Monthly Archives

syyskuu 2019

Reinin putoukset ja Schaffhausen – värikäs päivä!

Reinin putoukset (Rheinfall) on yksi Saksan ja Sveitsin rajan suosituimpia ja näyttävimpiä nähtävyyksiä. Schaffhausenin pieni kaupunki sen lähellä on värikäs ja sympaattinen.

Matka Schaffhauseniin

Matka ei Weinfeldenistä majapaikastamme ollut pitkä, mutta pysähdyksittä ei aivan selvitty. Pikkukylät olivat värejä täynnä.

Ruskakin alkoi jo värittää maisemaa.

Reinin rannan tuntumaan päästyä vastapäiset viininviljelyrinteet vaativat pysähdyksen nekin.

Schaffhausen

Schaffhausenin torin reunalla on paikan turisti-info. Closed. Geschlossen. Höh. No onneksi sen ulkopuolella oli telineessä kartat ja kartassa valmiiksi merkitty kävelyreitti.

Schaffhausenin kaupunki on siisti ja kaunis. Se on hyvin säilynyt. Toisen maailmansodan aikana aprillipäivänä 1944 kaupunki kärsi suuria vaurioita, kun Saksan ilmatilasta Sveitsin ilmatilaan päätyneet yhdysvaltalaispommikoneet pommittivat epähuomiossa kaupunkia. Yhdysvallat tarjosi välittömästi miljoona dollaria hyvitystä vaurioiden korjaamista varten, joten rakennukset on korjattu.

Mohrenbrunnenin eli miekkalähteen keskellä seisoo nuorin kolmesta Itämaan tietäjästä, eli Kaspar käyrä miekka ja kultainen malja kädessään ja höyhenkoristeinen kypärä päässään.

 

Toinenkin kolmesta Itämaan tietäjästä on patsaana kadunkulmassa.

Kolmannen taustalla ovat hienot rokokoofasadit.

Pitkin kaupungin katuja oli hauskoja penkkejä, jotka kutsuivat istumaan. Juhaa kutsui erityisesti tämä.

Heti seuraava penkki kehotti kyllä välttämään istumista, jos haluaa pysyä terveenä.

Tälle ei meistä olisi kyllä uskaltanut istua kumpikaan.

Kirkon vieressäkin riittää penkkejä.

Näitä hotellien ja ravintoloiden koristeita riittää katukuvaan runsaasti.

Schaffhausen on kuuluisa myös koristeellisista maalatuista taloista.

Näitä koristeellisia kulmatornejakin riittää.

Ja tunnelmallisia pikkukatuja.

Voisi täällä istahtaa terassille kahvillekin, jos tekisi mieli, tai vaikka syömään, jos olisi tarpeeksi rahaa Sveitsin hintoihin.

Myös kitarat näyttivät olevan Sveitsin hinnoissa.

Pfarrkirche St. Johann on kaupungin keskellä.

Tämäkin moderni kirkko oli auki, joten pääsimme sisälle piipahtamaan.

Tellenbrunnenin keskellä seisoo vapaan Sveitsin symbolina Wilhelm Tell, jonka on sanottu eläneen Sveitsissä 1300-luvulla.

Sitten olikin jo aika lähteä kiipeämään Munot-linnoitukseen, joka on paikan must nähtävyys. Se on rakennettu 1500-luvulla. Paikka on nyt kulttuurikeskus, jonka näköalatasanteella oli penkkejä ja esiintymislava. Torni oli nyt remontissa.

Kuvien ottaminen kesken portaiden on aina kiva tekosyy hengähtää vähän. Maisemat paranivat koko ajan kiivetessä. Rinne oli täynnä viiniköynnöksiä.

Ylätasanteelle kiipeäminen ei ollut aivan esteetöntä. Oli vähän pimeää, mukulakivillä katetulla käytävällä ei ollut edes portaita, joten oli vähän haastetta.

Mutta menin kuitenkin. Näköalatasanteella oli tykit kertomassa puolustuslinnakemenneisyydestä.

Näkymät olivat kiipeämisen arvoiset todellakin. Reiniä näkyi.

Kaupunki jatkui Reinin toiselle rinteelle.

Juuri kävelemämme kaupunki oli nyt jalkojemme juuressa.

Katot mielenkiintoisen värisiä.

Alas laskeutuessa lisää maisemia.

Linnan vieressä laidunsivat peurat.

Hups, joku heinäkuulta vanha tuttu on eksynyt tänne ja tuijottaa nyt meitä ihan kuin tuntisi!

Reinin putoukset (Rheinfall)

Sitten uusi osoite navigaattoriin ja Reinin putouksille. Tämä ei ollut meille uusi tuttavuus, mutta edellisestä vierailusta tuli juuri kymmenen vuotta. Lähes ainoa asia, jonka Juha muisti siitä, oli se, että auto ei täyttänyt parkkiruutua. (Sveitsiläisen vaihtoperheen pieni A-sarjan Mersu). Nyt oma Volvo täytti sen hyvin.

On tämä huikea näky. Jotkut menevät vapaehtoisesti risteilylle tuonne putouksen alle. Ei tulisi mieleenkään!

Wikipediassa sanotaan, että tämä on Euroopan suurin putous, mutta olen nähnyt myös eriäviä mielipiteitä. Se on 23 metriä korkea, 150 metriä leveä ja kesällä siitä virtaa vettä 400 – 600 kuutiometriä sekunnissa.

Me lähdimme kävellen kiertämään tuonne putouksen toisella puolella olevan linnan rinteille. Joku voi ihmetellä verbiä kävellä, mutta putouksen yli kulkee rautatiesilta, jonka vieressä on kävelytie.

Linnaan saavuttua vasta selviää, että tältä puolelta putouksen katselu maksaakin 5 frangia aikuiselta.

Siihen hintaan pääsee lähemmäs koskea jo lasiseinäisellä näköalahissillä. Korkean paikan kammoinen kuulemma kestää tuon hissin, jos vaihtoehtona on portaitten kiipeäminen.

Rystyset valkoisina tuo korkean paikan kammoinen on taas ulkona mukavuusalueeltaan. Mutta ei kuulemma ole kovin paha.

Täältä on villiä katsella noita putouksen edessä pyöriviä risteilyveneitä. Ei tosiaankaan tulisi mieleenkään mennä noihin.

Mutta tuonne alas haluan!

Ja menen!

Pysähtelen ottamaan lisää kuvia koskesta lähempänä kuohuvaa vettä.

Sitten jatkan tuonne alas asti. Vähän hirvittää jo nähdä, miten lava roikkuu suoraan kuohuvan kosken päällä.

Lavalla seisominen on päivän huippuelämys. Koski kuohuu, aurinko synnyttää sateenkaaren roiskeisiin ja vesihöyryyn.  Seison paikallani kauan.

Tunnen, miten valtava vesimassa syöksyy kohti ja ohitseni. En pelkää, nautin elämyksestä.

Juha on jo ihmeissään odotellut tasanteella lähempänä hissiä. Palaamme sillä ylös.

Tuolla kävimme. Taustalla näkyy rautatie- ja kävelysilta.

Putouksen oikealla puolella on se näköalalava, jolla uhkarohkeuttani tänään kokeilin. Sillä liehuu Sveitsin lippu.

Vielä pari viime silmäystä Reinin putouksille. Tuolla ne kuohuvat.

Ja tuolla on se lava, jolla seisoin.

Ja ettei päivästämme väri loppuisi, sain vielä illansuussa käydä omakotitalomme ylimmältä terassilta ottamassa kuvan näin värikkäästä auringonlaskusta.

Haarlem

Haarlem – päiväretkikohde Amsterdamista

Haarlem on vain parinkymmenen kilometrin päässä Amsterdamista. Se voi olla  erinomainen päiväretkikohde Amsterdamista tai toisin päin. Itse voisin viettää lomani Haarlemissa ja tehdä päiväretkiä Amsterdamiin. Haarlemista kulkee päivittäin kymmenittäin junia Amsterdamiin ja matka-aika on noin vartin.
Sint Bavokerk eli Grote Kerk on Grote Marktin eli keskustorin näyttävin rakennus. Sisäänpääsy maksaa kaksi euroa, mutta paikka on ehdottomasti hieno nähdä myös sisältä. Erityisesti sen urut ovat upeat ja niillä on historiaa, kun esimerkiksi Mozart ja Händel ovat niitä soittaneet.
Kävelimme kirkossa ja katselimme moneen suuntaan koristeellista kirkkoa.
Yhtäkkiä heristimme korviamme ja katsoimme toisiimme: ”Eiks toi ole Finlandia?” Oli se. Hiivimme hiljaa lähemmäs soittajaa ja kuuntelimme hiljaa kappaleen loppuun. Sitten menimme hänen luokseen, kiitimme ja kerroimme, miksi tuo kappale meitä puhutteli.
 
Urkuri kertoi saaneensa nuotin jo 50 vuotta sitten. Hän oli hyvin otettu meidän kiitoksistamme ja huomiostamme ja sanoi tykkäävänsä kappaleesta. Ei se kylläkään täällä Finlandian nimellä kulkenut, vaan rauhan virtenä, mutta säveltäjä oli nuotissa sama. Olipa hieno tapaaminen!
Torin yhdellä laidalla on yksi Haarlemin hienoimpia rakennuksia, eli Vleeshall, Lihahalli joka alun perin oli  lihan myyntipaikka. Nautoja ja sikoja  teurastettiiin alakerrassa ja niitä muokattiin myyntiin eri kerroksissa.  Lihahallissa on nykyisin maineikkaan haarlemilaisen taiteilijan Frans Halsin taidemuseo.
Yhdellä torin laidalla on kaupungintalo ja sen alakerrassa turistitoimisto.
Haarlem ei ollut ensimmäinen hollantilaiskaupunki, jossa koko ajan tähtäsin ylöspäin. Rakennukset ovat peräisin noin 1600-luvulta ja periaatteessa  melko yhtenäisiä  rakennustyyliltään. Kapeus johtuu siitä, että taloja verotettiin niiden viemän katutilan mukaan, joten niiden kadunpuoleinen sivu tehtiin lyhyeksi (8–10 metriä) ja pääty on kadulle päin. Päätykolmioita on erilaisia: perusratkaisuina ovat yksinkertainen kolmiopääty, kellomainen pääty, tornimainen pääty. Päädyissä näkee myös useimmiten tavaroiden nostamiseen tarkoitetun vinssin ja koukun.
  
Ja tietysti Haarlemissakin näistä näkymistä saa kauniita kuvia. Nieuwe Gracht.
Rautatieaseman edessä on  jalustalla Kenau ja Ripperda, Haarlemin keskiaikaiset sankarit. Wikipediasta löytyy tietoa lisää. Sen mukaan Kenau oli tiukka täti, joka kiusasi espanjalaisia kaatamalla kuumaa öljyä niskaan kaupunginmuureilta, Ripperda johti joukkoja samaisessa piirityksessä (1573).
Tiukaltahan tuo hiuksiaan kampaava nainen tuossa näyttääkin?
 
Tällainen kanavanäkymä melkein yllätti. Ihan lähellä rautatieasemaa puistossa kanavanäkymä oli jo näin tyyni ja rauhallinen.
Yksi Haarlemin ihanimmista asioista ainakin meille olivat avoimet pihat, hofjes. Niiden ympärillä oli pieniä asuntoja, joissa usein asuivat historiallisista syistä naiset. Pihat olivat avoimia kaikille tulla, istahtaa ja viettää hetki rauhassa. Pihojen katseluun saa Haarlemin turisti-infosta tämännäköisen kartan, johon on merkitty pihat ja reitti niiden välillä.
Olimme hetkessä pois vilkkaimmilta turistikaduilta kukkien ja pensaiden keskellä, pikkukaduilla, kun lähdimme suunnistamaan pihoille.  Emme käyneet kaikissa, mutta niissä, jotka mukavasti sattuivat kohdalle.
 
Jonkun portin kohdalla piti sitten uskaltaa painaa kahvasta tai oven avaavasta nappulasta, että pääsi sisään pihalle.
Kissat eivät pihoilla olleet mikään harvinaisuus.
Samalla näimme mukavia katunäkymiä runsaine kukkineen ja koristeluineen.
  
Käännyimme pihareitiltämme takaisin Grote Marktin suuntaan. Haarlem on suosittu shoppailukaupunki ja mekin kävelimme pääkauppakatua eli Grote Houtstraatia. Erilaisia kansainvälisiä merkkejä, kuten Bershkaa, Desigualia, Zaraa ja Henkkamaukkaa näkyi paljon pienempien hollantilaiskauppojen joukossa.
Haarlemin päivästämme jäi päällimmäiseksi vaikutelmaksi kauneus, rauhallisuus ja monipuolisuus. Amsterdamin vilinä ja tungos kannattaa vähintään hetkeksi vaihtaa Haarlemin paikallisuuteen ja viihtyisyyteen.
Ihmettelit ehkä, mitä yhteyttä on Haarlemilla ja New Yorkin kaupunginosalla nimeltään Harlem. On niillä yhteys. Harlem sai alkunsa, kun Uusien-Alankomaiden kuvernööri Peter Stuyvesant perusti hollantilaisen Nieuw Haarlemin siirtokunnan Pohjois-Manhattanille 1658. Siirtokunta sai nimensä Haarlemin kaupungin mukaan.
Hollanti on täynnä tällaisia kauniita ja kivoja paikkoja. Me kävimme lomallamme Haarlemin lisäksi Delftissä, Alkmaarissa, Goudassa, Utrechtissa, Rotterdamissa ja Leidenissä. Haag oli meidän tukikohtamme. Onko näissä jokin sinun suosikeistasi?
Delftistä, Alkmaarista ja Rotterdamista jo kirjoittelimmekin. Kirjoittelemme vielä muistakin. Voit seurata meitä myös Facebookissa, niin pysyt helposti mukana.

Kodinvaihto – rentoa lomailua

Kodinvaihto on mielenkiintoisin tapa lomailla, minkä olemme keksineet. Kotia vaihtaessa matkailusta tulee hyvin yksilöllinen ja paikallinen. Lisäksi kodinvaihto on edullinen tapa matkustaa, koska hotellikustannukset jäävät useimmiten lähes kokonaan pois.

Kodinvaihto on antanut mahdollisuuksia rauhallisiin ja monipuolisiin lomiin. Paikallisissa kodeissa asuessamme olemme tutustuneet ihan muihin asioihin kuin hotelleissa.

Mielenkiintoiset paikkakunnat ja ihmiset

Sveitsissä pienellä paikkakunnalla Hitzkirchissä meitä odotti omakotitalo, jossa naapurusto kutsui yhteisöään kvartetiksi. Yhteisen pihan ympärille oli rakennettu neljä nelikerroksista ekotaloa, joiden rakennusmateriaaleihin sisältyi puun lisäksi jopa olkia ja savea.

Alakerta oli taiteilijaisännän ateljee, sisääntulokerroksessa oli keittiö, oleskelu ja terassi, seuraavassa makuuhuone ja työhuone, yläkerrassa taitekaton alla tunnelmallinen makuuhuone, jonka kattoikkunasta näkyi tähtitaivas. Aamuisin meille huikattiin pihaterasseilta ”Guten Morgen, gut geschlafen?” ja kyseltiin kuulumiset. Naapureitten kanssa yhdessä hoitelimme kasvimaata, ja kylmän ilman yllättäessä yksi naapureista tuli oma-aloitteisesti näyttämään, miten takkaan saadaan tuli oikealla tavalla.

Saksassa Bodenseen lähellä meitä odotti yllätys, kun keittiön kaapeista löytyivät Teema- ja Paratiisilautaset, pöydillä oli Jokipiin pellavaa ja tekstiileissä Marimekkoa. Suomifanit olivat Suomessa kymmenettä kertaa. Meidän kotimme oli heidän ensimmäinen helsinkiläinen vaihtokotinsa, muut vaihtokohteet olivat olleet ympäri Suomea. Alla oleva kuva on seuraavalta kesältä, jolloin poikkesimme heille ajomatkallamme Espanjaan. Tiesimme tuoda tuliaisiksi Aalto-maljakon, joka olimme huomanneet heiltä vielä puuttuvan.

Isoon omakotitaloon poikkesi etukäteen sovitusti myös meidän ystäväperheemme pariksi päiväksi, koska alakerrassa oli reilusti tilaa. Terassilta oli näkymä kylään ja hedelmätarhoille.

Bodenseen ympäristö tarjosi kolmelle viikolle ihania käyntikohteita ja nautimme myös pyöräilystä hedelmätarhojen reunustamilla reiteillä.

Reinin putoukset, Mainaun kukkasaari, Zeppelin-museo Friedrichshafenissa, Konstanzin kaupunki ja moni muu kiva kohde Bodenseen rannoilla tuli käytyä. Suunnilleen yksi kerrallaan, olihan meillä reilusti aikaa.

Yksi paikallisen kiireettömän loman antoisista puolista on mahdollisuus osallistua niihin asioihin, joihin paikalliset ihmisetkin osallistuvat. Täällä yksi sellainen oli jumalanpalvelus Überlingenissä. Moderni alttaritaulu, jossa ihmisen synneiksi kuvataan ympäristön tuhoaminen, johon taivaallinen sinipukuinen hahmo tuo toivon.

Tuosta lomasta jäi aivan erityiseksi muistoksi albumillinen kuvia terassin kukissa joka päivä pörränneestä etelänpäiväkiitäjästä.

Matkaseurani alkoi jo kysellä, olinko varmasti ottanut aamulääkkeeni, tai puuttuuko lääkityksestäni jotain, kun tähtäilin kukkien seassa lentelevää hyönteistä päivästä toiseen.

Toisenlaisen maaseutukokemuksen saimme kolmesta viikosta Sloveniassa vuoristomökissä. Mökki oli Ljubljanassa asuvan pariskunnan lomamökki, jonka he tarjosivat vaihdossa.

Meillä oli välillä vähän kylmä, kun emme osanneet lämmittää paikkaa, mutta Slovenia tarjosi meille valtavasti patikointikohteita, polkuja, putouksia, jokia ja järviä. Lähiseutuja kiertelimme pyöräillen, koska meillä oli omat pyörät mukana.

Autolla ehdimme kierrellä myös pidemmällä. Emme olleet Sloveniassa ensimmäistä kertaa, mutta kävimme näin tilaisuuden tullessa uudelleen esimerkiksi Bled ja Bohinj -järvillä ja Ljubljanassa.

Asuminen yksityisessä mökissä tarjosi huikeat aamiaisnäkymät Triglavin vuorenhuipuille joka aamu.

Myös Tanskassa asuimme maaseudulla omakotitalossa. Sieltä oli erinomaiset mahdollisuudet tehdä pyöräretkiä lähiseudulle tai ajella  vähän pitemmälle patikoimaan ja pyöräilemään. Ajoimme Tanskaan omalla autolla, ja pyörät kulkivat helposti mukana lähes kaikkialle, minne menimme.

Juhannuksena istuimme kokolla Viborgin pikkupaikkakunnan asukkaiden kanssa. Paikalliset koulunsa päättävät pitivät viikon ajan ylioppilaslakkejaan.

Seuraavana päivänä hypimme muiden paikkakuntalaisten kanssa uuden  vapaa-ajan puiston aktiviteeteissa.

Pyöräretkellä kohtasimme niityillä näitäkin.

Yksi pyöräilykohteistamme oli Tanskan korkein kohta. Ei huimannut päätä.

Kumppaniemme tullessa takaisin istuimme lounaalle terassille ja jaoimme onnistuneet kokemuksemme. Paikallislehti teki meistä ja vaihdostamme jutun seuraavaan numeroonsa. Ei taideta siis harrastaa kovin perusmatkailua?

Koti oli tilava ja ihana. Soittimet käytössä ja kaikki.

Erittäin tilava ja siisti keittiö.

Olohuoneen ja kesähuoneen ikkunoiden takana näkyy, miten kukkiva puutarha meillä oli. Ilokseni nypin kukkia varmaan joka päivä.

Tältä terassilta ihailimme auringonlaskut.

Ja tästä alamäkeen lähdimme milloin mihinkin. Väliin pyörillä, väliin pyörät auton perässä, mutta useimmiten mukana. Tanska on matkailumaa.

Kodinvaihto ja kaupunkilomat

Kotia vaihtaen olemme viettäneet lomia myös upeissa kaupungeissa. Miltä kuulostavat esimerkiksi kuukausi Marbellassa, kymmenen päivää Pariisissa tai Lyonissa tai kolme viikkoa Berliinissä tai Wienissä? Erityisesti, kun saa asua paikallisessa kodissa eikä hotellissa.

Marbellan kotimme tarjosi luksusnäkymät merelle yli koko kaupungin. Näkymät olivat vähän erilaisetkin päivästä päivään ja eri vuorokaudenaikoina.

Myös Marbellan vanha kaupunki oli usein iltakävelyn kohde. On ihan eri juttu käydä siellä eri kaduilla useaan kertaan kuin tutustua siihen yhden illan aikana. Tämä on yksi kiireettömien kodinvaihtojen ehdoton plussa.

Wienissä  asuimme tilavassa huoneistossa muutaman pysäkin päässä keskustasta.

Berliinin asunnostamme oli myös upea näkymä yli kaupungin. Ja asunto oli viihtyisällä Charlottenburgin alueella.

Vaihtokumppanimme neuvoivat meidät heti paikalliselle torille.

Kun he olivat tulossa takaisin, katoin terassin pöydälle lohikeittoa ja hapankorppuja ja tein uunissa suomalaista marjapiirakkaa. Marimekon lautasliinat olimme ostaneet paikallisesta liikkeestä. Kaikkea saa.

Hetken päästä jaettiin kuulumisia. Paljon oli kerrottavaa kummallakin.

Pariisin asuntomme oli viihtyisä ja tunnelmallinen. Saavuimme sinne yömyöhällä ja tältä näytti ensivaikutelma.

Asunnosta oli kävelymatka rauhalliseen  Buttes Chaumont  puistoon, josta tuli äkkiä suosikkimme koko Pariisissa. Kävimme ihailemassa auringonlaskua enemmän kuin yhtenä iltana.

Hieno Gehryn suunnittelema Pariisin Philharmonie oli sekin kävelymatkan päässä.

Pariisissa koimme olevamme muutakin kuin turisteja, kun tulopäiväämme seuraavana päivänä lähestyimme jalkapallon Euroopan mestaruuskisojen näyttämöä, jonne juuri Ranskan ja Portugalin fanit kokoontuivat. Juha innostui profiloitumaan Ranskan kannattajaksi ja sai useita hymyjä ja peukutuksia poskiin piirrtetyistä lipuistaan.

Olimme paikalla Ranskan kansallispäivän aikaan. Päivällä seisoimme muiden mukana seuraamassa sotilaallista ohimarssia.

Illalla seurasimme kauempaa puiston reunalta muiden pariisilaisten kanssa Eiffel-tornin ilotulitusta.

Lyonissa keskellä olohuonetta oli kukko.

Ja muitakin lintuja pitkin olohuonetta ja keittiötä.

Näiden meidän kodinvaihtojemme ajassa koluaa jo isommankin paikkakunnan upeat nähtävyydet rauhassa yksi kerrallaan ja viihtyen. Berliinissä ja Wienissä meillä oli lisäksi mahdollisus käyttää perheen autoa ja ajella lähiseudulle, kuten esimerkiksi Berliinistä tehdä retki Spreewaldiin tai Wienistä vuorille. Wienistä teimme myös  Tonavaa pitkin risteilyt Melkiin ja Bratislavaan. Ja tietysti osallistuimme konserttiin Musikvereinin salissa, josta ne kaikki uuden vuoden konsertitkin televisioidaan.

Berliini ja Wien avautuivat toisella tavalla myös pyöräillen. Wienissä pyöräilimme pitkin Tonavan rantoja isäntäväen pyörillä.

Berliinissä teimme useitakin pyöräretkiä puistoihin ja Spreejoen rannoille. Oli paljon vähemmän turistinen tunne lähestyä Brandenburgin porttia pyörän selässä tai katsella Siegesseulea pyöräretkellä, puistoretkistä tai Spreejoen rantareiteistä puhumattakaan.

Marbella oli tukikohtamme kuukauden ja siinä ajassa ehdimme kyllä jo vaikka mihin. Kävellä pari kertaa ylelliseen Puerto Banukseen ja ihastella esimerkiksi Rondan rotkoja tai Esteponan kukkivia katuja.

Kodinvaihto ja rantalomat

Rantalomat ovat jotain sellaista, mihin emme varsinaisesti hakeudu, mutta tällaisina rauhallisina kodinvaihtoina nekin ovat olleet onnistuneita. On vähän eri juttu asua viihtyisässä lomakodissa rantakadulla ja katsella rantaelämää omalta parvekkeelta, jolla liehuu Katalonian itsenäisyystaistelijoiden lippu, kuin lojua jonkun hotellin uima-altaalla.

Hyvän rantaloman vietimme tällä tavalla myös Kanarialla, jossa meillä oli lisäksi isäntäperheen auto käytössä.

Kodinvaihtoon voi kuulua myös autonvaihto

Me ajamme lomillemme niin usein omalla autolla, että autonvaihtoa emme ole usein harrastaneet. Sveitsissä tuo mahdollisuus oli hieno. Juha ajeli paikallisella pikkumersulla vuorenrinteillä niin kuin olisi ikänsä ajanut. Toisen kerran meillä oli autolle käyttöä erityisesti Kanarialla. Berliinistä teimme pari retkeä autolla, esimerkiksi sadan kilometrin päässä oleva Spreewald oli hienosti saavutettavissa näin. Wienissäkin ajoimme niin vähän, että perheen poika kävi kysymässä, voisiko hän käyttää sitä. Pariisissa emme kokeneet tarvetta edes koskea autoon. Jännä juttu muuten. Kodin antaminen vieraille ei tunnu missään, mutta auton luovutus jännittää paljon enemmän. Miksi? Toisaalta toisen kotiin meneminen ei myöskään jännitä, mutta ensimmäiset kadunkulmat Wienissä vieraan auton ratissa saavat kyllä Juhan ilmeen vähän varovaiseksi.

Kotia voi vaihtaa myös eri aikaan

Osa kodinvaihtolomistamme on ollut eriaikaisia vaihtoja. Nämä kaikki ovat tapahtuneet Espanjassa. Espanjalaiset ovat tulleet elokuussa lomailemaan Helsinkiin ja me taas olemme viettäneet marraskuun Marbellassa, pari keväistä viikkoa pääsiäisen aikaan Granadassa ja pari viikkoa Tarragonassa erityisesti lähiympäristön vuorilla retkeillen. Pääsiäisaika on tarjonnut mahdollisuuden tutustua kokonaiseen pääsiäisviikon ohjelmaan paikallisten mukana. Eriaikaisen vaihdon on mahdollistanut se, että espanjalaisvieraillamme on kullakin ollut kaksi kotia, joista toisen he ovat voineet antaa käyttöömme silloinkin, kun heillä ei ole ollut lomaa. Me taas olemme väistyneet kodistamme matkailemaan Suomessa ja osan ajasta olemme viettäneet lähisukulaisen mökillä. Meidän elokuussamme se ei ole ollenkaan ongelma. On ollut vain ihanaa rauhoittua nauttimaan sumuisista aamuista ja kirkkaista päivistä ja tunnelmallisista auringonlaskuista maalla.

Kodinvaihto voi olla myös vuokraus tai talonvahtitehtävä

Jotkut lähestymistämme vaihtokumppaneista eivät ole välittäneet vaihdosta (kylmään!) Suomeen tai heille muuten vain ei ole aikataulu sopinut ja he ovat tarjonneet loma-asuntoaan meille vuokralle. Näistäkin meillä on todella mukavat kokemukset. Kaikki ovat olleet Espanjassa ja alueilla, joissa on paljon loma-asutusta ja turistejakin. Etukäteen emme ole kaikista paikoista niin innostuneet, koska turistirannat herättävät meissä enemmän ennakkoluuloja kuin mieluisia odotuksia, mutta yllätykseksemmekin olemme löytäneet näistä ne meille sopivat hyvät puolet. Meille on hyvin sopinut kiertely Gran Kanarian sisäosissa isäntäperheen autolla, olemme nauttineet aamuisista rantalenkeistä katalonialaisessa pikkukaupungissa tai retkeilleet sieltä Katalonian pikkukaupunkeihin.  Samoin tutustuimme rauhassa Torreviejan alueen mahdollisuuksiin ja suomalaistoimintaan vaikka asuimme vain viikon paikallisen asukkaan loma-asunnossa.

Tätä vaihtokumppania emme edes tavanneet henkilökohtaisesti, vaan saimme avaimen naapurilta. Silti koimme olevamme kovasti tervetulleita.

Torremolinosin vaihtokumppaniin meille muodostui pitkäaikainen suhde. Hänen loma-asuntoaan on ollut ilo vuokrata useiksi viikoiksi silloin, kun hän ei itse ole siellä.Olemme kohta lähdössä sinne jo seitsemättä kertaa ja olemme saaneet emännästämme uuden ystävän, jonka luona Ranskassa olemme yöpyneet tai illastaneet jo useita kertoja matkallamme Espanjaan tai sieltä takaisin.

Tätä kirjoittaessamme olemme muutama viikko sitten palanneet kodinvaihdosta Hollannissa ja juuri valmistautumassa neliviikkoiseen talonvahtitehtävään Sveitsiin. Talossa on kuvien perusteella luvassa runsaasti hoidettavaa pihaa ja puutarhaa. Toivottavasti osaamme tarpeeksi.

Ihmisiä, joista tulee myös ystäviä

Ihmisiin tutustuminen on yksi kiinostava lisäpiirre kodinvaihtolomailussa. Moniin vaihtokumppaneihimme pidämme vieläkin yhteyttä joko Facebook-kavereina tai silloin tällöin viestitellen ja kuulumisia vaihtaen. Kaikki vaihtokumppanimme olemme tavanneet joko loman alkaessa tai päättyessä tai molemmissa. Tämä lisää luottamusta, mutta myös kokemusten jakaminen puolin ja toisin on antoisaa. Wieniläispariskunta  on näin saanut selityksen siihen, miksi rannoilla on mattoja kuivumassa ja ranskalaisrouva mustikkapiirakkareseptin. Monia olemme tavanneet myös uudelleen. Kun nykyisin ajelemme Espanjaan, matkan varrelle sopii hyvin vierailu Kataloniassa, Granadassa, Bodenseellä tai Lyonissa. Tämä kuva kertoo iloisesta jälleennäkemisestä Bodenseen lähettyvillä. Lipun kanssa oltiin meitä vastassa.

Meille on tarjottu lounasta, päivällistä ja jopa yösijaa ja olemme taas jakaneet kuulumisiamme  (erityisesti lastenlasten lukumäärästä) ja keskustelleet ajankohtaisista asioista. Esimerkiksi Katalonian itsenäisyystaisteluja kuunnellessa on ollut kiva tietää parinkin katalonialaisperheen näkökulmista asiaan. Myös tyttäremme perhe tekee vaihtoja. Asumme lähekkäin, joten olemme tutustuneet myös heidän vaihtokumppaneihinsa, ja sitäkin kautta on syntynyt mukavia tuttavia. Viime keväänäkin poikkesimme Ranskassa nauttimaan upean päivällisen tyttäremme vaihtarin kotona ja muutama vuosi sitten vierailimme hänen koululuokassaan kertomassa Suomesta ja laulattamassa pari suomalaislaulua, joita edellisenä päivänä hänen kanssaan harjoittelimme siinä päivällisen lomassa.

Marbellalaiset kumppanimme olemme tavanneet monta kertaa ja olemme sielläkin vierailleet kolme kertaa vaihtokumppanimme koululuokassa, joka nyt tuntee tontut, muumit, tiptapit ja jopa Suomen 100-vuotisjuhlinnan ja historian.

Tämä kodinvaihdosta syntynyt ystävyys on muutenkin ollut erittäin antoisa. Olemme tutustuneet Andalusiaan ja kokeneet paikallista ystävyyttä monin tavoin. Saadessamme vierailukutsun kaverusten vuoristomökille, tiesimme heti, mitä viemme heille tuliaisiksi: muumipappamukit ja Fazerin Geishaa.

Antonio opasti meidät myös lähiympäristön meille rakkaimmiksi tulleisiin vaelluskohteisiin, kuten tässä Refugio de Juanarille.     

Salvadorin keramiikka-ateljeessa valmistui meille rakas matkamuisto, joka nytkin on kotimme ovella.

Tätä emme heille edes kertoneet, mutta siirsimme oitis Salvadorin käsin tekemät keraamiset astiat syrjään keittiössä, kun emme uskaltaneet ottaa riskiä rikkoutumisesta.

Haimme tilalle ja käyttöömme lastenlapsille sopivat tuliaisastiat. Ylivarovaisuuttako?

Ihmisten ja kulttuurien kohtaaminen on meille aivan erityinen osa tätä kodinvaihtolomailua. Pienetkin huomiot huvittavat. Tästä vaatekaappikuvasta on varmaan helppo huomata, mihin espanjalaismiehen paidat loppuvat ja mistä suomalaispariskunnan vaatetus alkaa.

Eivätkä kontaktit aina jää pelkästään vaihtokumppaneihin tutustumiseen. Sveitsiläisnaapurit järjestivät unohtumattoman illan isäntäperheemme kotiintulojuhlaksi ja meidän lähtöjuhlaksemme. Tutustuimme raclettepannuun ja Juha soitti jopa didgeridoo-torvea.

Seuraavana vuonna vierailimme heillä uudelleen ja samalla matkalla poikkesimme yhdessä Galleriassa isännän taidenäyttelyssä.

Marbellasta käsin meille tarjottiin aivan ylenpalttista ystävyyttä muutenkin. Yksi vaihtokumppaneittemme kollega vei meidät autollaan Granadaan, antoi kotinsa viikonlopuksi ja toi takaisin. Tutustuimme tuohon Andalusian helmeen helposti, halvalla ja paikallisin vinkein.

Myöhemmin tämä sama espanjalaisopettaja on kutsunut meidät kotiinsa parikin kertaa päivälliselle. Hän on ollut myös espanjanopiskelumme motivaattori. Kommunikointi ei sujunut englanniksi, siispä opiskelemme jatkuvasti espanjaa.

Tanskassa lähdimme läheisen kirkon pihalta pienen vaeltajaryhmän mukaan, ja se poiki heti kutsun vierailulle aivan ihanan pariskunnan kotiin. Illan aikana keskustelimme syvällisiä terveydenhoidosta ja eläköitymisestä ja jopa löysimme yhteisen tutun käyntikohteen Keniasta. Sattumia täynnä koko ilta.

Bodenseeltä käsin vierailimme sveitsiläisisäntämme taidenäyttelyssä ja uudelleen myös heidän kodissaan ja maistelimme lisää heidän kasvimaansa tuotteita.

Wieniläisrouvan taas tapasimme uudelleen ollessamme kodinvaihdossa Sloveniassa, kun he lomailivat Itävallassa lähellä Slovenian rajaa.

Hänen miehensä on erittäin aktiivinen Facebook-kaverimme. Nämä kaikki kohtaamiset ovat sellaisia, joita ei ehkä tapahtuisi, ellemme olisi olleet mukana siinä pienessä yhteisössä paikallisten keskellä.

Satunnaisempiakin tilanteita naapurustossa syntyy. Marbellassa naapuri pysähtyi juttelemaan ja kutsui meidät paikallisen seurakunnan kiirastorstain päivälliselle. Meitä pyydettiin myös esiintymään, kun vahingossa paljastin, että Juha soittaa kitaraa. Hänelle löytyi kitara ja Juha valitsi tutun gospellaulun: ”Minä tahtoisin Isä jo kotiin, Isä minua väsyttää…”

Käänsin sanat sitten hyvin varovaisin sanakääntein ja hieman tulkiten innostuneelle yleisölle. Hauskaa oli kohdata myös ihmisten kielitaidon kirjo. Iltamme oli iloinen ja sujuva yhdistelmä englantia, saksaa ja espanjaa.

Onko jotain ongelmia?

Tämä on ensimmäinen kysymys, jonka jokainen meille esittää, kun kerromme kodinvaihdosta. Onko teillä ollut jotain ongelmia? Tai: ”Eikö teitä huolestuta päästää vieraita ihmisiä kotiinne?”  Meillä ei ole kertaakaan ollut mitään ongelmia. Arvokkain rikki mennyt asia on ollut parin euron viinilasi, josta kyllä tarjottiin korvausta. Mitään ei ole kadonnut. Kotimme on aina palatessamme ollut huippusiisti, ja pihamme on kukkinut vieraittemme jäljiltä. Yhden kuolleen ruukkukukan muistan tältä kymmenen vuoden ajalta. Auto on ollut kunnossa ja tankattu. Pari vaihtokumppania on ajellut paljonkin, tehnyt matkoja Savon järviseudulle ja Turun saaristoon, mutta näin on sovittu etukäteen. Kaikki on kyllä ollut  kunnossa vaihtokodissa myös meidän jäljiltämme. Joidenkin mielestä olisi mahdotonta ajatella, että joku vieras voisi nukkua omassa sängyssä, penkoa mahdollisesti kaikki kaapit ja olla kuin kotonaan ilman mitään kontrollia. Emme me osaa ajatella noin. Lähtökohtaisesti ihmiset ovat kivoja ja luotettavia  ja haluavat hyvää toisilleen. Ja ennen kodinvaihtosopimuksen tekemistä yleensä tutustutaan sähköpostitse ainakin jonkin verran. Sopimusta ei lähdetä tekemään, jos kumppani ei vaikuta sopivalta.

Tämä kuva on ainoasta ongelmasta. Olimme tavanneet pariisilaiset kumppanimme lähtiessämme meiltä kotoa ja saaneet avaimet. Toinen meistä astuikin hissistä takaperin ja ongelma oli valmis: Jos takaperin tulee rappuun, oikea on vasen ja vasen on oikea. Onneksi toinen oli tullut oikein päin ja hoksasi, miksi avain ei sopinut. Toivottavasti naapuri ei ollut kotona tai ainakaan enää hereillä.

Harvoin kumpikaan vaihtokumppaneista kuitenkaan pelkästään avainten kanssa menee sisään. Me olemme aina olleet henkilökohtaisesti vastassa vieraitamme tai sitten joku meidän lapsistamme on ollut kodissamme vastassa. Meitäkin on kahta tilannetta lukuun ottamatta ollut aina joku vastaanottamassa.

Ai niin, tulipa mieleen toinenkin ongelma. Espanjalaisperheen parkkipaikka hallissa oli niin pieni, että auton saaminen sinne ja pois onnistui vain siten, että minä menin matkustajan puolelta sisään. Jaa – miksei Juha? Minulla oli lyhyemmät jalat tuohon jumppaan.

Miten te sen teette?

Olemme kokeneet jokaisen kodinvaihtolomamme antoisana. Ihan ilman vaivannäköä ei kodinvaihtolomaa kuitenkaan tuosta noin toteuteta. Siivoamme kotimme perusteellisesti, koska se vain nyt ei suomalaiseen mentaliteettiin sovi, että jääkaapin tausta olisi jäänyt imuroimatta tai pesukoneen takaa löytyisi pölyä.

Onneksi meillä on iso lauma lapsenlapsia, joista vanhimmat ovat reippaasti tottuneet auttamaan.

Eikä se nyt muutenkaan huono juttu ole, että jääkaapin tausta imuroidaan kerran vuodessa.

Meillä ovat viinilasitkin omassa käytössä niin harvoin, että niistä pyyhitään pölyt vieraiden tullessa.

Ruokailuvälineet odottavat laatikossa viimeisen päälle aseteltuina. Eikä tämä ole liioittelua, niin ne ovat odottaneet myös vaihtokohteissamme lukuun ottamatta yhtä lapsiperhettä.

Toinen iso juttu aina on välittää vieraille jotain heille sopivia ideoita siitä, minne mennä ja mitä tehdä. Teemme aina kullekin sopivia vihjeitä ja vaihdamme ajatuksia sähköpostitse etukäteen. Haemme ajankohtaiset esitteet turisti-infosta ja keräilemme ne mappiin karttojen kanssa. Useimmiten olemme myös hakeneet kirjastosta jotain vieraittemme äidinkielelle käännettyä suomalaista kirjallisuutta. Saksaksi, espanjaksi, ranskaksi ja tanskaksi sitä löytyi helposti, mutta sloveniaksi en silloin löytänyt muuta kuin Kalevalan.  Jääkaappiin olemme jättäneet aina jotain sopivaa, vähintään aamiaistarvikkeet ensimmäistä aamua varten. Nämä samat asiat (kirjallisuutta lukuun ottamatta) on joka paikassa valmisteltu meillekin. Kerran tiesimme löytävämme tyhjän jääkaapin, mutta ei se ollut mikään ongelma, kun tiesimme sen etukäteen.

Aivan erityisesti isäntäperheemme ovat aina tarjonneet vihjeitä lähiympäristöön tutustumiseen. Sveitsissä se oli lista kivoista kohteista sopivan matkan päässä, Tarragonassa upea kokoelma lähiympäristön patikointimahdollisuuksia, Hollannissa pari mapillista lähipaikkakuntien esitteitä, Berliinissä paikallisia vinkkejä esimerkiksi pyöräilyreiteistä. Pariisilaisperheellemme olimme listanneet Pariisista paikat, joissa olimme jo käyneet ja saimme mukavat esitteet muutamasta paikasta, joita emme vielä olleet nähneet. Tällainen räätälöinti ja yksilöllisyys on upea mahdollisuus näissä kodinvaihdoissa. Osa näistä lähiympäristön vihjeistä ja esittelyistä toteutuu aina myös siinä, kun tapaamme isäntäväkemme kodinvaihdon alkaessa joko heillä tai meillä. Siinä vierähtää mukavasti parikin tuntia karttoja katsellessa ja muuten jutellessa.

Tarragonassa saamamme mappi juuri meille valittuine patikkareittivihjeineen on ollut yksi parhaita kokemuksia. Meille oli valmiit kartat, kuvaukset ja ohjeet jopa siitä, millaisia pikkuteitä pääsee mukavasti reitin alkuun. Sanoimme KIITOS ja ulkoilimme lähes joka päivä.

Iltaisin kuljimme katselemassa Tarragonan pääsiäiskulkueita, jotka olivat historiallisen roomalaiskaupungin värittämiä. Pyhimyskuvien mukana kulki roomalaisia sotilaita.

Tästäkin kodista oli haikeaa lähteä ja katsella viimeistä auringonlaskua ikkunasta. Mutta ei hätää, palasimme seuraavana vuonna ja nautimme ystävällisen päivällisen ja saimme kysyessämme erinomaisen kuvauksen siitä, mitä katalonialaiset ajattelevat itsenäistymisestä. Hienoa tämäkin.

Upea kokemus oli myös tavata espanjalaisperhe Guadixissa ennen Granadassa tapahtunutta kodinvaihtoa. Perhe näytti meille Guadixin ihanat yönäkymät ja antoi valmiiksi vinkit, minä yönä Granadan pääsiäiskulkueita voi seurata suoraan omalta parvekkeelta.


Mappi kodin käytännöistä päivitetään myös aika ajoin. Jätteiden kierrätys, kodin koneitten toiminta, hälytysjärjestelmän käyttö, ovien sulkemiset, lähimmät bussipysäkit, apteekki, lähimmät kaupat ja sairaanhoito-ohjeet ovat kaikki infomapissa kuvien ja karttojen kanssa.

Paluu kotiin on yleensä näyttänyt vähän tämäntyyppiseltä. Kukkia, viinipullo ja jotain. Ja joka kerta siisti koti.

Kaikkein ihanin saamamme kiitos on tässä kuvassa. Seitsenvuotias pikkutyttö oli opetellut ajamaan pyörällä Suomessa ja nauttinut sateista. Ei meidän tarvitse kantaa huolta säästä, espanjalaistytölle se oli ollut tervetullut kokemus. Ja meidän kannatti tälle perheelle hankkia käyttöön pari käytettyä lastenpyörää. Ne olivat olleet lähes jokapäiväisessä käytössä.

Sama tyttö luki kotimatkalla lentokoneessa hänelle syntymäpäivälahjaksi antamaamme katalaaninkielistä muumikirjaa. Kun sitten myöhemmin vierailimme heidän kodissaan, näimme keittiön pöydällä muumimukit.

Tämmöistä kulttuurivaihtoa.

Kiinnostuitko sinä kodinvaihdosta?

Kodinvaihtoa varten on olemassa useitakin järjestöjä. Meidän järjestömme on Intervac, joka on tietääksemme vanhin kodinvaihtoa toteuttava järjestö. Se alkoi jo 50-luvulla ja alkusysäyksenä olivat opettajien pitkät lomat ja tarve lomailla edullisesti. Näin kerrotaan järjestön nettisivulla:

”INTERVAC alkoi Euroopassa 1950-luvun alussa, kun opettajista koostuva ryhmä, jolla oli paljon lomaa, alkoi etsiä taloudellista tapaa matkustaa kansainvälisesti. Muutaman vaihdon tehtyään he tajusivat, että asuminen toinen toistensa kodeissa edisti hienolla tavalla kansainvälisiä ystävyyssuhteita. Konseptimme on siitä lähtien kasvanut pääasiassa tyytyväisten kodinvaihtajien suosituksesta. Tällä hetkellä Intervac tarjoaa palvelujaan ympäri maailmaa ja tarjoaa kodinvaihtoa 30,000 perheelle, jotka tulevat kaikilta elämänaloilta.”

Aluksi Intervac julkaisi vuosittain paperiluettelon, jossa oli kuvaus vaihtokohteista yhteystietoineen. Nykyisin tuo kaikki on tietysti nettisivuilla. Sivuilta voi kuka tahansa käydä selaamassa saatavilla olevia koteja, mutta yhteystiedot näkyvät vain kirjautuneille jäsenille. Jäsenet maksavat vuosimaksun, joka tällä hetkellä on meiltä 80€ vuodessa. Kodinvaihtojen määrä ei ole rajoitettu, eikä vaihdoista makseta erikseen. Järjestö ei järjestä vaihtoja, vaan vaihtoon halukas ottaa itse yhteyttä sivuilla esiteltyyn kohteeseen ja kumppanit sopivat yksityiskohdista keskenään. Sivuilla on vaihtosopimus, joka tehdään ja allekirjoitetaan yhdessä neuvotellen.

Miten voi varmistua kumppanin luotettavuudesta?

Periaatteessa ei ehkä mitenkään. Intervac poistaa sivuiltaan vaihtajat, joista tulee vähintään kaksi valitusta. Eli siinä on jonkinlainen kontrolli. Jäsenmaksu saattaa toimia pienenä kynnyksenä laittaa esittely kodista huijausmielessä, mutta jäseneksi liittyjille ei kontrollia ole. Pitää enimmäkseen luottaa omaan vaistoonsa. Me kiinnitämme huomiota näihin:

  • Esittelyn todentuntuisuus. Jos kodin esittelyssä on paljon ja monenlaisia kuvia tiloista ja perheestä, siitä saa realistisen käsityksen siitä, mitä on tarjolla. Tekstiin voi kirjoittaa kodistaan, perheestään, elämäntyylistään. Jos ei näitä ole, kysyn itseltäni, miksi.
  • Vaihdon tehneet suosittelevat toisiaan. Jos suositusten määrässä ja vaihtokodin ja vaihtohistorian kuvauksessa näyttää olevan ristiriitaa, kysyn jälleen itseltäni, miksi. On myös ensikertalaisia kodinvaihtajia. Silloin tuntosarvet pystyyn.
  • Tietoja voi yrittää tarkistaa googlettamalla henkilöiden nimiä tai hakemalla facebook, instagram tai linkedin -profiileja tms. Useimmiten nimi löytyy jostain paikallisesta aktiviteetista, työpaikasta, politiikasta tms. Ja jos tuntuisi löytyvän jotain epämääräistä, ei vaihtosopimuksen tekemistä tarvitse jatkaa.
  • Kodin tietoja voi tarkistaa vaikka Googlen streetviewlla. Tai kuvahaulla. Varsinkin, jos kodista on vain yksi kuva tai vähän tietoa.
  • Sähköpostien vaihtaminen yleensä antaa ihan hyvän kuvan vaihtokumppanista, hänen toiveistaan ja tekemisistään. Esimerkiksi harrastuksista tai toiveista kannattaa aina kysyä.
  • Rahanpyynnöt soittaisivat hälytyskelloja heti. Se ei kuulu tähän systeemiin. Yhden kerran olemme maksaneet perheen hankkimalle siivoojalle pyydetyn summan kodista lähtiessämme. Olisimme toki voineet itsekin siivota, mutta olihan talo aika iso. Eli meille silloin ok. Kaksi kertaa kysymämme vaihtokumppani ei ole halunnut vaihtaa kotia kanssamme, vaan on tarjonnut loma-asuntoaan meille edullisesti vuokralle. Oikein hyvät kokemukset nämäkin. Toisesta näistä muodostui meille Torremolinosissa koti, jonne palaamme jo seitsemättä kertaa.  Näissä ehdotuksissa kannattaa epäilysten herätä, jos rahaa pyydetään etukäteen. Me olemme maksaneet vastaanottajalle tullessamme kotiin.

Kysy lisää, jos haluat tietää jotain. Olemme ihan kohta lähdössä kuudenteentoista vaihtoomme.

Sitä ennen kerromme, miten tämänkesäinen vaihtomme Hollannin Haagissa sujui. Ole kuulolla ja käy tykkäämässä meidän Facebook-sivustamme, niin saat ilmoitukset päivityksistä. Ja innostusta kodinvaihtoon, jos innostuit!

 

 

Delftin kohokohdat

 

Delftin  nähtävyydet, vanha ja uusi kirkko, kirkon edessä oleva tori, Vermeer-keskus, Delftin sinivalkoisen posliinin valmistuspaikka  Royal Delft ja Delftin  ihanat kanavat olivat kaikki vierailumme kohokohtia. Delft on mukavan pieni kaupunki, noin 100 000 asukasta ja lähes kaikki mielenkiintoinen helposti käveltävissä.

Ensimmäisellä vierailukerrallamme tulimme raitiovaunulla Haagista. Siitä suunnasta Prinzenhofin asema on keskeisimmin kävelyetäisyydellä parhaista nähtävyyksistä. Oheinen kartta näyttää kävelykierroksemme reitin.

Kokemuksemme perusteella parkkeerasimme sen viereen parkkitaloon, kun tulimme Delftiin toisen kerran. Parkkitalo oli hauskasti kanavan alla. Hissi toi kanavan läpi maan tasalle.

Ensimmäiseksi poikkesimme kanavan varrella vanhaan kirkkoon (Oude Kerk)

 

Kirkon torni on oikeasti vähän kallellaan. Perustukset lähtivät jossain vaiheessa vähän pettämään, mutta tornia vahvistettiin, ettei se enää ole vaarassa.

Jälleen yksi kaunis kirkko loistavine lasimaalauksineen.

Piti katsella myös jalkoihin. Kirkon lattian alle on haudattu paikallisia merkkimiehiä ja pappeja paljonkin. Siellä on myös Johannes Vermeerin sukuhauta.

Kirkossa oli myös koskettava taidenäyttely. Ainakin parin taiteilijan töitä Kristuksen ristin tiestä. Tässä Jeesusta naulitaan ristiin. Tykkäsin töiden värimaailmasta.

Kirkon vieressä on yksi Delftin kauniista kanavista. Vaikeaa ja hidasta oli päästä sen yli. Siis kameran kanssa.

Delft on kuuluisan hollantilaisen taiteilijan Johannes Vermeerin (1623-1675) kotikaupunki. Vermeer-keskus valottaa taiteilijan elämää ja kertoo hänen teoksistaan paljon, vaikka aitoja Vermeerin maalauksia siellä ei olekaan. Ne ovat Amsterdamin Rijksmuseumissa tai muissa maailman isommissa taidemuseoissa. Sen kaikkein kuuluisimman, eli tytön ja helmikorvakorun olimme jo nähneet Haagin Mauritshuisissa, jossa vähän muiden turistien kanssa jonottaessa nappasimme siitä kuvan mekin.

Jäljennöksiä täällä on kyllä ja paljon taustaa taiteilijan elämälle, ajattelulle ja maalauksille ja myös Hollannin kultaisille taidevuosille.

Juhalle oli yllätys, miten paljon Vermeer oli maalannut soittavia ihmisiä ja miten paljon tauluissa oli muutenkin soittimia. Hienoja nämä olivat katsella.

Oli Juha innoissaan tästäkin. Ison kosketusnäytön kanssa voi katsella kaikkea tietoa Vermeeristä ja Delftistä hänen asuinympäristönään.

Delftin iso tori on myös mahtava miljöö. Sen toista reunaa hallitsee Raatihuone.

Toisella reunalla sitä vastapäätä on Delftin uusi kirkko (Neuve Kerk 1300-luvulta), jonka torniin pääsi kiipeämään. Ja tässä olikin minun päiväni ehdoton kohokohta.  Kapeita kierreportaita kiipeämällä olin jonkin ajan päästä tuolla, missä sininen nuoli osoittaa parveketta.

Kapealla tornia kiertävällä parvekkeella en tosiaankaan kaivannut  ihmisjoukkoja seurakseni, mutta oli ihan mukavaa, että lisäkseni siellä oli yksi nuoripari, joka aikalailla ihaillen peukutti sille, että minäkin olin kiivennyt nuo reilut 360 rappusta. Ei se ihan helppo juttu ollut, mutta tulin hitaasti, askel kerrallaan.

Kiersin kapean parvekkeen pariinkin kertaan ja tähtäilin kamerallani joka suuntaan. Näkymät olivat huikeat!

  

Juha oli jäänyt Raatihuoneen torille odottelemaan. Hän seisoo punaisessa takissaan tuossa keskemmällä harmaan ympyrän sisällä.

Ja sitten samat portaat toiseen suuntaan. Alas tulo otti vähän tasapainoaistiin, kun portaat kiersivät koko ajan samaan suuntaan, mutta ihan ok muuten. Askel kerrallaan, kuten ylöskin.

Seuraava elämys odottikin sitten reippaan kävelymatkan päässä. Delft on Hollannin matkamuistoista tutun sinivalkoisen posliinin alkuperäinen valmistuspaikka ja Royal Delftin tehdas hyvä paikka tutustua siihen.   Tulimme paikalle vähän viime tipassa, aikaa kierrokselle oli enää vajaa tunti, mutta saimme ylitsevuotavan ystävällisen vastaanoton. Kierroksen aluksi katselimme videon tehtaan historiasta ja tuotantomenetelmistä ja sitten kävimme katsomassa näyttelytilat ja valmistuspaikat.

Mielenkiintoinen kierros päättyi liikkeeseen, josta olisi voinut kaikkea ostaa. Ja jos minulla olisi rahaa tai tilaa uusille tavaroille tai tarvitsisin jotain, sitä olisi varmasti lähtenyt mukaan täältä. Olivat ne ihania. 

Tämän annoimme periksi matkamuistohimolle. Lautasliinoja tarvitaan aina ja nämä oli mukava kattaa kotona omien sinivalkoisten mukiemme seuraan kahvipöytään, kun seuraavan kerran kolmisenkymmentä ystäväämme kokoontui meille laulamaan. (Nämä lauluillat ovat meille kotona tärkeä harrastus.)

Talon edessä oli vieläkin yksi turistibussi.

Kävelimme takaisin vanhan itäisen kaupunginportin kautta. Goottilaiseen tyyliin rakennettu portti on 1500-luvulta.

Sieltä jälleen kanavien rantoja pitkin Raatihuoneen torille. Matkalla nautimme taas kanavien kauneudesta, väistelimme polkupyöräilijöitä ja kummastelimme, miten lähelle kanavaa autot ajetaan parkkiin. Entä jos vähän lipsahtaisi?

 

Kaupungilla vilisi Delftin sinivalkoista tuotantoa. Myös muualla kuin matkamuistoliikkeitten ikkunoissa.

Näitä sinivalkoisia Hollannin matkatuliasia katsoi ihan eri silmin Royal Delftin vierailun jälkeen.

Oli ikkunoissa muutakin sykähdyttävää. Oli ilo bongata Marimekon kuoseja ja mukeja ikkunassa, jossa ne olivat tämän lauseen alla: ”A little luxury whatever the occasion.”

Yksi Juhan toivoma matkamuisto löytyi, mutta jäi kauppaan. 45€ sateenvarjosta tuntui liian paljolta, vaikka sateenvarjo olikin erityinen tukeva myrskyvarjo, jossa toinen puoli oli toista leveämpi ja siten tarjosi paremman suojan myrskyä vastaan. Tämä Senz on paikallinen valmistaja.

Tulimme Delftiin vielä toisen kerran, kiertelimme katuja ja ostimme juustoja tuliaisiksi kotiin, koska kotimatkamme oli alkamassa. Tulimme Delftin liepeille yhdeksi yöksi, koska vaihtokumppanimme olivat tulossa kotiin ja halusimme vielä tavata heidät ennen kuin lähdimme ajamaan kotia kohti.

Tätä pientä paikkaa voin suositella. Bed and Breakfast Molensicht. Omakotitalon yläkerrassa on kolme huonetta, portaitten alapäässä on jaetut wc- ja suihkutilat. Vastaanotto hyvin ystävällinen, aamiainen hyvä ja sijainti rauhallinen ja kiva. Emännän käsitöitä oli koristeena ja aamiaishuoneen ikkunasta näkyi komea tuulimylly.

  

Teimme sieltä vielä illalla muutaman kilometrin kävelylenkin järven ympäri.

Delft jäi mieleemme monipuolisena ja viihtyisänä paikkana. Se tarjosi näkymiä ja mielenkiintoista historiaa. Käymisen arvoinen paikka. Haagista tai Rotterdamista on ihan lyhyt matka, Amsterdamistakin tänne tulee päiväretkelle tunnissa. Ja automatkan pysähdyspaikaksi tämä sopii hienosti.

Voit seurata matkojamme helposti myös tykkäämällä Facebook-sivustamme.