Suomen suurin matkablogiyhteisö

Romania: Draculan vieraana toukokuussa 2016

Mietimme lapsuudenystäväni kanssa kohdetta tyttöjen reissulle keväällä, joku sellainen paikka mikä ei välttämättä heti tulisi mieleen lomakohteena. Päädyimme valitsemaan Romanian ja Bukarestin – ystävälläni oli siellä tuttuja ja minäkin olin tavannut romanialaisen kollegan huhtikuussa. Uudella tuttavuudellani on Bukarestissa matkatoimisto Click2travel ja yllätyksekseni hän puhui ihan puhdasta suomea tavatessamme Frankfurtin matkamessuilla. Selityskin löytyi: hänen vanhempansa olivat aikoinaan Romanian Suomen suurlähettiläspari ja poikansa kävi päiväkodissa Töölössä! Kohtalokas yhteensattuma? Varaukset tehtiin ja herkuttelimme monta viikkoa etukäteen tulevaa matkaa!

Kuten aina – matkaan lähtö ei sujunut ihan kommelluksitta. Aamulla puoli viiden jälkeen olin lähdössä autolla kohti lentokenttää kun kotikujallamme tuli vastaan tolkuttomassa humalassa ollut nuorimies. Yritin väistellä häntä mutta aina vaan tunki autoni eteen ja lopulta rojahti makaamaan autoni konepellille. Olin täydessä paniikissa ja yritin keksiä miten saan hänet pois auton päältä! Entä jos hän tunkisi autoon sisälle, mitä sitten tekisin? Yritin peruuttaa autoani mutta kaveri pysyi kyydissä. Lopulta päätin – naapureita säälien – töötätä niin paljon kuin autosta vain ääntä lähti. Nuorukainen säikähti ja lähti tulemaan auton ovea kohti jolloin renkaat ulvoen poistuin paikalta. Tärisin vielä kentällä…

Välilasku Berliinissä ja lopulta puolen päivän jälkeen olimme helteisessä Bukarestissa. Catalin oli ruusujen kanssa meitä vastassa ja lähdimme hänen autollaan heti tekemään pienen kaupunkikierroksen. Kaupunki kylpi valossa, vuosisadan vaihteen talot oli kauniisti kunnostettuja ja kaikkialla oli todella siistiä! Missä on se rähjäinen ja surullinen Bukarest kulkukissoineen ja -koirineen?

Kiersimme parissa tunnissa Bukarestin parlamenttitalon – kyllä kaikki oli suurta ja mahtavaa! Marmoria, kultauksia, kivi-intarsioita, puuleikkauksin koristeltuja kasettikattoja yms yms. Terassilta avautui upea näköala Bukarestin keskustaan. Takaraivossa ajatus Ceausescun valta-ajasta, mitä kaikkea ne seinät olivatkaan todistaneet! Ja kaikkialla ruusujen ja lehmusten tuoksua.

Kaupunkikierroksen jälkeen majoituimme Capitol Hotelliin http://hotelcapitol.ro/  ihan vanhan kaupungin nurkalle. Yllätyimme todella positiivisesti, hotelli oli todella kaunis ja huone tilava ja siisti. 54 euron vuorokausihintaan suorastaan luksusta, hintaan kun kuului vielä hyvä aamiainenkin!

Hetken levähdettyämme lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Talot olivat hyvin pieniä ja huonokuntoisia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Syynä tähän on se että talot ovat yksityisomistuksessa eikä omistajilla ole varaa korjauttaa niitä. Ainakaan toistaiseksi valtio eikä kaupunki ole tukemassa korjauksia. Ja jokaisessa talossa oli kahvila tai ravintola, nälkää emme ainakaan tulisi näkemään! Huomasimme ettei Bukarestissa ollut kovin tarkkaa ruoka-aikojen kanssa joten poikkesimme jo alkuillasta Vatraan www.vatra.ro syömään. Matkaseurani otti Draculan pataa ja minä possupataa polentan kanssa. Draculan padassa oli munuaista, maksaa sekä erilaisia lihoja. Todella hyvää, pitihän sitä maistaa! Ja kylmää rosé-viiniä tietenkin palanpainikkeeksi. Niin ähky ei ole koskaan etteikö jälkiruokaa jaksaisi: poikkesimme vielä illan hämärtyessä Cafe Van Goghiin kahville ja kakulle. Kahvi Romaniassa oli muuten erinomaista!

Seuraavana aamuna Catalin tuli hakemaan meitä maaseutukierrokselle. Romanian maaseutu on vehreää ja kaunista, useimmat kylät hyvin hoidettuja ja siistejä. Tiet on hyvässä kunnossa ja matka taittuu nopeasti. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Sinaiassa, Pelesin linnassa joka oli Kaarle I metsästyslinna. Linnan huoneiden kauneus, puusepäntaidon täydellisyys ja yksityiskohtien runsaus sai meidät huokailemaan ihastuksesta!

Matka jatkui Branin linnaan joka tunnetaan Draculan linnana. Kuvitelmissa (ja elokuvissa) linna ja sen ympäristö oli pimeää ja synkkää metsää mutta meitä vastassa oli valoisa ja viehättävä pikkulinna kauniin lehtometsän keskellä. Vampyyreistä ei tietoakaan. Jatkoimme vielä matkaa viehättävään Brasovin kaupunkiin ennen paluuta illaksi Bukarestiin.

Bukarestissa tapasimme Octavianin, valokuvaajan joka esitteli meille toisenlaisen Bukarestin. Illalla kiertelimme kaupungilla ja saimme kuulla tarinoita kaupungista Ceausescun ajan loppuvaiheissa. Octavianin isä oli ollut armeijan upseeri ja äiti oli kuuluisa muusikko. Hänen äitinsä oli seissyt 22.12.89 Keskuskomitean rakennuksen aukiolla tuhansien ihmisten joukossa kun Ceausescu oli pitänyt puhetta kansalle luullen yhä olevansa rakastettu ja arvostettu valtionpäämies. Yhtäkkiä väkijoukko oli alkanut huutamaan vastalauseita ja tilanne riistäytyi käsistä. Ceausescu joutui pakenemaan helikopterilla. Helikopterilentäjä oli ilmoittanut että kone joutuu tekemään pakkolaskun ja jätti Ceausescun ja hänen vaimonsa maaseudulle. Nämä olivat vielä liftanneet 2-3 kertaa mutta aina heidät oli jätetty johonkin tien varteen. Lopulta heidät saatiin kiinni ja Ceausescu teloitettiin joulupäivänä.

Toinen tarina liittyi hotellimme aukioon – kadun toisella puolella oli hotelli Capsa. Tarina kertoo että itse Hitler olisi ollut rakastunut juutalaisen omistajaperheen tyttäreen nuoruudessaan mutta vanhemmat vastustivat suhdetta ja nämä joutuivat erilleen. Oliko tässä syy Hitlerin juutalaisvihaan?

Ja jälleen kadun yli – 60 -luvun ankea kerrostalo jossa asui ihan tavallisia perheitä ja kivijalassa oli lastentarvikeliike. Kukaan ei olisi aavistanut että talon kellarissa kidutettiin poliittisia vankeja! Näitä tarinoita on tuhansia…

Myöhäisen mutta tuhdin illallisen jälkeen olimmekin valmiita sänkyyn.

Seuraavana päivänä kävimme katsastamassa Unirean kauppakeskuksen ja ajoimme metrolla Herastraun puistoon. Ihastelimme puutarhoja ja vain nautimme kesästä! Lounaalla kävimme järven rannalla ravintola Pescaruksessa http://www.restaurantpescarus.ro/ro/. Illalla tapasimme jälleen Octavianin ja hänen arkkitehtiystävänsä Vladin. Saimme jälleen kuulla paljon Bukarestin historiasta ja ihmisistä. Ihmettelimme 40-70 luvun taloja joiden seinissä oli kyltit ja punaiset lätkät – niissä taloissa myymälätiloja ei saanut käyttää maanjäristysvaaran takia, asua kyllä sai! Ajoimme kaupungin ulkopuolelle Mogosoaian palatsiin. Palatsi toimi Walachian kuninkaiden kotina 1700 -luvulla. Sisälle emme päässeet mutta ihailimme palatsia ja sen puutarhaa auringon laskiessa järven ylle. Niin kaunista!

Viimeisen illallisen söimme Atheneumin kulmalla ravintolassa Il Calcio https://www.facebook.com/Trattoria-Il-Calcio-87731912298/. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa! Ilta päättyi juuri sopivasti ennen ukkosmyrskyä.

Seuraavana päivänä olikin aika lähteä kotiin. Mutta ensikerralla tullaan vähintään viikoksi Romaniaan! Niin paljon mielenkiintoista jäi näkemättä ja meren rannallekin olisi kiva päästä. Nauttia taas hyviä paikallisia viinejä, kaalikääryleitä ja mahtavaa ”papanasi” jälkiruokaa… Ja ravintola Caru´cu bere jäi kokematta… ja ja…

                                                                                                                                                                                -Helena-

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply