Suosikkitapas Barcelonassa

Mukavaa sunnuntaita sateisesta Tallinnasta,

Sateisella säällä, ihan niin kuin aurinkoisellakin, on kiva puhua ruuasta. Suunnittelen tässä seuraavaa Barcelonan matkaa ja kirjoittelen listaa omista suosikkiravintoloista ja tutkiskelen uusia paikkoja missä käydä.

Provolone-juusto perunoilla

Reissuun tulee ehdottomasti sisältymään ainakin yksi illallinen Bar Caldersissa, joka oma suosikkini, ehkä siksi että siinä täyttyy kolme B:tä – Bueno, Bonito, Barato. Jos et ole siellä vielä käynyt, ja olet Barcelonaan suuntaamassa, niin ehdottomasti paikka on käynnin arvoinen. Annokset ovat makoisia, kauniita ja halpoja.

Oma suosikkini siellä on Provolone-juusto, jonka sisään on sujautettu paistettuja perunoita. Kerrassaan nerokas annos kaikessa yksikertaisuudessaan, eikä kaloreitakaan ole kai liikaa. Tai ainakaan sitä ei kannata ajatella lomalla.

Barcelonassa asuessani matkan varrelle kertyi monia suosikkiravintoloita, joista löytyy listaus sivuillani. Ravintoloiden kirjo Barcelonassa on valtava ja uusia ravintoloita avautuu kuin sieniä sateella.

Siksi olisi mukava kuulla olisiko muilla Rantapallon lukijoilla suosituksia ravintoloista tai mieleenpainuvista annoksista, joiden vuoksi matkustaa kaupunkiin uudelleen?

-Ahmatti

Bussiretki Albanian Durresista Montenegron Budvaan

Heippa,

Kokemukset bussimatkailusta Balkanilla jatkuivat ja tällä kertaa mukavampaan suuntaan. Viimeisin

Croatia bus Durresista Budvaan

Croatia bus Durresista Budvaan

kokemus Albanialaisesta Onnibussin versiosta ei jättänyt kovin mukavia muistoja, mutta nyt bussi vaihtui täysimittaiseen linjuriin. Bussi oli Globtourin bussi, joka tuli ilmeisesti Kroatian puolelta, ja lipun ostokin onnistui netistä hintaan 21€. Laukun laittamisesta tavaratilaan piti antaa kuskille ylimääräinen euro, josta mainittiin jo nettisivuillakin. 

Näkymä Budvaan ajaessa Podgoricasta

Näkymä Budvaan ajaessa Podgoricasta

Vessaa ei bussissa tainnut olla, mutta matkan varrella pysähdyimme ensin kerran matkan varrella ja toisen kerran Podgorican bussiasemalla ennen bussin jatkamista kohti Budvaa. Matka kesti kaiken kaikkiaan 7 tuntia, sillä jo rajanylitysmuodollisuuksissa viivähti ylimääräinen tunti. Sekin meni oikein näppärästi siten, että kuski keräsi kaikkien matkustajien passit ja kävi leimauttamassa ne rajavartioiden kanssa. Albanian maaseutu on kaunista – ikkunasta näkyi korkeita vuoria ja turkoosin sinisiä jokia virtaavan alas niiltä. Vinkkejä Budvaan. 

Budvan vanhakaupunki Greco Beachilta

Budvan vanhakaupunki Greco Beachilta

 

Greco Beachin rantakatu helmikuussa

Greco Beachin rantakatu helmikuussa

 

Vanhankaupungin ranta ja vanhankaupungin muureja

 

Sveti Nikolan saari Budvan edustalla

Sveti Nikolan saari Budvan edustalla

Vuoristoteitä minibussilla Sarandasta Durresiin

Albanian reissun jatkokertomuksia:

Parin Sarandassa vietetyn yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa pohjoista kohti Durresiin. Bussimatkaa edeltävänä päivänä kysäisin Parku Miqesian laidalla haslaavilta kylän miehiltä, etmistä ostaa lippuja seuraavan päivän lähtöihin, ja he viuhtoivat aukion laidalla olevaan toimistoon, jossa luki Durres, Tirana ja litannia muita päämääriä.

Sisällä lippuluukulla odotti viittäkymmentäkäyvä tukevahko albanialaismies, jolta ensialkuun tiedustelin herrasmiehen englanninosaamista? No. Ok. 1 Durresiin, kiitos. Selvä, 1600 Lekiä tiskiin eli 13€, lipunkirjoitus ja homma selvä. Liput seuraavaksi aamuksi klo. 9.00 lähtevään bussiin hallussa.

Aamulla menin hyvissä ajoin odottelemaan bussia, mutta bussi olikin jo paikalla. Olin jo edellispäivänä nähnyt 80-luvun hiacelta näyttävän pakettiauto/minibussin, joten odotukset eivät olleet korkealla. Rinkka takaboxiin ja paikka ikkunan vierestä. Edessä oli ennakkotietojen mukaan 5-6 tunnin reissu Durresiin. Lisäkseni bussissa istui sekalaista sorttia. Pääosin kanssa matkustajat olivat kylän miehiä ja naisia, jotka kulkivat matkassa yhden kylän matkan, mutta mukaan mahtui myös sliipattuja tukkia villakangastakeissa.

Ainut keskustelukumppani jäi liian aikaisin pois jo Gjirokastrassa, reilu tunti Sarandasta pohjoiseen. Niinpä tuli seurattua Albanian maaseutua, joka tarjosi upeita näkymiä. Turkoosin sinisiä jokia, korkeita lumihuippuisia vuoria ja vehreitä laaksoja. Pysähdyimme kerran tankkaamaan, jossa oli aamukahvin paikka. Muuten matka meni joutuisasti eikä suurempia pelkotiloja päässyt yllättämään vuoristoteillä. Välillä tie oli suhteellisen kuoppainen, mutta siinäpä ne pahimmat jutut.

Minibussi jätti Durresiin jäävät kyytiläiset kaupungin ulkopuolelle valtatien varrella olevalle bussiasemalle, ei siis Durresin keskustaa lähellä olevalle. Sieltä otin taksin keskustaan, joka taisi maksaa saman verran kuin 6 tunnin matkan pituinen bussilippu. Taksikuski taisi saada ihan ok tuntiliksan siitä kyydistä, mutta perillä odotti 5 asteinen hyytävä maaliskuinen lämpötila, joten en jaksanut miettiä asiaa kummemmin.

Durres vaikutti suurkaupungilta verrattuna Sarandaan, jota se onkin. Albanian toiseksi suurin kaupunki. Olin hytinän jälkeen päättänyt buukata miellyttävän hotellin hinnalla millä hyvänsä. Tai no ei nyt millä hyvänsä, mutta Albaniassa tuskin joutuu maksaa itseensä konkurssiin.

Amfiteatri Boutique Hotel Durres oli juuri avattu 4 tähden boutique hotelli aivan kaupungin ytimessä, amfiteatterin vieressä. Lämmin ja ultramodernihuone irtosi 50€ yö. Hotellin taso yllätti todella positiivisesti – tilava, käytännöllinen, elegantti ja ultra mukava sänky. Kaikkea mitä boutique hotellilta voi odottaa. Huone oli samaa luokkaa kuin Lilla Roberts tai Haven. Ainut miinus oli aamiainen, jossa oli tyydytty esimerkiksi automaattikahviin.

Iltapäivä meni hujauksessa ja nautin pienet päivätunet hulppeassa sängyssä palautuessa orastavasta hypotermiasta. No ehkä ei ihan niin lähellä käyty.  Illalla käväsin katsastamassa kaupungin upean Vapaudenaukion, joka sijaitse 5 minuutin kävelymatkan päässä hotellista:

Sitten loppui luksuselo. Vaihdoin hieman huokeampaan hotelliin seuraavaksi yöksi, mutta tämäkin hotelli oli onneksi oikein hyvää tasoa. Hotel Nais Beach oli hyvää perustasoa laminaattilattioineen ja lämpinimine suihkuineen. 3-tähden luokitus piti hyvinkin paikkansa. Tänään olikin ilman aivan toinen – aurinko paistoi täydeltä taivaalta heti aamusta asti, joten lähdin tutustumaan ensin kaupungin massiivisen hiekkarantaan, joka alkoi heti sataman jälkeen.

Päärannan alue oli pieni pettymys, sillä sillä alueella ei ollut muuta kuin massaturismiin keskittyneitä palveluita. Keskitasoisen näkösiä pizzerioita ja kebab-paikkoja. Kävelyreissun jälkeen palasin keskustaan syömään. Sataman jälkeisellä Shetitorja-kadun laidalla on useita korkeamman tason kalaravintoloita, jotka oli enemmän mun mieleen. Albanialaiseen tyyliin alkuruokakin oli aika runsas yhdelle ihmiselle ja oiskohan näille leipäsille kertynyt 2-3€ hintaa.

Sitten oli vuorossa lisää kaupunkiertoa. En ois jotenkin uskonut etukäteen että tällä alueella on historiallisia nähtävyyksiä näin pitkän ajan takaa. Kaupungin roomalainen amfiteatteri on peräisin 100-luvulta eaa.

Siinä sivussa kävin keskustassa katsastamassa kunnollista takkia, mutta yllätykseksi hinnat olivat melko korkeita. Ehkä paikallisissa liikkeissä hinnat olisivat olleet huokeampia, mutta intersportin ja Adidas-storen tuotteet olivat samaa hintaluokkaa kuin Suomessa. Mukaan tarttui USB-MikroUSB-kaapeli androidpuhelimeen, joka maksoi 50 senttiä. Elektroniikkaa saa siis halvalla.

Iltapäivästä käväsin vielä paikallisessa arkeologisessa museossa ennen paluuta hotellille. 

Sitten viimeinen kierros kaupungilla ennen seuraavan päivän bussimatkaa kohti Montenegron Budvaa. Ajattelin unohtaa italialaistyyppiset raflat kokonaan ja maistaa jotakin todella paikallista. No, se ei ollut paikallista, vaan ravinteli oli erikoistunut Shkoderilaiseen ruokaan Albanian itäosista. Tästä alla olevasta kuvasta puuttuu vielä ranskalaiset ja koko hoito maksoi 8€. Ei voi sanoa että olisi hinnalla pilattu, mutta silti en voi ymmärtää miten RAVINTOLA voi polttaaa makkarat pohjaan näin pahasti. Vai kuuluuko se paikalliseen tapaan? Kävin valitsemassa tuoretiskistä kolmea eri sorttia makkaraa ja alla tulos. 🙁 Myöskään en löydä sisältäni ymmärrystä tarjota kolme erillistä salaattia. Huomaa erillinen kreikkalainen salaatti, erillinen oliivi-kaalisalaatti ja lopulta punakaalisalaatti. Lopulta selitys taitaa olla yksinkertainen, että maksoin kaikesta ja 8€ oli paikalliselle ravintolalla kiva tili, mutta Shkoderlainen keittiö ei jättänyt mitenkään lähtemätöntä vaikutusta. Lisää kuvia Durresista löytyy täältä.

Seuraavana aamuna matka jatkui bussilla Budvaan Montenegroon. Lisää kertomuksia seuraavassa osassa.

Ensikokemuksia Albaniasta – Saranda

Hei!

Hieman jälkikäteen kirjoittelen reissustani Albaniaan viime helmikuussa. Reissu alkoi lennolla Ateenasta Corfulle, jossa vietin pari päivää ennen kuin otin lautan Corfun kaupungin satamasta Sarandaan. Jos joku ihmettelee miksi lähteä helmikuussa Adrianmerelle, niin olin palailemassa pitkältä Aasian reissulta ja satuin saamaan halvan lennon Singaporesta Ateenaan. Tuli siinä samalla mieleen että nyt olisi hyvä tilaisuus käydä katsomassa hieman Balkanin kulmia.

Kävelin Corfulla ainoan operoivan lauttalinjan toimistoon ja sanoin haluavani lipun Sarandaan, Albaniaan seuraavana aamuna lähtevään lauttaan. Täytin tietolomakkeen ja 19€:lla lippu irtosi. Taisin kirjoittaa passin numeron hieman väärin, ja tarkkaavainen agentti kehoitti oitis korjaamaan numeron, sillä hänen mukaansa olin menossa kehitysmaahan, missä koituisi vaikeuksia jos dokumentit ei täsmää. Ajatus edes pienimmästä selkkauksesta albanialaisviranomaisten kanssa ei houkuttanut, ja kiitin vuolaasti agenttia. Hyvä etten tipannutielä päälle.

Seuraavana aamuna ilma oli kuin morsian ja lähdin odottavalla mielellä kävelemään kohti terminaalia. Matkalla tuuli hieman, mutten arvannut että se olisi ollut tarpeeksi perumaan sen aamun/päivän lähdön. Terminaalissa odotti virkailija joka kertoi huonot uutiset. Eikun siis takaisin lipputoimistoon vaihtamaan lippua ja samaan hotelliin uudeksi yöksi kuin josta olin 30 minuuttia sitten lähtenyt.

Seuraavana aamuna Adrianmeri oli tyyni ja matka pääsi alkamaan.  Helmikuussa ei yllättäen muita turisteja ollut mukana veneessä enkä rohjennut testata 10 albanialaistyömiehen englanninkielen taitoa, joten tyydyin katselemaan kaukana siintävää rantaviivaa 30 minuutin matkan ajan.

Olin varannut hotellin aivan sataman vierestä, joten siihen oli nopea kävellä. Hotelli Piccolo oli helmikuussa kuin aavetalo. Respassa hetken huhuiltuani nainen tuli takahuoneesta kirjaamaan minut sisään. Hotellissa asui kuulemma myös eräs norjalainen, mikä jollain tavalla lohdutti, kun paikalla oli joku omilta nurkilta. Huone oli kylmä kuin pakasti, eikä se iltaan mennessä ollut lämmennyt astettakaan, joten varasin uuden hotellin seuraavaksi yöksi, joka maksoi jo yli 20 euroa kun Piccolosta taisin maksaa noin 15 euroa yöltä. Oli aika lähteä etsimään kuumaa kahvia ja lämmittelemään.

 

Sarandan kaupunki oli viehättävä, mutta autio. Hyviä ruokapaikkoja löytyi useitakin ja hintataso oli erittäin edullinen. Suosikiksi tuli satamassa sijaitseva Bar Restaurant Limani, joka näkyy yllä olevassa valokuvassa vasemmalla taustalla. Tästä merenherkkuspagetista paikallisen oluen kanssa maksoin 8 Euroa. Muutenkin henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Lisää kuvia löytyy täältä.

Seuraavan yön hotellikin oli luksusta Piccoloon verrattuna. Star Hotel Saranda oli vasta rempattu ja sen parkettilattiat ja upouusi kylppäri teki olon todella mukavaksi, ja rupesikin harmittamaan että seuraavana päivänä piti jatkaa matkaa jo Durresiin. Vastaanotto Star-hotellissa oli todella lämmin ja omistaja tarjosi rakilasillisia samalla kun kertoi omaa elämäntarinaansa. Seuraavana aamuna hänen vaimonsa teki ruhtinaallisen aamiaisen privaattipalveluna, sillä olin hotellin ainut asiakas. Vastapuristettua tuoremehua, munakasta, croissanttia, hedelmiä, leivonnaisia, voileipiä ym.. Kohteliaisuudesta koitin pistää napaan niin paljon kuin pystyin, mutta jossain vaiheessa raja tuli vastaan. Taisi hän vastaavasti miettiä että tuo vieras syö meidät vielä konkurssiin.

Sarandan lähiseuduilta löytyi mielenkiintoisia paikkoja kuten Butrintin muinaiskaupunki ja Ksamilin kylä, jonka rannat olivat astetta kauniimpia kuin Sarandan. Paikallisbussin kuljettajat tulivat tutuksi sillä busseja oli 2, jotka kulkivat tauotta Butrintin ja Sarandan väliä. Toinen bussi oli saatu varmaan halvalla Saksasta ja toinen Ranskasta, sillä vanhat tekstikyltit olivat vielä jäljellä busseissa.

 

Yksi käymisen arvoinen kohde on Lekuresi-linnoitus, jonne kesti kävellä noin 30 minuuttia keskustasta. Sieltä oli upeat näkymät Sarandan lahdelle sekä Sarandan takana oleville vuorille. Seuraavana aamuna matka jatkui bussilla kohti Durresia. Siitä lisää seuraavassa osassa.