Lähivuorten vaeltajat – hienoa vapaaehtoistyötä Fuengirolassa

Tämän päivän kiitokset lähtevät Otolle, Jaakolle ja Jussille, jotka ovat jo vuosikausia vieneet tiistaiaamuisin vaeltajia Fuengirolasta lähivuorille. Kohteena ovat useimmiten olleet Mijasin vuorenrinteet, niin tänäänkin.

Ryhmä on helppo tunnistaa Fuengirolan bussiasemalla Mijasin bussin pysäkillä. Suomea puhuvilla retkeläisillä on reput ja useilla sauvat. Parikymmentä minuuttia myöhemmin astumme  ulos bussista Mijasin aukiolla ja lähdemme portaita pitkin rinteiden suuntaan. Etenemme sopivan verkkaisesti ja Jaakko kertoilee samalla paikoista ja esittelee kasveja. Rinteellä sijaitsevalle Ermitalle johtaa kivinen polku ja tänään sieltä avautuva maisema peittyy sumuun, jonka läpi aurinko kuultaa.

Kaivamme esiin ensimmäiset eväät repusta jo tässä ja katselemme hetken maisemaa.

Emme kaikki tunne toisiamme, ja osa on retkellä ensimmäistäkin kertaa, joku vain viikon lomamatkalla ja on kuullut tällaisesta mahdollisuudesta lähteä seurassa rinteille. Siitä huolimatta juttu luistaa heti ja tunnelma on mukava.

Sumu tekee maisemista tänään pehmeitä ja arvoituksellisia. Polku on kivikkoinen, juuri sopiva hitaaseen vaelteluun ja maisemien ihailuun. Kostea sää tuntuu kivalta iholle ja keuhkoille. Eikä ole kumminkaan kylmä. Riisun takin reppuun.

Jos olisin yksin liikkeellä, pysähtyisin tähän pitemmäksi toviksi, katselisin, zoomailisin, näppäilisin ja vain olisin.

Porukka etenee verkkaisesti. Pysähdellään, odotellaan hitaammat, katsellaan maisemia ihan muuten vain ja pidetään pari evästaukoa lisää.

Sumun rakosista näkyy alas Mijasin suuntaan. Mietin, tulisinko yksin takaisin jonain aurinkoisena päivänä.

Reilun kolmen tunnin vaelluksen jälkeen olemme  takaisin Mijasissa odottelemassa bussia alas.

Kirjoitin tuon alun keväällä 2018. Eilen, joulukuussa 2018 osallistuin taas yhteen hienoon vaelluspäivään samassa porukassa. Tällä kertaa sanon todellakin päivään, koska lähdettyämme aamulla Mijasista ja käveltyämme vuoren yli Mijasin lähteelle ja takaisin askelmittarimme näyttivät yli 15 kilometrin suoritusta ja kello oli neljä. Näin pitkä vaellus ei yleensä ole. Mukana oli yli 30 vaeltajaa. Tälläkin kertaa oli erityisen mukavaa se, että porukassa tuli kuljettua pätkän matkaa useiden henkilöiden vierellä ja löytyi useitakin varsin mielenkiintoisia jutunaiheita ja ihmisiä.

Ja ne maisemat! Tämä maisema on Mijasin vuorten takana Alhaurin de la Torren ja muiden pikkukylien suuntaan ennen saapumista Mijasin lähteelle Jarapalosiin.

En ollut Oton, Jaakon tai Jussin mukana todellakaan ensimmäistä kertaa. Joskus mukana on kymmenkunta vaelluskaveria, mutta oikein sopivalla säällä saattaa retkelle lähteä jopa 40 vaeltajaa. Vauhti sovitetaan aina lähtijöiden mukaan. Tässä porukassa ketään ei jätetä yksin. Toinen vetäjä kulkee edellä, toinen tulee viimeisenä, joten letka voi venyä ihan tarpeen mukaan.

Retki on aina omalla vastuulla ja omalla kustannuksella. Retket tehdään paikkoihin, jonne pääsee julkisilla liikennevälineillä. Matkakulunsa jokainen maksaa itse, mutta vetäjät toimivat vapaaehtoisina, eikä opastus maksa mitään.  Mukaan otetaan omat eväät, ja joskus voidaan sopivassa paikassa retken jälkeen pistäytyä yhdessä kahvilla tai lounaalla.

Retkikohteet vaihtelevat. Mijasin vuorenrinteillä kuljetaan usein, mutta niiden lisäksi on käyty esim Pizarrassa, Malagan kasvitieteellisessä puutarhassa, Paloma-puistossa Benalmadenassa ja  Calahondan lankkupoluilla ja rinteillä.

Ensimmänen kerta Mijasin rinteellä oli huikea. Nousimmeko me todellakin ihan omin jaloin tähän maisemaan!

Retkiä on tehty myös Pizarraan, joka on junamatkan päässä. Kuulin juuri eilen, että sinne olisi suunnitteilla retki alkuvuodesta 2019. Seuraa Aurinkorannikon seurakunnan sivuja, sieltä löytyvät aina tiedot.

Paloma puistossa Benalmadenassa olemme kävelleet myös omin päin moneen kertaan.

Malagan kasvitieteelliseen puutarhaan pääsee bussilla Maria Zembranon asemalta.

Fuengirolasta Marbellaan menevillä busseilla pääsee Cabopinoon. Tätä suosittelen erityisesti auringonlaskun seuraamiseen. Täällä on helppo kulkea myös rollaattoreilla ja lastenvaunuilla.

Jos jää bussista pois jo Calahondan kohdalla ja kävelee rantaan, siellä pääsee näille siisteille lankkupoluille. Lankkupolkua rakennetaan koko ajan lisää. Senda Litoral on Espanjan Aurinkorannikolla tärkeä kehittämiskohde.

Tämä kuva ei ole tiistaiaamun retkeltä. Kun oppii porukassa paikat, niille voi palata vaikka ihailemaan auringonlaskua.

Calahondan maisemista voi nousta myös ylös vuorille. Kiva mennä porukassa, kun mukana on joku, joka tietää, mihin menee.

Yleensä retket ovat olleet tiistaiaamuisin. Tiedot ja retkikohteet löytyvät Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan nettisivuilta pienryhmästä Pyhiinvaellus ja Facebookista seurakunnan sivulta.  Huonolla säällä ei lähdetä matkaan, eikä lämpimimpinä kuukausina vaelleta ollenkaan.

Tänään näin seurakuntakodilla ilmoituksen ensi tiistain retkestä. Retkikohteet vaihtelevat.

Oletko ollut mukana? Olisi kiva kuulla sinunkin kokemuksistasi. Kirjoita kommentteihin.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Martta / Martan matkassa 2018-12-01 at 00:11

    täytyypä pistää eitti mieleen, jos vaikka suunnittelemani reissu Fugeen toteutu, olisi ihan mahtaa päästä patikoimaan!

    • Reply espanjaan 2018-12-01 at 01:05

      Parhaiten pysyt ajan tasalla, kun seuraat Aurinkorannikon seurakunnan tiedotteita ja kun jotain sopivaa löytyy, lähdet vain mukaan. On hyvä tapa päästä alkuun vuorille rientämään, ennen kuin tuntee paikkoja ja reittejä.

    Leave a Reply


    Find us on Facebook