Suomen suurin matkablogiyhteisö

Paluu Komoreilta

22.5.2021

Aamulla Le Baobab Magiquen Micky toi minulle aamupalan samaisesta Bob Denardin talosta ja sitä syödessäni herra tuli taas jutustelemaan. Airbnb-emäntäni Sylviane oli kehottanut miestä varaamaan ajan koronarokotteeseen. Mies vakuutteli varanneensa ajan, mutta minulle hän paljasti naama virneessä, että ei todellakaan ollut aikeissa ottaa piikkiä. Ei kokenut tarpeelliseksi.

Sylviane oli etukäteen tilannut Rasta-nimisen tuttavansa hakemaan minut ja viemään lentoasemalle. Hinnaksi olimme sopineet 20 euroa ja maksu onnistuisi ihan euroilla. Sylviane oli edellispäivänä kehunut Rastan (jolla ei ollut rastoja) maasta taivaaseen siitä, miten hän on aina aikataulussa. Tänään hän oli kuitenkin unohtanut taksikeikkansa tai ilmeisesti kuvitellut, että minua tarvitsisi kyyditä vasta seuraavana aamuna. Rastaa kiinnosti eurosetelini kuitenkin tarpeeksi, että Sylvianen soitettua miehelle, oli hän paikalla nopeasti. Trou du Prophètesta on minuutin tai kahden ajo päätielle Mwemboiboinin kylään. Sieltä saarta kiertävä päätie on huonossa kunnossa Mitsamiouliin saakka, mistä lähtien aina lentoasemalle saimme jälleen ajaa loistokunnossa olevaa tietä. Tie on todellakin hyvässä kunnossa ainoastaan tällä välillä. Lentoasemalta pääkaupunkiin Moroniinkin ajetaan paikoin reikäistä asfalttitietä.

Trou du Prophèten rantaa aamulla laskuveden aikana.

Viimeinen aamupala Komoreilla.

Air Tanzanian lentoni oli määrä lähteä kello 12.55, mutta olin Laka Lodgen kanssa sopinut tulevani paikan päälle kello kymmeneltä. Silloin Moronin lääkärin oli määrä tuoda minulle todistuksen (toivottavasti) negatiivisesta koronavirustestistäni, joka oli otettu jo keskiviikkoaamuna. Herra lääkäri ilmestyi paikalle 40 minuuttia myöhässä ja minä olin siinä vaiheessa melkoisen hermostunut. Minulla ei nimittäin edelleenkään ollut simkorttia, lentoasemalla ei ollut wifiä, eikä saarelta ole ulkomaanlentojakaan päivittäin! Testitodistuksen saatuani pääsin lähtöselvityshalliin, jossa vierekkäisillä tiskeillä selvitettiin Kenya Airwaysin Nairobin-lentoa ja Air Tanzanian Dar es Salaamin -lentoa. Kehitysmaatunnelmaan hallissa todellakin pääsee, sillä passintarkastajat istuivat samaisen hallin toisessa päässä muovisilla puutarhatuoleilla täysin ilman mitään tiskejä, mutta käy se passintarkastus noinkin näköjään. Turvatarkastuksen jälkeen terveydentilaani kysäistiin ja passia haluttiin vielä vilkaista. Ilmeisesti lahjuksen toivossa tämä uniformumies ei muka löytänyt poistumisleimaa passistani. Yritys kuivui kokoon, kun en oikein ymmärtänyt sillä hetkellä ranskaa.

Prinssi Said Ibrahimin kansainvälisen lentoaseman odotustila on pieni, mutta silti siellä on kahvila ja hyvinvarusteltu taxfree-putiikki valtavine hajuvesi- ja viinavalikoimineen. Mikään kaupan tuotteista ei ollut valmistettu Komoreilla.

Prinssi Said Ibrahimin kansainvälisellä lentoasemalla on vain yksi lähtöportti. Vasemmalla taxfree-puodin suklaahylly.

Air Tanzanian lento TC211 lähti puolisen tuntia aikataulussa myöhässä ja vierustoveriksi sain Heroumbilin kylästä kotoisin olleen teini-ikäisen Ismailin. Pojan vanhemmat istuivat käytävän toisella puolella. Ainakin Ismail oli ensimmäistä kertaa elämässään lentokoneessa ja minä sain kunnian virittää turvavyön herralle. Lueskelin matkan aikana Air Tanzanian asiakaslehteä, jonka numero oli omistettu edesmenneelle presidentti Dr. John Pombe Joseph Magufulille. Lehden mukaan ”presidentin perintö asuu meissä” ja Air Tanzania tulee olemaan ikuisesti kiitollinen presidentille tämän panostuksesta lentoyhtiöön hankkimalla firmalle liudan uusia koneita. Uudet koneet tulevat olemaan a living tribute to him. Uusi presidentti, Samia Suluhu Hassan, tulee kuulemma olemaan Magufulin veroinen seuraaja, mutta siltikään tohtori Magufulin saavutukset eivät unohdu milloinkaan. Mikään lentoyhtiölehti ei ole myöskään mitään ilman juttuja uusista kohteista. Air Tanzania on aloittanut lennot Etelä-Tansanian Songeaan, jossa lehti suosittelee majapaikaksi ja ravintolaksi The Heritage Cottagea. Rehellisesti Air Tanzania kuitenkin kirjoittaa, että palvelu voi olla hieman hidasta!

Air Tanzanian ruokatarjoilu ei ollut lainkaan hidasta ja sen päätteeksi lentoemot jakoivat Tansanian koronakaavakkeen, jonka täytin nopeasti. Ismail oli tuskaillut englanninkielisen lappusen kanssa, eikä kirjoittaminenkaan oikein onnistunut. Lopulta hän hienovaraisesti ehdotti, että minä täyttäisin paperin hänen puolestaan ja minähän täytin. Pojan äiti oli kovin onnellinen avustani. Päätin kysymättä, ettei hänellä ole ollut yskää, nuhaa, hengitysvaikeuksia, eikä hän ole ollut tekemisissä koronaviruspotilaiden kanssa viimeisten 14 päivän aikana. Kysyessäni syytä Tansaniassa vierailuun sain vastaukseksi ”maladie” eli tauti! Lievästi huvitti. Ja vielä enemmän huvitti, kun ilmeisen kirjoitustaidoton äitinsäkin työnsi oman lappunsa ja passinsa minun pöydälle täytettäväksi. Isä ei kehdannut antaa omaansa minulle, vaan kopioi tiedot Amina-äidin kaavakkeesta saatuani sen valmiiksi. Perhe oli matkalla Dar es Salaamiin kuukaudeksi ja ilmeisesti kyseessä oli jokin parempaa hoitoa vaativa sairaalareissu. Edellisiltana Micky nimittäin oli valistanut minua, että Komorit lennättää vähänkään vaativampaa hoitoa tarvitsevat Dar es Salaamiin, Madagaskarille tai jopa Etelä-Afrikkaan asti.

Perillä Dar es Salaamin lentoasemalla maskiin pukeutunut mies halusi nähdä saapuvien koronatestitodistukset (taiteltua paperia ei tarvinnut avata, vaan riitti, että paperi oli olemassa). Ismail oli istunut koko lennon maski leuan alla ja ilmestyi siten myös testitodistusäijän eteen, mistä sai läksytyksen. Jonkin ajan kuluttua samainen herra tuli ilman maskia luokseni kysymään, onko kaikki hyvin ja löimme nyrkit yhteen. Minun oli nimittäin käsketty odottaa terminaalin nurkan odotustilassa, sillä olin jälleen ainoa vaihtomatkustaja. Kaikki muut matkustajat olivat jäämässä Tansaniaan ja tällä kertaa Tansanian suorittama koronapikatestaus näytti olevan täysi farssi: kaikki matkustajat pakkautuivat samaan kasaan yrittäessään epätoivoisesti kuulla nimensä nimenhuudosta. Jos jollakin oli koronavirus tuossa vaiheessa, sai sen taatusti koko lentokoneellinen tuossa härdellissä.

Aluksi minunkin oli käsketty mennä pikatestiin, maksaa viisumi ja mennä odottamaan ulos terminaalista jatkolentoani. En voisi muka odottaa terminaalissa, koska lentooni olisi kymmenisen tuntia. Erinäisen säädön jälkeen saisinkin jäädä terminaaliin, enkä kuulemma itse asiassa edes olisi voinut ostaa itselleni transit-viisumia. Mutta koska Qatar Airwaysin jatkolentoni lähtisi ulkomaanterminaalista (Komorien lennot lähtevät Dar es Salaamissa kotimaanterminaalista), sain jälleen saattajan. Julius-niminen työntekijä johdatti autokyydillä minut upouuteen ulkomaanterminaaliin, jossa joku kuulemma tulisi luokseni illalla noin kahdeksan aikoihin ja saisin boarding passin. Hieman epäilin tällaista käytäntöä, mutta lentojen määrän nähtyäni totesin sen olevan mahdollista. Kyllä henkilökunta minut täältä bongaisi. Julius kertoi lopuksi, että kannattaa kuitenkin olla oma-aloitteinen, sillä ollaan Tansaniassa ja välttämättä tieto ei kulje iltavuorolaisille saakka.

Qatar Airwaysin koneeni Dar es Salaamin lentoasemalla.

Julius Nyereren kansainvälisen lentoaseman ulkomaanterminaali kiiltelee uutuuttaan.

Dar es Salaamin ulkomaanterminaalista tuli kymmenen tunnin odottelun aikana suosikkilentoasemani. Terminaalista lähti ehkä kolme tai neljä lentoa odotteluni aikana, joten tilaa oli runsaasti, ilmastointi toimi, wifi oli erinomainen ja henkilökunta ystävällistä. Heidän puuhiaan oli hauskaa seurata, kun työn lomassa otettiin tanssiaskeleita ja osa miespuolisista työntekijöistä tuntui olevan tet-jaksolla lentoasemalla. Ainakin siitä päätellen, että tyttöjä piti ottaa kiinni ja yrittää hyppiä selkään. Ravintolatarjonta käsittää kaksi paikkaa, joista toisessa söin kahdesti. Ravintola on hieman piilossa, minkä vuoksi sillä on sisäänheittäjä! Jutustelin illan mittaan pitkään ravintolan tarjoilija Ibrahimin kanssa, jonka mukaan asiakkaita on ollut todella vähän viime aikoina ja lentoja perutaan viime hetkillä. Ravintolan väki oli luullut illan Qatar Airwaysin lennonkin olleen peruttu, mutta minun paikallaolo oli kuulemma antanut toivoa, että asiakkaita vielä tulisi. Olinhan kertonut lähteväni vasta puolenyön tienoissa kentältä! Lentoasemalla ei ole pakko käyttää maskia ja ehkä 20 prosenttia työntekijöistä sellaista vaivautui käyttämään. Ja sen boarding passinkin sain kahdeksan aikoihin illalla, kun ennen sitä virkailija oli etsinyt minut käsiini ja tarkastanut Suomen vaatimukset maahantulolle.

Qatar Airwaysin lento QR 1348 Dohaan oli miltei tyhjä ja kaikilla halukkailla oli vähintään oma rivi tilaa levittäytyä!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Mikko 9.8.2021 at 13:51

    Hei ja kiitokset hienoista tarinoista! Sun jutut ovat olleet yksi valopilkku tämän koronasekoilun keskellä: antaa erinomaista perspektiiviä tänne härmän pelkurimeiningin keskelle lukea kuinka elämä soljuu lähes normaalisti suuressa osassa maailmaa. Matkustelu on kyllä ollut itselleni yksi niistä harvoita hengähdystauoista jatkuvassa pelon kakofoniassa. Toki olemme reissanneet perheen kesken pelkästään Euroopassa mutta hienoa on ollut sekin: en olisi ikinä kuvitellut matkustavani kesäkuussa Barcelonaan tai heinäkuussa Pariisiin. Toivotaan että seikkailet jatkossakin samaan malliin sillä tarinoitasi aina ihan odottaa. Mikä on seuraava kohde?

    • Reply Anssi 9.8.2021 at 21:30

      Moi Mikko ja paljon kiitoksia kommentistasi, niitä on aina upeaa saada! Hienosti kyllä tiivistit tämän Kiurun-Marinin koronasekoilun sanoiksi. Omat silmäni avautuivat todella Addis Abeban lentoasemalla tammikuussa, kun kaikki eivät olleetkaan kotona pelkäämässä.

      Fantastista, että olette matkustelleet. Näinä aikoina mikä tahansa ulkomaankohde tuntuu eksoottiselta ja mielenkiintoiselta! Omatkin matkakohteeni ovat olleet sellaisia, etten olisi muutamaa viikkoa aiemmin tiennyt matkustavani niihin. Ehkä se on tämän sekoiluajan kuva sitten.

      Kävin Paraguayssa 2,5 viikon verran heinäkuussa ja sitten päälle vähän Madridia ja extempore-reissu Tarttoon ja Narvaan. Paraguaysta on tulossa aika läjä juttuja, kunhan tässä joutaa kirjoitella. Ekan jutun jo julkaisin. Seuraavaa matkaa ei ole tiedossa valitettavasti. 🙁

  • Reply Mikko 10.8.2021 at 09:51

    Aivan mahtavaa, juuri huomasin että onkin taas uutta luettavaa vapaapäivän ratoksi!

    Itselläni seuraava matka on muuten juuri Madridiin kuukauden päästä. Ajateltiin kaverin kanssa, että jos ei Suomessa pääse urheilukatsomoon niin mennään sitten katsomaan La ligaa Espanjaan. Lokakuussa sitten Portugaliin koko perheen kanssa kymmeneksi päiväksi roadtripille. Herättää varmasti suurta pahennusta kuoliaaksi pelotelluissa ihmisissä mutta sellaista se elämä on. Onnekseni myös vaimo suhtautuu tähän vouhotukseen asiallisen rauhallisesti. Itse en ole millään lailla salaillut reissaamista: yhtään suoraa paheksuntaa en ole saanut, selän takana puukkoa tullee selkään sitten ihan reippaasti.

    Elämme todella mielenkiintoisia aikoja mutta onneksi maailma ympärillä avautuu ja suomalainen voi mennä ja tulla vaikka Kiuru, Marin ja muutama miljoona toppahousua miten olisivat eri mieltä.

    • Reply Daniel 10.8.2021 at 12:32

      Madrid on mahtava mesta! Itse menossa syyskuussa sinne, kun Finnair aloittaa taas suorat. Tai Iberiahan ne lentää, mutta silti. 173 €, ei paha.

    • Reply Anssi 10.8.2021 at 16:01

      Madrid oli mahtava ja mahtavan kuuma! Se tuntui olevan kaupunki, jossa oli aivan sama mihin suuntaan käveli, niin aina löytyi jotain mielenkiintoista. Muutaman tunnin siinä katseltiin nähtävyyksiä jonkun algerialaisen reppureissaajan kanssa, joka oli niin pienellä budjetilla liikenteessä, että repussa oli pelkkä makuupussi, pyyhe ja puoliksi syöty patonki. Edellisen yön tämä Murad kertoi viettäneensä jossain puistossa (kuulemma kotona Pariisissa ehtisi sitten nukkua enemmän) ja tulleensa suuren koiran herättämäksi. Oli tullut nuolemaan naamaa.

      Suomessa ei varmasti päästetä ketään urheilukatsomoihin kuukauden päästä, kun flunssakausi alkaa painaa päälle. Suomalaiset tulevat vaatimaan rajoituksia itselleen. Espanjassa on varmastikin helpompi hengittää ja varsinkin, kun siellä on luovuttu siitä pahuksen maskipakosta ulkona. Silti joku 30 prosenttia Madridissa käytti ulkonakin. Hyvää matkaa Espanjaan!

      Paheksuntaa on aina teki mitä tahansa. Ilmastonmuutosintoilusta lähtien, joka on nyt jäänyt vähän koronan jalkoihin.

  • Reply Daniel 10.8.2021 at 13:22

    Itä-Afrikka taitaa olla Länsi-Afrikkaa edellä yhtä paljon kuin Länsi-Eurooppa Balkania. Niin sujuvasti noi sunkin lennot tuntuivat sujuvan, ja muodollisuudetkin, loppujen lopuksi. Ja Dar es Salamin kenttähän näyttää ihan lentoasemalta!

    Tiedän erittäin hyvin tuon tunteen, joka sulla oli odotellessasi lääkäriä ja koronatodistusta. Mitä jos ei se tulekaan? Milloin pääsee pois, jääkö saaren vangiksi…

    Korona-aikaan matkustamisessa on ollut minusta paljon hyviä puolia, kuten turistimassojen puuttuminen ja superhalvat hotellit. Mutta kyllä se rassaa, kun pitää jos jonkinmoista proopuskaa hankkia, että pääsee koneeseen. Ja sitten ne määräykset muuttuvat viime hetkellä ja netti on täynnä ristiriitaista tietoa.

    Itse jäin marraskuussa Lahoressa rannalle ruikuttamaan, koska kukaan ei ollut kertonut minulle, että Turkish Airlinesilla on ihan oma koronatestivaatimus, eli vaikka Suomeen ei testiä tarvinnut, niin koneeseen ei päässyt ilman. Kyllä siitä aikamoinen stressi seurasi! Eilen jännitin, miten käy Nairobin kentällä, kun minulla ei ole heidän Trusted Traveller -vahvistettua nuhatodistusta. Oli se vaan aikamoinen helpotus, kun sanoin terveystädille, että ”It is not needed for Finland” ja täti vastasi vain ”Oh, not needed?” Äänestä kuuli kissankokoisen kysymysmerkin, mutta ei sitä oikeasti kiinnostanut yhtään ja sain jatkaa matkaani sisälle terminaaliin.

    • Reply Mikko 10.8.2021 at 13:36

      Jep, se on hieno kaupunki. Itse otettiin lennot Lufthansalla ja vielä verhon paremmalta puolen (kaverilla oli voucher toissa kevään perutulta lennolta businekseen, niin en viittinyt jäädä itse hörppimään vettä kun toinen vetää sampanjaa). Ja hintaero kun oli 160€ niin ei tarvinnut hirveesti mietiskellä.

      Samaa mieltä tuosta matkustamisesta: hyviä puolia on nuo mainitsemasi ja vähän sellainen vanhan ajan spessumeininki siihen on taas hetkeksi palannut, ainakin Suomessa (muualla maailmassahan ihmiset kyllä matkustaa). Ja hinnathan ovat edullisia, edelleen. Toisin kuin esim. Hesarin kaikkitietävät (turhan)toimittajat meille koronapäissään etätyöpisteiltään viime vuonna povasivat.

    • Reply Anssi 10.8.2021 at 16:14

      Kyllä vain, Itä-Afrikka on ehdottomasti kehittyneempi.

      Minä myös vihaan tätä proopuskasirkusta (kukapa ei!). Trusted Travelleria, qr-koodia, nuhatodistusta, koronapassia… Olen kevään ja kesän aikana moneen otteeseen lukenut esimerkiksi Ruandan koronasääntöjä turisteille, mutta joka kerta olen lopettanut kesken. Sen verran sekavaa ja monimutkaista. Ei ole sen arvoista, kun on maita, joihin saa vain mennä (pelkällä nuhatodistuksella).

      Mitä tulee lentojen hintoihin, niin pääosin lennot kieltämättä melko samanhintaisia. Onneksi. Komoreille löysin mielestäni sen verran edulliset hinnan, että jo sen vuoksi oli pakko matkustaa. Sen sijaan olen huomannut, että tuonne Länsi-Afrikan suuntaan ei ole enää halpoja lentoja. Ehkä lennot eivät ole vielä palautuneet koronaa edeltävälle tasolle…

      Hyvä, kun Kenia päästi Danielin pois sieltä! 😀

      • Reply Daniel 11.8.2021 at 17:27

        Ruandalla on mun mielestä ihan selkeät säännöt, kuten asiaan kuuluu. Se taitaa olla Afrikan järjestelmällisin maa. Täällä on ohjeet: https://www.rbc.gov.rw/fileadmin/user_upload/annoucement/Info%20note%20for%20passengers%20arriving%20in%20Rwanda.pdf

        Eli lomake https://travel.rbc.gov.rw/travel/ ja 72 h vanha PCR maahan tullessa, sitten lentokentällä otetaan testi, jonka tulosta pitää odottaa hotellihuoneessa max. 24 h, sitten saa liikkua vapaasti. Ja maasta poistumiseen tarvitaan Ruandassa otettu PCR. Maksavat ilmeisesti 60+50 USD eli ei mitenkään mahdottomasti.

        Uskaltaako sinne sitten lähteä, kun ne niiden testit saattaa näyttää positiivista, onkin jo eri juttu… Mutta muuten suosittelen kyllä Kigalia ihan ehdottomasti!

        Qatar Airwaysilta tuli tänään joku maili, jossa mainostavat lentoja Afrikkaan alkaen 439 €. En katsonut tarkemmin, minne niin halvalla pääsisi.

        Myös mä olen oikein tyytyväinen ja huojentunut, että pääsin pois Keniasta. Katselin äsken Drew Binskyn videota Banguista Youtubessa. Joku päivä vielä!

        • Reply Anssi 12.8.2021 at 17:56

          Kappas, oli mennyt kommenttisi tarkistettavaksi. Varmaan, kun oli noita linkkejä.

          Ruandassa pitää sitten tehdä pikatestejä aina hotelleja varten, Kigalista poistumista varten, kansallispuistoja varten ja ties mitä. Liikaa säätöä ja liian suuret riskit saada se positiivinen tulos sitten, kun kerran pitää usein testauttaa itsensä. Helppoa toki, jos pysyy vain Kigalissa. Näin se oli ainakin vielä keväällä.

          Tykkäisin varmaan itse enemmän Banguista, jossa ei varmaan ole säännöllisiä siivoustalkoita. 😀

    Leave a Reply