Ko Lanta- ruokamyrkytys ja snorklausta

Pysähdyttiin 4 saaren – tourilla Koh Ngain pikkusaarelle syömään ja ihailemaan sinistä vettä. Söpöjä mökkikyliä oli ihan rannassa ja vesi oli todella kirkasta. 

Moikka!

Oltiin Krabin jälkeen vähän hukassa minne päin suunnataan ennen Full Moon- bileitä ja Phangania, ja mietiskeltiin jopa Malesiaan tai Chiang Maihin lentämistä. Nyt jälkikäteen pohdiskelin, että olisin Full Moonien sijaan ehkä mieluummin mennyt Chiang Maihin ja isompiin kaupunkeihin, koska rantakohteissa ymmärsin taas kuinka kaupunki-ihminen olen. Ja tätä vaihtoehtoa ei edes aiemmin ajateltu ja majoituskin oli varattu Koh Phanganille niin ei viititty sit rampata ees taas pohjoisesta etelään. Lennotkin olisivat menneet yli budjetin rinkkojen kanssa, mut hei oli ne kuubileetki näkemisen arvoiset!

Koko päivä auringossa veneellä= kaikkien iho hohkaa punaisena ja kipeenä illalla.

Koh Lantalle mentiin siis ja heti ekana päivänä siellä Larille iski kova vatsatauti, joka myöhemmin diagnosoitiin ruokamyrkytykseksi, joten eka yö vietettiin hostellidormin sijaan privahuoneessa klinikalla. Oli kuin hotellihuoneessa olisi ollut, iso sänky, oma kylpyhuone, TV, vesipulloja ja vedenkeitin. Ainoot klinikavibat tuli, kun joka tunti hoitaja kävi tsekkailemassa Larin letkut ja lääkkeet (mä tietty aina säpsähdin hereille) .Yleensä ruokamyrkytys menee yhdessä yössä ohi, koska keho pumpataan yöllä täyteen lääkkeitä ja antibioottia ja Larinkin kohdalla kaksi päivää lepoa riitti. Onneksi joku thaimaalaismies hostellilla oli neuvonut menemään klinikalle heti, kun olo huononee, koska ei välttämättä itse oltais tajuttu mennä sinne niin nopeasti. Hoitajat olivat tosi asiallisia, mutta elehtivät hauskalla tavalla käsillään. Esimerkiksi Larin sykettä mitatessa lääkäri huudahti ”oi oi oi , very high, very high”. Mieltä paransi, kun saatiin Angry Birds-peitto tutkimushuoneessa <3

Snorklailemassa ja Emerald Cave

Varattiin 4-saaren tour pitkähäntäveneellä hostellin kautta. Hinta oli vähän edullisempi ~19 euroa, mutta huomas kyllä et mikään varsinainen snorklausreissu se ei ollut, koska pysähdyttiin vain kaksi kertaa snorklailemaan. Mulle se riitti, sillä olen lähinnä tuntenut pakokauhua laittaessani maskia ja snorkkelia päälle, mutta nyt ylitin itseni ja oikeasti tungin pääni veteen ja kykenin hengittämään putken läpi ( vaikkakin hyvin raskaasti ja vain lyhyitä aikoja) , mutta se on enemmän mitä oon aiemmin tehnyt. Olin kyllä vähän paniikissa ennen veteen hyppäämistä, mutta tiesin et mun on pakko koittaa, että pääsen mun syvävesipelosta eroon. Made it!

Kuten kuvista näkyy Emerald Cave itsessään ei ollut kovin kuvauksellinen paikka johtuen sen ruuhkaisuudesta. Itse paikalle uiminen pimeässä luolassa jonossa monen muun kanssa sen sijaan oli huvittavaa. Mietin myös, että olikohan vedessä jotain pieniä meduusoja kun iholla tuntui pieniä, kuin nokkosen pistoksia, mutta mitään jälkeä ei jäänyt. Ja senkin takia oli hieman epämiellyttävää uida pimeässä miettien mitä kaikkea sieltä pinnan alta löytyy.

Long Beachilla auringonlaskua tsekkailemassa. Melinakin vihdoin osti sen kookoksen, josta se on koko reissun ajan höpöttänyt.

Tällä hetkellä matkataan Phanganilta 18 tuntia Bangkokiin ja nyt meidät törkättiin kahteen eri bussiin, niin että Melina on toisessa omien ja Larin kamojen kanssa ja me istutaan Larin kanssa eri bussissa. 😀 lisäks oli hieman sählinkiä taksin kanssa Phanganilla ja siellä, kun selvittelin mikä taksi on meidän, taksikuski tuli luokseni ja törkkäsi puhelimensa mulle ja joku mies toisesta päästä kyseli meidän matkatoimiston nimeä jne. Selvis kuitenkin, että on oikea taksi ja eiku menox. Mutta joka kerta se menee niin, kun itse olet ajoissa niin kuljetus on myöhässä ja päin vastoin, haha.

Rosoliina

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.