Mijasin rinteellä

Mijasin rinteiden vaelluspolut

Mijasin rinteet tarjoavat vaeltajalle paljon vaihtoehtoja. Los Pacosista voi kävellä ylös kylään, ja jos kääntyy ennen kylää huoltoaseman kohdalta oikealle, voi nousta avolouhoksen tai antennivuoren suuntaan ja edetä vaikka Benalmadenasta lähtevän hissiradan saapumispisteeseen Calamorro-vuorelle.

Mijasin turistitoimiston jakamassa kartassa ohjataan kuitenkin pääasiassa rinteellä näkyvän Ermitan paikkeilta lähteville erilaisille eri värein merkityille reiteille.

Jo pelkkä Ermitalle kiipeäminen antaa pientä kivipolkuhaastetta ja tarjoaa palkinnoksi mukavat näkymät yli Mijas Pueblon kauas merelle.

En muista, montako kertaa olemme sinne asti kiivenneet jo, mutta aika monta. Tämäkin blogini profiilikuvana käyttämäni kuva on sieltä.

Eri säillä tunnelma on erilainen.

Pari vuotta sitten nousin vuorelle ystäväporukassa sumuisena aamuna, jolloin  avautuva maisema peittyi sumuun, jonka läpi aurinko kuultaa kauniisti.

Sumu teki maisemista pehmeitä ja arvoituksellisia. Kivikkoinen polku oli  juuri sopiva hitaaseen vaelteluun ja maisemien ihailuun. Kostea sää tuntu kivalta iholle ja keuhkoille. Eikä ollut kumminkaan kylmä. Riisuin takin reppuun.

Tämä maisema houkutteli pysähtymään tähän pitemmäksi toviksi, katselemaan, zoomailemaan, näppäilemään ja vain olemaan.

Katsellessani sumun rakosista  alas Mijasin suuntaan mietin, tulisinko yksin takaisin jonain aurinkoisena päivänä.

Tällä kertaa koko matka kulki sumussa. Lopulta käännyimme alas ja tulimme takaisin alempana kulkevaa ajotietä.

Mijasin rinteiden punainen reitti uudestaan

Juha heräsi seitsemältä aamulla kännykän kilahdukseen: ”MYRSKYVAROITUS MALAGA”. Hetken Juha luuli jo, ettei  tarvitsekaan lähteä Mijasin rinteille, vaikka niin oli minulle luvannut,  mutta väärin luuli. Katsoin Forecan ja ilmatieteen laitoksen sääennusteet, jotka lupailivat aamupäivällä pilvistä ja iltapäivällä jopa aurinkoista, avasin verhot ja vilkaisin pihalle. Lähdetään!

Tämäkin yrityksemme jäi vähän tyngäksi. Tuuli rinteillä voitti, emmekä kävelleet punaista reittiä kokonaan. Mukava maisemakokemus tuli tästäkin retkestämme, vaikka loput maisemat katselimmekin Mijasin valkoisen kylän näköalaterassilta. Koko jutun voit lukea tämän tekstin lopussa olevasta linkistä.

Mijasin rinteiden punainen vaellusreitti tänään

Ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä ja odotettavissa oleva mukava seura loivat iloiset odotukset tämän päivän vaellukselle.

Ermitalle saapuessamme oli jo tarvetta hengähtää. Aurinko loisti mereen  ja sää helli kaikin tavoin.

Rinteiden vihreys ja taustalla olevat vuoret loivat mukavan kontrastin maisemaan.

Meren suuntaan avautuvaa maisemaa olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan.

Ja jos on mahdollisuus juoda kahvit tällaisessa maisemassa, on termarin ja eväsleipien kantaminen aika pieni vaiva.

Polku toi kyllä tällekin päivälle aika paljon haastetta. Kapeaa, kivistä, jyrkässä rinteessä kulkevaa reittiä piti edetä hitaasti, ja sauvat olivat tarpeen. Eipä siltä, kyllä me pari kertaa saimme väistää sivuun nuorempien polkua ripeämmin etenevien ja jopa juoksevien vaeltajien tieltä.

  

Kuvia piti kyllä ottaa, jää vaikka lapsenlapsille muistoja siitä, miten mummi ja taata vielä jaksavat.

Noin kolmen tunnin päästä olimme takaisin Mijas Pueblon näköalapaikoilla. Aurinko oli paistanut koko päivän ja mieli oli hyvä.

Pieni yllätys odotti meitä autolle saapuessamme Mijasin parkkitalossa. Auton takaluukku oli pystyssä ja auki. Pelästyneinä melkein juoksimme viimeiset askeleet autolle, mutta kaikki siellä ollut oli tallella. Kukaan ei ollut vienyt karttojamme, Juhan toisia aurinkolaseja tai hiusharjaani. Päättelimme, että jotenkin autolta lähtiessämme Juhan sormi oli hipaissut auton avaimia ja avannut luukun. Olipa meillä taas ollut varjelus mukana tänäänkin. Kukaan ei ollut käyttänyt hyväkseen autoa, joka oli nelisen tuntia ollut avoinna. Huh.

Linkki tuuliseen maisemavaellukseemme on tässä: Maisemavaellus Mijasissa.

Retkeilemme lisää. Jos haluat olla kuulolla, voit käydä tykkäämässä Facebook-sivustamme. 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Suunnaton 2019-11-10 at 12:19

    Eri maiden (päivä)retkeilypostauksia on kiinnostavaa lukea. Yllätyin aikalailla, että eteläisestä Espanjasta löytyy näinkin vehreitä maisemia!
    Espanjan patikointireitit ovat jääneet mulla hävettävän vähäiselle kokemukselle, vaikka olen siellä asunutkin lähes vuoden. Kaikkialla muualla maailmassa on kyllä tullut lähdettyä luontoon.

    • Reply espanjaan 2019-11-10 at 12:47

      Aurinkorannikolle tullaan kovin usein vain rannat mielessä. Meille vuoret ovat mieleiseni suunta ja sieltä löytyy vaikka mitä. Kiitos kommentistasi!

      • Reply Elina Marjaana Travel Blog 2019-11-10 at 17:43

        Onpas sattunut sumuinen sää! Tosin omalla tavallaan kaunis tunnelma silloinkin. ☺️ Muistan yhden vastaavan päiväretken, jonka jälkeen sitten katsottiin netistä, miltä huipulla olisi voinut näyttää. ☺️ Viime vuonna kävin Mijaksen keskustassa, mutta nämä rinteet olisivatkin olleet kiva lisä.

        • Reply espanjaan 2019-11-10 at 20:18

          Mijasin rinteet ovat tosiaankin oikein kiva lisä tuohon kauniiseen kylään, ainakin niille, jotka tykkäävät vähän kiivetä. Meille se on jo vähän sellainen lenkkarit+sauvat -haaste, mutta näkymät palkitsevat todella. Sumu on todellakin vähän kaksijakoinen juttu. Tavallaan se luo tunnelmaa, tai sitten estää näkemästä. Minusta oli kyllä kiva päästä tuonne uudelleen ja nähdä myös näkymät. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning 2019-11-10 at 18:48

    Tuolla tuli vaelleltua kun asuin Fugessa vuonna 2011. Muistan vieläkin miten upeat maisemat tuolta oli Mijasin ja Aurinkorannikon ylle 🙂

    • Reply espanjaan 2019-11-10 at 20:20

      Tuolla on tosiaankin niin paljon ihania mahdollisuuksia upeisiin näkymiin. Onpa kiva kuulla, että sinäkin olet ne nähnyt ja muistat. Aika kivisiä alkavat meikäläiselle jo olla polut, mutta vielä selvitään. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Maarit- niceMatkaaja 2019-11-13 at 11:04

    Omat jalat ovat kyllä ehdottamasti paras tapa sekä päästä eteenpäin – paikkoihin, joihin ei muuten pääse – kuin nähdä upeita maisemia. Patikointi on minunkin lempihuviani, jota yritän aina harrastaa maailmalla. Ja miten voi tuttukin paikka näyttäytyä sateessa tai sumussa ihan eri valossa!

