Suomen suurin matkablogiyhteisö

Aktiivinen juhlaviikko Aurinkorannikolla

Tätä kirjoittaessani meillä on kihlauksen vuosipäivä, on siis syytä juhlaan. Tampereen tuomiokirkon portailla 45 vuotta sitten sovittelimme sormiimme Juhan tädin liikkeestä hetkeä aikaisemmin alennuksella ostetut sormukset sormiimme ja lähdimme käpykakku kainalossa näyttäytymään Juhan perheelle. Tuota hetkeä mieliin palauttaessa ei voi olla toteamatta, että eipä silloin ollut aavistustakaan, mitä seuraavat vuosikymmenet mukanaan tuovat. Eikä tullut mieleenkään, että valmistautuisimme juhlimaan tätä päivää kokonaisella juhlaviikolla Aurinkorannikolla

Lenkkeilyä oliivirinteille, vaelluspäivä Mijasin vuorella, itse vedetty laulu- ja vaellusilta, koko päivän itsenäisyyspäiväjuhlinta, Torremolinosin ja Malagan jouluvalot, Tuomasmessu, kuoron joulukonsertti – eikä tuokaan ihan riitä. Samalla siivosimme asuntomme lähtökuntoon ja lensimme lopuksi kotiin. Jotenkin sanoisin, että meidän näköinen juhlaviikko.

Adventtisunnuntai ja Hoosianna

Adventtisunnuntai on Suomessa vuoden suosituin kirkkopyhä. Myös Los Bolichesin kirkko oli täpötäynnä, kun Aurinkorannikon suomalainen seurakunta lauloi Hoosiannaa. Juha lauloi kuorossa parvella, Aila otti kuvan penkistä lähellä alttaria. Kun tutustuimme, lauloimme samassa kuorossa.

 

Maanantaina Perianaan

Perianasta lähdettiin hankkimaan tuliaisia neljän lapsemme perheille.  Se ei ollut vierailulistallamme ensimmäistä kertaa. Se on oliivipuita kasvavien rinteiden keskellä oleva viehättävä kylä, josta saa yhtä seudun parhaista oliiviöljyistä San Isidron tehtaalta. Öljyt kävimme ostamassa nytkin. Ranskalainen vuokraemäntämmekin, joka on taitava kokki, sanoi käyneensä hakemassa näitä öljyjä 70 kilometrin matkan päästä, eli kai nämä sitten ovat matkan arvoisia.

Perianaan on kiva lähteä myös vaeltelemaan.  Yllättäen olemme ihan viime vuosina keksineet molemmat tykkäävämme vaeltelusta. Oliiviöljyostosten   jälkeen parkkeerasimmekin auton hautausmaan viereen ja lähdimme kävelemään. Olimme valmiiksi etsineet Wikilocin reiteistä noin 12 kilometrin kierroksen, jota lähdimme seuraamaan. Joulukuun helle yllätti meidät kuitenkin kunnolla. Emme kävelleet kauaksi, palasimme takaisin ja nautimme lämmöstä ja maisemista.  Koko jutun reissusta voit lukea täältä: ”Voihan Periana! Kolme valloitusyritystä.”

 

Tiistain vaelluspäivä Mijasin vuoren yli Mijasin lähteelle

Eipä juuri ole ollut tarvetta viime aikoina enää käyttää herätyskelloa, mutta nyt piti laittaa oikein kello herättämään, että ehdimme Torremolinosista yhdeksäksi Fuengirolan bussiasemalle  Lähivuorten vaeltajien mukaan. Mijasin huoltoaseman liikenneympyrän pysäkiltä lähdettiin yli 30 hengen porukalla kävelemään ylös vuorelle Oton ja Jussin luotsaamina. Aurinko paistoi, takki piti taaskin riisua reppuun, ja matka eteni verkkaisesti ja rennosti.

Mijasin kylä oli kohta kaukana alhaalla. Nämä hetket ovat aivan parhaita vaeltamisessa. Ylös nousemisen vaiva unohtuu sekunnissa, kun katsoo taakseen sinne, mistä juuri tuli.

Pidimme ensimmäisen evästauon alaskin näkyvän louhoksen reunalla. Ihan näin lähellä tätä maisemaa emme olleet aikaisemmin olleetkaan.

Vielä jatkettiin ylämäkeen, kunnes alettiin tulla vuoren toiselle puolelle. Polulta näki pitkälle vuoriston pohjoispuolelle.

Näihin kohtiin päivässäni voisin pysähtyä aina pitkäksi aikaa. Tuota näkymää vain katsoo, katsoo ja katsoo. Tässä kohtaa emme nauti yhdessä. Juha ei tule kovin lähelle sitä kohtaa, jossa rotko alkaa. Erilaisuuden ymmärtäminen on osa yhteistä matkaa.

Tähän kyllä pysähtyivät muutkin.

Katselimme kyliä ja osoittelimme mikä on mikäkin: Alora, Pizarra, Alhaurin Al Torre – oli kiva paikallistaa kohteita, joissa oli käynyt.

Sitten matkamme jatkui vuoren toiselle puolelle alamäkeen.

Ja lopulta oltiin Mijasin lähteellä. Kävelimme vielä pikkuisen eteenpäin levähdysalueelle, jossa oli pöytiä evästaukoa varten. Vertailimme naureskellen erilaisten askelmittareiden antamia lukemia. Siinä ne seitsemän kilometrin paikkeilla pyörivät. Wikiloc tarjosi minulle lukemaa 7,34 km. Vähän keventyneillä repuilla edessä oli sama sitten takaisin.

Päivästä oli tullut vähän pitempi kuin odotimme. Olimme takaisin Torremolinosissa vasta viiden maissa illalla. Mutta eipä tuo haitannut. Näissä Lähivuorten vaeltajien retkissä hieno puoli on verkkaisuus ja mukava ystävällinen seura. Ei todellakaan kiirehditä minnekään. On aikaa maisemille ja tauoille. Ja tällaisen porukkavaelluksen jälkeen olemme taas oppineet uusia paikkoja ja reittejä, joille voi palata kahdestaankin. Ensi kerralla voisimme ehkä ajaa ylös parkkiin louhoksen lähelle asti ja jatkaisimme kävelyä Mijasin lähteeltä vielä pitemmälle. Lähivuorten vaeltajien toiminnasta voit lukea lisää täältä: ”Lähivuorten vaeltajat – hienoa vapaaehtoistyötä Fuengirolassa.”

Matkalaulujen ja vaellusten ilta keskiviikkona

Viime keväänä pidimme Seurakuntakodilla illan, jossa lauloimme yhdessä elämän matkasta kertovia lauluja ja samalla näytimme kuvia omista retkikohteistamme. Kun tänä syksynä tulimme Aurinkorannikolle ja vanhat tutut näkivät meidät, meiltä saman tien pyydettiin uutta iltaa samalla teemalla. Se oli sekä yllätys että mieluinen yllätys. Ainahan Juha mielellään kitaran käteensä ottaa ja Aila matkakuvia näyttää. Olemme löytäneet yhteistä tekemistä kumpikin omalla tavallamme.

 

Keräsimme siis kuvat, nuotit ja sanat Power Point -tiedostoksi seinälle heijastamista varten ja kirjoittelin käsin käyntikortteja blogin osoitteesta ja Facebook-sivusta, joilta sitten löytyy lisätietoja vinkkaamistamme paikoista, esimerkiksi karttoja, reittejä, kuvia ja fiiliksiä.

Tällaisissa tilanteissa aina vähän jännittää, tuleeko ketään, laulavatko ihmiset, tuleeko vuorovaikutusta, kysymyksiä ja kommentteja. Turha pelko, saimme ihanan yleisön, joka eli mukana, lauloi, osallistui ja moni jatkoi keskustelua vielä senkin jälkeen, kun viimeinen laulu oli laulettu. Jäi todella hyvä mieli illasta. Toivomme kovasti, että kirjoittamistamme jutuista löytyy inspiraatiota lähteä meidän vinkkaamiimme kohteisiin, joista itse olemme nauttineet ja kirjoittaneet, esimerkiksi

Cabopinon ja Calahondan lankkupoluille

Malagan vuorille

Refugio de Juanarin kansallispuistoon

Guaron tai Colmenarin mantelipuurinteille helmikuussa

Casarabonelaan

Comaresiin

Tai löytää uusia tapoja nauttia kaikkien turistien tuntemista paikoista, kuten esimerkiksi

Marbellasta tai

Mijasista tai

Malagasta tai

Caminito del Reystä

Illan antia emme kauan ehtineet keskenämme sulatella, koska seuraava päivä oli täynnä itsenäisyyspäivän juhlintaa.

 

Torstai – Suomen 101. itsenäisyyspäivä Aurinkorannikolla

Aurinkorannikon Suomi-yhdistykset järjestävät itsenäisyyspäiväjuhlat vuorovuosin. Tänä vuonna järjestäminen oli Torremolinosin Kymppipaikan vastuulla. Juhlat siis järjestettiin Torremolinosin Kongressipalatsin suurissa saleissa. Kymppipaikan Pertti ja Ulla Sirviö  olivat kantaneet päävastuun varsinaisen juhlan suunnittelusta ja sen kantava teema oli yhdistää espanjalaista ja suomalaista kulttuuria.

Teema alkoi hauskasti jo pihalla. Suomen, Espanjan ja EU:n liput liehuivat appelsiinipuiden seurassa.

Ennen pääjuhlaa oli tietysti suomalainen juhlajumalanpalvelus. Tässä kuvassa johtava pappi Timo Sainio ja tämän vuoden talvipappi Kaisa Kariranta sekä Aurinkorannikon kuoro, jossa äärimmäisenä oikealla takarivissä Juha tenorina.

Aurinkorannikon kuoro esiintyi myös pääjuhlassa.

Juhlapuheet olivat hyvin ennalta arvattavia: Europarlamentaarikko Henna Virkkunen, Suomen Madridin konsuli Katariina Hautamäki-Huuki ja Torremolinosin kaupunginjohtaja Jose Ortiz olivat jokainen Wikipediansa lukeneet: Suomen itsenäisyyspäivä osuu samalle päivälle kuin Espanjan Dia de Nacionalidad, eli perustuslain päivä, Espanja oli ensimmäisiä maita, jotka tunnustivat Suomen itsenäisyyden ja Torremolinosissa asuu tuhansia suomalaisia. Kaupunginjohtaja sanoi lisäksi myös tykkäävänsä suomalaisista, jotka ovat hyviä tekemään yhteistyötä.

Espanjalainen ja suomalainen kulttuuri sekoittuivat villeimmin musiikkiesityksissä. Osaatko kuvitella, miten flamencoa tanssitaan, kun Aurinkorannikon koulu säestää laulamalla ”Kalliolle kukkulalle”? En minäkään, mutta nyt olen sen nähnyt.

Tai kuvittele, miten espanjalainen huippupianisti Diego Suarez tulkitsee Myrskyluodon Maijaa. Kuulosti huomattavasti temperamenttisemmalta kuin Lasse Mårtensonin ilmaisu.   Sama Diago Suárez säesti myös laulaja Hannu Lehtosta ja  vuoden 1992 tangoprinssi lauloi itsensä suoraan suomalaisiin sydämiin. Suomalais-espanjalainen Zambra Duo Flamenco taas oli eniten espanjalainen tässä juhlassa.

Yksi puuttui. Kukaan ei kätellyt mitään jonossa kävelijöitä. Niinistön tervehdys ulkosuomalaisille nähtiin pariminuuttisen videon muodossa.

Asetelma taas oli perinteisen suomalainen. Yleisö istui harvakseltaan isossa salissa, takapenkeissä enemmän yleisöä kuin edessä. Tuolla kaukana edessä laulaa tässä kuvassa Aurinkorannikon koulun kuoro, jonka esitykset saivat silmäkulmat kosteiksi. Koulukuorot  ovat yhteisellä matkallamme olleet läsnä aina. Joko Juha on niitä johtanut tai omat lapsemme ja lastenlapsemme ovat olleet laulamassa.

Kongressipalatsin juhlan jälkeen bussilasteittain väkeä lähti takaisin Fuengirolaan, parinkymmenen kilometrin päähän. Fuengirolan porukat jotenkin harvoin jäävät Torremolinosiin. Juhlitaan suomalaisuutta ja suomalaisia juhlia ennemmin Fuengirolan tutuissa suomalaisravintoloissa.

Me suuntasimme Torremolinosin keskustaan Kymppipaikan illalliselle. Aina ihmettelemme ihaillen, miten paljon näissä ympyröissä suomalaiset vapaaehtoiset tekevät juhlien eteen töitä. Näitäkin illallisannoksia ja kattauksia oli joukko tehnyt pari päivää. Kyllä tuntui olo niin sinivalkoiselta suomalaiselta. Niin kyllä pitääkin, yhtenä päivänä vuodessa on  aivan oikein olla niin isänmaallinen ja Suomen lipun värinen kuin pystyy.

Meidän iltamme hauskin osa alkoi sillä kohdalla, kun laulaja Hannu Lehtonen valitteli, että jäivät Sibeliuksen nuotit matkalle, ja kun espanjalainen Diego ei osaa suomalaisia joululauluja ulkoa, niin hän joutuu nyt laulamaan ilman säestystä ”En etsi valtaa loistoa.” Juha keksi heti, että säestäjä tuohon lauluun löytyy kyllä, ja kansa riemuitsi, kun täysin improvisoitu duo aloitti tuon kaikkien suosiman ja tunteman joululaulun.

Sitten laulaja keksi, että otetaan saman tien pari suomalaista valssia ja väki pääsi tanssimaankin.

Kyllähän tämä tämmöinen kuuluu Juhan vahvuusalueisiin, mutta harvemmin hän itse oma-aloitteisesti noin reippaasti tarjoutuu duuniin, vaan odottaa ennemmin, että joku huomaa kysyä. Juha joutui kyllä juomaan kahvin kanssa minunkin konjakkini, ehkä se rohkaisi riemuitsemaan.

Viimeinen hauskuus koettiin sitten kadulla, kun kävelimme käsikynkkää juhlista asunnollemme. Espanjalaiset naiset pysähtyivät Juhan eteen hymyillen ja sanoivat: ”Elegante!” Ehkä Hugo Bossin musta puku, valkoinen paita ja rusetti olivat sittenkin harvinainen näky jopa espanjalaisten oman kansallispäivän illassa. Kaupan kassakin hymyili ylättyneen oloisena jo sisään tullessamme saati sitten siinä ostoksia laskuttaessaan.

 

Perjantai – Torremolinos valmistautuu jouluun

Viimeksi Torremolinosissa ollessamme myöhästyimme tammikuussa sopivasti kaupungintalon seimen näkemisestä, mikä jäi pahasti harmittamaan, koska se on oikeasti hieno ja kuuluisakin. ”Mistä sää kaikki tommoset keksit?” kysyi Juha silloin, mutta näin se aina on ollut, minä keksin kivoja paikkoja ja Juha kulkee mukana. Kävelimme nyt  siis kaupungintalolle heti aamupäivällä. Puoli aulaa oli rakennettu seimiasetelmaksi ja se kertoi koko joulun kertomuksen alusta loppuun, Bethlehemin hyörinästä ja arjesta, jonka keskelle jossain matalassa majassa syntyi lapsi, jota paimenet ja tietäjät (täällä kuninkaat) tulivat ihmettelemään ja joka lopuksi joutui pakenemaan saman tien Egyptiin.

Taitavat rakennelmat ja hahmot olivat todella vaikuttavia. Olimme onnekkaasti paikassa juuri ennen, kuin sinne tuli isompia ryhmiä katselemaan, niin ehdin ottaa rauhassa kuviakin. Juha jo odotteli aulan penkillä, kun en olisi malttanut lähteä tuolta ollenkaan. Olen monta kertaa kysynytkin, haluaisiko Juha matkustaa sellaisen naisen kanssa, jolla ei olisi kameraa. Kuulemma ei. Parempi, että jää edes kuvia, että muistaa, missä on ollut.

Seimiä ja valoja näkyy tosiaankin joka paikassa. Huomattavasti   vähemmän olemme nähneet joulupukkeja tai tonttuja. Muutama joulupukki on ollut pyrkimässä sisään parvekkeen kautta.

Parvekkeille ovat kiivenneet myös kolme kuningasta, jotka loppiaisena tuovat joulun lahjat. Kuva on luvalla lainattu ystäväni Annun Facebook-päivityksestä, meidän tiellemme ei näitä kuninkaita sattunut.

 

Espanjalaiset keskittyvät joulukoristeluissaan seimiin ja valoihin, jotka molemmat ovat hyvin näyttäviä ja taitavasti toteutettuja. Perjantai-illalla kävelimme kuoroharjoitusten jälkeen Torremolinosin keskustaan joulukadun avajaisiin. Keskustan kävelykatu on juuri käynyt läpi ison remontin ja vielä edellisen illan näkymien valossa epäilimme, että joulukadun avajaisissakin jotain olisi kesken.

Mutta eipä ollut enää kesken. Sen sijaan pari muuta hauskaa yllätystä koettiin. Kaupunginjohtaja näytti puhetta pitäessään bongaavan lähellä seisovan yleisön joukosta suomalaisen joulupukin, joka edellisenä iltana oli Kymppipaikan juhlissa istunut pianon ääreen. Niin usein hän selvästi katsahti Juhan suuntaan ja näytti hymyilevän. Ja olihan kaupunginjohtaja ollut meidän illassamme läsnä koko ajan itsekin.

Toinen yllätys odotti Torremolinosin kaupungin nettisivuilla. Komeasti oli sinnekin kuvaan bongattu suomalainen joulupukki, joka erottuu espanjalaisyleisöstä muita päätä pidempänä. Ensi kerralla houkuttelen Juhan laittamaan tonttulakin päähän, niin varmasti tulee muutakin julkisuutta. Tunsimme nytkin olevamme melkein julkkiksia.

Jouluvaloshow oli näyttävä. Musiikin tahdissa viereisen pankin seinään heijastui kaikenlaista jouluista, kuten esimerkiksi hyvän joulun toivotus aika monella kielellä. Torremolinos on ulkomaalaisten turistien suosiossa.

Sitä ihmettelimme, että Aurinkorannikonkin joulun kuvituksessa oli hyvin paljon talvisia elementtejä, esimerkiksi lumihiutaleita, joulupukki, poroja, ja jopa talvisia maisemia.

Kuusi sen sijaan oli sama kartio kuin kaikkialla muuallakin. Hienot valot ja kuusen sisään voi kävellä fiilistelemään. Tässä juhlassa sieltä purkautui kuusen eteen rajatulle aukiolle tyttöjen muodostelmaluisteluesitys. Toki rullaluistimin.

Joulukadun yllä oli näin näyttäviä valoaiheita.

Teki melkein mieli ostaa kojuista erilainen joulukukka.

Lapsiperheet jonottivat joulupukin kotiin valokuvaa varten. Nappasin tämän salakuvan mökin takaa ikkunasta. Niin teki moni muukin.

Calle Miguelille houkuteltiin ostoksille näin:

Kauppojen ikkunat pursusivat vaatteiden, kenkien ja matkamuistojen lisäksi kaikenlaista joulunväristä ja jouluista tavaraa.

Plaza de la Nogalerankin suihkulähde näytti entistäkin juhlallisemmalta.

Ja Avenida Palma de Mallorcan yllä toivotettiin hyvää hanukkaa.

Olipa kiva olla Torremolinosin joulukatuhulinassa!

Lauantaina Benalmadenan kautta Malagan jouluvaloihin

Näimme mainoksen tällaisesta tapahtumasta:

”Benalmádenan ”Plaza de la Mezquita” -aukiolla juhlitaan joulua kansainvälisissä merkeissä 8.12. kello 11–23. Myös Suomi on mukana tapahtumassa, ja Suomen kojulta saa muun muassa glögiä ja joulutorttuja. Myös joulupukki saapuu paikan päälle! Suomen osastosta vastaa Benalmádenan suomalaiset ry. Yhteensä mukana on 25 maata esittelemässä jouluperinteitään.”

Tämä ei vastannut mitenkään ennakko-odotuksiamme, olipahan rivi kadunvarteen pystytettyjä myyntikojuja, joissain leivonnaisia tai karkkeja, joissain käsitöitä tai muuta tavaraa. Suomalaiskojua emme edes nähneet. Jäivät joulutortut maistelematta.

No, junalla pääsi kätevästi sieltäkin jatkamaan Malagaan illaksi jouluvaloja ihailemaan. Olimme luulleet maistelevamme jotain noilla markkinoilla, mutta kun ei mitään ollutkaan, oli pikkuisen nälkä, kun kävelimme asemalta Calle Larioksen suuntaan. Väkeä oli liikkeellä paljon, joten rauhallisesta ruokailuhetkestä oli aika turha haaveilla ja sitten eksyimme hauskaan paikkaan. Murokahvilaan. Listassa oli murojen lisäksi myös salaatteja ja leipiä, joten aikuisempaankin makuun löytyi kelpo syötävää espanjalaisten lapsiperheitten keskellä. Lapsiperheitten meno ja meininki palautti  elävästi mieleen omat jälkeläiset. Oli helppo kuvitella, miten innostuneita varsinkin pikkupojat olisivat olleet tällaisessa paikassa. Ennen kuin lähdimme pois, ovelle oli jo ehtinyt kertyä aikamoinen jono.

Malagan jouluvalot eivät pettäneet tälläkään kertaa. Pysähdyimme lähettelemään pieniä videoita lastenlasten WhatsApp -ryhmään. Heti tuli vastaukseksi peukutuksia ja OMG-viestejä. Calle Larios on aina upeasti valaistu ja muillakin kaduilla on näyttäviä valoja. Calle Larioksella on myös valojen ja musiikin avulla toteutettu valoshow kolme kertaa illassa, ja ainoa huono puoli siinä on, että väkimäärä on silloin vielä hirmuisempi kuin silloin, kun vain valot palavat. Mutta siitä huolimatta en jättäisi näiden valojen ihailemista väliin. Sen shown voi katsoa myös Malagan turistitoimiston sivuilta.

Tässä yksi näkökulma Malagan jouluvaloihin. Älä tule autolla.

Lasten ihanat valoilla koristellut ilmapallot loivat lisää tunnelmaa.

Itse Calle Larios oli taas käsittämättömän upea.

Ja ympäröivien aukioiden joulukuusikartiot olivat jälleen taidokkaasti valaistuja.

Samoin keskustan muutkin kadut.

 

Sunnuntaina auringonottoa parvekkeella ja aurinkoinen tuomasmessu. 

Vilkkaan viikon  ei ihan välttämättä olisi tarvinnut johtaa sunnuntailöhöilyyn, mutta niin siinä kävi, kun aurinko alkoi paistaa niin kutsuvasti parvekkeelle. Emme normaalisti oikeastaan koskaan rupea auringonottoon, eikä sellaista ikinä ole ollut tarjolla joulukuun 10. päivä. Tulipahan lähes uusi kokemus, kun lämpömittari kohosi kolmosella alkaviin lukemiin, ja taivas oli niin sininen. Otin taas yhden ”Kaikki on kaunista sinitaivasta vasten” -kuvistani. 

Ihan rauhassa siivosimme pari paikkaa asunnostamme. Keittiö alkoi sitten olla lähtökunnossa, tuliaiset oli kääritty matkalaukkuun ja parvekekin tuli lakaistua. Vuokraemäntämme on joka kerta antanut palautetta ja kiittänyt, että meidän jälkeemme ei tarvitse edes siivota, ja tähän pyrimme nytkin. Olemme löytäneet sattumalta kivan, edullisen ja meille sopivan lomakodin, joten kiitollisina teemme oma osamme.

Seuraavaakin lomajaksoa tässä asunnossa meille on jo tarjottu.

Keskityin siinä aurinkoisella parvekkeella hellemekko päällä tonttuaskarteluihin. Sekin toi mieleen muistoja yhteisestä taipaleestamme. Meille on aina ollut tärkeää osallistua lähiyhteisöjemme  toimintaan, kantaa vastuuta, järjestää ja osallistua. 80-luvulla muutettuamme uudelle asuinalueelle uuteen vastarakennettuun taloon lähdimme parin naapurin kanssa innokkaasti järjestämään yhteistä sosiaalista toimintaa sekä taloon ja asuinalueeelle että seurakuntaan. Juha oli tilapäisenä kanttorina, taloyhtiön kerhohuoneessa järjestettiin lauluiltoja ja juhlia, itse pidin nukkekursseja ja milloin mitäkin. Tuo kaikki on toimintaa, josta iloitsemme vielä nytkin eläkkeelle jäätyämme. On kiva tuntea itsensä tarpeelliseksi,  jos vain tilaisuus annetaan.

Auringonoton jälkeen kävelimme Montemar Alton juna-asemalle ja juna vei Fuengirolan seurakuntakodille aurinkoiseen tuomasmessuun.

Tuomasmessu järjestettiin Aurinkorannikon seurakunnassa ensimmäisen kerran. Iloitsimme siitäkin, koska se oli meille tuttu asia. 90-luvun alussa Juha ja lapset säestivät Pasila-messun samalla konseptilla kerran kuussa.

Maanantaina pakkailua, siivoilua, auringonottoa

Kun kerran päästiin löhöilyn alkuun, löhöttiin sitten kunnolla. Pitäähän sitä opetella tässä elämänvaiheessa jotain uuttakin.

Tiistaina kuorokonsertti ja haikeat hyvästit

Mikä juhla! Varsinkin tunnelmaltaan. Aika moni varmisti, että Juha varmasti tulee takaisin ennen kevätkonserttia.

Keskiviikkona kotiin, torstaina totuttelua 

Kaikki se rutiini, jonka jo osaamme: auton palautus, lento ja lyhyt kotimatka kentältä kotiin. Laukut olivat tyhjät alle tunnissa ja tavarat suunnilleen paikoillaan. Ja kun jääkaappi oli täydennetty S-marketista, ensimmäiset lastenlapset olivatkin jo paikalla tarkistamassa, olivatko mummi ja taata tuoneet jotain mielenkiintoista tuliaisiksi.  Torstaina sitten ilmestyi muutama lisää maistelemaan espanjalaista turronia.

Perjantaina juhlaputki jatkui

Aivan upea Tapiolan kuoron konsertti!

Lauantai juhlapäivämme

Tänään olen viimeistellyt tätä juhlaviikon kuvausta, katsellut kuvia ja kirjoitellut. Iltapäivällä tapasimme loput lastenlapset, jotka tarjosivat upean tanssikoulun joulunäytöksen.

Mutta päivän paras päätös oli illan konsertti. Club For Fiven joulukonsertissa olemme olleet vähintään kerran joka joulu. Kiitos ihanuudet, että kuulutte elämäämme.

Elämä ei todellakaan ole aina juhlaa, mutta silloin kun se on, on niin kiva juhlia.

Olitko sinä mukana jossain Aurinkorannikon joulunalusajan juhlissa? Oltiinko samoissa? Vai olitko muualla?

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkoistamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Timo Reuhkala 2018-12-16 at 00:19

    Olipas kiva taas lukea tämä yhteenveto. Monet jutut jo tuttuja facebookista. Hienoa että jaksatte jakaa niin mekin pääsemme nauttimaan matkasta.

    • Reply espanjaan 2018-12-16 at 00:22

      Kiitos Timo! Kiva, kun kommentoit!

  • Reply Kaisa k 2018-12-16 at 00:34

    ❤ ihana katsella viime viikkoa teidän silmien kautta!
    Torremolinoksen seimiasetelma rupesi kiinnostamaan. Misyähän aukioloajoista löytäisi tietoa?

    • Reply espanjaan 2018-12-16 at 00:46

      Löysin kaupungintalon sivuilta erilaisia tapahtumia ja aukioloaikoja. Siellä oli tämäkin. Jaoin sen omalle seinälleni, en osannut laittaa sitä tänne,

  • Reply Seija Paajanen 2018-12-16 at 09:44

    Olipa hieno kooste! Täynnä asiaa ja tunnelmia. Ailan ja Juhan blogit koukuttavat.

    • Reply espanjaan 2018-12-16 at 09:50

      Kiitos ihanasta kommentistasi Seija!

  • Reply Leena Huttunen 2018-12-17 at 00:41

    Olipa kiva lukea juttusi. Sisko miehensä kanssa on pitemmän aikaa noissa maisemissa, ja me lähdemme jouluksi heidän luokseen. He kertoivat myös itsenäisyyspäivän juhlista,joten kuvauksen perusteella olitte samassa paikassa. Harmi,että ette ole saapusalla,jäi paljon kiireeltä sanomatta Latvian Baltvillassa. Oikein hyvää joulua Teille toivoo Leena ja Kari

    • Reply espanjaan 2018-12-17 at 08:47

      Kiitos Leena ihanasta tervehdyksestäsi! Jäitte todella silloin mieleen ja olisipa ollut hauskaa nähdä myös Aurinkorannikolla. Terveisiä siskollesi ja oikein hyvää joulua teille kaikille!

  • Reply Emma 2018-12-17 at 13:43

    Onpa teillä ollut tapahtumien täyteinen juhlaviikko! Hyvää joulua ja hyviä seikkailuja teille ensi vuodellekin!

    • Reply espanjaan 2018-12-17 at 14:33

      Tapahtumia ja menemistä ja tekemistä enemmän kuin saattoi oikeastaan odottaakaan, tosiaankin. Kiitos, hyvää joulua sinullekin ja kiitos kommentista!

  • Reply Periaatteen Nainen 2018-12-22 at 00:44

    Tämä Espanjan seimikulttuuri on minusta ihana <3 Itse asiassa olen taipuvainen tykkäämään enemmän espanjalaisesta joulusta kuin suomalaisista perinteistä, vaikka ei ole mitään syytä alkaa asetella niitä vastakkain. Upea tuo Málaga, hieman hävettää ettei ole tullut sinne mentyä katsomaan jouluvaloja.

    • Reply espanjaan 2018-12-22 at 10:14

      Minustakin on ollut ihana tutustua tuohon espanjalaiseen seimikulttuuriin. Olen pikkuhiljaa kerännyt itsellenikin esineitä, joista olen rakentanut seimeä suomalaiseen kotiini. Laajenee, laajenee… Eilen illalla virittelimme sitä paikoilleen, eikä olohuoneen sohvapöytä enää riitä. Joulun valoja meillä vielä on, mutta pukkikoristeet ovat näiden tieltä häipyneet jo aikoja sitten. En minäkään näitä vastakkain asettele, joulun tunnelmaa on molemmissa. Malagan jouluvalot ovat siellä loppiaiseen asti, oletko siellä vielä? Kiitos kommentistasi ja hyvää joulua!

    Leave a Reply


    Find us on Facebook