Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

suomi

Loistava kotimaan päiväretkikohde – moottoripyörällä Pellinkiin

Porvoossa tulee piipahdettua oikeastaan kaikkina vuodenaikoina mutta etenkin kesäaikaan vierailuja saattaa tulla useampikin.
Syynä ei ole pelkästään se että Porvoo itsessään on niin hurmaava vaan myös se että sillon sinne pääsee moottoripyörällä!
Parasta kesäpuuhaa ehdottomasti!
Ollaan tänä vuonna alotettu ajokausi jo maaliskuun lopussa, toki sillon ei tullut kovin pitkiä lenkkejä tehtyä kunhan nyt oli pakko päästää pyörä kesälaitumelle!
Mullahan ei siis ole prätkäkorttia mutta nautin kyydittelystä!
Itä-Vantaalla on ihan loistavia tienpätkiä ja Sipoossakin tulee fiilisteltyä usein!

Helatorstaina käytiin Loviisan bastionien kautta Kotkan vesipuisto Sapokassa  josta ajettiin vielä iltakahville + jäätelölle Porvooseen. Kuten mainitsin on erityisesti Vanha Porvoo tuttu mesta, mutta jostain kumman syystä Porvoon saaristoon ei olla vielä aiemmin tutustuttu.
JP bongasi erityisesti pyöräilijöille (jolla tarkoitan siis moottoripyöriä) tehdyn listauksen hyvistä teistä ja kahviloista.
Siellähän löyty vaikka mitä kivoja kohteita.
Tuolta siis otettiin kohteeksi Tirmo, josta sitten päädyttiin lopulta myös Pellinkiin / Pellingin saarille.
Jos seuraat mua Instagramissa niin ootkin jo saattanut nähdä kuvia sieltä.


Tirmon Saaristokeskus

Jostain syystä meinaan kokoajan kirjottaa Timrå niinkuin se ruotsalainen kaupunki, mutta Tirmo on kyllä ihan paikka Suomessa eikä myöskään lintulaji mikä siitä tokana tulee mieleen.
Tirmo sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Porvoosta ja kuten nimi jo antaa viitteitä niin sinne pääsee auton/prätkän lisäksi myös veneellä.

Heti Vanhan Porvoon jälkeen päädyttiin lintujen / lehmien bongausalueelle josta tie jatkoi mutkitellen välillä peltojen, välillä hurmaavien puutaloasutusten läpi kohti Tirmota.
Tuollaisilla asfalttisilla, mutkittelevilla pikku teillä on hauska huristella!
Pääsee haistelemaan vastaleikattua ruohoa sekä raikasta meri-ilmaa, välillä myös ei niin ihanaa ehtaa paskan hajua.. Ihan oikeutetusti oli tuo kohde/tie päässyt silti sinne listalle! 😉
Harmittelen aina joka ajolla ettei ole mahdollisuutta kuvata noita maisemia ja sitä ettei fiilistä pääse jakamaan ~ se on itse vain oikeasti koettava!!

Vaikka oli siis toukokuun viimeinen viikonloppu ja korona-rajoitukset päällä eli kahvilat ym. oli vielä kiinni niin päätettiin silti mennä tuonne, ihan vaan sniffailemaan meri-ilmaa ja tsekkaamaan saaristoa.
Iloinen yllätys oli se että perille tuonne Tirmon saaristokeskukseen päästyämme sieltä löytyi avoinna oleva kauppa jossa oli tarjolla käsidesin lisäksi muun muassa kahvia & sämpylää sekä tietysti muita (mökki) kauppatuotteita kuten makkaraa ja juomia.
Paikan päältä löytyy normaali aikaan kaupan lisäksi polttoaineenjakelupiste 24h, Nyport-venesatama, vierasvenesatama sekä A-oikeudet omaava kahvila ~ ravintola jossa järjestetään erilaisia tapahtumia.
Tänne täytyy siis tulla uudelleen nyt kun rajoituksia puretaan!

Nautittiin kahvit sekä jäätelöt katsellen paikalle pörrääviä veneitä sekä lähi saaristoon edestakaisin huristavaa keltaista lossia.
Lossi kuljettaa muutaman kerran tunnissa väkeä tuohon ihan kivenheiton päässä olevaan saareen ja pitihän se mesta tietysti googlata kun menijöitä riitti jatkuvasti.
Selvisi että tuo saari on Pellinki.
Vaikka siellä en ole käynyt niin on se nimenä tuttu, varmasti lähes jokaiselle.
Meinattiin ensin että mennään sinne joskus toisena viikonloppuna mutta miksi lykätä?!
Ilma oli aurinoinen ja lämmin, lossi kuljettaa porukaa sinne ilmaiseksi ja me oltiin jo siellä.
Niinpä ajettiin jonottamaan puomin taakse lossia joka vei meijät muutamassa minuutissa tutustumaan Pellingin saaristoon!

 

Moottoripyörällä Pellingissä

Mennessä ei ollut ruuhkaa, lossiin tuli vain pari autoa/pyörää + me.
Siitä onkin jo vuosikymmeniä aikaa kun olen viimeksi ollut Suomessa lossin kyydissä.
Silloin oon ollut perhelomalla jossakin Pohjois-Karjalassa.
Vaikka tää lossiajelu oli lyhyt (pituus 277 m) niin se oli kyllä hauska!

Yllätys oli suuri että tuolla Pellingissä meni aivan loistava 7,5 kilometrin pituinen asfalttitie läpi Sundön, Vähä-Pellingin kautta Suur-Pellinkiin jossa pantiin pyörä parkkiin Sturjanissa.
Siellä jossa sijaitsee suht iso ilmainen Styrjon kääntö-parkkipaikka sekä vierasvenepaikkoja muiden lisäksi.
Autoja oli parkissa hurja määrä, veneitä muutama hassu kappale.
Bongattiin myös kaksi kalastajaa selvittämässä siellä verkkojaan sekä JP`lle oma kyltti!

Sturjanissa, vastapäätä olevaan Ölandet saareen olisi myös ollut tie ja meinattiinkin eka käydä katsomassa siellä sijaitsevaa Kotiseutumuseota sekä Pyhän Olavin kappelia.
Harmillisesti tuo tie joka bongattiin sinne sekä Suur-Pellingin kärkiin Edesuddeniin että Aparnäsiin olivat hiekkateitä, joten jätettiin se rynkytys tekemättä.
Asfalttitietä löytyy siis sen alle kymmenen kilsan verran päätietä, ja lisäksi siis kilometreittain pienempiä hiekkateitä.
Piipahdettiin siten tällä kertaa vaan Sturjanissa ja ihailtiin hurmaavia loma-asumuksia sekä kaunista Suomen luontoa ja ajettiin sitten takaisin lossille.

Sturjanin parkissa selvisi se ihme läpytysääni joka oli kuulunut matkalla sinne.
Pyörän tavaransäilytyskotelon toinen puoli oli itsekseen murtunut ja läppä lennähti tiehensä kesken matkaa.
Onneksi siellä ei ollut mitään säilössä sillä hetkellä, yleensä navin vara-akkulaturi on ajon aikan siinä boksissa.
Läppää ei löytynyt ja lupasivat onneksi lähettää uuden takuuseen mutta saas nähä kuin nopeasti posti kulkee.
Harmittaa kylläkin, tosin se että tuo ihme ääni johtui siitä oli helpotus eikä jostain pyörästä itsessään irronneesta osasta.

 

Tietoa Pellingin saaristosta

Saaret joilla vierailimme kuuluvat Pellingin saariryhmään, johon kuuluu noin 200 saarta Porvoon saaristossa.
Saarilla asuu ympärivuotisesti noin 300 asukasta, kesäkauden aikana asukasluku moninkertaistuu.
Ensimmäiset kesävieraat vierailivat Pellingissä jo vuonna 1880 ja ensimmäiset kesähuvilat valmistuivat 1800-luvun viimeisimpinä vuosina.
Pellingin historia ulottuu kuitenkin vielä pidemmälle, varhaisin tieto on Ruotsin silloisen kuninkaan Pellingissä kirjoittama kirje Viipurin linnan komentajalle joka päiväytyy vuodelle 1411.

Itse asutuksen oletetaan tulleen saarille vuosien 1000 -1250 välillä ja pysyvää asutusta Pellingissä arvellaan olleen 1500-luvulta lähtien. Kalastus, maatalous sekä veneenrakennus olivat perinteisiä ammateja saarelaisille, lisäksi monet työskentelivät luotseina. Saarella oli luotsiasema vuoteen 1965 asti.

Tieverkosto saatiin valmiiksi 1980 luvun alussa.
Pääsaarten (Sundön, Vähä-Pellingin, Suur-Pellingin Tullandetin sekä Ölandetin) välillä on neljä siltaaa.
Suoraa maayhteyttä ei Pellingin saaristoon ole vaan ensimmäinen etappi pitää kulkea lossilla, joka yhdistää saaret mantereeseen Tirmo – Sundö. Ensimmäinen lossi tuli Pellingille 1960-luvun alussa.

Suurin osa asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsi, mutta löytyi meille lossijonossa ihan suomenkielistäkin puheseuraa.
Saarilla toimii lähes 40 eri yritystä ja siellä työskentelee mm. veneenrakentajia, mekaanikkoja, käsityöläisiä, taitelijoita sekä maanviljelijä-kalastajia, joista monet kokopäiväisesti vuoden ympäri.
Yhdistystoiminta on myös aktiivista: nuorisoyhdistys, vpk, kylätoimikunta, metsästysyhdistys,
kalastuskilta jne.  Photocredit: Porvoo.fi

 

Pellinki matkakohteena ~ nähtävää & tapahtumia

Nyky Pellingissä matkailu on kasvava elinkeino.
Pellingissä löytyy virkistysalueita vierailijoiden ja paikallisten käyttöön joissa osassa myös grillauspaikka jonne voi ostaa eväitä esimerkiksi lähituottajilta. Karavaanialue sekä kahvilakin löytyy, lossirannan irto-jäätelökioskia unohtamatta!
Saaresta löytyy myös Pyhän Olavin kappeli sekä Kotiseutumuseo.

Lisäaktiviteetteja kaipaavalle löytyy erilaisia opastettuja retkiäkin löytyy mm. Glosholmin saarikierros, yöpyminen laavussa,  erilaisia retkikohteita ja metsävaelluksia mm. Tove Janssonin jalanjäljissä.
Janssonilla oli oma pieni, kallioinen luoto kesäpaikkana yli kolmenkymmenen vuoden ajan Klovharussa, Pellingin edustalla. Hän lahjoitti mökin vuonna 1990-luvulla Pellingin kotiseutuyhdistykselle, itse  saari ei kuitenkaan ollut Janssonin omistuksessa, vaan se kuuluu Österbyn ja Söderbyn kylien yhteismaihin.
Mökki on nykyisin yksityisomistuksessa ja maihinnousu on sallittu valvotusti ainoastaan viikon ajan joka heinäkuu.
Vuonna 2020 se on 18.07-24.07 tarkoin säädellyin vierailuajoin. Omatoiminen vierailu ei ole sallittua.
Paikkoja ja lisätietoa vierailusta löytyy kotiseutuyhdistyksensivuilta.
Lisää Tove Janssonista ja hänen elämästään Klovharun saarella voit lukea täältä.

Tove Janssonin mökki Photocredit: Porvoo.fi

Kesäkaudella saarilla järjestetään normaalisti useita tapahtumia, Klovharun vierailuviikon lisäksi: kuten kesätori, juhannusjuhla, lasten päivä, maaseutukirpputori, kyläpäivä, musiikkipäivät, venekilpailuja ja Muinaistulien yön tanssit.

Pellinki-päiviä on vietetty perinteisesti heinäkuun ensimmäisenä täytenä viikonloppuna jonka yhteydessä järjestetään saaristomarkkinat. Näiden lisäksi löytyy vielä syys- ja joulumarkkinat.

  • Saaristomarkkinat lauantaina 4.7.2020 klo 9-14,
  • Syysmarkkinat lauantaina 19.9.2020 klo 11-14
  • Joulumarkkinat sunnuntaina 20.12.2020 klo 11-15

Myynnissä kerrotaan olevan myynnissä erilaisia kalaherkkuja, leivonnaisia sekä erilaisia käsitöitä, talvella joulukuusia & koristeita. Koronatilanteen vuoksi tilanteet saattavat kuitenkin muuttua, joten tarkista tiedot ennen saarivisiittiä!
Lisätietoa mm. Visit Pellinge-sivuilta.

 

Kuinka Pellinkiin pääsee?!

Omalla autolla / moottoripyörällä pääsee Tirmooseen hyvää asfalttitietä pitkin josta lossi saareen.
Lossi kulkee 15 minuutin välein ja etenkin kesän tapahtuma-aikoina kannattaa varata aikaa myös jonottamiseen molemmissa päissä. Tirmossa on myös mainitsemani kahvila/ravintola/kauppa sekä pysäköintialue.
Auton ja mopon lisäksi lossin kyytii pääsee myös jalkaisin tai tsygällä – joita Benitas Cafe saarella on vuokrannut aiempina vuosina, jolla pääsee tutkimaan hiekkateiden päässä olevia kohteita kätevästi.

Pellinkiin pääsee myös linja-autoilla, aikataulut kannattaa tarkistaa etukäteen, etenkin sesonkiajan ulkopuolella.
Pellingissä / sen ympäristössä on 8 satamaa, vierasvenesatamasta aina Sturjanin vierasvenelaituriin.
Vesillelaskupaikkoja löytyy.
Erilaisia risteilyjäkin järjestetään, näistä kaikista löytyy lisää tietoa linkkeineen Pellingin sivulta.

Tirmon saaristokeskuksen (josta lossi siis kulkee Pellinkiin) löydät osoiteesta Tirmontie 624
Lisää sen toiminnasta, kahvilasta, ravintolasta sekä tapahtumista löydät heidän nettisivuilta!


Ootko käynyt Pellingissä tai Tove Janssonin luodolla?! Löytyykö lisävinkkejä?!

Mua ainakin kiinnostaisi käydä kurkkaamassa mimmoinen tuo Harun saari – luodoke on!

 

Moottoripyörä reissuja Suomessa – testissä Keragrilli

Tässä toipuessa hampaanpoistoleikkauksesta on ollut aikaa myös haaveilla.
Mulla ainakin jeesaaa kun on jotain kurjaa et aattelee jotain kivaa tulevaa reissua tai edellisiä.
Sen verran noi kipulääkkeet ja koko toimenpide väsyttää että sängyssä/sohvalle menee päivät ”ihan helposti”, tv:tä tuijottaen, nukkuen ja tietty puhelinta väsyneesti selaillen.
Kuvista tuli vastaan viime kesän pyöräreissut, joita tuli tehtyä aika monta, eri puolilla Eteläistä-Suomea.
Selvennettäköön vielä että kun puhun meijän pyöräreissuista ei ne tarkota polkupyöräilyä vaan moottoripyöräilyä eli mopoilua, prätkäilyä tai kuten jo mainittu pyöräilyä.

Uusi mopo tuli taloon
Jani oli jo pidempään haaveillut matkapyörästä, mä en taas kovin lämmennyt sille koska ne vaan on semmosia -möhkäleitä.
Pyörä joka sillä oli ollut vuodesta 2008 oli hiton tyylikäs, semmonen josta tuli itelle semmonen ”wau tunne”.
Olihan se upee, seksikäs, ainutlaatuinen jne. mutta ei siitä reissupyöräksi ollut, vaikka tehtiin me sillä parikin pidempää matkaa mm.  Harvesteriin ja Kolille.


Ei se mikään mukava ollut niillä reissuilla ja imukuppipenkki mulla toi vähän haperoo menoo..
Niska ja selkäsäryiltä ei voinut välttyä ja viime vuosina sillä ajettiin vaan pikku lenkkejä.
Joten vaihto lehmään ei ollut paskin päätös, vaikka vanhasta (kuvassa) olis halunnut luopuukkaan..

Vanha lähti toukokuussa ja uusi tuli tilalle heti perään.
Vaikka en ulkomuodollisesti oo mikään matkapyörä fani, niin fakta on että kyydissä oleminen on mukavempaa, ei tartte roikkua toisen vyötärön ympäri perse pitkällä..
Ja tulee ajettua huomattavasti enemmän ja pidemmälle, plus noi kamalaukut on iso plussa!

Käytiin viime vuonna niin monessa paikkaa että en oo varmaan Suomessa käyny niin monessa paikkaa tän meijän 10 vuoden aikana.
Kaikki ne oli päivämatkoja, eli mentiin sit kun jakso herätä, pörrätiin päivä ja tultiin yöks himaan.
Kohteina oli ihan randomisti: Lohja, Raasepori, Hanko, Hämeenlinna, Naantali, Kotka ja sit just nää lähemmät Sipoo, Porvoo,  Järvenpää, Tuusula, Pornainen, Kerava, Mäntsälä.. Hollolassa käyntiin moikkaa roadtrip kavereita ja niiden koiranpentuja (joita tais olla noin parikyt! ), samalla reissulla käytiin kurkkaa Kiikunlähde.

Kaikki noi reissut ja lukuisat muut ajelut tehtiin kuvassa olevalla pyörällä, 2006 vuoden Street Glidellä
(en ikinä muista kumpi  street vai road se on, joten joudun aina tsekkaa😂 )


Koska siis jo toukokuussa oli tosi hyvät ilmat niin ajokaudesta tuli pitkä ja tuli nähtyä kaikki noi mestat.
Vanhalla mopolla käytiin Järvenpäässä muutamat kerrat ja sinne ajeltiin myös uudella.
Järvenpäässä, siinä Vanhankylänniemessä, Tuusulanjärven rannalla on hieno paikka stopata ja aiemmin ollaan käyty siinä Kartanon kahvilassa kahvilla ja jätskillä. Niiltä sai maukkaita annoksia.
Harmiksemme kahvila ei ollut tuolloin toukokuussa vielä auki, eikä ikävä kyllä muinakaan kesäiltoina kun sinne ajeltiin.

Mun synttärit on toukokuussa (perus härkä-pää) ja oltiin sillon toukokuisena sunnuntaina ajelemassa taas.
Koska toi Vanhis oli poissa laskuista niin päätettiin jatkaa siitä johonkin randomisti eteenpäin.
Semmosia hauskoja paikannimiä kun Karhunkorpi ja Jäniksenlinna ohitettiin, jossakin vaiheessa pysähdyttiin tankkaa ja tsekattiin samalla kartasta jos ois joku kiva mesta stoppaa.
Bongattiin joku järvi kartasta ja lähettiin tsiikaa se.
Näin päädyttiin Keragrillille, Keravanjärven rannalle, Hyvinkääntien varrelle, Mäntsälään.


Keragrilli – grilliruokaa kauniissa järvimaisemissa

Keragrilli- mikä mainio pysähdyspaikka!
Kuten nimi jo kertoo niin kyseessä on grillikioski, josta saa todellakin kunnon grilliruokaa sekä tuoretta kahvia aina aamuvarhaisesta iltamyöhään- näin siis sivuillaan myös mainostavat.
Pihalla on runsaasti parkkitilaa, johon mahtuu niin mopot, autot kuin rekatkin.
Ja hyvä niin, sillä suosittu paikka se on.
Rakennuksen päädyssä on katos jossa pöytiä sekä muualle ulos on ripoteltu lisää pöytiä ja tuoleja joissa voi nauttia grillinantimia tai jäätelö auringonpaisteessa. Paras paikka on kuitenkin pöytä järven rannalla.
Puiden varjossa, mutta hienolla maisemalla, etenkin auringonlaskiessa.. Tätä maisemaa jaksaa kyllä katsoa!


Täytetty lihis – muy bueno!
Ekassa kuvassa on mun synttäriateria👍🏻 Sitähän se Jani naureskeli et vei mut ulos syömään.
Ihan kirjaimellisesti.
En todellakaan valita oli just hyvä, eikä sunnuntaina ois huvittanut ees mihinkään raflaan mennä.
Ja lisäks edellisten viikkojen karppailujen jälkeen, täähän oli ihan mahtava herkkuateria!
Tokassa kuvassa sama mättö syyskuun mopoilussa. Ja mikä parasta, kahvin saa kermalla eikä millään kevytmaitolitkulla.
Keragrilli tekee myös tuunattuja annoksia, heinäkuussa testiin pääsi Kebab.
Jani pyysi ja sai omansa tuplakebabilla, lisämaksusta tietty, mut pisteet siitä et kaikki luonnistuu!!


Ei paskemmat maisemat viettää synttäreitään!!

Tuolla tuli viime kesänä nautittua muutamat täytetyt lihapiirakat, useampi kuppi kahvia sekä jäätelötötteröitä.
Päädyttiin tonne vähän tsägällä ja pistettiin mesta testiin toukokuussa. Palattiin ainakin pari kertaa, heinä- ja syyskuussa. Ja varmasti poiketaan tulevanakin kesänä.

Sijainti: Hyvinkääntie 1135
Plussat: Hyvää grilliruokaa, ystävällistä palvelua, halutessaan tuunatut annokset, tuoretta kahvia ja hyvä jätskivalikoima, sekä upeat maisemat!!
Miinukset: Tie on miinoitettu lukuisilla nopeuskameroilla!!

Mikään lähin mesta tää ei oo meille, Vantaalta pikkuteitä pitkin 43 kilsaa ja isoo tietä koko matka 55km mut kymmenen minsaa lyhyempi matka-aika. Mut paikkana kiva ja sopii just mainiosti moporeissun stopiksi.

 

Täältä sit jatkettiin vetää Pornaisten lenkki, joka on ihan huikee!!
Sieltä ei juurikaan kuvia oo koska se pätkä on pelkkää ajoo, mut täyttä nautintoo!!
Jos oot koskaan ollut prätkän kyydissä niin tiedät sen fiiliksen.. kesä ja mutkatie keskellä peltoja 👌
Oi kesä, tule jo 🏍   ~ Mimmu ~

 

Lentokoneikkuna kuvia

Oon just viimestelee mun Uuden Vuoden ”lupauksia” postausta, mutta vähän jumittaa ja mieli vaeltaa jo seuraavissa postauksissa, vaikka nekin vähän jumittaa..
Noita työn alla olevia on niin monia että mistä sitä lähtis purkaa, kun kaiken haluu tehdä nyt & heti..
Et mistä sitä alottaa / jatkaa tai lähtee viemään juttuja eteenpäin?!
Ja sit iskee jumi, kun on liikaa juttuja mielessä..
Tällön paras keino on käydä kuvia läpi ja napata niistä lähtevä ajatus kiinni.
Ennen kun kerkesin käydä ees puhelinkuvia läpi Facebook muistutti mua aiemmista postauksista helmikuussa ja boom- sieltä se idea löytyi!
Olin postannut kuvan auringonlaskusta mun lempipaikalla Serbiassa ja lähin niiden perusteella scrollaamaan kuvia hakusanalla aurinko, jollon löyty mun auringonlasku, lentokone ja mökki kuvat.
Niinpä keksin tehdä noista omat postaukset, kuvista jotka eivät yleensä blogiin päädy.

Mulla oli satoja auringonlasku kuvia, koti- ja ulkomailta. Jani mua siitä ”kiusaakin” että taas otat noita kuvia, yksi auringonlasku on nähty niin tarviiko niitä enempää nähdä.. well hello!
Sama noissa lentokoneenikkunasta otetuista kuvista, niitä mä napsin kymmenittäin jos mahollisuus!
Lentokoneikkuna kuvia löytyy siis jonkin verran myös- vaikkakin määrä oli paljon vähempi verrattuna ekaksi mainittuihin (helppo siis päätellä mikä on mun vähiten käytetyin matkustusmuoto 😉 )
Sain rankattua auringonlasku-kuvat määriin 90 ja lentokonekuvat 38, lentokoneikkuna kuvia on siis triplasti vähemmän joten alotetaan niillä!
Pudotin määrän tohon kolmekasiin, josta rankkasin pois huonoimmat, tosin hankalaa kun tykkään kaikista, vaikkei laadullisesti oo huippuja aina, ikkunakuvaus  on haasteellista!
Tässä on siis ne karsitut lentokoneesta otetut kuvat, olkaa hyvä 🙂


ESPANJA

Helmikuussa 2018 viikon talviloma ekaa kertaa ever jossakin muualla kun Itä-Euroopassa.
Ja luultavasti vikakin, oli ihan järkkyä palata ja sopeutua takasin pakkasiin, lumeen ja jäähän.
Mua ei haittaa toi valoton aika niinkään mut toi talvi-ilma: lumi ja jää, skrapailu, myöhässä olevat dösät, liukastelu, kylmä ilma, kilon verran vaatteiden päälle pukeminen yms. yms.
Sanoinkin Janille että en haluu talvella minnekkään tommoseen mestaan enää, ellei sitten jäädä sinne lopputalveksi.
Sen verran rankalle otti paluu Suomeen. Edellis vuonna oltiin Latviassa ja Serbiassa, Espanjaan sai meijät houkuteltua ilmanen majotus 😀

Inhoon lentämistä (siis pelkään) ja Jani kanssa.
Ei tykätä kumpikaan paljoo lennellä, joten jos mahis mennä autolla niin sillä mennään. Muutenkin tykkään enemmän roadtrippailusta, siinä pääsee näkee niin paljon enemmän – näkee muutakin kun sen kohteen, ei tartte jumittaa kentillä tunteja ja hikoilla tarkastusjonoissa, mahtuu enemmän kamaa kyytiin jne.
Mutta kyllä me siis lennetäänkin, viime vuonna mulla tuli ennätysmäärä lentoja Espanja, Italia ja Ruotsi.
Maatapitkin matkoja taas tuli niin monta etten taida olla kärryillä niissä.
Vaikka mulla on toi purkkikammo niin tykkään kuitenkin siitä fiiliksestä siellä pilvien päällä ja ne maisemat..
Mä oon nenä kiinni ikkunassa suurimman osan ajasta, jos mahollista ja kuvaan.. tai istun vaan ja tuijotan maisemaa ja uppoudun ajatuksiin, kunnes taas muutaman minsan päästä on pakko ottaa kuva kun näkymä on vaan niin hieno 😀
Järki sanois et käytävältä pääsis nopeiten ulos pahassa tilanteessa, mut mä haluun aina siis ikkunapaikan jos saan valita (en oo koskaan maksanut paikoista, mutta usein kun meitä lentää kaksi ja pienellä koneella niin jompikumpi on sijotettu siihen ikkunalle, toivottavasti jatkoskin).
Sain onneksi istua siinä mennen tullen tolla Espanjan matkalla ja tulihan sitä tietty kuvattua..
En ymmärrä kun joku haluu ikkunapaikan ja nukkuu siinä. Come on! Haaskausta sanon minä!
Tykkään ja jaksan tuijotella noita ikkunamaisemia ”loputtomiin”.

Tää kuva on jossain päin Ranskaa – merveilleux vision, oui?!

Joku franskalainen kaupunki sattu kivasti kuvaan kanssa, samoin joku toinen lentokone, tai mikä lie.
Olin just ottelee noita maisema/kaupunki-kuvia kun joku suihkas meijän ohi tuhatta ja sataa, hyvä ettei pasat tullut housuun..



Seuraavat kuvat on kuvagallerian paikannuksen mukaan otettu Espanjassa, edelleen samalta 2018 talvilomareissulta, kohti Malagaa.
Koska Iphonen kuvakansio antaa joillekin tarkan paikan niin oon lisännyt ne tiedot kuviin.
Iphone olkoon vastuussa niistä, mä vaan koppaan infot 🙂
Noi maisemat on vaan välillä niin huikeita!!
Tuntuu makeelta mutta jotenkin pelottavalta liidellä noiden vuorien yllä, tuntuu et ne on niin lähellä et niitä vois kurottaa koskettamaan ikkunasta!

Alcázar de San Juan

Almazàn

Baraona


Bedmar y Garcìez

Deifontes

Alboráninmeri (yks mun suosikeista)

Espanjasta paluu eli Malaga- Helsinki
Ei niin hienoja kuvia saanut kun mennessä, oli illempi lento ja kämänen ikkuna.. mut anyway, huurusuudestaan huolimatta välillä pilkahti kivat maisematkin ja sain jokusen kuvankin napattua.

Antequera

Tanzac

Itämeren yläpuolella

 

UKRAINA
Ekan Ukrainan reissun kuvat lukuunottamatta muutamia hävis mystisesti mun puhelimesta, sain osan kaivettua takas facebookista ja Instasta, osa jäi kateisiin..
Enkä ollut ainut, samalla reissulla olleelle mimmille kävi samanlailla. Todella kummallista.
Muistan kyllä kun otin sieltä hienon maisemakuvan koneesta, mutta ei pahemmin auta tässä kun pitäs olla jotain mitä näyttää.
Olin matkanjohtajana kahden eri ryhmän kanssa Ukrainassa 2017.
Ekan porukan kanssa Kiova-Odessa toukokuussa ja tokan kanssa Kiovaa ja Tsernoa syys-lokakuussa.
Tässä siis oon liitelemässä kohti  Kiovaa sillon syksyllä.


ITALIA

2018 oli ihme matkailu vuosi: sillon olin kolmella perhematkalla (Espanja, Italia + Ruotsi) ja 5 kertaa Latviassa (autolla) plus kaikki muut siihen päälle, melkeen 6000 kilsaa autolla Europpassa ja vähän Suomeskin. Tommosia vuosia (miinus stressi ja hautajaiset) lisää  por favor!
Maaliskuussa päädyin lähtemään Italiaan mun kummitytön ja Mustin (äidin) kanssa.
Mennessä olin ikkunapaikalla ja tullessa sovittiin että kummityttö saa istua siinä ja zoomailla maisemia.
Tässä ollaan just lähetty kohti Roomaa.

RUOTSI
Nää on näitä matkoja mitä ei oo suunnitellu ja tulee eteen yhtäkkiä.
Mulla asuu sukulaisia myös Ruotsissa ja vietin siellä paljon aikaa kesälomilla junnuna.
Marraskuussa 2018 lennettiin sinne mun ”enon” hautajaisiin porukalla.
Tässä mennään tagin mukaan Suomessa, tarkemmin Luukki, Espoo.

Göteborg lähestyy

Göteborg taakse kohta jää..
Mun Musti on kyllä ihana, se anto mun istuu mennen tullen ikkunapaikalla <3

SERBIA
My love.. vikana muttei todellakaan vähäisimpänä <3
Sinne on ollut talvella pakko lentää kun vaan viikko lomaa. Nää kuvat on talvilomalta tammi-helmikuu 2015- 2017 ja nää on kuvattu joko Iphone4 tai Iphone5:lla. Lento oli Luffella ja reitti Suomi-Saksa-Serbia.
München lentokenttä- koneenvaihto ja nokka kohti Belgradia


Gunskirchen – Ylä-Itävalta


Mariazell – Ala-Itävalta – näyttää enemmänkin jollekkin eri planeetalle.
Mariazell sijaitse 868 metrin korkeudessa Steiermarkin pohjoisosassa (kävin muuten googlaamassa mestan ja näytti upeelle kylälle.. 😉 )

Serbiasta paluu Suomeen 2015 sniif
Tämmöset kuvat harvoin onnistuu mut piti saada tungettua yx yö-kuvakin messiin joten tässä paras niistä..

Lentokoneesta bongattua – ei niin kauniita/parhaita kuvia, mutta erikoisia..
Jossakin päin Ranskaa tämmönen kunnon teollisuusmesta.

Argamasilla de Alba
(pilvipallerot ja toi vihree joki)

Alboraninmeri
(toi pilvikuvio)

Plaza Major
Pahin takana eli just ollaan laskeutumassa.. Tosin eiks se oo jotenkin et 8-10 minsaa nousussa ja 8-10 minsaa ennen laskuu oo se pahin.. anyway- tässä ollaan ihan just Malagassa.


Siinä ne nyt sit ois!
Jos sulla jäi himo katella lisää lentokoneikkuna kuvia niin tästä linkistä löytyy 100-kuvaa lisää 😉
Ja jos sulla löytyy noita koneikkuna-otoksia niin haastan sut mukaan-pistä kuvat kehiin ja vinkkaa mullekkin!

Mahtavaa viikonlopun jatkoa 🥂

Nyt mulla soi päässä vaan ton Airplanes biisin kertsi.
”Can we pretend that airplanes in the night sky are like shootin’ stars
I could really use a wish right now, wish right now, wish right now”

 

Viikon vinkki: Kummituskierros Hakunilan kartanolla!

Kaupoissa on jo muutaman viikon ajan ollut hyllyt pullollaan kaikenmoista Halloweeniin liittyvää ”krääsää”, makeisista aina erilaisiin naamiaisasuihin.
Enpä muista omassa lapsuudessani Halloweenin olleen mikään kovin kummoinen juttu, tuskin meillä muulloin oli myynnissä mitään naamiaishärpäkkeitä kun vappuna?!
Karkki- tai kummituskierroksista nyt puhumattakaan.
Jälkimmäinen olisi tarjolla Hakunilan kummituskartanolla, nyt tulevana viikonloppuna!
Uskallatko mennä?!

HÅKANSBÖLEN KARTANON HISTORIAA
Jani on useita vuosia asunut Hakunilassa, joten nämä seudut ovat minullekkin suht tuttuja ja vielä tutummaksi ovat muuttuneet koiran ulkoilutuksen myötä.
Hakunilassa, etenkin tässä smurffi-kylän vieressä on aivan loistavat ulkoilumahdollisuudet niin kaksi- kuin nelijalkaisillekkin: purtsi, joen viertä vievät lenkkipolut, laajat pelto-ja metsikköalueet, useita latureittejä, koira sekä urheilupuisto jne.
Upeiden ulkoilupaikkojen lisäksi löytyy myös historiaa sekä nähtävää ja kuvattavaa Hakunilan kartanoalueen muodossa.


Håkansbölen eli Hakunilan kartanon tilojen historia viljelysmaana yltää aina 1500-luvulle saakka.
Kartano oli aikoinaan suurtila, Sipoonkorven luonnonpuiston Kalkkiruukin alue on itse asiassa vanhoja Hakunilan kartanon maita.
Nykyinen päärakennus eli kartano on rakennettu vanhan (1842-44) uusklassista arkkitehtuuria edustaneen päärakennuksen paikalle.
Uusi päärakennus on hirsirunkoinen, arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelema ja valmistunut 1908.


