21.5.2015
Kolmen päivän ja kahden yön Maltan-matkalla ei ole aikaa hukattavaksi, joten aamutuimaan etsiydyimme bussipysäkille St. Julian’sissa ja hyppäsimme Maltan saaren luoteiskolkkaan, Ċirkewwaan, vievään bussiin. Linja-auto vei perille noin 50 minuutissa Maltan luoteisia rantoja seuraillen. Matkalla pääsi näkemään hieman muun muassa St. Paul’s Bayn ja Mellieħan pikkukaupunkeja.
Linja-auton päätepysäkki on Ċirkewwan lauttaterminaali, josta voi hypätä saarivaltion toiselle pääsaarelle Gozolle vievään autolauttaan tai sitten ottaa pieni vene Cominon saarelle! Me marssimme Cominon-veneiden lippuluukulle, joka ei sijaitse sisällä terminaalissa, vaan vähän syrjemmällä, mutta löytyy helposti. Cominolle suuntaavia veneitä on muutamia päivässä. Kymmenellä eurolla saa menopaluun Ċirkewwa-Comino-Ċirkewwa, mutta halutessaan saman lipun voi käyttää myös matkaan Ċirkewwa-Comino-Gozo. Me päätimme tehdä niin, koska Gozon saari on joka tapauksessa pakollinen käyntikohde Maltan tasavallassa vieraileville.
Sininen laguuni Cominon saarelta nähtynä. Vasemmalla Cominotton saari ja taustalla Gozo.
Maltan ja Gozon saarten välissä sijaitseva Comino on tämän valtion kolmesta pääsaaresta pienin, mutta siellä sijaitsee luultavasti yksi Välimeren tunnetuimmista rannoista: Sininen laguuni! Cominon ja pienemmän Cominotton saaren välissä sijaitseva kirkasvetinen, suhteellisen matala ja hiekkapohjainen ja -rantainen laguuni on luultavasti kaikille se syy vierailla Cominolla, joka muuten on luonnonsuojelualuetta ja jossa asustaa alle kymmenen ihmistä.
Sinisen laguunin rantaan hurautti meidänkin veneemme hetkessä. Ranta-alueella on muutamia ruokaa ja juomaa myyviä kojuja sekä hieman kauempana suihku-vessa-rakennus. Ilmainen! Vaikka aurinko tässä vaiheessa päivää jo paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja oli muutenkin miellyttävän lämmintä, ei uimassa ollut kuin kourallinen ihmisiä. Italialainen nuoriso oli toki kahlaamassa selfiekeppiensä kanssa, mutta heidän uintinsa jäi siihen. Itse kävin uiden laguunin toisella puolella Cominotton saarella. Eihän se uimavesi Suomessa koskaan näin lämmintä ole, joten pakko ottaa kaikki ilo irti!
Sininen laguuni ja Cominotton saari. Taustalla jälleen Gozo.
Lisko.
Kahden tunnin laguunivisiitin aikana ehtii harhailla myös hieman muuallakin kuin vain meressä. Tai ei ehdi, jos sattuu tykkäämään auringonotosta. Itse kävelin jonkin matkaa laguunin ohi ja tulin takaisin. On muuten paljon pikkuisia liskoja joka puolella, mahdollisesti Podarcis filfolensis -lajin edustajia, jos Google nyt osaa asiansa… Voi eläimellä suomenkielinenkin nimi olla.
Cominolta matka jatkui kahden tunnin jälkeen kohti Gozon saarta ja sen Mġarrissa sijaitsevaa satamaa. Huumorimiehenä kapteeni painoi kaasun pohjaan kesken matkan ja otti suunnaksi Gozon rannikon. Mietin jo, että mahtaako herra nyt tehdä andreaslubitzit, mutta hieman ennen törmäämistä rantatörmään, veti kapteeni jarrusta (tai mitä veneissä ikinä tehdäänkään, että vauhti pysähtyy). Sellainen jonkinlainen luola siinä sitten oli edessä, jossa piti sillä paatilla käydä kurkkimassa. Ei sentään käynyt sama kuin eräällä Francesco Schettinolla yhden isomman risteilyaluksen kanssa tässä taannoin.
Mġarrin katukuvaa Gozolla.
Perillä Mġarrin satamassa otimme linja-auton keskellä Gozoa sijaitsevaan Victoriaan (myös nimellä Rabat), joka on myös saaren pääkaupunki. Noin 7000 asukkaan kaupungin tärkein nähtävyys on korkeimmalla kohdalla sijaitseva linnoitus, Cittadella, jonka historia alkoi jo 1500-luvulla. Se oli käytössä aina 1800-luvun loppupuolelle saakka. Tällä hetkellä linnoitus on yksi suuri rakennustyömaa, mutta pääsee siellä silti kiertelemään ja katsastamaan upeat maisemat niin Victorian kuin koko Gozonkin yli. Ilmaiseksi.
Triq Taħt Putirjal -katu Gozon pääkaupungissa Victoriassa. Ihan siinä linja-autoaseman nurkilla.
Il-Katidral ta’ Għawdex -katedraali linnoituksen muurien sisällä.
Näkymä Cittadellalta yli Victorian kattojen.
Iänikuisilla asuinsijoilla (asutusta pronssikaudelta lähtien) kun ollaan, on pitäjässä myös vanhakaupunki ja hieno onkin. Täältä voisi ostaa kesämökin. Meri vain saisi olla vähän lähempänä. Victorian vanhakaupunki on koko muun Maltan tavoin rakennettu ruskeankellertävästä kalkkikivestä. Vanhankaupungin kapeille kaduille ei aina mahdu autokaan, joten siellä on mukava harhailla päämäärättömästi. Jonkin ajan kuluttua kävelimme takaisin kaupungin linja-autoasemalle odottamaan linja-autoa takaisin lauttasatamaan.
1600-luvulla rakennettu Pyhän Yrjön basilika Victorian vanhankaupungin ytimessä.
Katu vanhassakaupungissa.
Pjazza San Franġisk -aukio. Taustalla Pyhän Franciscuksen kirkko 1400-luvun lopulta.
Gozon ja Maltan Ċirkewwan välillä liikennöivät Gozo Channelin autolautat ottavat kaltaisteni jalkamatkustajien lisäksi myös autoja ja muita kulkuneuvoja kyytiin. Hintaa jalkaisin matkassa olevan turistin lipulle tulee 4,65 euroa ja siihen hintaan saa palata takaisinkin Gozolle. Toisin sanoen myynnissä on vain menopaluulippuja.
Perillä Ċirkewwassa astuimme bussiin ja matkustimme kotiin St. Julian’siin.
