Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mummi Caminito del Reyllä

Caminito del Reytä kuvaavat tekstit alkavat usein siitä, että se on maailman vaarallisin vaellusreitti. Moni on sillä kuollut, kun jalka on lipsahtanut kapeilla ja sortuneilla, kallioon kiinnitetyillä poluntapaisilla ja uskalikko pudonnut rotkojen syvyyksiin,

Ja höpö höpö. Tuo on ollutta ja mennyttä. Nykyisin reitti on turvallisesti kallioon pultattu hyllymäinen rakennelma, jonne voi aivan turvallisesti mennä. Selfie-tikkuja, kamerajalustoja, lastenrattaita ja alle kahdeksanvuotiaita lapsia sinne ei kuitenkaan päästetä, eikä reitti ole esteetön, muutamat portaat pitää pystyä suorittamaan. Siitä on uudelleen rakentamisen jälkeen tullut yksi Andalusian suosituimmista nähtävyyksistä, jonne lippu pitää ostaa hyvissä ajoin etukäteen. Ei kuitenkaan ihan niin hyvissä ajoin kuin aluksi, jolloin matkatoimistot varasivat liput kuukausiksi etukäteen omille ryhmilleen. Nyt varaamiseen pyydetään passin numero. Lippuja on rajallinen määrä, koska hyllyille ei  tietenkään päästetä massoja yhtaikaa.

Tämän tunnelin jälkeen alkaa polku portille, eli reitin alkua voi käydä vilkaisemassa vähän matkaa menemättä itse reitille.

Etukäteislipun lisäksi kannattaa lukea info paikan virallisilta hyviltä nettisivuilta. Ja retken toteutuminen voi myös peruuntua kovin huonolla säällä.

Liput olivat loppu nettisivulta silloinkin, kun mummi tarvitsi lippuja, mutta  Centro Finlandiasta Fuengirolasta sai liput, jossa ei ollut ihan tarkkaa aikaa, jolloin portista pääsi reitille, eli piti vähän jonottaa. Ei ollut pitkä jonotus eikä ongelma mitenkään, ja mummi pääsi parin kaverinsa kanssa sujuvasti matkaan. Portilla pidettiin info ja päähän piti laittaa kypärä. Ehkä kallioiden seinämistä voisi putoilla irtokiviä. Tuskin sitä kypärällä ainakaan paikalla risteileviä kotkia vastaan varustauduttiin.

Taata tykkäsi enemmän parkkipaikasta kuin vaellusnäkymistä ja viihtyi Ardalesin päässä olevalla parkkipaikalla sen nelisen tuntia, joka mummilta ja mummin kavereilta meni sisäänpääsyyn, noin seitsemän kilometrin matkaan ja paluuseen parkkipaikalle El Chorrosta bussilla. Ihan kivat maisemat täältäkin.

Olisi ollut kyllä kätevämpää, jos oma paluukyyti olisi viitsinyt ajaa El Chorroon odottamaan, mutta ilmeisesti kuskin saama ohjeistus oli tältä osin epäselvä. Itse reitti on yksisuuntainen, eli sitä pitkin kävellen ei voi palata. Juuri nyt suunnitellaan kuitenkin reitin pidentämistä niin, että siitä tulisi rengasreitti. Kannatan!

Maisemat olivat niin upeat ja kokemus niin ainutlaatuinen, että jos yli kahdeksanvuotiaista lastenlapsista joku joskus tuonne haluaisi, niin mummi lähtisi tältä istumalta uudestaan. Korkeanpaikankammoinen taata saa kyllä jäädä edelleenkin parkkipaikalle. Reitin näkymät alas rotkoon voivat heikompaa huimata, vaikka mitenkään vaarallisen oloista kulkeminen ei ole.

Loput tunnelmat kuvina.

Ihan reitin lopussa oleva kallionseinäportaikko näyttää aika hurjalta. Kokemus ei kuitenkaan portailla ollut ihan niin paha, kuin miltä se kuvassa näyttää. Portaitten kiipeäminen kallion vieressä tuntui paljon turvallisemmalta kuin tästä kuvakulmasta voisi kuvitella.

 

Caminito del Reyn sisäänkäynti on Ardalesin pohjoisesta sisäänkäynnistä. Sinne pääsee ajamalla tai junalla Malagasta El Chorroon ja jatkamalla sieltä bussilla Ardalesiin. Reitti päättyy El Chorroon, josta taas pääsee junalla takaisin Malagaan  tai bussilla takaisin Ardalesin pohjoiselle parkkipaikalle, jossa se sinne jätetty auto odottaa.

Ajomatka esim Torremolinosista on noin 70 km, reilun tunnin, ellei pysähdy ottamaan kuvia matkan maisemista.

Yksityiskohdat, kuten lippujen saatavuus, aukiolo ja muut ohjeet löytyvät kattavasti Caminito del Reyn omalta hyvältä nettisivulta. Tällä hetkellä El Chorroon menevästä junasta löytyy tällainen aikataulu, mutta TARKISTA ajankohtaiset tiedot ennen omaa matkaasi. Kaikki muuttuu.

Yksi asia, joka on muuttunut jo nyt (maaliskuu 2019) on se, että Renfeltä voi ostaa junalipun, johon kuuluu sisäänpääsy reitille. En ole kokeillut, nähnyt vain mainoksia. Onko joku? Jos tiedät, laita kommentti tähän juttuun.

Syksyltä 2019 Appamatkustaa kirjoitti ajankohtaisen tekstin reitistä:

Kuninkaan polku (Caminito del Rey) kuuluu ehdottomasti Andalusian huippukokemuksiin

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

30 Comments

  • Reply Eevagamunda 2018-03-04 at 13:01

    Caminito del Rey on kyllä upea ja ainutlaatuinen, kuten sinunkin kuvista hienosti välittyy. En ihmettele, että maine on kiirinyt ja liput ovat aina kiven takana. Itse kuljin reitin heti sen avaamisen jälkeen pari vuotta sitten, mutta tarkoitus on mennä pian uudelleen. 🙂

    • Reply espanjaan 2018-03-04 at 13:47

      Kiva, kun kommentoit! Tällä hetkellä ilmeisesti lippuja saa hiljaisempina aikoina jopa vasta portilta, mutta kyllä se suosittu on. Minäkin lähden uudelleen, jos sattuu sopivaa seuraa. Mies kun jää sinne parkkipaikalle kumminkin.

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 2018-03-04 at 15:02

    ”Caminito del Reytä kuvaavat tekstit alkavat aina siitä, että se on maailman vaarallisin vaellusreitti.” Nooh, eivät nyt sentään kaikki: https://www.unelmatrippi.fi/huima-caminito-del-rey/, aukesihan tuo uudistettu reitti jo vuonna 2015. Kertakaikkisen upea kokemus myös minun mielestäni ja sinun laillasi menisin mielelläni joskus uudelleen. Ja tosiaan, vaikka reitti näyttää kuvissa aika hirveältä korkean paikan kammoisten näkökulmasta, se ei ole niin paha. En tosin itsekään uskonut tätä ennen kuin kävin sen kävelemässä, joten en ihmettele, jos jokunen matkailija jättää leikin kesken jo parkkipaikalla. 🙂

    • Reply espanjaan 2018-03-04 at 15:05

      No, lähes kaikki… Tuntuu vain, että siellä käyneet haluavat nostaa tuota vaarallisuutta, vaikka tämän viimeisimmän kolmen vuoden aikana on kävelty ihan uudella turvallisella reitillä. Ja olen samaa mieltä kanssasi, reitti on paljon helpompi kestää kuin kuvittelisi. Mennään vain uudelleen! Luin oman juttusi, kivat kuvat ja hyvää infoa!

      • Reply Jenni / Unelmatrippi 2018-03-04 at 16:10

        Joo ihan totta, ei se kyllä enää mitenkään vaarallinen ole, joten minunkin mielestäni sitä on sinänsä turha korostaa. Ennen oli ennen, nyt on nyt. 🙂 Vaikka toki se voi näyttää vaaralliselta edelleen, ovathan ne pystysuorassa seinämässä kiinni olevat ”kävelypolut” aika rajun näköisiä. Uutta reissua odotellessa!

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi 2018-03-04 at 18:40

    Olen tuota tuumaillut pitkään, mutta on sitten aina jäänyt menemättä. Minulla on korkeanpaikankammo, mutta se on valikoiva. Eli voin kirmailla kuin vuorikauris kanjonin rinteillä valokuvaamassa, mutta toisaalta piipittää kuin pieni hiiri laiturilla. Tuo kammo ei siis ole kiinni korkeudesta, vaan alustan epävakaudesta. Jos silta huojuu tai heijaa, olen nelinkontin heti. Jos taas alusta on vakaa, voin mennä vaikka minkä rotkon ylitse.

    Hienon näköistä tuolla on, eli olisi kyllä kiva käyd vähän ulkoiluttamassa kameraa : )

    • Reply espanjaan 2018-03-04 at 20:44

      Kiitos kommentistasi! Jos satut lähitienoille, käy vain, uskon, että tuolla vuorikaurisominaisuutesi kyllä voittavat kammot.

  • Reply Merja / Merjan matkassa 2018-03-04 at 19:59

    Tuonne minäkin jonain päivänä haluaisin. Onneksi reittiä uudistettiin ja tehtiin kaiteet sun muut. Muuten tuonne ei olisi mitään asiaa. Kuinka kauan reitin kiertämiseen meni?

    • Reply espanjaan 2018-03-04 at 20:49

      Reilut nelisen tuntia parkkipaikalta takaisin parkkipaikalle. Ensin menimme tunnelin kautta 1,5 km lähtöportille ja jonotimme seuraavan ryhmän lähtöön alle puoli tuntia. Lähtöjä on 15 – 30 minuutin välein aina sopiva ryhmä kerrallaan. Kävelyn jälkeen odotimme El Chorrossa parikymmentä minuuttia bussia, joka toi takaisin parkkipaikalle. Eli kävelyyn taisimme käyttää noin kolme tuntia. Pysähdellen – ei todellakaan ollut kiirettä mihinkään. Hengittelimme ja katselimme, sihtasimme kuvia ja nautimme ainutkertaisesta kokemuksesta. Toivottavasti joskus pääset.

  • Reply Marja 2018-03-04 at 20:29

    Näyttää todella hienolta! Korkeanpaikankammoisena saattaisin kyllä kärsiä, mutta ehkä sitä siedättyisi matkan varrella, jos vaan sitkeästi etenisi. Mieli kyllä tekisi tuonne:)

    • Reply espanjaan 2018-03-04 at 20:53

      Uskon sikäli siedättymiseen, että reitillä eteneminen ei tunnu pahalta. Lankut eivät heilu, ihan kuin tukevalla parvekkeella kulkisi. Ja osa matkasta on ihan normaalia polkua rinteellä. Lankkupolkuja on yhteensä alle kolme kilometriä reitistä. Ihan viimeisin pätkä, jossa tullaan portaita vuorenseinämää pitkin, voi olla pahin, jos päästää oman päänsä kovasti ajattelemaan sitä, mitä alla on. Sitkeästi vain, jos siltä tuntuu!

      • Reply Milla 2019-11-26 at 02:43

        Katsoin kuvaa jossa näkyy nuo ylöspäin menevät portaat…kumpaankin suuntaan. Tai vasemmalla olevat ilmeisesti alaspäin. Mutta mistä ihmeestä portaat tulevat tuolta vasemmalta? Vai onko se umpikuja?Mielenkiintoinen reitti, onneksi ei ole laitettu kävelytietä lasista, kuten Kiinassa on tapana tehdä. Huh, se olisi hirveää..

        • Reply espanjaan 2019-11-26 at 05:43

          Tarkoitatko niitä viimeisiä kallion reunassa olevia portaita? Portaiden alkupää alhaalla ei näy, portaat alkavat jo rotkon reitiltä kallion takaa. Niitä kuljetaan vain ylöspäin kohti vaellusreitin loppua. Kuten sanoit, reitti on todellakin mielenkiintoinen ja kannattaa kokea. Kiva kun kävit lukemassa ja kommentoit!

  • Reply Janni / Lentopelko 2018-03-05 at 11:50

    Tuo paikka on niin upean näköinen! Jos noille kulmille joskus satun uudestaan, täytyy tuo reitti ehdottomasti käydä kokemassa. Korkeita paikkoja kyllä pelkään, mutta joskus ne pelot on vaan ylitettävä, jotta saa upeita kokemuksia!

    • Reply espanjaan 2018-03-05 at 15:41

      Kiva, kun kävit lukemassa. Vaikka tuo paikka näyttää vähän pelottavalta ja jännittävältä, koin, ettei se ollut ollenkaan niin pelottava kuin voisi luulla. Se rakennelma, jonka päällä kävellään, on niin turvallisen ja tukevan tuntuinen. Toivottavasti pääset joskus!

  • Reply Janina 2018-03-05 at 14:05

    Oohh, kyllä – must go -paikka. Rakastan vuoria, rotkoja ja korkeita paikkoja vaikkakin epäilen aina tällaisten rakennelmien pysyvyyttä. En pelkää niinkään korkeata paikkaa vaan sitä, että tuo polku romahtaa. Siltikin uhmaan epäilystä ja menen – pakkohan se on kun näkymät ovat tätä luokkaa! 🙂 Ihania kuvia.

    • Reply espanjaan 2018-03-05 at 15:42

      Jos rakastat rotkoja, uskoisin, että tykkäät tästäkin. Epäilys on aina tervettä, mutta itselleni jäi paljon varmempi ja tukevampi kokemus kuin etukäteen kuvittelin.

