittanut, että käsillä tekeminen samaan aikaan kun opiskelee jotain edistää oppimista. Tosi on. Kuulustelija sai kokeesta hyvän arvosanan ja kuulusteltava, joka samalla istutti krassintaimia  kiitettävän.

Hyvinhän tämä sujuu, totesimme.

Tuli opiskeluun vähän taukoa ja espanja jäi taka-alalle, kun seuraavan syksyn aikana syntyi pari lastenlasta lisää ja vietimme syksyn Suomessa perheen parissa.

Tammikuussa keksimme  Torremolinosin Kymppipaikan ovelta kielikurssi-ilmoituksen. Ma+ke, yhdeksältä kakkoskurssi, sen jälkeen alkeiskurssi ja sitten vielä keskusteluryhmä niille, jotka osaavat.

Tulimme heti seuraavana aamuna paikalle katsomaan, miten opiskelu espanjalaisen Ineksen johdolla onnistuisi. Ines kuunteli meitä ja sanoi, että me putoamme. Siis putoamme ykkös- ja kakkoskurssin väliin, kannattaisi vähän aikaa istua molemmissa.

Tammikuun visiittimme oli kuitenkin vain pariviikkoinen. Hankimme kirjat, tulimme kotiin ja yritimme itseksemme kertailla sitä ykköskurssin osuutta ja maaliskuussa palasimme takaisin kakkosryhmään.

Osasimme ehdottomasti jo enemmän kuin silloin kun häveten istuimme Lolan auton kyydissä. Olisinpa osannut jo silloin edes tämän, minkä nyt jouduin ensimmäiselle tunnille kirjoittamaan:

Hola! Me llamo Aila. Vivo en Helsinki. Soy casada. Mi padre y mis suegros están muertos, pero mi madre vive y tiene ochenta y cinco años. Tengo un hermano y tres hermanas. Son todos casados y tienen familias grandes. Nos juntamos en navidad y los cumpleaños. Tengo tres hijos y una hija, dos nueras y un yerno. Tengo también cinco nietas y cuatro nietos. Son de uno a dieciséis años de edad. Jugamos mucho con nuestros nietos.

Fui una profesora y una orientadora de estudios durante cuarenta años, pero me jubilé hace dos años. Mi marido es jubilado también. Nos gusta viajar. El año pasado viajamos en Alemania, Francia y España. Me gusta estudiar idiomas. Hablo muy bien inglés, bastante bien alemán y sueco, y un poco de francés. Mi marido habla alemán mejor que yo.

Nyt jälkeen päin huomaan, että ser- ja estar-verbit eivät olleet ihan skarppeja vielä ja muutakin pientä oli oppimatta. Kurssilla paneuduttiin jo myös menneeseen aikamuotoon. Preteriti ja imperfekti olivat yhtä sekasotkua aivoissa, eikä ollut helppoa muistaa, miten toista käytettiin kuvailemaan tilannetta ja toista sitten, kun jotain tapahtuu ”räps” puhumattakaan siitä että edes säännölliset taivutusmuodot olisivat tulleet luonnostaan. Epäsäännölliset verbit olivat vielä luku erikseen. Sinnittelimme, mutta kakkoskurssi oli yllättävän vaikea. Vaikeustasoa nosti mielestämme myös se, että espanjalainen opettaja opetti äidinkielellään selittämättä kielioppiasioita siten, kuin me olimme ne oppineet oppimaan, eli vertaamaan esimerkiksi aikamuotoja omaan kieleemme. Tai ehkä yllättävän vaikeaa oli  vain oppia uutta kieltä tässä iässä? Teimme taas paljon töitä kotitehtävien kanssa ja mietimmekin, tuliko haukattua vähän liikaa. Mutta totta kai jotain tarttui mukaan tästäkin jaksosta. Ja opettajamme Ines oli herttainen ja ystävällinen. Tässä poseeraan hänen kanssaan hänen ojentamiansa syntymäpäiväkukkien kanssa.

Ineksen ote opiskeluun oli muutenkin rento. Kun tila kerran ei ollut käytössä, tunti pidettiin keskustan kahvilassa.

Täyttä työtä opiskelu silti oli. Kirjat olivat pöydällä ja iltalenkki jäi monastikin tekemättä, kun oli kotitehtäviä.

Kesällä ilmoittauduimme Helsingin kesäyliopiston kakkoskurssille. Kesäyliopiston nopea tahti jatkui. Kurssilla oli paljon nuoria, opiskelijaikäisiä, muutama seniorikin toki. Joku kuiskasi jonkun espanjanopettajan joskus sanoneen: ”Kun subjunktiivi tulee, seniorit lähtee.” Päätimme, että meille ei käy niin, ja teimme taas iltakaudet kotitehtäviä.

Vähäsen epävarmoina menimme loppukokeeseen, mutta sen jälkeen kävimme Pasilan kirjastossa palauttamassa kurssikirjat ja lainasimme tilalle espanjankielisiä muumikirjoja odottamaan espanjalaisia vieraitamme.

 

Opettajalta tuli viesti kummallekin jo samana päivänä. ”Valitettavasti pisteet eivät riittäneet läpimenoon.” Siinä tuli hämmästys ja melkein itku. Miten meille kummallekaan voi käydä näin? Kumpikin sai ensimmäistä kertaa elämässään ikinä mistään kielikokeesta hylätyn. Uskomatonta. Latinan prot on läpäisty, virkamiesruotsikin yllättäen, yo-kirjoitusten kielikokeistakin on kummallakin lähes pelkkiä älliä. Onpas tämä espanja nyt vaikeaa! Lähdimme allapäin hakemaan lohdutusta Haagan kukkivasta Rhodopuistosta.

Kertaamaan. Ei luovuteta. Uusintakokeeseen. En ole varmaan koskaan ollut niin iloinen kakkosesta loppukokeessa. Sitä juhlittiin oitis jäätelöllä. Valitettavasti vain yhdellä.

Syksyllä päätimme aloittaa alusta. Kertaus on opintojen äiti – sen olemme oppineet itse ja opettaneet lukuisille vuosikerroille oppilaitamme. Ilmoittauduimme Eiran aikuislukion lyhyen espanjan kursseille. Ensimmäinen kurssi oli pelkkää juhlaa. Oli kiva osata asiat jo ennen kuin opettaja ehti edes kysyä, vaikka huomasimme kyllä, että aina jotain unohtuu, esimerkiksi sanat kaikkoavat helposti mielestä. Kakkoskurssin suoritustavaksi valitsimme jo verkkokurssin, koska olimme lähdössä taas Espanjaan kesken kurssin, mutta osallistuimme opetukseen ennen lähtöämme ja teimme loput tehtävät ja kokeet  Espanjassa netin kautta.

Espanjassa saimmekin sitten hauskan haasteen. Meidät kutsuttiin ystävämme Antonion koululuokkaan kertomaan 100-vuotiaasta Suomesta. Katsoimme toisiamme ja työnjako oli selvä. Juha ottaa kitaran ja opettaa espanjalaislapset laulamaan: Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Suomi, paljon onnea vaan. Aila näyttää kuvia ja kertoo lapsille Suomesta ja Suomen satavuotisjuhlinnasta. Voisiko sen tehdä espanjaksi?

No voi! Kunhan vain yrittää. Teimme tekstin, ja luokassa luin tekstiä läppärin näytöltä samalla kun Juha vaihtoi kuvia numeroinnin mukaan.

Sabéis dónde está aeropuerto de Malaga?

Si vas al aeropuerto de Málaga, ves un avión de Finnair, que te lleva a Helsinki, Finlandia. (100) El avión de Finnair a veces tiene imágenes de Marimekko (105, 106) o renos (107). No son renos en Helsinki, pero puedes ver renos en Laponia (108). Le septiemdre pasado visitamos Laponia y vimos renos. Laponia esta en el norte de Finlandia.

Se necesitan cuatro horas y media para volar a Helsinki. Puedes conducir con un coche pero tarda quarenta y seis horas (110) conducir desde Finlandia a Costa del Sol. La primavera pasada vinimos en coche y duró más que una semana.

Kysyin lapsilta, ymmärtävätkö he ja sain vastaukseksi innostuneen ”Si!” Eli puutteista huolimatta jonkinlainen ymmärrettävä taso oli saavutettu. Juha valitti jälkeen päin, että en pysynyt tekstissä, eikä hän aina tiennyt, milloin kuvan olisi pitänyt vaihtua, mutta pitihän minun yrittää vastata lasten kysymyksiin.

Joulu lähestyi ja opetimme lapsille vielä suomalaisen tiptaptiptaptipetipetiptapin, mitä en kuitenkaan kyennyt kääntämään. Ja lopuksi opettaja sanoi, että voitaisiin laulaa se uudelleen, mutta vähän reippaammin. Törmättiin näin Espanjan ja Suomen kulttuurieroihin? Opetimme muutakin kulttuuria koululuokalle. Annoin kaikille lahjaksi suomalaiset sinivalkoiset villasukat, joista suurimman osan olin kutonut itse.

Lisäksi lapset saivat itse askartelemani tontut. Tontulle emme löytäneet yhdessäkään ollenkaan vastinetta espanjan kielestä. Elfo (tai duende) eli kai jonkinlainen haltia tai peikko tuli lähimmäksi. Lapsille askarteluni olivat Papá tai Mama Noel, eivät heidän lapsiaan tai apulaisiaan.

Tämän kokemuksen jälkeen melkein lensin. Jalat irti maasta, pää pilvissä, olipa ollut hauskaa. Ja tämän jälkeen espanjan opiskeluun tuli aivan uusi motivaatio. Aikuislukion kolmoskurssi oli verkossa juuri alkanut ja siirryimme uusiin tehtäviin, jotka vielä olivat kertausta kesälukiokurssin sisällöstä. Suomeen palattuamme ehdimme käydä yhdellä lähiopetustunnilla tapaamassa opettajaa. Kävimme läpi Espanjan joulunviettoon liittyviä tapoja, kuten Gordo-jouluarvontaa ja loppiaisen traditioita ja opiskelimme jouluun kuuluvaa sanastoa.

Oli todella hyvä, että motivaatio oli korkealla, koska kolmoskurssin jälkeen olimme suunnilleen siinä kohdassa, jossa kesäyliopistokurssilla läpi käydyn kertaaminen loppui ja siirryttiin uusiin teksteihin ja kielioppiasioihin. Olimme taas palaamassa myös Espanjaan ja pikkuisen motivaatiota nosti myös se, että matkallamme kävimme tapaamassa paria entistä espanjalaista kodinvaihtoperhettämme, jotka kyllä oikeastaan olivat Kataloniasta ja heille katalaanin kieli on se oma. Heille on tärkeää, että kutsumme muualla Espanjassa käytettyä kieltä  castellanoksi. Tapasimme myös seuraavan kesän vaihtarit Guadixissa. Kyllä me edelleen enimmäkseen englanniksi kommunikoimme, mutta oli mukavaa aina välillä osata sanoa jotain espanjaksikin. Eikä Guadixilaisen perheen englannin taso ollut kovin huikea, riittävä kylläkin.

Espanjasta alkoi kuin alkoikin kovalla tsempillä tulla jo vähän käyttökieli. Lukion kurssien harjoitustehtävänä piti kirjoittaa pari viestiä espanjankielisille ystäville ja sain aikaa tämmöiset:

Ensimmäinen viesti on opettajaystävällemme, joka oli vieraillut meillä käydessään suomalaisessa koululuokassa ja ihaillut lasten kielitaitoa:

Visitaste en Agosto una escuela Finlandésa y preguntaste, por qué se enseñan muchas idiomas en la escuela. Diste que los alumnos finlandéses hablaban muy bien inglés y unos des alumnos hablaban un poco de español tambien. ¿Has probado el francés? Tu hablas francés, tambien, lo sé. En Finlandia, hay más niños que estudian francés que español. En Finlandia se enseñan muchos idiomas, pero visitaste una escuela especial  de idiomas (SYK). El inglés se enseña  en todas las escuelas y el sueco también. El inglés es el idioma más importante en las relaciones internacionales. El sueco es el segundo idioma oficial en Finlandia. Los otros idiomas europeos como italiano, español, ruso, francés y alemán son importantes para finlandeses, también, porque el finés es un idioma pequeño, El finés se hablan por poco más de cinco millones de personas.

Toista viestiä harjoitellessani sain kirjoittaa viestin perheelle, joka oli tulossa meille kesällä kodinvaihtoon. Heidän kanssaan viestitellessämme yritin muutenkin koko ajan käyttää espanjaa ihan harjoituksen vuoksi:

Viajar con niños no es tan difícil como se imagina. Me alegro que vuestra familia haya decidido intercambiar casas con nosotros en agosto. Escribí un blog para vosotros sobre algunas cosas que podrías hacer aquí con vuestro hijo Mateo. Incluí algunos consejos sobre el vecindario y Tampere, porque dijiste que te gustaría visitarlo.

Viajar en Finlandia y quedarse en nuestra casa con un niño es muy fácil y cómodo. Llévate ropa de abrigo, porque aquí hace más frío que en España. Tenemos un asiento para bebé para el auto y un asiento para la bicicleta también. Recomiendo tomar paseos en bicicleta por el vecindario. El bosque finlandés es tan diferente de lo que se ve en Andalucía. La natación es posible, pero el agua está fría en Finlandia. Tenemos nueve nietos, entonces también tenemos juguetes para niños en nuestra casa.

Cuando nuestros hijos eran pequeños, viajamos mucho. Creo que es muy importante llevar a los niños a otros países y mostrarles cosas nuevas, escenarios nuevos,  comidas diferentes y tal vez aprender algunas palabras nuevas de un idioma extranjero. Recuerdo que ya sabes ”Hei” y ”Kiitos”. Mateo los aprenderá rápidamente.

Kevään ohjelma eteni lukion verkkokursseja suorittaessa, ja toukokuussa jouduimme jo harjoittelemaan ylioppilaskirjoitustehtäviä. Suoriuduimme niistä joten kuten apuneuvojen kuten kieliopin ja sanakirjojen avulla ja harjoittelimme sinnikkäästi läpi Ylen Abitreeneistä löytyviä vanhoja kirjoituksia. Ihan näillä eväillä en vielä lähtisi kirjoituksiin, koska en kestäisi reputtaa, ja itse asiassa en kestäisi, jos en saisi ällää, eli taitaa todellakin jäädä käymättä, mutta kyllä tässä jo jotain on opittu lähtötilanteeseen verrattuna.

Verkossa tehtävistä harjoituksista sai aina välittömän palautteen.

Harva se ilta tietokoneella selattiin tehtäviä samalla kirjoja kerraten. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että viitoskurssin viimeiset tehtävät oli palautettu ja pöytään nostettiin jo viinilasit kirjojen keskelle.

Verkko-opiskelu määräaikoineen piti sopivasti yllä kielen opiskelua. Se oli kyllä hyvä tapa lisätä sanavarastoa ja tutustua kielioppiin, mutta jotenkin koin, että asiat eivät tällä tavalla itse opiskellen jääneet kunnolla muistiin. Kertaamista ja harjoittelua tuli varmaan liian vähän. Ja puhumista ei opi puhumatta. Mutta, kuten sanoin, se on hyödyllinen tapa ylläpitää opiskelua ja vähintään kielioppi tulee tutuksi. Hyvä mahdollisuus, jos säännöllinen lähiopetus on hankala järjestää.

Olen tuon lukion espanjan lyhyen oppimäärän jälkeen kokeillut paria muutakin kurssia. Helsingin kesäyliopisto järjesti viime heinäkuussa viisipäiväisen suggestopedisen kielikurssin. Taso oli minulle oikea, metodi oli mielenkiintoinen, ja harjoittelua tuli paljon. Ihan saman opettajan kurssille en ehkä lähtisi toista kertaa. Jos jää eläkkeelle, jossain kohtaa ehkä kannattaisi lopettaa. Juhakin aina sanoo kitaransoitostaan, että jos hän ei itse ymmärrä, ottakaa te muut plektra pois. Vaikka ei harmaantumisen välttämättä sitä tarvitse tarkoittaa, että taidot katoaisivat, ei opettajalla sen paremmin kuin soittajallakaan.

Tänä keväänä hakeuduin Suomi-Espanja -seuran kielikursseille. Intensiivinen viikonloppu mennyttä aikamuotoa ja subjunktiivia kerraten oli erittäin hyvä. Matti Mäkisen opetustavasta tykkäsin ja koin oppivani paljon. Nyt olen kolme kertaa ollut parin eri opettajan ryhmissä, joissa kummassakin on ollut kymmenkunta motivoitunutta opiskelijaa. Kertaan saman tason asioita, joita luin aikuislukion kursseilla 4 ja 5. Kertaus on mielekästä, muuta en oikein osaa vielä sanoa. Ainakin sen tiedän, että itse pitää opiskella tuntien välillä, mieluummin joka päivä edes vähän tai vähintään tehdä kotitehtävät.

Olen  myös alkanut ympäröidä itseäni espanjalla kaikin tavoin. Ensimmäiseksi vaihdoin Facebookin käyttökieleksi espanjan. ”Me gusta” palkit ja muut valitut fraasit tulivat nopeasti tutuiksi, kun ne kertautuivat koko ajan.

Ja taas joku ”ha respendido a tu comentario del enlace de…”

Yhtenä kesänä vaihdoimme auton navigaattorin käyttökieleksi saksan, kun piti orientoitua saksan puhumiseen, mutta  espanjaan vaihtoa emme ole vielä uskaltaneet tehdä. Sävellaji saattaisi autossa nousta liian usein.

Wikilocin reittisovelluksen latasin itselleni espanjaksi. Eli nyt aina kun etsin patikointireittejä, joudun kommunikoimaan espanjaksi. Ei haittaa mitään, että vähän väliä saan sähköpostiini ilmoituksen ”Alguien ha compartido nuevas rutas cercanas a las tuyas” tai se, että search sanan korvaa buscar tai reitin vaikeusaste ilmaistaan sanoilla facil, moderado, dificil. Reittikuvausten kanssa saa joskus vähän tsempata.

Muutenkin olen kerännyt ympärilleni espanjaa. Olen ottanut seurattavakseni esimerkiksi Torremolinosin ja Fuengirolan kaupunkien tiedotussivut. On hyvä, että joka päivä silmiin pompahtaa jokin teksti, tulee taas luettua ainakin muutama lause. Ihan ilman paineita.

Opiskeluun liittyviä sivustoja ja ryhmiä löytyisi enemmänkin, mutta mainitsen yhden kivan Facebook-ryhmän: Espanjan kielen ja kulttuurin harrastajat. Juuri tänään siellä kerättiin suosituksia helpoista espanjankielisistä kirjoista ja vähän väliä ruudulla on jokin pieni kiva opeteltava asia, joka tulee siinä saman tien pikaisesti kerrattua, esimerkiksi tällaisia:

Olen myös löytänyt pari kiinnostavaa espanjankielistä blogia. Toinen on tämä:

https://michanenfinlandia.com

ja toinen tämä:

http://www.biginfinland.com/

Molemmat kirjoittavat espanjaksi Suomesta. Matkailusta, kulttuurista, tavoista, ilmastosta ja kaikenlaisista kummallisuuksista, kuten avantouinnista, tiernapojista tai karjalanpiirakoista. Niitä lukemalla oppii kielen lisäksi myös ajattelutapoja. Mikä Suomessa kiinnostaa ulkomaalaisia, mikä kummastuttaa, miten asioita voi selittää. Sekä kiinnostavaa että hyödyllistä, ja joskus olen linkannut näitä juttuja myös espanjalaisille ystävilleni. Näiden avulla voi opetella myös itse kertomaan Suomesta espanjaksi.

Yksi tahattomasti eteen tuleva on myös Olé-lehden lopussa oleva aukeama, jossa espanjankielisen tekstin avulla opetetaan sekä sanastoa, kielioppia että kulttuuria. Viimeksi juuri luin ajatuksella kirjoituksen, jossa Antequerasta lähtenyt vaihto-opiskelija oli viettänyt vuoden Seinäjoella. Tekstissä opiskeltiin myös se-passiivia: En Finlandia se suele viajar a Andalucia. Se disfrutan mucho del calor de Andalucia. Generalmente se piensa que España es más barata para vivir. Olé lehti on muutenkin korvaamaton tietolähde Espanjan asioista, siis suomeksi.

Ja lopuksi vähän  espanjanopiskeluuni kuuluvaa viihdettä. Nykyisin nukahdan katsellen ja kuunnellen espanjankielisiä saippuasarjoja ja joskus muutakin. Yle Areenasta seurasin viime keväänä Señoran ja  juuri vähän aikaa sitten La otra mirada -sarjan ja Alcantaran perhettä on tullut katseltua myös. Netflixistä katselin Velvetin ja Gran hotel -sarjan, eilen katsoin ensimmäisen jakson sarjasta Keskustytöt ja huomasin, että sellainenkin sarja kuin Sodan aika olisi tarjolla espanjaksi.

Yksi suosikkini Espanjan sarjoista on Yle Areenalta löytyvä Syötävän hyvä Espanja, jossa näyttelijät Imanol Arias ja Juan Echanove, jotka ovat veljeksinä tuttuja Alcantaran perheestä, tekevät ruoka- ja kulttuurimatkaa pitkin Espanjaa. Tässä tulee ruokaa, kulttuuria, maisemia, paikkakuntia ja ihmisiä varsin mukavasti käärityssä paketissa. Ja sanoinko jo, että myös sitä espanjan kieltä? Ruokasanasto karttuu erityisesti.

Kevyet telkkariohjelmat opettavat kieltä vähän kuin itsestään. Toistaiseksi en ole uskaltautunut jättämään pois suomenkielistä tekstiä, koska haluan myös nukahtaa. Espanjassa ollessa sitten on joskus pakko. Eivät ne vielä tekstitä uutisia tai säätiedotuksia suomeksi.

Jos viettää lyhyehköjä jaksoja talvella Costa del Solilla, kuten me, ei ole pakko osata espanjaa. Muutenkin pärjää. Meidän mielestämme kielen oppiminen on kuitenkin kivaa, ja uskomme, että sen myötä saamme jotain lisähauskaa elämään.

Olisi kiva kuulla sinun ajatuksiasi kielen oppimisesta. Oletko opiskellut espanjaa Espanjan matkojasi tai siellä oleskeluasi varten? Koetko sen tärkeäksi? Miten olet opiskellut ja oppinut? Ja hei, kaikki lisävinkit ovat mielenkiintoisia! Jätä kommentti.

Previous Post Next Post

26 Comments

  • Reply Seija Paajanen 2019-02-02 at 12:45

    Olipa taas hauska ja opiskelemaan innostava tarina! Kyllä te olette tehokkaita – oikein hengästyttää teidän vauhti. Itsellä on espanjankielessä sama taso luin Ailalla Lolan kanssa ajellessa. Mieleen tulee sanat camisa ja toalla – niillä ei vielä pitkälle pötkitä.

    • Reply espanjaan 2019-02-02 at 13:03

      Kiitos Seija, kaksi sanaa on jo enemmän kuin 0. 🙂

  • Reply savisuti 2019-02-02 at 12:59

    Aika paljon olette opiskelleet jo! Minulla on takana kauan sitten lukion espanja ja sain sen kiitettävästi läpi mutta en kirjoittanut. OLin niin innostunut kielestä silloin,että opiskelin heti perään pari vuotta Aikuisopistossa ja yhtenä kesänä parin viikon intensiivikurssin. Osasin espanjaa vähän ja matkoilla pystyin sitä jonkin verran käyttämään. Kielioppi heitti sinne tänne mutta tulin jotenkin ymmärretyksi ja ymmärsin vielä enemmän kuin osasin puhua. Pari vuotta sitten ollessani talvella pitkään Espanjassa,alkoi kieli vähän palautua vaikka en ollut edes yrittänyt puhua sitä vuosikymmeniin. En osaa puhua mutta selviän kaupassa ja ravintolassa ja yritän oppia muistaa uusia sanoja liikkuessani. Parin päivän päästä lähden taas,tällä kertaa Las Palmasiin ja yritän oppia käytännössä kieltä lisää.

    • Reply espanjaan 2019-02-02 at 13:05

      Sullahan on hyvä pohja sitten. Minua harmittaa, että en ole opiskellut espanjaa nuorena, koska silloin opiskellut asiat, kuten saksan muistan vieläkin kohtuullisen hyvin. Tsemppiä sulle ja nauti Las Palmasista. Hieno paikka, olemme kerran käyneet sielläkin.

  • Reply Kari Tuominen 2019-02-02 at 19:59

    Muutamatkin ystävät ovat opiskelleet espanjaa työväen-/kansalaisopistossa, mutta huonolla menestyksellä. Olen ymmärtänyt, että kysymys on siitä, että espanjankieli on vaan rakenteeltaan niin erilainen, kuin esimerkiksi germaaniset kielet suomesta nyt puhumattakaan, että niiden osaamisesta ei ole paljonkaan iloa alettaessa opislelemaan espanjaa. Hyvin kieltä ovat oppineet nuoret, jotka ovat olleet esimerkiksi vaihto-oppilaana maissa, missä puhutaan espanjaa ja joissa ei osata/puhuta englantia. Eli kun on ollut pakko oppia!

    Tämä teidän tarinanne kyllä vahvistaa sitä käsitystä, mikä minulla on ollut muiden kokemusten pohjalta jo entuudestaan. Me emme ole Anittan kanssa mitään kieli-ihmisiä, vaikka pari laudaturia tuli aikoinaan ruotsista ja englannista kirjoitettuakin ja lyhyestä saksastakin ilman täydellistä black outia se olisi ollut lähellä. Nyt tuntuu, että mistään ei pysty kaivamaan sitä motivaatiota, että lähtisi oikeasti opiskelemaan uutta kieltä. Vaikka toisaalta se voisi kyllä houkutellakin – ainakin olisi erinomaista aivojumppaa ja varmuudella siirtäisi kehittymässä olevaa dementiaa/muistisairautta muutamalla vuodella?

    Kiitos taas tosi mielenkiintoisesta jutusta ja että jaoitte kokemuksianne kielten opiskelusta. Toisaalta se innostaa ja toisaalta korottaa kynnystä aloittaa – entisestään. Mutta voihan ihme tapahtua ja huomata ottaneensa oppikirjan käteensä tai aloittaneensa jonkin duolingo -kurssin ja käyttävänsä siihen aika pari tuntia päivässä?

    Englantia kertasin työssä ollessani jossain vaiheessa, kun oli hiljainen jakso työtehtävien suhteen. Kyse oli mielenkiintoisesta verkkokurssista, jossa oli kymmeniä oppitunteja, joihin liittyi kielioppia, sanastoa, fraaseja, epäsäännöllisiä verbejä jne hauskojen pelien muodossa ja jokaiseen oppituntiin liittyi noin tunnin pituinen interaktiivinen puhetunti opettajan johdolla. Tunnille ilmottauduttiin tiettyihin kellonaikoihin ja kun minä olin mukana virka-aikana, niin muut opiskelijat olivat korealaisia, kiinalaisia ja japanilaisia. Siinä oli omat haasteensa, koska heidän puhuttu englantinsa oli luvalla sanoen surkeaa, mutta hyvää heissä oli, että sain puhua paljon opettajan kanssa, koska itämaiset ihmiset olivat kovin ujoja. Opettajina oli natiivi englantia puhuvia nuoria ihmisiä, jotka asuivat esimerkiksi Balilla ja rahoittivat oleskeluaan siellä pikku sivuansioilla. Oppitunteihin liittyi myös verkossa tehtävät testit ja siitä sai hienon diplomin, kun oli hyväksytysti suorittanut jonkin kokonaisuuden!

    • Reply espanjaan 2019-02-02 at 21:13

      Kiva Kari, että kirjoitit kokemuksistasi! Tuollainen verkkokurssi voisi ollakin hauska, kun siihen sisältyisi aitoa vuorovaikutusta. Noihin meidän verkkokursseihin sisältyi vain kielioppiin, sanastoon ja kirjoittamiseen liittyviä verkkotehtäviä. On tämä ollut hauska prosessi ja uskon todella, että hauskan ja hyödyn lisäksi tämä sitä dementiaa vähän lykkää. Ja sitten kun Torremolinosissa tavataan, älä sitten hämmästy, kun en saa sanaa suustani espanjaksi. Puhuminen on jäänyt tosi vähälle, eikä puhumatta opi puhumaan.

  • Reply Kari Tuominen 2019-02-02 at 21:36

    Sen verkkokurssin nimi oli muuten English Town ja työnantaja maksoi siitä jotakin kurssin järjestäjälle. Lopuksi sain vielä aktiivisuuspalkintona Oxford Dictionary sanakirjan, kun olin niin paljon käyttänyt työaikaani englannin opiskeluun! 😂😂

    • Reply espanjaan 2019-02-02 at 22:39

      Melkein tekisi mieli tuohon sanoa, että olisinpa vielä töissä 🙂 Tämä vapaa-ajalla opiskelu herättää vähän ristiriitaisia tunteita ajankäytöstä.

  • Reply Kaija Söderlund 2019-02-05 at 21:16

    Vielä työelämässä, mutta asumme Espanjassa n.3kk vuodessa. Olemme mieheni kanssa pitäneet tärkeänä integroitua Espanjaan ja siksi opiskelleet jo monta vuotta kieltä sekä Suomessa että Espanjassa. Arroy de Mielissä on muuten loistava kielikoulu!
    Olemme saaneet espanjalaisia ja espanjankielisiä ystäviä.
    Tällä hetkellä opiskelen B2 tasolla ja voi vaan huomata, että loppuelämä menee tämän kielen kaikkien hienouksien oppimiseen.

    • Reply espanjaan 2019-02-05 at 22:22

      Tämä näyttää jo nyt pitkältä prosessilta täälläkin. Luulin itse kolmessa vuodessa olevani pitemmällä, mutta einpä ole. Ehkä yksi syy siihen on liian teoreettinen aloitus. Kadehdin sinulta espanjalaisia ja espanjankielisiä ystäviä. On meilläkin toki, mutta he ovat niin harvoin mukana arjessamme. Pitää aina jäjrestää ja välimatkat ovat pitkät. Kerro lisää Arroyo de Mielin kielikoulusta. Se saattaisi vaikka sopia.

  • Reply Anni | Rajatapaukset 2019-02-06 at 16:44

    Olette nähneet kyllä melkoisesti vaivaa kielen opiskeluun, ihailtavaa! 🙂
    Itse olen opiskellut espanjaa toistaiseksi pääasiassa Duolingon avulla. Kansalaisopiston kurssia olen harkinnut, mutta olen tosi huono käymään niissä, joten toistaiseksi se on vain jäänyt. Jossain kohtaa suunnittelen lähteväni kiertämään Etelä-Amerikkaa, joten jokainen opittu sana on kotiinpäin!

    • Reply espanjaan 2019-02-06 at 16:52

      Kiitos kommentista Anni! Duolingo oli tosiaankin näppärä tapa päästä alkuun, mutta sitten aloin vanhanaikaisesti kaivata vähän enemmän ja syvemmin kielioppia ja sen haasteita. Mutta Duolingolla opit varmasti paljon käyttökieltä ja siitä on ehdottomasti iloa espanjaa puhuvassa maassa. Meille nuo jatkuvat kurssit eivät myöskään oikein onnistu, kun ollaan aina sen verran matkalla. Se Eiran aikuislukion verkkokurssi sopi meidän systeemiin, mutta sillä taas ei tuo puhuminen oikein edistynyt. Tsemppiä haasteisiin!

  • Reply Periaatteen Nainen 2019-02-08 at 16:21

    Opin Espanjan vaihto-oppilaana, ja se oli oikeastaan siunaus; en koskaan ole oppinut kielioppia mutta olosuhteiden pakosta puhunut sitä silloinkin, kun on mennyt vain vähän sinne päin. Sanavarasto on suppeahko, mutta hyvin sillä on pärjännyt. Hienoa, että opiskelette ja otatte homman selvästi paitsi huumorilla niin kuitenkin vakavasti ja kunnianhimoisesti!

    • Reply espanjaan 2019-02-08 at 17:47

      Kiitos kommentistasi ja kannustuksesta! Olisi varmaan jotenkin luontevampi tapa ensin oppia käytännössä jotain ja sitten vasta alkaa tarkastella rakenteita. Me olemme sen ikäisiä, että tuo kielioppi-sanasto-käännös -metodi on niin iskostunut mieleen, että on vaikea muuttaa oppimistapojaan. Mutta se on kyllä mitä suurimmassa määrin totta, että vain käytännön vuorovaikutuksessa kielen oikeasti oppii. Tiedän itse oppineeni englannin kolmessa kuukaudessa au pair-kesänä, vaikka itse opiskelin sitä koulussa monta vuotta ja yliopistossa lisää.

  • Reply Tanja / Tädin ja tytön matkablogi 2019-02-08 at 19:58

    Muy bien Aila 🌸 paljon muuta en enää osaisikaan kirjoittaa. Olen opiskellut espanjaa Espanjassa mutta siitä on yli 20-v (apua) ja vähäisellä käytöllä estoy olivadado todos, mutta kun olimme kesällä lomalla Andalucíassa puhuin espanjaa joka paikassa missä mahdollista. Noin viikon jälkeen tuntui että ymmärsin esim. Uutisista otsikkotasolla, siis mistä puhutaan. Rakastan espanjan kieltä ja tykkään ylipäänsä kielistä. Mielestäni kulttuuria ei voi oikein ymmärtää ellei osaa kieltä. Tsemppiä opintoihin, jotka ovat jo tosi pitkällä ja onneksi esim. YLE lähettää aika ajoin kivoja Espanja-sarjoja 🤩

    • Reply espanjaan 2019-02-08 at 20:37

      Voi kun ihanaa kuulla, että vaikka on olvidado todos, silti se palautuu, kun sitä käyttää. Minäkin olen aina tykännyt kielistä, koulusta asti ja itse asiassa kouluttauduin jopa kieltenopettajaksi (en + ru), vaikka en sitä työtä sitten oikeastaan koskaan tehnytkään. Ja olet niin oikeassa, kulttuuriin ei ilman kieltä pääse. Voi miten paljon onkaan vielä edessä, jos vain jaksaa jatkaa 🙂 Netflix täydentää tuota Ylen Areenaa vielä. Tällä viikolla olen katsonut sarjaa Keskustytöt. Paras on kyllä Ylen Syötävän hyvä Espanja. Oletko katsonut?

  • Reply Rosa 2019-02-08 at 20:25

    Luin mielenkiinnolla kamppaillustanne uuden kielen oppimisen kanssa. Olen aikuisiällä opiskellut sekä venäjää että espanjaa. Molemmat ovat olleet haastavia, koska kumpikaan ei muistuta muita osaamiani kieliä. Suomessa on lukuisia mahdollisuuksia opiskella espanjaa, kuten kirjoitit. Minä aloitin Ressun iltalukiossa ja jatkoin sitten yksityisopettajan kanssa Nicaraguassa. Kuumuudessa uusi kieli ei oikein jäänyt mieleen ja uutta oli niin paljon ympärillä. Paikalliset olivat kuitenkin sinnikäitä, vaikka taitoni olivat olemattomat. Oli hienoa päästä käyttämään kieltä oikeassa ympäristössä. Nyt molemmat kielet ovat olleet vuosia käyttämättä. Mietin, että kumpaa alkaisin elvyttämään.

    • Reply espanjaan 2019-02-08 at 20:46

      Hui, venäjäkin vielä! Nostan hattua oikeasti. Sitä olen aina pitänyt niin vaikeana, että en ole uskaltanut edes yrittää. Ensinnäkin omat aakkoset ja sitten seitsemän suhuäännettä vai miten se oli. 🙂 Nuo aikuislukio-opinnot ovat minusta hyviä, niissä on hyvät materiaalit, yhtenäinen opetus ja tietyt tavoitteet, kun on yo-kirjoitukset mielessä. Kumpaa tarvitsisit? Kyllä ne sieltä elpyvät vaikka molemmat. Tuo oikea ympäristö varmaan auttaa valtavasti. Espanjassa on niin helppo sujahtaa suomikuplaan, jos ei tarkoituksella hakeudu espanjalaisten pariin. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Merja / Merjan matkassa 2019-02-08 at 21:48

    Olipa kiva kertomus teidän kielen opiskelusta. Minäkin olen lukenut espanjaa toistakymmentä vuotta ja suoritin muutama vuosi sitten lukion kurssit. Innostuin myös kirjoittamaan sen. Nyt käyn keskustelutunneilla. Kielten opiskelu on kivaa mutta vaatii paljon työtä jos sitä meinaa kunnolla oppia.

    • Reply espanjaan 2019-02-08 at 22:05

      Wau, sinä innostuit kirjoittamaankin sen. Hyvä sinä! Minullakin oli tuo alkuun mielessä, varsinkin kun ne lukion kurssit lähtivät sujumaan aika kivasti, kun ensimmäiset olivat kertausta. Mutta sitten kun viimeisen kurssin yhteydessä piti harjoitella vanhoilla yo-kokeilla, ajatukseni haalistui. Olin ajatellut, että kirjoitan yhdessä ensimmäisen lapsenlapseni kanssa, mutta siihen on aikaa enää vuosi – ei taida onnistua. Ehkä seuraavan lapsenlapsen kanssa, joka ensi syksynä aloittaa lukion 🙂 Millaisilla keskustelutunneilla käyt?

      • Reply Merja / Merjan matkassa 2019-02-16 at 13:01

        Mekin harjoiteltiin paljon vanhojen yo-kokeiden pohjalta ja kieltämättä hirvitti, koska tekstit tuntuivat tosi vaikeilta. Mun heikkous oli kuullun ymmärtämisessä, se meni aika penkin alle, mutta onneksi muut osiot meni hyvin niin en reputtanut 🙂 Tällä hetkellä käyn kerran viikossa Wellamo-opistossa keskustelutunnilla. Opena meillä on monia vuosia Espanjassa asunut nainen ja välillä käydään kirjaa läpi, kerrataan kielioppia ym. ja välillä hän tuo sanomalehdistä tekstejä, joiden pohjalta jutellaan. Pääpaino on tosiaan siinä, että puhuisimme paljon. Tätä ennen meillä oli muutaman espanjanopiskelijan kanssa oma keskusteluryhmä, jota veti aluksi Chilestä kotoisin oleva nainen ja hänen jälkeensä espanjalainen mies. Nämä molemmat ovat asuneet Suomessa vuosia ja osaavat jonkun verran myös suomea. Kielten oppiminen on kivaa, mutta toki motivaatiota täytyy joskus kaivella syvältä, kun pitkän työpäivän jälkeen ei aina jaksaisi innostua. Tunnilla väsymys kuitenkin unohtuu ja sitä uppoutuu kielen saloihin. Nyt vaan lapsenlapsen kanssa espanjan tunneille. Se olisikin hienoa kirjoittaa yhdessä 🙂

        • Reply espanjaan 2019-02-16 at 13:10

          Voi, kadehdin tuota keskustelumahdollisuutta. Se on se, mikä minulta oikeasti puuttuu. Olemme huomenna lähdössä taas ajelemaan Espanjaan ja päätin jo, että yritän joka päivä etsiä jonkun, joka puhuisi espanjaa. Menen vaikka puiston penkille viereen istumaan tai haen jonkun tapahtuman tai retken. Kuullun ymmärtämistä harjoittelen lähes joka päivä katselemalla telkkarista jotain espanjaksi. Enimmäkseen Netflixin saippuasarjoja. Nyt Keskustytöt menossa. Kiitos kannustuksesta, mulla riittää kirjoittavia lapsenlapsia vielä vuosikausia, ehkäpä jonkun kanssa vielä ehdin. Tosin jotkut niistä toistaiseksi opiskelevat saksaa, ranskaa tai venäjää englannin lisäksi. Saksan olen jo kirjoittanut aikanaan. Jatketaan!

  • Reply Iida In Translation 2019-02-09 at 12:03

    Kiinnostava postaus, vaikka en itse espanjan sijaan opiskelen japania. 🙂 Nostan aina hattua kaikille, jotka uskaltautuvat aikuisiällä aloittamaan uuden kielen opiskelun! Monesta ei ole siihen, niin paljon töitä se vaatii. 🙂

    Koen uuden kielen oppimisen toisaalta hirvittävän palkitsevana – ihan kuin salakielen opiskelua, joka pala palalta avautuu ymmärrettävään muotoon 🙂

    Youtubesta löytyy myös tosi paljon eritasoisia videoita, olen kokenut ne tosi hyödyllisenä sanaston kartuttamiseen ja kuullun ymmärtämisen parantamiseen.

    Toivottavasti vielä jonain päivänä uskallaudut(te) ylioppilaskirjoituksiin! Ei se ole niin L:n päälle, nykyään vaatimukset sen saantiin ovat hirvittävän korkealla. 🙂

    • Reply espanjaan 2019-02-09 at 12:53

      Kiitos Iida kommentista! Minä nostan hattua erityisesti tuolle japanin opiskelulle. Siinä on haastetta. Tyttärentyttäreni opiskeli sitä jonkin aikaa, kävi ihan teininä yhden kesäyliopistokurssinkin ja siinä hänen juttujaan katsellessa tuli kyllä mieleen, että oma kynnys tuohon olisi aika korkea. Siinä olen todellakin kanssasi samaa mieltä, että uuden kielen oppiminen palkitsee. Varsinkin jos ja kun sitä pääsee käyttämään.

  • Reply Suvi / Suvin matkassa 2019-02-10 at 10:22

    Olipas kivaa luettavaa ja todella inspiroivaa. Itse luin ammattikorkeakoulussa 4 kurssia espanjaa, ja sitä ennen pohjalla 2 työväenopiston alkeiskurssia. Sittemmin opiskelu on jäänyt, ja se harmittaa. Ehkä joku päivä vielä palaan opiskeluiden ääreen…

    Ja täytyy myöntää, ja mikä tekstistäsikin tulee ilmi, että uuden kielen oppiminen on todella työlästä. Kurssit eivät pelkästään riitä, vaan siihen pitää itse panostaa todella paljon kuuntelemalla, lukemalla, puhumalla ja opiskelemalla. Tsemppiä paljon teille opiskeluun 🙂

    • Reply espanjaan 2019-02-10 at 10:30

      Tsemppiä sinullekin ja kiitos kommentista! Sinulla varmaan riittää motivaatiotakin espanjan opiskeluun, kun sielläkin matkustelet, se on aina tärkeä tsemppaaja. Minäkin kuuntelen, ja luen aika paljon, kun vielä pääsisin puhumaan enemmän.

    Leave a Reply


    Find us on Facebook