Piipahdus Länsisatamaan ja Megastarille

Jo kaukaa katsottuna Länsisataman uusi Terminaali 2 on upea!

Lähinnä lentoasemaa muistuttava rakennus on arkkitehtonisesti kaunis ja hienolla paikalla Hernesaarenkarin kärjessä. Vielä kun liikennejärjestelyt saadaan kuntoon ja kunnon opasteet esim. parkkialueille niin tuolta on mukava lähteä merelle!

Meillä oli ilo olla mukana tutustumisristeilyllä 28.2…. ja aloittaa tutustuminen terminaaliin hytisemällä viimaisessa kevättalven säässä jonossa ulkona. Jono eteni kiusallisen hitaasti kohti pääovia ja terminaalin lippujonot oli laidasta laitaan täyteen kutsuvieraita jonottamassa lippujaan! Lipputiskit on heti ovien jälkeen eikä 1400 ihmistä mahtunut sisälle…. Lopulta oli pakko kiertää jonon takaa kylmästi oman tiskin kohdalle (tälläkertaa jaettu nimen mukaan). Lisää jonotusta ja lopulta oli oma tiketti kourassa.

Näiden jonojen jälkeen oli satoja neliöitä avaraa valoisaa hallitilaa – tyhjillään. Sehän oli vain läpikulkutilaa portaille jotka johtivat loungeen. Loungessa oli tilava baari ja kulku laivalle. Tälläkertaa meidät ohjattiin sisään autokannelle mistä löytyi narikat ja lisää jonotusta! Vihdoin – 50 minuuttia terminaalille saapumisen jälkeen meillä oli  tervetuliaisskumpat (sen jonon ohitin ja hain pöydän toisesta päästä itse) käsissä. Tässä vaiheessa paine otsalohkossa alkoi helpottaa ja otatimme vielä itsestämme kuvankin muistoksi.

Opasteita ei ollut missään mutta toisten perässä lähdimme tutustumaan laivaan. Olimme odottaneet jotain briiffausta laivasta mutta sellaista ei ollut järjestetty, olisikohan toiminut kaiuttimien kautta?  Laivassa ei ole mitään isoa yökerhotilaa tanssilavoineen joten aika vaikeaa tällaiselle megamassalle  mitään varsinaista yhteistä kokoontumista edes järjestää. Toisaalta – olisi ollut hienoa vierailla hyteissä mutta emme tienneet mistä ne löytyisivät ja oliko niihin mahdollista päästä tutustumaan.  Niinpä haahuilimme Business loungeen ja saimme mukavan ikkunapöydän itsellemme. Äkkiä ruokaa hakemaan ennen uutta jonoa (!) – ei opasteita taaskaan joten ruokaa jonotettiin tiskin molemmista päistä ja hässäkkä oli valmis. Tarjolla olleet salaatit, vuohenjuusto- ja katkarapuleivät oli kyllä maistuvia, lämmintä ruokaa vain maistoimme.

Vieraita viihdyttänyt taikuri ehti meidänkin pöytäämme ja saimme kunnon naurut – ikä piteni varmasti muutamalla vuodella ja hämmennys oli suuri – miten yhdestä pallosta minun kourassani tulee kaverin kourassa lopulta 2 palloa ja 10 pienempää??!! Koskematta ja ilman että kädessä tuntui mitään??

Hetken istuskeltuamme lähdimme kiertämään laivaa ja ihailimme sisustusta – tilaa on paljon, istumapaikkoja erittäin runsaasti, sisustus hieman tummasävyistä mutta todella tyylikästä! Tämä ei tuntunut lainkaan samanlaiselta kuin muut Tallinnan reittiä kulkevat laivat vaan enemmän sarjalta ravintoloita ja oleskelutiloja.

Päämyymäläkin on kahdessa kerroksessa ja tuotevalikoima erittäin runsas. Myymälän alakertaan oli tehty esiintymislava ja Jenni Vartiainen tuli laulamaan muutaman kappaleen – näin saatiin vieraat myymälään ja tokihan sieltä tarttui porukalle kotiinviemisiä mukaan.

Lopulta palattiin takaisin Länsisatamaan ja mielestämme erittäin mukavaa oli se että poistuminen terminaalista kävi eri ovien kautta kuin lähtö – näin päästiin nopeasti ja mukavasti ulos laivasta ja terminaalista.

Paljon kysymyksiä jäi ja tietenkin laivaan pitää mennä tutustumaan kunnolla ajan kanssa – hieno laiva ja hieno terminaali joka tapauksessa! Google oli heti kovassa käytössä ja tässä muutama fakta laivasta:

  • Megastariin mahtuu 2800 matkustajaa
  • laivassa on 47 hyttiä 2-4 hengelle
  • ravintolat/baarit/kahvilat sijaitsevat 8. ja 9. kannella, niitä on yhteensä 7
  • loungeja on 3: Business Lounge (max 170 henkeä), Comfort Lounge ja Sitting Lounge (300 istumapaikkaa)
  • lapsille löytyy leikkipaikka

 

– Helena –

 

Liettua, Vilna – ”kummitusjuttu” ja uusi kohde koettuna

Muutama vuosi sitten näin unen: oli vuosi 1937 tai -38, kuitenkin aikaa juuri ennen 2. maailmansotaa. Keväinen päivä Vilnassa, aurinko paistoi kaarikäytävien läpi. Näin ”itseni” kävelevän kohti kaarikäytävää pitkin – olin vaalea, kaunis n 30v nainen pitkässä toffeenruskeassa turkissani. Tunsin miten aurinko lämmitti kasvojani ja loi varjoja kaarikäytävissä. Arkadissa oli kauppa johon piipahdin – se oli juutalaisen vanhan herrasmiehen omistama liike. Olin menossa tilaamaan itselleni uutta turkkia…

Helmikuu 2017, jäätävän kylmä tuuli pyyhkii yli kaupungin. Aurinko ei vielä lämmitä yhtään. Kaupunki hämmentää – se ei ole ollenkaan niin hyvin entisöity kuin Tallinna tai Riika tähän mennessä mutta sen sijaan uusiin hulppeisiin toimistorakennuksiin ja kulttuuri- tai kongressikeskuksiin on hyvinkin panostettu. Aikaa kuitenkin on ollut 26 vuotta ja varmasti määrärahoja entisöintiin olisi ollut saatavilla?

Toisaalta, balttilaiset kansat on aina arvostaneet kulttuuria ja taidetta kaikissa muodoissaan – ehkä ne ovat olleet tärkeämpiä itsetunnon ja oman kansallistunteen kohottamiseksi kuin ulkoiset puitteet? Mutta vähän kerrallaan kaupunkikuva alkaa siistiytymään, pääkatujen ja aukioiden varrella on jo kauniisti kunnostettuja taloja, ympäri kaupunkia on upeita hotelleja ja vanhakaupunki täynnä mahtavia ravintoloita. Vilna on ollut sikäli onnellisessa asemassa että vanhasta kaupungista n 80% säilyi pommituksilta 2. maailmansodassa. Askel sivuun ja ollaan ihan toisenlaisessa maailmassa – kadut on vielä kunnostamatta ja talojen rappaukset repsottaa. Turistikatujen ulkopuolella ihmiset näyttävät samanlaisilta kuin mummot Müürivahen kupeessa Tallinnassa 20 vuotta sitten!

Vilnan ja Liettuan historia on todella mielenkiintoinen. Kaupunki on ollut virallisesti olemassa 1300 -luvulta saakka ensin itsenäisenä suuriruhtinaskuntana ja sitten 1500 -luvun puolivälistä  1700 -luvun loppuun Puolalle kuuluneena. Toistasataa vuotta meni Venäjän vallan alla ennen Liettuan itsenäistymistä vuosi Suomen jälkeen! Kauan ei ilo itsenäisyydestä kestänyt kun Liettua jäi miehityksessä Neuvostoliitolle aina vuoteen 1991 saakka. Noiden satojen vuosien aikana Liettuan asukkaiksi tuli ja jäi niin liettualaisia, puolalaisia, tataareja kuin venäläisiäkin. Olipa vuosisatojen saatossa maahan tuotu n 350 perhettä ”karaimeja” eli Krimin turkkilaisia. Karaimit on uskonnoltaan lähellä juutalaisia mutta perinteiltään lähinnä turkkilaisia. Noista perheistä on yhä kourallinen jäljellä (n 65 perhettä) eivätkä he ole sekoittuneet liettualaisiin kuten esim tataarit aikojen saatossa. Trakain kylässä on vielä elävä ja vilkas karaim yhteisö.

Vilna on vieraanvarainen ja kesällä varmasti upea lomailukaupunki! Kuuleman mukaan vuodessa on 2 viikkoa ilman festareita ja juhlia! Ihmiset ovat ystävällisiä, kielitaito välttävää, hintataso alhainen, palvelu välillä hieman hidasta mutta hauskanpitoa riittää! Jotkin yökerhot ovat auki aamuun saakka joten juhlijat kiertävät yökerhosta toiseen niin kauan kun avoimia ovia löytyy. Yllättäen vodkakulttuuri ei olekaan täällä niin voimakas kuin kuvittelisi vaan Vilna on enemmän olutkaupunki, liettualaista siideriäkin löytyy! Paikallista viiniäkin valmistetaan mutta sitä emme valitettavasti saaneet maistettua tälläkertaa!

Ja se ruoka…. olin odottanut jotain saksalais-slaavilaista raskasta mättöä mutta meidät yllätettiin kerta toisensa jälkeen keveillä, innovatiivisilla ja suussasulavilla herkuilla! Jopa hotellin ravintolassa (Holiday Inn Vilnius) syödyt ribbsit oli taivaallisia! Illallinen ravintola Greyssa oli erinomainen mutta maistelumenu Dublisissa uskomaton! Dublisissa 10 erilaista herkkua 50€:lla! Ja nämä oli siis ravintoloiden kalliimmasta päästä, muuten annoshinnat vaihteli 6-20€ välillä.

Vaikka päivät oli viimaisia ja kylmiä vietimme tuntikausia ulkona – kaupunkisuunnistusta ja sightseeingia vanhoilla Ladoilla, yksi iltapäivä vietettiin jäähallilla curlingia pelaten. Kiersin myös muutaman hotellin nähdäkseni minkälaista majoitusta kaupungissa on tarjolla. Ketjuhotellit nyt on samanlaisia kaikkialla – Holiday inn ja Radisson Blu Vilnius ”business-keskustassa” tyylikkäitä ja samankaltaisia kuin muuallakin, Radissonin Astorija vanhassa kaupungissa enemmän klassista tyyliä rakennuksen ikäkauden mukaan. Designhotelleista Relais & Chateau hotel Stikliai oli upea – kuin vanha palatsi keskellä kaupunkia. Toinen ääripää olikin sitten hotelli Artagonist ihan nurkan takana – vanha ulkoa mutta moderni ja tyylikäs sisältä leikkisyyttä unohtamatta. Molemmat saaneet hyvät arvostelut Tripadvisorissa! Yksi ehdottomista hotellisuosikeistani on Comfort Hotel Rock n Roll ! Teollisuustyyliä, raffia, silti kodikasta, nuorekasta, sisustus liittyy musiikkiin ja varustelu on erittäin hyvää tasoa hinnasta huolimatta – kulmasviitin saattaa saada 150 eurolla yöksi! Hotelli on vähän sivussa vanhasta kaupungista, kävellen reilu kilometri. Hotellien huonehinnat todella kohtuullisia – yö hyvässä hotellissa superior luokassa n 80-90€ /2hh.

Eikä kaupungin hotellit ole ainoita majoituspaikkoja – Liettua ja Vilnan seutu alkaa olemaan tunnettu myös kylpylöistään: piipahdin aivan upeassa IDW Esperanza kylpylässä n 40 km Vilnasta. Hotellialue koostuu muutamasta  mahtavasta hirsirakennuksesta järven rannalla. Luksuksesta huolimatta huonehinnat eivät ole kohtuuttomia vaan jo n 100€ yö pääsee majoittumaan näihin upeisiin puitteisiin. Jonain päivänä haluan kokeilla Cloud 9:ä tai Amphibiaa (lisätietoja kohteen linkistä ks ”spa”) – molemmat suunniteltuja täydelliseen rentoutumiselämykseen!

