Monthly Archives

marraskuu 2016

Lähiöhelmiä: Mo Cafe – Marokkolaisittain Malmilla

Välillä täytyy harrastaa tätä lähimatkailua… Lähdin lapsuudenkaverini kanssa katsastamaan marokkolaisen kahvilan josta luin ohimennen muutama viikko sitten. Onneksi osui silmiini ja onneksi löysimme oikean paikan!

Ylä-Malmi ei ehkä ole viehättävimpiä paikkoja erityisesti näin marraskuisen harmaassa kelissä mutta persoonallinen monikulttuurinen ”kylä” se kyllä on! Vartin verran kierreltyäni ja kirottuani parkkipaikkojen puuttumista löysin lopulta Malmintorin ostarin ja sain auton tungettua Prisman parkkihalliin. Miksi muuten parkkiruudut on AINA 50cm liian kapeita??

Ihan siinä kulman takana osoitteessa Kirkonkyläntie 7 on Halal ruokakauppa ja Mo Cafe samoissa tiloissa. Ihanasti ”kitshiä” sisustusta, taginepatoja, koristeellisia tyynyjä, pannuja, kippoja ja kuppeja yms rekvisiittana. Ja buffet…. jo pelkkä tuoksu riitti avaamaan talvitukkoisen nenän! 10 euroa maksava lounas sisälsi runsaan salaattibuffan, 2 eri pääruokaa riisin kera, jälkiruokapöydän ja kahvin/teen. Euro lisää ja tähän olisi vielä saanut päivän keitonkin mukaan!

Tänään alkupalapöydästä löytyi mm hummusta, sekasalaattia, marinoitua munakoisoa, riisi-kasvissalaattia, punajuurella ryyditettyä couscousia, marinoituja oliiveja, marinoitua kaali/porkkanaraastetta, tomaatti/sipuli/kurkkusalaattia, vesimelonia sekä erilaisia siemeniä sekä mausteita ja maustekastikkeita. Hyvää ”safframileipää” unohtamatta!

Vaikka kuinka yritimme välttää ns ”ruotsinlaivakattausta” lautasemme oli ihan ääriään myöten täynnä herkkuja. Lähes sanattomina nautimme ensimmäisen kierroksen mauista ja tuoksuista. Ystävällinen ja hymyilevä tarjoilija kävi kysymässä miten ruoka maistui mutta onnistuimme vain hymyilemään autuaina. Ja sitten haimme toisen kierroksen!

Pääruokina oli 2 kasvisruokaa – toinen papupata ja toinen…. jotain mikä valitettavasti meni ohi korvien. Kasvispohjaisia, lähes lihan oloisia soiroja jotka oli aika kiinteitä suutuntumalta. Papupata oli erinomaista riisin kanssa. Vielä oli tilaa jälkiruokapöydän filotaikina-kääretortulle granaattiomenan siementen kera, vohveleille, taateleille ja rusinoille joita oli kiva näpertää kahvin ja teen kanssa.

Tämä toimii hienosti pikalounaana mutta me nautiskelimme lähes 2 tuntia! Odotan jo seuraavaa kertaa kun pääsen tuonne syömään, kannatti ajaa 85 km….

Ja toki – kaupan puolelta tarttui  mukaan kassillinen ruokaa kotiin viemisiksi….

https://www.facebook.com/mocafemalmi/

Alsace – viiniä ja juustoa

Vuosien tauon jälkeen olimme jälleen matkalla Sveitsiin, Zürichiin. Tosin vain yhdeksi yöksi sillä matkamme jatkuisi seuraavana päivänä yhteen unelmakohteeseemme: Alsaceen.

Zürichin lentokenttä on aina ja ikuisesti top3 suosikkini: toimiva, sopivan kokoinen ja juna-asema kätevästi kentän alla. Hyppäsimme junaan ja vain 40 min laskeutumisen jälkeen olimme jo Zürichin keskustassa! Meillä oli hotelli Niederdorfin alueella joen toisella rannalla. Vain 600m juna-asemalta ja olimme pienen ja sievän hotellimme ovella.

Hotel Hirschen http://www.hirschen-zuerich.ch/ on toiminut gasthausina ja hotellina jo yli 300 vuoden ajan. Korea kuin piparkakkutalo ja viihtyisä myös sisältä. Hintaan (213€/yö syyskuussa sis aamiaisen) nähden huoneet oli sangen simppelit mutta siistit. Mutta sijainti olikin sitten täydellinen: Niederdorfstrasse on alueen pääkatu jolla sijaitsee kymmenittäin kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. Ja kaiken aikaa kaduilla ja toreilla tapahtuu jotain: musiikkia ja sirkushuvejakin pitkin iltaa.

Ensimmäiselle illalle ei enää muuta ehtinytkään kuin etsiytyä mukavaan ravintolaan ja syödä hyvin. Sivukadulta löytyi Bauernschänke ravintola http://www.bauernschaenke.ch/index2.php. Jostain syystä illallinen ei oikein käynnistynyt kuten piti – tilasimme ”Uelis” Biresuppea eli päärynäkeittoa pekoninmurujen kera. Siipalle tuotiin kurpitsakeitto ja minulle salaatti…. Siis vaikka tilaus oli tehty sekä englanniksi että saksaksi ja vielä näytetty listaltakin.  Sanoin uudelleen että haluan tuon Uelis keiton jolloin salaatti vietiin pois mutta sain samanlaisen kurpitsakeiton kuin miehellänikin oli. No, eipä silti – olihan se todella hyvää tuoreen maalaisleivän kanssa. Pääruuaksi tilasin herkkuani: aidosta vasikanlihasta tehtyä Schnitzeliä! Toinen meistä otti ison annoksen maalaismakkaroita hapankaalin kera. Ruuat oli tuhteja ja annokset isoja. Jälkiruualle ei enää jäänytkään tilaa joten nautimme vain erinomaiset espressot palan painikkeeksi. Illan lysti vastasi kotimaisia ravintolahintoja: 2 ruokalajia, 2 lasia viiniä, 2 olutta, kahvit ja vedet yhteensä 93€. Pieni lenkki Niederdorfin kujilla ja olimme valmiit heittäytymään vatsan viereen unille.

Aamulla jätimme matkalaukut hotellille ja lähdimme hyvän aamiaisen jälkeen kiertelemään kaupungille. Keskustasta löytyi lukuisia tavarataloja ja eri hintaluokan kauppoja. Vanhan kaupungin kujilla oli mukava kävellä ja pysähtyä välillä konditoriaan kahville – aurinkokin paistoi sen verran että terassilla tarkeni.

Iltapäivällä etsimme rautatieaseman läheisyydestä bussiaseman ja hyppäsimme Colmariin menevään bussiin. Junalla matkan olisi taittanut n 2 tunnissa mutta hintaa kahdelta olisi tullut 96€/ suunta kun bussilla tuo maksoi vain 22€! Ostimme kioskista vielä juotavaa ja ihanan täytetyn patongin matkaevääksi. Kuin pienet kakarat odotimme että olemme kaupungin ulkopuolella motarilla ja saamme avata eväspaketin…

Saavuimme Colmariin iltapäivällä ja löysimme hotellimme St Martinin vanhan kaupungin keskusaukiolta http://www.hotel-saint-martin.com/EN,hotel-colmar-hotel-saint-martin . Vinttihuone oli viihtyisä ja tilava, talo itsessään todella viehättävä. Kiertelimme kaupungilla, istahdimme lasilliselle Alsacen viiniä ja vain nautimme 22 asteen lämmöstä! Illan hämärtyessä etsimme mukavan ravintolan Little Venicen aluella – La Comptoir de Georges oli aivan kanavan rannalla ja saimme pöydän terassilta http://le-comptoir-de-georges.fr/ .  Alkuruokia emme tilanneet koska arvasimme että annokset olisivat megalomaanisen kokoiset: porsaanpotka ja hapankaalia ja 5:ttä lihaa hapankaalin kanssa. Ei jäänyt nälkä…. melkein hävetti kun ei päässyt annoksessa kuin puoleen väliin kun oli pakko luovuttaa!

Aamulla kiertelimme kaupungilla ja ihastelimme ristikkotaloja samalla kun etsimme taksia päivän retkeä varten. Ajattelimme että ajamme ensin kaukaisimpaan kohdekyläämme ja kävelemme takaisinpäin kylä kylältä. Taksin löytäminen ei ollut helppoa ja ainoa löytyikin rautatieasemalta. Kyyti Ribeauvilleen ja viinipäivä oli aluillaan. Monella muullakin oli sama suunnitelma ja jo aamusta kylä oli täynnä turisteja niin jalkaisin kuin pyörilläkin. Ensin piti tietysti ottaa aamukahvit ja sen jälkeen hakeuduimme kävelyreitille kohti Hunawihriä. Vaikka aamu olikin ollut kuulaanraikas ilma lämpeni nopeasti yli 20 asteen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Osa rypäleistä oli jo poimittu mutta viimeiset rypäleet oli yhä keräämättä. Pakkohan niitä oli maistaa vaivihkaa!

Hunawihrin kylä oli seuraava kohteemme mutta emme lämmenneet lainkaan kylälle. Pieni, ei kunnon keskusaukiota ja todella vaikea löytää kahvilaa tai ravintolaa. Onneksi löysimme Cave du Vigneronin http://www.caveau-du-vigneron.com/. Olimme kuumissamme ja ensimmäiseksi tilattiinkin oman kylän rieslingiä ja vettä. Molemmat katosi parempiin suihin nopeasti. Ajattelimme syödä ”kevyehkösti” mutta lopulta edessämme oli annos juustoperunoita ja juustomakaronia (spätzle). Kermaan ja munsterjuustoon upotetut perunat ja pasta maistui taivaalliselle! No, ruokahan vaati tietty lisää juotavaa ja maistoimme vielä toisenkin tonkallisen viiniä, tälläkertaa pinot grisiä. Ei hassumpia kumpikaan.

Jatkoimme ruuan jälkeen kävelylenkkiä ja tulimme Riquewihrin kylään. Kylä oli täynnä turisteja, paljon matkamuistomyymälöitä ja taas kauniita pieniä taloja. Kävely kylän päästä päähän ja jäätelö – sen jälkeen olimmekin valmiit palaamaan Colmariin. Illalla päätimme syödä erästä alueen nimikkoruokaa – flammkuchenia eli tarte flambeeta. Se on eräänlainen paperinohut pizza jossa on pohjan päällä smetanaa, sipulia ja tietysti paljon Munsterjuustoa. Ehkä myös muutama murunen pekonia makua antamassa. Alle 10€/hlö ja  pullo Pinot Blancia 17€. Ei paha. Ja taivaallisen hyvää!

Seuraavana aamuna kävimme Colmarin kauppahallissa aamiaisella, siellä oli ihan ainutlaatuinen tunnelma 7 aikaan aamulla kun päivän herkkuja tuotiin myyntiin ja paikallisetkin poikkesivat aamukahville. Koska reissun teema oli viini ja juusto oli tälle päivälle luvassa juustoa! Hyppäsimme paikallisjunaan ja matkustimme alle tunnissa Munsteriin Vosgesin alueen sydämeen. Jälleen pieni ja kaunis kaupunki. Osuimme paikalle markkinapäivänä ja tiskit olivat täynnä paikallisia herkkuja – reppuun sujahti iso kiekko ah niin ”tuoksuvaa” Munsterjuustoa ja muutama salamin tyylinen makkarapötkö kotiin tuomisiksi.

Illalla kiertelimme Colmarissa ravintoloita ja harmittelimme ettemme olleet tehneet yhden tähden Michelinravintoloihin tai ”nouseviin” ravintoloihin (mm L’Atelier, Chez Hansi, Le Petite Venice) ennakkovarausta. Kaikki oli täynnä eikä taas 2 tähden JY’s kiinnostanut meitä yhtä paljon. Varmasti silti tähtensä ansainnut. Päädyimme jälleen Pikku Venetsian alueelle pieneen paikallista ruokaa tarjoavaan ravintolaa ja nautimme illasta lämpimällä terassilla. Naapuriravintolassa iltaa viettänyt kuoro ilahdutti meitä laulullaan monta kertaa.

Viimeisenä aamuna kävimme taas kaupungilla pienessä kahvilassa syömässä aamiaista, mukavaa vaihtelua sen sijaan että söisi joka aamu saman aamiaisen hotellissa. Muutama tunti kiertelyä ja vähän shoppailua ja olikin aika hypätä bussiin ja suunnata takaisin Zürichiin. Onneksi olimme varanneet paluumatkaan reilusti aikaa – bussi oli puoli tuntia myöhässä ja rajalla bussimme pysäytettiin tarkastusta varten. Ensin tuli passintarkastajat ja sitten huumekoira nuuskimaan kaikki  kadulle levitetyt matkatavarat. Koira ei ollut moksiskaan meidän laukussa lemuavasta juustokiekosta…  Bussilta suoraan paikallisjunaan joka vei meidät Zürichin lentoasemalle ja kotiin taas hetkeksi.

Valkoviinit on alueen erikoisuus ja niistä kuuluisimmat Pinot gris, Muscat, Riesling, Sylvaner, Pinot blanc ja Gewurztraminer. Sekoituksia mm Edelzwicker mikä ei ainakaan meidän suussamme maistunut mitenkään erikoiselta.