Suomen suurin matkablogiyhteisö

Comares – Axarquían upea näköalaterassi

Comaresiin

Jos nimi Comares ei jo valmiiksi tarkoittaisi linnoitusta, joka on kukkulalla, olisin ollut valmis keksimään tuon nimen tälle paikalle itse. Comares näkyy noin 700 metrin korkeudessa jo parinkymmenen kilometrin päähän rannikolle, vaikka sinne ajaminen kaikkine mutkineen viekin vielä lähes tunnin. Linnoituksen paikkana laakson keskellä olevan kukkulan laella se on mitä ihanteellisin. Näkymät ovat avoimet joka suuntaan.

Ensimmäisen kerran ajoimme Comaresiin Torremolinosista lyhintä reittiä eli Malagan jälkeen A7-tieltä Oliaksen kylän kautta. Velez-Malagan kautta olisi ollut parempi tie, mutta paljon pitempi matka.

Ihan hyvä reitti, jos tykkää pienestä mutkaisesta tiestä ja maisemista. Meille sattui vähän huono tuuri päivän sään suhteen. Oli todella tuulinen sää, ja edellisenä yönä oli satanut. Tien reunoilta oli putoillut irtokiviä tielle, eikä kaikkia oltu ehditty siivota pois, tai niitä putoili ehkä pikkuhiljaa vieläkin. Tuuli riepotti katkenneita oksia tielle ja yllätyksiä sattui. Yksi vastaantuleva autoilija pysähtyi ilmeisesti varoittamaan meitä, vaikka emme ihan koko espanjankielistä puhetta ymmärtäneetkään.

Aika hidas ajettava tuo tie oli muutenkin. Oli vain taas pakko pysähdellä, katsoa maisemia ja ottaa kuvia muistoksi. Pientä hankaluutta tuotti tuuli tässäkin. Tuuli heilutti vankkatekoistakin kuvaajaa niin paljon, että kuvista tuli vähän epätarkkoja. Mutta kuvitellaan loput näistä ihanista maisemista.

Juuri Comaresiin tullessa oli tien vieressä hauska kallio. Mitähän tuo keltainen väri on? Onko joku käynyt maalaamassa?

Ajo Comaresiin oli helppo. Parkkipaikka oli suoraan portin vieressä, ei mitään ruuhkaa. Ja suoraan parkkipaikan vieressä oli ensimmäinen näköalatasanne. Ei ollut mitään tarvetta lähteä pitemmälle ennen kuin olimme nauttineet eväskahvit kaikessa rauhassa maisemista nauttien.

Kierros Comaresissa

Oli vaikea kuvitella, että Comares oikeasti olisi niin suosittu turistipaikka, kuin olimme luulleet. Netistä olin lukenut jopa kirjoituksen, jossa toivottiin, että turistit eivät enää tulisi Comaresiin. Taisi tosin olla vähän kieli poskessa kirjoitettu. Mitä turistit muka Comaresista löytäisivät? Raikasta ilmaa ja näkymiä vuorille sen sijaan että nauttisivat rannan lämmöstä ja värikkyydestä. Voi tietysti olla, että missään turistipaikassa ei ole erityisesti vilkasta marraskuussa, mutta päivän mittaan me näimme vain neljä muuta turistia. Puhuivat saksaa.

Parkkipaikkakin oli aika tyhjä. Vain tuossa aivan portin vieressä oli autoja, alempana oli tyhjää samoin kuin busseille varatussa osassa. Ja mikäli liikennettä oikein tulkitsin, noistakin autoista ainakin osa oli huoltotöitä tekevien miesten autoja.

Missään ei näkynyt mitään palveluja turisteille, ei karttoja, esitteitä tai matkamuistoja. Siispä reippaasti itseohjautumaan. Comaresissa tämä on tehty helpoksi. Kaupungin kartta löytyy näköalaterassin vierestä seinältä.

Turisteille suositeltu reitti on merkitty hauskasti keraamisin jalanjäljin. Kohteitten vieressä on aina kaksi jalanjälkeä rinnakkain ja keraaminen opastaulu, josta voi lukea mukavan opastuksen paikan historiasta ja muusta tärkeästä. Tosin vain espanjaksi.

Esimerkiksi seuraavassa taulussa kerrotaan, mistä Calle de Perdonin nimi tulee. Comaresin antautumisen jälkeen kylään jääneet kolmekymmentä perhettä kastettiin ja paikkaa alettiin nimittää Calle de Perdoniksi eli anteeksiantamisen kaduksi. Massakasteen muistoksi soitetaan kirkonkelloja kolmekymmentä kertaa messussa sunnuntaisin ja juhlapyhinä.

Muillakin kierroksen pysähdyspaikoilla on vastaavat selitykset. Pientä haastetta vain pukkaa tuon kielen kanssa…

Sen sijaan katujen kauniit näkymät olivat aistittavissa ihan millä kielellä tahansa.

Reitin varrella ollut kirkko oli kiinni. Sen lähellä päivysti kuitenkin vanhempi nainen, joka määrätietoisen ystävällisesti huuteli ja viittoi meitä kurkistamaan ovestaan sisään. Hämillämme sen teimme ja nainen alkoi heti esitellä, mitä kaikkea myytävää hänellä on. Kuivattuja yrttejä, hunajaa, kuivattuja hedelmiä, manteleita ja vaikka mitä. Ja tyrkyttämällä sai meidät maistamaan viikunoitaan ja manteleitaan. Olimme vähän harmissammekin, kun emme oikein tienneet, miten tästä nyt lähdettäisiin, mutta sitten ostimme muutamalla eurolla pussillisen viikunoita ja toivotimme vain hyvää päivän jatkoa. Aika vähäisiksi taisivat naisen tienestit tältä päivältä jäädä kuitenkin, vaikka hän noin tarkasti päivysti harvoja turistin näköisiä kulkijoita.  Eikä koko kaupungissa ollut ainuttakaan matkamuistomyymälää.

Kiva kierros päättyi linnan jäännöksille, ja terassille, jolta oli hieno näkymä valkoiseen kaupunkiin.

   

Terassin ja linnan takana oli kaunis hautausmaa, josta taas oli aivan upeat näkymät ympäristöön.

Eikä portaita puuttunut tältäkään reissulta.

Kierroksen päättyessä oltiin takaisin samalla näköalaterassilla, jolta oli lähdettykin.

Aamupäivän tuulisen ja mutkaisen matkan jälkeen päätimme yrittää uutta reittiä takaisin. Käännyimme toiseen suuntaan. Viitta näytti Colmenariin ja paperikartastakin tie löytyi. Lähes parikymmentä kilometriä ajettiin sitten ihmetellen, millaisille teille tienviittoja saa pystyttää ja voidaanko olettaa, että kartalla olevaa tietä voi oikeasti ajaa autolla. Oli mutkaa ja mäkeä enemmän kuin toivoisi, mutta olipahan selviämiskokemus tämäkin.

Emmepä olisi nähneet kukkulan linnoitusta pohjoispuolelta, jos emme olisi ajaneet tähän suuntaan.

Emmekä olisi nähneet tätä vuorta läheltä ilman tätä reittiä.

Seuraavana päivänä uudelleen Comaresiin

Piti päästä takaisin. Ja oli hyvä, että lähdettiin. Nyt ei viitsitty ottaa mutkateitten haasteita, vaan ajettiin motaria Velez-Malagaan asti ja sieltä Trapichen kautta Comaresiin. Ei huono.

Tulo Comaresiin oli muutenkin ihan juhlaa. Eilen niukat turistipalvelut muuttuivat hetkessä ylitsevuotavan riittäviksi ja ystävällisiksi, kun portilla olikin esitteitä telineessä.

Pysähdyimme katsomaan, olisiko mitään vaellukseen ohjaavaa karttaa Wikilocista valmiiksi lataamiemme reittien lisäksi, ja samassa sisältä ampaisi ystävällinen nainen kysymään, miten voisi olla avuksi. Vietimme hienon puolituntisen hänen kanssaan. Saimme kartat, pikkuisen videota Comaresin festareista, esitteitä ja ennen kaikkea hyvät monistetut selostukset meille sopivista vaellusreiteistä ympäristöön. Näytti siltä, että oppaan päivä oli pelastettu, kun kaksi turistia oli antautunut palveltaviksi ja saanut hyvät palvelut.  Antaumuksellisuutta kuvaa sekin, että kun puolen tunnin päästä kuikuilimme samoilla nurkilla uudelleen käytyämme autolla vaihtamassa lenkkarit ja muut varusteet, nainen tuli  jo huolissaan kysymään, emmekö löytäneetkään reittiä. Olisi kuulemma paras lähteä matkaan, että ehtisimme takaisin ennen pimeää.

No lähdimmehän me, mutta ei siitä reippaasta vaeltamisesta mitään tullut. Kaupungin laitoja kulkevalta reitiltä oli niin hienot näkymät joka suuntaan, että me vain pysähtelimme, katselimme ja hengitimme.

Lopulta huomasimme seurailevamme Fuente Gorda -nimistä reittiä, joka oli suunnilleen kolme kilometriä kukkulan ympäri sen sijaan että olisimme aiemman ajatuksemme mukaisesti lähteneet vähän pitemmälle maisemia katselemaan. Aktiviteetteja pystyi ihan kivasti keksimään tämänkin polun varrella. Juha kyllä pudisteli päätään ja ihmetteli, enkö pikkutyttönä maalla saanut tarpeekseni kiipeilystä. Sain. Totta kai. Mutta olen päättänyt kiipeillä niin kauan kuin pystyn.

Fuente Gorda oli pieni nätti lähde kallion reunamilla.

Lähteeltä lähti pienempi ja jyrkempi polku ylös kaupunkiin. Kiipesin sitä yksin jonkin matkaa, mutta Juhan korkean paikan kammon takia päädyimme lopulta jatkamaan matkaa pientä tietä pitkin kaupungin länsipuolelle.

Tässä alla Juhan ottama päivän ”tuolla se taas menee” -kuva minusta. Siis tuolla, keskellä kuvaa tuo epäselvä pieni hahmo olen minä.

Ja tässä alla päivän ”tonne se taas jäi” -kuva Juhasta, joka on tuo pieni punainen piste alhaalla lähteen edessä.

No, olihan tämä pikkupolku vähän haasteellinen sille, jota helposti huimaa.

Tulimme tieltä lopulta jotain vähän ”ehkä-ei-ihan-polkua” -tyyppistä oliivipuurinnettä ylös kaupunkiin ja istahdimme jollekin penkille hetkeksi katselemaan maisemia.

”Kylän ainoat turistit” -vaikutelmamme sai saman tien vahvistusta. Oliivisatoaan keräävä perhe kävi moikkaamassa ja kyselemässä, ollaanko lomalla ja mistä kaukaa ja toivottamassa hyvää päivän ja loman jatkoa. Olisipa ollut enemmän kielitaitoa, niin olisin heille kertonut enemmänkin vaikutelmia päivästämme, mutta ilmeisesti ”Muy bonito” oli aika hyvä kuitenkin. Niin hymyillen ja iloisesti siihen vastattiin.

Kävelimme kylän sokkeloisia pikkukatuja pitkin takaisin näköalojen äärelle.  Aurinko alkoi jo laskea. Pitemmät vaellusreitit jäivät tänäänkin vielä haaveeksi, mutta nyt meillä on hyvät neuvot ja kartat valmiiksi seuraavaa retkeä varten.

Tuonne taakse korkealle jäi yksi ihana paikka, jonne vielä palataan.  

Seuraavana päivänä kävimme Perianassa, jonne on linnuntietäkin noin 15 kilometrin matka. Comares näkyi sinnekin, vähän utuisena auringonlaskussa.

Ovatko Andalusian pienet valkoiset kylät sellaisia matkakohteita, joihin sinäkin lähtisit?

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

Juttu seuraavan päivän Perianan retkestä löytyy täältä:

Voihan Periana!  Kolme valloitusyritystä.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Päivi/KultturelliMatkalaukussa 2018-12-03 at 22:07

    Mukavaa lukea juttua paikasta, josta ei ole koskaan kuullutkaan. Mahtavia maisemia, on varmasti ollut hienoa patikoida noissa maisemissa.

    • Reply espanjaan 2018-12-03 at 22:29

      Ja ihan yhtä mahtavaa mennä paikkaan, josta ei ole koskaan kuullutkaan, tai ainakaan ei oikein ole huomannut kuulleensa. Oli hieno paikka todellakin! Kiitos kommentistasi.

  • Reply Elina Marjaana Travel Blog 2018-12-06 at 12:38

    Kyllä vain – Andalusian pienet valkoiset kylät ovat juuri niitä! Heinäkuussa tutustuin ensimmäistä kertaa alueeseen. Comares on nimenä tuttu, taisi tulla silloin vastaan, mutta siellä emme kuitenkaan käyneet. Niin paljon kivoja valkoisia kyliä, että vaikea päättää, missä kaikkialla käy. 🙂

    • Reply espanjaan 2018-12-06 at 17:32

      Kyllä, näitä riittää. Onneksi meillä ei ole kiire yhtään mihinkään ja toivottavasti vielä paljon aikaa koluta yhä useampia. Juuri nyt odottaa Suomen joulu, mutta yritetään palata keväällä taas. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Eeva / Eevagamunda-blogi 2018-12-06 at 19:45

    Noi kylät on ihania! Olen kolunnut täällä Málagassa asuessa ainakin 50 valkoista andalusialaista pikkukylää. Satoja on kuitenkin vielä näkemättä ja yksi niistä on Comares. Monta kertaa on sinne pitänyt suunnata juurikin noiden maisemien ja patikkareittien takia. Aivan upeat nuo kuvat kylän yli tuolta terassilta! <3

    • Reply espanjaan 2018-12-06 at 22:48

      Katsoinkin juuri postaustasi Aurinkorannikon parhaista paikoista. Täällä on niin paljon ihania paikkoja, joissa voi käydä. Toisaalta myös ihania paikkoja, joissa voi käydä uudestaan. Kiitos kommentistasi!

  • Reply Periaatteen Nainen 2018-12-08 at 00:49

    Huoh, oma sydän sykkii kyllä voimakkaasti tälle Andalusian vuoristoseudulle ja valkoisille kylille. Ja sinun postauksesti on taas yksi osoitus siitä, miksi. Tekisi mieli vain ravistella kaikkia niitä, jotka kuvittelee ettei täällä ole muuta nähtävää kuin rannat. Pah!

    • Reply espanjaan 2018-12-08 at 11:18

      Minulla on ihan sama fiilis. Tekisi mieli tosiaankin sivuuttaa kaikki jutut, jossa puhutaan vain auringosta ja rannoista tai jopa mollataan tylsää suomiturismia. Täällä on niin huikeasti kaikkea muuta. Juuri vuoret ja valkoiset kylät ovat parhautta. Ne näköalat ja vaeltelumahdollisuudet. Mutta myös muu: Eilen seisoimme katselemassa jouluvalojen syttymistä. Mikä tunnelma! Kiitos kommentistasi.

  • Reply Eve, Jetlaggies 2018-12-08 at 22:02

    Kaunis paikka. Jäi väliin meidän Andalucian keirroksella. Pitääpä laittaa listaan seuraavalle;)

    • Reply espanjaan 2018-12-08 at 22:17

      Laita vain. Minusta yksi niitä ihania paikkoja, joissa kannattaa käydä. Kiitos kommentistasi!

    Leave a Reply


    Find us on Facebook