Monthly Archives

syyskuu 2017

Rentoja hetkiä ja nautiskelua Eglès Sanatorijassa Liettuassa

Mikä olisikaan tervetulleempaa kuin muutaman päivän tai viikon tauko hektiseen työelämään?

Vaikka lähdimme kaikessa rauhassa kotoa aamulla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää olimme jo lounasaikaan perillä Birstonasin kylässä 90 km Vilnasta! Tunnin lento ja saman verran hotellin kyydillä mukavasti ja joutuisasti halki Liettualaisen maaseudun ja olimme perillä.

Eglès Sanatorija on suuri ja moderni rakennuskompleksi jossa vanhimmat osat on 5v ikäisiä. Majoitustiloja on 3 rakennuksessa ja 4. on varattu hoidoille ja kylpyläosastolle. Sanatorijassa hoidetaan sekä kuntoutusta tarvitsevia asiakkaita sekä meitä jotka kaipaamme hetken nautiskelua, rentoutumista ja irtautumista arjesta.

Koko laitos ja hotelli on todella moderni ja hieno. Huoneet ovat tilavia ja kaikissa on oma parveke. Pakettiin kuului täysihoito ja buffetit oli todella runsaat. Ruokalajeja oli useita ja pidimme erityisesti kasvisruuista, ruoka noin yleisesti oli aika tuhtia ja juustoa löytyi niin makeista kuin suolaisistakin ruokalajeista.  Mineraalivettä oli saatavana juomapisteissä ympäri hotellia.

Vastaanotto antoi meille huoneittemme avaimet ja A4 kortin josta käy ilmi hotellin kartta, tärkein informaatio kuten aukioloajat sekä omat tietomme. Kortin toisella puolella on meille valmiiksi suunniteltu ohjelma 2 vuorokauden ajalle – oma lukujärjestyksemme yli 100:sta hoitovaihtoehdosta! Luimme rivi rivin perään ihanammilta kuulostavista hoidoista jotka odottivat meitä. Söimme pikaisen buffetlounaan hotellin ravintolassa ja vaihdoimme asumme kevyempiin, lukujärjestykseen kun oli merkitty myös sopiva asukin valmiiksi!

Ensimmäinen hoitomme oli Aromaterapiaa – hämärässä huoneessa tuoksui todella hyvälle ja isolta ruudulta saattoi katsella mukavia maisemia ympäri maailmaa. Siis olisi voinut katsella jos olisi pysynyt hereillä!! Enkä ollut ainoa joka nukahti tuon puolituntisen aikana! Pienen tauon jälkeen olikin vuorossa terapeuttinen hieronta, todella napakka ja tehokas 15 minuuttinen. Hierojapoika (ilo silmälle) kysyi pariinkin otteeseen: does this feel like punishment?? Don’t worry, you’ll be happy later. Ja sehän piti paikkansa! Päivän viimeisenä oli pallojumppaa mutta sitä ennen kävimme ottamassa huikat yrttiteetä ja happea – tee oli putkilossa ja happea lisäämällä se kupli hapen mukana suuhun. Ei ihan helppo temppu mutta tästä riitti meille hupia pitkäksi aikaa!

Päivällisen jälkeen lähdimme kävelylle jokirantaan ja kylälle. Birstonas on pieni mutta elävä kylpyläkaupunki jossa on pari muutakin erityyppistä kylpylää, ravintoloita ja kahviloita. Hotellia ympäröivässä metsikössä oli paljon veistoksia ja ”risukappeli” johon saattoi mennä kuuntelemaan veden solinaa ja ihailemaan erivärisiä valoja illan pimetessä. Vielä me ehdimme uimaan ja porealtaisiinkin. Ja tietenkin kokeilimme muutamaa kylpylän lukuisista saunoista. Tavallisen saunan lisäksi oli ainakin turkkilainen sauna, höyrysauna jossa suihkutettiin suolavettä iholle, Himalajan suolasauna, venäläinen sauna… ja kylmähuone jossa pääsi vilvoittelemaan.

Seuraavana päivänä aamu alkoi vesijumpalla ja jatkui taivaallisella mutakylvyllä. Iholle levitettiin kuumaa valkoista mutaa ja sen jälkeen meidät käärittiin tiukkaan pakettiin vartiksi. Lämmin muta rentoutti viimeisetkin jännitykset kehosta. Tuohon päälle puoli tuntia Haloterapiaa suolahuoneessa ja olo oli taivaallinen ja hengitys kulki kevyesti. Paljon jännempi kokemus sen sijaan oli iltapäivän vedenalainen hieronta jossa asetuttiin porealtaaseen ja hoitaja ”painepesurilla” kävi kaikki lihakset läpi. Että voi kämmenet olla kipeät tällaisella tietokonetta naputtelevalla kun niitäkin käytiin läpi! Päivään kuului jälleen myös tuo tee/happi annos.

Illalla taas samat kuviot kuin edellisenäkin päivänä ja olimme täysin valmiit unten maille.

Viimeisenä aamuna aloitimme hengittelemällä mm mentholia sisältävää happea. Keuhkoputkentulehduksesta kärsinyt ystäväni totesi että jo nämä parin päivän hoidot ja hapetukset olivat huomattavasti helpottaneet hänen paranemistaan ja yskäkin väheni koko ajan! Vielä ehdimme yrttejä sisältäneeseen porekylpyyn ja Audiovisuaaliseen rentoutukseen ennen lähtöä Vilnaan viimeiseksi päiväksi.

Jos aikaa olisi ollut enemmän olisimme lainanneet hotellilta vielä polkupyörät ja lähteneet pidemmälle tutustumaan kylän ympäristöön, ehkä myös jokiristeilylle hassulla pienellä veneellä.

Hotellin auto vei meidät suoraan Artis Centrum Hotelliin Vilnan vanhan kaupungin keskustaan. Tyylikäs klassinen hotelli jossa oli valtavat huoneet! Olimme osuneet paikalle Vilnan kaupunkifestarien aikaan mutta jatkuva sade vähän hillitsi menoa ja suurin osa tapahtumista oli jo ollut edellisinä päivinä. Piipahdimme silti Gediminokadulle katsomaan myyntikojuja. Kuljimme vanhan kaupungin halki Pilies kadulle etsimään myöhäistä lounaspaikkaa. Pilies on ”turistikatu” jonka kulmassa on yksi lempiravintoloistani ..Grey. Tälläkertaa emme jääneet siihen vaan jatkoimme hieman matkaa ja pysähdyimme perinneruokaa tarjoavaan  oluttupaan. Vilna on tunnettu oluesta ja tietenkin sitä piti maistaa ruuan kanssa, oma valintani oli Kanapinis olut. Hassusta nimestä huolimatta oikein hyvää. Nälkä oli kova ja tilasimme annokset – ystäväni tilasivat kalaa ja ”Zeppelinejä” eli lihaa sisältäviä perunamykyjä. Itse valitsin lihavalikoiman. Kun saimme annoksemme tajusimme että ne olivat enemmän miehille tarkoitettuja – niin valtavia annokset olivat, mykytkin kooltaan niin suuria että 2 kappaletta mahtui hädin tuskin lautaselle! Omasta liha-annoksesta olisi 2 henkeä syönyt helposti itsensä kylläisiksi!

Kävelimme edelleen Kaupungintalolle ja siitä kaupungin trendikkäimpään kahvilaan Sugamouriin. Herkullinen kahvihetki ja suklaistakin suklaisemmat leivokset! Varmaan Vilnan kallein kahvila mutta hyvät oli tarjoilut. Sade yltyi edelleenkin ja hyppäsimme bussiin tarkoituksenamme mennä Televisiotorniin katsomaan maisemia. Jäimme bussista hieman liian aikaisin ja seikkailimme puolisen tuntia kulahtaneella asuinalueella ja puistossa ennen kuin pääsimme tornin juurelle. Onnistuneesta suunnistuksesta palkitsimme itsemme pullollisella Liettualaista Alita kuohuviiniä. Maisemia ei hirveästi nähnyt kelin ja pimenevän illan takia mutta eipä tuo meitä haitannut. Juttua riitti ja lähdimmekin pois vasta sulkemisaikaan. Vielä ehdimme nauttimaan herkulliset salaatit Old Green House ravintolassa.

Viimeisenä aamuna kiertelimme helteisessä vanhassa kaupungissa, piipahtelimme kirkkoihin, juutalaiseen museoon, kauppoihin ja kahviloihin ja päädyimme ennen lähtöä jälleen Old Green Houseen syömään. Pihvisalaatti oli niin herkullista että sitä piti saada uudelleen! Ja jälleen kerran – illaksi kotiin!

Helena