Monthly Archives

maaliskuu 2017

Karibialaisia tunnelmia: Dominikaaninen tasavalta, Cabarete

Hola!

Joskus käy tuuri ja löytyy kohtuuhintainen loma ihan sattumalta, nyt kävi niin. Koska kohde oli tuntematon etsimme tälläkertaa pakettimatkaa ja Aurinkomatkoilla sattui olemaan juuri oikeaan aikaan 2 viikon matka Cabareteen Dominikaaniseen tasavaltaan.

Viikkoa ennen matkaa saimme viestin joka alkoi sanoilla: pahoittelemme…..

Ensin iskee paniikki matkan peruuntumisesta ja sitten alkaa naurattamaan: matkatoimisto pahoitteli hotellin ylibuukkausta ja tiedusteli sopisiko meille 1 viikoksi parempi huoneluokka! Ja vaivanpalkaksi siitä että joudumme kesken kaiken vaihtamaan omaan huoneluokkaamme takaisin saamme vielä 30€/hlö palautusta. No tokihan meille sopii! Lisäjännitystä loman alkuun tuo vielä ilmailualan lakko joka osuu juuri lomaviikollemme – onneksi lakko tuntuu kohdistuvan enemmän kotimaan lentoihin kuin chartereihin…

Ilta/yölento finskillä sujuu mukavasti, tosin täytyy sanoa ettei taso ole sama kuin muissa kaukolentoyhtiöissä! Valitettavasti. Perillä Dominikaanisessa ollaan yhden aikaan aamuyöllä ja maahantulomuodollisuudet sujuu mukavasti. Huomaamme että esim lapsiperheet ohjataan näppärästi omaan jonoonsa jottei tarvitse jonottaa.

Neljänkymmenen kilometrin päässä Puerto Platan lentokentästä on Cabareten kylä josta löytyi hotellimme Villa Taina.  Huoneemme (se parempi siis) on erittäin tilava ja  mukava, molemmille omat queen-size vuoteet ja iso kylpyhuone. Parvekekin on mutta se aukeaa talojen väliseen kuiluun. No, eipä tänne tultukaan parvekkeella oleskelemaan. Hotellissa on 2 rakennusta; päärakennus kadun varressa ja rantarakennus uima-altaineen merenrannassa. Kaunista ja hyvinhoidettua puutarhaa myöten! Sataa…

4 tunnin makeiden unien jälkeen onkin aamaisen aika rantaravintolassa. Monipuolinen ja herkullienn aamiainen vastapaistettuine omeletteineen ja lettuineen on erittäin hyvä. Hedelmiä, kookoksenpaloja ja kunnon tuoremehuja on myäs tarjolla.

Rannalla tuulee. Siis-todella-tuulee! Joka ikinen päivä.

Aamu on vielä pilvinen ja 23 astetta melkein viileää. Majoitumme kuitenkin rantaan palmujen katveeseen ja heti on ensimmäinen ” hello, my friend” – rantamyyjä paikalla. Vaihdetaan kuulumiset ja katsellaan retkien tarjontaa. Emme ottaneet retkiä matkatoimiston kautta koska tiesimme että hinnat on korkeammat kuin paikallisten kautta otettuna. Valasreissu ja Blue lagoon – luolareissu viehättivat meitä ja lopulta ne varasimmekin.

Poikkeuksena aiempiin rantakohteisiin rantamyyjät ovat täällä rekisteröityneitä ja esittelevät mielellään kaulassaan roikkuvaa lupalappuaan. Kaikki vieläpä pukeutuneet siististi ja samalla tavalla vaaleansinisiin paitoihin. Tyrkyttämistä ei myöskään ole kiusaksi asti, kun olemme kerran sanoneet ”ei kiitos” meitä vain tervehditään jatkossa ja jatketaan matkaa.

Päivä kului rattoisasti aurinkoa ottaen ja kite surffareita ihaillen. Purjeita oli valehtelematta parisataa samaan aikaan lahdella – upea näky!  Iltapäivällä kiertelimme kylällä ja kaupoissa. Kaupat oli tyypillisiä rantakohteen uima-asu/ rantamekko/ reppu ja matkamuistomyymälöitä. Myyjät toki yllyttävät ohikulkijaa kauppaansa tutustumaan mutta ärsyttävä tyrkytys ja hihasta repiminen puuttuu. Ja ne hymyt, niiden perässä on helppo langeta ostoksiin…

Aamuseitsemältä lähdemme valassafarille 3h matkan päähän Samanan lahdelle. Matkalla nautitaan tienvarsiravintolassa aamupalaa ja matka jatkuu. Keli arveluttaa sillä matkalla sataa ripottelee vettä vähän väliä. Perillä suuri pettymys veneen suhteen – olimme odottaneet kunnon venettä etu- ja takakansineen mutta saimme shuttleveneen joka oli  mitoitettu 40 hengelle ja meitä oli 50. Osa joutui seisomaan eikä kaikille ollut edes pelastusliivejä tarjolla. Sää sentään oli parantunut upean aurinkoiseksi.

Innosta piukeana kurottelin selkämeren välistä ja kuvasin 3 massiivista varjoa veden alla kunnes matkakumppani sanoi niiden olevan levälauttoja! No, niistä on ainakin hyvät kuvat! Kun valaat lopulta tulivat kaikki nousivat seisomaan eikä selkien takaa enää nähnyt mitään. Vilauksen suihkusta ja tumman häivähdyksen pinnalla, kameran moottorilaukaisin lauloi kaiken varalta ja kuvasi kymmeniä kuvia ilman että näin mistä kuvia otin. Puolitoista tuntia  ajoimme ympyrää kunnon merenkäynnissä kuin kaarnalaiva. Mereen tottumattomat voivat huonosti mutta me nautimme isoista aalloista!

Paluumatkalla pysähdyimmme Bacardi saarelle (Cayo Levantado) lounaalle ja parin tunnin auringonotolle. Kuumaa kun tuuli ei vilvoitellut kuten omalla rannallamme!

Lopulta vene ajoi maihin ja juoksimme nopeasti vessaan jotta jaksaisimme 3 h paluumatkan. Vessakäynnin aikana bussimme lähti ilman  meitä! Onneksi vielä yksi tilataksi oli paikalla ja mahduimme juuri ja juuri sen kyytiin. Taukopaikalla puolimatkassa vaihdoimme omaan bussiimme äärimmäisen näreissämme tapahtuneesta. Kukaan ei pahoitellut eikä pyytänyt anteeksi…

Illalla ei tarvinnut unta houkutella… Ei todellakaan hintansa (95$) arvoinen reissu ellei vene ole asiallinen! Valasreissuja tehdään joulukuusta maaliskuun loppuun saakka valaiden soidinmenojen aikaan.

Meitä varoiteltiin jo etukäteen siitä että Dominikaaninen ei ole ollenkaan niin turvallinen paikka kuin mihin olimme tottuneet. Sentään vuosikymmeniä matkusteltu ilman varkauksia tai muitaakaan haavereita. Varmuuden vuoksi olimme jättäneet korut kotiin eikä rahaa ollut koskaan mukana kuin päivän ruokarahojen verran. Heti ensimmäisenä aamuna avuliaat rantamyyjät osoittelivat meille paikat mihin ei saa pimeällä lähteä – eikö teillä ole yhtään miestä mukana, no sitten ei mennä rannalle enää pimeällä eikä keskustan ulkopuolellekaan! Vaan kuinka käykään (ei onneksi meille!!), eräs suomalaispariskunta hotellistamme tulee kauhistuneina kertomaan kuinka mieheltä varastettiin kaulakoru rannalla – klo oli 11 keskellä kirkasta päivää! Ihan siinä muutama sata metriä meidän aurinkotuoleistamme! Kaksi nuorta miestä oli tullut ja takaapäin riuhtaisseet ketjun miehen kaulasta niin etta naarmut oli vieläkin näkyvissä. Mies – pitkä ja roteva suomalaismies oli silminnähden kauhistunut tapahtuneesta ja lähtikin pian huoneeseensa ottamaan tilkan rommia tasaamaan sydämensykettä. Rouva istui hetken meidän kanssamme laskemassa verenpainettaan ja päivittelimme asiaa. Pysyttelimme keskustassa ja rannalla ravintoloiden alueella emmekä itse tunteneet oloamme turvattomaksi. Kävipä matkaseura erään paikallisen kanssa tutustumassa tämän kotiin ja silloin sanoi tunteneensa olonsa hieman oudoksi paikallisten ihmetellessä ja katsellessa vilpittömän paheksuvasti ”tunkeutujaa”.

Eräänä päivänä vuokrasimme taksin käyttöömme koko päiväksi ja lähdimme Puerto Plataan. Ensin mietimme vain kyydin ottamista mutta se maksoi 40$ suunta ja auto koko päiväksi 120$ sisältäen muutaman pääsylipun ja lounaan. Eikä tarvinnut miettiä koska ja mistä auto tulisi meitä noutamaan takaisinpäin. Lisäksi kuskimme toimi erinomaisena oppaana pitkin matkaa.

Puerto Plata on yksi suosituimmista lomakaupungeista saaren pohjoisrannikolla. Asukkaita kaupungissa on yli 200 000. Siirtomaa-aika näkyy selkeästi esim keskusaukion viktoriaanisessa tyylissä. Paikallisten asuintalot ovat väreiltään riemunkirjavia ja terassit suojattu koristeellisin rautakalterein. Kaupungin upeimmat rannat löytyy Cofresista missä on myös laadukkaiden lomaresorttien keskittymä.

Ensimmäiseksi kävimme tutustumassa Meripihkamuseoon. Saaren pohjoisosa on tunnettu meripihkasta ja eteläosa Larimar-kivestä (paikallinen ”turkoosi”). Meripihkaa löytyy lähes värittömästä melkein mustaan ja monissa esillä olleissa kivissä oli hyönteisiä sisällä. Uskomattoman kauniita! Näimme miten kiviä ja meripihkaa työstetään koruiksi työpajassa. Museossa on tietenkin myös kauppa josta näistä tehtyjä upeita koruja saa ostaa.

Samassa museossa on myös huone jossa voi perehtyä sikarien tekoon ja tokihan me teimme omat sikarimme matkamuistoiksi. Ja ”pössyteltiin” yksi sikari ihan uteliaisuuden vuoksi, eipä ole aiemmin tullutkaan kokeiltua.

MamaJuana on paikallinen snapsi – pullo jossa on kaarnaa, rommia, punaviiniä ja tilkka hunajaa. Tätä sekoitusta säilötään mahdollisimman pitkään ja juodaan sitten erilaisiin tarpeisiin niin lääkkeeksi kuin afrodisiakkinakin. Tätäkin piti museossa vielä maistaa ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa kaupungille katselemaan taloja ja keskusaukiolle ihailemaan Victorian ajan taloja sekä San Felipen Katedraalia.

Kun pilvet hälvenivät Isabel de Torresin vuorelta hyppäsimme merenguen tahdissa kaapelihissiin ja nousimme aina 800 m korkeuteen. Vuorella ilma oli viileää ja vettäkin tihutti hetkittäin mutta näköala Puerto Plataan ja ympäröiville rannoille oli upea! Itse vuoren huippu oli kuin kasvitieteellinen puutarha kukkineen ja puineen. Huippua koristi vielä Kristuspatsas entisen tykkitornin päälle rakennettuna.

Alas päästyämme kuskimme vei meidät paikalliseen kuppilaan lounaalle: papukastikkeella höystettyä riisiä ja kanaa, hieman salaattia lisukkeena. Mutta se annoskoko – se määrä ruokaa olisi riittänyt 2 raavaalle miehelle tai neljälle hyväruokaiselle naiselle minkä saimme eteemme (häkellyimme niin ettei ateriasta ole edes kuvaa!)!  Hieman paikalliset tuntuivat ihmettelevän mitä teimme siellä.

Iltapäivällä kävimme katsastamassa ”kauppakeskus” Sirenan (vastaa meidän Prismaa) ja Dorada Mallin Costa Doradan hienostolomaresortissa. Ihan samanlaisia puoteja kuin muuallakin mutta ”hienostolisä” hinnoissa. Rommitehtaallakin olisi päässyt käymään mutta me jätimme sen väliin. Toki rommia ostettiin myöhemmin kotiin vietäväksi, Brugalia tietty.

