Tolox – tyttöjen päivä

Tolox

Tolox on omissa mielikuvissani aina liittynyt Sierra de las Nievesin luonnonpuistoon ja vuoristoon. Lähes aina kun olemme hehkuttaneet Malagan vuorilla vaeltelua, joku on kysynyt: ”Mutta oletteko tutustuneet Sierra de las Nievesiin? Toloxista lähtee hyviä reittejä.” Tolox on varmasti hyvä kohde vaeltamiseen. Tänään Tolox antoi meille jotain aivan muuta. Valkoinen kylä vuoren rinteellä tervehti meitä näin.

Joulukuun 7. päivänä ei ensimmäisen kaupan ovella seisonut joulupukkikaan yllättänyt mitenkään.

”Día de las Mozas” – Tyttöjen päivä Toloxissa

Joulukuun 6 – 8. päivä Toloxissa vietetään Tyttöjen päivää – Dia de las Mozas, tai niin kuin joissain julisteissa näkyi: ”Las Mozas, Fuego y Amor” eli tyttöjen, tulen ja rakkauden päivää. Tämän päivän viettäminen pohjautuu legendaan, jonka mukaan 1539 nuorten kristityn naisen  ja maurinaisen välillä puhkesi konflikti, kun kumpikin olisi halunnut paistaa leipänsä samassa uunissa. Uunin omistaja antoi kuitenkin etusijan kristitylle ja sen seurauksena maurit hyökkäsivät ja ajoivat kristityt pois kylästä. Muutaman päivän kuluttua kristityt kuitenkin palasivat naapurikylien kristittyjen avustamina, soittivat lehmänkelloja ja kalisuttelivat simpukankuoria niin, että paikalla olleet maurit luulivat suuremmankin sotajoukon olevan liikkeellä ja pakenivat. Tämän muistoksi kylän nuorukaiset alkoivat soitella lehmänkelloja ja kalisutella simpukankuoria joka vuosi ja erityisen lujaa niiden talojen kohdalla, joissa asui tyttöjä, joita he halusivat kosiskella.

Tämän legendan luin Toloxin turistitoimiston sivuilta. Tapahtuiko kaikki nyt ihan tarkasti noin, jäi tarkentamatta, legenda on legenda, mutta joka vuosi joulukuun alussa Plaza Alta muuttuu keskiaikaiseksi kyläksi, väki pukeutuu itse tehtyihin vanhoihin asuihin, lehmänkelloja myydään matkamuistoiksi ja legendaan pohjautuvaa näytelmää esitetään näytöksinä joka päivä. Turistitoimiston tekstissä korostetaan myös sitä, että nykyisin juhlitaan hyvässä hengessä eri korostetaan kulttuurien rinnakkaiseloa tässä juhlassa, joka alkoi hyvin erilaisena aikakautena.

Toloxin ja Sierra de Las Nievesin vaeltelut siis eivät tällä kertaa olleet retkemme sisältö, tulimme paikalle ihmettelemään paikallista menoa ja näkemään tämän kylän juhlintaa tärkeänä viikonloppuna. Monenlaista lehmänkelloa oli useammassakin kojussa.

Pääsinpä itsekin yhtä kelloa kilkuttelemaan, kun seurueestamme yksi osti itselleen matkamuiston.

Kaikenlaista mukavaa maisteltavaa löytyi myös. Näiden kellojen alla maisteltiin vuohenjuustoja.

Yksi niistä oli niin hyvää, että ostimme kiekon mukaan ja sain luvan ottaa kuvan iloisesta maistattajasta.

Kojun vieressä vuohet hyppelivät lasten iloksi syötettävinä ja vähän ehkä siliteltävinäkin.

Lapsilla oli muutakin hauskaa tekemistä. Iso korillinen viikunoita ja manteleita odotti viikunakakkujen leipojia.

Innokkaat pikkukädet nostelivat viikunoita ja manteleita myllyyn ja kukin vuorollaan sai jauhaa niistä vähän epämääräiseltä näyttävää mössöä. Mausteeksi tuli anista.

Sitten mössö kieriteltiin pötköiksi, jotka leivitettiin sesaminsiemenillä mukavan näköisiksi ja leikeltiin maistiaisiksi. Viikunakakku maistuu aina, taisi mennä muutama pala, vaikka joku jo mietti, kuka on pessyt kätensä ja milloin viimeksi.  

Tässä tilassa näin vähän myöhemmin lasten pelaavan jotain.

Lasten viinejä – mitä ihmettä? Näiden iloisten naisten kojussa oli nimi Los  Niños ja he myivät Juhalle mukillisen olutta ja antoivat mukin ja oliiveja mukaan.

Edellä olevassa kuvassa melkein näkyy, mitä muuta hauskaa lapsilla oli. Tori oli täynnä kevyttä olkea. Lasten hupina näytti olevan kerätä sitä ja hukuttaa aina seurueen nuorin lapsi olkisilppuun. En nähnyt aikuisten kieltävän. Ja kukahan lienee tämän katulampun koristellut?

Näin lasten syövän tätäkin. Kouluikäiset pojat söivät possunkyljet ja heittivät sitten sen alustana olleen leipäpalan roskikseen. Oliko näin tarkoitus, en tiedä, mutta niin näin tapahtuvan.

Keskiaikaiset pasteijat maistuivat myös seurueellemme hyvin.

Sitten välillä vähän vakavampaa asiaa.

Maria inmaculada – eli Marian synnittömän sikiämisen päivä

Tämä pyhäpäivä sattuu samaan viikonloppuun, sillä ei mitään tekemistä ole tämän Toloxin fiestan ja tyttöjen päivän kanssa.

Poikkesimme välillä torin lähellä olevaan kirkkoon, joka on ollut paikallaan jo 1505 lähtien ja jonka tornin sanottiin mahdollisesti olleen moskeijan minareetti.

Katolisessa kirkossa oli aloitettu adventtiaika.

Luin katolisen kirkon omilta sivuilta tästä Marian synnittömän sikiämisen perinteestä. (Katolinen.net) Kysymys on siitä, että Jumala valmisti Mariaa Poikansa synnyttäjäksi varjelemalla hänet perisynniltä. Enkeli ilmoitti Annalle ja Joakimille, että he saavat toivomansa lapsen.

Kuvataiteessa (lähteenä Wikipedia) Marian perisynnitöntä sikiämistä kuvataan yleensä kirkastuneena naisen hahmona tai taivaallisena hahmona, jota ympäröivät enkelit, kukat, pilvet tai tähdet. Synnitön sikiäminen kuvataan siten että Maria on juuri luotu, ja hänen henkensä katsoo nuoren naisen hahmossa Jumalaan. Tällaisen viattoman hahmon näimme tänään Toloxin katolisessa kirkossa. Viaton Maria katsoo viattomana ruusua kädessään.

Toinen tapa viitata Marian perisynnittömyyteen on kuvata Maria niin, että  hänen jalkojensa alla on kuu, ympärillä auringon kehä ja päätä ympäröi 12 tähteä. Mukana kuvassa on toisinaan pilviä, kullanväristä valoa, lapsia ja kerubeja. Tällaisenkin Marian näimme kirkossa. Runsaat kukat ovat juuri tänään merkkinä tästä katolisesta muistopäivästä.

Sitten takaisin torille.

Toloxin tyttöjen päivän legenda näyttämöllä

Joukko lapsinäyttelijöitä tuli iloisesti kuvaan, kun pyysin lupaa ottaa sellainen.

Hetken päästä samat tytöt ja yksi poika olivat näyttämöllä.

Ensimmäinen näytös kristittyjen ja maurilaisten nuorten tyttöjen legendasta oli näytelty.

Parin tunnin päästä tuli toinen näytös, jossa näyttelivät aikuiset. Harmi, että espanjan kielen taitomme ei kaikkiin vivahteisiin riittänyt. Vauhtia riitti näyttämöllä kuitenkin katsottavaksi.

Parhaiten ymmärsin tämän kohtauksen. Huivipäiset naiset hyökkäävät huivittomia vastaan ja huutavat: ”Fuera, fuera, fuera!” Eli ”Ulos, pois!” Ja huivittomat, eli kristityt pakenevat.

Hetken päästä näyttämölle tuli miehiäkin ja pappi, joka sai maurinaiset lyyhistymään lattialle, josta sitten maurimiehet noutivat heidät pois.

Näytös päättyi tänään tähän, kun kaikki naiset poistuivat näyttämöltä. Seuraava näytös toteutetaan huomenna ja turistitoimiston tekstin mukaan silloin on odotettavissa koko kylän kaduilla enemmän kulkueita ja kellojen kilinää. On helppo ymmärtää, että näin voimakas eläytyminen näyttelemiseen vuodesta toiseen yhdistää kyläläisiä.

Toloxin kapeat kujat ja kauniit näkymät

Kierros valkoisessa kylässä näytti tämänkin kylän kauneutta. Aukion reunan penkit kutsuivat istahtamaan.

Viereisen talon koristeelliset parvekkeet.

Ja monet vanhan puolen kapean kapeat tunnelmalliset kujat.

 

Tällä kadulla näin auton. En ollut uskoa silmiäni.

Kukat saivat melkein unohtamaan, että joulukuun ensimmäinen viikko oli jo takana.

Yksi kaupungin kaunistus olivat kauniit muraalit.

Juha pysähtyi hyräilemään nuotit, mutta ei löytänyt tuttuja melodioita.

Tähän muraaliin on kirjoitettu loppu yhdestä Pablo Nerudan rakkausrunosta:

”Minä tuon sinulle vuorilta iloisia liljoja, tummia pähkinöitä, koreittain metsän suudelmia. Haluan tehdä kanssasi saman, minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät keskenään.” (Pablo Neruda Andien Mainingit SSK 1973 suom. Pentti Saaritsa)

Kylän vanhan puolen reunalla on kaunis näköalapaikka.

   

Katselin kylän yli rinteelle ja mietin, etsisinkö seuraavaksi kerraksi jonkun reitin kiivetä ylös. Jossain tuolla kaukana ylhäällä näkyi valkoinen pieni rakennelma. 

Zoomasin vähän lähemmäs ja sehän näytti mielenkiintoiselta.

Torin laidalla oleva kartta rohkaisi yrittämään. Erityisesti se kohta, jossa sanottiin, että kyllä sinne voivat vanhuksetkin kiivetä, reitin varrella on useita penkkejä, joilla voi levähtää. Ja ei kai me nyt niin vanhoja olla vielä…

Kiertelimme kylässä, katselimme näytelmää ja poimimme maistiaisia Roy Roosin ja hänen Andalucian elämysretket -ryhmänsä kanssa. Kiitos ja lämmin suositus näille retkille. Roy on hyvä opas ja retkikohteet ovat mielenkiintoisia ja hyvin valittuja.

Ajoimme Juhan kanssa kahdestaan takaisin. Juha joutui tietysti pysähtymään läheiselle miradorille ja loimme vielä silmäyksen rinteellä olevaan valkoiseen kylään ja ympäröiviin vuoriin.

Alhaurin de la Torren liikenneympyrään ei voinut pysähtyä. Harmi. Mutta ehkä tästäkin saa käsityksen siitä, mitä matkalla juuri ennen illan pimenemistä näimme.

Voit seurata meitä tykkäämällä Facebook-sivustamme. Seuraavaksi toivomme pääsevämme katsomaan vielä lisää jouluvaloja joulun seimiä ja tutustumaan vielä uusiin joulunajan herkkuihin. Muutamasta vaellus- ja vierailukohteesta on vielä asioita kirjoittamatta, joten lisää seuraa.

Hyvää itsenäisyyspäivän aamua Torremolinosista!

 

Torremolinosin jouluvalot syttyvät

Illalla kävelimme katsomaan Torremolinosin jouluvaloja ja koimme jälleen tungoksen keskellä, miten tärkeä tilaisuus tämä on.

Hienot valot nytkin.

Torremolinosin valot aamun hämärässä

Aamulla olin taas hereillä vähän turhan aikaisin. Kävelin vielä pimeässä aamussa takaisin keskustaan. Nyt ei ollut ketään missään. Nautin tästä tunnelmasta. Kävin ”kuusen” sisällä, otin kuvan tyhjästä kadusta. Ketään ei kävellyt Calle Miguelilla, vain yksi leipomo oli auki ja sen tuoksu leijui kadulle. Kävelin autiot portaat alas. Katua ei tahtonut tunnistaa samaksi, jolla päivisin on kymmeniä matkamuistoliikkeitä.

Aallot lyövät rantaan

Aaltojen pauhu kuului jo kauas. Voimakkaat aallot löivät rantaan, kun aurinko jo alkoi valaista taivasta.

Niemenkärjen kissat alkoivat heräillä.

Pärskeet olivat jo aika vaikuttavia.

Carihuelan rantaan vyöryivät aallot ja päivä oli alkamassa.

Näin alkoi hyvä päivä. Suomen itsenäisyyspäivä. Kohta juhlitaan Kongressipalatsissa. Illalla aion olla tarkasti katsomassa Linnan juhlia. Kättelystä ja vieraista viis, mutta oman poikani esiintymistä juhlissa en aio missata. Club For Five, yes! Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Vaellus Malagan vuorilla – Torrijos

Ecomuseo Lagar de Torrijos tarjoaa hyvän lähtokohdan lähteä vuorille vaeltamaan. Tieltä A 7000 lähtee hyvin viitoitettu kapea autolla ajettava tie parin kilometrin päähän Lagar de Torrijosin Ecomuseon parkkipaikalle.

Merkityt polut lähtevät Contadorasille ja Mirador Martin Falerolle. Vähemmän merkittyjäkin on, kuten se, jolle me käännyimme oikealta pienen sillan kautta kiertämään.

Parkkipaikalla jo näkyi, että emme tälläkään kertaa olleet metsässä yksin. Pari bussillista koululaisia ilahdutti Juhan opettajankorvia kovasti. Vai ilahduttiko?

Lapsia vilahteli pensaiden takana ja kovin monella oli paljon asiaa opettajalle ja toisilleen.

Lähdimme lasten äänten kutsumana parkkipaikalta pientä siltaa pitkin reitille, joka kiersi Ekomuseon ja Torrijosin virkistysalueen kauempaa.

Lapset olivat hetken ryhmänä edellämme, tervehtivät meitä iloisesti ”Hola!” ja katsoivat punatakkista ja harmaapartaista suomalaismiestä iloisesti kuin pieniä lahjoja toivoen,

Ekomuseo, ekomuseon takana oleva mirador ja sen yhteydessä oleva virkistysalue ylempää rinteeltä.

Virkistysalueen grillipaikat näkyivät alemapana polulle.

Valitsimme suunnilleen tällaisen reitin.6,5 km lievää ylämäkeä, sitten eväshetki ja sama takaisin. Polku oli helppo, melko tasaista polkua ilman kiviä, sopisi hyvin myös pyöräilijöille. Vaelsimme täysin yksin, Kukaan ei tullut vastaan koko päivänä. Lapsetkin olivat jääneet taakse Torrijosin virkistysalueelle.

Olimme liikkeellä joulukuun alussa. Metsässä oli paljon keltaisia lehtiä ja lehtensä pudottaneita puita. Näitä mansikkapuita katselimme. Niiden erityispiirre on, että niissä on samaan aikaan kukkia, raakoja ja kypsyä marjoja koko vuoden. Syksyllä ne näyttivät tältä,

Keväällä maaliskuussa mansikkapuu oli näyttänyt tältä.

Maistelimme muutamia punaisia marjoja. Ne vaikuttivat syötäviltä, Ja Wikipedian mukaan niitä käytetään marmeladin valmistukseen.

Polku oli näin takainen ja helppo. Ensin mentiin tasaisesti lievään ylämäkeen vuoren laelle, sitten tultiin samaa reittiä alas.

Keväällä reitin varrella on paljon erilaisia kukkia. Tämä ryppyinen kukka on vuodesta toiseen suosikkini,

Polku oli alusta loppuun näin tasainen ja esteetön.

Mutta ihan ilman pikkuesteitä ei täälläkään selvitty.

Vuorten yli näkyvät maisemat pyysivät pysähtymään vähän väliä.

Vuorten siluetit, pilvet ja valot muuttuivat koko ajan.

Päiväkahvipaikkamme vieressä oli tällainen mäki, jonne Juha tällä kertaa vähän matkaa nousi. Minä kävin huipulla keväällä.

Vielä ennen takaisin kääntymistä päiväkahvit näissä maisemissa.

Takaisin käännyttyämme maisemia vuorten yli riitti.

Ja näitä yksittäisiä kuvia, joissa kaikki on kaunista sinitaivasta vasten. Nyt aivan erityisesti, kun Suomen itsenäisyypäivä on juuri ovella.

Aurinko alkoi laskea ja vuorten valo muuttui herkemmäksi.

Palasimme parkipaikalle, jossa Fugeauton Tommin jokunen viikko sitten myllyttämä ja pinnoittama auto edelleen kiilsi iloisesti,

Auringonlasku melkein pakotti vielä pysähtymään A 7000 -tien parille näköalapaikalle. Eikä pysähdys mielestäni ollut turha ollenkaan.

 

Onnistunut päivä ja onnistunut vaellus takana. Katsottuamme Malagan syttyvät valot  täältä ylhäältä ajoimme A-7 tielle ja takaisin Torremolinosiin. Malagan varsinaiset jouluvalot kävimme katsomassa jo viikonloppuna, siitä myöhemmin lisää.

Voit seurata meitä tykkäämällä Facebook-sivustamme. Seuraavaksi toivomme pääsevämme katsomaan lisää jouluvaloja joulun seimiä ja tutustumaan vielä uusiin joulunajan herkkuihin. Ehkäpä ehdimme vaeltelemaankin.

 

Popsi popsi porkkanaa – tiesitkö, että se on musta?

Cuevas Bajas ja porkkanafestivaali

Andalusia ympäristöineen tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia osallistua isojen tapahtumien lisäksi kylien tarjoamiin erikoisiin elämyksiin. Meillä on kokemuksia sieltä täältä, ja tänään osallistuimme fiestaan, joka antoi maistelun lisäksi paljon tietoa. Cuevas Bajas on paikka, jossa viljellään violetteja tai lähes mustia porkkanoita. Genil-joki ja sen rinteiden rikas maaperä antaa ainutlaatuisen mahdollisuuksien näiden juuresten viljelyyn. Yhtä maukkaaseen tulokseen ei olla päästy ilmeisesti missään muualla. Kylä järjestää joka vuosi joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina Zanahoria Mora (=Violetti porkkana) -festivaalin, johon osallistuu 5000 – 6000 ihmistä.

Olimme täällä  Roy Roosin järjestämän Andalucian elämysretket -ryhmän mukana. Lämmin suositus hänen retkilleen osallistumisesta! Kivoja kohteita löytyy ja Roy on asiantunteva opas.

Festivaalin ajankohta määräytyy siitä, että silloin mustien porkkanoiden sato on parhaimmillaan. Ne kylvetään elokuussa ja nostetaan joulukuussa syötäviksi. Yksi kylän viljelijöiden kehittämiskohteita on kehittää lajikkeita, jotka menestyisivät myös muissa ilmasto-olosuhteissa ja niin sadosta voitaisiin nauttia muinakin kuukausina.

Väkeä oli. Parkkipaikka meille vielä aamupäivällä löytyi, mutta kolmisen tuntia myöhemmin liikenneympyräparkkeerauskin näytti jo tältä.

Violetit  porkkanat ja niistä tehdyt tuotteet

Suurin osa violettien  porkkanoiden ja niistä jalostettujen tuotteiden myyjistä oli isossa karnevaaliteltassa.

Joidenkin kojujen kohdalla jono oli muita pitempi ja siitä päättelimme, että paikalliset tietävät, keneltä saa parhaat tuotteet. Esimerksi tästä.

Hetken päästä meilläkin oli tällaiset mustat porkkanat, jotka olivat käsivarren mittaisia ja painoivat reilun kilon kumpikin. Tämä ostos maksoi euron.

Hyvän näköisiä porkkanoita oli toki muissakin pöydissä.

Porkkanoista tehdään myös muita tuotteita. Esimerkiksi porkkanamarmeladia. Maistoimme ja kohta oli kassissa neljä purkkia lisää kannettavaa. 2€/purkki.

Tästä kuivatusta vakuumiin pakatusta tuotteesta saa hyvän käsityksen siitä, miltä porkkanan poikkileikkaus näyttää.

Tähän kuvaan kaadoin lautasille lisäksi myös perunalastujen tapaan kuivatut snacksit porkkanoista.

Myyntipöydät pursusivat kaikkea muutakin herkullista. Yksi meidän herkuistamme monessa muodossa on viikuna, ja Juha saikin tämän pöydän tarjontaan kulumaan kympin. Kaksi viikunakakkua ja kilo viikunoita.

Muutamasta muusta pöydästä ei tarttunut mitään mukaan, katselimme vain monipuolista tarjontaa. Alueella näköjään tehdään muutakin kuin viljellään porkkanaa. 

Pähkinöitä ja manteleita oli tarjolla monessa muodossa. Sokeroituina ja vähän vähemmän käsiteltyinä.

Ja aina markkinakojujen joukossa käsitöitä löytyy.

Cuevas Bajasin kylä

Leikkipaikkojen ja pomppulinnan lisäksi lapsille oli täällä tällainen härkä, jonka keikkuvassa, nykivässä ja pyörivässä selässä pysyminen vaati aika paljon taitoa.

Pikku kylän kirkko oli myös viehättävä.

”Tule Herra Jeesus” lukee kankaassa alttarilla. Sopii hyvin ensimmäiseen adventtiin.

Teimme vielä pikku kävelyn markkinahumun ulkopuolella nätissä pikkukylässä.

Kauniiden valkoisten talojen edessä kasvavien appelsiini- tai pomeranssipuiden taustalla lehtipuut pukeutuivat ruskaan.

Vähän ylempää portailta oli mukava katsella markkinakadulle alas.

 

Ja joissain ruusupensaissa oli vielä aavistus kukistakin.

Kamera kädessä. Totta kai, koko ajan.

Palasimme takaisin samoja katuja ja karnevaaliteltan läpi. Esiintymislavalla orkesteri teki sound checkiä.

Ja eturivissä istuvien naisten puvuista päätellen kohta olisi ollut tarjolla muutakin karnevaalitunnelmaa.

Kävelimme kuitenkin autollemme päin ja teimme jonkun saapujan onnelliseksi. Nimittäin meiltä vapautui parkkipaikka ainakin yhdelle jonottajalle.

Kylän yllä alkoi olla jo pilviä. Olipa hyvä, että karnevaalien pääosa oli teltassa.

Violetit porkkanat

Ennen tätä päivää emme olleet edes tietäneet, että kaikki porkkanat eivät ole oransseja. Musta tai violetti  porkkana on se alkuperäinen. Afganistanista peräisin oleva kasvi on maurien Espanjaan tuoma jo yli tuhat vuotta sitten.  Oranssin porkkanan jalostivat mustasta hollantilaiset  1600-luvulla, koska  Orania-Nassau -hallitsijasuvun  lempiväri oli oranssi, joten paljon käytetyn vihanneksenkin haluttiin sopivan hovin väritykseen. Sittemmin oranssia on nähty Hollannissa paljon. Muuallakin kuin porkkanoissa, esimerkiksi kakuissa, jalkapallojoukkueiden pelipaidoissa ja kansallisina juhlapäivinä ihmiset pukeutuvat oranssiin. Porkkanoiden rooli tässä värien kirjossa vähän huvittaakin. Minkähän juureksen suomalaiset voisivat jalostaa vaikka siniseksi?

Ihan kiva, että hollantilaiset kuitenkin jalostivat porkkanan oranssiksi. Musta tai violetti porkkana nimittäin värjää kalakeiton tuhkanharmaaksi ja kielen saman väriseksi kuin mustikka tai punajuuri.

Mustalla porkkanalla on niin käsittämätön määrä terveysvaikutuksia, että kielen värjääntymisestä välittämättä sitä kannattaisi varmaan syödä, kuten kyllä mustikkaakin. Ne sisältävät runsaasti antosyaaneja, joista niiden erikoinen väri on peräisin ja joka auttaa taistelemaan tulehdusta ja jopa joitakin syöpiä vastaan. Antosyaani on antioksidantti, jota esiintyy monissa ruoissa, esimerkiksi munakoisossa, mustikoissa, punakaalissa ja granaattiomenoissa. Mustaa tai ehkä ennemminkin violettia porkkanaa kutsutaankin tällä hetkellä  jopa superruoaksi.

Juuri nyt tuntuu siltä, että olisi ollut hyvä tuntea tällainen superruoka elämässä jo aiemmin. Se edistää sydänterveyttä, alentaa huonoa kolesterolia, hillitsee korkeita verensokeritasoja, siitä on iloa ruoansulatukselle ja laihduttamiselle ja se ehkäisee jopa suonikohjuja. Paksusuolen syövän ehkäisyynkin se sopii. Tällaisia tietoja löysin googlettamalla ”musta porkkana”.

Illalla mietimme, siirtyvätkö  violetin porkkanan terveysvaikutukset myös siitä tehtyihin tuotteisiin. Mitenkäs nämä marmeladit? Ovatko terveellisempiä kuin kaiken maailman aprikoosi- ja vadelmamarmeladit? Ainakin päätimme kokeilla.

Terveysvaikutuksista välittämättä kokeilemme kyllä näitä muitakin herkkuja: Viikunoista leivottua kakkua, sokeroituja pähkinöitä ja turronia.

Sämpylät söimme jo. Niihin oli raastettu mustaa porkkanaa pilkuiksi. Tuo olisi yksi idea, jota voisin kokeilla kotonakin. Raakasalaatissa musta porkkana voisi näyttää hauskalta vaikka lastuina.   Ja smoothie voisi saada siitä erikoisen värin.

Tällaisen ohjeen löysin violettien (tai mustien) porkkanoiden hyödyntämisestä:

Tuoremehu violeteista porkkanoista ja omenasta

Mehu violeteista porkkanoista

Yksi loistava tapa hyödyntää kunnolla violettien porkkanoiden hyvät ominaisuudet on tehdä niistä herkullinen smoothie tai mehu. Se sopii ihanteellisesti päivän aloittamiseen tai nautittavaksi illallisella.

Alla valmistusohjeet.

Ainekset

  • 2 violettia porkkanaa
  • 1 omena
  • 1/2 sitruunan mehu
  • 1 kupillinen vettä

Valmistus

  • Ensiksi pese violetit porkkanat ja omena huolellisesti.
  • Paloittele sitten omena ainakin neljään osaan helpottaaksesi tehosekoittimen työtä.
  • Sekoita porkkanat ja omena tehosekoittimessa ja kaada lempilasiisi.
  • Lisää sen jälkeen joukkoon kupillinen vettä ja sitruunamehu.
  • Sekoita hyvin ja nauti!
  • Jos omistat mehustimen, työstä omena ja porkkana mehustimen läpi, ja lisää juomaan sitruunamehu ja halutessasi vettä.

Smoothie taikka mehu on maultaan yhtä aikaa makea, hapan ja kirpeä, ja se antaa sinulle todellisen terveysboostin.

Kokeile ihmeessä!

Jos et vielä ole hyödyntänyt violettien porkkanoiden hyviä ominaisuuksia, nyt on hyvä hetki.

Hauskoja hetkiä porkkanoiden seurassa sinullekin! Ja hauskoja retkiä. Niillä tapahtuu aina. Tämän päivän hauska kohtaus tapahtui, kun poikkesimme paluumatkalla ystäviemme Annun ja Jyrkin kanssa katsomaan Casabermejan hautausmaata matkan varrella.

  

Istahdimme sen jälkeen parkkipaikan lähellä olleelle penkille pieneen eväshetkeen. Ohi meni espanjalainen mies koiran ja noin kymmenvuotiaan pojan kanssa. Mies kysyi: ”Are you from Finland?” Ällistyneinä vastasimme olevamme ja kysyimme ”How did you know?” Mies ei vastannut, iski vain silmää ja hymyili. Sitten vähän kauempaa hän näytti peukkua ja  autoamme ja ymmärsimme, että hän oli jekuttanut poikaa antamalla ymmärtää, että hän erottaa tuosta noin vain kansallisuudet.
Nyt sitten violettia porkkanaa popsimaan:

Voit seurata meitä tykkäämällä Facebook-sivustamme, seuraavaksi toivomme pääsevämme katsomaan lisää jouluvaloja joulun seimiä ja tutustumaan vielä uusiin joulunajan herkkuihin. Ehkäpä ehdimme vaeltelemaankin.

Find us on Facebook