Suomen suurin matkablogiyhteisö

Finnlinesilla Itämeren ympäri

Finnlinesin laivat ovat meille vanhoja tuttuja. Meillä on niistä hyviä kokemuksia jo 1990-luvulta, jolloin perheemme ja asuntovaunuyhdistelmämme matkasi niillä useinakin vuosina Saksaan. Ensin Lyypekkiin, sitten Travemündeen. Viime vuosina olemme henkilöauton kanssa kerran tai pari vuodessa menneet ja tulleet autolautalla Helsinki – Travemünde -reitin. Tänä vuonna satuimme olemaan valmiiksi Naantalin seudulla matkamme alkaessa ja päädyimme kokeilemaan reittiä Itämeren ympäri: Naantali – Kapellskär – Malmö – Travemünde ja paluumatka sitten Travemündestä Helsinkiin tutumpaa reittiä.

Finnfellow odotti Naantalin satamassa ja auringon laskiessa jonottelimme muiden kanssa laivaan pääsyä. Huomattava osa jonottajista oli rekkoja, tämä on selkeästi rahtiliikenteelle suunnattu reitti. Eikä laivaan  edes pääse ilman autoa. Jonossa oli rauhallista, kävelin ottamassa kuvia auringonlaskusta ja henkilöautoissa bongasin pari muutakin, joilla oli sukankudin kädessään. Palasin autoon ja oman sukankutimeni pariin.

Naantali – Kapellskär -reitillä ruokailut kuuluvat matkan hintaan. Kävimme päivällisellä ja söimme asiallista kotiruokatyyppistä ruokaa. Ruotsinlaivojen kala- ja katkarapupöytiä täällä on turha odottaa, mutta asiallisen ja maistuvan päivällisen jäätelöjälkkäreineen kyllä saa. Näytti hyvin maistuvan muutamille lapsiperheillekin.

Päivällisen jälkeen nousimme hetkeksi fiilistelemään auringonlaskua lipuessamme Naantalista saaristoon.

Juhalla oli pitkä esiintymispäivä takana, joten luikahdimme saman tien hyttiin, josta heräsimme aamulla aamiaiselle ja vaihteeksi Tukholman saaristoa ja auringon nousua fiilistelemään.

Tukholmasta aamulla aikaisin lähteneet laivat lipuivat vastaan.

Päätimme lähteä Kapellskäristä etelään kiertäen Tukholman vähän kauempaa. Luulen, että se oli ihan hyvä ratkaisu. Ajelimme ruotsalaisten rauhalliseen ja turvalliseen tapaan pikkuteitä. Ruotsissa on tosiaankin satsattu turvallisuuteen. Tien keskellä kaistojen välissä on miltei poikkeuksetta aita, jolloin ohitukset ovat mahdottomia. Ohitusta varten on sitten aina muutaman kilometrin välein ohituskaistoja. Tämä oli niin houkuttelevan rauhallista, että vastoin tapojamme vaihdoimme välillä kuskia.

Aamulla Kapellskärissä, iltalaivalla lähtö Malmöstä – päivän ajeluun on riittävästi aikaa. Ehdimme pitää mukavia taukoja, vaikka jotenkin tällä kohtaa Vättern-järven rannan tuuli ja aallot vähän hirvittivätkin. Minkälainen yö merellä olisi tulossa? Huh!

Ajelimme rauhassa etelään päin ja kun huomasimme, että aikaa oli runsaasti, käännyimme vielä pikkuteille. Siellä tuli eteen tällainenkin, joka toi vanhoja muistoja ja mielleyhtymiä ja sai hymyn huulille.

Tämä taas ei kovasti huvittanut. Ei kai se nyt niin kamalan tärkeää voi olla, että kaikki menevät samaan vessaan? Minusta tuntui jotenkin oudolta ja ehkä vähän kiusalliseltakin kuunnella viereisestä kopista, miten joku lorotti korkealta ja lujaa. Vai pitäisikö minun vain oppia jotain uutta?

Vielä yksi järvenrantakuva jostain Hässleholmin paikkeilta. Järvellä oli mielenkiintoinen kelluva rakennus. Sauna?

Ajomatka Kapellskärin satamasta Malmön satamaan oli rauhallinen etappi. Malmössä olimme hyvissä ajoin, saimme laivaannousuliput sataman palvelupisteestä ja hetken päästä olimme laivassa katselemassa Malmön satamaa kannelta. Vähän edempänä oli Juutinrauman silta, joka olisi ollut reittimme, jos olisimme halunneet ajaa Tanskan kautta Saksaan. Meille sopi paremmin tällainen rento meininki. Rauhallinen ajomatka ja sitten yöksi laivan kyytiin nukkumaan.

Tuuli tuntui puhaltavan aika voimakkaasti, mutta ei laiva merellä isommasti keikkunut. Hyvin nukuttiin.

Hiukan lyhyeksi jäi yö, kun laiva oli Travemündessä jo vähän kuuden jälkeen. Tulimme viihtyisiin ravintolatiloihin aamiaiselle ja ehdimme kiertää keulaan ottamaan pari kuvaa. Aurinkoinen aamu.

Aamu oli ollut niin aikainen, että poikettuamme ensin Cittiparkin alueella tankkaamassa ja hetken hengähtämässä ja ajettuamme jonkin aikaa parkkeerasimme sopivaan rauhalliseen metsänreunaan, kaivoimme takapenkiltä tyynyt esille ja otimme pikku nokoset. Eipä meillä ole kiirettä mihinkään.

Jos haluat olla kuulolla ja seurata, millainen oli seuraava etappimme, jolla on erittäin mielenkiintoinen nimi, Glückstadt, käy tykkäämässä Facebook sivustamme, niin saat heti tiedon seuraavasta tekstistä.

Itämeren kierroksemme jatkui lähes kuukautta myöhemmin, kun olimme paluumatkalla Hollannissa viettämältämme kodivaihtolomalta. Travemünden satama on jo kuin kotiin tulisi. Ajaminen loppuu siihen ja jäljellä on pari yötä ja leppoisa päivä laivalla.

Tällä kertaa heinäkuun lopussa näimme ensimmäisen kerran, miltä Itämeren sinilevätilanne näyttää. Nämä näkymät vähän toivat surua merimatkaan, vaikka kaikki muuten olikin hyvin.

Illalla tulimme kuitenkin alueille, joilla meri taas oli kirkas ja aurinko laski kauniisti jonnekin Ruotsin suuntaan.

Aamulla kotona. Hollantilaiset vaihtokumppanimme olivat huolehtineet siitä, että kotiinpaluu ilahdutti. Seuraavissa teksteissä kerromme sitten, mitä kaikkea ehdimme tällä välillä kokea.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkoistamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply


Find us on Facebook