Kolmas retkemme vei meidät ensin plantaasille missä saimme tutustua eksoottisten hedelmien ja kasvien kasvuympäristöön. Mangoja, banaaneja, kaakaota, maapähkinää, ananasta, kahvia, kookosta yms yms – ja tietenkin kaikkea piti maistaa. Enpä tiennytkään että kaakaon siementä ympäröi limainen mutta hyvänmakuinen marja! Kotiin tuliaisiksi ostimme kaakaota, kahvia ja pienen pieniä maapähkinöitä. Vanhan mummon keittämä vahva kahvi ruokosokerin kanssa oli ehdottomasti reissun paras juoma!

Plantaasilta jatkoimme uimaan Playa Caledoniin. Pieni, suojaisa lahdenpoukama jonka kivisille rannoille oli laitettu ”päitä”, ilmeisesti joku taideteos oli kyseessä. Hetken uituamme alkoi rankkasade ja suojauduimme kioskien katosten alle kunnes jatkoimme matkaa Blue Lagooniin.

Blue lagoon on paikka missä on suojaisia ”altaita” joiden vesi on 80-90% suolatonta. Yksi altaista oli syvässä kuilussa ja sen yli saattoi laskea zipillä (vaijeriliuku) ja pudottautua veteen. Näytti helpolta mutta meidän siellä ollessamme yhden naisen kädet pettivät heti alussa ja hän putosi todella lähelle kallioseinämää! Onneksi mitään vakavampaa ei tapahtunut. Tuon jälkeen päätimme jättää hauskuuden kokeilematta… Sen sijaan menimme uimaan toiseen altaaseen jonka sanotaan olevan syvimmältä kohdalta yli 20m syvä mutta pohja näkyy hyvin. Vesi oli viileää ja hyvin raikasta, yläpuolella luolassa roikkui tippukiviä ja pääskyset lensivät ympäriinsä. Aurinko paistoi tässä vaiheessa jo kuumasti joten ehdimme vielä ottamaan aurinkoa alueen nurmikentille.

Lounaalle menimme Grand Playalle; vakioksi muodostunut ateria kanaa, riisiä ja papusoosia. Ei pahaa vaikka kana todella paistetaan ”hengiltä” – yhtä poikkeusta lukuunottamatta rutikuivaksi. Grand Playan aallokko oli mieletön! Yritimme päästä uimaan mutta aallot heittivät meitä jo ihan rantavedessä  niin kovin että tyydyimme vain kahlailemaan ja ihailemaan nuorta surffaria kauempana merellä.

Lomamme ajalle osui kaksi juhlaa – St Patrickin päivä (juu, joka paikassa maailmalla on ainakin yksi irkkupubi!!) ja Cabareten karnevaalit. Irkkujuhlat oli yllättävän hillityt mutta toki kävimme juhlateltassa kurkkaamassa ja hakemassa vihreät helmet kaulaamme tilaisuutta juhlistaaksemme. Olipa seassa pari skottiakin kiltteineen!

Karnevaalit sen sijaan näkyivät ja kuuluivat! Varmaan parisataa toinen toistaan kirjavampiin ja upeampiin asuihin pukeutunutta juhlijaa kulki meluisassa saattueessa pääkadulla. Autoja,  juhlijoita, katsojia…. kaaos oli melkoinen mutta kaikilla oli hauskaa! Ehkä paras ja osuvin ryhmä oli Mr President joka jahtasi meksikolaisia! Ainakin se kirvoitti parhaat naurut katsojista. Pääkadulta kulkue jatkoi matkaa rannalle ja ”ravintolakujalle”. Meren pauhu, tuulen kohina, rummut, musiikki ja ihmisten äänet – melkoinen kakofonia! Istuimme rannalla drinkkeinemme ja nautimme näystä.

Päivää ennen lähtöämme ehdimme vielä kokemaan trooppisen myrskyn. Kuten tavallista olimme hilpaisseet paljasjaloin mekoissamme rantaa pitkin ensin ottamaan eksoottiset alkujuomat ja kun alkoi sataa tihuttamaan siirryimme ruokailemaan jo tutuksi tulleeseen kalaravintolaan. Rannalla ei enää voinut istua syömässä tuulen yltyessä joten siirryimme ”sisätiloihin”. Lainausmerkeissä siksi koska sisätila tarkoitti lähinnä katosta ja pressuja tuulensuojana. Sade yltyi kaatosateeksi ja tuuli myrskyksi kun nautimme ruokaamme. Kauempana Puerto Platan suunnalla ukkosti, mielettömät salamat valaisivat maisemaa. Hetken tilannetta arvioituamme huomasimme ettei ollut mitään mahdollisuutta lähteä sateeseen ja tuuleen juoksemaan hotellille vaan olimme jumittuneet ravintolaan. Matkaseura kysyi tarjoilijalta löytyisikö heiltä pelikortteja? Johnson (jolla oli maailman kaunein hymy!) palasikin luoksemme korttien kanssa ja kolmistaan pelasimme seuraavat pari tuntia. Lopulta sade hiipui hieman ja lähdimme hotellille. Seuraavana päivänä kuulimme että Puerto Platassa oli kuollut muutama ihminen auton jouduttua vuorelta tulleen vesivyöryn viemäksi!

Mutta kuten aina, loma loppuu joskus ja on aika palata kotiin. Viimeinen päivä on pitkä! Olimme rannalla, söimme, joimme, luimme, olimme rannalla, altaalla, pakkasimme. Ja kello oli vasta 13, 14, 15 iltapäivällä… Lähtö hotellilta klo 23 ja lento 02.50. Ja seuraavaksi illaksi kotiin.

Mikä matkasta teki erityisen? Ihmiset!

Hymyileviä, iloisia, äänekkäitä, välittömiä, kauniita! Nimesi muistettiin ensimmäisestä esittäytymisestä lähtien ja jokapäiväiset tervehdykset ja kuulumisten vaihtamiset kuuluivat asiaan puolin ja toisin. Matkailu on täällä äärimmäisen tärkeä elinkeino ja sen eteen nähdään paljon vaivaa. Siisteystaso oli todella hyvä (joitain tienvarren jätekasoja lukuunottamatta), rannat aina siistejä niillä alueilla missä oli lomalaisia ja retket hyvin organisoituja (paitsi meiltä karannut bussi).

Sää oli vaihteleva mikä oli yllätys Aasian takuuaurinkoon tottuneelle, tosin pienet sateen ripsahdukset ei haitanneet yhtään. Sää ei myöskään ollut hiostavan kosteaa. Ruoka oli hyvää mutta miedosti maustettua, kalaruuat tosin erinomaisia ja esim. hummeria sai edullisesti. Retkille olisi voinut lähteä enemmänkin – nyt jäi näkemättä mm. Jarabacoan ja Damajacuan putoukset sisämaassa ja Puerto Platan maakunnassa,  Santo Domingo 4h automatkan päässä etelärannikolla Karibianmeren puolella emmekä ehtineet ratsastus- tai katamaraaniretkillekään. Seuraavalla kerralla sitten….

Hintatasosta:

Hotellihuone laadukkaassa hotellissa n 100€/vrk aamiaisella, 2 makuuhuoneen Condo ilman aterioita 120€/vrk. Drinkit 4-6€, pääruuat 6-20€.

– Helena –

 

Piipahdus Länsisatamaan ja Megastarille

Jo kaukaa katsottuna Länsisataman uusi Terminaali 2 on upea!

Lähinnä lentoasemaa muistuttava rakennus on arkkitehtonisesti kaunis ja hienolla paikalla Hernesaarenkarin kärjessä. Vielä kun liikennejärjestelyt saadaan kuntoon ja kunnon opasteet esim. parkkialueille niin tuolta on mukava lähteä merelle!

Meillä oli ilo olla mukana tutustumisristeilyllä 28.2…. ja aloittaa tutustuminen terminaaliin hytisemällä viimaisessa kevättalven säässä jonossa ulkona. Jono eteni kiusallisen hitaasti kohti pääovia ja terminaalin lippujonot oli laidasta laitaan täyteen kutsuvieraita jonottamassa lippujaan! Lipputiskit on heti ovien jälkeen eikä 1400 ihmistä mahtunut sisälle…. Lopulta oli pakko kiertää jonon takaa kylmästi oman tiskin kohdalle (tälläkertaa jaettu nimen mukaan). Lisää jonotusta ja lopulta oli oma tiketti kourassa.

Näiden jonojen jälkeen oli satoja neliöitä avaraa valoisaa hallitilaa – tyhjillään. Sehän oli vain läpikulkutilaa portaille jotka johtivat loungeen. Loungessa oli tilava baari ja kulku laivalle. Tälläkertaa meidät ohjattiin sisään autokannelle mistä löytyi narikat ja lisää jonotusta! Vihdoin – 50 minuuttia terminaalille saapumisen jälkeen meillä oli  tervetuliaisskumpat (sen jonon ohitin ja hain pöydän toisesta päästä itse) käsissä. Tässä vaiheessa paine otsalohkossa alkoi helpottaa ja otatimme vielä itsestämme kuvankin muistoksi.

Opasteita ei ollut missään mutta toisten perässä lähdimme tutustumaan laivaan. Olimme odottaneet jotain briiffausta laivasta mutta sellaista ei ollut järjestetty, olisikohan toiminut kaiuttimien kautta?  Laivassa ei ole mitään isoa yökerhotilaa tanssilavoineen joten aika vaikeaa tällaiselle megamassalle  mitään varsinaista yhteistä kokoontumista edes järjestää. Toisaalta – olisi ollut hienoa vierailla hyteissä mutta emme tienneet mistä ne löytyisivät ja oliko niihin mahdollista päästä tutustumaan.  Niinpä haahuilimme Business loungeen ja saimme mukavan ikkunapöydän itsellemme. Äkkiä ruokaa hakemaan ennen uutta jonoa (!) – ei opasteita taaskaan joten ruokaa jonotettiin tiskin molemmista päistä ja hässäkkä oli valmis. Tarjolla olleet salaatit, vuohenjuusto- ja katkarapuleivät oli kyllä maistuvia, lämmintä ruokaa vain maistoimme.

Vieraita viihdyttänyt taikuri ehti meidänkin pöytäämme ja saimme kunnon naurut – ikä piteni varmasti muutamalla vuodella ja hämmennys oli suuri – miten yhdestä pallosta minun kourassani tulee kaverin kourassa lopulta 2 palloa ja 10 pienempää??!! Koskematta ja ilman että kädessä tuntui mitään??

Hetken istuskeltuamme lähdimme kiertämään laivaa ja ihailimme sisustusta – tilaa on paljon, istumapaikkoja erittäin runsaasti, sisustus hieman tummasävyistä mutta todella tyylikästä! Tämä ei tuntunut lainkaan samanlaiselta kuin muut Tallinnan reittiä kulkevat laivat vaan enemmän sarjalta ravintoloita ja oleskelutiloja.

Päämyymäläkin on kahdessa kerroksessa ja tuotevalikoima erittäin runsas. Myymälän alakertaan oli tehty esiintymislava ja Jenni Vartiainen tuli laulamaan muutaman kappaleen – näin saatiin vieraat myymälään ja tokihan sieltä tarttui porukalle kotiinviemisiä mukaan.

Lopulta palattiin takaisin Länsisatamaan ja mielestämme erittäin mukavaa oli se että poistuminen terminaalista kävi eri ovien kautta kuin lähtö – näin päästiin nopeasti ja mukavasti ulos laivasta ja terminaalista.

Paljon kysymyksiä jäi ja tietenkin laivaan pitää mennä tutustumaan kunnolla ajan kanssa – hieno laiva ja hieno terminaali joka tapauksessa! Google oli heti kovassa käytössä ja tässä muutama fakta laivasta:

  • Megastariin mahtuu 2800 matkustajaa
  • laivassa on 47 hyttiä 2-4 hengelle
  • ravintolat/baarit/kahvilat sijaitsevat 8. ja 9. kannella, niitä on yhteensä 7
  • loungeja on 3: Business Lounge (max 170 henkeä), Comfort Lounge ja Sitting Lounge (300 istumapaikkaa)
  • lapsille löytyy leikkipaikka

 

– Helena –