Suomen suurin matkablogiyhteisö

Encarnaciónin kautta San Cosme y Damiánin lähetysasemalle

17.7.2021

Asunción, Concepción, Encarnación, Trinidad, Jesús ja niin edelleen. Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että Paraguay Etelä-Amerikan katolisimpana valtiona on todella panostanut paikkakuntiensa katoliseen nimeämiseen. Pääkaupunki on nimetty Neitsyt Marian taivaaseenottamisen mukaan, Concepción Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen  mukaan, Encarnación on saanut nimensä inkarnaation mukaan eli siitä, kun Sana tuli lihaksi ja Jeesus Kristus ilmestyi elämään ihmisten keskuuteen. Trinidad on pelkästään Pyhä kolminaisuus ja Jesúksen ymmärtävät kaikki.

Päivän tavoitteena oli nyt ajaa juurikin Encarnaciónin kaupunkiin ja jatkaa sieltä Santa María de Fe -nimiseen kylään Misionesin maakuntaan. Ennen sitä siirryin Posada Marían aamupalapöytään, jossa olin nyt ypöyksin. Olin ollut edellisyön majapaikan ainoa asukas. Ennen lähtöä pakkasin ja maksoin laskuni kortilla: kahden yön majoitus aamupaloineen, kaksi lounasta, yksi illallinen, kaksi leivosta, kolme tuoremehua ja olut maksoivat yhteensä 457 000 guarania (57,88 euroa). Yöllä lämpömittari oli todellakin käynyt nollassa ja tienoo oli sumun peitossa. Aurinko yritti paistaa sumuverhon läpi, kun kaasuttelin noin 30 kilometrin päähän Encarnacióniin. Matkalla oli yksi tietulli, jossa pulitin tutut 5 000 guarania (n. 0,6 euroa), ja toisaalta myös Paraguayn tihein poliisiesiintymä; ei ihme, että toissapäivänä tapaamani yhdysvaltalaiset olivat onnistuneet kalastamaan täältä itselleen 160 dollarin sakon. Ajelin hyvin säntillisesti ja toisaalta onneksi vastaantulevat välkyttelevät yleensä valoja, jos edessä on ratsia. Paraguayn poliisi on korruptoitunut ja autoilijoiden yhteinen vihollinen.

San Josén ranta Encarnaciónin keskustassa Paranájoen rannalla vastapäätä argentiinalaista Posadasin kaupunkia.

Posadas näkyy joen vastarannalla parin kilometrin päässä.

Encarnación on maan kolmanneksi suurin kaupunki Asunciónin ja Ciudad del Esten jälkeen. Kaupunkia kuvaillaan ”Etelän helmeksi” ja se tunnetaan erittäinen edullisesta karnevaalistaan sekä suosittuna lomakaupunkina paraguaylaisten keskuudessa. Kun ajelin kohti keskustaa, totesin kaupungin olevan kuin saari, sillä vedet ympäröivät sitä monesta eri suunnasta. Kaupunki tosiaan on kaunis, se tuli selväksi. Pysäköin auton jonkin keskustan kadun varteen ja lähdin tutustumaan paikkakuntaan kävellen.

Encarnaciónin ylpeys on Costanera-nimeä kantava pitkä rantabulevardi Paranájoen rannassa, jonka vieressä on leveä väylä myös pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Bulevardin varrella on leikkipaikkoja lapsille, lelukauppiaita, hattaramyyjiä ja ties mitä. Näin siis jo aamuyhdeksän aikaan. Kävelin rantaa pitkin San Josén uimarannalle, josta olisi varmasti mukava pulahtaa Paranájokeen. Näin keskitalvella vedessä ei ollut kukaan, vaikka minusta ilma oli lämmennyt jo hellelukemiin. Joki on tällä kohtaa reilun kahden kilometrin levyinen ja vastarannallahan on naapurimaa Argentiina ja Posadasin kaupunki. Jälleen olisi ollut loistomahdollisuus piipahtaa Argentiinan puolella, mutta maa oli edelleen visusti kiinni koronaviruspandemian takia. San Josén ranta lienee suosittu, sillä sen ääressä on useita rantaravintoloita ja -baareja. Jopa Burger King. Kuljeksin rannalta kohti kaupungin sisustaa. Harhailin katuja pitkin Encarnaciónin pääaukiolle, jossa ostin itselleni hotdogin. Encarnación vaikutti vilkkaalta ja varsin kehittyneeltä kaupungilta, jossa välillä tuntui siltä, että olisin aivan hyvin voinut olla myös Espanjassa. En ihmettele lainkaan, miksi paraguaylaiset haluavat tulla tänne lomillaan. Parin tunnin kiertelyn jälkeen palasin autooni ja jatkoin matkaa.

Encarnaciónin keskustan katuja.

Paraguaylainen Brahmita-olut tehdään riisistä. Pullo maksoi 3 000 guarania (n. 0,38 euroa).

Sisilialaisten marttyyrikaksosten patsaat San Cosme y Damiánin jesuiittalähetysaseman kirkossa.

Aioin pistäytyä seuraavaksi San Cosme y Damián -nimisessä pikkukaupungissa, noin 1,5 tunnin matkan päässä Encarnaciónista länteen. Tie on hyväkuntoista valtatietä, joka halkoo tasaista peltomaisemaa näillä Paranájoen rantamilla. Paraguay tuottaa vaikka mitä maissista soijaan ja vehnään, mutta sitä en tiennyt, että maa on myös huomattava riisintuottajamaa. Kiinnostuin asiasta, kun Trinidadin Posada Marían omistajaherra kertoi asiasta paikallista riisiolutta juodessani. Kaudella 2020—21 Paraguayn ennustettiin tuottavan ennätysmäärän riisiä: 750 000 tonnia. Paraguay vie riisiään Panamaa, Costa Ricaa ja Guatemalaa myöten ja on 0,12 prosentin osuudellaan maailman 30:nneksi suurin riisinviejämaa! Nyt ajelin halki noiden riisiviljelmien. Carmen de Paranán kaupunki matkan puolivälissä on kuulemma Paraguayn riisipääkaupunki ja sen ymmärtää, kun näkee seudun vesistöjen määrän. Välillä valtatie 1 ylittää vesistöjä kilometrikaupalla. Tankkasin auton täyteen Coronel Bogadon pikkukaupungissa ja jonkun matkaa sen jälkeen käännyin pienemmälle tielle. Se johtaa perille San Cosme y Damiánin kaupunkiin, jo hyvin tutuksi tulleen Paranájoen rantamille. Päätieltä on hyvät opasteet, sillä San Cosme y Damián on kai Paraguayn tärkeimpiä turistipyydyksiä.

San Cosme y Damián on tunnettu jesuiittalähetysasemasta, samanlaisesta kuin aiempinä päivinä näkemäni Trinidad ja Jesús. San Cosme y Damián ei ole edellämainittujen tavoin Unescon maailmanperintökohde, mutta paikkaan pääsee samaisella kolme päivää voimassaolevalla lipulla kuin noihin kahteen muuhunkin lähetysasemalle. San Cosme y Damián on saanut nimensä Sisiliassa 300-luvulla eläneiltä lääkärikaksosilta, jotka hoitivat potilaita ilman maksua ja kuolivat lopulta marttyyreina. Alun perin jesuiitat perustivat asemansa jo vuonna 1632 nykyisen Brasilian alueelle, josta se siirtyi sittemmin nykyisen Argentiinan alueella, mistä edelleen vuonna 1718 nykyisille sijoilleen Paraguayhin. Jesuiitat häädettiin maasta vuonna 1768, jolloin San Cosme y Damiánissa arvioitiin asustavan noin 3 000 guarani-intiaania. Kuten Trinidadissakin, guaranit hyötyivät suuresti yhteiselosta jesuiittojen siipien suojassa. Elintaso kohosi, turvallisuus oli paremmin taattu ja samalla jesuiitat ujuttivat kristinuskoa intiaaneille.

Lähetysaseman kirkko on edelleen paikallisen seurakunnan aktiivisessa käytössä.

San Cosme y Damiánin lähetysaseman rakennuksia.

Osa lähetysasemasta on raunioina.

Kun saavuin alueelle, ensimmäisenä minut ohjattiin katsomaan espanjankielinen esittelyfilmi. Olisi pitänyt perehtyä paikkaan etukäteen, sillä en oikein ymmärtänyt filmin hehkutusta paikan astronomisesta merkityksestä. Enkä oikein myöskään osannut arvostaa paikalla ollutta observatoriota; kurkkasin vain sisään ja lähdin pois. Myöhemmin luin, että San Cosme y Damián on itse asiassa tärkeä astronominen keskus, sillä lähetysaseman nykyisille sijoilleen johdattanut isä Buenaventura Suárez oli huomattava tähtitieteilijä. Suárez esimerkiksi kirjoitti kirjan auringonpimennyksistä ja tutki Jupiteria. Itse jaksoin innostua enemmän San Cosme y Damiánin lähetysaseman kirkosta, joka on poikkeuksellisesti edelleen käytössä ja siinä on katto. Se ei ollut mikään raunio, kuten vastineensa Trinidadissa. Muuten lähetysaseman koluaa parissakymmenessä minuutissa, jonka jälkeen astelin sisään viereiseen lounasravintolaan. Paikalla oli noutopöytä ja ruoka erittäin herkullista. Ei paraguaylainen buffetruoka paljon suomalaisen huoltoaseman ruoista eroa, paitsi hinnallaan. Ja ehkä sillä, että salaattipuoli täällä oli vaatimattomampi. Muut lounastajat olivat paikallisia työmiehiä, osa tullut paikalle traktoreilla.

Aguapeyn kanava oli kuivahtanut.

Santa María Hotelin huoneeni Santa María de Fen kylässä.

San Cosme y Damiánista takaisin kohti valtatietä palaillessani päätin pysähtyä Aguapeyn kanavalla, joka on hieman kaupungin ulkopuolella. Kanavassa ei ainakaan nyt kuivalla kaudella pystynyt liikennöimään edes kanootilla, mutta mahdollisesti kanavan tehtävä onkin johtaa vesiä viljelyksille. En tiedä.

Seuraava pysähdys olisi Santa María de Fen pikkukaupungissa (tai kylässä), josta olin varannut kolmen yön majoituksen. Ajoin 115 kilometrin matkan 1,5 tunnissa, sillä tie oli edelleen hyvää perille saakka. Santa María de Fe on Trinidadin, Jesúksen ja San Cosme y Damiánin tavoin entinen jesuiittojen perustama lähetysasema. Kylän ainoa majapaikka on brittiläisen, vuodesta 2000 Paraguayssa asuneen, Margaret Hebblethwaiten perustama pieni ja hyvinpidetty Santa María Hotel. Huoneita taitaa olla seitsemän kappaletta. Hotelli on perustettu työllistämään suuresta työttömyydestä kärsivän seudun asukkaita ja samalla tietenkin houkuttelemaan matkailijoita tähän pikkukylään, jossa pitäisi oleman eräs Paraguayn parhaista museoista. Iltapäivä oli jo pitkällä, joten jätin museon seuraavaan päivään. Santa María -hotelli houkuttelee ulkomaalaisia turisteja myös sillä, että siellä osattaisiin englantia. Se piti paikkansa. Itaipun padolla aiemmin tällä reissulla tapaamani englantilaistytöt olivat olleet opettamassa englantia juurikin tässä kylässä ja juurikin tuon brittinaisen ansiosta. Santa María de Fe on jonkinlainen kummajainen keskellä Paraguayta, sillä täällä osataan jonkin verran englantia. Muuten paraguaylaiset eivät englantia osaa.

Sain viihtyisän yhden hengen huoneen omalla kylpyhuoneella ja ilmastointilaitteella. Maksoin huoneesta 100 000 guarania (n. 12,65 euroa) yöltä sisältäen aamupalan. Hotelli kannattaa varata Whatsappin kautta, sillä ainakin Booking.comin kautta hinta oli kalliimpi. Illalla hotellissa järjestettiin babyshower-kutsut, mutta ne olivat ohitse melko nopeasti. Vieraat tuntuivat jäävän yöksi hotelliin täyttäen loput huoneet. Paraguaylaiset ovat yöeläimiä, sillä muissa huoneissa alkoi elämä puolenyön tienoissa, kun itse olin jo nukkunut hyvän tovin. Siihen asti oli kai pidetty siestaa, mutta nyt oli yhtäkkiä hyvä aika laittaa animaatioelokuva pyörimään mukana oleville lapsukaisille.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply