Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mijas – nauti turistirysä ihan toisella tavalla

Jos espanjalaisessa valkoisessa kylässä voit istua torilla kahvilassa tuhannen muun turistin kanssa, jonottaa aasiajelulle ja melkein joutua laukkukauppiaan huijaamaksi, voiko olla mitään syytä mennä koko paikkaan? Mijasin kaunis kylä Fuengirolan yläpuolella vuoren rinteellä on varmaan yksi Espanjan tunnetuimpia valkoisia kyliä. Sinne on helppo mennä bussilla Fuengirolasta, ja sen parkkitalokin vetää ison määrän autoja. Parkkitalo maksaa euron päivältä, ja sen hisseillä pääsee suoraan torille ja turisti-infoon, joten ei ole mitään syytä etsiä parkkipaikkaa mistään muualta. Mijas  täyttää samalla kaikki turistirysän kriteerit turistikauppoineen, aaseineen, kahviloineen ja kukkaruukkuineen. Söpöä ja koristeellista. Kapeita valkoisia kujia portaineen voisi huokaillen kuljeskella tuntikausia, ja muutamankin ruukun olisin voinut pakata mukaan, jos matkatavaroihini olisi mahtunut ja olisin viitsinyt kantaa. Ne kyllä murenevat Suomen talvessa ulkona.

Vaikka koristeet ovat kauniita, asetelma tökkii teennäisyydellään. Oikeaoppinen matkailija karttaa tuollaista aina ja empimättä. Vai kuinka?

Olen monella tapaa eri mieltä. Ihminen viihtyy siinä, mitä itse tekee. Jos ei halua ajella aasilla, ei sitten ajele. Kahvi maistuu aikalailla samalta, oli ympärillä sitten turisteja tai ei. Kukkaruukkunsa voi maalata itsekin. Minä viihdyn, kun saan liikkua ja katsella kivoja maisemia. Tähän Mijas tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia.

Mijasiin ei tarvitse mennä bussilla. Sinne voi vaeltaa pitkin vuoren rinnettä, esimerkiksi Los Pacosista tai Torreblancasta. Ja jos pelkää avoimella rinteellä eksyvänsä, sinne voi vaeltaa porukalla esimerkiksi sunnuntaiaamuisin Suomelasta takuuvarmassa suomalaisseurassa maltillista tahtia. (Tähän palaan tekstin lopussa.) Näin mekin teimme ensimmäisellä kerralla varmuuden vuoksi ja opimme reitin mukavassa seurassa.

Mutta jos siis oikeaoppinen matkailija pelkää tapaavansa muita suomalaisia tai pahimmassa tapauksessa eläkeläisiä, kartta omaan käteen vain.

Ensikosketus luontoon tulee saman tien, kun Los Pacosin talot loppuvat. Tien varrella laiduntaa ihan oikeita lehmiä, lampaita ja hevosia

Ja mitä ylemmäs polku kulkee, sitä useammin tekee mieli kääntyä ja tähdätä kameraa maisemaan.

Yksi retkistämme tapahtui 17.1., joka on Pyhän Antonion päivä. Pyhän Antonion kappeli Mijasin kylän ulkopuolella tarjoaa silloin mielenkiintoisen kokemuksen. Kappelissa järjestetään  messu, jossa siunataan lemmikkejä. Kuulemma mitä vain kilpikonnista kanarialintuihin. Emme kyllä nähneet kirkonmäellä muita kuin koiria. Niistä otettiin perhekuvia ja niiden ympärille keräännyttiin asetelmiin varmaan isotätejä myöten.

Kappelissa pääsee harvoin käymään sisällä, mutta silloin pääsi, ja otin muutaman kuvan kiiltokuvankauniista pyhimyspatsaista kirkon sisällä.

Kirkonmäeltä on hieno näkymä merelle asti.

Kirkonmäeltä kävelee noin vartissa Mijasin keskustaan kahville tai lounaalle, ja sitten voi kävellä takaisin alas toista reittiä tai tulla bussilla Fuengirolan tai Torremolinosin suuntaan..

Pieni varoituksen sana. Nousua on melko paljon, eikä meidän vauhdilla nousta Fuengirolasta Mijasiin alle kahden ja puolen tunnin. Kiitäjät ovat erikseen toki. Aktiivisuusmittarinikin piti ylämäkisaavutustani maininnan arvoisena:

Jos Mijasin torilla alkaa turismi ahdistaa, vähän syrjemmällä on esimerkiksi monta pientä kaunista kirkkoa, joihin voi piipahtaa katsomaan lisää paikallista kulttuuria, jota ei ole erikseen luotu turisteille.

Ja jos valkoisen kylän rakennettu ympäristö vielä ahdistaa, sieltä pääsee myös ylöspäin. Torilta näkyy rinteellä oleva erakkomaja Ermita (auki kerran vuodessa). Sinne on merkitty polku. Ermitan paikkeilta taas alkaa useita eri pituisia viitoitettuja reittejä pitkin vuoren rinteitä. Niihin saa kartan turisti-infosta.

Reippaasti vain portaita ylös.

Vuorenrinne jo vetää puoleensa.

Ermita toimii oivana maamerkkinä suunnistettaessa rinteelle.

Ylhäältä voikin sitten katsoa maisemaa jo etäältä ja yleensä aivan yksin. En oikein ymmärrä, ettei vuorenrinteelle yleensä ole monikaan menossa, niin harvoin siellä on ollut vastaantulijoita. Kiva meille suomalaisille, ei tarvitse sanoa hola kellekään.

Vielä vähemmän näkyy kulkijoita, kun lähtee Ermitalta seuraamaan polkuja. Nämä kuvat ovat polulta, joka kulkee rinnettä rannan suuntaisesti nousematta paljonkaan ylöspäin. Näissä maisemissa kahvittelu omin eväin on luksusta.

Rinteiden polut ovat melko kivisiä, mutta reitit on kyllä merkitty.

Mijasin turisti-info järjestää näille reiteille myös opastettuja retkiä. Ajankohtaiset lisätiedot saa sieltä, ja sinne voi myös ilmoittautua retkille.

Helppo keino tutustua rinteisiin on myös liittyä Aurinkorannikon seurakunnan lähivuorten vaeltajien ryhmään tiistaisin. Retkien tiedot löytyvät Aurinkorannikon seurakunnan nettisivuilta tai Fuengirolan seurakuntakodilta. Retket tehdään täysin omalla kustannuksella ja omalla vastuulla.

Seurakunnan lähivuorten vaeltajat eivät jätä ketään yksin vaeltamaan, mutta toisenlaisen kokemuksen sain juuri tänä aamuna. Hakeuduin  Suomelan porukan lähtöpaikalle jokasunnuntaiselle Mijas-kävelylle Pacosista Mijasiin, niin kuin joskus ennenkin. Urheilutrikoissa ja merkkilenkkareissa venyttelevät nuoret katsoivat mummia ja sauvoja, ja kysyin, olenko ollenkaan oikeassa paikassa Mijasiin lähdössä. Kuulemma olin. No enpä ollut. Mummi jäi matkasta ensimmäisellä sadalla metrillä, ja sen koommin ei porukkaa edes näkynyt. Vaelsin yksin. Epävarmana reitistä, pelkäsin eksyväni ja katselin lähestyvää sadetta. Luulin ladanneeni Wikilocista reitin kännykkääni, mutta en onnistunut saamaan sitä käyttöön. Laitoin Sportstrackerin päälle, niin sain kartan ja sijaintitiedot. Suunnistin, soittelin puolen tunnin välein Juhalle ja lähetin paikallistamistunnisteita siltä varalta, että minua joudutaan jostain etsimään.

Lopuksi kaikki hyvin. Kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin olin perillä. Kuulin myöhemmin, että Suomelan porukasta osa on muodostanut uuden ryhmän ”kiitäjät”, joka pyrkii reippaampaan etenemisvauhtiin. Olin varmaan vain eksynyt väärään porukkaan.

Sportstrackerin kartta reitin loppuosasta. Suunnilleen tästä risteyksestä alkaen.

Ja kun ihan yksin kävelin, oli aikaa ottaa lisää kuvia kaikesta kauniista reitillä.

Kauniita ei-turistisia retkiä kaikille!

Reitin voi kulkea Fuengirolan Los Pacosista ylös Mijasiin  suunnilleen näin. Varaa aikaa. Kokemuksesta muistan, että oikein tuulisella säällä kulkeminen ei ole oikein kivaa, rinne on melko avoin kuljettava.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

Previous Post Next Post

10 Comments

  • Reply Pieta 2018-03-11 at 21:31

    Terveisiä metromatkustajalta! Kiitos vinkeistä! Ehkäpä tiistaina pääsen minäkin vaeltamaan porukassa.

    • Reply espanjaan 2018-03-11 at 21:37

      Kiva, että löysit! Toivottavasti löysit jotain, joka on sinulle iloksi myös. Tiistaiaamun vaelluksesta Mijasissa minäkin haaveilen.

  • Reply Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta 2018-03-13 at 12:40

    Kiva juttu, kiitos! Minua ei noissa turistipaikoissa häiritse se ihmismäärä sinänsä, vaan sen ympärille rakentunut kiskonta. Siis kun kahvi tai ruoka ei todellakaan maistu samalta kuin hiljaisissa paikoissa, mutta maksaa kolme kertaa enemmän. Toisaalta sekin hankaloittaa, jos turistimääriin ei ole varauduttu: tuollaisesta euron parkkitalosta saa Italiassa vain haaveilla. Mutta kuten kirjoitit, omista valinnoistahan visiitin onnistuminen turistikohteissakin on kiinni. Hiljaisia kujia löytyy joka paikasta ja sen aasiratsastuksen voi todellakin jättää väliin.

    • Reply espanjaan 2018-03-13 at 21:08

      Olen mielestäni saanut kelvollista kahvia täälläkin ihan joka kuppilassa, mutta niin minuakin harmittaa tuo turisteille suunnattujen kauppojen hintataso ja valikoima. Järjetöntä useimmiten. Mutta kuten sanoit, omat valinnat ratkaisevat. Pitää vain etsiä se paikallinen. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Eeva / Eevagamunda.com 2018-03-15 at 23:58

    Mukava teksti ja aihe. 🙂 Itse periaatteessa kartan turistirysiä, mutta usein ulkomaanmatkoilla huomaan, että haluan nähdä ne suurimmat nähtävyydet kuin muutkin, joten välillä löydän itseni turistilaumojen keskeltä. Espanjassa elän paikallisten kanssa, ja esimerkiksi Mijasin kuvaileminen pelkäksi turistirysäksi hieman naurattaa, kun tuntee kyläkoulun opettajia ja perheitä, jotka elävät siellä jokapäiväistä arkeaan piittaamatta tuon taivaallista turisteista. Kyllä jokaisesta paikasta löytyy myös se aito paikallinen puoli, jos sen haluaa etsiä ja kokea. Kuten kirjoitit, saman paikan voi kokea monella tapaa.

    • Reply espanjaan 2018-03-16 at 09:43

      Juuri noin itsekin ajattelen. On itsestä kiinni, mitä katsoo, missä kävelee, mitä syö. Turistit tavallaan kertovat sen, että paikka on jotenkin merkittävä tai kaunis ja se kannattaa nähdä. Ja jotkut lieveilmiöt, kuten krääsäkaupat voi aivan hyvin ohittaa. Mekin olemme vierailleet ystävämme espanjalaisessa koulussa ja päässeet kertomaan lapsille Suomesta, viimeksi osasin tehdä sen jo espanjaksi, mistä olen tavattoman ylpeä!

  • Reply Asko Leppilampi 2018-03-16 at 21:41

    Hyvä ajoitus, sillä menemme ensi kuussa noille kulmille. Mijas on kohdeluettelossamme, joten hyvä, että käsittelet sitä vähän eri näkövinkkelistä. Kiitos!

    • Reply espanjaan 2018-03-16 at 23:02

      Sittenpähän pääsen varmaan lukemaan myös teidän kommentit paikasta?

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi 2018-03-17 at 21:37

    Oi-joi kun heti rupesi haluttamaa Espanjaan takaisin. Ollaan nyt Italiassa jahuomenna valitettavasti joudutaan palaamaan jo Suomeen. Nyyh….

    Mijas oli kyllä mukava paikka ja tuollainen patikointi olisi kyllä mahtava. Mutta tuo kokemus, että sinut jätetään yksin vaeltamaan ja muu porukka katoaa nopeampana, eikä mitenkään varmista sinun pärjäämistäsi, ei ole kyllä hyvää käytöstä.

    • Reply espanjaan 2018-03-17 at 22:01

      Nyyh… ei minunkaan tekisi vielä mieli palata Suomeen, onneksi ei ihan vielä edes tarvitse. Olen vieläkin hämmästynyt siitä yksin vaeltamaan jättämisestä. Suomalaisporukat eivät täällä yleensä ole toisia jättäneet avuttomiksi. Toivon, että tämä kerta oli ihan poikkeus. Kirjoitin juuri toisenlaisen postauksen Fuengirolan vapaaehtoisista vaellusoppaista. Siinä porukassa en ole pettynyt koskaan, päinvastoin, odotukseni ovat ylittyneet.

    Leave a Reply


    Find us on Facebook