Bosnia-Hertsegovina

12.10.2016

“Miksi te haluatte Krupaan? Siellä ei ole yhtään mitään!”, totesi Banja Lukan hotellin vastaanottovirkailijatar. Koska hotellin wifi oli rikki, etsi hän meille kylään lähtevän linja-auton aikataulun. Aikataulun mukaan meillä olisi hyvin aikaa ennen bussin lähtöä, joten kävelimme Banja Lukan matkailuneuvontaan kysymään, olisiko Krupa na Vrbasu oikeasti näkemisenarvoinen paikka. Joka tapauksessakin kaiken varmistaminen useasta eri lähteestä on hyvä ajatus Bosnia-Hertsegovinassa, sillä aivan kaikki on päinvastoin kuin sen kuuluisi olla. (Absurdiudessaan maa on Euroopan parhaimmistoa: esimerkiksi edellisiltana olimme yrittäneet ostaa kaupasta olutpulloa, mutta sen saadakseen olisi täytynyt tuoda tyhjä tilalle. Emme saaneet vastausta, että mistä sen ensimmäisen sitten saa. Maassa lienee paljon ”epäonnistunutta” nuorisoa, jotka joutuvat aina tyytymään vain yhteen pulloon tai jämähtävät vuosiksi tölkkeihin.)

Matkailuneuvonnassa saimme varmistuksen sille, että Krupa na Vrbasu todellakin olisi näkemisenarvoinen. Sen sijaan linja-autoaikataulu oli aivan toinen kuin mitä hotellimme oli meille kertonut. Päätimme luottaa matkailuneuvontaan, mikä kannatti. Noin 40 minuutin matka Krupa na Vrbasuun kulki jylhää kanjonia pitkin. Tällaisia maisemia ei ole Norjassakaan. Kanjonin pohjalla virtaa Vrbasjoki, joka hieman edempänä Jajcessa muodostaa hienon vesiputouksen.

Krupa na Vrbasu on pieni Banja Lukaan kuuluva kylä, jossa ei ole vesiputouksia, vaan hieno koskialue. Päätieltä on noin parinkymmenen minuutin kävelymatka koskille. Reitti on hyvin opastettu, minkä lisäksi perillä pitäisi olla ravintola. Näin lokakuussa sellaista ei ollut, eikä paikalla muutenkaan ollut muita kuin kaksi jauhokauppiasta ja koira. Koskissa on myllyjä, joissa jauhetaan vesivoimalla edelleen.

Itse koskialue on pienehkö ja äkkiä katsottu, mutta jokea voi seurailla pitkään ylävirtaan. Polulla on paikoin penkkejä ja välillä joen yli pääsee siltaa pitkin. Vain kävellen. Paikallista villieläimistöä edusti joen ääressä kömpinyt mustakeltainen kolmikymmensenttinen salamanteri!

Krupa na Vrbasusta pois päästäkseen on seisottava bussipysäkillä ja odotettava. Linja-auto tulee sitten kun tulee, eikä mitään aikatauluja pysäkillä ollut. Muut odottajat pysäkillä ovat tietenkin lupaava merkki.

Ja Plitvice on siis naapurimaassa Kroatiassa sijaitseva kansallispuisto ja Unesco-kohde.

11.-13.10.2016

Banja Luka on Bosnia-Hertsegovinan serbialueen, Serbitasavallan, pääkaupunki. Täällä on serbien parlamentti ja muu hallintokoneisto. Asukkaita on noin 200 000 ja meininki on sen mukainen. Ja koska ollaan sentään pääkaupungissa, on kyrillisten kirjainten käyttö entistä yleisempää: iso osa kadunnimistä ja muista kylteistä on vain kyrillisillä kirjaimilla. Sen huomasimme jo bussin ikkunasta matkalla Doboj’sta Banja Lukaan. Bussimatka maksoi muuten 15,50 markkaa eli noin kahdeksan euroa.

Banja Lukan linja-autoasema, autobuska stanica, sijaitsee kaupungin pohjoispuolella. Vieressä kohoaa myös kaupungin hiljainen rautatieasema. Bussiasemalta pääsee kaupunkibussilla keskustaan hintaan 1,40 markkaa (noin 0,70 euroa). Lipun saa kätevästi kuskilta. Ainakin linjat 1, 6 ja 8 ajavat keskustaan ja niitä lähtee jatkuvalla syötöllä. Me ajoimme toki aluksi taksilla hotelliimme, Motel Kameliin.

Hotellimme sijaitsi vajaan parin kilometrin päässä keskustasta, minne pääsee helposti kävellen. Kummoisia maisemia Banja Luka ei tosin hieman keskustan ulkopuolella tarjoa. Suuri maanjäristys kun tuhosi kaupunkia huolella 1960-luvulla, eikä mitään vanhaa oikein enää ole. Paitsi linnoitus! Keskustaan päästyämme kävimmekin ensimmäisenä juuri siellä. Vrbas-joen rannalla sijaitseva Kastel on nopeasti katseltu, eikä muurien sisään ole mitään pääsymaksuja. Itse asiassa muurien sisällä on kalliimman puoleinen ravintola, johon lomalla olevat sloveenit näyttivät suunnistavan. Me kelpuutimme myöhäiseksi lounaaksi perusbalkanilaisen ruokalajin, ćevapčićin, annoksen jossa pitaleivän väliin on tungettu useampi jauhelihapötkylä. Herkullista ja halpaa (3 markkaa eli 1,5 euroa).

Mitäs muuta Banja Lukalla on annettavanaan? Ainakin kauppahalli täynnä piraattitavaraa, kuten myös vaikkapa hedelmiä, vihanneksia, kastelukannuja, ruuveja, muttereita ja Putin-krääsää! Serbit ovat tunnetusti kallellaan Venäjään päin ja Venäjää pidetään jonkinlaisena suojelijana alueella. Ovathan kummatkin kansat toki slaaveja ja ortodokseja. Kuukausi sitten ostin Ukrainan Lvivistä Vladimir Putinin kuvalla varustetun vessapaperirullan. Nyt olisin voinut ostaa Venäjän vaakunalla koristellut uimahousut, vaan jäivätpä valitettavasti kauppaan.

Piraattitavaran lisäksi Banja Lukan ytimestä, Trg Kravine -aukiolta löytyy oikeakin kauppakeskus, Boska nimeltään. Boskan edessä pysähtyvät Banja Lukan kaupunkibussit. Aukiolta lähtee myös Veselina Masleše -kävelykatu, joka johtaa linnoituksen ohella ehkä kaupungin tunnetuimmalle maamerkille, Kristus Vapahtajan katedraalille. Se on hyvin kaunis ortodoksikirkko, missä oli alkamassa jumalanpalvelus siellä piipahtaessamme.

Banja Lukassa ei ole kirkoista pulaa, mutta on keskellä kaupunkia myös moskeija: alun perin 1500-luvulla rakennettu Ferhadijan moskeija. Serbit tuhosivat moskeijan 1990-luvun alun Bosnian sodassa, eivätkä kaupunkilaiset sitä mitenkään ilolla toivottaneet uudelleen tervetulleeksikaan. Ainakaan 2000-luvun alun kahakoista päätellen. Keväällä 2016 moskeija kuitenkin avattiin uudelleen.