Vantaan kaupunki osti perikunnalta kartanon ja siihen kuuluvia ulkorakennuksia vuonna 2005.
Joitakin kunnostustöitä alueella on jo tehty mm. kartanoa on kunnostettu ulkoapäin samoin puistoa
Päärakennuksen (eli kartanon) varsinaisen remontin on suunniteltu alkavan 2020.
Kartanoa ympäroi useampi vanha ulkorakennus sekä valoisa ja hyvinhoidettu puisto, puukujineen.
Kartanonpuistoa on kunnostettu 2011, mallina 1900-luvun alun tyyli.
Vieressä virtaa pieni puro/joki -Kormuniitynoja, jossa mainitaan olleen joskus menneinä vuosina mylly.
Vehreään puistoalueeseen kuuluu myös pieni ja viehättävä tekosaari, joka kerrotaan olevan vuodelta 1850.

    


Lähistöllä sijaitsee myös Mutteritalona tunnettu rakennus, jonka kartanon 1700 luvulla omistanut Johan Sederhol rakennutti kuningas Kustaa III:n huvimajaksi. Nykyään talo on yksityisomistuksessa.

Kokonaisuuten kuuluvaa Pehtoorin taloa remontoitiin kahvilakäyttöön vuodesta 2017 kevääseen 2018.
Suojeltu rakennus kunnostettiin historiaa kunnioittaen, mm. siten että seinät tapetoitiin vanhan ajan henkeen samoin kuin kalusteet toteutettiin kokonaisuuteen sopivaksi.
Katto, lattia sekä seinärakenteet uudistettiin, mutta talon kellaria muokattiin niin vähän kuin mahdollista jotta siellä asuvilla lepakoilla olisi suotuisat oltavat jatkossakin.
Remontti tuli maksamaan noin 1,5 miljoonaa euroa.
Nyt Pehtoorin talossa toimii kahvila ja sisustuspuoti Ruuna, joka avasi ovensa kesäkuussa 2018.



Kartanomiljöö on luokiteltu Museoviraston toimesta valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon, osana kohdetta Sotungin kylä sekä Håkansböle.


KARTANOLLA TAPAHTUU

Håkansbölen Kartanon Kummit Ry on vuonna 2014 perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on tukea kartanon toimintaa järjestämällä erilaisia tapahtumia.
Yhdistys toimii tiiviissä yhteistyössä Vantaan kaupunginmuseon, kulttuuripalveluiden, tilakeskuksen sekä puutarhatoimen kanssa.
Itse yleisötapahtumia on ollut tähän mennessä vielä vähänlaisesti, sillä kartanon sisätilat vaativat vielä  monenlaista kunnostustyötä.

Kesällä 2018 kartanoon pääsi tutustumaan sekä opastetusti että omatoimisesti, alueella järjestettiin myös muutama pihakonsertti sekä koko perheen heppatapahtuma.
Suunnitteilla on myös aiemmilta vuosilta tuttu Kartanon Joulu tapahtuma tonttuaittoineen sekä lokakuun lopussa järjestettävät kummituskierrokset..



KUMMITUSKIERROKSET
Alkuvuonna 2016 Vantaan kaupungimuseo pyysi kahta rajatiedon tutkija veljestä (Mika ja Markus Nikkilää) tutkimaan Tikkurilan asematalon sekä Hakunilan kartanon henkimaailman ilmiöitä ja elämää.
Veljekset tekivät outoja äänihavaintoja kartanon yläkerran vierashuoneessa sekä palvelijoiden huoneessa. Myös sähkömagneettisten kenttien muutoksia mittaava EMF-mittari reagoi voimakkaasti kellarissa.
Tutkimustulosten innoittamana Håkansbölen Kartanon Kummit RY on järjestänyt kartanossa yleisölle kummituskierroksia pääasiäsestä 2016 lähtien.
Kierrostuotot Kummit Ry kertoo käyttävänsä Håkansbölen hyväksi.

Seuraavat kummituskierrokset tulevana viikonloppuna eli 26.-28.10.2018!
Pe klo 18:00, 19:00 ja 20:00
La  klo 18:00, 19:00 ja 20:00
Su  klo  17:00, 18:00 ja 19:00

Kierros on uusittu mutta sovelttuu edelleen koko perheelle, n. seitsemästä vuodesta ylöspäin!
Kesto n. 45 minuuttia.
Yksittäislippu 10 €
Perhelippu (2+2) 35 €
Liput suositellaan varaamaan etukäteen laittamalla sähköpostia osoitteeseen [email protected]

Osoite: Kartanontie 1 / Vuorilehdontie 6

Periltä löytyy parkkipaikkoja, mutta myös julkisella liikenteellä pääsee.
Lähimmät pysäkit (Keskustasta, Mellunmäestä, Tikkurilan tai muualta Vantaalta tuleville) sijaitsevat Hakunilantiellä, ostoskeskuksen kohdalla josta on muutaman minuutin kävelymatka alueelle.
Tsekkaa myös linjan 719 aikataulu, joka kulkee Kimokujan koululta (Hakunilan Kirjaston vierestä) Nybyggettiin, pysäkkejä löytyy useampi Hevoshaantien ja uimahallin välillä.

Tervemenoa!!

Onko muita kummituskierroksia tiedossa (muinakin kun Halloween aikana)?! Vinkkaa mulle, kiinnostas käydä tsekkaamassa!!


Huom!
Kellonajat ym tiedot Kartanon Kummit Ry:ltä, tarkistathan mahdolliset muutokset heiltä.
Lähteet: Wikipedia, Vantaa.fi sekä Kartanon Kummit Ry.
Kuvat: Oma  Iphone arkisto

PS Jos olet menossa tuonne niin vinkkaa mulle mimmonen oli, me lähdetään pikku roadtripille Latviaan Janin synttäreiden kunniaksi, joten en pääse itse tsekkaaaman tuota tapahtumaa..

PPS Muista myös kellon siirto la-su yönä. Hyvä  & helppo muistisääntö on että aina kesää kohti 😉
Eli nyt siirretään tunti taaksepäin (yes, tunti lisää aikaa Latviassa!).


 

Linnavuoren muinaislinna – pieni Itä-Helsingin kierros

Linnavuori oli kuin Suomenlinna yhdessä vaiheessa, eli vietin hyvin paljon aikaa niissä, joko yhdessä jonkun kaverin / koiramme kanssa tai ihan yksikseni.
Saatoin nuorempana viettää tuntikausia Suomenlinnassa vaellellen saaria ja linnotuksia läpi sekä tietysti napsien kuvia. Linnavuorelle vei usein tie sen läheisen sijainnin vuoksi, lisäksi mua on aina kiinnostaneet erilaiset historialliset kohteet.
Nyt en ole muutamaan vuoteen Suokissa (eli Suomenlinnassa) käynyt, enkä myöskään tuolla mainitsemassani Linnavuoressa.. kunnes viime sunnuntaina sinne sattumalta päädyttiin.

Sunnuntainpuuhia
Sunnuntait on siitä parhaita ettei mulla ole yleensä sillon töitä (eli ei siis rahallisesti parhaita) ja meillä on JP:n (eli Janin) kanssa aikaa olla – tekemättä mitään – jos siltä tuntuu.
Nää sunnuntain aamut on parhaita kun voi vaan köllöttää sängyssä, lueskella uutisia (ja blogeja) tai kattoa vaikka jotain sarjaa/leffaa Netflixistä, nauttia vaan olosta ilman kiirettä mihinkään.
Rescukoiramme Melli on siitä huippu että se nukkuu ihan yhtä pitkään kun me (viikonloppuisin kömpii peiton alle meijän viereen tuhisemaan) eikä ole vinkumassa ulos ellei satu olemaan joku paskatauti..
Jossain vaiheessa on kuitenkin kömmittävä sieltä lämpösen peiton alta kun nälkä rupeaa kurnimaan.   Yleensä minä vien Mellin ulos ja Jani tekee meille aamupalaa sillä aikaa, mikä on musta aivan mahtavaa- mikä on parempaa tulla syksysen kirpeestä ilmasta lämpöseen ja kahvin tuoksuiseen kotiin.
Välillä meillä rapussa tuoksuu jo pannulla tirisevä makkaraa, tai pöydästä löytyy eri täytteisiä munakkaita tai muita kokeiluja kuten uunikarppileipiä.
Tosin nyt syötiin edellis päivän tortillat, katottiin Kauhea Kankkunen II loppuun samoin Armanin dokkari ja juotiin pressokeittimellä haudutettua kahvia.
Koska kummatkin oltiin kökitty sisällä mm. töissä koko viikko haluttiin molemmat mennä jonnekkin ulos.
Miettiin eka Sipoonkorpea, mutta ei oltas keretty siellä kunnolla käppäämään koska haluttiin mennä katsomaan neljäksi yhtä myynnissä olevaa asuntoa, mutta jonnekkin ulos piti päästä.
Janin tutuilla on kahvila Meridian, Puotilan/Vartiokylän venesatamassa joten Jani ehdotti että käydään siellä, eikö siellä olisi jotain kävelypaikkaa lähellä?! Onhan siellä, se ihana lahtea kiertävä tie.
Silloinkaan en vielä muistanu tuota Vartiokylän Linnavuorta.

Puotila- Vartiokylänlahti hoodsit
Muutettiin läheiseen Puotilaan vuonna 82 jossa asuin ainakin parikyt vuotta joten alue on mulle erittäin tuttu. Puotilan Kartanon läheiset metsät (etenkin kurremettä) sekä uimaranta ja sen hoodit tuo mulle hirveän kasan muistoja mieleen. Niillä läheisillä kasvimailla on suunnistettu sekä popsittu jonkun porkkanoita, käyty talvella hiihtämässä sekä muuten vaan käppäämässä.
Silti kun Jani kyseli kävelyreittejä venesataman lähellä ei mieleeni tullut tuo Linnavuoren alue.
Vasta kun oltiin laitettu auto parkkiin ja lähdettiin kävelemään kohti lahden kärkeä muistui paikka mieleeni ja sinne suunnattiin siis.
Osa kävelyteistä sekä pienempi venelaituri sivummalla oli veden peitossa, mutta tuon autotien liikenne on sen verran hiljaista joten siinä sivussa pystyy helposti kävelemään.
Matkaahan tuosta Varjakanvalkaman venesatamasta ei ollut kun muutama sata metriä tuohon Linnavuorentien alkuun.


Ilma oli pilvinen muttei kylmä, välillä ripotteli vähän vettä, mutta sade oli niin pientä, kuin ne kesällä otetut suihkupullon suihkaukset, joten ilma ei menoa haitannut.
Tommonen syys-sää on musta todella virkistävä ja syksy onkin mun lempi vuodenaikaa.
Mellikin on kesän kuumuudessa aina jotenkin nuupahtanut, joten näillä säillä on kiva liikkua sen kanssa ulkona kun virtaa riittää meillä kaikilla.

Linnavuori | muinaislinnan jäänne – Helsingin huomattavin kiinteä muinaismuisto
Tuo nimi: Linnavuori, antaa itsestään mahtipontisen kuvan ja mieleen kohoaa varmaan väistämättä ne isot Keski-Euroopan linnat ja linnoitukset, täällä ei semmoista kuitenkaan ole ja paikka itsessäänkin on aika huomaamaton. Opasteita tieltä alueelle ei ole, polku tuolle entiselle linnoitukselle lähtee talojen välistä.
Metsikössä, portaiden juurella löytyy kyllä opastaulu sekä sen lähellä eräänlainen metallitaulu, joka kertoo sinun saapuneen muinaismuistoalueelle.
Ilman näitä merkkejä moni varmaankin kuvittelisi kävelevänsä ihan tavallisella kukkulalla.
Portaiden yläpäästä löytyy sammaloitunutta kalliota sekä metsikköä.
Itse linnoituksesta ei ole jäljellä oikeastaan juuri mitään, puoliksi kasvien peitossa olevia juoksuhautoja ja muutamaa tuliasemapesäkettä lukuunottamatta.
Suurin osa valleista on aikojen kuluessa hävinneet/hävitetty.
Osa kivistä on joko vierinyt tai vieritetty alas ja niitä löytyy myös joidenkin läheisten talojen pihalta..




Alue näyttää minusta samalta kuin 90-luvulla, jollon siellä tuli käytyä myös historian tunnilla.
Tosin muistaisin aikoinani istuneeni kalliolla ja tuijottaneeni tuota ”merimaisemaa”..
Nyt vettä ei enää juuri näy, kuin pieni pilkahdus puiden välistä..

Linnavuoren historiaa
Millainen on tuo itse linnoitus alunperin ollut, ei tunnu kenellekään olevan varmaa tietoa, samoin elinkaaresta on vain arvailuja. Tarinoita paikasta kuitenkin riittää.
Erään tarinan mukaan kolme viikinkiveljestä, Helsing, Sibbe ja Borg purjehtivat alueelle meren takaa ja päättivät kukin rakentaa oman linnan.
Kerrotaan että Helsing rakensi Vartiokylänlahden Linnavuoren, Sibbe rakensi linnansa Sipooseen (Sippesborg) ja kolmas veljeksistä Borg, rakennutti linnansa Porvooseen (Linnanmäki).
Eräälle paikalliselle asukkaalle on taas perimätietona kerrottu että mäen päällä olisi ollut ennen viikinkilinna ja vuorella sijaitsi tuon viikinkipäällikkö Helsingen hauta.
Sijaintinsa puolesta on myös arveltu että linnoitus olisi rakennettu suojaamaan hämäläisiä vastaan, joidenkin mukaan tämä muinaislinnoitus olisi rakennettu Uudenmaan ruotsalaisten asutuksen turvaksi..

Varmaa on kuitenkin se että tämmmöiset linnat on aina rakennettu strategisille paikoille.
Tämä linnavuori/muinaislinna sijaitsi silloisella meren rannalla, vesiteiden risteyksessä.
Linna oli mereltä katsoessa suojassa tuulilta sekä katseilta nykyisen Vuosaaren ja mantereen välissä.
Vuosaari oli silloin nimensä mukaisesti vielä saari, jonka pohjoispuolelta kulki ns. viikinkien idäntie, aina Upplandista Novgorodin valtakuntaan vievä reitti.
Pohjoiseen, Hämeeseen johti linnan läheltä vesitie, josta pääsi Vantaanjoen kautta Puujokea pitkin Vanajan vesistöön.
Miltein samalla kohdalla linnan kanssa, Suomenlahden eteläpuolella oli nykyinen Tallinna.

Vuonna 2002 alueella suoritettiin Helsingin kaupunginmuseon rahoittamia kaivauksia jonka toivottiin antavan tarkempia tietoja alueen historiasta.
Alueelta löytyi mm. rautanauloja, jalkajousen nuolenkärki ja veitsi.
Kaivauslöydöt todistivat että linna on rakennettu keskiajalla eli 1200- 1300 luvulla, aika laajalla skaalalla siis. Noiden löytöjen vähäisestä määrästä on päätelty että linna oli aktiivisessa käytössä vain vähän aikaa.
Linnavuori on käyttöaikanaan on ollut kuitenkin hyvin varusteltu.
Suojanaan sillä on ollut mm. vuoren eteläpuolella kolminkertaiset kiviperusteiset varustukset, lännessä ja pohjoisessa puolestaan kaksinkertaiset.
Koska jälkiä on vähäisesti arvellaan että itse linna on purettu melko nopeasti, joka taas olisi johtunut Ruotsin sisäpolitiikasta ja kuninkaallisesta käskystä purkaa kaikki Uudenmaan puulinnat.
Vaikka tämän linnan jäänteet eivät ole enää kovin hääppöiset, ovat ne joka tapauksessa Helsingin vanhinta nähtävissä olevaa rakentamista.

Linnavuoren sijainti sekä rakennelmat ovat herättäneet keskustelua myös siitä ovatko Helsingin strategisen sijainnin juuret täällä Linnavuorella ja onko pääkaupunkiseutumme historia pidempi kuin 468 vuotta?!
Se ainakin historiasta tiedetään että linnavuori on toiminut osana Helsingin linnoitusjärjestelmää.
Ensimmäisen maailman sodan aikana venäläiset rakensivat vuoren rinteille ampumahautoja sekä tuliasemia / suojahuoneita.




Vaikka paljoa ei itse linnoituksesta ole jäljellä on tuo paikkana minusta edelleen mielenkiintoinen ja paikassa on jotain mikä saa mielikuvitukseni edelleen laukkaamaan..
Alueelta löytyy myös luola, jonne en ole koskaan ovea pidemmälle askeltanut.
Nytkin, käydessäni vain vilasemassa suuaukosta nousivat karvat kädessä pystyyn ja muistin että tuo sama tunne on minulla ollut aiemminkin siellä käydessä..
Tiedä sitten mikä tuo luola on aiemmin ollut, ehkäpä jonkin sortin tyrmä?!
Näin ainakin muistan kuulleeni tarinoita.
Suomenlinnan luolia ja tunneleita on tullut tutkittua monestikin, mutta minulle tämä luola on ollut aina jotenkin karmiva.
Vähän sama kuin tuolla Puotilan Kartanon lähistöllä illalla kävely, tarina kertoo että silloin tällöin erään surmatun tytön henki ilmaantuu kummittelemaan.. jotenkin nuo lapsuudessa kuullut tarinat jäävät ainakin näemmä omaan mielen perukoille kummittelemaan vuosiksi – ilman käyntiä tuolla muinaislinnoituksella en olisi näitäkään muistanut!

 

Sijainti & reittiohjeet
Vartiokylän linnavuori sijaitsee Itä-Helsingissä osoiteessa Linnavuorentie 5.
Ylempää Linnavuorentietä pääsee myös alueelle, tällöin saavut tuolle luolan suulle.
Myös Varjakanvalkamasta pääsee polkua pitkin tuonne linnoitukselle.
Virallinen osoite, jossa nuo kyltitkin sijaitsevat löytyvät kuitenkin tuosta Linnavuorentie vitosesta.
Tuo punainen talo on itseasiassa aika hyvä maamerkki jos ei muuten perille löydä, polku tuonne ylös lähtee tuon talon jälkeen oikealta.
Vähän kadehdin noita talojen asukkaita, niillä on vähän erilainen takapiha siinä, eikä tuo meren läheisyyskään huono juttu ole..


Linnavuorelle pääsee joko bussilla 97v Itäkeskuksesta tai Mellunmäestä, myös bussit 95 ja 97 tulevat Itäväylää josta on reilu kilometri rantaan, joten jos haluaa heitää pienen happihyppelyn omakotitaloalueella on tuo mainio tilaisuus sille.
Me jätettiin auto venesatamaan, jossa voi tuon lenkin jälkeen käydä herkuttelemassa kermaisella lohikeitolla tai vaikkapa grillimakkaralla.
Omalla autolla pääsee myös ihan tuonne Linnavuorentielle, mutta siellä ei ole mitään varsinaisia parkkipaikkoja, jos kadun varressa on tilaa voi siihen auton toki omalla vastuulla jättää.
Mitään sisäänpääsymaksua ei ole alueelle myöskään ole.
Paikka itsessään ei ole iso, sen kiertämiseen ei saa lukuisia tunteja tuhlattua etkä siellä myöskään pääse eksymään. Maasto ei ole kovin vaikeakulkuista, mutta askeliaan täytyy katsella, sillä ainakin tuo sade oli liukastuttanut kallion pintaa ja kiviä löytyy vähän sieltä täältä.
Mitään superkuntoa ei tänne siis tarvita. Hyvät kengät ja mielikuvitus riittävät 😉

Jos mieli tekee vetää pidempi ulkoilulenkki niin sillon ehdotan tuon lahden kiertämistä.
Reitin alkuja on tähänkin monia, Rastilan metroasemalta pääsee joko suoraan tuon sillan yli Puotilan rannalle, toista kautta tuota Vuosaaren rannan puolta Linnavuorelle.
Sieltä voit jatkaa matkaasi joko bussilla tai reippailla lounaalle Meridianiin tai brunssille tuohon Kappelin lähellä olevaan Puotilan Kartanoon.
Jos taas olet enemmän janoinen kuin nälkäinen niin Puotilan ostoskeskuksessa sijaitsevaa Pikkulintua on useassakin paikkaa kehuttu ja se tarjoaa monipuolisen olut ja mallasviskivalikoiman (joka tiedettävästi on Suomen laajin) sekä järjestää myös erilaisia tasting-tilaisuuksia.

Lisää ulkoilua kaipaaville Itä-Helsingissä on myös tuo Mustavuori, ajettiin siitä menomatkalla ohitse ja parkkipaikka oli tupaten täynnä. Linnavuoressa ei taas ollut meidän lisäksemme ketään muita.
Mustavuoressa käynnistä on myös vierähtänyt jokunen tovi, ehkä me keretään käydä siellä vielä ennen kun ensilumi iskee tänne etelään, unohtamatta entistä kaatopaikkaaluetta, Vuosaarenhuippua (Täyttömäkeä)..

Linnavuoren historiasta löytyy kymmeniä eri versioita, oletko käynyt paikalla ja mikä on sinun tarinasi?!

 

Uusi vuosi ja uudet kujeet


Osallistu arvontaan ja voita lippu Matkamessuille 2018 !!

 

 

 

Mahtavaa uutta vuotta kaikille!!

Justhan se  oli vasta tammikuu 2017, whaat!
Sanotaan et mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeemmin aika menee.. Näyttää pitävän paikkansa, jaiks!
Toisaalta, vois ajatella niinkin että, aika menee nopeesti kun on jotain kivaa tekemistä, hmm..
2017 oli kyllä ihan huippu matkustusvuotena, muutama mutka tosin mahtu matkaan (bad boss jne.), mutta enpä olis vuosi sitten arvannut missä kaikkialla tulen käymään ja mitä kaikkea tuun kokemaan.
Toivottavasti 2018:lla on tarjota mulle kaikkea hienoa kanssa!!!

Yleensä mulla ei oo hirveesti matkoja bookattuna, niitä tulee eteen vaan 😀
No ei nyt kuiteskaan, mutta ei oo bookattuna (mietittynä kylläkin) yleensä kun 1 kpl, max. kaksi.
Nyt olikin erikoinen tilanne, oltiin juuri edellinen viikonloppu Latviassa, Janilla kun sattu olee yksi ylimääräinen vapaapäivä, joten oli mahis mennä & hei haloo, multa ei tartte kysyy lähetkö Riikaan, mä oon aina ready!
Se on meijän home-away-from-home, käyty siellä varmaan reippaasti yli 20 kertaa, ei tartte varmaan sanoa enempää… 🙂
Ja mikäs parempi tapa alottaa uusi vuosi kun heittää pikku road trippi!! 😉

Meijän piti käydä tsekkaa myös Dinamon peli siellä ollessa (lätkähulluja kun ollaan), tunnelma Arena Rigassa on ollut aina huippu, pelit ei ehkä ihan voitokkaasti kulje mut anyway.. Ne tyypit osaa kannustaa!
Ollaan käyty useesti kattoo siellä KHL- pelejä.
Nyt kun Jokerit pelaa kanssa KHL:ssä niin pääsee näkee enemmän matseja, välimatka kun on huomattavasti lyhyempi täältä Pasilaan kun Skanstes Ielalle.
Tällä kertaa vei kuitenkin väsymys voiton, yöllä ei tullut laivalla kauheesti nukuttuu & en saanut Jania päikkäreiltä hereille ajoissa, käänsi vaan kylkee & murisi 😀
Päästään kuitenkin tsekkaa Jokerit-Riga peli muutaman viikon päästä (ja tänään Jokerit-Kunlun,Kiinasta).


Ei tää ollut vielä tässä! 😀

Mut hyväksyttiin Matkamessuille bloggaajana tänä vuonna ja en vois olla enemmän onnessasi.
Tietty pikkasen jännittää kanssa, koska tää on eka kerta siellä bloggarina.
Meitä löyty onneksi muutama muukin ekakertalainen tuolta Facebookin matkabloggaaja-ryhmästä ja luotiinkin jo Whatsuppiin ekaluokkalais-ryhmä.
Hauska sattuma oli muutaman kanssa että ollaan Insta-tuttuja entuudestaan, mutta kiva päästä tapaamaan porukka myös livenä- tsekkaamaan et kukas on niiden upeiden kuvien takana 🙂

Vaikka menenkin sinne to:na ammattilaispäivänä, niin kutsun itteeni vielä bloggaaja-harjoittelijaksi, sillä mulla on vielä hakemista muutamien asioiden kanssa & välillä hakkaan päätä seinään tän WordPressin kanssa, koska ne palikat ei vaan asetu kohilleen ja menee hermot tän kanssa.
Onneksi tuosta Ekaluokka-ryhmästä löyty myös vinkkejä niihin ongelmiin joiden kanssa mä oon tässä paininut, kohta pääsen testaa niitä, pitäkää peukkuja!!

Oon käynyt kyllä Matkamessuilla muutaman kerran aiemmin.
Pari vuotta sitten oltiin siellä (matkailualan-) koulun  ja viime vuonna olin siellä mun työharjoittelupaikan, matkatoimisto Travellerin, kanssa.
Ne pyysi mua sinne tänä vuonna uudelleen sinne töihin, ei tarvinnut kauaa miettiä.
Niiden kanssa on hauskaa! Joten mut tapaa torstaina ammattilaispäivillä sekä ainakin lauantaina Travellerin osastolla  7N99! Mahdollisesti perjantainakin. Tuu ihmeessä moikkaamaan!
Tulossa on siis varsin kiireinen viikonloppu, mutta ootan innolla!!
(Psssttt! Sain kaksi sisäänpääsylippua arvottavaksi messuille, jatka lukemista!!)