  • Reply Liisa 2018-03-05 at 19:13

    Ah, tuonne olisi kyllä ihana joskus päästä! Tiedätkö, millaiset yhteydet ovat ilman omaa autoa, jos ei kuitenkaan halua lähteä ryhmäretkelle – liikkuuko tuonne joku julkinen?

    • Reply espanjaan 2018-03-05 at 19:28

      El Chorroon pääsee aamupäivällä junalla Malagasta. El Chorrosta on bussikuljetus reitin alkuun. Ja reitin käveltyään onkin sitten takaisin El Chorrossa ja sieltä pääsee junalla takaisin Malagaan. Laitoin tästä esimerkkiaikataulun tänään blogini loppuun, mutta Caminito del Reyn omilta sivuilta kannattaa tarkistaa ajankohtaiset tiedot ja aikataululinkit. Nuo aikataulut ja yhteydet kun voivat muuttua vaikka sesongeittain. Ja muista yhteyksistä en osaa sanoa. Reitti on ihan helppo käydä omatoimisesti, en minäkään sinne mitään ryhmämatkaa tai matkatoimiston apua lähtisi hakemaan.

  • Reply Anne/ Matkahetket 2018-03-06 at 10:55

    Hieno paikka! Voisi vähän itseäni huimata, mutta kyllä tuollaisilta vaelluksilta saa pitkäksi aikaa voimaa ja energiaa, että korkeanpaikan kammon uhallakin voisi reitin kulkea. 🙂

    • Reply espanjaan 2018-03-06 at 13:10

      Totta, energiaa saa lisää. Sekä siitä kauneudesta että siitä, että ylipäänsä ”suoritti” vielä tuonkin. Kiitos kommentista!

  • Reply Stacy Siivonen 2018-03-08 at 18:47

    Ihan kiva, mutta ikävästi turistoitunut. Näin se aina on, kun jokin paikka kunnostetaan, niin turakaisia on mustanaan. Olisi kyllä ollut kiva nähdä niitä petolintuja kaartelemassa siellä ja sen seitsemän kilometriä tekisi Miele ajaa fillarilla. Se on tietysti kielletty, niin kuin kaikki muukin hauska.

    • Reply espanjaan 2018-03-08 at 18:57

      Turistikohteeksihan tuo on muodostunut, mutta en kyllä itse kokenut tuota puolta mitenkään hankalana, paitsi lippujen saannin kannalta. Itse reitille kun kumminkin päästetään järjestyksessä vain hyvinkin rajallinen määrä ihmisiä, joten siellä käveleminen on ihan riittävän rauhallista. Minä näin ne petolinnutkin. Ei se kyllä ihan fillaripaikasta tule koskaan käymään, sen verran on portaita reitillä.

  • Reply Jonnahah / Allergic to Kiwi 2018-03-10 at 08:21

    Huikeat näkymät kyllä!

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi 2018-03-10 at 18:39

    Voi tästä reitistä olen haaveillut kauan. Ja tämä kuvaus oli kyllä hyvä, juuri sellainen että vaikka ihan vähän kammoksuisi korkeita paikkoja tai mielessä pyörisivät vain ne hurjat jutut tästä reitistä, niin uskaltaisi lähteä. Ainakin harkita. 🙂 Huikeita kuvia tuolla kyllä saa! Kai se pitää ohjelmistoon ottaa pikapuoliin! 🙂

    • Reply espanjaan 2018-03-10 at 19:20

      Kiitos kommentistasi Virpi! Halusinkin tällä sanoa, että reitistä on liikkeellä turhia pelkoa aiheuttavia mielikuvia.

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista 2018-03-13 at 20:43

    Tänne ehdottomasti seuraavalla Andalusian reissulla. Vaikka kärsinkin vähän korkean paikan kammosta, näköalat ovat sitä luokkaa, ettei tätä kannata missata.

    • Reply espanjaan 2018-03-13 at 21:09

      Kyllä tämä yksi käymisen arvoisia paikkoja on. Ja luulenpa, että menen vielä uudestaankin. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Asko Leppilampi 2020-01-03 at 10:45

    Nyt olemme mekin päässeet kokemaan tuon mainion reitin. Sitä voi kyllä suositella lämpimästi jokaisella Andalusian kävijälle. Täällä lisää ja videokin ilmestyy 6.1.2020

    https://appamatkustaa.fi/kuninkaan-polku-caminito-del-rey-kuuluu-ehdottomasti-andalusian-huippukokemuksiin/

    • Reply espanjaan 2020-01-03 at 10:51

      Kiitos! Laitoin linkin tuohon tekstiisi myös oman Ardalesin tekojärvistä kertovan tekstini loppuun. Nämä seudut ovat hyvä kohde monella tavalla.

    Leave a Reply


    Find us on Facebook