Piemonte 1: spumantea ja tryffeleitä!

Piemonten pikkukylät on kuuluneet jo vuosia perheemme lomakohteisiin joihin palataan aina uudelleen. Vähitellen kylän ihmisistä on tullut ystäviä ja tuttuja ja onpa siellä pieni pala omaa viinitarhaakin ”adoptoituna”. Pari vuotta sitten syksyllä sain tilaisuuden lähteä ihan yksin matkaan. Pienessä paniikissa pelkäsin jo etukäteen ajomatkaa Malpensan lentokentältä Canellin kylään (159km), olinhan aikaisemmin ajanut lähinnä vuokrataloltamme kylälle aamiaistarpeita hakemaan!

Lokakuun alun aamuna laskeuduin Malpensan kentälle ja onnistuin löytämään pienen vuokra-autonikin – huima Fiat Tipon 1 litrainen ”katumaasturi”. Suuri huvituksen aihe oli kun navigaattorini puhui selvää suomen kieltä! Meillä riitti juttua kovasti ajomatkan aikana…. Siispä kylän koordinaatit naviin ja liikkeelle. Jostain syystä päädyin ihan eri reitille kuin perheemme kesäreissuilla ja seikkailin jotain ihmeellistä kanavanvartta kinttupolkuja pitkin seuraavaan kylään. Sen jälkeen olikin jo helpompi löytää moottoritielle ja päästä kunnolla vauhtiin. Reittini kulki Novarasta Vercelliin kylien ja kaupunkien läpi. Yllättävän helposti puikkelehdin kujia pitkin muita autoja, mopoja ja mummoja väistellen. Vercellissä pysähdyin lounaalle. Koska oli syksy kauden kausiruokaa oli herkulliset kurpitsalla täytetyt raviolit ”Tortelli di zucca”. Makeansuolaiset raviolit tarjottiin parmesanjuuston ja tilkan oliiviöljyä kanssa. Niiden seuraksi olisi hyvin maistunut lasillinen rosé-viiniä mutta tie kutsui edelleen…

Canellissa majoituin tutun vuokratalomme sijaan I Tre Poggi majataloon http://itrepoggi.it/?lang=en mitä olin ihaillut jo monta vuotta. I Tre Poggi on juuri sellainen paikka missä voisi viettää unelmiensa häämatkan – sivussa kylän hälinästä (silti vain 2km päässä), korkealla kumpareella viinitarhan yläpuolella. Kaunis vanha täysin entisöity rakennus missä on oma pieni spa-osasto, ulkona uima-allas ja tarjolla paikallista mahtavaa ruokaa ja lähialueen luomuviinejä. Huoneeni oli yläkerrassa: tilava huone isolla terassilla mistä oli upeat näkymät Canellin kylään. Kirkkaalla ilmalla näiltä kumpareilta näkee Mont Blancille saakka!

Koska ilma oli meikäläisittäin lähes helteinen kysyin lupaa uima-altaan käyttöön. Emäntä katsoi minua ihmetellen ja totesi sitten: No kai sinä suomalaisena tiedät mitä teet… Totesin että täällähän on kelit kuin meillä keskikesällä joten vesikin on varmaan parikymppistä. Ja menin uimaan. Alkuillalle olin varannut itselleni spasta kuumakivihoidon. Ajomatkan jännitys ja kuumien kivien rentouttava vaikutus oli täydellinen – nukahdin kesken hoidon! Täydellistä… Vielä pulahdus span altaaseen ja vaihtamaan vaatteet illallista varten. Illallisen söin majatalon omassa ravintolassa: alkupalaksi ricotta-pinaatti flan, pääruuaksi ankkaa ja jälkiruuaksi talon kakkua ja tilkka tuhtia espressoa.

Seuraavalle päivälle olin sopinut tapaamisen Ganzian viinitalon markkinointijohtajan kanssa. Hän esitteli minulle maanalaiset ”katedraalit” eli käytävät ja hallit jotka oli täynnä vanhempaa ja uudempaa makeaa kuohuviiniä Asti Ganzia Spumantea. Kaikki hienoimmat spumantet on lähtöisin juuri Canellin kylästä (muita viinitaloja Coppo, Contratto, Bosca…)! Kierros päättyi maisteluun mistä en todellakaan kieltäytynyt! Ihmettelin kun hyllyillä oli venäläistä vodkaa ja pettymyksekseni kuulin että Ganzian enemmistöomistus oli nykyään venäläisten hallussa! Vodkapullojen seassa oli yksi pölyinen grappapullo ja kysyin sen kohtaloa Francolta: aikoinaan myös grappa oli kuulunut Ganzian tuotevalikoimaan mutta sen valmistus oli lopetettu jo vuosia aiemmin. Tuo viimeinen pullo oli vain unohtunut hyllyyn. Kysyin saisinko ostaa sen tuliaisiksi grappaa keräilevälle miehelleni ja sehän sopi hyvin. Nyt kaapistamme löytyy taas yksi pullo jolla on tarina!

Illalla tapasin vuokratalomme ihanat omistajat Diannen ja Brianin. Dianne toi ison purkin rakastamaani persikkahilloa tuliaisiksi! Menimme ensin Caffe Romaan aperitivoille kuten täällä asiaan kuuluu. Drinkki/juoma maksaa 5€ ja siihen kuuluu iso lautasellinen tapastyylisiä suupaloja – aperitivoja. Seuraamme liittyi autokorjaamon Giacomo vaimonsa kanssa. Giacomon autokorjaamo olisi varsinainen nähtävyys, hänellä on useita vanhoja moottoripyöriä varastossaan mutta vaatimattomana miehenä niitä näytetään vain ystäville! Drinkkien jälkeen lähdimme illalliselle yhteen lempiravintoloistamme Ristorante Villa Chiaraan. Ihana ilta hyvien ystävien seurassa!

Toisena päivänä kävin ”meidän” viinitilalla Agriturismo La Martinassa http://www.agriturismo.it/it/agriturismi/piemonte/asti/LaMartina-5620388/index.htm . Omistaja Cristina esitteli uudistettua päärakennusta jossa on nykyään studio ja isompi huoneisto vieraita varten. Kaikki näytti todella hienolta ja toimivalta (4,5* tripadvisorissa, hienoa!). Talossa on myös Cristinan isän kokoama museo kylän ja tilan historiasta, paljon mielenkiintoista asiaa! Piipahdin katsastamassa omat viiniköynnöksemme vaikka Moscato-rypäleet olikin poimittu jo elokuun lopussa. Lounaan jälkeen lähdin vielä käymään Riolfin säilyketehtaassa ostamassa herkkuja kotiin tuotavaksi http://www.riolfisapori.it/ . Nykyään näitä herkkuja saa jo muutamista nettikaupoista ja liikkeistä Suomessakin mutta maistuuhan ne ihan toiselta suoraan Italiasta tuotuina!

Kolmas päivä olikin reissun viimeinen ja myöhäisen aamiaisen jälkeen lähdin ajamaan kohti Malpensaa. Olin saanut vinkin tryffelinmetsästäjästä ja olin laittanut hänelle viestiä ennen matkaani. Minut oli kutsuttu mukaan parin tunnin ”metsästykselle”! Harmittelin hieman koska olin tullut viikon liian aikaisin reissulleni – valkoisten tryffelien festarit ja kausi alkaisi vasta muutamaa päivää myöhemmin mutta ”metsästys” kyllä korvaisi kaiken.

Tapasimme metsästäjän kotona, meitä oli nuori kanadalainen pariskunta, saksalainen professori ja minä. Hän kertoi ensin paikan ja tryffelien historiasta – hänen isänsä oli aikoinaan löytänyt voittoisan valkoisen tryffelin joka painoi yli puoli kiloa! Se oli ollut todella arvokas… Otimme koirat mukaamme ja lähdimme patikoimaan metsään. Koirat (vanhempi arvokas emä ja nuori opetteleva uros) touhottivat innoissaan edellämme ja metsästäjä antoi niille koko ajan ohjeita. Yllättäen vanhempi koirista alkoi kaivamaan lehtiä ja maata puun juurelta, silloin metsästäjä meni paikalle ja löysi kuin löysikin kirsikan kokoisen valkoisen tryffelin. Nyt innostuimme todella! Hetken päästä nuorempi koirista alkoi raivokkaan kaivamisen mutta metsästäjän mentyä paikalle mitään ei löytynytkään kuopasta. Ihmettelimme hetken kunnes tajusimme että koiralla oli jotain suussaan – se piteli viattoman näköisenä hyvin hyvin varovaisesti isoa tryffelipalloa suussaan! Parin tunnin saaliimme oli peräti 110g (reilu 500€) ja tietenkin meidän piti saada osuutemme saaliista: juustoa, leipää, oliiviöljyä ja yksi kokonainen valkoinen tryffeli mankeloituna leivän ja juuston päälle! Taivaan mannaa… Pari mustaa tryffeliä matkalaukkuun tuliaisiksi ja taas liikkeelle. Myöhäinen lounas Astissa ja illaksi kotiin!

– Helena –   

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Laura / Laura's Itinerary 23.8.2016 at 17:55

    Oi että, uskomattoman kuuloinen reissu! Tryffelimetsällä! Piemonte! Italia! Ruoka! Ah!

  • Leave a Reply