Sipoonkorpi – metsäterapiaa naapurissa

Mahtavan aurinkoisen sunnuntain kunniaksi päätettiin taas lähteä käppäämään johonkin ulos, muualle kuin omiin metiköihin.
Hienoja ja eripituisia ulkoilureittejä riittää siis ihan tässä meidän lähelläkin, sillä Hakunilan ”purtsi”, koirapuisto, pellot, urheilupuisto ja kartanon alueet sijaitsevat vain muutaman askeleen päästä kotiportaistamme, Sotunkia unohtamatta.
Ilma oli vain niin upea, että haluttiin lähteä kunnolla ulos eli muuallekkin kuin noille normi teille ja mietittiin että käydään vielä tuolla Sipoonkorvessa, vielä kun on mahis ennen talvea (sillon ei mua huvita lähteä rämpimään minnekkään pöpelikköön tai ulos muutenkaan jos on lunta ja pakkasta-hyh!)…
Jani on asunut tyyliin aina, muutamaa hassua vuotta lukuunottamatta Hakunilan alueella ja minäkin olen hengaillut seudulla muutaman hetken, mutta silti ei oltu tuolla päin Sipoonkorpea käyty ennen tätä kesää..
Pieni lenkki ollaan vedetty tuolla Nybyggetin puolella jokunen vuosi sitten, mutta siinäpä se..

Sipoonkorven kansallispuistoon mars!
Sipoonkorven kansallispuisto sijaitsee Helsingin, Vantaan ja Sipoon alueilla, ja on Espoon Nuuksion ohella viimeisimpiä rakentamattomia ympäristöjä pääkaupunkiseudulla.
Alue onkin säilynyt Etelä-Suomen oloissa merkittävänä erämaisena alueena.
Vaikka alue onkin siis suht lähellä meitä, ei olla noissa metsiköissä kuitenkaan paljoa hypitty, vasta tänä kesänä saatiin jostain päähämme lähteä sinne samoilemaan ja nyt käyntejä on takana kolme, tuon mainitsemani Nybyggetin lisäksi.
Hassua että tuolla ei ole aiemmin tullut käytyä, sillä paitsi paikka sijaitsee tosiaan melkeen naapurissa..
Nimi oli tuttu sillä matkailualan koulussani yksi ryhmätöistämme oli Kulttuurialue ja kirjoitin sinne pätkän myös Sipoonkorven alueesta..

Ollaan useasti myös ajettu moottoripyörällä noita Hindsbyn, Immersbyn ja Boxin ihania mutka teitä ja välillä fiilistelty kuin makea olis asua tuolla päin, omassa rauhassa mutta silti lähellä kaikkea.
Sitä en muista mistä saatiin toukokuussa päähämme lähteä tuonne kansallispuistoon,
mutta niin vaan sinne (tai sinne päin) me päädyttiin.
Googlailin reittejä valmiiksi, napattiin hieman evästä mukaan ja lähdettiin seuraamaan navia..

Päätettiin käydä tsekkaamassa tuo toinen (kuin Nybyggetin) puoli nyt ja tarkoitus oli vetää joku luontolenkki, käydä tsekkaamassa mesta tyyliin..
Parkkialue löytyi hyvin ja vielä toukokuussa siellä ei paljoa muita autoja näkynytkään.
Ei muuta kun puistoilemaan, tai ainakin niin luultiin..
Jostain syystä päädyttiinkin ihan eri reiteille ja välillä pois koko alueelta kansallispuiston alueelta..
Tästä en syystä navigaattoria tai Jania vaan itseäni.
Mä olen todella huono suunnistamaan kartan/navin kanssa, mutta ilman noita pärjään loistavasti ja mulla on esim. kaupunkien suhteen erinomainen suuntavainu!!
Tuota Jani on useasti ihmetelly että kuin mä saatan osata kertoa minne mennään ja mistäkin -missä mitäkin on, löytää hotellit ym. helposti kun lähetään käppäilemään kaupungissa, mutta navin tai muun vatsaavan värkin kanssa olen ”toivoton”.. Tähän on tosin todistettavasti yksi poikkeus, nimittäin Rooma.
Keväisellä Rooman matkallamme jouduin opastamaan ryhmämme (= minä, äitini ja kummityttö) meidät eri nähtävyyksille ja takaisin- Google Mapsin avulla.. sitä miten me löydettiin halutut mestat (niitä oli useita) ja vieläpä takaisin (useina päivinä) on vieläkin mulle mysteeri ja ainoa kerta jollon olen handlannut GM’n..
Mitä tulee tuohon Sipoonkorpeen niin eipä haittaa että harhauduin reiteistä, sillä päädyttiin johonkin vielä hienonpaan kuin pelkkä tuo luontopolku minne alunperin lähdettiin..

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt..
Samoiltiin ensin pikku polkuja pitkin, välillä mettätien viertäkin sillä sade oli mudittanut tuon oikean kävelyreitin (tai mitä oikeaksi luulin) ja siinä mutavellissä oli mahdoton kävellä.
Sitten siirryttiin jo kunnon metikköön ja saavuttiin ryteikön läpi jonkun peltoalueen laitaan johon päättyi tuo kansallispuisto-kyltti. Siinä vaiheessa Jani rupeaa epäilemään että ollaanko me ihan kartalla..
Eipä oltu.
Niinpä Janin opastuksella lähdettiin rämpimään hieman takaisin päin, päätettiin skipata alkuperäinen reittisuunnitelma ja kiivetä läheistä kalliopolkua ylös tsekkaamaan löytyiskö sieltä jokin kiva eväspaikka.
Ja se kannatti!
Päädyttiin meinaan lopulta pienelle järvelle, ihailtiin puiden välistä pilkistävää peltomaisemaa ja löydettiin myös mahtava nuotiopaikka..
Yllätys oli kyllä melkoinen, eipä olis jostain metsästä uskonut tämmöstä löytyvän.. Mikä keidas!!

Käytiin keskikesällä siellä vielä uudelleen rentoutumassa uudemman kerran ja nyt mentiin jo ihan tarkoituksella tähän paikkaan! Samoin viime sunnuntaina, tosin oli myös tarkoitus käydä tsekkaamassa tuo oma paikka ja sitten nuo oikeat luontoreitit / oikea luonnonpuistoalue..
Toukokuuhun ja kesään verrattuna automäärä oli nyt lokakuussa järjetön!!
Autoja oli jokainen parkkipaikka, tienlevennys ja tiensivut täynnä- ihan hillitön määrä!!
Ilma oli mitä mahtavin joten en ihmettele että muitakin luonto kutsui..
Iloksemme saimme kuitenkin reippailla taas kaikessa rauhassa, ainoa joka meitä virallisesti tuolla vastaantuli oli hyvätapainen maastopyöräilijä.
Toisista jäljistä päätellen tuolla oli kyllä muitakin liikkujia ollut..
Mistä tulee mieleen tuo Metsähallituksen (alempana oleva) kuva alueella, oli pakko liittää se tähän 🙂

Syksy on mun lempi vuodenaikaa vaikka se tarkoittaakin sitä että kesän (road)tripit on takana päin ja edessä taas vuoden raadanta seuraavan eteen..
Syksy on vaan niin kaunista aikaa, lehtien väri vaihtuu, ilmat kirpsakoituu, illat hämärtyy..
Kesän kuumuudet on mulle liikaa (etenkin tämä mennyt kesä) ja syksyn viileys antaa hieman lisää energiaa. Emmä mikään pimeys ja kylmyys fani ole kuitenkaan 🙂
Mutta tykkään käppäillä luonnossa etenkin syksyisin.
Tuolla Sipoonkorven (vai minkä lie alueen) metsikössä samoilu on siis aivan mahtavaa ja luonto, etenkin nyt syksyllä upea eri väreineen.
Mun teki mieli vaan pysähtyä muutaman metrin jälkeen kuvaamaan jotakin, josta johtuen Janista ja Mellistä otetut kuvat on melkeen kaikki takaapäin otettuja..

    

Ihmeteltiin sillon keväällä noita vesistöjä ja vertailtiin nyt valokuvia keväästä syksyyn.
Ja testattiin nyt muun muassa veden syvyyttä tuon puunoksan avulla.
Aika syvää oli! Silti en ehkä tuonne uimaan ensimmäisenä menisi, niin tummaa oli ettei pohjaa (mahdollisia rojuja tai elukoita) näkynyt..
Melli kävi kesällä viilentymässä tuossa jorpakossa, mutta mikään uintihullu ei ole, joten tuota tasakalliota joka menee pikkusen pinnan alle pidemmällä ei kukaan meistä ole siis käynyt..

Pienen eväsbreikin jälkeen päätettiin lähteä etsimään tuota vielä sitä oikeaa reittiä, mutta päädyttiin taas jonnekkin ihan muualle..
Täällä toisella, ihan oikealla Kansallispuistonalueen puolella ei mennessä näkynyt yhtäkään ihmistä vaikka autoja oli edelleen tien varret täynnä.
Takastullessa sentään näky jokunen koirakko ja sienestäjä, sen hurjempiin ei tulla törmätty vaikka alueella kuulemma riittääkin elämää.
Täällä voit törmätä hyvällä tuurilla ilveksen jälkiin tai nähdä vilauksen liito-oravasta, bongata pöllöjä, metsoja sekä erilaisia haukkoja kuten tuuli- tai nuolihaukan.
Eläimistön lisäksi lukuisat vaateliaat kääpälajit viihtyvät alueella hyvin, vuoden 2003 alussa siellä tavattiin 105 kääpälajia, mikä on kymmenkunta lajia enemmän kuin mitä tiedetään esiintyvän neljä kertaa laajemmalla Nuuksion alueella. Näitä uhanalaisia lajeja on muun muassa Lohikääpä, Rustikka sekä Kultakurokka
(joista kaksi viimeistä kuulostaa minusta myös ihan lintulajeille 😀 )

Sipoonkorven alue ja reitit
Sipoonkorven sijainti on loistava, tälle pinta-alaltaan 5400 hehtaarin, ”itäiseksi Nuuksioksi” kutsutulle alueelle pääsee oman auton lisäksi myös julkisella liikenteellä mm. busseilla 717 ja 719.
Julkisella tullessa, riippuen reitti valinnastaan kertyy jokunen askel enemmän, mutta noissa maisemissa nyt kelpaa muutama extra askelkin ottaaa, sillä edessä on upea kattaus monenlaisia metsätyyppejä, rosoisia kallioita, soita ja kauniita kulttuurimaisemia.
Hindsbyn niityt ovat valtion omistuksessa ja kuuluvat Sipoonkorven Natura 2000-alueeseen.
Toinen, Sipoonkorven perinnemaisemista on paikallisesti arvokas Hindsbyn länsipuolella sijaitseva  Mosabackan niitty.
Järviä ja lampia on vähän, alueen suurin järvi on 26 hehtaarin kokoinen Fiskträsk.
Aluetta uhkaa rakentaminen (Landboon asuinalue sekä Hindsbyn ammusvarasto), alueiden poikki kulkevat voimajohto sekä kaasuputki, Östersundomiin suunnitteilla oleva hypermarket sekä hakkuut.

Virallisia reittejä on siis kaksi, polkuja löytyy lukuisia niitä ei ole juurikaan merkitty.
Ponun Perinnepostia -luontopolku on 1,4 kilometrin pituinen ja sopii hyvin aloittelijoillekkin.
Reitti on merkitty punaisin merkein, jotta sillä on helppo pysyä (kunhan nyt ensin löytäisi koko reitin).
Reitin varrelle on laitettu postilaatikoita, joissa löytyy alueen eläinten toisilleen eri aikakausilta lähettämiä postikortteja.
Korttien tarkoitus on kiinnittää hauskasti ulkoilijoiden huomio perinnemaiseman eri osiin sekä lajistoon.

Toinen vaativampi reitti on nimeltään Kalkinpolttajan reitti, jolle kertyy pituutta 4,8 kilometrin verran.
Luontopolku kulkee vaihtelevassa  ja vaativassa maastossa, metsän siimeksessä, kallioilla ja nimensä veroisesti kalkkikaivoksella, aivan Sotungin kylän tuntumassa.
Kalkkiruukin alue on itse asiassa vanhoja Hakunilan kartanon maita (joten hieman hävettää että ei ole tullut paikan päällä vielä käytyä, sillä kotoamme on melkeen näköetäisyys kartanoon..)
Högbergetiltä, korkeimmalta kalliolta luvataan avautuvan upea näköala Vuosaaren satamaan saakka.
Tätä reittiä ei suositella aloittelijoille eikä huonojalkaisille, koirille reitti kuitenkin sopii sillä nelijalkaiset pääsevät kipuamaan teräsportaiden vierustaa ylös.

Edellä mainittujen luontoreittien lisäksi kansallispuiston alueella voi geokätköillä, harrastaa kiipeilyä, ratsastaa, pyöräillä sekä kalastaa mm. Byabäckenin ja Ritobäckenin alueilla.
Aluella on myös monta lintujentarkkailupaikkaa.
Sallittuja telttapaikkojakin löytyy, Kalkinpolttajan reitillä voi yöpyä laavussa ja tulentekopaikkojakin löytyy useampi. Kansallispuistossa kulkee myös useita huollettuja hiihtoreittejä.

Lisätietoa Sipoonkorven kansallispuistosta löydät vaikkapa Luontoon.fi sivulta.
Kulkuyhteydet, pysäköintialueet ja reittioppaita löytyvät  täältä.

Vinkki: Piipahda Nybyggetin lenkille lähtiessä samalla Trollbergan traktori ja maatalousmuseossa
jossa on mm. traktoreita ja venemoottoreita 20-50 luvulta sekä moottorialaan kuuluvia työkaluja ja laitteita.

Bongattiin yksi ravintola kotiinpäin ajaessa, mutta terassi oli ilmasta johtuen tupaten täynnä ja koska meillä oli Melli kyydissä ja mettäläisvaatetus päällä, päätettiin jättää käynti seuraavaan kertaan..
Ehkäpä me jo sillon löydetään nuo oikeat reititkin tai ehkä meidät on luotu tallaamaan omia (roadless travelled) polkujamme 😉