Appenzell on kaupunki Koillis-Sveitsissä. Kun yritin etsiä tietoa hakusanalla Appenzell, melkein kaikki linkit ohjasivat sivuille, joilla kerrottiin juustosta. Tuo kertoo sen, mistä nimi on kuuluisa. Meidän päivämme muutti ennakkomielikuvan kokonaan. Nyt muistamme Appenzellerin erityisesti värikkäistä taloista.
Tässä niistä ensimmäiset parikymmentä kuvaa.
Talojen seinissä oli myös toinen toistaan koristeellisempia riippuvia koristekylttejä.
Turisti-infosta saamaamme karttaan oli merkitty neljä kirkkoa pysähtymiskohteiksi. Pysähdyimme siis.
Tämä ensimmäinen on pieni Heiligkreuzkapelle pääkadun varressa. Se rakennettiin uudelleen 1560 tapahtuneen tuhoisan kylän tulipalon jälkeen.
Ovi kadulta oli apposen auki tähän pieneen kappeliin.
Toinen kartalle merkitty kirkko oli Kapusiiniluostari.
Kolmas oli evankelinen kirkko, katolisia pienempi.
Ja myös sisältä modernin vaatimaton. Alttarin takana keskiössä tässä kirkossa olivat yllättäen urut.
Viimeisenä poikkesimme isoon katoliseen St. Mauritiuksen kirkkoon.
Sen vieressä oli laaja hautausmaa.
Olemme joskus ennenkin nähneet ristejä, joiden päällä on tällainen huivi, mutta emme tiedä sen tarkoitusta.
Tämä kirkko oli uskomattoman upea.
Vaikuttavat kattomaalaukset.
Koristeelliset urut.
Vaikka kirkko on iso, ei se katukuvaa kovin hallitse.
Palasimme parkkipaikalle, katselimme rinteille ja mietimme kartan äärellä auton etupenkillä, minne lähtisimme, että näkisimme maisemia myös ylhäältä päin.
Sitten tuli yllätys, joka muutti koko loppupäivän. Auton vierestä kuului iloinen ”Hello, good afternoon! I noticed you are from Finland and I had to stop and say hello.” Kun katsoimme hämmästyneinä, nainen jatkoi: ”My daughter lives in Finland.” Hetkessä selvisi, että tytär oli Tampereella, josta Juhakin on kotoisin. Hän kysyi, mitä olemme Sveitsissä nähneet ja kun siinä juttelimme, kävi selville, että seuraavaksi haluaisimme nähdä maisemia. Keskustelu johti siihen, että seurasimme naisen autoa pitkin vuoren rinnettä ja lopulta olimme aika ylhäällä.
Tässä kohtaa kadotimme seuraamamme perävalot, mutta huomasimme olevammekin yhdessä sillä parkkipaikalla, jonne olimme menossa.
Sitten istuttiin ravintolan pöytään, levitettiin kartta pöydälle ja tilattiin kahvit.
Lopulta meillä oli monta suositusta suoraan kartalla.
Nainen oli selvästi tajunnut, mitä haimme, kun toi meidät tänne. Nämä maisemat kruunasivat päivämme.
Oli kyllä uskomaton kohtaaminen. Hetken hänen perässään ajaessamme mietimme, onko hommaan joku koira haudattuna, mutta ei ollut. Kaiken opastuksen lisäksi nainen oli maksanut meidän kahvimme. Tässä vaiheessa ajaessamme pientä tietä takaisin, olimme hämmästyneitä ja iloisia siitä, mitä meille oli tapahtunut.
Ilo on päällimmäisenä vieläkin. Tätä päivää kannattaa juhlia tämän matkan antimilla. Saksalaisella Rieslingin viinillä ja sveitsiläisillä Appenzellerin juustoilla.
Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkoistamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.
12 Comments
Ihania maisemia ja ihana kohtaaminen teillä. Tuollaiset ihmiset niin kuin teidän ”opas” saa kyllä niin hymyn huulelle 🙂
Kiitos kommentistasi! Tuo meidän opas oli uskomaton yllätys ja niin valtavan ystävällinen rouva. Olisipa tällaista maailmassa enemmän!
Valtavan hienoja maisemia ja nuo värikkäät talot. Pitää laittaa kaupunki mieleen. Nuo satunnaiset kohtaamiset ovat matkalla ehkä parasta!
Tuo kohtaaminen oli kyllä meille ihan parasta, mitä matkalla voi sattua. Siitä jäi niin hyvä mieli. Vieras ihminen, joka otti kysymyksemme noin tosissaan ja oli muutenkin aivan ihana. Kiitos kommentistasi!
”Täydensimme” äskettäin Sveitsin kantonien kokoelmaamme ja siinä yhteydessä piti tietysti tsekata, että mitä vielä olisi jäljellä – mm. Appenzell, molemmat kantonit, uupuvat vielä. Eli ehkä vielä joskus, tuonnekin. Sveitsissähän tunnetusti on kiva matkailla!
Sveitsi on tosiaankin monipuolinen ja kaikenlaista nähtävää riittää. Ei travitse mennä Alpeille asti nähdäkseen vuorimaisemia, eikä tarvitse hakea isompia nähtävyyksiä, pienet kaupungit tarjoavat vaikka mitä, kuten vaikka juuri tuo Appenzell. Tykkään kovasti. Kiitos kommentistasi!
Sveitsi-kuume kasvaa näitä maisemia ja taloja katsoessa! Kiitos inspiraatiosta!
Sveitsikuume on korkealla vielä kolmen täällä retkeillyn viikon jälkeenkin 🙂 Täällä on niin paljon monenlaista pientä ja isoa kivaa. Kiitos kommentistasi!
Juusto minullekin tuli ensimmäiseksi mieleen tästä paikasta. Voi miten somia noi talot. Jopa niin somia, että näyttävät enemmän leikkimökeiltä 🙂 Ihania tällaiset paikat, joissa luonnon lisäksi on paljon muutakin kauneutta.
Kiva, kun kävit kommentoimassa, kiitos! Talot olivat todellakin niin yllättävän somia, että kuljin niska kenossa koko ajan ja mutkittelin kadulta toiselle, kun näin taas uuden maalatun talon. Ihanaa tässä paikassa oli sekin, että ei jääty mitenkään turistilaumojen jalkoihin. Se on iso etu tällaisissa pikkupaikoissa.
Wow wow wow miksi en ole koskaan käynty Appenzellissä, elänhän Appenzellerin juustosta? <3
Käy ihmeessä, jos täälläpäin liikut, se oli kiva paikka. Viikko tuon käynnin jälkeen kävimme uudelleen Appenzeller Schaukäsereissa ja sen museossa, siinäpä oli juuston ystävälle elämys. Päivitän tuon tekstini ja sisällytän tämän vinkin mukaan, kunhan ehdin. Kiitos kommentistasi täältä toiselta Appenzeller-juuston fanilta.