Romania, osa 2: kylpyläunelmia ja maaseutumatkailua

Kun kerran pääsee ennakkoluuloistaan (kuten minä vuosi sitten) voi Romaniaan matkustaa uudelleenkin! Tälläkertaa matkakohteena oli Romanian luoteisosa lähellä Unkarin rajaa.

Koska lentoyhteydet Oradeaan alkavat vasta kesällä 2017 (Helsinki-Bukarest-Oradea) lensimme Budapestiin ja jatkoimme siitä eteenpäin tilataksilla. Kolme varttia ajettuamme kuski sai puhelun ja totesi että yksi matkustaja jäi kyydistä – eipä mitään, me jäimme maantien varteen kuppilaan istuskelemaan ja kuski porhalsi peräkärryineen takaisin Budapestin lentokentälle! Pieni vaatimaton kuppila mutta tiski täynnä herkullisia paikallisia ruokia – matkaseurasta yksi jos toinen maisteli heti gulassin tyylistä soppaa ja nautti ensimmäiset lasilliset paikallista valkoviiniä (ei kyllä ollut hirveän laadukasta).

Nelisen tuntia myöhemmin (normaalisti matkaan menee n 3,5h) saavuimme Oradeaan ja jatkoimme sen ohi matkaa Baile Felixin kylään. N kilometrin päässä kylästä on neljän tähden kylpylähotelliksi luokiteltu Hotel President. Hotelli on avattu 2001 ja laajennettu muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran. Päärakennuksessa on standardhuoneita ja laajennusosassa kylpyläasiakkaille varattuja superior- ja perhehuoneita. Tämän rakennuksen yhteydessä on sisäuima-allas sekä pihalla ulkouima-altaat. Altaiden vesi tulee n 200 m syvyydestä ja on erittäin mineraalipitoista ja n 36 astetta lämmintä! Koska kyse on pintavedestä ei tyypillistä rikintuoksua ole lainkaan. Koska Hotel Presidentillä on myös oma Aqua Park jossa lapsiperheet voivat nauttia altaista ja vesiliukumäistä on sen yhteyteen tehty myös perheille parhaiten soveltuvat majoitustilat. Kesällä 2017 avautuu uusin laajennusosa.

Kylpylä on valoisa, siisti ja hyvin varusteltu. Hoitoja on joka makuun ja tarpeeseen. Yksittäisten hoitojen hinnat ei päätä huimaa – mutakylpy maksoi n 20€. Paketissa päivän hoidot tulevat suhteessa vieläkin halvemmaksi. Hotellin toimintaperiaate kylpyläasiakkaille on se että tullaan viikon tai kahden ”kuurille” joka alkaa lääkärintarkastuksesta ja henkilökohtaisen hoito-ohjelman suunnittelusta. Mutta toki tänne pääsee lyhyemmäksikin ajaksi! Kylpyläasiakkaille kuuluu puoli- tai täysihoito paketin hintaan; runsaalla aamiaisella oli tarjolla paljon paikallista ruokaa tiskillä paistettujen munakkaiden ja lettujen lisäksi – mielestäni neljästä tähdestä jäi uupumaan vain kunnollinen tuoremehu! Myös muut ateriat on yleensä buffetista mutta meille oli järjestetty a’ la carte illalliset.

Iltapäivä menikin sujuvasti matkaseuraan tutustumisessa ja illalliselle valmistautumisessa. Illallisen jälkeen muutamat meistä jo malttamattomina päättivät mennä ulkoaltaaseen vaikka ilman lämpötila laskikin lähelle nollaa. Huomaamatta altaassa tuli lilluttua puolille öin jolloin allas suljettiin.

Seuraava päivä oli varattu tiloihin tutustumiseen sekä hoitojen testailuun – itse valitsin runsaasta tarjonnasta parafiinikääreen selkääni ja ”lääketieteellisen hieronnan”. Tuo hieronta kesti vain vartin mutta kyllä poika tiesi mitä teki! Hän näppärästi muljutteli kipeitä kohtia selässäni ja kertoi samalla huonolla englanninkielellään mitä voisin tehdä parantaakseni selän kuntoa. Kun vielä suoraan hieronnasta sain kuuman parafiinikääreen selkääni olo alkoi olemaan jo täydellisen rento! Iltapäivän vietimme altailla lämpimässä vedessä lilluen.

Illalla meille oli järjestetty illallinen pihan tuvassa. Nuorisoryhmä kävi esittämässä kansantansseja ja -lauluja ja saimme myös perehdytyksen romanialaisiin viineihin tastingin muodossa. Illallinen oli tyypillinen romanialainen – paljon lihaa ja lisukkeena polentaa, hyvää mutta tuhtia! Suurin yllätys oli jälkiruoka; minulla sattui olemaan syntymäpäivä ja onnittelulaulun saattelemana sain ison herkullisen täytekakun seurueen kesken jaettavaksi! Hieno ilta, mutta emme enää jaksaneet lähteä yöuinnille…

Seuraava päivä oli varattu retkeilylle lähialueille. Olin varannut itselleni mutakylvyn aikaisin aamulla ennen lähtöä – ensin kylpy lämpimässä mustalla mudalla sekoitetussa mineraalivedessä, sitten suihkun kautta ”kapaloihin” lepäämään ja lopulta kokovartalon öljyäminen laventeliöljyllä…. Kyllä harmitti että piti lähteä reissuun, olin ihan valmis palaamaan sänkyyni peittojen alle!

Ensimmäinen kohteemme oli n tunnin matkan päässä sijaitseva Meziad Cave – tippukiviluola. Luolasto on todella valtava ja kiipeilemme tasolta toiselle yli kilometrin matkan! Seurueemme nuorin jäsen, 3v Isabella jaksaa tepsuttaa porukan mukana kiltisti ja väsymättä vaikka reitillä on paljon portaita ja liukkaita polkuja. Seuraava kohteemme on Crystal Cave eli Kristalliluola joka löytyi vahingossa bauksiittikaivoksesta. Luola on ahdas ja sinne joutuu kapuamaan lähes yksi kerrallaan mutta luonnonkristallit ovat upeita!

Kylmistä luolista lähdemme ajelemaan kauniin maaseudun halki Rozian kylään lounaalle. Maisemat maaseudulla ovat todella kauniit ja tuntuu kuin olisi palannut 100 vuotta taaksepäin ajassa! Omena- ja kirsikkapuut kukkivat, sireenit oli juuri avaamassa kukkiaan, kanat ja lampaat käyskentelivät vapaina pihamailla, mummo kapsutteli pientä peltolänttiään kuokalla…. Pysähdyspaikkamme oli mäen laella ja sieltä oli huikaisevat näkymät yli laaksojen. Talot olivat vanhoja ja hyvin kunnossapidettyjä, saipa näitä torppia varattua yöpymiseenkin parillakymmenellä eurolla isollekin seurueelle!

Meille katettiin kunnon maalaislounas – tomaattia, kurkkua, fetan kaltaista juustoa, maalaismakkaroita ja maalaisleipää alkupalaksi ja kanakeittoa pääruuaksi. Kaikki huuhdottiin alas paikallisella viinillä ja palinkalla! Palinka on paikallinen snapsi jota tehdään kaikista mahdollisista marjoista ja hedelmistä – kirsikoista, päärynöistä, kvittenistä, mustikoista jne. Polttaa kurkussa mutta lämmittää mukavasti! Jälkiruuaksi saimme paikallisia munkkeja gogoseja, jotka avattiin hieman ja sisään laitettiin mustikka- tai persikkahilloa. Ihan taivaallista!! Siinä missä muut napsivat palinkaa minä napsin munkkeja…. Toki maistoin isännän tekemää mustikka- ja kvittenilikööriä, enemmän minun makuuni kuin snapsit!

Seuraavana aamuna kävin vielä ottamassa kasvohoidon ennen lähtöä tutustumaan Oradean kaupunkiin. Oradea on yksi Romanian vauraimmista kaupungeista. Sitä on entisöity erittäin kauniisti, vain ihan vanhimman osan talot on ränsistyneitä kuin Bukarestissakin: talot on yksityisomistuksessa eikä omistajilla ole rahaa kunnostukseen. Harmi sinänsä. Mutta muuten kaupungin jugend ja art-deco talot on upeita! Torilla on parhaillaan pääsiäismarkkinat ja vietämme siellä hetken auringosta nauttien. Kesää kohti avataan lukuisia kahviloita ja ravintoloita ympäri kaupunkia, voin vain kuvitella miten mukava niissä on pian istuskella!

Vierailimme myös vanhassa linnoituksessa johon Hotel Presidentin omistaja on juuri avannut uuden hotellinsa: Hotel Cetate. Tietenkin kaupungissa piti myös shoppailla ja niinpä lähdimme myös hetkeksi paikalliseen kauppakeskukseen.  Pakko myöntää että vähän hämmästyin – Lotus Oradea oli ihan meidän kauppakeskuksiin verrattavissa oleva ostosparatiisi! Ihan omaa tyhmyyttä että kuvittelee olevansa keskellä ei mitään jossain Romanian/ Unkarin rajamailla….

Illan lähestyessä menimme ReWine Bariin viinitastingille. Romaniassa on 1800 eri viinilaatua joten vaikka kuinka yritimme emme päässeet kuin raapaisemaan pintaa. Mutta laadukkaasti! Tarjotut viinit oli erinomaisia, testasimme 6 viiniä valkoisesta rose’hen ja punaiseen. ReWine on myös hyvä ruokapaikka vaikka tälläkertaa maistelimme vain pieniä suolaisia suupaloja viinien välissä. Täältä lähti mukaan muutama erinomainen viini kotiin viemisiksi.

Viimeisen illan illallisen söimme Hotelli Stokkerissa, ehkä paras illallinen koko reissulla: ankankoipea, punakaalia ja paistettua omenaa! Viinin lämmittäminä ja hieman jo reissaamisen väsyttäminä innostuimme kertomaan vitsejä – no mitä voi kuvitella kun pöydässä on norjalaisia, suomalaisia ja ruotsalaisia?? Jokaisella oli joku lempivitsi toisesta kansallisuudesta ja lopulta nauroimme vatsat kipeinä ja kyyneleet silmissä! Eikä hysteriaa helpottanut lainkaan soittaja jonka viulu olisi pahasti kaivannut viritystä, lauluäänestä puhumattakaan!

Seuraavana aamuna olikin omalla kohdalla jo lähtö takaisin Suomeen, muut jäivät vielä jatkamaan matkaa pariksi päiväksi.

Matkakumppanin sanoin: Pakkohan tänne on palata, 1800 viinilaadun testaamiseen menee ainakin puolitoista vuotta!!

Helena

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply