Monthly Archives

elokuu 2016

Piemonte 1: spumantea ja tryffeleitä!

Piemonten pikkukylät on kuuluneet jo vuosia perheemme lomakohteisiin joihin palataan aina uudelleen. Vähitellen kylän ihmisistä on tullut ystäviä ja tuttuja ja onpa siellä pieni pala omaa viinitarhaakin ”adoptoituna”. Pari vuotta sitten syksyllä sain tilaisuuden lähteä ihan yksin matkaan. Pienessä paniikissa pelkäsin jo etukäteen ajomatkaa Malpensan lentokentältä Canellin kylään (159km), olinhan aikaisemmin ajanut lähinnä vuokrataloltamme kylälle aamiaistarpeita hakemaan!

Lokakuun alun aamuna laskeuduin Malpensan kentälle ja onnistuin löytämään pienen vuokra-autonikin – huima Fiat Tipon 1 litrainen ”katumaasturi”. Suuri huvituksen aihe oli kun navigaattorini puhui selvää suomen kieltä! Meillä riitti juttua kovasti ajomatkan aikana…. Siispä kylän koordinaatit naviin ja liikkeelle. Jostain syystä päädyin ihan eri reitille kuin perheemme kesäreissuilla ja seikkailin jotain ihmeellistä kanavanvartta kinttupolkuja pitkin seuraavaan kylään. Sen jälkeen olikin jo helpompi löytää moottoritielle ja päästä kunnolla vauhtiin. Reittini kulki Novarasta Vercelliin kylien ja kaupunkien läpi. Yllättävän helposti puikkelehdin kujia pitkin muita autoja, mopoja ja mummoja väistellen. Vercellissä pysähdyin lounaalle. Koska oli syksy kauden kausiruokaa oli herkulliset kurpitsalla täytetyt raviolit ”Tortelli di zucca”. Makeansuolaiset raviolit tarjottiin parmesanjuuston ja tilkan oliiviöljyä kanssa. Niiden seuraksi olisi hyvin maistunut lasillinen rosé-viiniä mutta tie kutsui edelleen…

Canellissa majoituin tutun vuokratalomme sijaan I Tre Poggi majataloon http://itrepoggi.it/?lang=en mitä olin ihaillut jo monta vuotta. I Tre Poggi on juuri sellainen paikka missä voisi viettää unelmiensa häämatkan – sivussa kylän hälinästä (silti vain 2km päässä), korkealla kumpareella viinitarhan yläpuolella. Kaunis vanha täysin entisöity rakennus missä on oma pieni spa-osasto, ulkona uima-allas ja tarjolla paikallista mahtavaa ruokaa ja lähialueen luomuviinejä. Huoneeni oli yläkerrassa: tilava huone isolla terassilla mistä oli upeat näkymät Canellin kylään. Kirkkaalla ilmalla näiltä kumpareilta näkee Mont Blancille saakka!

Koska ilma oli meikäläisittäin lähes helteinen kysyin lupaa uima-altaan käyttöön. Emäntä katsoi minua ihmetellen ja totesi sitten: No kai sinä suomalaisena tiedät mitä teet… Totesin että täällähän on kelit kuin meillä keskikesällä joten vesikin on varmaan parikymppistä. Ja menin uimaan. Alkuillalle olin varannut itselleni spasta kuumakivihoidon. Ajomatkan jännitys ja kuumien kivien rentouttava vaikutus oli täydellinen – nukahdin kesken hoidon! Täydellistä… Vielä pulahdus span altaaseen ja vaihtamaan vaatteet illallista varten. Illallisen söin majatalon omassa ravintolassa: alkupalaksi ricotta-pinaatti flan, pääruuaksi ankkaa ja jälkiruuaksi talon kakkua ja tilkka tuhtia espressoa.

