Liettua, Vilna – ”kummitusjuttu” ja uusi kohde koettuna

Muutama vuosi sitten näin unen: oli vuosi 1937 tai -38, kuitenkin aikaa juuri ennen 2. maailmansotaa. Keväinen päivä Vilnassa, aurinko paistoi kaarikäytävien läpi. Näin ”itseni” kävelevän kohti kaarikäytävää pitkin – olin vaalea, kaunis n 30v nainen pitkässä toffeenruskeassa turkissani. Tunsin miten aurinko lämmitti kasvojani ja loi varjoja kaarikäytävissä. Arkadissa oli kauppa johon piipahdin – se oli juutalaisen vanhan herrasmiehen omistama liike. Olin menossa tilaamaan itselleni uutta turkkia…

Helmikuu 2017, jäätävän kylmä tuuli pyyhkii yli kaupungin. Aurinko ei vielä lämmitä yhtään. Kaupunki hämmentää – se ei ole ollenkaan niin hyvin entisöity kuin Tallinna tai Riika tähän mennessä mutta sen sijaan uusiin hulppeisiin toimistorakennuksiin ja kulttuuri- tai kongressikeskuksiin on hyvinkin panostettu. Aikaa kuitenkin on ollut 26 vuotta ja varmasti määrärahoja entisöintiin olisi ollut saatavilla?

Toisaalta, balttilaiset kansat on aina arvostaneet kulttuuria ja taidetta kaikissa muodoissaan – ehkä ne ovat olleet tärkeämpiä itsetunnon ja oman kansallistunteen kohottamiseksi kuin ulkoiset puitteet? Mutta vähän kerrallaan kaupunkikuva alkaa siistiytymään, pääkatujen ja aukioiden varrella on jo kauniisti kunnostettuja taloja, ympäri kaupunkia on upeita hotelleja ja vanhakaupunki täynnä mahtavia ravintoloita. Vilna on ollut sikäli onnellisessa asemassa että vanhasta kaupungista n 80% säilyi pommituksilta 2. maailmansodassa. Askel sivuun ja ollaan ihan toisenlaisessa maailmassa – kadut on vielä kunnostamatta ja talojen rappaukset repsottaa. Turistikatujen ulkopuolella ihmiset näyttävät samanlaisilta kuin mummot Müürivahen kupeessa Tallinnassa 20 vuotta sitten!

Vilnan ja Liettuan historia on todella mielenkiintoinen. Kaupunki on ollut virallisesti olemassa 1300 -luvulta saakka ensin itsenäisenä suuriruhtinaskuntana ja sitten 1500 -luvun puolivälistä  1700 -luvun loppuun Puolalle kuuluneena. Toistasataa vuotta meni Venäjän vallan alla ennen Liettuan itsenäistymistä vuosi Suomen jälkeen! Kauan ei ilo itsenäisyydestä kestänyt kun Liettua jäi miehityksessä Neuvostoliitolle aina vuoteen 1991 saakka. Noiden satojen vuosien aikana Liettuan asukkaiksi tuli ja jäi niin liettualaisia, puolalaisia, tataareja kuin venäläisiäkin. Olipa vuosisatojen saatossa maahan tuotu n 350 perhettä ”karaimeja” eli Krimin turkkilaisia. Karaimit on uskonnoltaan lähellä juutalaisia mutta perinteiltään lähinnä turkkilaisia. Noista perheistä on yhä kourallinen jäljellä (n 65 perhettä) eivätkä he ole sekoittuneet liettualaisiin kuten esim tataarit aikojen saatossa. Trakain kylässä on vielä elävä ja vilkas karaim yhteisö.

Vilna on vieraanvarainen ja kesällä varmasti upea lomailukaupunki! Kuuleman mukaan vuodessa on 2 viikkoa ilman festareita ja juhlia! Ihmiset ovat ystävällisiä, kielitaito välttävää, hintataso alhainen, palvelu välillä hieman hidasta mutta hauskanpitoa riittää! Jotkin yökerhot ovat auki aamuun saakka joten juhlijat kiertävät yökerhosta toiseen niin kauan kun avoimia ovia löytyy. Yllättäen vodkakulttuuri ei olekaan täällä niin voimakas kuin kuvittelisi vaan Vilna on enemmän olutkaupunki, liettualaista siideriäkin löytyy! Paikallista viiniäkin valmistetaan mutta sitä emme valitettavasti saaneet maistettua tälläkertaa!

Ja se ruoka…. olin odottanut jotain saksalais-slaavilaista raskasta mättöä mutta meidät yllätettiin kerta toisensa jälkeen keveillä, innovatiivisilla ja suussasulavilla herkuilla! Jopa hotellin ravintolassa (Holiday Inn Vilnius) syödyt ribbsit oli taivaallisia! Illallinen ravintola Greyssa oli erinomainen mutta maistelumenu Dublisissa uskomaton! Dublisissa 10 erilaista herkkua 50€:lla! Ja nämä oli siis ravintoloiden kalliimmasta päästä, muuten annoshinnat vaihteli 6-20€ välillä.

Vaikka päivät oli viimaisia ja kylmiä vietimme tuntikausia ulkona – kaupunkisuunnistusta ja sightseeingia vanhoilla Ladoilla, yksi iltapäivä vietettiin jäähallilla curlingia pelaten. Kiersin myös muutaman hotellin nähdäkseni minkälaista majoitusta kaupungissa on tarjolla. Ketjuhotellit nyt on samanlaisia kaikkialla – Holiday inn ja Radisson Blu Vilnius ”business-keskustassa” tyylikkäitä ja samankaltaisia kuin muuallakin, Radissonin Astorija vanhassa kaupungissa enemmän klassista tyyliä rakennuksen ikäkauden mukaan. Designhotelleista Relais & Chateau hotel Stikliai oli upea – kuin vanha palatsi keskellä kaupunkia. Toinen ääripää olikin sitten hotelli Artagonist ihan nurkan takana – vanha ulkoa mutta moderni ja tyylikäs sisältä leikkisyyttä unohtamatta. Molemmat saaneet hyvät arvostelut Tripadvisorissa! Yksi ehdottomista hotellisuosikeistani on Comfort Hotel Rock n Roll ! Teollisuustyyliä, raffia, silti kodikasta, nuorekasta, sisustus liittyy musiikkiin ja varustelu on erittäin hyvää tasoa hinnasta huolimatta – kulmasviitin saattaa saada 150 eurolla yöksi! Hotelli on vähän sivussa vanhasta kaupungista, kävellen reilu kilometri. Hotellien huonehinnat todella kohtuullisia – yö hyvässä hotellissa superior luokassa n 80-90€ /2hh.

Eikä kaupungin hotellit ole ainoita majoituspaikkoja – Liettua ja Vilnan seutu alkaa olemaan tunnettu myös kylpylöistään: piipahdin aivan upeassa IDW Esperanza kylpylässä n 40 km Vilnasta. Hotellialue koostuu muutamasta  mahtavasta hirsirakennuksesta järven rannalla. Luksuksesta huolimatta huonehinnat eivät ole kohtuuttomia vaan jo n 100€ yö pääsee majoittumaan näihin upeisiin puitteisiin. Jonain päivänä haluan kokeilla Cloud 9:ä tai Amphibiaa (lisätietoja kohteen linkistä ks ”spa”) – molemmat suunniteltuja täydelliseen rentoutumiselämykseen!

Edullisempi spa vaihtoehto on esimerkiksi Egles Sanatorija Bristonasin kylässä n 90 km Vilnasta. Toisin kuin Esperanza Egles on iso sanatoriokompleksi. Eglesissä on hoitoja sekä terveydellisiin  tarkoituksiin että  itsensä hemmotteluun. Sinne täytyy myös mennä kokeilemaan pariksi päiväksi!

Viimeisenä päivänä vierailimme Trakain kylässä. Trakai on tunnettu saarelle rakennetusta keskiaikaisesta linnasta joka on kunnostettu 1400 -luvun asuunsa. Linnassa on mahdollista järjestää illallisia ja muita yksityisjuhlia mahtavissa puitteissa. Kävelimme saareen jäätä pitkin (siltakin löytyy) ja ihmettelimme seuruetta joka oli pystyttänyt teltan jäälle ja heillä oli grillaus täydessä käynnissä! Sitkeää sakkia, meillä oli kiire lämpimään viimasta ja pakkasesta… Kuten aiemmin mainitsin Trakain kylä on kuuluisa karaimeista ja löytyypä sieltä heidän oma ravintolansa Kybynlar. Lounas – liha ja kasvispiiras höyryävän herkullisen lihaliemen kanssa toi oman lapsuuden mieleeni; Viipurissa syntynyt isoäitini  teki samaa ruokaa kun olin pieni!

Trakain kylässä on vielä jäljellä 200 vuotta vanhoja puutaloja jotka on rakennettu karaimien sääntöjen mukaan: kadulle päin on 3 ikkunaa rinnakkain: yksi jumalalle, yksi suuriruhtinaalle ja yksi talon isännälle (ja kaikkea valvoo pieni vintin ikkuna – sen sanotaan olevan anopille! ).

Ai miten kävi sen unen kanssa, löysinkö kaarikäytäväni? Löysin montakin mutta valitettavasti keskustassa kaikki oli rakennettu kauppojen näyteikkunoiksi joten arvoituksesi jäi oliko uneni kauppa joskus todella ollut olemassa! Harmi…

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply