Loppiainen Aurinkorannikolla

 

Loppiaisaatto Espanjassa

Olimme hyvissä ajoin Torremolinosin kävelykadulla, jossa kuviteltiin kohta tapahtuvan jotain. Espanjassa loppiainen on suuri juhla. Silloin jaetaan lapsille lahjat. Tietäjät (eli täällä kuninkaat) jakavat ne yön aikana ja lapset saattavat jättää ulko-ovelle vähän jotain ruokaa tietäjien kameleille. Tätä ennen kuitenkin juhlitaan kaduilla yhteisöllisesti. Itämaan tietäjät tulevat kuninkaitten kulkueena keskeisiä katuja pitkin ja heittelevät karkkeja lapsille.

Kadunvarren kuppilassa kävelykadulla oli vielä hyvin tilaa, kun tulimme noin tuntia ennen kulkueiden alkua. Tilasimme kahvit ja saimme kohta seuraa samaan pöytään. Murteesta kuulostelimme, että seura taitaa olla norjalaista. Ja olihan se, ja norjalaiseen tapaan seuralaisemme alkoivat jutella meidän kanssamme ja siinä sitten kielten sekamelskalla vaihdettiin kokemuksia. Norjalaisille oli ihan uutta, että Suomessa kaikki osaavat melko sujuvasti myös ruotsia. Puolet meistäkin puhui sitä, eli niin kuin aina, puolet meistä puhuu ja toinen puoli enemmän kuuntelee ja enemmänkin ymmärtää. Oli kieli mikä tahansa.

Oli tällä kertaa taas vähän hankalaa, kun puhuja luuli puhuvansa ruotsia, mutta puhuikin jotain Norjan murretta. Oikeassa paikassa kuitenkin aina nyökkäsin. Juuri luin kertomuksen, missä ylistettiin suomalaisten taitoa hoitaa asiat höpöttämättä. Asiakas toi uudet renkaat ja vanteet liikkeeseen. Kukaan ei puhunut mitään, mutta kaikki tiesivät, että renkaat piti tietysti laittaa vanteille. Asia hoitui siis sanaakaan sanomatta. Tähän ei moni kansakunta pysty. Eikä minun vaimoni.

Vähitellen alkoi olla niin paljon tungosta, että olimme selkien muurin takana. Toivotimme norjalaisseurallemme hyvää loman jatkoa ja etsiydyimme paremmille kuvauspaikoille. Lapsia oli kadunvarsilla paljon muovikasseineen. Ihan kuin Suomessa penkkaripäivänä.

Ja sieltä ne kuninkaat sitten tulivat. Olivat yllättäen pukeutuneet Disneyn satuhahmoiksi ihan jokainen. Toy Story, Itse ilkimys, Kippari Kalle, Dumbo, Smurffit, Tuhkimo ja Aku Ankka.

 

 

 

Tuli sieltä lopulta joku itämainen kuningaskin, ikään kuin enemmän päivän aiheeseen liittyvä.

 

Loppiaisorkesteri soitti tunnettuja joululauluja: Michael Jacksonin Thriller, teema elokuvasta Pirates of the Caribbean ja Spiderman. Ei löydy meillä näitä edes uudesta virsikirjasta. Ja loppiaisorkesterilla oli tonttulakit.

Suomalaisista penkkariajeluista tutut karkkien pyydystyskeinot olivat käytössä täälläkin. Onneksi näitä sateenvarjoja ei näkynyt monta, tungos oli niin valtava.

Musta villatakki oli äkkiä serpentiinisilpun täplittämä.

Jätin poimimani karkit jollekin tenavalle, joka sieppasi ne nopeasti kädestäni. Sen isä kyllä sanoi nätisti kiitos.

Lähdimme junalla Malagaan, jossa törmäsimme vielä suurempaan meteliin ja tungokseen. Kuvauskulmia ei oikein löytynyt, sen kyllä kuvista näkeekin. Selkien takaa näimme, että kuninkaat olivat liikkeellä täälläkin. Kansa huusi rytmikkäästi ”Caramelo, caramelo!” Juha suomensi, että se tarkoittaa: ”Abit on parhaita!”

Malagassa nähtiin lisäksi Spider Man, Darth Vader, Lumikki ja muutama muu itämaan tietäjä. Lapset istuivat hahmojen kanssa vaunuissa ja heittelivät karkkeja suurista säkeistä.

Oli samalla vähän surullista että huojentavaa nähdä, että poikkikaduille oli pysäköity poliisiautoja poikittain. Ja poliiseja ja moottoripyöriä oli laumoittain.

 

Loppiainen on viimeinen hetki nähdä myös kaupunkien näyttävät jouluvalot. Malagassa ne ovat aivan erityisen näyttävät joka vuosi.

Seisoimme aikamme odottamassa jokailtaista 21:00 alkavaa valoshowta yhdessä valtavan ihmismassan kanssa. 21:40 lähdimme pois näkemättä sitä. Laskeskeltiin, että se olisi aika sopiva hetki vielä mahtua junaan ja olimme varsin oikeassa. Shown voi katsoa videolta Malagan kaupungin turistisivuilta.

 

Valoin katetulla kävelykadulla oli tietysti lasten iloksi tarjolla myös juhliin kuuluvat ilmapallot.

Pullan oloinen, kranssiksi leivottu roscón de reyes, on loppiaisen pakollinen leivonnainen. Sen sisälle on piilotettu perinteisesti kuiva papu sekä onnea tuova pikkuesine.  Tällaisen tarjosi meille espanjalais-ranskalainen vuokraemäntämme. Löysin pullastani pienen onnea tuottavan supermies-figuurin ja sain saman tien päähäni kranssin ympärillä olleen paperikruunun. Olin päivän kuningatar. Jos olisinkin osunut löytämään sen pavun olisin puolestani kustantanut roscón-kranssin porukalle ensi vuonna. Olisipa ollut syy matkustaa Ranskaan.

 

Loppiainen on Espanjassa niin erilainen show, että tekisi joskus mieli olla siellä toinenkin kerta siihen aikaan. Ei sillä, että suomalaisessa loppiaisessa mitään vikaa olisi, sehän on ihanan rauhallinen pyhä vilkkaan joulunajan jälkeen. Joskus aiemmin meilläkin riisuttiin joulukoristeita silloin ja vietiin kuusi pois, mutta nyt ei ole kiirettä mihinkään. Miten sinä vietät loppiaista? Oletko Suomessa vai pääsetkö näkemään tuon Espanjan shown? Hyvää loppiaista, olit sitten missä vain.

Previous Post Next Post

8 Comments

  • Reply Kari Tuominen 2019-01-07 at 12:53

    Hei, tilasin kummityttömme koululta tällaisen ”Galette des rois” kakun, jonka speksit olivat aika lähellä kuvaamaasi leivonnaista. Sinne on kuitenkin tiettävästi leivottu manteli, mutta kuitenkin. Kakut toimitetaan tilanneille perjantaina, jos luoja suo. Hauska ylläri mitä saamme viikonloppuna nauttia kahvin kera. T. Pikkuserkku

    • Reply espanjaan 2019-01-07 at 14:14

      Espanjalaisessa on perinteisesti joku figuuri ja kuiva papu. Figuurin löytäjä on kuningas ja pavun löytäjä kustantaa seuraavan kranssin. Mietin juuri, pitäisikö minun vaikka yrittää kerran leipoa tuommoinen, tuntuisi ihan hauskalta perinteeltä. Kiva, kun kommentoit!

      • Reply espanjaan 2019-01-07 at 15:07

        Kuulostikin ranskalaiselta tuo kranssin nimi. Itse asiassa tapahtuma, josta tuossa blogissa kerroin, tapahtui juuri Ranskassa. Meille kranssin tarjosi emäntä, jonka äiti on espanjalainen, eli molemmat perinteet olivat tuttuja.

  • Reply Kari Tuominen 2019-01-07 at 14:33

    Siiri on ranskalaisessa koulussa ja myyvät näitä hänen luokkansa Ranskan matkan rahoittamiseksi. Päätimme sitten osallistua keräykseen ja kokeilla jotain uutta siinä samalla.

  • Reply Aron / Ja sitten matkaan... 2019-01-09 at 19:50

    Olisi kyllä joskus kiva nähdä tuollainen isompi loppiaiskulkue. Olen ollut kaksi kertaa Teneriffala loppiaisena ja sielläkin toki tämä perinne on voimissaan. Ei vaan ollut ihan noin isosti toteutettu. Hauskoja muuten nuo Disney-tietäjät ja vastaavat. Nauroin ääneen lukiessani. Ja tuo yllätyspulla kuulostaa vaaralliselta: tuohon ylläriinhän voi tukehtua tai hammas mennä rikki.

    • Reply espanjaan 2019-01-09 at 22:52

      Tuntuu siltä, että Espanjassa on kulkueita milloin vain siihen jotain syytä löytyy. Milloin mikäkin pyhimys on juhlinnan kohteena tai sitten on joku muu, usein juuri jotenkin kirkollinen juhlapäivä, johon kadulla kulkevat lavat ja erilaiset hahmot liittyvät. Ja näyttäviä ne ovat aina. Toki pääsiäis- ja pyhimyskulkueet eivät ole ihan yhtä hauskoja kuin nämä Disney-tietäjä-kuningas -kulkueet. Ja tosi on ajatuksesi tuosta yllätyspullasta. Aika varovasti sitä haukkasin – onneksi, se muovinpala olisi voinut olla hampaille tuhoisa. Sinulla oli itselläsi kiinnostavia ja informatiivisia juttuja Andalusiasta, Cordoba seuraavaksi mielessäin. Kiva, kun kävit ja kommentoit!

  • Reply Periaatteen Nainen 2019-01-10 at 22:07

    Meillä oli nyt ensimmäinen loppiainen neljään vuoteen, jota ei vietetty Espanjassa – ja kaipasin sitä hälyä! Itsekin kuvailin loppiaisen kulkuetta penkkareiden ja joulukadun avajaisten risteytykseksi. 🙂 Hauskasti kuvattu kertomus, kiitos! Omia loppiaiskokemuksiani mm. täällä: https://periaatteennainen.com/2016/01/06/vahan-erilainen-loppiainen/

    • Reply espanjaan 2019-01-12 at 18:40

      Kiitos kommentista, kiva kun kävit! Kävin lukemassa tuon sinun juttusi myös, oikein kuvaava ja valaiseva. Se oli minustakin hauska huomio, että loppiaisen rieha ja kulkueet ovat aivan erityisesti lasten juttu. Eikä ihan pelkästään varmaankaan lahjojen tähden, niin paljon mukaan on ängetty lasten tuntemia satuhahmoja. Malaga on muuten noitten kulkueiden kanssa mielestäni jo ylilyönti. Siellä on niin kova tungos, että siellä todellakin myydään parhaat katsomopaikat, eikä niille sitten pääse maksamatta. Vielä pahempi tungos on pääsiäisenä, koko Calle Larios ja Calle Alameda ovat penkkirivejä. Meidän kuvat olivat enimmäkseen Torremolinosista, joka on vielä varsin miellyttävä katselijallekin. Fuengirolassa on myös näyttäviä kulkueita, tämänvuotista seurasimme telkkarista livenä.

    Leave a Reply


    Find us on Facebook