    • Reply espanjaan 2019-11-13 at 11:14

      Niin oikeassa olet! Olen ihan samaa mieltä. Omin jaloin parasta, niin kauan kuin jalat vain kantavat. Toiseksi paras meille on oma auto. Sillä voi kääntyä niin monenlaisiin paikkoihin, jonne kukaan muu ei veisi. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Periaatteen Nainen 2019-11-15 at 10:31

    Tuo vuorien sumu oli kyllä aina kiehtovaa!Tuo vahvasti mieleen Teneriffan maisemat, joissa vaeltelin keväällä – nämähän ovat tuttuja paikkoja, mutta olen Mijaksessa ollut vain Mijas Pueblossa piipahtamassa, en kiertelemässä luonnossa.

    • Reply espanjaan 2019-11-15 at 11:43

      Sumu on varsinkin kuvien kannalta aina jännittävä. Olen samaa mieltä, kiehtovaa. Käy ihmeessä tuolla ylempänäkin, jos joskus tulet Mijas Puebloon uudelleen. Jo kiipeäminen vuoren rinteellä olevalle Ermitalle antaa uudenlaiset näkymät. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Noora / Seikkailumielellä 2019-11-16 at 11:07

    Mahtavia maisemia! Olen suuntaamassa loppuvuodesta Espanjaan ja tarkoituksena on etsiä joku vastaava päiväpatikkakohde läheltä Alicantea. Reissussa on mukavaa lähteä luontoon ja ihastella maisemien lisäksi erilaisia luontotyyppejä, kasveja ja joskus eläimiäkin. Kävin juuri kesän Saksan reissulla yhtenä päivänä metsäretkellä ja yllätyin jo siitä, miten erilaisia täkäläiset metsät ovat suomalaisiin metsiin verrattuna.

    • Reply espanjaan 2019-11-16 at 11:26

      Kiitos Noora! Tuo on aivan totta. Kun menee metsään melkein missä tahansa, löytää jotain aivan uutta. Kasveja, puita, maisemia. Ja tämä on oikeasti matkoilla se meidän juttu, jota tykkäämme jakaa.

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta 2019-11-16 at 19:20

    Mijas on kyllä kaunis! <3 en olekaan vielä ikinä sinne kävellyt, mutta ehdottomasti seuraavalla kerralla sen voisin tehdä!

    • Reply espanjaan 2019-11-16 at 20:23

      Kiitos Sandra! Mijas on siitä hauska, että niin moni on siellä käynyt ja ihastunut, mutta siitä on mahdollisuus saada irti vielä enemmän.

  • Reply Merja / Merjan matkassa 2019-11-16 at 20:19

    Kauniita maisemia! Hauska nähdä myös miten erilaiselta maisema näyttää aurinkoisella ja sumuisella säällä. Huh, onneksi teidän tavarat oli tallella, vaikka takaluukku oli jäänyt auki. Espanjasta löytyy myös rehellista porukkaa tai sitten ihmiset luulivat, että auton omistaja on lähellä 🙂

    • Reply espanjaan 2019-11-16 at 20:24

      Tuo rehellisyys toi ensi pelästyksen jälkeen melkein kyyneleet silmiin. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun alla 2019-11-19 at 23:31

    Todella upeita maisemia! Ei voi kuin ihastella 🙂 Vielä en ole Etelä-Espanjaa ennättänyt tutkimaan ja se onkin seuraava etappini. Mijas on kaunis kylä ja täytyy ehdottomasti lähteä tämän postauksen vinkkien siivittämänä tuo vaelluskin tekemään! Teillä kävi kyllä ihana tuuri, että auto oli paikallaan ja kaikki kunnossa, onneksi on rehellistäkin kansaa maailmassa. 🙂

    • Reply espanjaan 2019-11-19 at 23:36

      Tervetuloa Aurinkorannikolle! Täällä on paljon monenlaisia vaellusmahdollisuuksia. Mijasin rinteille pääsee helposti, kun tulee bussilla kylään. Malagan vuoret ovat ehdottomasti suosikkejamme, mutta sinne pitää mennä autolla. Kiitos kommentistasi!

    Leave a Reply


    Find us on Facebook