Helmikuussa ollaan mahdollisesti lähdössä Espanjaan.
Janin vanhemmat on vuokranneet sieltä asunnon ja pyysivät meitä sinne.
On ne ollut siellä muutamia kertoja aiemminkin, mutta meijän lomat ei oo natsannut, tai no tultiin syyskuussa kesälomalta ja marras-joulukuussa ois ollut Espanja ja sit seuraava oikee loma vasta elo-syyskuussa niin ei oikeen viittinyt ottaa niin pitkää lomatonta (lue matkatonta) putkea.
Nyt siis ois ehkä mahis. Riippuu tietty kuin paljon saan paukutettuu tässä noita duuneja..
En oo koskaan ollut Epsanjassa, ei oo ehkä mikään mun ykköskohde (Serbiaan koti-ikävä), mutta kuka tietää ehkä mä tykästynkin mestaan. Espanja, yllätä mut por favor!
Ja ois tossa pikku bonuskin, meinaan jos me oltas samassa asunnossa, niin säästyy ne hotla-kustannukset, mihis muuhun kun seuraavaan matkaan tietty 😀
Plus vaikka rakastankin tiettyjä paikkoja joihin haluun aina vaan uudelleen, niin tykkään mä kyllä uusistakin kohteista 😉

Jotta rikotaan kunnolla noita ”matka-kaavoja” niin Italia kutsuu mua maaliskuussa.
Lennot ja hotla Roomaan on jo bookattu joulukuussa. Sekin on erilainen matka ja täysin uusi mesta mulle.
Mun kummityttö Minttu lähtee sinne työharjotteluun pariksi kuukaudeksi ja mennään moikkaa sitä.
Harmittaa koska Jani ei pääse mukaan (työt), mutta tietty jännää mennä, sillä matkustan sinne mun äidin (Mustin) kanssa. En oo ollut sen kanssa reissussa ever, tai no teininä mutta en aikuisena, ihan huippua!
Lisäksi meijän mukaan lähtee yksi mun kummilapsista, Mintun nuorin sisko Veera.
Se sai joululahjaksi lentoliput tuonne, arvatkaa vaan kuinka onnessaan se oli kun selvisi.
Veerakin opiskelee matkailualaa, menee just Flamingoon työharjotteluun.
Oon vähän kade, sillä en ton ikäsenä todellakaan tiennyt mitä haluun isona tehdä, enkä kyllä tiedä tosin tarkasti vieläkään vaikka ikääkin on V:hen verrattuna tuplasti (muita samiksia- ilmoittautukoot nyt! 😉 )..

Ainoo mikä kurja juttu on tossa Italia-Espanja matkoissa on se lentäminen.
Mä rakastan matkustamista, mutta inhoon lentämistä. Tai no ei inhoominen oo ehkä se oikein sana, mutta musta on epämukava lentää, tai hittojasko tässä hienostellaan, suoraan sanottuna mä pelkään lentämistä. Musta on ihana matkustaa ja siistii tsiigailla koneen ikkunasta ulos kun liidellään pilvien päällä,
napsii niitä kuvia sieltä mutta mä en tykkää ahtaista/suljetuista paikoista ja siitä kun ei voi tehdä mitään..
Nyt näyttää sille et jos molemmat matkat toteutuu niin niitä lentoja tulee ainakin 5kpl. KÄÄK!
(Mustin huumori on sitä et alas sieltä aina tullaan, arvaa vaan kuin kivaa sen kaa reissaaminen on, broidi on kyllä vielä vähän pahempi… Mut enough nää puheet.. Peukut pystyyn ja silleen!)


Hmm.. jotain oli vielä!
Ai niin,mä mainitsin tuolla aiemmissa postauksissa sen X3:en, joka me melkeen ostettiin elokuussa.
Onnex jäi ostamatta koska työkuviot muuttu mun osalta.
Vedettiin kesäloman road trippi vanhalla 1-sarjalaisella ja se meni hyvin joten mietittiin et pidetään se kun on kuitenkin aika edulliset kustannukset (ilman vikoja, joita edellisenä vuonna riitti, tosin osa autokorjaamon toimesta) ja turhaan vaihtelee kun en sit tarvinnukkaan duuniautoa.

Yhtenä päivänä marraskuussa mä sain Janilta tekstarin et joku on tulossa kattoo sitä autoo, ne kävi toisen kerran ja saatiin niiltä  tarjous (parempi kun autokaupoilta) ja yhtäkkii oltiinkin matkalla Hämeenlinnaan kattomaan yhtä X:ää ja viikkoa myöhemmin haettiin se kotiin..
Eli saanko esitellä meijän uuden matkakumppanin, automaattivaihteisen X3:en!!
Hyvää joulua meille!!!

Tolla on ihana ajaa ja jotenkin pysyn paremmin omalla kaistalla, vaikka tää onkin isompi kun se 120 (johtuu siitä ettei tartte hermoilla/tapella manuaalin kanssa!).
Tää oli ihan luxus tolla Latvian road tripillä.
Mulla on yleensä ruvennu särkee toi mun piriformis jos istuu pidempään, tällä ei vielä, jei!


Muitakin muutoksia tuli kun tuo auto.
Hommasin uuden puhelimen! Ei, en oo voittanut lotossa (I wisshhh).
Taiteilen edelleen noilla extrahommien palkoilla (saa infoilla jos hyviä paikkoja ois tarjolla, esmes toimistohommia tms., kassatädin hommat ei oo se mun juttu, sen mä tiiän varmasti 😀 )
Tää on itseasiassa mun toka täysin uusi puhelin. Kyllä, luit oikein!
Mun eka uusi-uusi oli Nokian N82, joskus vuosii sitten. Loput mun 18vuotisen puhelinuran aikana on ollut enemmän tai vähemmän käytettyjä (Nokialaisia ja Omenoita).
Viimeset vuodet mulla on ollut hyvä tuuri kun Jani ym on vaihtaneet duunissa puhelimia niin mä oon saanut uudistettuna sen vanhat.
Tänä vuonna niillä ei ollut tarvetta/haluja vaihtaa, mutta mulla rupes olemaan.
Muisti oli täynnä koko ajan ja herjaili siitä yms. joten rupesin miettii uuden hankintaa.
Tutkin ja mietin muutaman viikon et hommaisko ja käytiin just ennen Latvian reissuu hakemassa toinen uusi reissukumppani, Iphone 7 mulle!
Tähän mennessä oon ollut tyytyväinen vehkeeseen, ainoo miinus on toi näytönsammutusnappi, se on ärsyttävästi sivussa eikä päällä kuten femmassa, joten välillä tulee painettuu sitä prkl!


Siinä ne uutiset ja suunnitelmat oli, ainakin tälle alkuvuodelle.
Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, tai no sanotaanko niin että lupasin etten lupaa mitään turhaa/hassua taas, kuten: syön paremmin, laihduttelen, teen sitä ja tätä. Koska sit jos lupaa tommosen, niin sit se jää jumittaa sun päähän ja väijyy siellä koko ajan ja asioista tulee vaikeempia.
Jos mietin etten voi syödä sitä ja tätä ja tota niin varmana se on mielessä koko ajan, ainakin mulla, joten ei kiitos!
Aion kyllä palata takas tohon vähähiilarisempaan ruokailuun, tosin se ei oo mikään dietti vaan enemmänkin elämäntapa, joka toiminu mulla aiemmin. Se alkuun pääseminen on vaan aina vähän hankalaa, varsinkin joulun jälkeen kun on vetänyt kaikkee jouluruokaa yms..
No, haasteita pitää olla!!
Infoilen sitten toukokuussa miten meni 😀

Niin ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä lupaamani matkamessujen lippuarvonta.
Sain Messukeskukselta kaksi lippua arvottavaksi ja homma toimii näin:
Kommentoi tähän postaukseen mikä on sun kaikkien aikojen ykkösmatkakohde & tietty ois kiva kuulla perusteluja miksi?!
Valitettavasti en sua voi minnekkään matkalle lähettää, mut messuilla löytyy aina kaikkia mielenkiintosia osastoja, tarjouksia, kilpailuja, puhujia & kurkasimpana siellä myös virtuaalilaseilla eri kohteisiin ympäri maailman!

Eli jos kiinnostaa matkamessuilu (19.-21.01.2018) niin pistä kommenttia pian!
Aikaa on maanantaihin 15.01 klo 21 asti, Jani toimii onnettarena & julkaisen nimet täällä sekä Facebookissa. Onnea matkaan!! 🙂

Facebook sivu löytyy  TÄÄLTÄ!
Sinne postailen uutisia, reissujuttuja, kuvia ym.
Tykkäämällä & seuraamalla pysyt iisisti matkassa mukana 🙂