Split

Reilillä Kroatiassa: yöjunalla Splitiin

Moikka!

Meillä oli ollut suhteellisen selkeät suunnitelmat koko alkureilin ajan, mutta Zagrebin jälkeen meillä ei ollut mitään käryä minne haluttaisiin siitä jatkaa. Meillä oli mahdollisuuksia lähteä siitä moneenkin suuntaan, pohdittiin esimerkiksi Unkaria, Pécsiä ja Budapestia. Meidän yks kaveri oli käynyt Pécsissä ja kehunut paikkaa, ja sieltä ois hyvin päässyt jatkamaan vielä Bosnia ja Herzegovinaan ja Montenegroon, jotka oli meillä suunnitelmissa Kroatian jälkeen. Myös Pula ja Istrian alue kutkuttelivat, mutta yllätyttiin kuinka super huonosti Zagrebista oli sinne  junayhteyksiä, joten sekin skipattiin.  Loppujen lopuksi päädyttiin sitten sinne Splitiin, koska se oli nopeasti päätettynä helpoin paikka jatkaa. Vaikka minä ennen matkaa vannoin ”että minähän en sinne Splitin turistirantahelvettiin lähde”, mutta hei, never say never. Moni on kehunut Splitiä ympäröiviä saaria esimerkiksi Bračia ja sen kauniita kirkkaita vesiä, joten niiden perässä lähdettiin etelämpään.

Me vietettiin vain yksi yö Splitissä, joten mun tämän postauksen kokemukset on lähinnä rajoittuneet Marjanin kukkulalle kiipeämiseen ja Kasuni Beachiin.

Pieni tarina juna-asemalta. Istuskeltiin siinä juna-aseman lattialla ja syötiin eväitä, kun huomattiin erään miehen hyppäävän junasta asemalle. Meitä huvitti hirveästi, koska tää mies juoksenteli ympäri juna-asemaa parin kitaralaukun, muutaman muun laukun ja pahvilaatikossa olevan kissan kanssa! Siinä kohtaa mua eniten hämmästytti miten hän oli saanut kissan, nimenomaan kissanpennun, pysymään pahvilaatikossa koko matkan ajan. Mies tuli meidän luokse kysymään saiko hän jättää tavaransa hetkeksi siihen, kun hän kävi hakemassa itselleen ja kissalleen jotain safkaa. Me nyökkäiltiin huvittuneina, että juujuu. Kun mies palasi hän sanoi tsekkaavansa mihin junaan hänen tulisi mennä ja pyysi mua katsomaan kissaa. Siinä minä juna-asemalla tyytyväisenä silittelin kissaa ja lopulta tarjouduin myös kantamaan sen junaan miehen apuna. Se oli kuulemma hänen kämppiksensä kissa, mutta se miksi se oli hänellä ja mihin hän oli menossa, ei ollut meillä mitään hajua. Toivon vaan että kissimirri pysyi mukana koko matkan ajan.

Sitten otettiin yöjuna Splitiin ja se jos mikä oli elämys.

Yöjuna Zagrebista Splitiin kesti n. 8 tuntia, ja se tarkoitti kuuden hengen hytissä, ilman lakanoita ja ikkuna auki nukkumista. Kuulemma tälle matkalle ois ollut myös kertakäyttölakanoita tarjolla, mutta kuulin jälkeenpäin Suomessa asuvalta kaverilta, joka saman junamatkan kokeneena osas sanoo, ettei ne lakanat varmaan olis olleet yhtään paremmat. Nukuin mun lenkkareiden päällä, pyyhe aluspeittona ja kimono peittona ja pelokkaana laukku tiiviisti kainalossa. Thank god meillä ei tolla matkalla ollut mitään passitarkastuksia, niin vähän vähemmällä heräilyllä selvittiin. Vinkvonk muuten muille reissaajille, yöjunissa konduktööri nappaa sun reilipasssin/lipun mukaansa yön ajaksi ja palauttaa ne sulle aamulla ennen kun saavutaan määränpäähän. Meille tää tuli aluksi yllätyksenä.

Jaettiin junahytti kroatialaisen miehen ja reilaajapariskunnan kanssa. Tää kroatialainen kertoi olevansa menossa kaupungista viikonlopuksi bilettämään Splitiin ja siinä yhdessä naureskeltiin hytin pientä kokoa. No, mutta matkasta selvittiin ja junan vessakin veti ainakin välillä!

Yksi yö SplitissäSplit, Situs hostel

Yöjunasta selvittiin ja saavuttin vähemmän hyvin levänneinä aikaisin aamulla Splitiin. Raahauduttiin toiveikkaina hostellille josko oltais päästy heittämään tavarat sinne. Kukaan ei avannut meille ovea, joten mentiin suoraan aamupalaleiville pohdiskelemaan päivän ohjelmaa. Hostellimme oli Situs hostel,  vähän ehkä kauempana vanhasta kaupungista, mutta ihan käveltävän matkan päässä. Se kustansi meille 24 euroa, ei halvin, mutta Splitin hintatasolla aika edullinen. Meitä vähän nauratti hostellin pitäjä Petar, jota oli moni kehunut maasta taivaisiin booking.com:issa, mutta mun silmiin hän vaikutti vähän oudolta hiipparilta, joka pitää hostellia yksin 24h eikä nuku ollenkaan. 😀 Hän myös vahingossa otti mun passin vakuudeksi, että maksetaan lähtiessä, vaikka maksettiin jo etukäteen. Olin jo ehtinyt pelästyä, että olin hävittänyt mun passin. Eli vähän hajamielinen tyyppi, mutta ei hostellissa muuten ollut moitittavaa.

Marjanin kukkula ja Kasuni Beach

SplitSplitsplit split

Harmi, että mulla ei oo hirveästi kuvia Splitistä, mutta ainakin on vähän jotain laittaa tekstin oheen. Marjanin kukkulalta näkymät.

Päätettiin siinä leipiä nakertaessa, että lähdetään kapuamaan Marjanin kukkulalle ja tottakai päätettiin lähteä kiipeämään sinne päivän kuumimpaan aikaan. Noh, colaa ja suklaapatukkaa naamaan ja menoks! Heti portaiden alkupäässä jäätiin ihmettelemään jotain ja törmättiin  keski-ikäisiin suomalaisiin kanssamatkustajiin ja vedettiin pienet small talkit ja toivotettiin hyvää matkaa.

Kukkulalle selvittiin ja sielläkään ei vältytty suomen(ruotsin) kuulemiselta. Lepäiltiin ylhäällä hetki ja muisteltiin, että oltiin luettu, että jossain tässä ” kukkulan juurella” sijaitsee yksi Splitin parhaimmista rannoista, Kasuni Beach. Alettiin tutkia karttaa, oliko kukkulalta mahdollisuus päästä suoraa reittiä sinne. Noh, suorinta reittiä emme löytäneet, mutta biitsille selvittiin. Alasmenossa taisi kyllä jonkun aikaa kestää, ehkä noin tunnin verran, koska tie oli sen verran mutkittelevaa ja kiemurtelevaa. Mutta oli palkitsevaa hypätä viileään veteen kaiken sen uurastamisen jälkeen. Ja mä tietenkin heti sain jonkun naarmun jalkaani, enkä uskaltanut sen jälkeen enää mennä veteen merisiilien pelossa. Hankin seuraavana päivänä uimakengät, joita käytin sitten loppureissun aikana yhteensä nolla kertaa.

Ainoakainen kuva rannasta löytyi Eevan puhelimesta ja tässä se on varpaineen ja kaikkineen. Toisessa kuvassa oltiin viinillä erään ravintolan portailla ja meistä se oli ihanan epävirallista kaikkien valkoisten pöytäliinojen vieressä. Tarjoilija jopa tarjosi meille ystävällisesti pöytäpaikkaa, mutta me fiilisteltiin niin paljon portailla istumista, että kieltäydyttiin 😀 

Päätettiin rannalta lähtiessä, että ollaan niin mukavuudenhaluisia, että tilattiin uber, mutta se – ja pari muutakin kyytiä, jotka tilattiin- eivät ikinä löytäneet perille.  Varmaankin rannan parkkipaikan ahtauden takia. Noh, meidän onneksi läheiselle pysäkille tuli bussi ja päästiin heti siitä syömään kaupungille. Illalla mentiin vielä hieman haahuilemaan kaupunkiin, olihan lauantai, mutta lähinnä oltiin sen junassa nukutun yön jäljiltä liian väsyneitä juhlimaan ja tunsimme itsemme hieman alipukeutuneiksi muiden hyvin laittautuneiden juhlijoiden seassa.  Aamulla sitten suhteellisen aikaisin jo otettiin lautta kohti Bračia.

Joten siis: Split ei ollut ehkä sitä, mitä haen lomalta, mutta loppujen lopuksi en tainnut antaa sille myöskään mahdollisuuksia.  Parin päivän kaupunkivisiitin jälkeen ehkä paha sanoa, onko turismi täysin turmellut Splitin vai oliko se vaan mun silmissä. Splitissä kuitenkin on myös mahdollisuus aktiviteeteille eikä vaan rantailulle ja shoppailulle, mekin aluksi oltiin mietitty melonta/ cliff jumping retkeä Splitistä, mutta kipeys oli yöjunan jälkeen ottanut vallan. Yhden ravintolavinkin voin antaa, Corto Maltese- ravintolassa käytiin rinkkojen kanssa istumassa jääteellä ( mistä ei oikein tykätty että vain juotiin lounasaikana), mutta ihastuin paikan tunnelmaan ja sisustukseen!

Splitin jälkeen suuntana ihana Brac, joka ihastutti kauniilla maisemillaan ja rauhallisuudellaan!

Chao!

Lue myös: Kroatia viikossa – Eka stoppi Zagreb 

Previous Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Anna 28/10/2018 at 20:25

    Kiinnosti lukea tämä postaus lähinnä siksi koska halusin kuulla mitä ”valittamista” sinun mielestäsi on koska itse tykkäsin paikasta. Mutta en sitten tekstin perusteella ihan saanut kuvaa että miksi Split ei sitten ihastuttanut. 🙂 Muutenkin yleensä yhden yön perusteella on vaikea saada kuvaa kaupungista. Varsinkin jos on takana tuollainen hikinen yö junassa. 😀

  • Reply Anni | Rajatapaukset 29/10/2018 at 18:52

    Split oli minusta ihan jees, siinä oli omat puolensa, mutta ei nyt mikään niin ihmeellinen paikka että kovasti haluaisin sinne uudelleen. Huvittaa se että minullekin on jäänyt mieleen kuinka vaikea oli päästä Marjanin kukkulalta rannalle, en ainakaan itse hahmottanut reittiä ollenkaan 😀

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa 31/10/2018 at 22:16

    Mulle jäi Dubrovnikista kans vähän tyhjä olo. Olihan se kaunis mutta se fiilis ja tunnelma puuttui kaupungista täysin! Olisko Splitissä se sama?

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.