Suomen suurin matkablogiyhteisö

Dubai heinäkuun kuumuudessa

18.7.2022

Olin aloittanut matkani lentämällä Kapkaupunkiin, josta ajoin Namibiaan. Kun Namibia tuli nähdyksi, ainakin osittain, palasin Etelä-Afrikkaan. Sen jälkeen lensin Kongon Pointe-Noireen ja matkasin halki Kongon aina Keski-Afrikan tasavaltaan, missä minut pidätettiin ja vangittiin palkkasotilaaksi epäiltynä, koska olinhan halunnut vierailla eräällä vesiputouksella. Keski-Afrikan tasavallan Banguista lensin vapauduttuani Togoon, vierailin Beninissä, minkä päätteeksi tutustuin Tšadiin ja etenkin sen kauniiseen Saharaan. Tällä vajaan kolmen kuukauden matkallani menetin kerran vapauteni 26 tunniksi, sairastin 2,5 puoli vatsatautia sekä menetin kannettavan tietokoneen rosvolle Tšadin N’Djamenassa oltuani itse samaan aikaan neljän päivämatkan päässä Saharassa jumissa auton hajottua.

Matka oli siis ollut onnistunut ja nyt oli tullut aika jatkaa kohti Kaukasusta. Toisena vaihtoehtona oli ollut vierailla Serbiassa ja sen naapurustossa, mutta koska Serbia oli ollut tiukkana covid-19-viruksen kanssa, en jaksanut ottaa riskiä mahdollisista uusista mielipuolisista säännöistä. Jossain vaiheessahan Serbia ei nimittäin hyväksynyt kaikkien EU-maiden rokotetodistuksia ja Suomi oli juuri sillä listalla. Siispä olimme päätyneet matkustamaan leväperäisemmin koronavirukseen suhtautuviin Azerbaidžaniin ja Armeniaan. Sekä tietenkin Georgiaan, sillä kaksi ensinmainittua Kaukasuksen maata ovat vihoissa keskenään, eikä niiden välillä ole liikennettä yhteisestä rajasta huolimatta. Olin yrittänyt selvitellä parasta yhteyttä N’Djamenan ja Bakun välillä ja tullut siihen lopputulokseen, että se kulkisi Dubain kautta. Päätin viettää Dubaissa kaksi kokonaista päivää ennen kuin jatkaisin kohti Azerbaidžania.

Emiratesin lentokone Dubain taivaalla.

Deiran kaupunginosassa on sahramikauppoja vieri vieressä.

Näkymää Deiran kaduilta.

Lensin N’Djamenasta Ethiopian Airlinesilla Addis Abeban kautta Dubaihin, kaupunkiin, jossa en jostain syystä ollut koskaan aiemmin käynyt. Kaupunki ei ole juurikaan kiinnostanut, sillä olin kuvitellut, että se on pelkkä öljymiljardeilla pystyyn pykätty kulissi, eikä siellä ole mitään minua kiinnostavaa. Nyt kaupungilla oli oiva mahdollisuus tehdä vaikutus minuun. Lento laskeutui kolmen aikoihin aamuyöstä, mutta passintarkastus oli silti hyvin sujuva; tarkastaja puhui kuulokkeet korvissa videopuhelua ja löi samalla leimoja passeihin. Mitään kysymyksiä ei esitetty. Otin taksin Landmark Summit Hotelliin, joka sijaitsee Deiran kaupunginosassa Al Riggan metroaseman läheisyydessä. Taksikuski oli Bangladeshista ja kovin ystävällinen, mutta valitteli, että työpäivällä alkoi olla pituutta jo aivan liikaa. Pomo kuulemma käski uudelleen ja uudelleen takaisin lentoasemalle kyytiläisiä hakemaan. Oma taksimatkani maksoi Dubai Taxin kyydissä 34 Arabiemiirikuntien dirhamia (9,48 euroa).

Landmark Summit Hotel on matkani parhaimmistoa mitä tulee majoitukseen. Olin varannut sen vasta edellispäivänä N’Djamenassa, ja se maksoi kolmelta yöltä 328,96 dirhamia (91,77 euroa). Yli kahden viikon telttamajoituksen jälkeen tuntui luksukselta oikaista aamuyöstä sänkyyn, joka oli yhtä pitkä kuin leveäkin. Nukuin puoleenpäivään saakka, mihin vaikutti osittain myös kolmen tunnin aikaero Tšadin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välillä. Aamupala oli jäänyt väliin, joten ensitöikseni uudessa kaupungissa ja maassa päätin lähteä lounaalle.

Vaan millainen kuumuus vastassa olikaan; ulkona oli varjossa +42°C ja ilmaa olisi voinut leikata veitsellä. Niin hyvin se seisoi korkeiden tornitalojen välissä. Ja aina kun tuulenvire sattui sopimaan talojen väliin, muistutti se hiustenkuivaajaa. Siis samanlaista kuivaa ja kuumaa aavikkotuulta, joka oli puhaltanut myös esimerkiksi Ouniangan järvillä Pohjois-Tšadissa ja kuivattanut pyykit 20 minuutissa. Olin viettänyt edelliset viikot Tšadin yli 40 asteen lämpötiloissa ja olin niihin mielestäni ehtinyt tottua. Siksipä oletin, että selviäisin hyvin myös Dubain heinäkuussa, joka on elokuun ohella kuumin kuukausi lämpötilojen kivutessa säännöllisesti yli neljäänkymmeneen. En olisi voinut olla enempää väärässä; Saharassa ei ole kerrostaloja ja asfalttia, jotka sitovat lämpöä ja hohkaavat sitä sitten ympäriinsä vuorokauden ympäri. Auringossa Dubain lämpötila olikin varmasti yli 50 astetta, kun astelin kohti lähistöllä sijaitsevaa irakilaista ravintolaa.

Miehille on Deirassa mahtipontisia moskeijoita. Naisille tarjotaan kellaria rukoilua varten.

Katutaidetta Deirassa.

Jemeniläinen ravintola Dubainlahden pohjoisrannalla Deirassa.

Yhdistyneet arabiemiirikunnat toimii pitkälti eri puolilta Lähi-itää ja Aasiaa tulleiden siirtotyöläisten ansiosta, niin myös irakilainen ravintola Kabab Erbil Iraqi Restaurant. Ravintolan henkilökunta oli fantastista, kuten myös ruoka, jota oli enemmän kuin riittävästi. Pöytään kannettiin käsittämätön määrä erilaisia alkupaloja, joita syödessä tarjoilija tuli varoittamaan, että tämä ei jäisi tähän. Eikä jäänyt; pian eteeni kannettiin lisää kippoja lopuksi myös kolme erilaista lihavarrasta, jotka olin tilannut pääruoaksi. Lopuksi sain vielä makeaa arabiteetä. Miljoonan ruokalajin ateriani maksoi vain 89,25 dirhamia (24,9 euroa). Positiivista Dubaissa on se, että suomalaisella luottokortilla pystyy maksamaan laajasti. Niin myös irakilaisessa ravintolassa.

Ruokailun jälkeen lähdin kävellen tutustumaan Deiran kaupunginosaan, jonka sanotaan olevan eräs Dubain vanhimmista. Deiraa kutsutaankin ”vanhaksi Dubaiksi”, vaikka kovin paljon vanhoja rakennuksia alueella ei enää olekaan. Tosin ei ole kovin paljon pilvenpiirtäjiäkään. Deiraa asuttavat silmämääräisesti arvioituna siirtotyöläiset, jotka ovat juurikin esimerkiksi Bangladeshista, Pakistanista, Intiasta, Sri Lankasta ja Filippiineiltä. Kaikkialla on etnisiä ravintoloita; täällä voisi matkustaa halki Aasian syömällä joka päivä erilaisissa ravintoloissa. Dubaissa asuu paljon myös afrikkalaisia, joista ainakin osa lienee jäänyt kaupunkiin viisumin umpeuduttua. Afrikkalaisten oli vielä kesällä 2022 suhteellisen helppoa saada viisumi Arabiemiraatteihin, mutta lokakuussa 2022 maa päätti, että noin 20 Afrikan maan kansalaisten viisumihakemuksia ei enää hyväksytä. Kieltolistalle päätyneitä valtioita olivat muun muassa Guinea, Kamerun, Komorit, Nigeria, Senegal ja molemmat Kongot. Afrikkalaisia parveili nurmikolla Unionin metroaseman liepeillä. Osalla oli matkalaukku mukana, osa kaupusteli vesipulloja janoisille kulkijoille. Eräs Guinean Pitasta kotoisin ollut nuorukainen, Elhadj nimeltään, oli Dubaissa laillisesti ja jakoi työnään täkäläisen hammaslääkäriaseman esitteitä ohikulkijoille, kuten minulle. Se oli kuulemma parempi kuin palaaminen Guineaan. Elhadj pyysi informoimaan häntä, kun olisin taas menossa Länsi-Afrikkaan. Hän liittyisi matkaan.

Dubainlahti ja sen etelärantaa pohjoisrannalta eli Deirasta nähtynä.

Abrat liikennöivät Dubainlahden poikki.

Dubain kuumuus oli sellaista, mitä en ole ikinä kokenut. Käveleminen, ainakaan pitkien matkojen, ei tullut kysymykseenkään. Oli pakko siirtyä liikkumaan metrolla, joka sekään ei vaikuta olevan suurta herkkua, sillä metrovaunut ovat ääriään myöten täynnä siirtotyöläisiä. Vain lipuntarkastajamies oli alkuperäisväestöä, minkä huomaa vaaleammasta ihonväristä ja etenkin valkoisesta kaavusta. Ja toisaalta myös isosta mahasta. Dubaissa oli sisätilojen maskipakko, mutta harvassa pienessä putiikissa sellaista enää käytettiin. Metrossakin vain nenän alla. Silti monet käyttivät maskia myös ulkoilmassa. Minun teki yhdessä vaiheessa mieli luovuttaa Dubain tutkiminen kuumuuden takia. Istuin varjossa pitkään ja hörpin vettä. Päätin kuitenkin, etten luovuttaisi, vaan puskisin väkisin naama irvessä kohti Deiran kuuluisia kulta- ja maustebasaareita. Kuljin halki hopeabasaarin, kunnes päädyin kultabasaariin. Kauppamiehet kovasti yrittivät houkutella ostoksille liikkeisiinsä, mutta minulla ei ollut tarvetta helyille. Tietenkin liikkeissä olisi ollut ilmastointi, mikä olisi tuonut hetken helpotuksen kuumuuteen. Toisaalta, voisin veikata sisätiloissa kylmällä puhaltavan ilmastointilaitteen vaikeuttavan totuttelua Dubain helteeseen. Tšadissa ei ollut ilmastointeja. Ehkä siinä on syy sille, miksi en pitänyt Tšadin samanlaisia lämpötiloja pahana. Tuorepuristetun kylmän appelsiinimehun nauttiminen antoi minulle lisävirtaa Dubain kuumuuteen.

Tykkäsin kovasti Deirasta. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja kapeilla kaduilla oli mukava kuljeskella. Deira ei vastaa mitenkään yleistä käsitystä Dubaista pelkkänä pilvenpiirtäjäsokkelona ja luksushotelliviidakkona. Deirassa asuu tavallinen rahvas, jolla ei välttämättä ole omaa öljylähdettä ja Rolls-Roycea tallissaan. Seuraavaksi kuljin maustebasaariin, jossa tarjolla ovat kaikki maailman mausteet. Sekä kulta- että maustebasaarissa olin tehnyt havainnon, että Dubaihin tulee jopa näin kuumimpaan aikaan matkailijoita. Oli englantilaisia, oli venäläisiä ja niin edelleen. Joku muukin siis ajattelee kuin minä; Saharaan ja Dubaihin on parasta matkustaa kuumimpaan aikaan eli heinäkuussa!

Pilvenpiirtäjiä Downtown Dubaissa.

Burj Khalifa on maailman korkein rakennus.

Dubai Mallissa voi harrastaa luistelua.

Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lippu liehuu Al Shindaghan tekolinnoituksen tornissa.

Deira sijaitsee Persianlahdesta työntyvän kilometrien pituisen Dubainlahden (engl. Dubai Creek) pohjoispuolella. Vesialueen yli pääsee tietä pitkin, mutta myös vanhaan tyyliin moottoroidulla puuveneellä, abralla. Sellaisia seilasi Dubainlahdella ristiin rastiin. Mietin, että sellaisella olisi mukava ylittää lahti, mutta päätin kuitenkin alittaa sen metrolla. Olin nimittäin todennut, että maailman korkein rakennus, Burj Khalifa, on vielä nähtävä tämän päivän aikana. Se sijaitsee Dubain keskustassa, Downtown Dubaissa, joitain kilometrejä Deirasta etelään. Burj Khalifa valmistui vuonna 2010 ja on 829,8 metriä korkea pilvenpiirtäjä, jonne pääsee rahasta tutustumaan ja katsomaan maisemia. Tyydyin katselemaan rakennusta maan tasalta. Burkinafasolainen tuttava oli käynyt hiljattain Dubaissa ja maksanut noin 300 euroa Burj Khalifassa vierailusta. En kysynyt tarkemmin, mitä vierailu oli käsittänyt.

Burj Khalifan liepeillä on luksusliikkeitä, luksushotelleja ja luksusravintoloita. Kuljin halki Dubai Mall -nimisen kauppakeskuksen, sillä tahdoin nähdä siellä sijaitsevan luisteluareenan. Lämpimien maiden asukkaat tekivät parhaansa pysyäkseen pystyssä jäällä. Mall of the Emirates -kauppakeskuksessa olisi myös Ski Dubain laskettelukeskus, mutta sinne en nyt tänään enää aikonut. Sen sijaan matkustin metrolla Dubainlahden etelärannalle, missä toimii Al Shindagha -nimeä kantava museoalue. Se on rakennettu esittämään vuosikymmenten takaista Dubaita. Al Shindagha on avoinna kello 20 saakka ja heidän kotisivujensa perusteella vielä kello 19 voi ostaa lipun. Olin lipputiskillä kello 18.55, enkä enää voinut ostaa lippua. Lipunmyyjä valisti minua, että minun olisi pitänyt tulla ostamaan lippu viimeistään neljä tuntia ennen sulkemisaikaa. Yritin sopertaa, että teidän kotisivuilla kyllä lukee jotain ihan muuta. Ei auttanut, vaan minun tuli poistua. Ehkä työntekijät halusivat tänään kotiin aikaisemmin. Kiertelin Al Shindaghan aluetta ulkoapäin, eikä sitä tullut kukaan kieltämään, vaikka sulkemisaika olikin jo tunnin kuluttua.

Palasin metrolla hotellin luo pimeän jo laskeuduttua. Dubai tuntui äärimmäisen turvalliselta kaupungilta, myös pimeällä. Muutenkin kaupunki oli ollut erittäin positiivinen yllätys. Yöllä Dubain lämpötila oli sympaattinen +35°C.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 25.1.2023 at 14:52

    Siskoni asui vuoden verran Dubaissa, ja ajatus oli vierailla hänen luonaan, mutta en sitten koskaan ehtinyt tuota toteuttamaan. Dubai ei sinällään kuulu suurimpiin mielenkiinnonkohteisiin, mutta toisaalta joskus olisi mukava toki sielläkin käydä.

    • Reply Anssi 25.1.2023 at 15:46

      Dubai saattaa yllättää sinutkin, kunhan jätät pilvenpiirtäjämetsän vähemmälle! Johonkin välilaskuunhan tuo kaupunki on helppo järjestää koettavaksi…

  • Reply Daniel 25.1.2023 at 15:36

    Terveisiä täältä tammikuisesta Dubaista, 18 astetta ja vettä sataa. Ei taida tapahtua usein, kyllä täällä yleensä on ihan lämmintä talvellakin. Mukavaa, että pidit kaupungista. Mäkin olen oppinut pitämään kovasti. Niitä Downtownin ”kulisseja” on ihan mukava käydä katsomassa, mutta Deira on se, missä mäkin vietän Dubain-lomani. Tuo irakilainen paikka on mainio, saatan mennä sinne huomenna.

    Viimeksi täällä ollessani kävelin tuon saman jemeniläisen ravintolan ohi. Staten Islandilla olen jemeniläistä syönyt ja tykkäsin kovasti. Tarkoitus olisi tuollakin käydä tämän matkan aikana.

    Olen jo varannut marraskuule Dubain-lennot. Jatko-osuus Djiboutiin on vielä varaamatta, mutta tällainen tavoite nyt olisi.

    • Reply Anssi 25.1.2023 at 15:51

      Kiitoksia terveisistä! Dubain keli ei ole siis juuri nyt kummoinen, kun Oulussakin sataa vettä ja plus-asteita reilusti. Vaikea kuvitella vesisadetta Dubaihin kieltämättä.

      Deira se tosiaankin on ainoa oikea paikka tuolla jo pelkästään tuon eksoottisen ruokatarjonnan takia. Dubain Marinan jätin seuraavaa kertaa odottamaan.

      Toivottavasti pääset vihdoin Djiboutiin asti. Ja voihan olla, että itse ehdin sinne ensin, vaikka mitään suunnitelmaa sinne suunnalle ei juuri nyt olekaan…

      • Reply Daniel 25.1.2023 at 20:33

        Joo, ilmeisesti ilmaston lämpeneminen ei ole voimassa Dubaissa. Huomenna pitäisi sataa vielä enemmän. Saa nähdä.

        Ensi kerralla ylität sitten Creekin abralla, se maksaa vain yhden dirhamin ja on ihan kiva kokemus. Niin paikallisetkin tekee. Turisti-abroja on sitten erikseen. Ja käyt tietysti afganistanilaisessa ravintolassa! Kabuliin kun ei ihan heti ole asiaa…

        Toivon myös, että Djibouti toteutuu. Jos ei, niin Dubaista pääsee aika moneen muuhunkin houkuttelevaan paikkaan.

        • Reply Anssi 25.1.2023 at 22:42

          Ensi kertaan jäi abra-ajelut, kyllä. Afgaaniravintolakin pitää tosiaan etsiä sitten, vaikka luulisin itse asiassa Kabulin olevan nyt hyvinkin turvallinen meikäläisille, kun talebaneja ei enää tarvi vältellä. Noh, en ole sinnekään nyt menossa.

          Niin, Dubaista kyllä löytyy hyviä lentoyhteyksiä. Abu Dhabista pääsisi Sokotrallekin kai.

  • Reply Daniel 26.1.2023 at 20:45

    Kävin tänään ravintola Adenissa. Olen tyytyväinen käyntiini, sain 13 eurolla alkukeiton ja salaatin (pyytämättä ja yllätyksenä), pääruuan (joka näytti oksennukselta mutta maistui oikein hyvältä), jälkiruuan ja vesipullon. Annokset olivat suuria, jälkiruuasta olisi riittänyt kolmelle. Ruoka oli eksoottisen näköistä. Tilasin lammasta, mutta sain kanaa, eikä meillä oikein ollut tarjoilijan kanssa yhteistä kieltä, niin söin kanani kiltisti. Muut asiakkaat olivat arabeja ja afrikkalaisia. Yläkerrassa oli kabinetteja perheillekin, kuten ainakin takavuosina oli Bahrainissa tapana ja Saudeissa on varmasti vieläkin.

    Ei kyllä voita irakilaista, mutta kokemuksena mukava.

    Asiaan liittymättömästi suosittelen ehdottomasti lukemaan belgialaispariskunnan seikkaluista Landcruisesilla halki Kongon. https://expeditionportal.com/forum/threads/democratic-republic-of-congo-lubumbashi-to-kinshasa.50799/ Mukana on kaikkea mahdollista kannibaaleista epärehellisiin pastoreihin. Silti tuo pahempi Kongo näyttäytyy lopulta kiltimpänä kuin Keski-Afrikan tasavalta.

    • Reply Anssi 26.1.2023 at 22:49

      No olipas jännä kuulla tuoreet kuulumiset tuosta kuvan ravintolasta, kiitoksia raportista! Ei yhtään helpota Jemeniin liittyvää matkakuumetta.

      Pitää lukea tuon pariskunnan seikkailut, kiitos vinkistä. Ilmeisesti se on vuodelta 2010, jolloin vielä saattoi ollakin mahdollista ajaa koko Kongon halki valkoisena ja BELGIALAISENA, siis siirtomaaisännän ominaisuudessa. Nyt sama reitti samalla kokoonpanolla voisi olla itsemurha. En ainakaan itse uskaltaisi. Kongojoelle voisin uskaltaakin. Asiaan täysin liittymättömästi: paavi Franciscus on menossa nyt tammikuun lopussa Kinshasaan pitämään messun ja tuomaan lopullisen rauhan, ainakin paikallisten mukaan.

  • Reply j,k. 27.1.2023 at 05:21

    mulla on toiveena/unelmana joku paiva paasta kongoon (sinne isoon ja pahaan, toki samalla myos pieneempaan tietty), joku hassu fiksaatio siihen vain on…pitaa vaan nyt luottaa paaviin.

    • Reply Anssi 27.1.2023 at 10:51

      Kuulut siihen harvalukuisten joukkoon, jotka unelmoivat isosta ja pahasta Kongosta. Itsekin sinne tahtoisin, vaikka vaikuttaakin niin hankalalta maalta jo turvallisuuden takia. Voihan se tietysti olla, että perillä tilanne on ihan toinen ja ihmiset ottaa avosylein vastaan ja maan läpi pystyisi matkustamaan maata pitkin ihan huolettomasti. Pitäisi lähteä katsomaan… Paavi saa nyt käydä ensin toteamassa tilanteen!

      • Reply Daniel 27.1.2023 at 11:37

        Lue se belgialaisten kertomus niin tiedät sitten, millä tavalla otetaan vastaan ja miten helppoa maata pitkin matkustaminen on. Huh.

        Tuon mukaan belgialaisuus itsessään ei ollut ongelma, pikemminkin päinvastoin, vanhimmat kongolaiset muistelivat, miten hyvin kaikki oli silloin ennen… Sen sijaan valkoihoisuus kyllä oli ongelma.

        • Reply Anssi 28.1.2023 at 12:49

          Oon nyt lukenut yli puoleen väliin ja hyvä meininkihän siellä näyttää olleen. Matkakuumetta nostattavaa juttua ja vahvistaa vain mielikuviani Kinshasan Kongosta! Virkavalta muistuttaa keskiafrikkalaisia virkaveljiään, jotka keksivät syitä matkanteon hankaloittamiseksi. Aiemmin olen päätellyt, että rahan ruinaaminen johtuu siitä, että valkoiset ovat sen opettaneet. Nytpä en enää ole samaa mieltä, kun rahaa osataan vaatia, vaikkei valkoisia olisi paikkakunnalla itsenäisyyden aikana käynytkään. Tuolla ei onnistuisi julkisilla matkustelu, pitäisi olla oma auto/polkupyörä. Noista ajoista on lisäksi kulunut yli 12 vuotta, joten tiet lienevät entistä olemattomampia. Toivottavasti Wagner ei ikinä saa jalansijaa tuossa Kongossa, vaikka se lieneekin vain luonnollinen jatkumo nykymenolle.

          • Daniel 28.1.2023 at 14:13

            Jep, koukuttava matkakertomus! Olisi saanut julkaista ihan kirjan! Mä kiinnitin huomiota samaan, että ovat oppineet rahastamaan, vaikka valkoisia ei näy missään. Se on outoa. Mutta rahastus ei kovin hyvin tuon pariskunnan kohdalla onnistunut, eivätkä päätyneet edes vankilaan.

            Eilen sateisessa Dubaissa tallustellessa tuli vastaan hotelli, jonka edustalla liehui Kongo-Kinshasan lippu. Ja nigerialainen ravintolakin löytyi, se pitää testata seuraavalla Dubain-matkalla. Nyt pääsin jo sateista kotiin sateettomaan Suomeen.

  • Reply Anssi 28.1.2023 at 15:41

    Tämä belgialaispariskunta on taitava väittämään vastaan poliiseille tai sitten kongolainen virkavallan edustaja on vain pehmeämpi. Keski-Afrikan tasavallassa tuollainen vänkäys toimi vain muutaman kerran. Voi tietty olla, että sujuva ranska auttaa myös.

    Kah, afrikkalainen ravintola! Niitä saisi olla enemmän. Suomessakin lähinnä joku etiopialainen taitaa löytyä. Ja somalialainen… No, onhan siinäkin tietysti. 😀

    EDIT: se vielä lisättävä, että kovin samanlaisia ongelmia näytti heillä olevan Landcruiserinsa kanssa, mitä meillä Tšadin Saharassa (https://www.rantapallo.fi/afrikkaanafrikkaan/2022/09/18/kun-auto-hajoaa-saharassa/). Ja samanlaiset työtavat korjata vikoja kuin vikoja; lekavasara ja ruuvimeisseli!

  • Leave a Reply