Syksy, kesäloma on ohi ja taas on vuosi sitä puurtamista ja seuraavan suuren loman eli ensi kesän odottelua..
Facebookissa päivityksiä kuin masentaa kun syksy on täällä,tylsää, synkkää, sataa jne.
No siis onhan se niinkin mutta mä tykkään kaivaa jotain hyvää aina jostain ja tunnustan oon jostain syystä aina tykännyt syksystä, siinä on vaan sitä jotakin.
Hämärtyvät illat, viilenevät ilmat, iloisesti mökin kattoon pompsahteleva sade, raikas ilma, väriloistossa hohtava puunlehdet, kuutamon tuijottelu saunan ikkunasta ja kotona kynttilät, vaahtokylvyt, loikoilu huovan alla sohvalla suklaista kahvia juoden, Top Gearia katsoen…
Voi kun meniskin aina noin 🙂
Noi on pieniä klipsejä syksyn ihanuuksista ja vaikka syksy on mun lempivuodenaika edelleen niin silti kaipaan takasin kesälomaan ja Balatonin rannalle, Sibenikin linnoituksille ja kaikista ihmisistä huolimatta sinne Krkaankin.
Sillä on se todellisuus vähän muutakin kun noi ihanat esimerkit joita maalasin tuolla ylempänä.
Tosin ne on ihan oikeita juttuja mun elämästä, kaikki.
Juuri tällä hetkellä nautin teestä posliinikupista suloisessa vaaleansinisessä pikku mökissä, näkymä tästä kun katson ulos ikkunasta on suoraan Suomijärvelle & sadepisarat rummuttaa kattoa samassa tahdissa kun mun sormet hakkaa tätä näppäimistöä..
Eilen illalla oltiin puusaunassa ja ikkunasta hohti hopeinen kuu!
Enää puuttu ne tähdenlenot!! Mut on se tähtitaivaskin täällä mieletön!
Ihan unohtaa välillä kuin upee se voi olla kun asuu kerrostalossa kaupungissa.
Mua harmittaa että en ole ihan hirveästi täällä mökillä kerennyt käydä, tuskin olen juhannuksen jälkeen päässyt käymään kun on ollut töissä vaan??
Tätäkin asiaa oon tässä loman aikana ja etenkin sen jälkeen pohtinut todella paljon, onko tässä mitään järkeä??
Oisko mulle työtä mitä voisin tehdä missä vaan, millon vaan eli ilman että olen aina sidottuna ysi-vitoseen & tiettyyn paikkaan..
Tuntuu että on ikuisuus kun postasin tota edellistä ja oltiin juuri silloin tien päällä, kesäloman roadtripillä..
Nyt on tullut vedettyä viikko semmosta tahtii töissä 11 h useampana päivänä että menee viikonloppu vaan koittaessa saada huilattuu.. noi klo 6 aamuherätykset ei oo ihan mun juttua & jotenkin noista luonnottomista herätyskellon herätyksistä kärsii sitten koko vapaa-ajankin. Hyh!
Viikonloppuna se sisänen kello rääkäsee mut ylös klo 6 aikaan. Ei kiva.
Tosin viime viikolla mulla ei ollut yhtään työvuoroo kun olin matkalla alkuviikkoon.
Loppuviikko meni jotenkin vaan ohi saamatta juuri mitään kummallista aikaseksi, kun vaan koiran kanssa ulkoilua, hoitokoiran hoivaamista ja telkkaria..
Ehkä sekin on joskus sallittua.
Sain mä hei sentään purettua mun matkalaukun jälkimmäiseltä reissulta, kesälomalta on vähän purkamista kun pitäs ettii parille kengille paikat yms. 🙂
Edellisessä postauksessa kerroinkin tuosta mun ”hullusta vuodesta” ..
Vaikka matkoja ei ollut niin hullua määrää kun monella muulla niin kaikenmoista olen silti päässyt kokemaan ja tekemään.
Tuossa postauksessa puhuin mun koulusta kanssa.
Tuntuu että justhan vasta oli edellisen kesäloman (2016) loppu ja palasin takasin kouluun & meidän piti tehdä parityönä esitys, esitellä se ryhmälle sekä vetää opastettu kierros siihen päälle.
Vielä jokunen vuosi sitten olisin ollut kauhusta kankeena et joudun pitää esitelmän luokan edessä saati sitten vetää jonkun opastetun kierroksen – vaikkakin omalle luokalle.
Enkä todellakaan sillon olis uskonut vetäväni matkanjohtajana ulkomailla! Minä!
Niin siinä vaan kävi.
Nyt mulla on kaksi matkaa Ukrainaan takana, Kiova-Pervomaisk-Odessa-Kiova ja Kiova-Tsernobyl-Kiova.
Huikeita reissuja molemmat ja molemmissa näin, koin ja opin paljon.
Toukokuussa mua jännitti ihan hirveesti ja nyt syyskuussa paljon vähemmän, semmonen sopiva pikku kutkutus tietty et mimmosta porukkaa ja miten menee..
Mitä ongelmiin tulee niin muutama tuttu oli et mitä jos sattuu jotain mut ei niitä voi murehtii etukäteen, ongelmat ratkotaan kun ne tulee eteen, jos oisin murehtinut koko ajan niin ois jäänyt kaikki muu taka-alalle.
Ihmiset saattaa ajatella et se on lomaa vaan mutta mä olin siellä niitä ihmisiä varten jotka oli matkan ostanut ja vaikka meillä oli illat ohjelmassa vapaata niin kyllä mä mietin et missä ne viipottaa ja et kaikki hyvin ja olin 24/7 puhelin valmiudessa & autoin neuvoin silloinkin kun oli vapaa-aikaa merkattuna- tietty!
En olis uskonu tykästyväni tohon hommaan näin paljoa, kuten en odottanut ihastuvani Ukrainaankaan.
Huolimatta maan nyky-poliitikasta, josta en oo kovin innoissani (sama koskee kyllä osaa EU-maitakin) niin mä tykkäsin Kiovasta valtavasti ja mietin siellä kaduilla vaellellessani vapaa-aikana et Janin pitäs olla täällä, nähdä & kokea Kiova myös.
Halu palata takaisin on kyllä valtava ja uskon että palaan vielä sinne, joko ihan omalla lomamatkalla tai olis huippua päästä viemään ryhmä sinne, nyt kun mulla on vielä enemmän kokemusta ja olen nähnyt Pripyatin/ Tsernobylin ja Kiovankin useempaan kertaan niin uskon että mulla on vielä enemmän annettavaa ihmisille!! Eli wink, wink jos tarttee matkajohtajaa niin here I am!! 😉
Syksy on ihanaa aikaa, niin kaunista ja jotenkin rauhallista, mutta myös haikeeta vaikka ei mua syksy masennakkaan.
Rauhallista koska en enää vedä töitä 24/7 kesäloman rahoittamiseksi & stressaa saako tarpeeksi rahaa kasaan mutta haikeaa/vaikeaa koska se loma on nyt taas takana ja seuraavaan on ihan liian pitkä aika!
Tulee välissä joku pidennetty viikonloppu, talviloma viikko ja sit pääsiäinen, mutta mulle joka on matkailuhullu ja haluaisi päästä näkemään vielä paljon enemmän ja useammin & jonka haaveet on maailmalla on tää niin vaikeaa.
Toi lomaltapaluu vaatis lomalta paluu loman, tuntuu vuosi vuodelta olevan vaikeampi päästä ”normaali” rytmiin kiinni..
Vuosi vuodelta tuntuu et aika menee nopeemmin ja kohta on taas se kesäloma..
Mut ei se oo hyvä juttu et aika lentää, ite vanhenee ja sitä miettii et onks tää elämä vaan tätä, työtä et pääsee lomalle, lomaa et jaksaa työtä??
Mä lupaan itelleni joka vuosi et teen kesällä vähemmän töitä ja nautin enemmän kesästä.
Mut sit tulee huono omatunto jos ei ota kaikkii töitä, hullua..
Haluisin viettää aikaa enemmän siellä mökilläkin ja olla tekemättä mitään ilman kauheita omantunnon vaivoja. Helpommin sanottu kun tehty.
Ei sillä et mä en tykkäis työnteosta, mä tykkään, en osaa olla vaan tekemättä mitään ja sain tarpeeksi kotona olosta kun olin useamman vuoden käden takia poissa työelämästä & en sitä enää todellakaan halua.
Mietin sitäkin et osaisko sitä nauttii lomasta jos ei joutus tekee niin paljoo töitä niiden rahojen eteen??
Nyt kun vetää sata lasissa sen eteen niin arvostaako sitä enemmän. Ehkä.
Myös mun erään läheisen sairastuminen oli semmonen pysähtymisen ja miettimisen paikka omallakin kohtaa. Mitä jos tää elämä olisikin nyt tässä, että that´s it??
Onneksi tän mun läheisen kohdalla näyttäs et leikkaus auttoi, meni hyvin ja ei ainakaan vielä näy mitään jälkitautia, tosin aika sen kertoo mutta optimistisia ollaan!
Kävely, puhe ym on normaalia, muisti pelaa ym.
Joten tässä kaikista peloista huolimatta näyttäs käyneen hyvin. Mutta silti miettii et mitä jos??
Kuten hällä, en mäkään haluu miettii tommosen tilanteen edessä et tässäkö tää oli, olis ollut vielä paljon nähtävää ja tehtävää??
Mun pelko, ihan nuoresta lähtien on ollut (terveyden rinnalla) se et ”herään” joskus vanhana siihen et ois pitäny tehdä sitä ja tätä enkä saanut mitään aikaseksi et elämä meni vaan ohi..
Mä uskon et on muitakin jotka ajattelee kun mä??
Haluisin kuulla muiden ajatuksia tästä aiheesta!
Nauttikaa syksystä, toisistanne & elämästä <3
No Comments