Edullisempi spa vaihtoehto on esimerkiksi Egles Sanatorija Bristonasin kylässä n 90 km Vilnasta. Toisin kuin Esperanza Egles on iso sanatoriokompleksi. Eglesissä on hoitoja sekä terveydellisiin  tarkoituksiin että  itsensä hemmotteluun. Sinne täytyy myös mennä kokeilemaan pariksi päiväksi!

Viimeisenä päivänä vierailimme Trakain kylässä. Trakai on tunnettu saarelle rakennetusta keskiaikaisesta linnasta joka on kunnostettu 1400 -luvun asuunsa. Linnassa on mahdollista järjestää illallisia ja muita yksityisjuhlia mahtavissa puitteissa. Kävelimme saareen jäätä pitkin (siltakin löytyy) ja ihmettelimme seuruetta joka oli pystyttänyt teltan jäälle ja heillä oli grillaus täydessä käynnissä! Sitkeää sakkia, meillä oli kiire lämpimään viimasta ja pakkasesta… Kuten aiemmin mainitsin Trakain kylä on kuuluisa karaimeista ja löytyypä sieltä heidän oma ravintolansa Kybynlar. Lounas – liha ja kasvispiiras höyryävän herkullisen lihaliemen kanssa toi oman lapsuuden mieleeni; Viipurissa syntynyt isoäitini  teki samaa ruokaa kun olin pieni!

Trakain kylässä on vielä jäljellä 200 vuotta vanhoja puutaloja jotka on rakennettu karaimien sääntöjen mukaan: kadulle päin on 3 ikkunaa rinnakkain: yksi jumalalle, yksi suuriruhtinaalle ja yksi talon isännälle (ja kaikkea valvoo pieni vintin ikkuna – sen sanotaan olevan anopille! ).

Ai miten kävi sen unen kanssa, löysinkö kaarikäytäväni? Löysin montakin mutta valitettavasti keskustassa kaikki oli rakennettu kauppojen näyteikkunoiksi joten arvoituksesi jäi oliko uneni kauppa joskus todella ollut olemassa! Harmi…

Viran puolesta ja muutenkin: Barcelona, Bristol, Cardiff, Lontoo

Marras-joulukuun vaihteessa Barcelonassa pidettiin IBTM World -matkailumessut joihin minulla ja kollegallani Ninalla oli ilo osallistua. IBTM on yksi maailman johtavista matkailumessuista joilla käy n 15500 alan ammattilaista 3 päivän aikana. 150 maata ja n 3000 brändiä edustettuina!

Kutsuvieraana saat matkat ja majoituksen mutta olet myös ”velvoitettu” yli 20 tapaamiseen noiden päivien aikana. Kalenterin täyttö alkaa paria kuukautta ennen tapahtumaa kun näytteilleasettajien tiedot tulee tilaisuuden sivuille. Hotelleja, resortteja, kaupunkien ja maiden turistitoimistoja, tapahtumajärjestäjiä, matkailu/varaus yms appien toteuttajia, ravintoloita yms yms… mitä vain matkailualaan ja tapahtumiin liittyy. Valinnanvaikeus on suuri ja tietenkin haluaisi tavata mahdollisimman monta kiinnostavaa maata ja paikkaa. Ahneus kostautuu ja kalenterissani on lopulta 28 tapaamista – jokainen 20 minuuttia ja 10 minuutin tauko välissä, lounastaukoa hädintuskin sai mahdutettua mukaan! Yritämme aina keskittyä uusiin kohteisiin joissa emme itse ole käyneet ja joita voisimme sitten tarjota asiakkaillemme jatkossa. Ja tietty muutama unelmakohde ihan omaksi iloksi!

Majoituin hotelli Crowne Plaza Barcelonassa ”vanhan” Fira-centerin vieressä. Hotelli oli hieno, superior luokan huone tilava ja mukava mutta hotellista näki 100% että se oli suunniteltu bisnesmiehiä ajatellen. Kaikki oli pelkistettyä, tummia miehekkäitä sävyjä ja selkeitä muotoja. Aamiainen oli todella hyvä mutta sijainti vähän sivussa turisteja ajatellen – esim Ramblalle sai kävellä reippaasti lähes 3 km. Onneksi meillä oli päivittäinen kuljetus uudempaan Firan kongressikeskukseen Gran Vialle.

Aamulla vaelsimme kuin sopulilauma kongressikeskuksen ovista sisään ja näyttelyalueelle, kaikilla alkoi järjestetyt tapaamiset samaan aikaan! Hälinä oli aivan uskomaton. Kartan kanssa suunnistettiin valtavassa hallissa pisteeltä toiselle ja vaihdettiin lähes samat kohteliaisuudet maasta ja esittelyn kohteesta riippumatta. Välillä tuntui että suu puutui paljosta puhumisesta! Seuraavat 2 päivää jatkui samoissa merkeissä – palaveri, tauko, palaveri, vessatauko, palaveri, lounastauko, palaveri….. Käyntikortteja, esitteitä, muistitikkuja ja pieniä muistoesineitä….

Ensimmäiselle illalle oli järjestetty upeat illalliset Xalet de Montjüic ravintolassa http://www.gruptravi.com/en/xalet-montjuic/ . Näköala ravintolasta on varmasti Barcelonan upeimpia. Vaikka päivällä oli vielä ollut n 16 astetta lämmintä illan pimetessä viileni ja kosteus alkoi nousemaan mereltä. Pikkumekoissa ja korkkareissa tuli hieman viileä… Hyvä ruoka ja erinomainen viini sai kyllä pian lämpenemään.

Kolmantena päivänä lähdin jatkamaan messupäivän jälkeen pienemmän porukan kanssa matkaa Barcelonasta Bristoliin. Vuelingin lento vei meidät todella näppärästi Gatwickiin ja lennolla sai jopa syötävää ja juotavaa veloituksetta!! Luksusta näinä aikoina kun kaikki muut laskuttaa jokaikisestä suupalasta. Illan pimetessä ja brittiläisen sumun noustua saavuimme määränpäähämme. Ilta oli jo pitkällä joten kirjauduimme vain sisään The Bristol Hotelliin ja painuimme pehkuihin.

Aamun keli oli kotoiseen harmaa, tuulinen ja kostea kun lähdimme kiertämään kaupunkia kävellen. Ensimmäinen kohde oli satama-alueelle uudistettuun makasiiniin perustettu MShed joka toimi mm kokous- tai juhlatilana ja näyttelytilana. Viivähdimme hyvän aikaa ihailemassa upeita luontokuvia! MShedistä jatkoimme matkaa Ss Great Britainiin, 1843 vesille laskettuun upeaan purjealukseen. Vierailimme 1. luokassa jonka tilat voi vuokrata vaikka häiden pitopaikaksi! Eikä hintakaan päätä huimannut: tilavuokrineen, ruokineen jne hinnaksi tulee n 125-150€/hlö. Samalla sai hienon näkymän laivan historiaan: laivalla saattoi kuljeskella täysin autenttisissa hyteissä jotka oli sisustettu todellisten matkustajien mukaan. Jopa hajuefektit oli todenmukaisia ( mm. yhdessä hytissä asui merisairas matkustaja…..)!!

Pieni veneajelu kanavalla ja takaisin keskustaan – siis jos Bristolissa sellainen olisi. Kaupunki tuntui olevan aika sekalainen kokoelma pieniä kyliä jotka oli aikojen saatossa kasvaneet yhteen. Siksi mitään varsinaista keskusta tai keskusaukiota ei kaupungista löytynyt ja suunnistaminen oli jotenkin hankalaa. Teimme pienen kävelykierroksen ja ihailimme upeita katumaalauksia joita oli piilotettu ympäri kaupunkia. Kyse ei nyt ollut tageista tai tuhruisista väripläjäyksistä vaan oikeista taideteoksista. Bristol onkin näistä kuuluisa. Pääsimme itse kokeilemaan katumaalausta spraymaaleilla entisen poliisiaseman tiloissa.

