Kotorista huikea matka Lovceniin

Aamulla näytin varmuuden vuoksi tätä kuvaa Juhalle pariinkin kertaan ja sanoin, että hän saa päättää, ajetaanko tätä kautta Lovcenin kansallispuistoon. No problem, oli vastaus.

Enemmän kuin mutkista, haasteita tuli sopivista pysähtymispaikoista. Jos ei nimittäin pysähdy, nämä maisemat häipyvät muistikuvista aika pian. Valokuvissa säilyvät vähän kauemmin.

Ja sitten vasta haastetta tulikin, kun pyysin Juhaa tulemaan mukaan kuvaani. ”Ota vielä askel reunalle päin. Ja vielä yksi…” Asentokin kertoo, että korkeanpaikankammoinen ei varsinaisesti nauti maisemasta, mutta minusta kuvasta tuli näin parempi.

Sitten tuli seuraava haaste. Voi ei, pilvet kerääntyvät vuoren huipulle! Kannattaako sinne mennä tänään? 

Kaiteiden harvalukuisuus tai puuttuminen oli jostain syystä enemmän haaste minulle kuin kuskille.

Ja sitten tuli vielä lisähaaste. Suorin reitti oli remontissa ja juuri sinä päivänä siihen aikaan kokonaan poikki. Piti kääntyä takaisin ja kysyä neuvoa tienristeyksen ravintolasta. Ystävälliset ja hyvät neuvot saimmekin, mutta ennen kuin lähdimme ajamaan pitkää kiertoreittiä päätimme syödä lounaan. Pöytäliina ei ollut niin viimeisen päälle, mutta lounas oli hyvä.

Olimme siis kartalla vasemmalla ylhäällä olevassa Njegasin kylässä ja jouduimme kiertämään koko luonnonpuiston Cetinjen kautta päästäksemme Lovcenin huipulle. Ja tietysti sama takaisin.

Samalla näimme Cetinjen kaupungin viereiseltä vuorenrinteeltä.

Lopulta  pääsin kuin pääsinkin taas kiipeämään portaat mausoleumille ja sen takana olevalle näköalatasanteelle.

Vähän on harmi käydä nauttimassa nämä huikeimmat näkymät yksin, mutta ei tämä mikään korkeanpaikankammoisen kohde ole. Muuten kyllä ihan saavutettavissa, jos jaksaa kiivetä noin 400 askelmaa mausoleumille, ei hissiä.

Kiertomatkaan oli mennyt niin paljon aikaa, että serpentiinejä alas ajaessamme saimme nauttia upeasta auringonlaskusta Kotorin lahden yli.

Aivan ihana päivä takana!

Käy tykkäämässä Facebook sivustostamme Espanjaan, Espanjassa, Espanjasta, niin saat tiedot uusista teksteistä. Seuraavat tekstit tulevat tutusti Espanjasta jälleen. Tykkäysnappula löytyy sekä ala- että sivupalkista.

Seuraavana päivänä pysyttiin lahden rannassa ja tasamaalla. Kiersimme Kotorin lahden kauniita maisemia. Siitä teksti täällä:

Kotorin lahden ympäri: Tivat, Perast ja muuta kaunista

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi 2018-11-19 at 20:27

    Huikeita maisemia! Ja tulipas teille kiertoreitti! Huh! No, ainakin saitte seikkailla noissa hulppeissa maisemissa. 🙂

    • Reply espanjaan 2018-11-19 at 20:43

      Kiertoreitti näytti tosiaankin kartalla vähän pahalta, mutta ei siinä muuta ongelmaa ollut kuin hienoinen aikataulun tiivistyminen. Olimme kuvitelleet olevamme poissa serpentiineiltä ennen auringonlaskua, mutta emme ihan olleet. Vastapainoksi sitten se auringonlasku oli ihana. Kiva, kun kävit!

  • Reply Marja 2018-11-23 at 21:51

    Oi miten kaunista! Tuonnehan täytyy päästä joskus, tuollaisissa maisemissa viihtyisin, hienot kuvat??

    • Reply espanjaan 2018-11-23 at 23:43

      Toivon todellakin, että pääset. Koko Montenegro oli aivan ihana kohde. Lovcen luonnonpuistoista ehkä helpoiten saavutettavissa, kun se on niin lähellä Kotoria, jonne monet muutenkin menevät. Jos matkustat sinne, älä unohda Durmitorin aluetta myöskään. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Noora / Seikkailumielellä 2019-01-25 at 21:23

    Huikeat maisemat! Kyllä harmittaa, että itse näin paikalla vieraillessani pelkästään paksun pilviverhon. Tietyöt taitavat olla tuolla päin enemmän sääntö kuin poikkeus, oma reissuni katkesi Cetinjen ja Budvan välisellä osuudella, kun tie oli kokonaan poikki. Ajatuksena oli siis alunperin ollut ajella eri reittiä paluumatka, koska itseäni hirvitti mennä tuo serpentiinitie alaspäin, mutta eipä siinä lopulta auttanut muu kuin kerätä rohkeutensa. Enkä ollut edes itse kuskina!

    • Reply espanjaan 2019-01-26 at 04:32

      Tuolla on niin paljon menossa tietöitä ja sitten välillä törmää myös tilanteisiin, joissa homma on huonosti organisoitu, kuten tuossa meidänkin kokemuksessa. Se kokonaan suljettu pätkä olisi varmaan voitu organisoida myös vaihtoehtoreitillä, niin että ei olisi tarvinnut kymmeniä kilometrejä kiertää. Serpentiinien alas ajaminen jännittää minuakin enemmän kuin ylös, mutta miehelleni annan kyllä näissä tilanteissa enemmän kuin kymmenen pistettä. Se ei suostu kiipeämään Kotorin linnoitukselle tai Lovcenin näköalapaikalla, kun vetoaa korkean paikan kammoonsa, mutta autolla sujuu mikä vaan. Ehdit nähdä parhaat paikat seuraavalla reissulla tai jossain muualla 🙂 Kiva, kun kävit kommentoimassa!

    Leave a Reply


    Find us on Facebook