Vuoristoteitä minibussilla Sarandasta Durresiin

Albanian reissun jatkokertomuksia:

Parin Sarandassa vietetyn yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa pohjoista kohti Durresiin. Bussimatkaa edeltävänä päivänä kysäisin Parku Miqesian laidalla haslaavilta kylän miehiltä, etmistä ostaa lippuja seuraavan päivän lähtöihin, ja he viuhtoivat aukion laidalla olevaan toimistoon, jossa luki Durres, Tirana ja litannia muita päämääriä.

Sisällä lippuluukulla odotti viittäkymmentäkäyvä tukevahko albanialaismies, jolta ensialkuun tiedustelin herrasmiehen englanninosaamista? No. Ok. 1 Durresiin, kiitos. Selvä, 1600 Lekiä tiskiin eli 13€, lipunkirjoitus ja homma selvä. Liput seuraavaksi aamuksi klo. 9.00 lähtevään bussiin hallussa.

Aamulla menin hyvissä ajoin odottelemaan bussia, mutta bussi olikin jo paikalla. Olin jo edellispäivänä nähnyt 80-luvun hiacelta näyttävän pakettiauto/minibussin, joten odotukset eivät olleet korkealla. Rinkka takaboxiin ja paikka ikkunan vierestä. Edessä oli ennakkotietojen mukaan 5-6 tunnin reissu Durresiin. Lisäkseni bussissa istui sekalaista sorttia. Pääosin kanssa matkustajat olivat kylän miehiä ja naisia, jotka kulkivat matkassa yhden kylän matkan, mutta mukaan mahtui myös sliipattuja tukkia villakangastakeissa.

Ainut keskustelukumppani jäi liian aikaisin pois jo Gjirokastrassa, reilu tunti Sarandasta pohjoiseen. Niinpä tuli seurattua Albanian maaseutua, joka tarjosi upeita näkymiä. Turkoosin sinisiä jokia, korkeita lumihuippuisia vuoria ja vehreitä laaksoja. Pysähdyimme kerran tankkaamaan, jossa oli aamukahvin paikka. Muuten matka meni joutuisasti eikä suurempia pelkotiloja päässyt yllättämään vuoristoteillä. Välillä tie oli suhteellisen kuoppainen, mutta siinäpä ne pahimmat jutut.

Minibussi jätti Durresiin jäävät kyytiläiset kaupungin ulkopuolelle valtatien varrella olevalle bussiasemalle, ei siis Durresin keskustaa lähellä olevalle. Sieltä otin taksin keskustaan, joka taisi maksaa saman verran kuin 6 tunnin matkan pituinen bussilippu. Taksikuski taisi saada ihan ok tuntiliksan siitä kyydistä, mutta perillä odotti 5 asteinen hyytävä maaliskuinen lämpötila, joten en jaksanut miettiä asiaa kummemmin.

Durres vaikutti suurkaupungilta verrattuna Sarandaan, jota se onkin. Albanian toiseksi suurin kaupunki. Olin hytinän jälkeen päättänyt buukata miellyttävän hotellin hinnalla millä hyvänsä. Tai no ei nyt millä hyvänsä, mutta Albaniassa tuskin joutuu maksaa itseensä konkurssiin.

Amfiteatri Boutique Hotel Durres oli juuri avattu 4 tähden boutique hotelli aivan kaupungin ytimessä, amfiteatterin vieressä. Lämmin ja ultramodernihuone irtosi 50€ yö. Hotellin taso yllätti todella positiivisesti – tilava, käytännöllinen, elegantti ja ultra mukava sänky. Kaikkea mitä boutique hotellilta voi odottaa. Huone oli samaa luokkaa kuin Lilla Roberts tai Haven. Ainut miinus oli aamiainen, jossa oli tyydytty esimerkiksi automaattikahviin.

Iltapäivä meni hujauksessa ja nautin pienet päivätunet hulppeassa sängyssä palautuessa orastavasta hypotermiasta. No ehkä ei ihan niin lähellä käyty.  Illalla käväsin katsastamassa kaupungin upean Vapaudenaukion, joka sijaitse 5 minuutin kävelymatkan päässä hotellista:

Sitten loppui luksuselo. Vaihdoin hieman huokeampaan hotelliin seuraavaksi yöksi, mutta tämäkin hotelli oli onneksi oikein hyvää tasoa. Hotel Nais Beach oli hyvää perustasoa laminaattilattioineen ja lämpinimine suihkuineen. 3-tähden luokitus piti hyvinkin paikkansa. Tänään olikin ilman aivan toinen – aurinko paistoi täydeltä taivaalta heti aamusta asti, joten lähdin tutustumaan ensin kaupungin massiivisen hiekkarantaan, joka alkoi heti sataman jälkeen.

Päärannan alue oli pieni pettymys, sillä sillä alueella ei ollut muuta kuin massaturismiin keskittyneitä palveluita. Keskitasoisen näkösiä pizzerioita ja kebab-paikkoja. Kävelyreissun jälkeen palasin keskustaan syömään. Sataman jälkeisellä Shetitorja-kadun laidalla on useita korkeamman tason kalaravintoloita, jotka oli enemmän mun mieleen. Albanialaiseen tyyliin alkuruokakin oli aika runsas yhdelle ihmiselle ja oiskohan näille leipäsille kertynyt 2-3€ hintaa.

Sitten oli vuorossa lisää kaupunkiertoa. En ois jotenkin uskonut etukäteen että tällä alueella on historiallisia nähtävyyksiä näin pitkän ajan takaa. Kaupungin roomalainen amfiteatteri on peräisin 100-luvulta eaa.

Siinä sivussa kävin keskustassa katsastamassa kunnollista takkia, mutta yllätykseksi hinnat olivat melko korkeita. Ehkä paikallisissa liikkeissä hinnat olisivat olleet huokeampia, mutta intersportin ja Adidas-storen tuotteet olivat samaa hintaluokkaa kuin Suomessa. Mukaan tarttui USB-MikroUSB-kaapeli androidpuhelimeen, joka maksoi 50 senttiä. Elektroniikkaa saa siis halvalla.

Iltapäivästä käväsin vielä paikallisessa arkeologisessa museossa ennen paluuta hotellille. 

Sitten viimeinen kierros kaupungilla ennen seuraavan päivän bussimatkaa kohti Montenegron Budvaa. Ajattelin unohtaa italialaistyyppiset raflat kokonaan ja maistaa jotakin todella paikallista. No, se ei ollut paikallista, vaan ravinteli oli erikoistunut Shkoderilaiseen ruokaan Albanian itäosista. Tästä alla olevasta kuvasta puuttuu vielä ranskalaiset ja koko hoito maksoi 8€. Ei voi sanoa että olisi hinnalla pilattu, mutta silti en voi ymmärtää miten RAVINTOLA voi polttaaa makkarat pohjaan näin pahasti. Vai kuuluuko se paikalliseen tapaan? Kävin valitsemassa tuoretiskistä kolmea eri sorttia makkaraa ja alla tulos. 🙁 Myöskään en löydä sisältäni ymmärrystä tarjota kolme erillistä salaattia. Huomaa erillinen kreikkalainen salaatti, erillinen oliivi-kaalisalaatti ja lopulta punakaalisalaatti. Lopulta selitys taitaa olla yksinkertainen, että maksoin kaikesta ja 8€ oli paikalliselle ravintolalla kiva tili, mutta Shkoderlainen keittiö ei jättänyt mitenkään lähtemätöntä vaikutusta. Lisää kuvia Durresista löytyy täältä.

Seuraavana aamuna matka jatkui bussilla Budvaan Montenegroon. Lisää kertomuksia seuraavassa osassa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply