Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

kylpylä

Rentoja hetkiä ja nautiskelua Eglès Sanatorijassa Liettuassa

Mikä olisikaan tervetulleempaa kuin muutaman päivän tai viikon tauko hektiseen työelämään?

Vaikka lähdimme kaikessa rauhassa kotoa aamulla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää olimme jo lounasaikaan perillä Birstonasin kylässä 90 km Vilnasta! Tunnin lento ja saman verran hotellin kyydillä mukavasti ja joutuisasti halki Liettualaisen maaseudun ja olimme perillä.

Eglès Sanatorija on suuri ja moderni rakennuskompleksi jossa vanhimmat osat on 5v ikäisiä. Majoitustiloja on 3 rakennuksessa ja 4. on varattu hoidoille ja kylpyläosastolle. Sanatorijassa hoidetaan sekä kuntoutusta tarvitsevia asiakkaita sekä meitä jotka kaipaamme hetken nautiskelua, rentoutumista ja irtautumista arjesta.

Koko laitos ja hotelli on todella moderni ja hieno. Huoneet ovat tilavia ja kaikissa on oma parveke. Pakettiin kuului täysihoito ja buffetit oli todella runsaat. Ruokalajeja oli useita ja pidimme erityisesti kasvisruuista, ruoka noin yleisesti oli aika tuhtia ja juustoa löytyi niin makeista kuin suolaisistakin ruokalajeista.  Mineraalivettä oli saatavana juomapisteissä ympäri hotellia.

Vastaanotto antoi meille huoneittemme avaimet ja A4 kortin josta käy ilmi hotellin kartta, tärkein informaatio kuten aukioloajat sekä omat tietomme. Kortin toisella puolella on meille valmiiksi suunniteltu ohjelma 2 vuorokauden ajalle – oma lukujärjestyksemme yli 100:sta hoitovaihtoehdosta! Luimme rivi rivin perään ihanammilta kuulostavista hoidoista jotka odottivat meitä. Söimme pikaisen buffetlounaan hotellin ravintolassa ja vaihdoimme asumme kevyempiin, lukujärjestykseen kun oli merkitty myös sopiva asukin valmiiksi!

Ensimmäinen hoitomme oli Aromaterapiaa – hämärässä huoneessa tuoksui todella hyvälle ja isolta ruudulta saattoi katsella mukavia maisemia ympäri maailmaa. Siis olisi voinut katsella jos olisi pysynyt hereillä!! Enkä ollut ainoa joka nukahti tuon puolituntisen aikana! Pienen tauon jälkeen olikin vuorossa terapeuttinen hieronta, todella napakka ja tehokas 15 minuuttinen. Hierojapoika (ilo silmälle) kysyi pariinkin otteeseen: does this feel like punishment?? Don’t worry, you’ll be happy later. Ja sehän piti paikkansa! Päivän viimeisenä oli pallojumppaa mutta sitä ennen kävimme ottamassa huikat yrttiteetä ja happea – tee oli putkilossa ja happea lisäämällä se kupli hapen mukana suuhun. Ei ihan helppo temppu mutta tästä riitti meille hupia pitkäksi aikaa!

Päivällisen jälkeen lähdimme kävelylle jokirantaan ja kylälle. Birstonas on pieni mutta elävä kylpyläkaupunki jossa on pari muutakin erityyppistä kylpylää, ravintoloita ja kahviloita. Hotellia ympäröivässä metsikössä oli paljon veistoksia ja ”risukappeli” johon saattoi mennä kuuntelemaan veden solinaa ja ihailemaan erivärisiä valoja illan pimetessä. Vielä me ehdimme uimaan ja porealtaisiinkin. Ja tietenkin kokeilimme muutamaa kylpylän lukuisista saunoista. Tavallisen saunan lisäksi oli ainakin turkkilainen sauna, höyrysauna jossa suihkutettiin suolavettä iholle, Himalajan suolasauna, venäläinen sauna… ja kylmähuone jossa pääsi vilvoittelemaan.

Seuraavana päivänä aamu alkoi vesijumpalla ja jatkui taivaallisella mutakylvyllä. Iholle levitettiin kuumaa valkoista mutaa ja sen jälkeen meidät käärittiin tiukkaan pakettiin vartiksi. Lämmin muta rentoutti viimeisetkin jännitykset kehosta. Tuohon päälle puoli tuntia Haloterapiaa suolahuoneessa ja olo oli taivaallinen ja hengitys kulki kevyesti. Paljon jännempi kokemus sen sijaan oli iltapäivän vedenalainen hieronta jossa asetuttiin porealtaaseen ja hoitaja ”painepesurilla” kävi kaikki lihakset läpi. Että voi kämmenet olla kipeät tällaisella tietokonetta naputtelevalla kun niitäkin käytiin läpi! Päivään kuului jälleen myös tuo tee/happi annos.

Illalla taas samat kuviot kuin edellisenäkin päivänä ja olimme täysin valmiit unten maille.

Viimeisenä aamuna aloitimme hengittelemällä mm mentholia sisältävää happea. Keuhkoputkentulehduksesta kärsinyt ystäväni totesi että jo nämä parin päivän hoidot ja hapetukset olivat huomattavasti helpottaneet hänen paranemistaan ja yskäkin väheni koko ajan! Vielä ehdimme yrttejä sisältäneeseen porekylpyyn ja Audiovisuaaliseen rentoutukseen ennen lähtöä Vilnaan viimeiseksi päiväksi.

Jos aikaa olisi ollut enemmän olisimme lainanneet hotellilta vielä polkupyörät ja lähteneet pidemmälle tutustumaan kylän ympäristöön, ehkä myös jokiristeilylle hassulla pienellä veneellä.

Hotellin auto vei meidät suoraan Artis Centrum Hotelliin Vilnan vanhan kaupungin keskustaan. Tyylikäs klassinen hotelli jossa oli valtavat huoneet! Olimme osuneet paikalle Vilnan kaupunkifestarien aikaan mutta jatkuva sade vähän hillitsi menoa ja suurin osa tapahtumista oli jo ollut edellisinä päivinä. Piipahdimme silti Gediminokadulle katsomaan myyntikojuja. Kuljimme vanhan kaupungin halki Pilies kadulle etsimään myöhäistä lounaspaikkaa. Pilies on ”turistikatu” jonka kulmassa on yksi lempiravintoloistani ..Grey. Tälläkertaa emme jääneet siihen vaan jatkoimme hieman matkaa ja pysähdyimme perinneruokaa tarjoavaan  oluttupaan. Vilna on tunnettu oluesta ja tietenkin sitä piti maistaa ruuan kanssa, oma valintani oli Kanapinis olut. Hassusta nimestä huolimatta oikein hyvää. Nälkä oli kova ja tilasimme annokset – ystäväni tilasivat kalaa ja ”Zeppelinejä” eli lihaa sisältäviä perunamykyjä. Itse valitsin lihavalikoiman. Kun saimme annoksemme tajusimme että ne olivat enemmän miehille tarkoitettuja – niin valtavia annokset olivat, mykytkin kooltaan niin suuria että 2 kappaletta mahtui hädin tuskin lautaselle! Omasta liha-annoksesta olisi 2 henkeä syönyt helposti itsensä kylläisiksi!

Kävelimme edelleen Kaupungintalolle ja siitä kaupungin trendikkäimpään kahvilaan Sugamouriin. Herkullinen kahvihetki ja suklaistakin suklaisemmat leivokset! Varmaan Vilnan kallein kahvila mutta hyvät oli tarjoilut. Sade yltyi edelleenkin ja hyppäsimme bussiin tarkoituksenamme mennä Televisiotorniin katsomaan maisemia. Jäimme bussista hieman liian aikaisin ja seikkailimme puolisen tuntia kulahtaneella asuinalueella ja puistossa ennen kuin pääsimme tornin juurelle. Onnistuneesta suunnistuksesta palkitsimme itsemme pullollisella Liettualaista Alita kuohuviiniä. Maisemia ei hirveästi nähnyt kelin ja pimenevän illan takia mutta eipä tuo meitä haitannut. Juttua riitti ja lähdimmekin pois vasta sulkemisaikaan. Vielä ehdimme nauttimaan herkulliset salaatit Old Green House ravintolassa.

Viimeisenä aamuna kiertelimme helteisessä vanhassa kaupungissa, piipahtelimme kirkkoihin, juutalaiseen museoon, kauppoihin ja kahviloihin ja päädyimme ennen lähtöä jälleen Old Green Houseen syömään. Pihvisalaatti oli niin herkullista että sitä piti saada uudelleen! Ja jälleen kerran – illaksi kotiin!

Helena

Romania, osa 2: kylpyläunelmia ja maaseutumatkailua

Kun kerran pääsee ennakkoluuloistaan (kuten minä vuosi sitten) voi Romaniaan matkustaa uudelleenkin! Tälläkertaa matkakohteena oli Romanian luoteisosa lähellä Unkarin rajaa.

Koska lentoyhteydet Oradeaan alkavat vasta kesällä 2017 (Helsinki-Bukarest-Oradea) lensimme Budapestiin ja jatkoimme siitä eteenpäin tilataksilla. Kolme varttia ajettuamme kuski sai puhelun ja totesi että yksi matkustaja jäi kyydistä – eipä mitään, me jäimme maantien varteen kuppilaan istuskelemaan ja kuski porhalsi peräkärryineen takaisin Budapestin lentokentälle! Pieni vaatimaton kuppila mutta tiski täynnä herkullisia paikallisia ruokia – matkaseurasta yksi jos toinen maisteli heti gulassin tyylistä soppaa ja nautti ensimmäiset lasilliset paikallista valkoviiniä (ei kyllä ollut hirveän laadukasta).

Nelisen tuntia myöhemmin (normaalisti matkaan menee n 3,5h) saavuimme Oradeaan ja jatkoimme sen ohi matkaa Baile Felixin kylään. N kilometrin päässä kylästä on neljän tähden kylpylähotelliksi luokiteltu Hotel President. Hotelli on avattu 2001 ja laajennettu muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran. Päärakennuksessa on standardhuoneita ja laajennusosassa kylpyläasiakkaille varattuja superior- ja perhehuoneita. Tämän rakennuksen yhteydessä on sisäuima-allas sekä pihalla ulkouima-altaat. Altaiden vesi tulee n 200 m syvyydestä ja on erittäin mineraalipitoista ja n 36 astetta lämmintä! Koska kyse on pintavedestä ei tyypillistä rikintuoksua ole lainkaan. Koska Hotel Presidentillä on myös oma Aqua Park jossa lapsiperheet voivat nauttia altaista ja vesiliukumäistä on sen yhteyteen tehty myös perheille parhaiten soveltuvat majoitustilat. Kesällä 2017 avautuu uusin laajennusosa.

Kylpylä on valoisa, siisti ja hyvin varusteltu. Hoitoja on joka makuun ja tarpeeseen. Yksittäisten hoitojen hinnat ei päätä huimaa – mutakylpy maksoi n 20€. Paketissa päivän hoidot tulevat suhteessa vieläkin halvemmaksi. Hotellin toimintaperiaate kylpyläasiakkaille on se että tullaan viikon tai kahden ”kuurille” joka alkaa lääkärintarkastuksesta ja henkilökohtaisen hoito-ohjelman suunnittelusta. Mutta toki tänne pääsee lyhyemmäksikin ajaksi! Kylpyläasiakkaille kuuluu puoli- tai täysihoito paketin hintaan; runsaalla aamiaisella oli tarjolla paljon paikallista ruokaa tiskillä paistettujen munakkaiden ja lettujen lisäksi – mielestäni neljästä tähdestä jäi uupumaan vain kunnollinen tuoremehu! Myös muut ateriat on yleensä buffetista mutta meille oli järjestetty a’ la carte illalliset.

Iltapäivä menikin sujuvasti matkaseuraan tutustumisessa ja illalliselle valmistautumisessa. Illallisen jälkeen muutamat meistä jo malttamattomina päättivät mennä ulkoaltaaseen vaikka ilman lämpötila laskikin lähelle nollaa. Huomaamatta altaassa tuli lilluttua puolille öin jolloin allas suljettiin.

Seuraava päivä oli varattu tiloihin tutustumiseen sekä hoitojen testailuun – itse valitsin runsaasta tarjonnasta parafiinikääreen selkääni ja ”lääketieteellisen hieronnan”. Tuo hieronta kesti vain vartin mutta kyllä poika tiesi mitä teki! Hän näppärästi muljutteli kipeitä kohtia selässäni ja kertoi samalla huonolla englanninkielellään mitä voisin tehdä parantaakseni selän kuntoa. Kun vielä suoraan hieronnasta sain kuuman parafiinikääreen selkääni olo alkoi olemaan jo täydellisen rento! Iltapäivän vietimme altailla lämpimässä vedessä lilluen.

Illalla meille oli järjestetty illallinen pihan tuvassa. Nuorisoryhmä kävi esittämässä kansantansseja ja -lauluja ja saimme myös perehdytyksen romanialaisiin viineihin tastingin muodossa. Illallinen oli tyypillinen romanialainen – paljon lihaa ja lisukkeena polentaa, hyvää mutta tuhtia! Suurin yllätys oli jälkiruoka; minulla sattui olemaan syntymäpäivä ja onnittelulaulun saattelemana sain ison herkullisen täytekakun seurueen kesken jaettavaksi! Hieno ilta, mutta emme enää jaksaneet lähteä yöuinnille…

Seuraava päivä oli varattu retkeilylle lähialueille. Olin varannut itselleni mutakylvyn aikaisin aamulla ennen lähtöä – ensin kylpy lämpimässä mustalla mudalla sekoitetussa mineraalivedessä, sitten suihkun kautta ”kapaloihin” lepäämään ja lopulta kokovartalon öljyäminen laventeliöljyllä…. Kyllä harmitti että piti lähteä reissuun, olin ihan valmis palaamaan sänkyyni peittojen alle!

Ensimmäinen kohteemme oli n tunnin matkan päässä sijaitseva Meziad Cave – tippukiviluola. Luolasto on todella valtava ja kiipeilemme tasolta toiselle yli kilometrin matkan! Seurueemme nuorin jäsen, 3v Isabella jaksaa tepsuttaa porukan mukana kiltisti ja väsymättä vaikka reitillä on paljon portaita ja liukkaita polkuja. Seuraava kohteemme on Crystal Cave eli Kristalliluola joka löytyi vahingossa bauksiittikaivoksesta. Luola on ahdas ja sinne joutuu kapuamaan lähes yksi kerrallaan mutta luonnonkristallit ovat upeita!

Kylmistä luolista lähdemme ajelemaan kauniin maaseudun halki Rozian kylään lounaalle. Maisemat maaseudulla ovat todella kauniit ja tuntuu kuin olisi palannut 100 vuotta taaksepäin ajassa! Omena- ja kirsikkapuut kukkivat, sireenit oli juuri avaamassa kukkiaan, kanat ja lampaat käyskentelivät vapaina pihamailla, mummo kapsutteli pientä peltolänttiään kuokalla…. Pysähdyspaikkamme oli mäen laella ja sieltä oli huikaisevat näkymät yli laaksojen. Talot olivat vanhoja ja hyvin kunnossapidettyjä, saipa näitä torppia varattua yöpymiseenkin parillakymmenellä eurolla isollekin seurueelle!

Meille katettiin kunnon maalaislounas – tomaattia, kurkkua, fetan kaltaista juustoa, maalaismakkaroita ja maalaisleipää alkupalaksi ja kanakeittoa pääruuaksi. Kaikki huuhdottiin alas paikallisella viinillä ja palinkalla! Palinka on paikallinen snapsi jota tehdään kaikista mahdollisista marjoista ja hedelmistä – kirsikoista, päärynöistä, kvittenistä, mustikoista jne. Polttaa kurkussa mutta lämmittää mukavasti! Jälkiruuaksi saimme paikallisia munkkeja gogoseja, jotka avattiin hieman ja sisään laitettiin mustikka- tai persikkahilloa. Ihan taivaallista!! Siinä missä muut napsivat palinkaa minä napsin munkkeja…. Toki maistoin isännän tekemää mustikka- ja kvittenilikööriä, enemmän minun makuuni kuin snapsit!

Seuraavana aamuna kävin vielä ottamassa kasvohoidon ennen lähtöä tutustumaan Oradean kaupunkiin. Oradea on yksi Romanian vauraimmista kaupungeista. Sitä on entisöity erittäin kauniisti, vain ihan vanhimman osan talot on ränsistyneitä kuin Bukarestissakin: talot on yksityisomistuksessa eikä omistajilla ole rahaa kunnostukseen. Harmi sinänsä. Mutta muuten kaupungin jugend ja art-deco talot on upeita! Torilla on parhaillaan pääsiäismarkkinat ja vietämme siellä hetken auringosta nauttien. Kesää kohti avataan lukuisia kahviloita ja ravintoloita ympäri kaupunkia, voin vain kuvitella miten mukava niissä on pian istuskella!

Vierailimme myös vanhassa linnoituksessa johon Hotel Presidentin omistaja on juuri avannut uuden hotellinsa: Hotel Cetate. Tietenkin kaupungissa piti myös shoppailla ja niinpä lähdimme myös hetkeksi paikalliseen kauppakeskukseen.  Pakko myöntää että vähän hämmästyin – Lotus Oradea oli ihan meidän kauppakeskuksiin verrattavissa oleva ostosparatiisi! Ihan omaa tyhmyyttä että kuvittelee olevansa keskellä ei mitään jossain Romanian/ Unkarin rajamailla….

Illan lähestyessä menimme ReWine Bariin viinitastingille. Romaniassa on 1800 eri viinilaatua joten vaikka kuinka yritimme emme päässeet kuin raapaisemaan pintaa. Mutta laadukkaasti! Tarjotut viinit oli erinomaisia, testasimme 6 viiniä valkoisesta rose’hen ja punaiseen. ReWine on myös hyvä ruokapaikka vaikka tälläkertaa maistelimme vain pieniä suolaisia suupaloja viinien välissä. Täältä lähti mukaan muutama erinomainen viini kotiin viemisiksi.

Viimeisen illan illallisen söimme Hotelli Stokkerissa, ehkä paras illallinen koko reissulla: ankankoipea, punakaalia ja paistettua omenaa! Viinin lämmittäminä ja hieman jo reissaamisen väsyttäminä innostuimme kertomaan vitsejä – no mitä voi kuvitella kun pöydässä on norjalaisia, suomalaisia ja ruotsalaisia?? Jokaisella oli joku lempivitsi toisesta kansallisuudesta ja lopulta nauroimme vatsat kipeinä ja kyyneleet silmissä! Eikä hysteriaa helpottanut lainkaan soittaja jonka viulu olisi pahasti kaivannut viritystä, lauluäänestä puhumattakaan!

Seuraavana aamuna olikin omalla kohdalla jo lähtö takaisin Suomeen, muut jäivät vielä jatkamaan matkaa pariksi päiväksi.

Matkakumppanin sanoin: Pakkohan tänne on palata, 1800 viinilaadun testaamiseen menee ainakin puolitoista vuotta!!

Helena

 

 

 

 

Liettua, Vilna – ”kummitusjuttu” ja uusi kohde koettuna

Muutama vuosi sitten näin unen: oli vuosi 1937 tai -38, kuitenkin aikaa juuri ennen 2. maailmansotaa. Keväinen päivä Vilnassa, aurinko paistoi kaarikäytävien läpi. Näin ”itseni” kävelevän kohti kaarikäytävää pitkin – olin vaalea, kaunis n 30v nainen pitkässä toffeenruskeassa turkissani. Tunsin miten aurinko lämmitti kasvojani ja loi varjoja kaarikäytävissä. Arkadissa oli kauppa johon piipahdin – se oli juutalaisen vanhan herrasmiehen omistama liike. Olin menossa tilaamaan itselleni uutta turkkia…

Helmikuu 2017, jäätävän kylmä tuuli pyyhkii yli kaupungin. Aurinko ei vielä lämmitä yhtään. Kaupunki hämmentää – se ei ole ollenkaan niin hyvin entisöity kuin Tallinna tai Riika tähän mennessä mutta sen sijaan uusiin hulppeisiin toimistorakennuksiin ja kulttuuri- tai kongressikeskuksiin on hyvinkin panostettu. Aikaa kuitenkin on ollut 26 vuotta ja varmasti määrärahoja entisöintiin olisi ollut saatavilla?

Toisaalta, balttilaiset kansat on aina arvostaneet kulttuuria ja taidetta kaikissa muodoissaan – ehkä ne ovat olleet tärkeämpiä itsetunnon ja oman kansallistunteen kohottamiseksi kuin ulkoiset puitteet? Mutta vähän kerrallaan kaupunkikuva alkaa siistiytymään, pääkatujen ja aukioiden varrella on jo kauniisti kunnostettuja taloja, ympäri kaupunkia on upeita hotelleja ja vanhakaupunki täynnä mahtavia ravintoloita. Vilna on ollut sikäli onnellisessa asemassa että vanhasta kaupungista n 80% säilyi pommituksilta 2. maailmansodassa. Askel sivuun ja ollaan ihan toisenlaisessa maailmassa – kadut on vielä kunnostamatta ja talojen rappaukset repsottaa. Turistikatujen ulkopuolella ihmiset näyttävät samanlaisilta kuin mummot Müürivahen kupeessa Tallinnassa 20 vuotta sitten!

Vilnan ja Liettuan historia on todella mielenkiintoinen. Kaupunki on ollut virallisesti olemassa 1300 -luvulta saakka ensin itsenäisenä suuriruhtinaskuntana ja sitten 1500 -luvun puolivälistä  1700 -luvun loppuun Puolalle kuuluneena. Toistasataa vuotta meni Venäjän vallan alla ennen Liettuan itsenäistymistä vuosi Suomen jälkeen! Kauan ei ilo itsenäisyydestä kestänyt kun Liettua jäi miehityksessä Neuvostoliitolle aina vuoteen 1991 saakka. Noiden satojen vuosien aikana Liettuan asukkaiksi tuli ja jäi niin liettualaisia, puolalaisia, tataareja kuin venäläisiäkin. Olipa vuosisatojen saatossa maahan tuotu n 350 perhettä ”karaimeja” eli Krimin turkkilaisia. Karaimit on uskonnoltaan lähellä juutalaisia mutta perinteiltään lähinnä turkkilaisia. Noista perheistä on yhä kourallinen jäljellä (n 65 perhettä) eivätkä he ole sekoittuneet liettualaisiin kuten esim tataarit aikojen saatossa. Trakain kylässä on vielä elävä ja vilkas karaim yhteisö.

Vilna on vieraanvarainen ja kesällä varmasti upea lomailukaupunki! Kuuleman mukaan vuodessa on 2 viikkoa ilman festareita ja juhlia! Ihmiset ovat ystävällisiä, kielitaito välttävää, hintataso alhainen, palvelu välillä hieman hidasta mutta hauskanpitoa riittää! Jotkin yökerhot ovat auki aamuun saakka joten juhlijat kiertävät yökerhosta toiseen niin kauan kun avoimia ovia löytyy. Yllättäen vodkakulttuuri ei olekaan täällä niin voimakas kuin kuvittelisi vaan Vilna on enemmän olutkaupunki, liettualaista siideriäkin löytyy! Paikallista viiniäkin valmistetaan mutta sitä emme valitettavasti saaneet maistettua tälläkertaa!

Ja se ruoka…. olin odottanut jotain saksalais-slaavilaista raskasta mättöä mutta meidät yllätettiin kerta toisensa jälkeen keveillä, innovatiivisilla ja suussasulavilla herkuilla! Jopa hotellin ravintolassa (Holiday Inn Vilnius) syödyt ribbsit oli taivaallisia! Illallinen ravintola Greyssa oli erinomainen mutta maistelumenu Dublisissa uskomaton! Dublisissa 10 erilaista herkkua 50€:lla! Ja nämä oli siis ravintoloiden kalliimmasta päästä, muuten annoshinnat vaihteli 6-20€ välillä.

Vaikka päivät oli viimaisia ja kylmiä vietimme tuntikausia ulkona – kaupunkisuunnistusta ja sightseeingia vanhoilla Ladoilla, yksi iltapäivä vietettiin jäähallilla curlingia pelaten. Kiersin myös muutaman hotellin nähdäkseni minkälaista majoitusta kaupungissa on tarjolla. Ketjuhotellit nyt on samanlaisia kaikkialla – Holiday inn ja Radisson Blu Vilnius ”business-keskustassa” tyylikkäitä ja samankaltaisia kuin muuallakin, Radissonin Astorija vanhassa kaupungissa enemmän klassista tyyliä rakennuksen ikäkauden mukaan. Designhotelleista Relais & Chateau hotel Stikliai oli upea – kuin vanha palatsi keskellä kaupunkia. Toinen ääripää olikin sitten hotelli Artagonist ihan nurkan takana – vanha ulkoa mutta moderni ja tyylikäs sisältä leikkisyyttä unohtamatta. Molemmat saaneet hyvät arvostelut Tripadvisorissa! Yksi ehdottomista hotellisuosikeistani on Comfort Hotel Rock n Roll ! Teollisuustyyliä, raffia, silti kodikasta, nuorekasta, sisustus liittyy musiikkiin ja varustelu on erittäin hyvää tasoa hinnasta huolimatta – kulmasviitin saattaa saada 150 eurolla yöksi! Hotelli on vähän sivussa vanhasta kaupungista, kävellen reilu kilometri. Hotellien huonehinnat todella kohtuullisia – yö hyvässä hotellissa superior luokassa n 80-90€ /2hh.

Eikä kaupungin hotellit ole ainoita majoituspaikkoja – Liettua ja Vilnan seutu alkaa olemaan tunnettu myös kylpylöistään: piipahdin aivan upeassa IDW Esperanza kylpylässä n 40 km Vilnasta. Hotellialue koostuu muutamasta  mahtavasta hirsirakennuksesta järven rannalla. Luksuksesta huolimatta huonehinnat eivät ole kohtuuttomia vaan jo n 100€ yö pääsee majoittumaan näihin upeisiin puitteisiin. Jonain päivänä haluan kokeilla Cloud 9:ä tai Amphibiaa (lisätietoja kohteen linkistä ks ”spa”) – molemmat suunniteltuja täydelliseen rentoutumiselämykseen!

Edullisempi spa vaihtoehto on esimerkiksi Egles Sanatorija Bristonasin kylässä n 90 km Vilnasta. Toisin kuin Esperanza Egles on iso sanatoriokompleksi. Eglesissä on hoitoja sekä terveydellisiin  tarkoituksiin että  itsensä hemmotteluun. Sinne täytyy myös mennä kokeilemaan pariksi päiväksi!

Viimeisenä päivänä vierailimme Trakain kylässä. Trakai on tunnettu saarelle rakennetusta keskiaikaisesta linnasta joka on kunnostettu 1400 -luvun asuunsa. Linnassa on mahdollista järjestää illallisia ja muita yksityisjuhlia mahtavissa puitteissa. Kävelimme saareen jäätä pitkin (siltakin löytyy) ja ihmettelimme seuruetta joka oli pystyttänyt teltan jäälle ja heillä oli grillaus täydessä käynnissä! Sitkeää sakkia, meillä oli kiire lämpimään viimasta ja pakkasesta… Kuten aiemmin mainitsin Trakain kylä on kuuluisa karaimeista ja löytyypä sieltä heidän oma ravintolansa Kybynlar. Lounas – liha ja kasvispiiras höyryävän herkullisen lihaliemen kanssa toi oman lapsuuden mieleeni; Viipurissa syntynyt isoäitini  teki samaa ruokaa kun olin pieni!

Trakain kylässä on vielä jäljellä 200 vuotta vanhoja puutaloja jotka on rakennettu karaimien sääntöjen mukaan: kadulle päin on 3 ikkunaa rinnakkain: yksi jumalalle, yksi suuriruhtinaalle ja yksi talon isännälle (ja kaikkea valvoo pieni vintin ikkuna – sen sanotaan olevan anopille! ).

Ai miten kävi sen unen kanssa, löysinkö kaarikäytäväni? Löysin montakin mutta valitettavasti keskustassa kaikki oli rakennettu kauppojen näyteikkunoiksi joten arvoituksesi jäi oliko uneni kauppa joskus todella ollut olemassa! Harmi…