Bristolin katedraali oli kyllä upea ja näkemisen arvoinen! Ja vieläkin mielenkiintoisemmaksi sen teki se että sitäkin sai vuokrata yksityistilaisuuksiin (vaikka päivällisjuhliin) 2000 punnalla! Kun meidän luterilainen kirkkomme mielestä edes popmusiikki ei kuulu kirkkoon Englannissa kirkko on tuotu todella lähelle tavallista kansaa… Mutta näin kerätään varoja kunnossapitoon kätevästi.

Iltaäivällä lähdimme piipahtamaan tulevan Aerospace Bristolin rakennustyömaahan. Odotimme kovasti näkevämme myös viimeisen Concorde -lentokoneen mutta kone oli jemmattu kauas rakennustyömaasta niityn laitaan. Siellä se nökötti yksinäisenä ja odotti pääsyä lentokonehallin kattoon vieraiden iloksi! Olisihan se aikamoinen tunne syödä illallista Concorden riippuessa pään yläpuolella… Aerospacen avajaiset on suunniteltu tulevalle kesälle http://www.aerospacebristol.org/

Illallisen nautimme viehättävässä pienessä Hotel Du Vinissä https://www.hotelduvin.com/locations/bristol/  jossa monet kuuluisuudet yöpyvät Bristolissa ollessaan. Nautimme perinteisen brittiläisen jouluaterian paukkukarkkeineen ja paperikruunuineen.

Seuraavana aamuna lähdimme kohti Cardiffia ja matkalla poikkesimme upeaan Celtic Manoriin. Tämä 5* hotelli on yksi brittien kuuluisimmista golf resorteista eikä puitteissa todellakaan ollut vikaa – sisällä eikä ulkona! Alueella on 3 golfkenttää josta The Twenty Ten Course on ensimmäinen Ryder cupia varten rakennettu (6852m, par 71). Toinen kenttä on The Montgomerie on pituudeltaan 5826m ja par 69. Vanhin kentistä on The Roman Road Course, 6022m ja par 70. Hotellista löytyy myös erinomainen spa. http://www.celtic-manor.com/

Mahtoiko johtua aurinkoisesta säästä mutta Cardiff (Walesin pääkaupunki) näytti ensisilmäyksellä todella viihtyisältä paikalta! Matalia kivitaloja, selkeä kaupunkirakenne ja upea linna vanhankaupungin reunalla. Kaupungin historia alkaa jo vuodelta 75 jkr roomalaisten rakentamasta leiristä joka tosin hylättiin vuonna 300. Cardiffin linnaa alettiin rakentamaan vuonna 1091. Vanhinta osaa on edelleen jäljellä mutta linnaa on sittemmin (esim 120o -luvulla) rakennettu lisää. Linna on säilynyt upeasti ja entisöintityöt tehty pieteetillä. Linnankin tiloja voi vuokrata yksityiskäyttöön esim illallisille, cocktailtilaisuuksiin ja häihin!

Yksi Cardiffille tärkeä asia on rugby, siksipä piipahdimme myös Principality Stadiumille fiilistelemään. Itse matsia ei nähty mutta pelaajien tilat, vip alueet ja kokoustilat kylläkin. Stadionilla pidetään myös paljon konsertteja – mm Robin Williams ja Justin Bieber ovat vuoden 2017 esiintyjiä!

Pienen ajomatkan päässä on The Royal Mint eli rahapaja jossa on painettu kolikoita yli 100 maalle ja rahapajan historia on yli 1000 vuotta vanha! Opastettu kierros on mielenkiintoinen ja muistoksi voi ”painaa” itse kolikon (punnan kolikon painaminen taisi maksaa 3 puntaa… ei huono bisnes, haha!).

Mikä voisikaan olla erikoisempi paikka nauttia illallista kuin brittiläinen viinitarha!!?? Llanarch Vineyard tarjosi meille upean illan hyvän ruuan ja viinin parissa – voin todella suositella!! Harmi vain että illan pimeydessä itse viinitilasta ei nähnyt mitään. Ehkä seuraavalla kerralla?  http://www.llanerch-vineyard.co.uk/

Matkamme päättyi Lontooseen missä muu ryhmä jatkoi vielä yhdessä mutta minä perheeni kanssa. Teinitytär oli jo aloittanut ostomaratonin edellisenä päivänä isänsä kanssa: askelmittarissa oli 16 kilometriä ja luottokortissa lovi… Olimme sopineet että tälläkertaa hän saa päättää mitä tehdään ja museot ja nähtävyydet jätetään vähemmälle. Siispä shoppailimme, kävimme Winter Wonderlandissa ja kiertelimme tärkeimmät nähtävyydet 2-kerrosbussilla ja metrolla. Olin jo vuosia suunnitellut ja haaveillut illallisesta Levant ravintolassa ja nyt vietimme siellä illan libanonilaisen ruuan parissa. 2 menua ja yksi pääruoka riitti kolmelle oikein hyvin – alkumezejä oli 8, pääruokia 2+1 ja jälkiruokia 4! Tuo ilta kruunasi koko reissun!

Lähiöhelmiä: Mo Cafe – Marokkolaisittain Malmilla

Välillä täytyy harrastaa tätä lähimatkailua… Lähdin lapsuudenkaverini kanssa katsastamaan marokkolaisen kahvilan josta luin ohimennen muutama viikko sitten. Onneksi osui silmiini ja onneksi löysimme oikean paikan!

Ylä-Malmi ei ehkä ole viehättävimpiä paikkoja erityisesti näin marraskuisen harmaassa kelissä mutta persoonallinen monikulttuurinen ”kylä” se kyllä on! Vartin verran kierreltyäni ja kirottuani parkkipaikkojen puuttumista löysin lopulta Malmintorin ostarin ja sain auton tungettua Prisman parkkihalliin. Miksi muuten parkkiruudut on AINA 50cm liian kapeita??

Ihan siinä kulman takana osoitteessa Kirkonkyläntie 7 on Halal ruokakauppa ja Mo Cafe samoissa tiloissa. Ihanasti ”kitshiä” sisustusta, taginepatoja, koristeellisia tyynyjä, pannuja, kippoja ja kuppeja yms rekvisiittana. Ja buffet…. jo pelkkä tuoksu riitti avaamaan talvitukkoisen nenän! 10 euroa maksava lounas sisälsi runsaan salaattibuffan, 2 eri pääruokaa riisin kera, jälkiruokapöydän ja kahvin/teen. Euro lisää ja tähän olisi vielä saanut päivän keitonkin mukaan!

Tänään alkupalapöydästä löytyi mm hummusta, sekasalaattia, marinoitua munakoisoa, riisi-kasvissalaattia, punajuurella ryyditettyä couscousia, marinoituja oliiveja, marinoitua kaali/porkkanaraastetta, tomaatti/sipuli/kurkkusalaattia, vesimelonia sekä erilaisia siemeniä sekä mausteita ja maustekastikkeita. Hyvää ”safframileipää” unohtamatta!

Vaikka kuinka yritimme välttää ns ”ruotsinlaivakattausta” lautasemme oli ihan ääriään myöten täynnä herkkuja. Lähes sanattomina nautimme ensimmäisen kierroksen mauista ja tuoksuista. Ystävällinen ja hymyilevä tarjoilija kävi kysymässä miten ruoka maistui mutta onnistuimme vain hymyilemään autuaina. Ja sitten haimme toisen kierroksen!

Pääruokina oli 2 kasvisruokaa – toinen papupata ja toinen…. jotain mikä valitettavasti meni ohi korvien. Kasvispohjaisia, lähes lihan oloisia soiroja jotka oli aika kiinteitä suutuntumalta. Papupata oli erinomaista riisin kanssa. Vielä oli tilaa jälkiruokapöydän filotaikina-kääretortulle granaattiomenan siementen kera, vohveleille, taateleille ja rusinoille joita oli kiva näpertää kahvin ja teen kanssa.

Tämä toimii hienosti pikalounaana mutta me nautiskelimme lähes 2 tuntia! Odotan jo seuraavaa kertaa kun pääsen tuonne syömään, kannatti ajaa 85 km….

Ja toki – kaupan puolelta tarttui  mukaan kassillinen ruokaa kotiin viemisiksi….

https://www.facebook.com/mocafemalmi/