Espanjasta kotiin osa yksi – Valdepeñasiin

 

Ensimmäinen matkapäivä on aina tärkeä siirtymä. Sopivasti pois siitä ympäristöstä, jossa jälleen kerran olemme viihtyneet. Eikä liian kauas, ettei tule kiire kaiken kanssa. Siivoilu ja pakkaaminen vievät aikansa, tälle aamulle piti mahduttaa vielä ennakkoäänestyskin, ja pientä liikkumavaraa pitää aina varata yllätyksiin – sellainenkin nimittäin tuli, ennen kuin pääsimme matkaan. Eikä tietenkään suorinta tietä, tällä kertaa reitille Valdepeñasiin oli katsottu Iznajar.

Haikeus, haikeus – se oli vahvempi tunne kuin milloinkaan aikaisemmin, kun keskiviikkoaamuna kannoimme tavaroitamme autoon, hinkkasimme asuntomme kylppäriä, keittiötä ja vielä viimeiseksi pyyhimme lattian. Kävin jättämässä avaimet pöydälle ja lähdin taakseni katsomatta, ettei olisi niin vaikea lähteä.

Ajoimme niin tutuksi tulleelle Torrentuvalle, jätimme auton ja kävelimme Kymppipaikkaan äänestämään. Yllätykseksemme jonoa ei ollut ollenkaan. Fuengirolasta kuulimme, että jonkin verran jonoa oli ollut.

Torrentuvan emännät tarjosivat hyvän lähtölounaan keskiviikon tapaan. Borssikeitto, pannari ja kahvi – ja ei kun matkaan. Vaan ei ihan sittenkään, autojääkaapin sulake tarvitsikin vaihdon ja taisi mennä ylimääräinen tunti siihen, että Juha Paulin avulla sai sen toimimaan. Onneksi sai, olisimme olleet pulassa koko pitkän kotimatkan, jos ei olisi ollut autojääkaappia. Se vain kuuluu meidän taipaleellemme. Ja onneksi ei ollut kiirettä nytkään.

Näihin maisemiin ei väsy. Oliivipuiden viivoittamat rinteet jatkuvat ja jatkuvat, kun lähtee Aurinkorannikolta Granadan suuntaan.

Välillä raidat ovat vauhdikkaampiakin ja maisemaan eksyy keltaisen sävyjä.

Tämänkertainen maisemavalintamme oli ajaa Iznajarin kautta. Tuo kaunis valkoinen kylä on upeasti tekojärven keskellä olevalla saarella.

Vähän huvitti alamäkeen mennessä, että jäästäkin varoiteltiin, mutta totta kai täälläkin talvella jäiset päivänsä on, vaikka sitä juuri nyt huhtikuun alussa ei uskoisi.

Iznajarin ohi kulkeva tie ylittää järven avaran näköisesti siltaa pitkin.

Ennen järven ylitystä rinteeltä on kivoja näkymiä Iznajariin. Ei siellä tietenkään mitään merkittyjä tai rakennettuja näköalapaikkoja taaskaan ollut, mutta kohtuullisen vähällä mielikuvituksella Juha aina jonkun pysähtymispaikan löysi, kun maisema niin vaati.

Ajoimme pienen piston ylöspäin Iznajarin suuntaan. Tuolta äsken rinteitä myöten tultiin.

Valkoinen Iznajar näytti joka suunnasta niin kivalta, että ehkäpä täällä pitää joskus pysähtyä ihan oikeastikin.

Matka jatkui oliivipuiden keskellä edelleenkin.

Juha ei aina varauksettomasti ensi silmäyksellä ihastu varaamiini hotelleihin. Ehkä näistä kuvista voi aavistaa miksi. Kyseessä on Rural Hotel de los Delfines Valdepeñasissa.

Paikka oli samalla jonkinlainen maatila, jossa oli viininvalmistukseen liittyvää näyttelyä pihalla. Alue oli kuitenkin kiinni, ehkäpä vierailumme ajankohta ei ollut oikea sille.

Tuulimyllyistä saattoi aavistaa, että aloimme tulla Kastilia la Manchan ja Don Quijoten seuduille.

 

Sarvipäitä ei kuitenkaan luonnossa näkynyt seuraavanakaan päivänä.

Ja kyllä, olen samaa mieltä Juhan kanssa. Pienellä varauksella tässä ympäristössä mentiin nukkumaan.

Ravintolaa ei päästy kokeilemaan. Kiinni oli.

Hyvin nukutti. Pientä arvostelua sain Juhalta aamullakin, olin nimittäin unohtanut laittaa lämmityspatterin töpselin seinään. Säästyipä espanjalainen kallis sähkö.

Aamupala ei suomalaisittain ollut kummoinen. Kahdella paahtoleipäsiivulla, marmeladilla, kahvilla ja tuoremehulla lähdettiin matkaan. Mutta eipä ollut hintakaan kovin paha. 45€ maksoimme yöstä, aamupalasta ja hauskasta elämyksestä.

Löysin aivan ihania kuvia Iznajarista tästä blogikirjoituksesta Matkan varrelta -blogista. Kannattaa katsoa!  Ainakin, jos siniset ruukut kukkineen sinunkin mielestäsi ovat ihania.

Jos tykkäät seurata kotimatkaamme, voit käydä tykkäämässä Facebook-sivustamme, niin näet helpommin, kun ehdimme kirjoitella lisää.

Espanjasta kotiin osa 2 Don Quijote ja tuulimyllyjen reitti on täällä.

Espanjasta kotiin osa 3 Cuencan rotkon reunalla riippuvat talot on täällä.

Espanjasta kotiin osa 4 Lumipyry ja Ciudad Encantada on täällä.

Espanjasta kotiin osa 5 Pyreneitten yli Lourdesiin on täällä.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Pirjo 2019-04-06 at 12:22

    Iznajar.Ajelimme muutama vuosi sitten Granadasta Malagaan ja poikkesimme tässä kauniissa kylässä.Jo saapuminen alamäkeä kohti siltaa oli huikean kaunista,siitä sitten ylös kylään ja siellä auto parkkiin ja tutustumaan kävellen.Mäkistä oli keskustassakin,onneksi oli lokakuu eikä kuuminta aikaa!Tekojärvet olivat sieltäkäsin todella näyttävät.Kannatti ehdottomasti käydä tässä valkoisessa,hiljaisessa kylässä.

    • Reply espanjaan 2019-04-06 at 15:29

      Tosi harmi siis, että kiirehdimme ohi. Meillä oli pientä häslinkiä päästä lähtemään ajoissa Torremolinosista ja sitten tuntui, ettei kunnon pysähdykselle olisi aikaa. Mutta tuskin tämä viimeinen kerta on, kun Espanjassa ajellaan. Kiitos kannustavasta kommentistasi!

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 2019-04-07 at 20:04

    Kauniita maisemia! Tuli vähän mieleen oma matka Espanjasta Suomeen viime keväänä, vaikka siis eri seuduilla ajelimme. Seurailen kotimatkaanne mielenkiinnolla – saattaapa siitä tarttua jotain hyviä vinkkejä matkakohteiksi Espanjassa. Minusta tuo hotelli muuten näyttää ihan mukiinmenevältä! 🙂

    • Reply espanjaan 2019-04-07 at 21:40

      Juu, hotelli oli oikeasti ihan hauska ja toimiva. Juhalla vain on aina vähän sarkastinen ote kaikkien hotellivalintojeni suhteen 🙂 Ja kaikki muu oli ihan mukiinmenevää, mutta minulle ei riitä se espanjalaisittain tyypillinen aamupala: paahtoleipää, marmeladia, appelsiinimehu ja kahvi. Kotimatkastamme on tähän mennessä tullut hyvinkin mielenkiintoinen, jatkan kirjoittelua, kunhan kerkiän. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun alla 2019-04-10 at 17:50

    En ole koskaan Andalusian alueella tai lähistölläkään käynyt, omat Espanjan seikkailuni ovat keskittyneet vielä toistaiseksi pohjoisemmaksi Madrid – Valencia – Barcelona akselille. On kuitenkin ihana saada fiilistellä ja katsella kuvia muualta ja samalla tietenkin tulee suunniteltua sitä omaa tulevaa reissua Andalusian nurkille. Tämänkin kirjoitin itselleni ylös, kuten myös monista teidän aiemmista blogikirjoituksista on tullut tehtyä 😀 Hyvää seikkailua teille!

    • Reply espanjaan 2019-04-10 at 22:01

      Kiitos kommentistasi! Kiva kuulla, että seurailet juttujamme. Minullakin on kivoja kokemuksia noista mainitsemistasi kaupungeista. Madridin kokemusta tosin värittää ikävä taskuvarkausmuisto, mutta muutenhan kaupunki on hieno. Barcelonassa taskuvarkaat eivät onnistuneet, vaikka yrittivät ja pari viikon reissua sinne ovat olleet kivoja. Valencian muistot ovat ihania, sinne tekisi mieli vieläkin uudelleen, pari lyhyttä piipahdusta eivät oikein riittäneet. Yhden suosikin sain Tarragonasta, jossa vietimme pari vuotta sitten kaksi viikkoa. Muuten olemmekin pitäytyneet Andalusiaan. Toivottavasti pääset joskus sinäkin, alue on niin paljon monipuolisempi kuin moni kuvittelee. Jatketaan!

  • Reply Periaatteen Nainen 2019-04-13 at 13:59

    Onpa kauniita (ja tutun näköisiä) maisemia matkan varrella. Kyllä tuolla kelpaa ajella, vaikka varmaan lähdön haikeus vähän lisääntyy…

    • Reply espanjaan 2019-04-13 at 21:38

      Kiitos kommentistasi! Olen ihan samaa mieltä, lähtö näistä kauniista maisemista on todellakin haikea. Istun juuri autossa Travemünden sataman lähtöportilla, katselen kuviani ja todellakin – haikeaa on. Mutta tullaan me vielä takaisin!

    Leave a Reply


    Find us on Facebook