Seuraavalle päivälle olin sopinut tapaamisen Ganzian viinitalon markkinointijohtajan kanssa. Hän esitteli minulle maanalaiset ”katedraalit” eli käytävät ja hallit jotka oli täynnä vanhempaa ja uudempaa makeaa kuohuviiniä Asti Ganzia Spumantea. Kaikki hienoimmat spumantet on lähtöisin juuri Canellin kylästä (muita viinitaloja Coppo, Contratto, Bosca…)! Kierros päättyi maisteluun mistä en todellakaan kieltäytynyt! Ihmettelin kun hyllyillä oli venäläistä vodkaa ja pettymyksekseni kuulin että Ganzian enemmistöomistus oli nykyään venäläisten hallussa! Vodkapullojen seassa oli yksi pölyinen grappapullo ja kysyin sen kohtaloa Francolta: aikoinaan myös grappa oli kuulunut Ganzian tuotevalikoimaan mutta sen valmistus oli lopetettu jo vuosia aiemmin. Tuo viimeinen pullo oli vain unohtunut hyllyyn. Kysyin saisinko ostaa sen tuliaisiksi grappaa keräilevälle miehelleni ja sehän sopi hyvin. Nyt kaapistamme löytyy taas yksi pullo jolla on tarina!

Illalla tapasin vuokratalomme ihanat omistajat Diannen ja Brianin. Dianne toi ison purkin rakastamaani persikkahilloa tuliaisiksi! Menimme ensin Caffe Romaan aperitivoille kuten täällä asiaan kuuluu. Drinkki/juoma maksaa 5€ ja siihen kuuluu iso lautasellinen tapastyylisiä suupaloja – aperitivoja. Seuraamme liittyi autokorjaamon Giacomo vaimonsa kanssa. Giacomon autokorjaamo olisi varsinainen nähtävyys, hänellä on useita vanhoja moottoripyöriä varastossaan mutta vaatimattomana miehenä niitä näytetään vain ystäville! Drinkkien jälkeen lähdimme illalliselle yhteen lempiravintoloistamme Ristorante Villa Chiaraan. Ihana ilta hyvien ystävien seurassa!

Toisena päivänä kävin ”meidän” viinitilalla Agriturismo La Martinassa http://www.agriturismo.it/it/agriturismi/piemonte/asti/LaMartina-5620388/index.htm . Omistaja Cristina esitteli uudistettua päärakennusta jossa on nykyään studio ja isompi huoneisto vieraita varten. Kaikki näytti todella hienolta ja toimivalta (4,5* tripadvisorissa, hienoa!). Talossa on myös Cristinan isän kokoama museo kylän ja tilan historiasta, paljon mielenkiintoista asiaa! Piipahdin katsastamassa omat viiniköynnöksemme vaikka Moscato-rypäleet olikin poimittu jo elokuun lopussa. Lounaan jälkeen lähdin vielä käymään Riolfin säilyketehtaassa ostamassa herkkuja kotiin tuotavaksi http://www.riolfisapori.it/ . Nykyään näitä herkkuja saa jo muutamista nettikaupoista ja liikkeistä Suomessakin mutta maistuuhan ne ihan toiselta suoraan Italiasta tuotuina!

Kolmas päivä olikin reissun viimeinen ja myöhäisen aamiaisen jälkeen lähdin ajamaan kohti Malpensaa. Olin saanut vinkin tryffelinmetsästäjästä ja olin laittanut hänelle viestiä ennen matkaani. Minut oli kutsuttu mukaan parin tunnin ”metsästykselle”! Harmittelin hieman koska olin tullut viikon liian aikaisin reissulleni – valkoisten tryffelien festarit ja kausi alkaisi vasta muutamaa päivää myöhemmin mutta ”metsästys” kyllä korvaisi kaiken.

Tapasimme metsästäjän kotona, meitä oli nuori kanadalainen pariskunta, saksalainen professori ja minä. Hän kertoi ensin paikan ja tryffelien historiasta – hänen isänsä oli aikoinaan löytänyt voittoisan valkoisen tryffelin joka painoi yli puoli kiloa! Se oli ollut todella arvokas… Otimme koirat mukaamme ja lähdimme patikoimaan metsään. Koirat (vanhempi arvokas emä ja nuori opetteleva uros) touhottivat innoissaan edellämme ja metsästäjä antoi niille koko ajan ohjeita. Yllättäen vanhempi koirista alkoi kaivamaan lehtiä ja maata puun juurelta, silloin metsästäjä meni paikalle ja löysi kuin löysikin kirsikan kokoisen valkoisen tryffelin. Nyt innostuimme todella! Hetken päästä nuorempi koirista alkoi raivokkaan kaivamisen mutta metsästäjän mentyä paikalle mitään ei löytynytkään kuopasta. Ihmettelimme hetken kunnes tajusimme että koiralla oli jotain suussaan – se piteli viattoman näköisenä hyvin hyvin varovaisesti isoa tryffelipalloa suussaan! Parin tunnin saaliimme oli peräti 110g (reilu 500€) ja tietenkin meidän piti saada osuutemme saaliista: juustoa, leipää, oliiviöljyä ja yksi kokonainen valkoinen tryffeli mankeloituna leivän ja juuston päälle! Taivaan mannaa… Pari mustaa tryffeliä matkalaukkuun tuliaisiksi ja taas liikkeelle. Myöhäinen lounas Astissa ja illaksi kotiin!

– Helena –   

 

Romania: Draculan vieraana toukokuussa 2016

Mietimme lapsuudenystäväni kanssa kohdetta tyttöjen reissulle keväällä, joku sellainen paikka mikä ei välttämättä heti tulisi mieleen lomakohteena. Päädyimme valitsemaan Romanian ja Bukarestin – ystävälläni oli siellä tuttuja ja minäkin olin tavannut romanialaisen kollegan huhtikuussa. Uudella tuttavuudellani on Bukarestissa matkatoimisto Click2travel ja yllätyksekseni hän puhui ihan puhdasta suomea tavatessamme Frankfurtin matkamessuilla. Selityskin löytyi: hänen vanhempansa olivat aikoinaan Romanian Suomen suurlähettiläspari ja poikansa kävi päiväkodissa Töölössä! Kohtalokas yhteensattuma? Varaukset tehtiin ja herkuttelimme monta viikkoa etukäteen tulevaa matkaa!

Kuten aina – matkaan lähtö ei sujunut ihan kommelluksitta. Aamulla puoli viiden jälkeen olin lähdössä autolla kohti lentokenttää kun kotikujallamme tuli vastaan tolkuttomassa humalassa ollut nuorimies. Yritin väistellä häntä mutta aina vaan tunki autoni eteen ja lopulta rojahti makaamaan autoni konepellille. Olin täydessä paniikissa ja yritin keksiä miten saan hänet pois auton päältä! Entä jos hän tunkisi autoon sisälle, mitä sitten tekisin? Yritin peruuttaa autoani mutta kaveri pysyi kyydissä. Lopulta päätin – naapureita säälien – töötätä niin paljon kuin autosta vain ääntä lähti. Nuorukainen säikähti ja lähti tulemaan auton ovea kohti jolloin renkaat ulvoen poistuin paikalta. Tärisin vielä kentällä…

Välilasku Berliinissä ja lopulta puolen päivän jälkeen olimme helteisessä Bukarestissa. Catalin oli ruusujen kanssa meitä vastassa ja lähdimme hänen autollaan heti tekemään pienen kaupunkikierroksen. Kaupunki kylpi valossa, vuosisadan vaihteen talot oli kauniisti kunnostettuja ja kaikkialla oli todella siistiä! Missä on se rähjäinen ja surullinen Bukarest kulkukissoineen ja -koirineen?

Kiersimme parissa tunnissa Bukarestin parlamenttitalon – kyllä kaikki oli suurta ja mahtavaa! Marmoria, kultauksia, kivi-intarsioita, puuleikkauksin koristeltuja kasettikattoja yms yms. Terassilta avautui upea näköala Bukarestin keskustaan. Takaraivossa ajatus Ceausescun valta-ajasta, mitä kaikkea ne seinät olivatkaan todistaneet! Ja kaikkialla ruusujen ja lehmusten tuoksua.

Kaupunkikierroksen jälkeen majoituimme Capitol Hotelliin http://hotelcapitol.ro/  ihan vanhan kaupungin nurkalle. Yllätyimme todella positiivisesti, hotelli oli todella kaunis ja huone tilava ja siisti. 54 euron vuorokausihintaan suorastaan luksusta, hintaan kun kuului vielä hyvä aamiainenkin!

Hetken levähdettyämme lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin. Talot olivat hyvin pieniä ja huonokuntoisia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Syynä tähän on se että talot ovat yksityisomistuksessa eikä omistajilla ole varaa korjauttaa niitä. Ainakaan toistaiseksi valtio eikä kaupunki ole tukemassa korjauksia. Ja jokaisessa talossa oli kahvila tai ravintola, nälkää emme ainakaan tulisi näkemään! Huomasimme ettei Bukarestissa ollut kovin tarkkaa ruoka-aikojen kanssa joten poikkesimme jo alkuillasta Vatraan www.vatra.ro syömään. Matkaseurani otti Draculan pataa ja minä possupataa polentan kanssa. Draculan padassa oli munuaista, maksaa sekä erilaisia lihoja. Todella hyvää, pitihän sitä maistaa! Ja kylmää rosé-viiniä tietenkin palanpainikkeeksi. Niin ähky ei ole koskaan etteikö jälkiruokaa jaksaisi: poikkesimme vielä illan hämärtyessä Cafe Van Goghiin kahville ja kakulle. Kahvi Romaniassa oli muuten erinomaista!

Seuraavana aamuna Catalin tuli hakemaan meitä maaseutukierrokselle. Romanian maaseutu on vehreää ja kaunista, useimmat kylät hyvin hoidettuja ja siistejä. Tiet on hyvässä kunnossa ja matka taittuu nopeasti. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Sinaiassa, Pelesin linnassa joka oli Kaarle I metsästyslinna. Linnan huoneiden kauneus, puusepäntaidon täydellisyys ja yksityiskohtien runsaus sai meidät huokailemaan ihastuksesta!

Matka jatkui Branin linnaan joka tunnetaan Draculan linnana. Kuvitelmissa (ja elokuvissa) linna ja sen ympäristö oli pimeää ja synkkää metsää mutta meitä vastassa oli valoisa ja viehättävä pikkulinna kauniin lehtometsän keskellä. Vampyyreistä ei tietoakaan. Jatkoimme vielä matkaa viehättävään Brasovin kaupunkiin ennen paluuta illaksi Bukarestiin.

Bukarestissa tapasimme Octavianin, valokuvaajan joka esitteli meille toisenlaisen Bukarestin. Illalla kiertelimme kaupungilla ja saimme kuulla tarinoita kaupungista Ceausescun ajan loppuvaiheissa. Octavianin isä oli ollut armeijan upseeri ja äiti oli kuuluisa muusikko. Hänen äitinsä oli seissyt 22.12.89 Keskuskomitean rakennuksen aukiolla tuhansien ihmisten joukossa kun Ceausescu oli pitänyt puhetta kansalle luullen yhä olevansa rakastettu ja arvostettu valtionpäämies. Yhtäkkiä väkijoukko oli alkanut huutamaan vastalauseita ja tilanne riistäytyi käsistä. Ceausescu joutui pakenemaan helikopterilla. Helikopterilentäjä oli ilmoittanut että kone joutuu tekemään pakkolaskun ja jätti Ceausescun ja hänen vaimonsa maaseudulle. Nämä olivat vielä liftanneet 2-3 kertaa mutta aina heidät oli jätetty johonkin tien varteen. Lopulta heidät saatiin kiinni ja Ceausescu teloitettiin joulupäivänä.

Toinen tarina liittyi hotellimme aukioon – kadun toisella puolella oli hotelli Capsa. Tarina kertoo että itse Hitler olisi ollut rakastunut juutalaisen omistajaperheen tyttäreen nuoruudessaan mutta vanhemmat vastustivat suhdetta ja nämä joutuivat erilleen. Oliko tässä syy Hitlerin juutalaisvihaan?

Ja jälleen kadun yli – 60 -luvun ankea kerrostalo jossa asui ihan tavallisia perheitä ja kivijalassa oli lastentarvikeliike. Kukaan ei olisi aavistanut että talon kellarissa kidutettiin poliittisia vankeja! Näitä tarinoita on tuhansia…

Myöhäisen mutta tuhdin illallisen jälkeen olimmekin valmiita sänkyyn.

Seuraavana päivänä kävimme katsastamassa Unirean kauppakeskuksen ja ajoimme metrolla Herastraun puistoon. Ihastelimme puutarhoja ja vain nautimme kesästä! Lounaalla kävimme järven rannalla ravintola Pescaruksessa http://www.restaurantpescarus.ro/ro/. Illalla tapasimme jälleen Octavianin ja hänen arkkitehtiystävänsä Vladin. Saimme jälleen kuulla paljon Bukarestin historiasta ja ihmisistä. Ihmettelimme 40-70 luvun taloja joiden seinissä oli kyltit ja punaiset lätkät – niissä taloissa myymälätiloja ei saanut käyttää maanjäristysvaaran takia, asua kyllä sai! Ajoimme kaupungin ulkopuolelle Mogosoaian palatsiin. Palatsi toimi Walachian kuninkaiden kotina 1700 -luvulla. Sisälle emme päässeet mutta ihailimme palatsia ja sen puutarhaa auringon laskiessa järven ylle. Niin kaunista!

Viimeisen illallisen söimme Atheneumin kulmalla ravintolassa Il Calcio https://www.facebook.com/Trattoria-Il-Calcio-87731912298/. Hyvää ruokaa ja hyvää seuraa! Ilta päättyi juuri sopivasti ennen ukkosmyrskyä.

Seuraavana päivänä olikin aika lähteä kotiin. Mutta ensikerralla tullaan vähintään viikoksi Romaniaan! Niin paljon mielenkiintoista jäi näkemättä ja meren rannallekin olisi kiva päästä. Nauttia taas hyviä paikallisia viinejä, kaalikääryleitä ja mahtavaa ”papanasi” jälkiruokaa… Ja ravintola Caru´cu bere jäi kokematta… ja ja…

                                                                                                                                                                                -Helena-

Kun intohimona on matkailu!

Meitä on tällä hetkellä neljä matkakärpäsen puraisemaa alan ammattilaista joille on kertynyt vuosien mittaan paljon hauskoja muistoja matkoilta – erityisesti omilta matkoilta mutta myös asiakkaiden kanssa tehdyiltä. Haluamme jakaa niitä teidän kanssanne! Jokaisen intohimoon sisältyy myös hyvä ruoka ja vinkkejä ruuasta ja ravintoloista tulee tarinoiden mukana.

Yrityksemme järjestää ryhmämatkoja niin yrityksille kuin yksityisillekin henkilöille. Abelitan tarina alkoi lähes 10 vuotta sitten Virosta ja Viro on edelleenkin pääkohteitamme. Mutta vuosien mittaan olemme lähteneet yhä kauemmas.

Tarinat eivät ole aikajärjestyksessä vaan kirjoittelemme sitä mukaa kun muistot putkahtaa mieleen!

Lähde mukaan!