Suomen suurin matkablogiyhteisö

Ensikosketus Paraguayn pääkaupunkiin Asuncióniin

6.7.2021

Mannertenvälinen lento halpalentoyhtiöllä ei ole herkkua ja mieluusti olisin vain jäänyt nukkumaan hotellihuoneeseeni perille Paraguayn pääkaupunkiin päästyäni. Siitä huolimatta lähdin ulos Asunciónin helteiseen aamuun. Paraguay sijaitsee eteläisellä pallonpuoliskolla, tarkemmin kauriin kääntöpiirillä. Täällä on heinäkuussa keskitalvi ja olin varautunut henkisesti viileisiin, jopa kymmenen asteen lämpötiloihin. Opaskirjan ehdottamat takit ja hanskat olin suosiolla jättänyt kotiin jo siksikin, että olin matkassa pelkällä repulla. Tänään lämpötila nousi onneksi kolmenkymmenen paremmalle puolelle ja ihmiset olivat shortseissa ja t-paidoissa ulkona. Siitä tykkään, että täällä ihmiset uskaltavat pukeutua sään mukaan, eivätkä kalenterin mukaan, kuten Afrikassa. Paraguayn miinuspuolia vain sattui olemaan sekä ulkona että sisällä voimassaoleva maskipakko, joka pääkaupungissa tuntui toteutuvan melko hyvin. Onneksi myös nenän alla tuntui olevan hyväksyttävää pitää maskia, eivätkä aivan kaikki käyttäneet maskia lainkaan. Esimerkiksi intiaaneja ei maskipakko juuri hetkauttanut.

Näkymä keskellä Asunciónia sijaitsevan Hotel Guaranin huoneeni ikkunasta.

Kehitysmaatyyliin Asunciónissa ajellaan moottoripyörillä.

Asunciónin keskustan rakennuksia.

Ensimmäinen tehtäväni oli hankkia itselleni paikallinen simkortti, vaikka suomalainen Telian liittymäkin näytti Paraguayssa toimivan. Olin päätellyt tienvarsimainoksista, että Tigo varmaan olisi hyvä operaattori, koska se näkyi kaikkialla. Tigolla näytti olevan myymälä Palma-kadulla, kivenheiton päässä hotellistani. Välissä oli kummallinen neljän erillisen puiston kokonaisuus. Puistoissa päivysti juoppoja, intiaaneja kaupittelemassa matkamuistoja sekä juoppoja intiaaneja. Paraguayssa hyvin ruskettunut suomalainenkin (Komoreilla käynti auttaa asiaan) sulautuu joukkoon ja siinä auttaa myös kasvojen peittäminen maskilla. Kaikkialla pystyy kuljeksimaan täysin rauhassa, eikä kukaan ole pakkomyymässä tai huijaamassa.

Sivuutin puistojen ihmiset ja päätin astua sisään Tigon myymälään. Ennen sitä tuli pestä kädet, minkä päätteeksi minun tuli asettua kuumeenmittauslaitteen eteen ja se sitten muka mittasi otsastani lämpötilan. Vartija vielä ruiskautti käsidesiä kumpaankin käteen, vaikka olin juuri pessyt käteni saippualla. Sitten olin vapaa siirtymään sisään. Vuoronumeron ottaminen ei onnistunut, sillä minulla olisi sitä varten kuulunut olla paraguaylainen puhelinnumero. Ja sitähän olin nimenomaan tullut hankkimaan. Siirryin jonottamaan tiskille, jossa ihmiset taisivat käydä ostamassa lisää puheaikaa tai nettiä liittymiinsä. Jonon kulku oli merkitty tarkasti askelmerkein ja niissä tuli pitäytyä jonottaessa. Asunción tuntui totisesti uivan todella syvällä koronapsykoosissa. Olin etukäteen opetellut Google-kääntäjän avustuksella kysymään espanjaksi paikallista simkorttia. Puheaikatiskin neiti oli onnekseni ymmärtäväinen heikosta espanjantaidostani huolimatta ja ystävällisesti tuli antamaan minulle vuoronumeron. Pienen palaverin se toki vaati, koska minulla ei tosiaankaan ollut sitä paikallista numeroa vuoronumeron ottamiseksi. Vuoroni tuli ja pääsin asioimaan nuoren Stephanien tiskille. On äärimmäisen harvinaista, että kukaan Paraguayssa osaa englantia, mutta ystävällinen Stephanie sattui sitä osaavan ja oli kovin utelias hänen maahansa eksyneestä turistista. Tigon simkortti on ilmainen ja siihen sisältyy jonkin verran tekstiviestejä ja puheaikaakin. En tiedä, miten paljon nettiä liittymääni hankin, mutta 15 000 guaranilla (n. 1,9 euroa) pärjäsin mainiosti koko kahden ja puolen viikon oleskeluni. Stephanie kopioi passista tietoni ja liittymänavauspaperissa kansalaisuuteni on polinese ja ikää sain vuoden lisää. Olenkohan puolalainen vai polynesialainen.

Palacio de López oli remontissa.

Asunciónin silhuetti on kovin epätasainen. Tornitaloja ja matalia taloja sikinsokin.

Asunciónissa ei ole maailmankuuluja nähtävyyksiä, mutta ainakin Palacio de López on nähtävä. Se on sotamarsalkka ja diktaattori Francisco Solano Lópezin henkilökohtaiseksi residenssiksi 1860-luvulla valmistunut palatsi, josta herra toivoi jonkinlaista Versailles’n kopiota, koskapa sellaista diktaattorit yleensä tuppasivat tahtoa. Versailles’ta Asuncióniin ei noussut, mutta kaunis vaaleanpunainen palatsi joka tapauksessa. Vuosina 1864–1870 käydyn kolmoisliiton sodan päätteeksi sotamarsalkka kuoli, eikä koskaan ehtinyt nauttia palatsistaan. Paraguayn hallitus on työskennellyt palatsissa 1890-luvulta lähtien ja onpa nurkissa myös tasavallan presidentin työtilat. Nykyinen presidentti on vuodesta 2018 lähtien Mario Abdo Benítez, jonka arabihenkinen ensimmäinen sukunimi lienee libanonilaistaustaiselta isältä. Palatsi tuntuu olevan hyvin tarkasti vartioitu, sillä joka kulmalla oli useita poliiseja ja sotilaita. Kuitenkin sain ottaa kuvia rauhassa, mutta itse palatsi on pysyvästi suljettu vierailijoilta. Nyt palatsista osa oli lisäksi julkisivuremontissa.

Bahía de Asunción on Paraguayjoen lahti Asunciónin parhaalla paikalla.

Asunción on suurien kontrastien kaupunki.

Palatsilta kävelin Paraguayjoen rantaan, jota seurailee Costanera-niminen rantakatu, jolla tosin ajetaan satasta ja kaistoja on kaksi suuntaansa. Leveä kävely- ja pyöräilybulevardi kuitenkin seurailee katua ja myös jokea. Costaneralla lenkkeiltiin, kun sitä kävelin edestakaisin. Maisemat Bahía de Asuncióniin, eräälle joenlahdelle ovat Costaneralta hienot. Lahden rannalla on pitkä hiekkaranta, jolla näin talvella ei ollut auringonpalvojia tai uimareita. Vaikka talvella voikin sään salliessa käyttää shortseja, niin uimaan ei kuitenkaan missään tapauksessa sovi mennä. Etelä-Amerikan suurimpiin jokiin lukeutuva Paraguayjoki virtaa koko maan halki pohjoisesta etelään ja täältä Asunciónista lähtien se erottaa lisäksi Paraguayn Argentiinasta, joka on vastarannalla. Costaneran kohdalla vastarannalla on toki vain naapurimaakunta, mutta kaupungin eteläpuolelta näkyy naapurimaakin. En mennyt katsomaan, koska näkisin Argentiinaan myöhemmin tällä reissulla. Rajanylitys sinne olisi valitettavasti mahdotonta, koska Argentiina oli edelleen täysin suljettu.

Asunciónin katuja.

Kaupungin tornitalojen seinissä on suuria muraaleja.

Lisää muraaleja.

Asunciónin keskusta vaikutti tuiki turvalliselta ainakin näin valoisaan aikaan ja täällä Palacio de Lópezin nurkilla virkavaltaa oli riittämiin. Ehkä siksi, että alueella sijaitsee liuta ministeriöitä ja vaikkapa maan kaksikamarinen kongressi. Tai ehkä siksi, että välittömästi kongressin naapurista alkaa hökkelikylä. Slummi näytti jatkuvan laajalle alueelle, mikä on käsittämätöntä, sillä kyseessä on pääkaupungin parhaita alueita. Kongressin edustalla oli alkamassa mielenosoitus ja teitä oli suljettu. Minä kiirehdin pois alueelta väljemmille vesille. Asunciónin keskusta on jännittävä sekoitus vanhoja värikkäitä rakennuksia ja uusia, ehkä 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja tornitaloja. Suurin osa rakennuksista olisi julkisivuremontin tarpeessa, mutta täällä taidetaan olla yhtä lailla myös rahan tarpeessa. Bussit ovat värikkäitä, moottoripyöriä on kuin missäkin afrikkalaisessa kaupungissa ja pikkukaupat kuin missäkin kehitysmaassa. Asunción on köyhän kehitysmaan pääkaupunki ja siellä on miellyttävää harhailla ilman päämäärää. Löysin sattumalta Paraguayn matkailuinfon, Secretaría Nacional de Turismon, jonne mentiin jo tutuksi tulleeseen tyyliin käsienpesun ja kuumeenmittauksen kautta. Minulla oli selvät sävelet oman matkani osalta, joten kävin ostamassa vain läjän postikortteja. Mikä oli onnistunut päätös, koska paikka lienee koko maan ainoa paikka, jossa postikortteja ylipäätään myydään. Viisitonnia (n. 0,6 euroa) kappaleelta.

Illalliselle tahdoin ehdottomasti kaupungin erääseen klassikkoon, Lido Bariin, joka sijaitsee Palma- ja Chile-katujen kulmassa vastapäätä maan kansallissankareiden hautapaikkana tunnettua Panteónia. Lido Bar on ollut olemassa vuosikymmeniä ja sen tunnelmaa kehutaan niin paraguaylaiseksi kuin Paraguayssa vain mahdollista. Myös Anthony Bourdain kävi kokemassa paikan tunnelman ja nyt minä yritin samaa. Käsienpesun ja kuumeenmittauksen jälkeen nimeni haluttiin kirjoittaa listaan. Kaiketi koronajäljityksen takia. Nähtyään nimeni, listanpitäjää ei enää kiinnostanutkaan. Sisään vain! Lido Barin sisällä on pitkä, puoliympyränmuotoinen, hieman mutkitteleva tiski, jonka ääressä asiakkaat istuvat ja tarjoilijat touhuilevat kaiken keskellä. Televisiosta tuli jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailujen välieräottelu Italia–Espanja, jonka Italia voitti. Yritin tilata kanakeiton, mutta se oli loppunut, joten minulle suositeltiin lihakeittoa. Edessäni oli pian iso spagetilla höystetty jauhelihakeitto, caldo de soyo, pieni lihaempanada, pastelito de carne, ja vastapuristettu appelsiinimehu, jugo de naranja. Koko komeus maksoi ainoastaan 43 000 guarania (n. 5,44 euroa). Kaupungin ylpeys parhaalla paikalla tähän hintaan. Tämä hintataso lupaili hyvää loppumatkalleni.

Ateriani Lido Barissa.

Paraguayn pääkaupungin keskustaa.

Hotel Guaranin uima-allas sijaitsee toisen kerroksen kattoterassilla. Taustalla Plaza de la Democracian laidalla oleva Banco Nacional de Fomento.

Kävin Hotel Guaranin toisen kerroksen terassilla sijaitsevalla ulkouima-altaalla pulahtamassa. Altaalla ei tietenkään ollut muita, koska oli edelleen talvi. Nukkumaan menin viimein kello kuudelta illalla. Edellisen yön nukkumattomuudesta ja seitsemän tunnin aikaerosta pääsee tällä tavalla. Ja kuitenkin jo kello kahdeksalta alkoi koronaviruksen takia langetettu ulkonaliikkumiskieltokin. Muualla maassa ulkonaliikkumiskielto alkoi vasta puoliltaöin, mutta Asunciónissa ne koronatapaukset olivatkin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Daniel 18.8.2021 at 18:24

    Lido Barin ateriasta tulee mieleen äskettäinen buffetlounaani Nairobissa. Se näytti suunnilleen samalta. Mutta maku oli hyvä!

    Onko tuolla Asuncionissa sellaista perinteistä vanhaakaupunkia, jossa olisi aukio, kirkko ja muutama kapea kuja vanhoja taloja? Aika monessa latinalaisen Amerikan kaupungissa tuollainen on, ja Asuncionissa se ei ehkä olisi kovin turistinen.

    Mulle tulee kuvista ehkä eniten mieleen Las Palmasin vähän köyhemmät kaupunginosat. Sekavaa rakentamista ja sellaista sopivan kaoottista, muttei kuitenkaan ihan kehitysmaatasoa.

    • Reply Anssi 18.8.2021 at 19:55

      Asuncionissa ei taida oikein olla mitään sen kummempaa vanhaakaupunkia. Aukioita oli, mutta niissä oli laitapuolenkulkijoiden telttoja, samoin pääkatedraalin edessä. Aika hyvin oli kyllä uutta ja vanhaa iloisesti sekaisin. Nämä kuvat ovat kaikki ”centro historicosta”. Ja turisteja ei Asuncionissa taida olla normaalitilanteessakaan.

    Leave a Reply