Monthly Archives

huhtikuu 2019

Espanjasta kotiin osa 9 Trieristä Travemündeen

Varasimme Saksan läpi ajamiseen Trieristä Travemündeen kaksi päivää. Näin oli mahdollista poiketa pois moottoriteiltä ja pysähdellä rauhassa. Ensimmäiseen päivään sisältyi kaksi hienoa yllätystä. Ensimmäinen oli persoonallinen outlet-center ja toinen hieno hotelli keskellä metsää. Molempiin voisimme palata.

Mitä tulee mieleesi sanasta outlet-center? Monikerroksinen ostoskeskus, jossa on vierekkäin vaate-, sisustus- ja taloustavaroitten myymälöitä? Samat ketjut kaikkialla, alennuskyltit ikkunoissa. Ei varmaankaan tällainen ristikkotalojen kylänäkymä, jollaisen kohtasimme City Outlet Centerissä Bad Münstereifelissä.

Jos olisi ollut pikkuisen lämpimämpää, olisimme istahtaneet mille tahansa terassille. Nyt nautimme apfelstruudelimme ja kahvimme sisätiloissa.

Kauppojen kivijalat ja katujen kojut myivät ruokaa, herkkuja, käsitöitä ja matkamuistoja. Me ostimme yhdestä kivijalkakaupasta ison kassillisen Leibnizin suklaakeksejä, joita lastenlasten lauma kuulemma joka matkaltamme odottaa. Täältä käymme ne varmaan ostamassa myöhemminkin, hinta oli erittäin edullinen. Keksejä tuli mukaan varmaan enemmän kuin lasten vanhemmat olisivat halunneetkaan.

Juha sortui muihin houkutuksiin. Maistoin minäkin sen toisen bratvurstin päästä vähän.

Jo ennen kuin tulimme ihan perille Vlothoon  Berghotel Moorlandiin aavistimme, että paikka on meidän mieleemme.

Hotelli metsän keskellä. On tässä nähty vaivaa pääsiäistunnelman tekemisessä. Isäntä suhtautui meihin kovin tuttavallisesti. Samoina vuosina, kun Juha oli ensimmäistä kertaa Saksassa, hän oli tehnyt kierroksen Suomessa. Mikkeli, Kuopio, Rovaniemi – jopa yllättävän paljon nimiä oli jäänyt mieleen. Olipa kiva rupatella.

Miten näin hieno paikka voi olla näin hiljainen? Sitä ihmettelimme, kun viimeisen matkapäivän illan kunniaksi kävimme hotellin ravintolassa syömässä. Oli siellä toinenkin pariskunta kyllä.

Aamiaisella oli kai kuusi ihmistä.

Pihalla oli koristeltu joulukuusi – ei kun tietystikin pääsiäiskuusi. Eipä ole Suomessa tullut vastaan.

Viimeinen päivämatkamme meni hyvin perinteisesti. Yritämme aina jättää viimeiselle päivälle melko lyhyen matkan, että on varaa yllätyksiin. Ja siihen sitten mahtuu myös pientä viime tipan shoppailua tuliaisten merkeissä. Toivottavasti kartasta myös näkyy se, että oli aikaa poiketa pois moottoritieltä.

Kukkivat puut tien varsilla houkuttelivat pikkuteille.

Joku pikkujakso osui moottoritielle, mutta tulimme kiireesti pois, siellähän satoi räntää!

Soltaun Designer Outlet Center on yksi vakiopysähdyspaikka. Kyllä sieltä nytkin muutama paistinpannu lähti mukaan. 13-vuotias tyttärenpoikamme oli oikein iloinen saamastaan tuliaispannusta.

Lüneburgin ja Ratzeburgin suuntaan ajelimme jälleen pikkuteitä kevään pieniä iloja katsellen.

 

Ja taas yhdessä pikkukylässä koristeltu pääsiäispuu.

Ennen kuin ajoimme ties kuinka monetta kertaa Skandinavienkaille Finnlinesin lautalle, kävimme vielä jollain pikkupaikkakunnan huoltoasemalla tankkaamassa tankin täyteen hintaan 1,20€/litra (diesel), ja viivyttelimme vielä pari tuntia LUV-ostoskeskuksessa Dänishburgissa.

Vietimme melkein pari tuntia autojen jonossa, mutta niinpä olimme sitten lapsiperheitten jonon jälkeen lähes ensimmäiset laivaan ajavat. Hieno juttu, että lapsiperheet ohjataan omaan jonoonsa ja ensimmäisenä laivaan, koska siinä vaiheessa kello on jo suunnilleen 11. Sitten vain nukkumaan ja aamulla herätessä ollaan jo pitkällä merellä.

Ostimme laivaan tullessamme brunssin. Se on siitä hyvä, että siihen sisältyy sekä aamiainen että lounas. Ravintolassa voi käydä 10:30 – 13:00 kaksi kertaa. Aamiainen alkaa kuohuvalla.

Pitkän automatkan jälkeen on kiva vain olla rauhassa. Selata kuvia, käydä kahvilla, istuskella kahvilassa merta katsellen ja seurata Suomen uutisia televisiosta. Tälle päivälle riittikin seurattavaa, olihan Suomen vaalipäivä. Hetkeä ennen vaalituloksen selviämistä kävin ottamassa jo tavaksi tulleen auringolaskukuvan kannelta.

Aamu oli sininen ja poutainen. Aurinkoinen sää otti meidät vastaan. Muutamaa tuntia myöhemmin tavarat olivat paikoillaan, pesukone pyöri, puolet tenavista oli käynyt moikkaamassa mummia ja taataa ja kerännyt osansa tuliaisista. Ihan niin kuin ennenkin.

Seuraava Espanjan jakso on jo sovittu vuokraemännän kanssa. Sitä ennen meitä odottaa kuitenkin pariviikkoinen Hollannissa. Hollantilainen pariskunta oli lähettänyt meille kodinvaihtopyynnön ja ajattelimme ottaa sen vastaan ja sanoa kyllä. Matkustelu on kuitenkin oikeastaan aika kivaa.

 

Espanjasta kotiin osa 8 Trier

Lähellä Luxembourgin rajaa sijaitseva Trier on yksi Saksan vanhimmista kaupungeista, ehkä vanhin. Se tunnetaan myös Karl Marxin syntymäkaupunkina. Törmäsimme historiaan heti, kun astuimme ulos hotellista. Marx hallitsee ja vaikuttaa arkeen täällä edelleenkin.

Ja totta kai vanhasta kaupungista antiikkia löytyy katukuvastakin.

Juha on jo vuosia ehdotellut, että kävisimme jollain matkallamme Trierissä. Ei osannut perustella, miksi, mutta kun pääsimme torille, hän melkein huudahti: ”Tämä!” Hienot ristikkotalot olivat jääneet lukiolaispojan mieleen, kun saksalainen tuttavaperhe oli tuonut hänet tänne.  Nyt en enää ihmetellyt.

Tästä havainnosta ja torin kojujen keskeltä oli helppo aloittaa rento päivä Trierissä kävellen ja kaikenlaista kaunista katsellen.

Pyhän Yrjön rokokoo-tyylinen patsas suihkulähteineen on vaikuttava. Obeliskin huipulla Pyhä Yrjö taistelee lohikäärmettä vastaan ja jalustan neljällä laidalla kuvataan vuodenajat. Kevät on on nuori nainen, samoin kesä, syksy on nuori mies ja talvi parrakas vanha mies. Ei pitäisi kaikkien ottaa kuvia kovin henkilökohtaisesti. Patsashan on kaunis ja komea, vaikka siinä ei vettä näin keväällä ollutkaan.

Torin varrella oli muitakin upeita taloja kuin punaristikkoiset ihanuudet. Ensin päiväkuva täydessä auringonpaisteessa.

Ja sitten auringolaskukuva monta monta tuntia myöhemmin.

Saint Gangolfin kirkko näkyy kauniisti torille. Etsimme sisäänkäyntiä, emmekä löytäneet. Jälkeen päin kävin lueskelemassa Tripadvisorista muiden matkailijoiden kokemuksia ja hekin sanoivat, että sisäänkäyntiä piti etsiä, mutta se löytyy torin puolelta jostain pienestä ovesta. Sieltä löysin myös vihjeen, että vielä paremmat näkymät tähän talolle jäävän kirkon torniin olisivat Kaufhofin ravintolasta.

Torilla pulppuaa myös Petrusbrunnen-suihkulähde vuodelta 1595. Suihkulähteen naishahmot kuvastavat kaupunginisien neljää hyvettä: Justitia miekan ja vaa’an kanssa (oikeudenmukaisuus), Fortitudo särkyneen pylvään kanssa (mielenlujuus), Temperentia (kohtuus) viinin ja veden kanssa ja Prudentia käärmeen ja peilin kanssa (viisaus). Näitä en paljon pohtinut, kun yritin saada suihkulähteestä kuvan, vaikka se oli koko ajan koululaisryhmien ja muiden turistien ympäröimä.

Auringonlaskun aikoihin väkeä oli jo vähemmän ja pääsin toteuttamaan taiteellisempaa näkemystäni.

Torin ja kävelykadun terassit houkuttelivat istahtamaan ja viihtymään.

Trier on sen verran iso kaupunki, että sieltä löytyvät myös Kaufhofin ja Karstadtin tavaratalot. Juha sekosi kumminkin kunnolla tähän pikkuliikkeeseen. Lindtin suklaita on vaikea ylittää. Ja niinpä kaikki kymmenen lastenlastamme pääsiäisenä sinkoilivat ympäri pihaamme Lindtin suklaamunia ja jäniksiä etsiskellen.

Tällä kauniilla upeasti koristellulla talolla on yllättävä nimi: Dreikönigenhaus eli kolmen itämaan tietäjän talo. Ja kuvitelkaa, että se on jo  1200-luvun alkupuoliskolta peräisin.

Porta Nigra on Trierin tunnetuin tuntomerkki roomalaiselta ajalta. Portti näkyy torilta lähtevän kävelykadun päässä.

Portti on rakennettu valtavista kivenlohkareista, jotka on liitetty toisiinsa ilman laastia metallikoukkujen avulla. Se oli aluksi valkoinen, mutta joku kemiallinen reaktio sen pinnassa on muuttanut värin mustaksi.  Portti on ollut osa koko kaupunkia ympäröivää kuuden kilometrin pituista muuria, jossa oli kolme muutakin porttia. Ne muut on ajan tapaan purettu ja kivet käytetty muuhun rakentamiseen jo aikoja sitten. Ja historiaa on tämäkin, portti on rakennettu jo 100-luvulla. Tuonne olisi päässyt kiipeämäänkin mutta ihmetelkää rauhassa, nyt ei kumpikaan kiivennyt. Istuskeltiin vain rauhassa ja katseltiin muita kulkijoita.

Lähdettiin hetken päästä eteenpäin. Hitaasti edeten. Eihän näitä kukkia ja talonpäätyjä voinut reippaasti kävellen ohittaa.

Ja kun oli jo sopivasti nälkä, löysimme meille täydellisen pienen paikan nimeltään Zuppa. Juhan keitossa on lihaa, minun keittoni on thaimaalaisittain maustettu kana-vihanneskeitto. Leipä oli tummaa, jälkkäriksi ihan reilu tavallinen omena. Juuri näin haluaisin syödä, en mitään pitkiä menuja enkä todellakaan mitään pitsoja ja pastoja.

Zuppa oli ihan nättikin paikka. Sichelstraße 18.  https://zuppa-trier.de

Tämä kulkupeli sen sijaan ei jostain syystä varsinaisesti innostanut kyytiin, kuvaan kyllä.

Villeroy & Bochin myymälästä ei voi poistua ostamatta jotain. Ovat nämä niin kauniita aina! Ostimme kolme kaunista pakettia lautasliinoja. Ei mahdu kaappeihin enää muuta.

Hymy huulilla katselimme herkkuliikkeen ikkunaa. Säilyisikö espanjalainen herkkujuusto jo kotiin asti?

Trierin katedraali on Saksan vanhin kirkko. Alun perin se on rakennettu jo vuonna 326, mutta sitä on uudistettu paljon myöhempinä aikoina.  Saksan vanhin goottilaistyylinen kirkko Liebsfrauenkirche 1200-luvulta.

Poikkesimme katedraalissa. Olipa jännät urut!

Torin vieressä olevan Saint Gangolfin kirkon torni näkyy nätisti katedraalinkin edessä olevalle aukiolle.

Pikkukatuja ja pääsiäiskoristeltuja ikkunoita.

Tämän liikkeen nimi sekä kummastutti että huvitti: Modehaus Marx. Siis onko olemassa jotain Marxin ideologiaan pohjautuvaa muotia?

Jotenkin mallinuket näyttivät jo ilmeiltäänkin vähän ankeilta.

Kurfürstliches Palais eli vaaliruhtinaan palatsi on lähellä Trierin Basilikan vieressä.

Sen upein on osa eli rokokoopalatsi on peräisin 1700-luvun puolivälistä.

Samaa tyyliä on myös edessä oleva puutarha, jossa on viehättäviä valkoisia patsaita. Eikä se mitään haittaa, että  puistossa olevat patsaat ovat kopioita alkuperäisistä veistoksista ja niitä  alkuperäisiä voi ihastella kaupunginmuseossa. En tätä edes tiennyt hyppiessäni ottamassa kuvia. Luin jostain jälkeen päin.

Oman matkan ajoitus joskus harmittaa. Parikin päivää aikaisemmin tässä olisi ollut kukkivia magnoliapuita, nyt polkuja peittivät  haravoimattomien terälehtien matot. Katselimme tätä kaikkea kahvilan ikkunasta. Tässä kahvilassa meille muuten sattui yllättävä takaisku, joka sai epäilemään, onko saksan kielen taitomme sittenkään kovin hyvä. Tilasimme ymmärtääksemme toiselle juustokakun ja toiselle porkkanakakun, mutta saimme vain porkkanakakun. Onneksi sitä juustokakkua ei sitten ollut laskussakaan ja porkkanakakun pala oli ihan riittävä kahdelle.

Yritin lohduttautua magnolioiden kaipuussani tulppaaneilla ja keväisellä vihreydellä.

Viereisessä puiston osassa oli hauska labyrintti.

Pikkukatujen viehättäviä näkymiä.

Saksan kaupungeissa kompastelee jalkakäytävillä näihin kiviin. Joka paikasta vietiin juutalaisia keskitysleireille.

Seuraavaksi kävelimme Roomalaisen sillan suuntaan. Tälle ihastuttavalle kirkolle en ole vielä löytänyt edes nimeä.

Roomalainen silta.

Näkymä joen vastakkaiselle puolelle.

Ja taas yksi koristeellinen aita ja täydessä kukassa oleva puu.

Valkoisena kukkiva puu ja yksi monista monista kirkoista kaupunkikuvassa.

Ennen hotellille menoa poikettiin vielä noukkimassa mukaan yksi näistä. Aamulla ensimmäiseksi käytiin katsomassa ja todettiin, että ukulelen kanssa ei viitsi koko päivää kulkea, vaikka se olisi kuinka hauska. Juhan omalla seinällä roikkuu jo yli 20 soitinta, mutta tästä on tulossa lahja jollekin, joka on jo osoittanut sopivaa kiinnostusta soittamiseen.

Eikä ukulelea voi pakettiin virittämättä jättää.

Aamulla piti selvittää respassa yksi katastrofi. Kumpikaan meistä ei uskonut spontaaniin saksan kielen taitoon riittävästi, joten valmistauduttiin huolellisin sanavalinnoin.

Juha näytti kännykästään kuvan tuhosta.

Mietimme huolissamme, millainen lasku meille esitettäisiin, mutta mies tiskin takana vähän hymyili ja kysyi, mikä huoneemme numero oli. Eli ei kai sitten mitään.

Ei meillä ollut kiirettä lähteä Trieristä eteenpäin ja ajettiin ylös rinteille katsomaan näköaloja. Ensin viinirinteiden puolelle Trierin itäpuolelle Petrisbergin näköalapaikalle.

 

 

Ja sitten länsipuolelle Marienseulen näköalapaikalle, josta oli hienot näkymät myös Mosel-joelle. Paikka oli hyvin hiljainen ja varmaan sellaisena pysyykin, kun parkkipaikkojakin löytyi tasan yhdelle autolle.

Tämä 40 metriä korkea  patsas on pystytetty 1860-luvulla.

Kyllä kannatti tulla. Jäi mukavat muistot Trieristä sekä lähietäisyydeltä, että kauempaa.

 

Itse patsaasta sai parhaan kuvan alempaa kaupungista Lidlin parkkipaikalta ennen kuin jatkoimme matkaamme eteenpäin.

Jos haluat seurata meitä, voit tykätä meistä Facebookissa sivullamme Espanjaan Espanjassa Espanjasta, niin tieto uusista teksteistä tavoittaa sinut helpommin.

Meidän vieraillessamme Trierissä ihanat puut olivat jo vähän kukkineet ohi, mutta tässä  Irtiottoja  blogissa on aivan valtavan hienot kuvat kukkivista puista

Trier – Saksan vanhimman kaupungin kauneutta.

Seuraavassakin tekstissämme on kuvia ristikkotaloista. Ehkä vähän yllättävistä tällä kertaa. Tästä kuvasta löytyy kyllä vinkkejä siitä, mistä on kysymys.

 

Espanjasta kotiin osa 7 Ranskan halki – maisemaa, viiniä, ystäviä

Ranskan halki voi ajaa helposti, nopeasti ja mukavasti. Maksulliset moottoritiet ovat rauhallisia ja hyväkuntoisia ja niiden levähdysalueet palvelevat hyvin. Ja sitten voi etsiä pienemmät rinnakkaistiet, varautua yllätyksiin ja nauttia niistä. Me valitsimme tällä kertaa tämän vaihtoehdon ja olimme keskellä kevätmaisemia. Vihreys viehätti silmää.

Juha etsi minulle kiltisti kuvauspaikkoja, kun huokailin keltaisina läikkinä hehkuvien rypsipeltojen värejä.

Ranskalaisia pikkukyliä pidetään usein romanttisina, nostalgisina ja kauniina. En ole itse ihan varma, mitä niistä ajattelisin. Noiden adjektiivien sijasta tulee mieleen joitain sellaisiakin kuin ränsistynyt, ankea ja harmaa. Mikähän viehätys näissä on?

Onneksi näin keväällä löytyy myös kukkia harmaitten talojen keskeltä.

Ja jokaisesta kylästä voi löytää mielenkiintoisen ja komean kirkon.

Jotkut kylät ovat kivasti mäellä, josta on hienot näkymät ympäristöön.

Ja tällaisista kattonäkymistä vihreiden puiden keskellä ei voi olla tykkäämättä.

Pikkuisen kulttuuria matkalle. Olimme seudulla, joka liittyi Alexandre Dumas’n romaanin Kolme muskettisoturia hahmoon. D’Artagnan pohjautuu Auchissa 1600-luvulla eläneeseen todelliseen henkilöön. Poikkesimme Auchiin ja kuvittelimme löytävämme hänelle omistetun patsaan.

Auchin tärkeimmiksi nähtävyyksiksi mainitaan turistisivuilla hieno tuomiokirkko, mielenkiintoinen tiilestä tehty ristikkotalo, vanhan kaupungin laidalla olevat monumentaaliset portaat. Parkkeerasimme tälle torille keskelle kaikkea tunnin ilmaiselle paikalle ja jaloittelimme hetken.

Siesta on varmaan kiva juttu, mutta näin turistin näkökulmasta on hiukan hankalaa, että kaikki on kiinni iltapäivän. Kirkko olisi ollut kiva katsastaa sisältäkin, ja aukion kahvilatkin olivat kiinni. Tämän talon viehätys taitaa onneksi perustua sen tiilien ja hirsien muodostamaan visuaaliseen ilmeeseen.

Juha kävi tarkistamassa, olisiko puiston laidalla ollut valkoinen patsas se D’Artagnanin patsas, mutta ei ollut.

Kävin myöhemmin etsimässä kartalta, missä tuohon muskettisoturiin olisi voinut tutustua ja siellähän se seisoi Katedraalin takana niiden portaiden vieressä. Olisi pitänyt jaloitella vähän pitempään ja mennä sinnekin. Hain kuvan Wikimedia Commonsista.

Oikeastaan ainoa paikka, jossa Muskettisotureihin seudulla törmäsimme, oli tämä logo Marche-kaupan ulkopuolella jo Auchin ulkopuolella.

Kävimme kaupassa ja Juha keksi hyvän tuliaisidean lasten perheille. Kassa katseli hämmästyneenä ja sanoi jotain ranskaksi. Luulimme jo, ettei ole sallittua ostaa tuoremehuhyllyä tyhjäksi, mutta kassan kommentti taisi sittenkin jotenkin liittyä kortin lähimaksuominaisuuteen. Ja täytyy sanoa, että mehut kelpasivat hyvin ja oikealla kurkistavat Barbietkin  otti pikkutyttö ilahtuneena vastaan. Oli kiva kun sai omia, kun isosisko ei antanut vielä pikkusiskon koskea omiinsa.

Kun ei Auchissa ollut auki olevaa kuppilaa, etsimme ihan oman pienen ruokailupaikan. Hyvä näin, vaikka juuri tänään meillä ei ollut edes kahvia termarissa.  Kaurakorpuilla kyllä päivä jatkuu.

Maisemien ihailu jatkui myös.

Päivän matka päättyi pienessä sateessa Brive-la-Gaillardeen. Juha historiafriikkinä oli valinnut tämänkin kohteen. Totta kai on mielenkiintoista ja tärkeää tutustua yhteen Ranskan vastarintaliikkeen keskuspaikkaan. Tunnustan kyllä, että minä katselin enemmän keväisinä kukkivina puita ja köynnöksiä ja otin kuvan ennen kuin siirryimme hotellihuoneeseen suojaan sateelta.

Viime vuonna kotimatkallamme poikkesimme katsomaan vastarintaliikkeen muistomerkkiä näissä maisemissa, mutta tässä kaupungissa emme silloin käyneet.

Muutama vuosi sitten kävimme Vastarintaliikkeen museossa Lyonissa. Se oli vaikuttava käynti. Erityisesti sieltä jäivät mieleen henkilökohtaiset haastattelut audioguiden välityksellä ja niiden 60 000 juutalaisen kohtalo, jotka Lyonista lähetettiin keskitysleireille. Vain 2000 palasi.

Ilta meni sadetta pitäessä, mutta aamupäivällä lähdimme kävelemään kaupungin keskustaan. Kaupungintalon edessä oli tori, jolla myytiin sekä uutta että käytettyä.

Sen vieressä oli ihana vihannes- ja kukkatori. Olisi niin tehnyt mieli ostaa jotain, mutta kun automatkaa kotiin on vielä viikko, niin kukatkin on pakko vain jättää myyntipöydille.

Parsatarjontaan Juha palasi vielä Saksan puolella, olihan nyt paras parsa-aika. Opin koko ajan uusia puolia kumppanista, jonka olen tuntenut jo 46 vuotta.

Briven kaupunki oli taas nätti kävellä. Yllätyssaippuakuplien jälkeen taisin kyllä taas keskittyä enemmän katunäkymässä kukkiviin puihin.

Hauskat pääsiäiskoristeet kirkon seinämällä. Ihania pupuja!

Sodassa kuolleitten muistomerkki oli niin piilossa myyntikojujen takana, että siitä sai tuskin kuvaa. Kevään kukat kukkivat ympärillä.

Liikenteen seasta bongasimme pienen sähköbussin.

Tai oikeastaan Juha bongasi, minä keskityin taas kukkiviin puistoihin.

Briven jälkeen tulimme Burgundin viinialueelle.

Viiniviljelmiä oli silmänkantamattomiin. Maistelupaikkojakin olisi löytynyt, mutta jätimme väliin, koska illaksi oli tiedossa kiva tapaaminen. Saavuimme Beauneen. Olemme ystävystyneet Torremolinosin vuokra-asuntomme omistajan kanssa ja hän aina kutsuu meitä käymään ajomatkoillamme. Nytkin meitä odotti ihana päivällinen. Alkupalojen ja kuohuviinin jälkeen kukkoa punaviinissä, juustoja ja kastanjakakkua. Ja paljon mukavaa puhuttavaa. Ranskan ja Suomen eroista juttelemme usein. Nyt ihmettelimme puolin ja toisin keskiviikkoa. Miten voi olla mahdollista, että Ranskassa se on vapaapäivä päiväkodeista ja kouluista? Ja miten voi puolestaan mahdollista, että Suomessa jaksetaan koko viikko töitä ilman välipäivää? Lapsetkin jaksavat!

Kiipesimme viihtyisään yläkertaan nukkumaan. Christian ja Candelaria vuokraavat yläkerran kahta huonettaan myös AirBnb:n kautta. Candelaria puhuu hyvää englantia ja he kertovat mielellään Beaunen mahdollisuuksista. Sanoivat, että Beaune on Burgundin viinialueen keskus ja se tarjoaa paljon siinä suhteessa.

Kirsikkapuut olivat puutarhassa täydessä kukassa.

Ja niin olivat puut kukassa myös Beaunen Carrefourin pihalla.

Poikkesimme siellä hakemassa paikalliset viinit tuliaisiksi. Näillä viinipaikkakunnilla marketit ovat oiva paikka hankkia paikalliset tuliaiset helposti. Löysimme myös sopivat juustot.

Ajelimme rauhassa eteenpäin taas pikkuteitä, päämääränä Luxembourg. Se on helposti matkan varrella ja sen läpi ajamiseen houkuttelee erityisesti polttoaineen hinta. Diesel 1,1€. Sillä ajoi hyvin loppumatkan. Tankkasimme kyllä tankin täyteen vielä ennen Travemündea. Saksassakin dieselin hinta on kolmisenkymmentä senttiä vähemmän litralta kuin Suomessa.

Pysähdys ihan satunnaisessa Cora-ostoskeskuksessa Nancyn lähellä vahvisti mielikuvaa viinialueesta. Tässä marketin viiniosasto.

Muutenkin paikka oli oikein mukava, iso ja monipuolinen. Ja riitti hyvin pieneen kahvipysähdykseen. Ruokaakin oli tarjolla.

Tämän päivän matka jatkui Trieriin. Juha on vuosikausia ehdottanut pysähdystä Trierissä, jossa hän on käynyt saksalaisen ystäväperheen viemänä joskus lukioikäisenä. Ei hän oikein ole osannut perustella kiinnostustaan, mutta kun hän seisoi tässä, hän melkein huudahti: ”Tämä!” Trierin kauniit ristikkotalot olivat tehneet vaikutuksen suomalaiseen lukiolaiseen.

Jos haluat seurata meitä, voit tykätä meistä Facebookissa sivullamme Espanjaan Espanjassa Espanjasta, niin tieto uusista teksteistä tavoittaa sinut helpommin.

Espanjasta kotiin osa 6 Lourdes – auttoiko pyhä vesi Juhaa?

Lourdes oli nimenä tuttu. Tiesimme, että se liittyy pyhiinvaelluksiin, mutta emmepä juuri muuta. Emme ainakaan sitä, että vuosittain siellä käy noin viisi miljoonaa ihmistä, eli se on yksi suosituimmista katolisen kirkkokunnan pyhiinvaelluskohteista.

Jotenkin aavistimme tämän heti kun saavuimme sinne. Ajoimme ison basilikan sivuitse ja puiston reunaa kulki ihmisiä ryhmissä.

Majoituimme pikaisesti Hotelli Theresaan mäen päälle ja huomasimme, että senkin nimessä oli paikan teema, eli se oli oikeasti nimeltään Jeesuslapsen hotelli Theresa. Booking.comissa ei ollut koko nimeä. Myöhemmin luin jostain, että 15 000 asukkaan pienessä kaupungissa on 400 hotellia tai muuta majapaikkaa. Eli pyhiinvaeltajaturistien määrä on aivan valtava. Ja ehkä mukana on paljon tällaisia muuten uteliaita kuin mekin.

Kaupungilla erilaiset raamatulliset ja kirkkohistorian nimet toistuivat kylteissä. Oli kahvila Eeden, parkkitalon nimi oli Paratiisi ja Jeanne d’Arcin baarissa juotiin belgialaisia oluita.

Kävelimme jyrkän mäen alas hotelliltamme. Periaatteessa sen olisi päässyt hissilläkin, mutta eipä ollut vielä pahin turistiaika eikä hissi toiminut.   Etsimme portaat talojen välistä ja katselimme näkymiä sekä kaupungin vieressä kohoavalle mäelle että alas kaupungin yli.

Bailikan torni toimi suunnannäyttäjänä kapeiden katujen sokkeloissa.

Kadut olivat täynnä matkamuistomyymälöitä ja myymälät täynnä Marian ja Jeesuksen kuvia ja muita Raamatun aiheita.

Basilikan edessä oleva aukio on vaikuttavan kokoinen. Alaosa rakennuksesta on iso krypta ja sen päällä on pieni basilika, joka on rakennettu sen luolan päälle, josta kaikki tämä sai alkunsa, kun luolassa Neitsyt Maria ilmestyi neljätoistavuotiaalle myllärin tyttärelle eli Bernadotte Soubirous’lle. Kaikki alkoi 11. 2. 1858, jolloin tyttö näki näyssä valkoiseen kaapuun pukeutuneen naisen seisovan kallioluolassa. Seuraavan viiden kuukauden aikana hän näki saman salaperäisen ilmestyksen tuossa pienessä luolassa monta kertaa. Bernadette ei tiennyt, kuka hänelle ilmestynyt nainen oli. Tyttö kutsuikin tätä yksinkertaisesti nimellä ”hän siellä”. Nainen ilmeisesti puhui Bernadettelle useampaan otteeseen. Kerran hän esimerkiksi kehotti tätä kaivamaan esiin vesilähteen luolan lattiasta.

Bernadetten näkemät mystiset ilmestykset aikoivat kerätä luolalle suuria ihmisjoukkoja.

Lourdesin seurakunnan pappi suhtautui ensin kielteisesti Bernadetten ilmestyksiin. Mutta kuudestoista näky sai hänet muuttamaan mieltään. Tuolloin ilmestyvä nainen viimein paljasti Bernadettelle henkilöllisyytensä sanoen: ”Minä olen synnitön sikiäminen”. Tämä teki vaikutuksen pappiin. Sanat viittasivat Mariaan, Jeesuksen äitiiin. Pappi ei uskonut, että yksinkertainen, oppimaton lapsi olisi voinut keksiä jotain tuollaista omasta päästään.

Neljä vuotta myöhemmin kirkon ja poliisien tutkimukset vahvistivat papin käsityksen – Neitsyt Maria oli ilmestynyt Bernadette-tytölle. Virallisen vahvistuksen myötä Lourdesin maine alkoi kasvaa ja levitä. Kun Lourdesiin vuonna 1866 rakennettiin rautatie, kaupunkiin tulvi tuhansittain pyhiinvaeltajia, joista monet olivat vakavasti sairaita tai raajarikkoja.

 

Joidenkin kirkollisten juhlapyhien aikana aukio on täynnä ihmisiä. (Tämä kuva on lainattu sellaisista Lourdes’n turisti-infon kuvista, joihin on vapaa käyttöoikeus)

Aukiota reunustavien portaiden alla on komeat alttarit.

Kryptan sisäänkäynti on kuvaavasti ”Ovi elämään.”

Kryptassa oli meneillään ranskankielinen messu. Istuimme vartiksi kuuntelemaan ja katselemaan. En tiedä, oliko tilanne epätyypillinen? Messua toimittanut pappi oli tummaihoinen, laulua johtanut kanttori ja edestä tekstit lukenut henkilö olivat naisia. Olen aina luullut, että katolisissa kirkoissa naiset eivät ole noin esillä. Olenko väärässä?

Lähdimme kuitenkin pois ennen messun päättymistä, koska halusimme nähdä paikkoja ennen auringon laskemista.

Näköala linnalle katedraalin edestä on vaikuttava.  

Kaupunkiin on kaunis näkymä kryptan edessä olevien portaitten päältä.

Portaat johtavat ylös luolan yläpuolelle rakennettuun suureen, hohtavan valkoiseen basilikaan, jonka korkea torni on Lourdes’n huomattavimpia maamerkkejä. Tämä on se luolan päälle rakennettu basilika. Bernadette ei tätä basilikaa nähnyt. Hän meni luostariin, eli siellä piilossa kohun ulottumattomissa ja kuoli 1879 Neversissä. Hänen jäännöksensä on tuotu tänne.

Basilikan edestä on  kaunis näkymä kaupungin yli linnalle kryptan kupolin katon ja portaiden ohi.

Kurkistimme sisälle basilikaan. Se oli rauhallinen ja seesteinen. Tuntui siltä, että se olisi aikalailla omiaan pyhiinvaeltajan hiljentymiseen ja mietiskelyyn.

Basilikan edestä avautuu myös kaunis näkymä auringonlaskuun joelle.

Vuoren rinteellä on puistosta lähtevä polku, jonka varrella on Jeesuksen kärsimystien neljätoista kohtaa, jolla voi pysähtyä mietiskelemään ja rukoilemaan. Emme lähteneet enää rinteelle, koska pelkäsimme pimeän yllättävän. Sieltä olisi varmaan hienot näkymät alas kaupunkiin.

Kivat jokinäkymät ja pari siltaa.

Kartta havainnollistaa alueen keskeiset paikat.

Joen toisella puolella on kynttiläkappeleita. Näitä on rivissä monta ja ihmiset käyvät sytyttelemässä täällä omia kynttilöitään. Yksi iso kynttilä maksaa kympin. Kynttilän sytyttäminen symbolisoi rukousta. Monta palavaa kynttilää, paljon rukousta. Sinänsä vaikuttava näky ja ajatus.

Kynttiläkappelien lähellä joen rannassa on toinen ristin tie. Siellä on kuusitoista tällaista patsasta, joista kukin kuvaa Jeesuksen ristin tien kohtia.

Tässä Jeesus väsyy ja kaatuu ristinsä alle.

Jeesus otetaan alas ristiltä ja kannetaan Nikodeemuksen hautaan.

Maria odottaa Jeesuksen ylösnousemusta.

Lourdes’n luolan suosio perustuu sieltä virtaavaan lähteeseen, jonka Bernadette löysi, kun Maria ohjasi häntä raaputtamaan maata yhdestä kohdasta. Sieltä virtasi vettä, joka jo seuraavana päivänä oli muodostanut puron läheiseen jokeen asti. Maria oli sanonut Bernadettelle: ”Tulkaa tänne juomaan lähteestä ja peseytymään siinä.”

Luolan yhteyteen on rakennettu paikka, jonka altaissa sairaat voivat avustettuina nopeasti kylpeä 11-asteisessa vedessä..

Luolan alla on nyt hanoja, joista voi laskea itselleen juomavettä. Suositumpaa on nyt käyttää tätä mahdollisuutta. Matkamuistomyymälöistä voi ostaa vettä varten Marian muotoisen pullon. Emme tulleet ostaneeksi, jäi vesi saamatta ja kokeilematta.

Juha kokeili kyllä varmuuden vuoksi pestä kipeät silmänsä vedellä. Pesu ei lisännyt veteen liitettyjen noin 70 ihmeparantumisen listaa. Valitettavasti. Juha tilasi silmälääkärin heti Helsinkiin tullessamme ja osti apteekista uudet tipat. Ne 70 muuta ihmeparantumista on todettu ihmeiksi sen perusteella, että ne ovat tapahtuneet äkkiä Lourdes’n vedessä kylpemisen tai pesun jälkeen ja ovat olleet lääketieteellisesti uskomattomia tai jopa mahdottomia.

Luolan suulla on Neitsyt Marian patsas. Sen eteen sytytellään vaikuttava kynttiläasetelma joka ilta auringon laskiessa ja ihmisiä kerääntyy luolan eteen penkeille. Moni käy koskettamassa luolan seinää, joka on kulunut aivan sileäksi. Harmikseni hirmuisen moni uskoo myös luolan suulla otettuihin parantaviin selfieihin. Sain odottaa aika kauan, että sain kuvan Mariasta ja kynttilöistä ilman muita ihmisiä.

Auringonlaskussa Basilika ja sen alla oleva krypta ovat aika vaikuttava näky.

Aukiolla seisoo myös kookas Marian patsas. Sen eteen on laskettu paljon kukkia. Monen näin kumartavan ja tekevän ristinmerkkejä sen edessä.

Kiipesimme takaisin majapaikkamme ja mietimme näkemäämme. Pyhiinvaellus on ajatuksena mysteeri. Siihen yhdistyvä hiljaisuus, mietiskely ja keskittyminen ei ihan vieraalta ajatukselta tunnu. Voisi olla jopa tarpeellista. Sen sijaan Marian patsaat ja ilmestymiset, ylettömästi koristellut kirkot ja matkamuistokrääsä eivät tunnu sopivan viitekehykseen, jota itse ajattelemme uskonnon harjoittamisesta. Eihän Jeesuskaan koskaan opettanut rakentamaan ja koristelemaan kirkkoja, kumartelemaan pyhimyksenkuvia tai ostamaan kynttilöitä rukoilemisen tueksi. Elävästä vedestäkin hän puhui enemmänkin symbolisesti.

Kriittisistä ja kummastelevista ajatuksistamme huolimatta paikka oli kyllä todella kulttuurisesti mielenkiintoinen ja kunnioitamme sitä ja sen pyhyyttä siksi, että se on joillekin muille ihmisille selvästi pyhä hiljentymisen ja rukouksen paikka.

Auringonlasku kultasi maisemaa.  

Jos joskus palaisin, kiipeäisin rauhassa tälle rinteelle ja kävelisin sille merkityn polun. Tämä jäi nyt iltapäivävierailustamme puuttumaan.

Hotelli Theresa oli meille sopiva majapaikka. Edullinen, nätti, rauhallinen. Vastaanotto oli ylettömän ystävällinen, joskin melko ranskankielinen, joka on pikkuisen vaikea haaste. Parkkipaikka oli vieressä ja hyvä aamiainen nautittiin erittäin kauniissa ja viihtyisässä ruokasalissa.  Mitään tärkeää ei puuttunut.

Matkamme jatkui kauniissa keväisissä maisemissa. Parin seuraavan päivän aikana ajoimme läpi Ranskan ja pysähtelimme monessakin mukavassa paikassa.

Jos haluat seurata meitä, voit tykätä meistä Facebookissa sivullamme Espanjaan Espanjassa Espanjasta, niin tieto uusista teksteistä tavoittaa sinut helpommin.