Suomen suurin matkablogiyhteisö

Autioita rantoja Mitsamioulissa ja Trou du Prophètessa

21.5.2021

Lentoni Anjouanilta laskeutui aivan aikataulussa jo puoli yhdentoista aikoihin aamulla, vaikka etukäteen olin ollut aika varma, että myöhässähän sitä perille tultaisiin. Eikä ihan vähääkään, kun afrikkalaisesta lennosta kyse. Onneksi olin väärässä. Terminaalin ovella sain käsiini ruiskauksen käsidesiä, kuten myös saapuessani Komoreille ja Anjouanille. Mutta toisin kuin Anjouanille saapuessani, täällä pääsaarella en joutunut täyttämään minkäänlaisia maahantulokaavakkeita. Kävelin ulos terminaalista, sillä tavoitteenani oli pyydystää puskataksi (eli kimppataksi) 18 kilometrin päähän Grande Comoren saaren pohjoisosaan Mitsamiouliin. Sitä varten on käveltävä RN 1 -tien varteen, joka kulkee pääkaupungista Moronista pohjoisen Mitsamiouliin lentokentän ohi. Kävelin tien varteen kai väärää reittiä pitkin, sillä lentoasema-alueen laidalla vastassa oli vain ruosteinen portti, joka oli suljettu ruosteisella lukolla. Onneksi lentoaseman aita on matala, joten kiipesin ylitse muina miehinä sen kummemmin miettimättä. Kukaan ei huudellut perään, eikä varmaan edes hoksannut minun poistuneen alueelta epävirallisempaa reittiä.

Mitsamioulin keskustaa puolenpäivän kuumuudessa.

Mitsamioulin ranta on miltei roskaton.

Komoreilla, kuten myös liki kaikkialla Afrikassa, jokainen auto on potentiaalinen puskataksi, joten oli vain asettauduttava oikealle puolelle tietä ja heilautettava kättä auton lähestyessä. Tietenkään citymaastureiden ja vastaavien eliitin omistamien autojen kohdalla ei kannata kättään heilautella, mutta sellaisia Komoreilla ei onneksi ole liikaa. Kaksi ensimmäistä autoa olivat täynnä ja vain vilkauttivat valoja ohi pyyhältäessään. Kolmannessa puskataksissa oli tilaa, mutta määränpää oli väärä. Neljännessä autossa oli vain yksi matkustaja ja nyt suuntakin oli oikea. Matka Mitsamiouliin maksaa 500 frangia (n. 1,02 euroa) ja se maksetaan vasta perillä. Kuljettaja ei käyttänyt maskia, eikä sitä todellakaan käyttänyt myöskään voimakkaasti yskinyt satavuotiaalta näyttänyt vanha rouva. Parinkymmenen minuutin matka eteni reipasti vauhtia, sillä tie lentoasemalta Mitsamiouliin on upouutta asfalttitietä ja helposti maan parhaimmassa kunnossa oleva tieosuus. Tie on pantu kuntoon turisteja ajatellen, sillä juuri Mitsamiouli on tämän maan tärkein turistikohde. Komorit haluaa matkailijoilleen vain parasta.

Puskataksi oli tullut täyteen matkan varrella ja perillä Mitsamioulissa meitä matkustajia oli neljä. Pois pääsee missä tahansa ja minä tahdoin pois heti, kun mielestämme saavuimme Mitsamioulin pikkukaupungin keskustaan. Lämpötila oli reilusti yli kolmenkymmenen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vettä oli saatava ensimmäisenä, koska Komorien sisäisessä lentoliikenteessä vesipulloja ei sallita. Juuri muuta turistia kiinnostavaa ei kaupungin pikkukaupoissa myydäkään. Paitsi ehkä maapähkinöitä ja pieniä keksipaketteja. Kiertelin hetkisen Mitsamioulin pienessä keskustassa: kävin kauniilla hiekkarannalla (joka oli poikkeuksellisesti liki roskaton), katsastin torin, puiston ja moskeijan ulkoapäin. Paikkakunnan leipomon tarjonta käsitti ainoastaan viisi kappaletta suuria vuokaleipiä, joita ei ollut mahdollista puolittaa. En ostanut. Leipää ei ollut myöskään Mitsamioulin parhaimmin varustellussa kaupassa, Karibu Marketissa. Komorit on merkillinen entinen Ranskan siirtomaa, kun jopa patonkia on mahdotonta löytää. Ostin tölkkisardiineja ja sipsejä, sillä ajattelin mennä piknikille rannalle. Juuri muuta hyödyllistä ei ollut Karibu Marketissakaan.

Maloudjan rannan palmuja.

Maloudjan rantaa.

Komorien majoitustarjonta on ohut, eikä varsinkaan etukäteen internetistä varattavissa olevia vaihtoehtoja ole kuin kourallinen. Paras valikoima ainakin Grande Comoren pohjoisosan osalta on Airbnb:ssä, jossa vaihtoehtoja on kaksi. Kumpikaan näistä ei ole aivan Mitsamioulissa. Halusin ehdottomasti majoittua kaupungin itäpuolella sijaitsevassa Trou du Prophètessä, joka näytti kuvissa kuvankauniilta poukamalta. Matkaa sinne olisi parisen kilometriä, jonka ajattelin kävellä rantoja pitkin mikäli vain mahdollista.

Täällä osassa Komoreja sijaitsee maan ehkä tunnetuin ranta, Galawa. Ranta on toissijaisesti tunnettu siitä, että vielä 1990-luvulla siellä sijaitsi maan suurin työnantaja, suuri Le Galawa Beach Hotel -niminen hotellikompleksi, joka houkutteli pääasiassa ranskalaisia turisteja rantalomalle ja työllisti siinä sivussa suuria määriä siivoojia, kokkeja, tarjoilijoita, taksikuskeja, prostituoituja, oppaita, kaupustelijoita ja ties mitä. Sitten eräs presidentti (joko väistyvä tai juuri valittu) päätti viisauksissaan purkaa koko laitoksen. Varmaan se oli vastoin islamia tai jotain vastaavaa. Mutta ensisijaisesti ranta ja ehkä koko Komoritkin tunnetaan parhaiten maailmalla 23. marraskuuta 1996 lennetystä Ethiopian Airlinesin lennosta 961. Lentokone oli matkalla Addis Abebasta Nairobiin, mutta vankilasta vapautunut etiopialaiskolmikko päätti kaapata koneen ja ”pommilla” uhaten tahtoivat kapteenin lentävän aina Australiaan asti. Polttoaine ei riittänyt tietenkään Australiaan saakka ja kone syöksyi veteen Galawa-rannan edustalla. Rannalla lojuneet turistit taltioivat syöksyn videolle ja se löytyy Youtubesta. Syöksyssä kuoli 125 henkilöä, mutta eloonjääneitäkin oli 50. Koneen moottorit ovat kuulemma yhä meressä ja niihin voi tutustua snorklausretkillä. Itse olisin ehdottomasti mennyt katsomaan, jos aikaa olisi ollut päivä enemmän.

Google Mapsiin ei täysin voi luottaa Komoreilla ja luulin kuvankauniille rannalle päästyäni ja piknikin aloitettuani, olevani nyt tuolla ”kuuluisalla” Galawan rannalla. Myöhemmin kuulin, että oikeasti olin ollut Maloudja-nimisellä rannalla parin sadan metrin päässä Galawasta länteen. Maloudjallakin on joskus ollut jonkinlainen bungalowkylä turisteille, mutta siitä ei ole pidetty huolta ja nyt siellä ei länsimaalainen rantalomailija enää missään tapauksessa yöpyisi. Tämä paikkojen rappeutuminen ja kunnossapidon puute ovat ajaneet Mitsamioulin matkailun alamäkeen. Miksi tulla Komoreille rantalomalle, kun Seychelleillä ja Mauritiuksella saa samat rannat, sään ja luonnon. Lisäksi niissä saa tasokkaan majoituksen, jota Mitsamioulista ei saa. Tähän on kuulemma tulossa muutos, sillä nykyhallitus on taas aikeissa rakentaa Galawalle luksushotellin. Rakennuskontteja oli jo tuotu lähipusikoihin, mutta muuten Galawa oli toukokuussa 2021 edelleen luonnontilassa. Rannalla oli yksi valkoinen auringonpalvoja, kun kävelin sen poikki.

Galawan rannan edustalle syöksyi vuonna 1996 Ethiopian Airlinesin lentokone.

Galawa toisesta suunnasta.

Olin nyt saapumassa Trou du Prophèteen, joka on matala ja suojainen merenlahti. Sen pohjukassa on kaksi melko korkeaa kallionlohkaretta, joiden päälle profeetta Muhammedin kerrotaan laskeutuneen. Nimi ”Trou du Prophète” on ranskaa ja tarkoittaa kai ”profeetan reikää”. En nyt ihan ymmärrä, että mitä ihmeen reikää. Toisaalta en ymmärrä montaa muutakaan asiaa Komoreilla.

Kävelin poukaman toiselle laidalle etsiessäni Airbnb-majapaikkaani, joka on ranskalaisen Sylviane-rouvan omistama mökki. Nyt ensimmäistä kertaa olisin tarvinnut komorilaista simkorttia puhelimeeni. Suomalainen liittymä ei edelleenkään tietenkään toiminut. Löysin alueelta uudehkon mökkikylän, jossa ei myöskään ollut ketään paikalla. Palatessani takaisin päin, eräs mies sattui kävellä vastaan ja osata jopa sujuvaa englantia (ilmeisesti oma ranskani oli niin kauheaa, että hän vastasi englanniksi). Siellähän se Sylvianen mökki olisi pusikossa, menet siitä vain kahden tamarindipuun välistä ja niin edelleen. Mutta miltä näyttää tamarindipuu? Mies kertoi, että tuo näkemäni kyseinen mökkikylä on uusi ja että voisin tulla sinne yöksi, jos Sylvianen paikka ei miellyttäisi. Kaikki kuulemma sisältyy hintaan, jota en kysynyt. Kehotin mainostamaan mökkikylää jossain, sillä nyt ainakaan kukaan ulkomaalainen ei paikasta tiedä mitään. Edes joku Facebook-sivu olisi paikallaan. Lopuksi mies vielä lähti kaupittelemaan hajuvesiä minulle. Oli ainakin jasmiinia, vaniljaa ja toki myös ylang-ylangia.

Trou du Prophèten poukama.

Kalastajien veneitä Trou du Prophètessa.

Kivipaasia, joiden päälle paikallisten mukaan profeetta Muhammed ilmestyi.

Löysin Sylvianen tontiltaan muutaman kymmenen metrin päästä rantaviivasta. Reilu 60-vuotias ranskalaisnainen ei ollutkaan mikään hippi, vaan täysin normaali eurooppalaisnainen. Hän löysi Komorit vasta muutama vuosi sitten rantalentopalloharrastuksensa ansiosta ja ihastui alueeseen kovasti. Niinpä hän osti pienen tontin ja on pitänyt sen pitkälti luonnontilassa. Nainen asuu nykyisin pääosin juurikin täällä, sillä hän on englanninopettaja, työ hoituu etänä ja elämä koronaviruksen takia on helpompaa Komoreilla. Oppilaansa ovat Euroopassa. Sylviane on rakentanut erilaisista luonnonmateriaaleista ja muusta löytötavarasta kauniin pikkuisen mökin, jossa on sänky, tuoli, pöytä, varastotilaa ja jopa sähköt. Lattia on pikkukiviä. Suihku on ulkoversio ja vesi talteen kerättyä sadevettä. Nykyinen mökki taisi olla lähes täysin uudelleenkyhätty maaliskuun 2019 sykloni Idain takia. Sykloni oli ensimmäinen tämän kokoluokan hirmumyrsky Komoreilla 50 vuoteen. Paljon puita kaatui ja tuhoa syntyi täällä Trou du Prophètessakin. Ei elämä Komoreilla muutenkaan aivan ruusuilla tanssimista ole ollut, vaikka ihmiset pääosin ovatkin sydämellistä ja mahtavaa porukkaa. Eikä ihmisiä kuulemma kiinnosta se fakta, että nainen tulee entisestä siirtomaaisäntävaltiosta. Kuitenkin pian tontin ostamisen jälkeen jokin miesporukka oli vieraillut paikalla ja hakannut naisen viidakkoveitsien käsiosilla pahaan kuntoon. Sylviane kertoi myös järjestäneensä lautapelejä ja muita leluja läheisen Mwemboiboinin kylän kouluun. Säännölliset lautapeli- ja leikkihetket olivat olleet suuri menestys ja lasten silmät olivat suorastaan sädehtineet. Tällaiselle toiminnalle pantiin toki stoppi, kun joidenkin lasten vanhemmat eivät tykänneet ei-muslimin olevan tekemisissä lastensa kanssa.

Tontilla hääräili myös nelikymppinen paikallinen mies Micky, joka autteli Sylvianea rakennustöissä ja tuntui hengailevan paikalla ihan muutenkin. Micky on rastafari ja pitää Le Baobab Magique -nimistä ravintolaa majapaikan välittömässä läheisyydessä. Mutta koska turisteja ei ole, ei ole oikein asiakkaitakaan. Eikä paikka siis ole auki kuin tilauksesta, mutta tilaus onnistunee helposti, sillä mies asuu ravintolassaan. Sovimme, että hän loihtii minulle illallisen myöhemmin samana päivänä. Micky puhuu hyvää englantia ja toivoi kovasti matkailijoita Komoreille. Hän ei pitänyt suunnitelmasta rakentaa uusi luksusresortti Galawa-rannalle 10 minuutin kävelymatkan päähän hänen ravintolastaan. Hänestä Komorien pitäisi panostaa ennemminkin reppureissaajiin, jotka eivät vietä koko lomaansa hotellikompleksin aitojen sisällä ja syö all inclusive -buffetistaan. Micky on nähnyt ja kokenut entisen Le Galawa Beach Hotelin ja tietää mistä puhuu. Kielitaito on ilmeisesti noita peruja, sillä Sylvianen mukaan seudulla on paljon Mickyn ikäisiä miehiä, jotka osaavat eurooppalaisia kieliä italiasta, espanjasta ja englannista lähtien.

Viimeisen yön majoitukseni Trou du Prophètessa. Sylviane yöpyy Airbnb-vieraiden sattuessa paikalle vasemmalla näkyvässä, vielä keskeneräisessä kupolissa.

Apinanleipäpuu Trou du Prophètessa.

Pulahduksen jälkeen kävelin uudelleen Galawa-rannalle ja siellä vastaan käveli Rachid-niminen matkamuistokauppias-opas. Sujuva englanti oli hänelläkin edelleen hallussa, vaikka en oikein uskonut miehen puheita siitä, että matkailijoita oikeasti tänne Mitsamioulin rannoille näinä päivinä eksyy. Rachid yritti kaupitella minulle hajuvesiä, t-paitoja, simpukkakaulakoruja, vaniljatankoja (jotka olivat pyörineet repussa niin kauan, etteivät enää tuoksuneet vaniljalta) ja jopa pikkuista puista krokotiilipatsasta. Komoreilla ei ole krokotiileja. Aistin lievää epätoivoa miehestä, jostain olisi saatava elanto perheelleen. Valitettavasti minulla ei ollut rahoja mukana rannalla ja lisäksi olin ostanut tuliaiset (neilikkaa, kanelia ja mustapippuria) jo Mohélin saarelta. Rachid olisi järjestänyt myös kuljetukset ja lähtenyt oppaaksi, jos olisin tahtonut lähteä johonkin lähikohteeseen tutustumaan. Tai vaikkapa valloittamaan Grande Comorea hallitsevan Karthala-tulivuoren. Aikani oli käymässä vähiin ja tahdoin vain pysytellä viimeisen iltani näillä rannoilla.

Illan pimennyttyä siirryin Mickyn Le Baobab Magiqueen. Micky oli valmistanut ruoan läheisessä Bob Denardin talossa, jossa ilmeisesti kävi päivätöissä kokkina. Bob Denard ansaitsee maininnan tässä yhteydessä, sillä tämä nyt jo edesmennyt ranskalainen palkkasotilas on Komorien lähihistorian tärkeimpiä henkilöitä johdettuaan useita vallankaappausyrityksiä Komorien hallintoa vastaan. Osa onnistui ja presidenttien päitä putoili. Yrityksistä neljä epäonnistui. On puhuttu, että Bob Denard tosiasiallisesti johti Komoreja saarilla touhuillessaan, kansalaisuuden hankittuaan ja muslimiksi käännyttyään. Virallinen johtaja hän ei toki ollut. Ympäri maailmaa Vietnamista, Angolasta, Beninistä ja Rhodesiasta lähtien hämmentänyt palkkasotilas Denard kuoli alzheimeriin vuonna 2007 takaisin katolilaiseksi kääntyneenä. Hänen Komorien-talonsa on edelleen pystyssä ja upealla paikalla!

Illalliseni Le Baobab Magiquessa. Vielä 50-60 vuotta sitten komorilaiset käyttivät suurta simpukankuorta lautasenaan, kuten minä nyt.

Vain yhden yön kukkiva kukka.

Illallisen päätyttyä siirryin Sylvianen tontille, jossa hän touhuili vuotavan suihkun kanssa. Trou du Prophète kärsii vesipulasta, eikä yhtään pisaraa olisi varaa menettää näin kuivalla kaudella. Nainen kierrätti minua ympäri tonttiaan katsomassa mitä erilaisimpia luonnonihmeitä: kaksi kissaa oli hiljattain adoptoinut Sylvianen omakseen ja nyt kissojen ruokalautasella oli jokailtainen erakkorapuinvaasio! Erakkoravut liikkuivat vikkelästi pois lautaselta, kun sinne osoitti taskulampulla. Tontilla kasvaa myös erikoinen kasvi, joka kukkii ainoastaan yhden yön ajan. Sen nimestä ei Sylvianekaan ollut tietoinen. Kun sitten vetäydyin nukkumaan, ei uni tullut välittömästi, sillä mökin seinien välissä kävi kuhina. Liskot siellä luultavasti touhuilivat. Aamuyöllä ulkohuussiin mennessäni pöntössä vastassa oli jonkinlainen hiiri. Se ei sieltä omin avuin päässyt ulos, enkä itsekään sitä avustamaan ryhtynyt. Sylviane kai oli eläimen vapauttanut herättyään.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Daniel 9.8.2021 at 20:56

    Joku on Mitsamioulissakin saanut töitä maalaamalla jalkakäytävän reunakivet musta-valkoisiksi, ihan niin kuin Afrikassa kuuluu!

    Rannat on kyllä upeita! Profeetan reikä näyttää kovin puhtaalta. Mutta toi Sylvianen majoitus, en tiedä olisinko kestänyt siellä yötäkään. Nälkä ainakin olisi jäänyt!

    • Reply Anssi 9.8.2021 at 21:48

      Jep, kiinnitin samaan huomiota. Maanosassa maanosan tavalla!

      En minäkään ehkä toista yötä olisi tuolla viihtynyt olla, sen verran vilkasta liikehdintää oli seinien välissä ja ties missä, huhhuh! Sun pitää odottaa, että saavat luksusresortin valmiiksi tuolla Galawan rannalla. Muuten tuolla ei taida kovin säädyllistä majoitusta olla tarjolla 😀

      • Reply Daniel 9.8.2021 at 21:57

        Taidankin mennä N’Djamenaan, siellä olisi oikein siistin näköinen 4 tähden hotelli reilun kilsan päässä keskustasta ja suunnilleen sata metriä lentokentän ovelta. Ei tarvitsisi edes murehtia lentokenttäkyydin järjestämistä!

        • Reply Anssi 9.8.2021 at 22:05

          No etkä mene! Minäkin haluan! Mutta mistä viisumi? 6 vuotta sitten yritin saada kutsukirjettä viisumiani varten tuloksetta. Mitenköhän tuota 7 päivän karanteenia toteutetaan siellä…

          • Daniel 9.8.2021 at 22:18

            En menekään. Luin niitä IATAn sääntöjä ja ei tuonne vielä voi mennä. Keski-Afrikan viisumin muuten saisi Kaivopuistosta. Ranskan suurlähetystö myöntää sinne, Burkina Fasoon ja Djiboutiin viisumeita nähtävästi.

            Bangui vaikuttaa muutenkin mukavammalta kuin N’Djamena. Ja sielläkin olisi joen takan toinen valtio. Olisi hauska käydä Zongossa!

  • Reply Anssi 10.8.2021 at 15:42

    Pitää vielä odottaa. Tsadin kohdalla varmaan tavallista pidempään, kun tuntuvat olevan suht vauhkoina verrattuna moneen muuhun Afrikan maahan.

    Zongoon ehdottomasti! Ehkä munkin pitäisi matkustaa Kamerunin läpi Dzanga-Sanghaan ja sieltä sitten Banguihin ja lopulta Zongoon. Uskaltaisikohan sieltä jatkaa… 😀

  • Leave a Reply