Suomen suurin matkablogiyhteisö

Sano muikku! Puumalan Kalakontista kesän maukkaimmat ateriat!

𝗦𝗮𝘆 𝗰𝗵𝗲𝗲.. 𝗳𝗶𝘀𝗵🐟
Kohtuuhintaista gourmet (kala) ruokaa pikku kaupungissa, 3 tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudulta, ruokaa jonka on tehnyt Rôtisseur keittiömestari.. kuulostaa uskomattomalta mutta eipä oo!!

Puumalaan mennessä on kuulemma Suomen upeimmat prätkätiet ja haluttu käydä tsekkaamassa niitä useampi vuosi. Alunperin oli tarkotus ajaa perjantaina Jp’n porukoiden mökille, olla siellä yötä, ajaa Puumalaan lauantaina ja mennä sieltä esim. Lappeenrantaan yöksi.
Päädyttiin ajamaan takaisin Suomenniemen mökille kun suurinosa ok-hintasista majapaikoista oli mennyt ja hotellit mitä oli jäljellä oli 120-400 € / yö.
Olis ollut mökki leirintäalueella keskustan ulkopuolella ilman vessaa ym. 70 € joten päätettiin suosiolla skippaa yöpyminen tuollapäin.

Ei silti harmita koska päästiin heittää yksi prätkäreissu kesällä pidemmälle ja olin ekaa kertaa mökillä tänä kesänä (ei oo tullut mentyä koska oma piha ja allas nyt) ja päästiin testaa noi kehutut Kalakontin ruoat sekä ajamaan toi Pistohiekka-tie Puumalaan, joka oli todella upea!
Ei jaksettu stopata siinä Pistiksen kohdalla koska paikat oli ihan tukossa ja oli pirun kuuma, yli 30.
Toi oli ihan ennätyskuuma viikonloppu tuolla, kuvittele ittes ajokamat päällä sinne paahteeseen..
Ajettiin suoraan Puumalaan ja vaikka tungos oli sielläkin niin saatiin prätkä parkkiin sillan alle ja vaihdettua kevyempiin vaatteisiin.
Ennen kun mentiin syömään niin istuttiin hetki sillan alla varjossa ja vedettiin 1,5 l vichyä siinä samalla.


Puumalassa on myös tuo Haapasalon hatšapureja myyvä koju, vaikka hatšapureja on tullut maisteltua mm. Kaunaksessa (super hyvää siellä suosittelen) niin nyt oli kohteena Kalakontti & monessakin somessa hehkutetut ruoat. Eikä ollut turhaa kehuttu!

Me syötiin JP’n kanssa kolme erilaista ateriaa puoliksi ja jokainen oli todella maukas!!
En tiedä mikä ois hyvä suomenkielinen fraasi mutta ”party in your mouth” kuvaa kyllä hyvin noiden ruokia. Oli niin mainioita makuja, ei ylimaustamista eikä pelkkää kalanmakua vaan kaikki oli tarkkaan harkittu ja yhteensopivia.
Tuntui kun olis haukanut palan kalapilveä, niin pehmeää ja mahtavan makuista oli..  😋

Meille suositeltu menu sisälsi:
– fish & chips nokkosmajoneesilla
– paistetut muikut kermaviilillä sekä valkosipuli aiolia
– kuha Wallenberg joka tehty kylmäsavukuhasta ja hauesta

Tarjolla oli myös mm. gluteenittomia haukiburgereita, lohi viettelystä, haukicajun pihvejä, ja muikkuburgeria. Kaikkea sai syödä paikan päällä ja niitä sai myös ostaa mukaan.
Olis ollut kiva maistella enemmänkin, mutta oltiin ihan ähkyinä näiden edellä mainittujen annosten jälkeen. Jos oli tuhti maku niin hinnassa ei ollut extraa.
Tässä ote kurmee menusta, jossa oli vielä lisää maukkaita kalaherkkuja eli oli varaa mistä valita.

Käytiin kävelemässä vähän aikaa Puumalan satamassa ja kattelemassa nopeiden moottoriveneiden lähtöä Lappeenrantaan.
Koronan takia virallista tapahtumaa ei ollut mutta jokunen vene oli silti perinteikkäästi paikalla.
Kalakontin kulma oli oiva paikka katseluun.
Lisää tuosta edellisen kerran 2019 järjestetystä Muistojen Suur-Saimaan ajosta voit lukea MSSA:n sivuilta. Hitsi, harmittaa että tuota ei ollut nyt 2021 mutta ehkä ens vuonna pääsis kattomaan ja kuuntelemaan!

Palattiin nappaamaan take away kahvit mukaan sekä haukicajun pihvit ja pussillinen muikkuja mökillä syötäväksi myöhemmin viikonloppuna.
Harmittaa vaan etten ottanut tuota lohiviettelystä lisäksi, se olis kruunannut aterian.
Pelättiin että loppuu tila sivulaukuista kun oli vaihtovaatteet ym. mukana.
Söin sitä lohimoussea Juhannuksena ja se oli niin hyvää ettei vaan voinut lopettaa syömistä, todellinen viettelys siis…
Makuelämyksen lisäksi palvelukin oli aivan huippua, saatiin ostokset tiukasti jäihin käärittyinä ja tuplapussiin pakattuna että varmasti kestää perille asti fressinä.

Tuonne kannatti ajaa + 30 asteen keleillä ja yritän päästä uudelleen, sen verran vei toi ruoka kielen mennessään…
Mökillä käytiin ”vilvottelemassa” järvessä, jonka lämpötila oli tyyliin sama kuin ilman eli ihan kuin ois kylpyammeessa lillunut eikä järvessä..


Myöhemmin illalla vedettiin toiset kalapihveistä napaan muikkujen kera ja ihailtiin hienoa auringonlaskua.


Aamupalakin oli ihan luksusta, toiset Kalakontin haukipihveistä seuranaan munakas päätyi lautaselle ja näillä eväillä jaksettiin ajaa sitten kotiin asti.


Jos vierailet Puumalassa tänä kesänä niin Kalakontti on must paikka pysähtyä syömään!
Jos oot kalaruokien ystävä tää on sun paikka, vaikket oo niin olet kyllä sen jälkeen kun oot maistellut niiden luomuksia. Laktoositonta, gluteenitonta lähiruokaa, ole hyvä!

~ Mimmu ~

 

 

Pohjois-Carolinan reissu 11-2007

JP’n ollessa mökillä viikon kesällä mä jäin Mellin kanssa nauttimaan kesästä uudessa kodissamme ja no tekemään töitä tietty.
Olisin voinut ottaa koneen kainaloon ja lähteä mukaan, mutta ei mulla olis ollut työrauhaa siellä.
Muiden ollessa lomalla/eläkkeellä ja mennessä nukkumaan millon haluaa ja nukkuessa puoleenpäivään (mitä luksusta!) niin mulla oli tietty aikataulu, vaikka ei minuutin päälle olekaan, joten halusin jäädä himaan.
Oon jo pitkään halunnut päästä käymään mun valokuvalaatikoita läpi ja sieltä löytyi muun muassa mun jenkkikuvat. Se oli mun eka matka sinne ja toistaiseksi myös viimeinen.
Siitä on aikaa kohta 14 vuotta et ehkä olis aika mennä..

Mun mummon sisko muutti vuosikymmeniä sitten Jenkkeihin ja meijän suku levisi.
Kuva on muistaakseni Juuan sivuilta, josta mun mummon puolen suomen suku on lähtösin ja pitää pesää edelleen. Kuvassa on siis mun edesmennyt mummo Aino sekä sen sisko Annikki.


Annikki sairastu aggresiiviseen syöpään ja se selvisi aika myöhään kun oireita ei ollut ollut.
Sillä oli tullut vatsakipuja ja meni lääkäriin jossa löytyi maksassa oleva greipin kokoinen kasvain jolle ei mitään voinut tehdä.
Eka siellä kävi mun perhe syys-lokakuussa ja kun ne tuli takas ja kerto kuulumiset niin sillon mun ”eno”, Annikin veli sanoi et se haluis lähtee sinne muttei osaa englantia ja ei halua yksin lähteä.
Mä olin käden takia poissa töistä eikä ollut rahaa lennellä, mun eno lupas maksaa mun lipun jos lähden hänelle tulkiksi sinne ja niin me sit hommattiin liput maanantaina lokakuun lopussa.
Samana iltana Ruotsi serkku tekstasi sieltä että Annikki on huonossa kunnossa ja tuskin elää enää kauan. Heräsin tiistain aamulla klo 5-6 tunteeseen et se kuollut.
Mun Musti soitti 7:30 aamulla ja vastasin puhelimeen että Annikki on kuollut? Ja se oli.
Niin me sitten lennettiin hyvästelemään hautajaisten muodossa..


Lontoo – Nyc – Raleigh (lento joka ei koskaan ole myöhässä)
Meillä oli Hugon kanssa täsmälleen samat lennot kun perheellä oli ollut ja niiden kone Lontooseen oli pari tuntia myöhässä, myös meidän kone oli ja hassua oli se että nää työntekijät taivasteli meille etti tää lento oo koskaan myöhässä..
Kerettiin onneksi hyvin Lontooseen, saatiin ostettua kahvit messiin (ilman maitoa ja poltin kieleni) ja jatkettiin sit seuraavalle lennolle eli Lontoosta Nyciin.
Joudutiin istumaan siinä pahimmalla eli keskirivillä jossa oli viisi paikkaa vierekkäin.
Hugo ihan keskellä ja minä toiseksi laitimmaisena.
Mun vieressä oli onneksi kiva jenkkityttö joka jeesas meitä täyttämään sen maahantulolomakkeen.

Sitä miten lento meni en muuten juurikaan muista, pelottava se oli sillä se reitti meni suoraan meren yllä ja lentokammoselle tommonen on yks painajainen.
Mutta yhden kohdan muistan hyvin ja se oli kun katsoin siinä selkänojassa olevaa karttaa missä ollaan niin oltiin ihan Canadan rannikolla eli melkeen perillä, jiihaa!
Tähän ei niin tarkkoja muistikuvia vaikuttaa varmasti myös se että olin juuri 4-5 pvää ennen lentoa käynyt viisurienpoistossa (2 kpl) ja olin varmaan aika väsyksissä kivusta ja särkylääkkeistä sekä klo 3 yöllä olleesta herätyksestä ja siitä että tikkien vuoksi en oikeen saanut suuta kunnolla auki ja oli myös nälkä (mädän hajuisen hengityksen lisäksi FYI😂 tikeistä johtuen siis).

New Yorkissa oltiin vähän myöhässä taas ja meinattiin myöhästyä jatkolennolta kun maahantulo ei ensin ymmärtänyt meijän tummaa leipää ja muistaakseni hirvenlihaa purkissa tuliaisia..
Onneks tajus ja onneksi se seuraava kone venas meitä. Se oli pikku kone, jossa oli ehkä 15 matkustajaa?
Sain parhaan  paikan eli yksittäisistuimen ikkuna vierestä ja pystyin ihailla kaupunkia ja merta koneen ikkunasta. Yksin/tutun vieressä istuminen koneessa ei oo niin ahdistavaa kun vieraan vieressä/monen välissä. Tää lento oli nopee ja sit oltiinkin jo Raleighissä ja sukulaiset oli siellä venaamassa.
Kuva lentelyistä mutta ei tolta matkalta..


Raleigh, Pohjois- Carolina
Yövyttiin muutamissa eri paikoissa sukulaisilla eri puolilla Raleighia, eli osavaltion pääkaupunkia.
Ekat päivät meni totutellessa uuteen aikaan, paikkaan, kieleen ja valuuttaan sekä tavatessa paljon uusia ihmisiä, sukulaisia ja tuttavia.
Annikin paras ystävä Saksan vuosilta (jossa tapasi miehensä Jerryn) Inge, oli myös lentänyt tuonne avuksi jo ennen meitä ja kerkesi tapaamaan myös Annikin vielä.
Inge oli mahtava ihminen ja pidettiin pitkään yhteyttä vielä tuon reissunkin jälkeen.
Eli tuolla ei kuullut pelkkää suomea ja englantia vaan myös saksaa sekä päättipä joku sekottaa meijän päät vielä espanjallakin😂 On muuten oikeesti kuluttavaa olla tulkkaamassa keskusteluja 24/7, että nostan kyllä monikielisille perheille hattuu, ei oo helppoo! Aivot oli ihan tööt jo päivällä 😅

Photocredit  ja vinkkejä Raleighiin matkustamiseen: Visitraleigh!

Tapasin ekana iltan myös ”uuden” serkkuni (tai no virallisesti pikkuserkku mutta ollaan kaikkien kanssa sovittu et serkku, se on iisimpää) Brianin ja sen vaimon jotka oli ihan mahtavia!
Martha vei mut ostoksille valtavaan ostoskeskukseen ja mentiin niiden (sekä Hugon) kanssa myöhemmin kattomaan lätkää sekä Burger Kingiin whoppereille.
Yksi unelma siis kävi toteen, meinaan se NHL-peli paikan päällä.
Canesit hävis mut silti hieno fiilis ja kiitospäiväkin saatu hyvin ujutettua mukaan tanssivan kalkkunan muodossa.


En ollut edes tiennyt koko Brianin olemassa olosta ennen kuin muutama vuosi ennen tätä matkaa..
Sääli, mutta ollaan kyllä oltu tiiviisti yhteydessä sen jälkeen ja Brian on tullut Suomeen sukukokoukseenkin ja ollut todella hauskaa yhdessä, harmi että asuu niin kaukana.
Brian ja sen edesmennyt isä Luke (Annikin ja Jerryn poika) otti mut, Hugon ja Ingen siipien suojaan ja vei meitä eri paikkoihin, jotta saatais vähän muutakin ajateltavaa kuin hautajaiset (tämä oli myös Jerryn toive).
Brianilla ja Martha oli ostanut upeen talon ja siihen taloon kuului myös oma lampi, jossa sitten Hugo ja Brian kävi kalassa myös parina aamuna. Sekä pari rescue koiraa, Dakota ja Freemont, joista ensimmäinen (valkonen turre) murtautui mun huoneeseen ja söi mun kaikki purkat siellä, onneksi ne ei ollut xylitolia.


Hautajaiset oli kauniit ja tilattiin sinne meidän Suomen sukulaisilta sini-valkoinen kukka-asetelma.
Löysin yhden aika epäselvän kuvan kukista siellä, on hieman erilaisia kun Suomessa (ainakin niissä hautajaisissa joissa mä olen ollut).
Valtavia kukkapuskia, asetelmia kuin jättimäiset taideteokset jotka sitten vietiin osa Jerryn kotiin tilaisuuden jälkeen, sama kun addressit.
Mulle oli jäänyt tuolta reissulta talteen mm. baarista ostetun paidan lappu, ruokalista ja nämä kortit hautajaisista.
Mä toivon ettei kukaan pahastu näistä, tästä on aikaa 14 vuotta ja tilaisuus oli kaunis ja koska Annikki oli myös mulle tärkeä ihminen, mielessä edelleen niin tämä on myös hänen muistolle, vaikka bitter-sweet onkin..


Mun ei onneksi tarvinnut tulkata puheita hautajaisissa, olis ollut liian kova paikka sillä oli ollut läheinen Annikin kanssa ja edelleen ajatus herkistää liikaa..
Paikalla oli useita Annikin perustaman ”Piirakka-partyn” eli Pohjois-Carolinan suomalaisten yhdistyksen jäseniä jotka sitten hoiti puhumisen ja toivotti meidät myös tervetulleeksi NC:hen.
Kun mun perhe kävi siellä, he oli kutsuttuina myös näihin yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin.
Ihania ihmisiä siellä <3
Lisää The Triangle Finnish Association:sta voit lukea täältä.

Sightseen kierteilyitä ja shoppailua sekä erikoiset Tupperware-koru kutsut
Mun serkut vei mua kiertoajeluille sekä kokemaan Black Friday alennusmyynnit aamuyöllä kello 4, mutta se kannatti, ostin läjäpäin vaatteita muutamalla dollarilla, joista osa on edelleen hyvässä kuosissa ja käytössä!
Söin loistavia itsetehtyjä burgereita, nautin Kiitospäivän päivällisestä sukulaislauman kanssa sekä pääsinpä mukaan ”Tupperware” kutsuille, joka oli oikeasti mm. seksilelujen esittelyä..
Mun serkku Jessica esitteli tämän kaikille Tupperware tyylisinä korukutsuina kun ei kehdannut kertoa muille mitkä oli oikeesti kyseessä.
Mua ei se mitenkään nolottanut ja eno oli kuolla nauruun kun kerroin sille myöhemmin missä oikeesti oltiin. Kuvia tuolta ei kylläkään oo mutta kaikkia hassuja ja erikoisiakin värkkejä oli esitteillä sekä miehille että naisille😂

Mary (Luken sisko) vei meijät kierrokselle yliopistolle sekä esitteli alueita jossa oli aiemmin asunut ja vanhan suosikki kahvilansa. Kahvin lisäksi sieltä sai jättimäisiä suklaakeksejä, semmosia oikeita ”cookieita”, jotka makso sillon tyyliin dollarin mutta oli tyyliin ruokalautasen kokonen..
Jossakin mulla on sen keksin kuva mutta ei tähän hätään löytynyt (osa kuvista on edelleen kateissa ja osa on vain oikeita kehitettyjä valokuvia.. mutta löysin kyllä yhden paikan ruokalistan jossa myytiin noita keksejä saidina eli voit ottaa joko sipsit tai keksin aterian kylkeen.
Luultiin aluksi et chips on ranskiksia, mutta ne olikin oikeita perunalastuja burgerin kyljessä..


Käytiin myös käppäämässä ulkona metsikössä mäykkä-Stanleyn kanssa, jonka lempipuuhaa vanhuksena oli makoilla Suomi-peiton kanssa.
Mukana oli myös Jessican mäykkäpentu Molly, jolla piti olla niiden koulu fudis jengin (Tar Heelsin) paita päällä 🙂


Lisäksi käytiin tutustumassa paikallisen yliopiston (NC State Universityn) campus alueeseen josta mulla on kyllä muitakin kuvia, esim. semmosesta ”kuiskaus torvesta”, mutta en nyt sitä löytänyt mistään.
On varmaan vanhan kameran muistikorteilla jossain..
Wolf Earsistä + muista TOP10 Instagram kohteista campuksella löytyy infoa täältä!
Toi campus oli valtava, semmosii nähnyt vaan just leffoissa, se oli yks syy miksi Mary vei meijät sinne mutta toinen oli myös se että se halusi houkutella mua opiskelemaan sinne (mikä oli kyllä jonkin sortin haave joskus).
Tässä nyt muutama huonohko kuva kuitenkin campus alueelta sekä Ruusupuutarhasta ja nähtiin klassikko, keltanen koulubussikin parkissa paluumatkalla.


Jerry halusi näyttää meille myös rannikon ja Brian vei mut, Hugon, Ingen ja Jerryn päiväksi mm. Wilmingtoniin. Jerry joka oli palvellut myös armeijassa (missä tarkasti en tiedä) ja halusi näyttää meille Wilmingtonissa olevaa jättiläismäistä navyshippiä, jos en väärin muista niin sen nimi oli
The U.S.S. North Carolina.


Käytiin Wilmingtonin kaupunkikierroksella ja mm. joulupuodissa josta ostin flamingo jääkaappimagneetin joka on edelleen tallessa sekä muutaman muun hauskan magneetin.
Ja kahvia, tuolla sai super hyvää kahvia joka paikassa ja ihastuin erityisesti Pumpkin Latteen jota olen sen jälkeen tilaillut muuallakin aina kun mahdollista.

Kuvia Wilmingtonin reissulta marraskuu 2007


Forts Fisher Uninc New Hanover County, NC

Päästiin myös rannalle, ja vaikka oli marraskuu niin ei siellä kylmä ollut. Hugokin veti shortseissa ja t-paidassa siellä ja itekkin piti heittää takki pois kun oli niin lämmin. Olispa Suomessa tommonen talvi!
Istuttiin rantakivillä jutskaamassa Hugon ja Brianin kanssa ja jälkikäteen huomattiin vasta kyltti
”Keep of Rocks”.. Nää on kyllä mun suosikkihetkiä tuolta reissulta <3

Paikka jossa oltiin oli siis Fort Fisher, historiallinen paikka Yhdysvalloissa.
Netin mukaan Fort Fisher oli konfederaation linnoitus Yhdysvaltain sisällissodan aikana.
Se mm. suojasi Wilmingtonissa, Pohjois-Carolinassa sijaitsevan sataman elintärkeitä kauppareittejä.
Siellä on myös museo joka ei ollut auki kun saavuimme paikkalle, mutta muutama tykkikin löydettiin (nekin kuvat on varmassa tallessa..). Lisää tietoa englanniksi Fort Fisheristä löytyy esim. täältä.


Raleigh kierros & turvallisuus oppeja
Tehtiin myös tietysti kierros Raleighissä, mutta oli hiukka sateinen ja sumuinen ilma niin ei sitten kauheesti tullut käpättyä ja kuvattua.
Muistan myös kun tuli eräs mies pummaamaan meiltä rahaa ja Jessica sanoi että älä koskaan kaiva mitään lompakosta vaan ainostaan jos on rahaa taskussa sen voi antaa.
Yleensä kuulemma tsekkaa missä pitää lompakkoa tai nappaa sen mukaan harhauttamalla/väkivalloin.
Eli sitten esitettiin ettei meillä ole lompakkoa mukana..
Se ukko jäi pyörimään siihen lähistölle joten jatkettiin äkkiä matkaa vilkkaammalle kadulle.
Toinen tämmöinen turvallisuus juttu tulee mieleen kun ajettiin Marthan kanssa shoppailemaan ja se sanoi että älä pidä ikkunaa auki jos pysähdytään, ja pidä auton ovi aina lukossa kun olet autossa.
Liikennevaloissa etenkin joko tunkeudutaan autoon heittämällä sinne jotain tai vaan avaamalla auton ovi ja pöllimällä esim. käsilaukku.
Myöskään jos joku oli pysähtynyt tien viereen ei saanut pysähtyä (etenkään pimeällä & syrjäpaikoilla) koska kyseessä oli usein huijaus –> ryöstö.
Hyviä oppeja joita toteutan Suomessa sekä autoreissuilla ulkomailla.

Muutama kuva löytyy kyllä tuolta Raleigh kierrokselta..
Täytyy täydentää myöhemmin jos löytyy lisää kuvia.
Paloposti oli klassikko niin se piti kuvata kanssa monumenttien lisäksi.

Vaikka olikin siis surullinen syy minkä vuoksi matkustettiin tuonne niin oli silti kiva käydä ja tavata sukulaisia, sekä uusia ja vanhoja.
Oltiin yhteensä melkeen kolme viikkoa tuolla ja pysähdyttiin yhdeksi yöksi Pariisiin takastulomatkalla.
Hugo keksi että olis kiva idea ja saadaan jotakin mukavaa vielä matkan loppuun ja näin tehtiin.
Tosin oli siellä Pariisissa omat kommellukset: meinattiin myöhästyä koneesta koska Hugo ei uskonut että ollaan tunti taaksepäin kellonjassa Suomeen ja silloin oli myös jotkut mellakat, joten esim. Orlyn kentälle ei päässyt. Jouduttiin myös selittämään ilman ranskankielentaitoa miksi meillä oli tuhkapurkki mukana.. Tää on sitten eri stoori tää Pariisin matka ja laittelen siitä kun löydän nekin kuvat jostain..

Loppuun vielä pari kuvaa NC:stä.

– Kurpitsakuvat, 2 kpl on mun perheen reissulta, oli niin hauskoja että pakko jakaa (kuvat Teemu)
– Golden Years oli Annikin ja Jerryn vessassa ja kertoo niiden huumorintajusta 🙂
– SISU oli niiden auton rekkari. Vaikka Annikki oli asunut vuosikymmeniä Jenkeissä niin piti mm. kaksoiskansalaisuutta kun oli mahdollisuutta, kävi Suomi-kaupoissa ja rekkarin piti olla jotakin suomalaista myös!
– Lisko oli Jerryn lemmikki niiden takapihalla (kuva on muistaakseni mun broidin ottama)


Tämmösiä muistoja 14 vuoden takaa..
Olis kyllä hienoa mennä uudelleen, ihan vaan perinteiselle lomalle ja viedä JP:kin sinne mm. Blue Ridge & Smoky mountainille käppää ja mökkeilee, takasin Wilmingtoniin, kattoo jotakin ajoja Charlotteen ja ajaa mm. Nashvilleen..

 ~ Mimmu ~

 

Melli Bulli – rescuekoiramme Viipurista!


Melli Bullis – rakas venäläinen karvaperseemme  🙂

Monta kertaa on ollut mielessä kirjoittaa Mellistä, vaikkei Melli oo reissukoira mutta liittyy vahvasti meijän elämään. Ja onhan Melli matkustanut, meille Suomeen Venäjältä.
Nyt kun Mellin  11v synttärit ainakin passin mukaan lähestyy niin on hyvä aika esitellä Melli teille.


Melli tuli meille kotihoitosopimuksella Viipurista elokuussa 2011 Viipurin Koirien kautta.
2011 oli myös muutenkin merkittävä vuosi meille, sillä sillon mä valmistuin Viihdealan avainpalveluhenkilöksi ja sain alan työpaikan harjottelupaikastani.
2011 tehtiin meijän ekat Baltian roadtripit omalla autolla JP’n kanssa ja käytiin ekassa KHL pelissä jne. Mahtava vuosi!!
Noista ekoista roadtripeistä en ole tainnut täällä kertoakkaan, sillon ei ollut blogia, instaa, hyvä kun facee käytin mun sillosella rupisella Nokian puhelimella ja ne kuvat no, ainakin on jotain kuvia.. 😂

Melli – Viipurin rinsessa Smelli
Venäläiseltä nimeltääm DzaDza, passin mukaan syntynyt 03.02.2010.
Tosin tuo syntymäpäivä on varmaan se päivä kun Melli on löydetty kadulta.
Oikeaa ikää / synttäriä ei varmaan tulla koskaan tietämään ja mistä Melli on kadulle joutunut?!
Ainoo mikä tiedetään oli Viipurin Koirien sivulla ollut teksti, muuta sen menneisyydestä voidaan vain arvailla mm. käytöksen perusteella.
Me ei lähdetty Mellin ”suomi nimeä” vaihtamaan koska se sopi sille ja ei ollut muutakaan mielessä.
Vuosien varrella on toki tullut kasa erilaisia lempinimiä ja niinhän sitä sanotaan että rakkaalla lapsella (tässä tapauksessa karvapersuksella) on monta nimeä ja se pätee myös Mellissä.
Meltsi, Mellis, Smelli, Meltsina, Melli-bulli, Smelina, rinsessa Smelli, siinä nyt muutama niistä 🙂

 

  • Mellin tarina ja tie Suomeen

Mä oon ollut koirahullu koko ikäni ja halunnut koiran myös aikuisiällä.
Yksinasuessa sekä sitten työttömänä ollessani en tullut koiraa hankkineeksi, mulla oli kyllä esim. meijän perheen koira (sekosaku) hoidossa ja ennen sekosakua dalmiksemme Manuela, joka oli eka koira perheessämme. Melli taas oli ihan oikee eka oma koira mulle ja JP’n eka koira ever.

Olin jo yksinasuessa ollut ottamassa kotihoitoon koiraa, kissakin kävi mielessä sillon (en tiedä miksi?!). Koska ei ollut taloudellisesti mahdollista/ järkevää ottaa omaa koiraa niin ajattelin että kotihoidolla olis mahdollisuus auttaa myös.
Lähetin tollon kesällä 2011 JP’lle jonkun toisen koiran kuvan Viipurin koirien sivulta et voitasko ottaa meille kotihoitoon joku sieltä?!
JP lähetti mulle Mellin linkin takasin (en ollut huomannut Melliä siellä ennen sitä) ja mä ihastuin myös Mellin ulkonäköön sekä Mellin tekstistä välittyi myös hyvä kuva, joten päätettiin edetä asiassa.
Täytettiin adoptiohakemus ja vaihdeltiin muutama meilikin edes takas ja odoteltiin.

Kuva Mellistä Viipurissa 2011
Photocredit: Viipurin Koirat

Muistan kun eilisen kun oltiin JP’n vanhempien mökillä, istuttiin kaikki siinä pikku saunamökissä kun toinen oli vasta rakenteilla ja kerrottiin sen vanhemmille et tämmöinen oltas adoptoimassa mahdollisesti. Sen mutsi sano et hyi, ton näkönen koira! Ei tuu sit ikinä tänne mökille eikä niille kylään..

Kuva Mellistä Viipurissa 2011
Photocredit: Viipurin Koirat

No voin spoilaa sen verran et Melli sai kaikki ihmiset puolelleen, jopa ne ketkä oli aiemmin pelännyt koiria (kuten JP’n äiti), sille ostellaan kinkkua ja omia lahjoja jouluna myös.
On Melli ollut vanhustenpäivätoiminnassakin mukana muutamat kerrat valloittaen sielläkin kaikkien sydämet <3


Tuolla samaisella mökillä jossa näytettiin Mellin kuvaa sen porukoille, käytiin vielä yksi puhelinhaastattelu Melliin liittyen ja saatiin papereita kotiin luettavaksi ja täytettäväksi.
Sitten olikin jo elokuu ja lähdettiin jännityksellä noutamaan Melliä Sipoonlahden Nesteeltä.
Muistan kun ajettiin Kehää pitkin ja sanoin JP:lle et mitä me ollaan menty tekemään ja se sano ettei se oo yhtään ollut huolissaan mistään kun aatteli et mulla kokemusta ja handlaan kaiken..
No pieni paniikki on tietty paikallaan, osottaa vaan sen kuin vakavissaan sitä on!
Tuonne huoltoasemalle koirat saapuivat eläinlääkärin tarkastamina molemmin puolin rajaa sekä rokotettuina ja sirutettuina. Muistan myös kun Mellin näin ekaa kertaa ja mietin että ompas se pieni..


Melli oli tosiaan tullessaan semmonen pikku ruipelo kun tuli meille ja sillä oli super mustat kajaalit silmien ympärillä. Kummilapset aina naureskeli et se on käynyt lainaa mun kajaalii.
Kait se sanonta pitää sit paikkaansa et mimmonen koira semmonen omistaja??
Mua meinaan tuskin koskaan näkee ilman meikkiä (ei tosin ihan Mellin tyylisessä) ellen oo just käyny saunassa tai suihkussa tyyliin..

Nyt kun Melli on jo mummeli niin on kajaalit haalentunut vaikkei mimmi muuten kovin harmaa oo verrattuna esim. sen parhaaseen kaveriin, vuotta nuorenpaan Bullaan (adoptoitu Espanjasta) joka harmaantu jo monta vuotta sitten.

Melli tuli meille tosiaan kotihoito-sopimuksella keskiviikkona ja tais olla heti se saman viikon viikonloppu kun päätettiin jo pitää se.
Oltiin meijän keittiössä sillon ja nojasin tiskipöytään ja JP työtasoon mua vastapäätä Mellin ollessa meijän välissä. Näytti ihan kuin se ois ymmärtänyt mistä puhuttiin, katteli vuorotellen molempia pää kallellaan.
Mellin pitäminen oli helppo päätös, ja joitakin (kusisia) hetkiä lukuunottamatta ei olla sitä kaduttu.
Me ei päätetty pitää sitä mitenkään kiireellä ja asiaa oli pohdittu jo ennen Mellin tuloa.
Syy miksi Melli tuli meille alunperin kotihoito-sopimuksella oli se ettei taustasta tiennyt mitään ja ei ollut varmuutta sopiiko se kerrostaloon vai ei.
Koska päädyttiin pitämään Melli niin tehtiin viralliset adoptiopaperit ja maksettiin adoptiomaksu.
Koirasta itsessään ei mene mitään maksua, vaan maksu (220 €)  joka Mellistä meni oli kulumaksuja:
eläinlääkäritarkastus Venäjällä sekä rajalla, tuonti Suomeen, sterilointi, rokotus, madotus, sirutus ym.

Mellin taustasta ei ole kovinkaan paljon tietoa.
Se oli löydetty talvella kadulta lumihangesta, melkeen kuoliaaksi jäätyneenä.
Melli vietiin siellä samantien eläinlääkäriin ja se toipui.
Lumihangesta ei jäänyt sille traumoja vaan aina kun eka lumi tuli talvella niin se spurttaili innoissaan haukkailemassa lunta suuhun ja dyykkaili lumikasoihin minkä kerkesi, välillä pallon kanssa ja välillä ilman.


Vanhemmiten siitä on tullut enemmän kyllä lämpöhakuinen, paras paikka on nukkua etenkin meijän tempur-patjalla peiton alla ja saunaankin se tulee meijän kanssa aina lämmitelemään täällä Sipoossa.
Sitä ennen kelpas sähkösaunakin JP’n porukoilla 🙂

Jotain kaltoinkohtelua Melli oli kyllä saanut osakseen.
Alussa se pelkäsi äkkinäisiä liikkeitä tai jos se istui lattialla niin se meni heti luimien maate kun joku käveli ohi, ihan kuin iskua odottaen.
Aika äkkiä se pääsi onneksi tuosta ohi kun tajusi ettei kukaan tee sille mitään pahaa.
Mitään ihmis-/mieskammoa sillä ei ole koskaan ollut niin kuin muutamalla tutulla rescuella, eikä minkäänlaista aggressiota ihmisiä eikä koiria tai muitakaan elämiä kohtaan #maailmanparasmelli

 

  • Mellin elämää Suomessa, muutamalla lätäköllä & ruokavarkaudella höystettynä sekä elinikäisiä ystäviä <3

Alussa piti opetella kotikoiran tavoille, hermoja todellakin tarvittiin mutta sitkeys kannatti.
Melli kuten yleensä muutkin rescuekoirat tulevat tarhoilta jossa ne viettävät aikaa paljon toisten koirien kanssa ja ulkoilevat koiratarhojen häkissä koska koiria on niin paljon joten niitä ei ole mahdollista erikseen kouluttaa ja lenkittää useita kertoja päivässä.
Niinpä Mellikin teki välillä tarpeensa sisälle, mutta oppi kyllä naksujen avulla ukoistamaan vatsan tuotannon (ainakin päivisin).

Etenkin alkukuukausien öinä ilmestyi välillä lätäkkö tai kasa kikkareita meijän olohuoneen matolle tai kirjahyllyn eteen josta etenkin nesteet sitten valui kivasti sinne hyllyn alle..
Yksi bambumatto tuhoutui tässä hommassa myös ja olkkarinkin matto sai hetkeksi lähteä koska se ei ollut vesipestävä.
Me tykättiin nukkua viileässä ja meillä oli tosi usein pakkasiin asti parvekkeen ovi aina yön auki ja fiksuna koirana Melli sitten meni parvekkeelle oven ollessa auki tekemään tarpeensa.
Nykyään herätään molemmat Mellin hiipparointiin yöllä mutta sillon ei aina, yhtenä yönä onneksi JP sillon heräsi ja sai Mellin verekseltään kiinni eli kuseskelemasta sisälle.
Koiraa on turha torua jälkikäteen joten nyt kun jäi rysän päältä kiinni niin tajusi että täähän onkin huono homma ja se aikalailla loppui siihen.
Joskus edelleen kun sillä on vatsa sekaisin niin on tullut hommat tehtyä sisälle, mutta onneksi tätä enää käy harvoin, kiitos uuden loistavan ruoan!

Kuva: Petpost

Tähän alkuaikojen lätäköihin kuuluu myös eka joulu, oltiin sillon ekana mun perheen luona ja Melli käveli jossakin vaiheessa niiden olohuoneeseen ja oli kussut niiden säkkituoliin..
Onneksi kukaan ei siihen kerennyt istua ja tuoli saatiin pestyä, eikä Melli saanut porttikieltoa.
Jouluna 2011 Melli pääsi myös käymään Jp’n vanhempien kotona, tosin ei ilman hihnaa mutta seuraavalla kerralla sai tulla kylään jo melko vapaasti ja sai Melli myös mökkeilyluvankin.


Jotkut rescuet on todella arkoja ihmisten ja toisten koirien kanssa, mutta ei Melli.
Melli rakastaa (melkeen) kaikkia ihmisiä ja koiria. Se ei ymmärrä että kaikki koirat ei oo sen kamuja.
Viipurissa Melli eli noin 50 muun koiran kanssa samassa tarhassa ja tuli toimeen kaikkien kanssa.
Osa pitää edelleenkin Melliä niin hurjannäköisenä että lähtee takaisin sinne mistä tulikin, tai hyppää pusikkoon vartomaan että ollaan menty ohi. Ja tää on ihan totta!
Mun isäpuoli Arto eikä mun Musti sitä ihan heti uskonut sillon kun kerroin, mut sit kun ite meni Mellin ja Akun (sen niiden sekosakun) kanssa ulkona ja joku mimmi hyppi puskaan niin tajus et en kusettanut.

Kuvassa hirmunen lauma: Romeo- chicu, Mellibulli ja sekosaku eli Aku.

Melli ei ole ikinä ollut kenellekkään aggressiviinen vaan aina jodlaa halusta päästä muiden kanssa tekemään tuttavuutta, moni ottaa sitten sen aggressiivisuutena ja edelleen saan vieraille selitellä että ei, Melli ei ole vihainen vaan luulee et toi sun turre on sen kaveri..

Dirtydogsit koiratarhassa.
Kuvassa Melli, Bulla ja kaksi muuta katalaania Cava ja Selma.

Mutta löytyy siitä kyllä sit se kovakin puoli, meinaan jos joku käy räyhää niin kyllä Mellikin osaa ja puolustaa itteensä. Ainoo kerta millon on näin käynyt, oli ton Mellin parhaan kaverin ”kaverin” kanssa.
Mä en koskaan luottanut siihen staffiin ja sen koiran ei olis ikinä pitäny olla koiratarhassa.
Melli ja Bulla riehu omiaan, tuli sit juomaan kupista vettä jollon tää sekokoira änkes paikalle ja kävi kii.
Onneksi olin vaan muutaman askeleen päässä ja pääsin nappaa sitä pannasta ja nostettuu ilmaan, se päästi irti mut yritti uudelleen hyökkää kimppuun jollon sain heilaitettuu jalalla sen sivuun ja kaverit (jolla se oli hoidossa) kävi nappaa sen pois.
Melli sai onneksi vaan pienet haavat korvaan eikä tikkei tarvittu, mutta sen jälkeen ilmotettiin että se koira ei enää ikinä tule samaan paikkaan kun me.
Sen omistaja kyllä lupas maksaa jos tulee jotain eläinlääkärikuluja, mutta tosiaan onneksi ei tarvinnut.
Kauaa tän jälkeen se poisti meijät facebook kaverilistalta, luulen et triggeröity kun kommentoin johonkin kuvaan et toi riiviö/pikku piru tms. koskien siis sen koiraa 👀

Mellin paras kaveri on siis aiemmin kuvissa nähty Bullmastiffi Bulla joka adoptoitui Espanjasta Suomeen. Me ei tunnettu entuudestaan Bullan omistajia vaan tässäkin asiassa koirat yhdisti ihmisiä.
Oltiin menossa JP’n bändin keikalle pääsiäisenä 2012 ja vein Mellin mun perheelle hoitoon.
Vein Mellin Puotilan koiratarhaan ja sinne oli tulossa pariskunta koiran kanssa.
Ne tajus et me oltiin siellä ja oli jo menos vähän pois, kun sanoin et tää kyl toimeen kaikkien kaa.
Ne sano et ei tiiä paljoo siitä koirasta vielä kun just tullut niille, mutta tuli kuitenkin sit tarhaan kun selvis et Mellikin adopoitu ja mimmit oli kiinnostuneita toisistaan.
Siitä alkoi niiden melkeen 10 vuotta kestänyt ystävyys, ihan niinkuin meillä karvattomimmilla osapuolillakin.


Koira oli siis Bulla ja omistajat Anu ja Jani.
Niiden kanssa tuli hyvin juttuun ja naureskeltiin vielä et tyypit on samannimisii ja molemmat syntynyt vielä 75. Vaihdettiin facetiedot ja aika pian ton jälkeen tavattiin kaikki porukalla ja sen jälkeen ollaan tavattu usein joko koiralenkkien tm. yhteydessä sekä matkustettu Riikaan yllätyssynttäreille yhdessä. Joidenkin kanssa vaan klikkaa super hyvin heti.
Mikä tsägä et menin Mellin kanssa koiratarhalle kun niissä ei niin paljoo tuu vietettyy aikaa ja tavattiin. Yhteyttä ollaan pidetty siitä asti, eli pääsiäisestä 2012. Aivan huippu ihania ihmisiä (+ Bulla tietty)  😍

Bulsa on ollut meillä myös hoidossa, samoin se mun perheen sekosaku mut meillä on myös ollut kotihoidokit Espanjasta ja Kyprokselta. Daddy oli eka joka tuli meille hoitoon ja vähän yllättäen.
Sillä oli jo oma koti, mut se sai häädön jo ekana iltana..
Se jäbä joka oli ottanut Daddyn oli junnu, jolla ei ollut kokemusta vahvoista koirista(kusetti hakemuksessa) ja oli myös jättänyt kertomatta että asuu tyttöystävän kanssa.
Daddy oli entinen taistelulukoira (syöttikoira ulkonäöstä ja käytöksestä päätellen) ja vaikka oli super kiltti niin se oli myös dominoiva. Semmosen kanssa pitää olla varmat otteet.
No sillä jäbällä ei ollut mitään hajua ja vielä vähemmän sen mimmillä..
Samana päivänä kun se oli Suomeen saapunut se jäbä soitti yhdistykselle et koira saa lähteä ja ne soitti mulle. Niillä oli meijän yhteystiedot koska oltiin aiemmin oltu kiinnostuneita ottaa Daddy kotihoitoon.
Lähettiin sit kesken ruoanlaitoin illalla hakee tämmöstä hirveetä koiraa meille.
Sanon hirveetä koska puhuin sen jäbän kanssa puhelimessa ja sen muija huutaa pelosta taustalla et vie se koira pois, se lähtee tai mä lähden jne..

Meillä oli sillon coupe, jossa ei ollut kun umpikontti eikä meillä ollut häkkiä tai mitään.
Venattiin Kaivokselan mäkin pihalla paskat tyyliin housussa sen koiran tuloa..
Ja kun se jäbä avas kontin ja näin Daddyn niin tajusin että ei mitään hätää, koirassa ei oo mitään vikaa.


Ilmeisesti se jäbä oli ihastunut Daddyn rajuun ulkonäköön (typätyt korvat, pittimix jne.) ja hankki ego-koiran, ilman mitään muuta ajattelematta?!
Daddy oli meillä muutaman viikon ja yhdistys haastatteli uusia kotiehdokkaita sille ja löysikin.
Tosin jälkeenpäin selvis ettei se ollutkaan paras koti sille kun se uusi omistaja pisti koiraa hoitoon ja sitten lopulta kiertoon.. Mikä pisti vihaksi ja surulliseksi koska Daddy (tai mikä tahansa rescue) oli kärsinyt jo ihan tarpeeks ja sit sitä vaan pompoteltiin lisää.
Jälkeenpäin harmittaa ettei pidetty sitä ite, mutta meillä oli kaksio ja välillä just perheen koira hoidossa eli oli pakko luopua.. ja sillon tosiaan luultiin et se pääs hyvään loppuelämän kotiin.

Sit tuli Romeo, koirameetingissä tavattu Sari laitto mulle facessa linkin Kyproksella olevista koirista et ne ettii hoitopaikkaa Suomesta. Ne eli siellä pellolla ja yritti päästä aina ihmisten autoihin kyytiin.
Osa ei niistä tykännyt vaan toinen, Bruno, oli saanut kivestä tm. hitin päähän ja ne olis varmaan tappanut ne ellei Kyproksen Koirat olis niitä pelastanut.
Alunperin noita kavereita oli kolme, yhtä ei enää löytynyt..

                                                                   Romeo & Bruno turvassa Suomessa

Romeo ja Bruno lensi sitten Suomeen. Brunon piti eka tulla meille ja Romeon muualle mut sit yhdistys mietti jo perheissä olevien koirien kannalta et Romeo tulee meille.
Se oli meillä ollut ehkä 1-2 pvää kun mentiin käymään mun  systerillä joka sillon asu parin minsan päässä. Päästiin sisälle ja Romeo kipitti suoraan olkkariin ja hyppäs sohvalle Pasin viereen.
Ne oli harkinnut jo koiraa aiemmin ja näin sitten Romeo liittyi niiden perheeseen (toki yhdistys haastatteli ja kävi tsekkaamassa kotiolot yms).
Bruno muutti Oulun seudulle, mut Romeota nähtiin suht usein ja ne on Mellin kanssa kun paita ja peba.


Melli on siis super ystävällinen ja iloinen koira mutta myös vähän itsekäs, niinkun mä.
Se on reviiritietoinen vaikkei aggressiivinen ookkaan.
Meillä on ollut hoidossa mm. Jp’n bändikaverin koira, Timppa joka oli tosi mainio mutta ressun kiltti, Melli pölli siltä luun suoraan suusta eikä toinen edes tajunnut mitään.
Annettiin molemmille omat ja Melli ahneena söi sen hetkessä kun Timppa taas nautti, Melli päätti et se on liian hidas ja kävi vetää luun vaan sen suusta pois.
Timppa jäi vaan hölmistyneenä paikoilleen et mitä nyt??
Annettiin se kyllä Timpalle takas ja vahdittiin ettei Melli mee enää pöllintäretkelle.

Mellin ahneus ei jää pelkästään koiranherkkuihin vaan myös ihmisten.
Roskis jos jäi vahingossa lattialle ja Melli yksin kotiin niin se oli dyykattu, samoin jos roskiskaapin ovi jäi raolleen niin se oli melko varmasti käynyt ratsaamassa sen..
Samoin kävi meijän kestomaidoille (hylamaidot) oli keittiötasolla usein kun niillä ei ollu omaa kaappia niin ne oli alkuun tiputettu lattialle ja usein myös auottu siihen..
Samoin jos oli leivät, omenat tm. jäänyt liian reunalle niin nekin pääty lattialle ja usein myös Mellin napaan. Entinen katukoira pitäs muistaa..

Tää katukoiruus me muistettiin kyllä kun oltiin oltu ekaa kertaa talvilomalla Latviassa (2011).
Oltiin Riiassa kattoo KHL:ää ja ostettiin aika paljon karkkii ja suklaata mm. mun kummilapsille jouluksi.
Me laitettiin aina makkarin ovi kii kun lähettiin töihin ettei Melli mee tuhoo meijän sänkyy tai Jp’n bassoja ja sinne makkariin suljetun oven taakse laitettiin kaikki karkitkin..
Paitsi että sinne jäi Mellikin vahingossa ja söi melkeen kaiken..
Tässä kuvassa on varmaan 1/3 niistä mitä meillä oli..


Onneksi JP meni sillon Hepokujalla asuessa aina safkiksella kotiin ja huomas mitä oli käynyt.
Siellä oli vedetty karkkipussii, suklaata ja purkkaa… onneksi oli latvialaista purkkaa eikä ksylitolia ja suklaastakaan ei tullut myrkytystä.
Mä lähin kiireellä duunista himaan (onneksi sillonen pomo oli koiranomistaja myös niin tajus tilanteen) ja konsultointiin eläinlääkäriä ja se pyysi tsekkaamaan sitä seuraavat päivät ja jos olo huononee niin tuomaan sen klinikalle.
Ei onneks tarvinnut, olin Mellin kanssa 3 päivää kotona ja voin kertoa että Mellillä oli tukala olo, sen vatsa oli kun ilmapallo eikä se voinut edes mahallaan maata vaan kyljellään meni nuo seuraavat päivät.

                                             Kuva lähettettiin mulle, en tiedä kuka tehnyt kyseisen siis..

Mutta, eipä sen jälkeen pöllinyt mitään, ei vaikka roksikset jäi lattialle vahingossa tai mitään.
Sillon oli pelottavaa mutta onni onnettomuudessa ja tuli todella oppia kantapään kautta kaikille
(meille että Melli on oikealla paikalla kun me lähetään ja Melli oppi olemaan dyykkaamatta).
Kun selvittiin säikähdyksestä niin sit toi on ollut jopa hauska juttu mut sillon ei..

Muuten, lukuunottamatta tätä syöpöttelyä niin ei oo Mellillä paljon ollut asiaa eläinlääkärin luo.
Kerran oli hotspot ja kerran oli joku ihme vatsatauti tai mikä lie, ei maistunut ruoka, vesi jos jotain meni alas niin se oksensi melkeen samantien kaikki ulos ja ei pissannutkaan.
Käytiin klinikalla ja ei selvinnyt mitään, se eläinlääkäri oli ihana, anto Mellille nestettä (jollon sen niskaan tuli semmonen kyttyrä kun kamelilla) ja pahoinvointilääkettä ja soitti seuraavana päivänä mikä vointi ja sanoi että oli huolissaan. Mellin vointi parani noilla hoidoilla ja mikä-lie-tauti oli meni ohi.

Hammaslääkärillä käytiin viime vuonna kahdesti, eka vähän päälle 200 € ja sit melkeen tonnilla toinen setti. Näitä hammasjuttuja ei vakuutus korvaa ellei oo tapaturma.
Sais kyllä korvaa jotakin, vakuutusta maksetaan nykyään melkeen 500e vuodessa..
Mellin suu hais kun mätä kala ja vietiin se hammaskivenpoistoon ja selvis että siellä oli myös muutama murtunut hammas ja ne piti poistaa nukutuksess toisessa paikkaa kun meijän oma ell-asema ei niitä hammashommia muuten hoitanut. Ressu oli tötteröö nukutusten jälkeen ja sit piti vielä huuhtoa suuta 2 viikkoa jollakin litkulla ja heittää pillereitä nassuun.

Muuten mimmi vetelee tossa hyvissä voimissa, tosin tässä on huomannut että aika mummeli se rupee jo olemaan. Täällä Sipoossa asuessa ollaan huomattu että sen kuulo olis huonoontunut.
Hepokujalla sit ei niin huomannut kun asunto oli puolet pienenpi, mutta täällä kun on ulko- ja sisätilaa reilusti niin sen huomaa.
Ja vaikka jaksaa mennä niin ei enää niinkun pari vuotta sitten, mutta kylhän sen ymmärtää tossa iässä.
Saatiin kyllä lisäaikaa ja jaksamista uudella ruokavaliollakin.


Viime vuonna sen vuosia syömä Chappi lopetettiin ja testailtiin eri ruokia tilalle kesällä 2020.
Välillä oli ihan ok kakka, useimmiten ei.
Oltiin JP’n kanssa kesälomalla ja mun Musti (äiti) laitto viestii et Melli paskannut taas sisälle ja ei oikeen jaksa lähtee ulos ja on kipeenolonen.
Tultiin tyyliin hakee kuvauksen perusteella piikille menevää koiraa.
Tajuttiin onneksi äkkiä että vika oli ruoassa ja käytiin Jp’n tutulla Petpostin liikkeessä Järvenpäässä.
Kerrottiin Mellin oireista ja kuultiin että oltiin syötetty sille aiemmin samantasoista ruokaa kun ite söisi mäkissä joka päivä.
Meille suositeltiin Meran nappuloita, josta oli eri ikäisille koirille omat räätälöidyt ruoat tehty.
Melli sai testiin Meran seniori nappuloita (sis. öljyjä ja vitamiineja muun lisäksi) ja damn mikä ero oli kun sai ”oikeaa” ruokaa.
Vatsaoireet loppu, jalkakipu loppu, energia palasi ja Melli jaksoi taas juosta ja olla oma hassu itsensä 🤣


Tätä uutta ruokaa kun oli ollut pari kuukautta Mellillä niin vietiin se mun Mustille hoitoon ja se sanoi ihan kuin olis eri koira tullut hoitoon.
Eli kannattaa oikeasti miettiä koiralleen (tai mille tahansa lemmikilleen) syöttää.
Melli sai lisäaikaa ja puhtia elämään tällä ruoalla ja vaikka se maksaakin enemmän kuin nuo perus”mäkki”ruoat niin tuon hinnan maksaa mielellään siitä että omalla karvaperseellä on kaikki hyvin!!

Nyt siis Melli viettää eläkepäiviään Sipoossa, sillä on oma piha, paljon metsää lähettyvillä, terassi jossa loikoilla kesällä toivottavasti auringossa ja melkeen portaaton kulku sisälle/ulos.
Toivottavasti se saa nauttia tästä kaikesta vielä pitkään meidän kanssa!

                                Tässä vielä muutama kuva Mellin elämästä vuosien varrelta

Jos sulla on jotain kysyttävää Mellistä tai ihan vaan rescuekoirista/adoptoinnista niin kerron lisää mielelläni!
Tää juttu olikin super pitkä mut vaikee sitä on melkeen kymmentä yhteistä vuotta tiivisti pistää pakettiin..

 ~ Mimmu ~

PS
Pakko oli päivittään tähän kuva vielä kesältä 2021, babuška nauttii eläkepäivistään ihan täysillä!

Talviset terveiset Sipoosta 🥶

No, ei ehkä ihan vielä oo hyiset ilmat mutta sitä ne lupaili tuleville päiville.
Ei kiitos!!
Ollaan nyt asuttu täällä Sipoossa noin kuukausi ja en kertaakaan kaivannut takaisin kaupunkiin, paitsi eilen ja tänään koska toi lumi..
En kyl siis kaipaa kaupunkiasumista muuten kun sen huolettomuuden takia!! Siellä ei tarttenut murehtii auton putsaamisesta (hallipaikka) eikä lumishowsta, kaupunki hoiti sen ilmaseks.
Niin ja patteritkin sai pitää täysillä kun täällä taas pitää varoo sähkölaskun kanssa, ekat 2 vkoo oli jo vissiin 100e ja sillon ei edes ollut kaikki päällä ja ei ollut hirmupakkasii..
Eli siksikin toivon että talvi menis super nopee ohi!

Oon aina aikuisiällä inhonnut lunta ja talvea, musta talvi vois olla kuin syksy: ei lunta, jäätä eikä pakkasta vaan semmonen kiva syyskeli sateineenkin ois jees.
Nyt joku lumikeiju päätti kuittailla ihan kunnolla mulle ja iski tänne semmoset lumikasat että morjens!!
Eilen meni joku 3h pihalla niissä hommissa ja tänään jo piti aamulla jatkaa.. Hyvää kuntoilua sanotaan!
Juu, eilen tuli kyllä uni aika äkkii saunan jälkeen ja kädet on jumissa 😅
Onneksi sen lumentulon pitäs iltapäivällä loppua sillä meillä ei oo kohta enää paikkaa mihin ne tunkea..

Tässä siis parit talvikuvat Etelä-Suomesta, jossa on siis lunta vissiin eniten koko maassa…
Vähän meijän etu- ja takapihaa, jotka siis molemmat sunnuntaina vedettiin lumesta tyhjäksi kokonaan.
Ei uskois kun kattoo noita eilisen ja tän päivän kuvia.

 

Takapihan terassi uima-altaineen..

Vähän etupihaa..

 

Ja tuolla jossain on meidän pelto sekä kasvimaa…

 

Kirjaimellisesti talviterveisin Mimmu 🐻‍❄️

PS Eipä tartte miettiä mitä tekis töiden jälkeen, äsken ennen kun rupesin syömään nin piti käyttää koira ulkona ja ilman pikku lumitöitä ei sekään onnistunut.
Onneks Melli on helppo koira ja viihtyy myös sohvalla haaveillen 🙂

 

Very wintry greetings from Finland 🥶

…well it is not super frozen weather yet but oh boy this snow makes me crazy….
It has been snowing crazy for last 24 hrs and they also promised – 20 C here.. No thanks!

We moved here about a month ago and I havent really missed back to our city apartment till yesterday, because this heavy snow.
I only miss back cos it was care free living. Didnt have to do anything, car was in a hall, snow was removed from sidewalks and road by janitor, we were able to have radiators max as well without any worries of high electric bill. Here we already received invoice for that and it was about 100 € and we didnt even have them on all the time. Shit!
So that is the other reason why I want winter to go away super quickly!! Eletric bill and snow.

I have hated winter – especially winter weather for years. I liked when I was a kid, I went skiing, ice skating and loved playing in the snow- but the older you get it is not much fun- it is a lot of work!
I would love to have winter like autumn is here, even with rain!
Around + 5 to + 10 C on winter would be awesome!
So Im sure there is some kind of snowfairy who has decided to pay back to me all my negative thoughts.. since we got so much snow here that I dont remember seen for some years.
Yesterday we spent 3 hours outside doing all that snow-work (or what ever it´s called?!).
It is great exercise though. After last nigbt snow-show and sauna we both fell a sleep quickly!
I just hope this snowing ends soon since we dont have any room for that soon..
They said on the news that South Finland esp. Uudenmaan area where we live has most snow in Finland.

Here are few pictures from our yard from yesterday and today.
We cleaned everything on Sunday- it is crazy….

 

Back yard with pool…

 

Front yard..

 

Somewhere there is our lawn and greenhouse…

 

With very wintry greetings Mimmu 🐻‍❄️

PS
I took our dog for a little walk before my lunch and had to do some more snow-work, well I guess I dont need to find any other activities after work.
Lucky Melli is such a great dog, she is fine going out but she loves to get comfy and sleep too (or watch birds from window).

 

2020 kuvina – kuvakooste hieman erilaisesta vuodesta📸

Reissu ABC, vuosi kuvina, mitä maksoi mikäkin loma..
Noita on tullut tehtyä aiempina vuosina, mutta vielä en ole kerennyt 2020:lle niitä tehdä.
Reissu ABC on aina hiukka haasteellinen, mutta etenkin viime vuodelle kun ei päässyt reissuun niinkuin aiemmin ja ne toteutuneet oli hieman erilaisempia kun aiemmat koronasta johtuen.
Päästiin me onneksi 2020 kuitenkin matkallekin.
Ennen koronaa käymään parissa paikkaa ja myös kesälomalla roadtrippailemaan ulkomailla plus ajokilsoja kertyi myös yllättävän paljon Suomessakin.
Tehtiin useita päiväreissuja prätkällä, käytiin mökillä useammin ja yksi unelmakin toteutui kotimaanmatkailussa!!
Ja tapahtui kyllä kaikkea muutakin mullistavaa.
Tässä postauksessa on siis kuvia laidasta laitaan, ei siis vaan reissukuvia vaan mitä mun vuosi 2020 piti sisällään. Enjoy!


TAMMIKUU

Hakunilassa on yhdet parhaimmista ulkoilumaastoista mitä kaupungissa on, sen lisäksi yksi lempipaikkoja käydä viikonloppusin käppäämässä on Sipoonkorven eri alueet.

Matkamessut on nykyään se tammikuun must juttu ja niin oli vuonna 2020!
Tämä vuosi oli siitä erikoinen että sain messukaveriksi myös mun siskon ja oli kiva kiertää messuilla sen kanssa ekaa kertaa!!

 

Viikko Matkamessujen jälkeen oli vuorossa Viipurin – ja Pietarin matka.
Mun Musti (äiti) täytti 60 sillon ja haaveena oli saada skumppaa ja päästä Eremitaasiin katsomaan kultahuonetta.
Kaikki muu toteutui mutta ei löydetty sitä huonetta mitä etsittiin, onneksi reissu oli silti sen mielestä onnistunut!!
Oltiin pari yötä Viipurissa ja mentiin päiväksi Pietariin, syötiin, shoppailtiin, käytiin mm. hieronnassa ja kattelee vaan nähtävyyksiä.

Käytiin kannustamassa myös JP’n sukulaispoikaa hiihtokisoissa.
Ja kävin hampaanpoistossa viikkoa Viipurin jälkeen.
Se oli pitkä taistelu, kävin varmaan edellis vuoden tammikuusta tyyliin joka kuukausi hammaslääkärillä koska oli ihme särkyä vasemmasssa takahampaassa.
Monien hammaslääkärien mukaan siinä ei voinut olla mitään vikaa kun oli juurihoidettu, mutta olipahan vaan, se oli haljennut ja piti poistaa..
Siispä tammikuun loppu ja helmikuun alku meni kärsiessä poistosta sekä poistokuopantulehduksesta kahdesti.
Onneksi en uskonut hammaslääkäriä joka olisi operoinut sen 3 päivää ennen tuota matkaa…


HELMIKUU

Lätkää! KHL:ää tullut seurattua useita vuosia ennen jo Jokereita mutta nyt kun ne siellä myös niin tietty pitää mennä kattoo matsei ja kannattaa! Tosin tietyt pelit kuten Dinamo Riga vs Jokerit on pahoja kun DR ollut lemppari vuosia…

Helmikuun lopussa oli odotetty talviloma, tosin tän korona-jutun vuoksi oli semmonen snadi musta pilvi matkan päällä että uskaltaako lähteä vai ei..
Oltiin päätetty vihdoin lähtee Kaliningradiin ja sitten takastullessa oli tarkotus tulla Kuurinkyntään ja Siguldan kautta himaan.
Onneksi mentiin koska viikkoo siitä kun palattiin himaan maaliskuussa meni rajat kiinni, jengi jäi blokkiin yms.
Me päästiin hyvin lomailee toi viikko, menee sinne minne haluttiin ja nautittiin kaikesta, vaikka uutisii tuli tsekkailtuu useammin kun lomalla yleensä.
Vähän tietty mietitytti et mitä jos jäädäänkin jumiin vieraassa maassa, kielitaidottomana mut onneks kaikki meni hyvin.
Ekana yönä yövyttiin Siauliaissa koska haluttiin käydä Ristikukkulalla, stopatiin siellä ennen Kaliningradiin ajoa ja olihan paikka- tuhansia ja taas tuhansia erilaisia ristejä..


MAALISKUU

Päästiin Kaliningradiin ja hitsi mikä mesta!!
Otettiin vielä yksi extra yö siellä kun ei haluttu lähteä pois.
Aivan mahtava kaupunki, nähtävää riitti, ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja kaikki niin edullista!
Esimerkiksi Uzbekki ravintolassa syötiin pääruoat, viini, vesi ja alkupala lihatikut = noin 15 € / 2 hlöä.
Ajettiin Yangolla halvalla kattelee nähtävyyksiä, etenkin linnotuksia ja käveltiin paljon, käytiin museoissa ja sukellusveneessä sekä shoppailemassa. Ihmiset oli todella ystävällisiä ja avuliaita vaikkei samaa kieltä aina löytynyt. Tänne haluttiin mennä kesällä uudelleen mutta ei päästy koska korona..

Kalingradista ajettiin Kuurinkyntään läpi ja sitten lautalla Klaipedaan ja yöksi Siguldaan.
Klaipedassa ollaan oltu yötä 2012 kierroksella mutta Siguldassa ei koskaan.
Noi Kuurinkyntään dyynit oli kyllä niin mahtavat, hankala kuvailla!
Välillä ajettiin keskellä metsää ja välillä niin että näkyi vettä molemmin puolin.
Pysähdytiin Venäjän puolella ja myös Liettuan puolella käytiin käppäämässä nuo dyynit.
Olihan treeniä tarpoa mäkeä ylös, eka tuota kävelytietä pitkin ja sitten hiekassa, mutta kyllä kannatti!

Siguldasta oltiin kuultu ja luettu mutta ei oltu koskaan aiemmin käyty vaikka sekin on lähellä.
Täällä ei ollut iltasin juuri mitään tekemistä ja chillattiin mielellään vaan majapaikassa, vaikka se ei ihan semmonen ollut kun haluttiin, mutta onneks siellä ei ollut muita asukkaita meijän lisäksi ja saatiin olla omassa rauhassa.


Käytiin Turaidan ja Siguldan linnoissa / raunioilla, ihailtiin Gaujan kansallispuisto, löydettiin luola, sekä testattiin köysirataa. Käytiin kivoissa pikku kahviloissa ja syötiin valtatien varrella ruokaa.
Sigulda on liikkujan kohde, pyörä, sähköpotkulauta on must jos ei oo autoo tolleen pyörimiseen ja toi Gauja kiinnostaa ainakin itteeni patikoimisen suhteen.
Tosin osaan nähtävyyksistä on niin isot välimatkat et auto on aika must.
Muuten oli niin erilaista Latviaa mihin tottunu esim. Riiassa ja Jurmalassa.
Yksi kauppakeskus löyty missä oli suklaapuoti, ruokakauppa, kukkakauppa, muutama muu ja Drogas (sentään pääsin vähän shoppailee). Hiljanen/rauhallinen mesta ainakin maaliskuussa kun talvikausi rupes olee ohi.

Kaliningradin rajalla oli työntekijöillä maskit, Liettuan rajalla myös takastullessa (huom! Venäjän-Liettuan raja kyntäällä), samoin Latvian/Viron rajalla ja siellä meille jaettiin ohjelappunen koronasta.
Suomessa ei ollut mitään takastullessa.
Vielä tuolloin laivassa tuli peruskuulutukset myös kiinaksi, kesäloma reissulla ei enää..

Maaliskuun lopussa käytiin myös sen vuoden ekoilla prätkäajeluilla!! Ihan huippuu!!
Kera-järvestä on mm. tullut yksi kohde, siellä napataan kahvit, kesällä jätskit ja pientä huikopalaa grillistä 😉
Tietty piti olla kilovaatteita päällä ja kylpyamme oli ahkerassa käytös ajojen jälkeen mut niin mahtavaa!!
Voiku kaikki talvet ois tommosii, tai ei olis talvee olleskaan ainakaan Etelä-Suomes!
En muista millon olisin viimeks ollut prätkällä 29.03 liikkeellä!!


HUHTIKUU

Huhtikuu oli kyllä sikäli tylsä kuukausi niin tylsä ettei siitä juuri mitään muista..
Harmittaa että meni Pääsiäinen hukkaan kun ei päässyt mihinkään reissuun eikä saamari edes mökille silloin kun oli toi Uudenmaan (laiton?) sulku..
Alla olevan kuvan sain työkaverilta, photocredittiä en tiedä – kertokoot jos joku löytää infon mua nopeammin!
Perseestähän toi tilanne oli mut olihan tää alla oleva nyt hauska..

JP oli ton kuukauden lomautettuna eli hirvee scheisse kuukausi rahankin kannalta.
Käytiin tosi paljon käppäämässä Hakunilan metsiä, onneksi sitä riitti siellä!
Viikonloppuna otettiin usein eväät messiin ja mentiin kävelee sekä eväsretkelle tuolla.
Vaikka paljon oli tullut jo aiemmin käpättyä niin silti oli paljon uusia alueita tsekattavana.


Auto oli seisonnassa lomautuksen ajan ja se mitä kaupasta piti hakee (maito, vihannekset yms) niin onneks oli lämmin ja päästiin prätkällä/kävellen. Mä pääsin testaamaan myös etätöitä sillon, mikä oli tietty kiva koska pysty säätelee työaikaa paremmin, ei tarttenut vahdata dösän aikatauluja ja sai nukkua aamulla pidempään!
Kuva jälleen duunikaverilta, jostakin netistä se kaivo näitä! 😀

Kaupan hyllyt oli aika tyhjät täällä.. Munia ja kestomaitoa ei mm. löytyny, leipäkin oli aika finito.
Onneksi meillä on yleensä aina leipää pakkasessa ja JP keksi helpon ja hyvän (sille vatsaystävällisen) leipäohjeen, joten sitä ollaan pääasiassa syöty. Ohjeen voin heittää kehiin myöhemmin!
Onneks oltiin oltu kaukaa viisaita ja ostettiin varmuusvarastoon lisää kamaa Latviasta ja Virosta.
Meillä oli onneksi kaapit ja pakkanen täynnä.

Vappuna onneks päästiin mökille, oli harvinaisia kertoja kun oltiin siellä ihan vaan omalla porukalla (Jp, mä ja Melli-koira). Grillaa ja chillaa – mahtavaa! Vaikka muu kuu olikin weirdo niin Vappu muualla piristi!

PS Grilliruoasta tuli mieleen, Hakunilaan avautui kunnon grilli: tän mestan lihis sekä makkara(erikois)perunat on niin hyvää ja täyttävää!
Paikallista ja pienyrittäjää pitää todellakin tukea ja joskus meijän kävelylenkit osui just sopivasti tuonne.
Tuli muuten haettua suht usein safkaa sieltä kun oli remppa-muuttohommatkin menossa loppuvuodesta.
Hinta-laatusuhde todellakin kohdillaan! Tsekkaa Herkkuparila jos oot Hakunilan lähettyvillä!

 

TOUKOKUU

JP pääsi onneksi palaamaan duuniin toukokuussa ja hyvät ilmatkin jatku niin jatkettiin ulkoilua eri muodoin.
Käytiin monella prätkäreissulla, mutta tietty silleen kurja et moni mesta oli kiinni / haettiin sit esim. paikallisesta K-marketista kylmä kahvia, valmisleipiä ja pähkinöitä.
Käytiin mm. Kellokoskella, Lohjalla, Kemiönsaaressa, Fiskarissa, Mathildedalissa, Pellingissä, Loviisassa ja Kotkassa..

Toukokuussa oli myös mun 40v synttärit ja kyllä vitutti kun olin niin haaveillut että kun täytän 40 niin oon jossakin matkoilla.. Mutta sain mä piristystäkin: sain peräti kaksi kukkalähetystä kotiin!
En oo koskaan saanut kukkia kotiin, oli aivan mahtavaa! Lisäksi mun ihana HR-täti (se kutsuu itteään noin) järjesti Teamsillä tiimikokouksen mun syntymäpäivänä ja ne kaikki laulo mulle vielä kitaran säestyksellä!!
Koska oli kokoontumisrajotukset 10 hlöö ja ravintoloissa sai myydä ruokaa mukaan/ulos niin mentiin Meridianiin.
Meridian on Puotilan/ Vartiokylän venesatamassa pieni kahvila/ravintola, niillä on mm. todella hyvää lohikeittoa (JP vanhempien 70v juhlissa oli mm. sitä), päätettiin mennä sinne syömään sekä kahveilemaan omalla porukalla
(minä, JP, Musti, broidi, systeri sekä mm. mun kummityttö perheineen eli tuplakummitytöt).
Tein oman kakun, mikä oli hölmöä koska Meridian tekee myös niitä tilauksesta..

 

KESÄKUU

Kesäkuu ja oikeestaan koko loppuvuosi meni todella vauhdilla, sillon tapahtu niin paljon kaikkea, yksi kreisemmistä vuosista varmaan vähään aikaan.
Vedettiin prätkäreissuja ja oltiin mm. Sipoon metiköissä laavuteltalla useana viikonloppuna.
Juhannus ollaan perinteisesti oltu mökillä ja niin nytkin! Nuo kolme päivää Suomijärven rannalla on ihan huippua!

Meillä on kesäkussa vuosipäivä ja just ennen sitä rupes menee touhu tuolla sen verran villiksi/turvattomaksi jopa omassa kotiparveekkella että päätettiin ruveta taas katsomaan asuntoja kunnolla.
Myös matkustamattomuus rupes ahdistamaan ja koska laivat seilas taas niin päätettiin mennä minilomalle Ainaziin vuosipäiväksi. Oli kyllä todella kaivattu ja tervetullut irtiotto!

Käytiin myös katsomassa yhtä taloa, JP ihastu tonttiin mutta asuintilat oli liian pienet ja mesta liian kaukana (tyyliin liki Porvoossa mutta tosi maalla), tosin hintakin sen mukanen..
Kyllähän näissä maisemissa ois kelvannut oleskella muuten..


HEINÄKUU

Lisää prätkäilyä, retkeilyä, mökkeilyä ja talojuttuja.
Käytiin kattomassa useampaakin taloa, osa meni kaupaksi ennen kun kerkesi edes paikan päälle mennä, osa oli sen verran rämässä kunnossa että ei olis rahkeet / terveys riittänyt ja sit oli semmosia mitä ihan vakavasti mietittiin..
Onneksi ei ostettu, vaikka yksi talo Boxissa oli semmonen mihin ihastu mut onneks ei ostettu, olis ollut järjetön!
Toinen Hindsyssä oli mitä tavoteltiin mutta myyjä oli hidas, jälkeenpäin ajatellen loistavaa koska oltas varmaan oltu kusessa senkin talon kanssa eli tavallaan se myyjä seivas meijät!
Ja samoin myös Nordean huono palvelu, mutta onneksi tässäkin siis näin: toisessa pankissa hoitu rivakasti asiat ja ollaan onnessamme tästä talosta. Näin asiat sitten järkkääntyy..
Käytiin heinäkuussa mm. Lahdessa moottoripyörämuseossa, kattomassa spanielin pentuja ja taas retkeilee, löydettiin hyvä mustikkapaikkakin..

 


ELOKUU

Elokuu on viimeset vuodet ollut se odotetuin kuukausi tyylin koko vuonna = kesäloma kuu!
Tänä siis 2020 vuonna oli vähän oudot fiilikset kun ei tiennyt mihin pääsis/pääsiskö ollenkaan.
Jouduttiin peruu meijän vakio Balan varaus koska näytti sille etti olis päässyt ehkä Puolan läpi tulee takas ilman karanteeneja.. jälkeenpäin ajatellen olis pitänyt vaan mennä.
Nyt oltiin Baltiassa roadtrippailee (Latvia-Liettua, Virossa ei oltu yötä).
Tosin tulihan kierrettyy Baltiaa taas ihan kunnolla, uusia paikkoja löyty, ihania sekä pettymyksiä!
Edellinen kunnon Baltian roadtrip oli vuodelta 2012, vaikka siis ollaan joka vuosi oltu ja ajettu siellä useita kertoja mutta nyt oltiin vaan ja ainoastaan noissa maissa.

Mentiin eka Ventspilsiin, rannikkokaupunkiin jonne oltiin haluttu jo vuosia.. ehkä sillon ois kannattanut mennä, nyt oli tylsä, ankea, tyyliin tyhjä kaupunki.
Kertaakaan ei syöty siellä ulkona, vaan jouduttiin ostaa safkat ”himaan”.
Ei enää tonne, meni hukkaan kolme lomapäivää!! Ihan turha mesta 🙁


Klaipedassa tavattiin reissukaverit ja käytiin Kuurinkyntäällä mm. akvaariossa.
Oli kyllä mahtava päästä elävään kaupunkiiin, jossa sai ruokaa ja juomaa muualta kun kaupasta!
Klaipedasta mentiin Kaunakseen, johon tykästyttiin todellakin (edelliset 2-3 kertaa ei tykätty), ja jäätiin sinne extra öiksi.
Kaunaksen viikon jälkeen vuorossa oli Grutas Parkin patsaspuisto ja Druskininkain kylpyläkaupunki jonka jälkeen Vilnaan sekä Trakain linnaan.

 

SYYSKUU

Daugavpils eli Väinänlinna oli yksi kohteista jossa ollaan myös haluttu käydä ja oli mielenkiintoinen vaikka tuntu tosi hiljaselle mm. Kaunaksen ja Vilnan jälkeen. Käytiin mm. haulitehtaalla kierroksella sekä panssariajoneuvomuseossa siellä.
Täälläkin löyty ruokapaikkoja ja hommat toimi, tiet oli vähän huonohkoja mutta perille päästiin ja nähtävääkin oli.


Oli myös outoa kun Liettuassa oli julkisilla paikoilla (mm. kaupat, ostoskeskukset) maskipakko ja Latviassa ei ollut.
Tuntu oudolle kun oli ”tottunut” siihen edellis viikkojen aikana, mutta oli kyllä niin ihana käydä kaupoissa ilman sitä- sai hengittää!!
Mutta oli ne tarkkoja Latviassa, käsidesii, kuulutuksii, kuumemittauksii oli lätkämatsiin mennessä ja siellä oli todella tyhjää ja tarkkaa istumapaikoista. Ostin kummitytöille Dinamon fanikamaa ja itelleni uuden kuonokopan = maskin.

Daugavpilsin jälkeen mentiin siis Riikaan (ns. Baltian kotikaupunkiin), syötiin, huilattiin, shoppailtiin..
Riika tuntu taas oikealle Riialle, harmillisesti koronan kustannuksella. Mutta oli kiva käydä siellä kun ei ollut täynnä..
Tosin ei kiva paikallisille yrittäjille..
Toka kuva on Akasta, suomalais-latvialais pariskunnan omistamasta ravintolasta, joka sijaitsee kätevästi Karjalaa vastapäätä (ehdottomasti must stop paikat Riiassa!).
Ensin stroganofille Akaan ja sitten kattoo lätkää/ karaokee Karjalaan kera lonkeron 🤩
Loman vikana iltana käytiin toisessa suosikkipaikassa pihvillä (sekin on vähän traditio) 🤏

Vika lomaviikko tehtiin historiaa ja oltiin Suomenniemen mökillä, tosin sillon sato ihan hitokseen..
Sit käytiin taas kattoo parii kämppää, mut oli joko ihan mätää taloo muine rakennuksineen tai kiinteistövälittäjää, oli niin ihme tapaus tossa yhessäkin talossa et morjens. Ehkä pitäs opetella sit ruotsii 😂


Lisäksi ne muutamat ok kohteet jotka tuli niin hävis kun sienet ilmestyy sateella..
Oisko yhtä taloo ollut kattomassa joku 50-60 tyyppii ainakin, lähitie oli autoista tukossa ja piha ihmisistä.
Päästiin sinne ekana koska mentiin 30 min ennen kun myyjä sano et paikalla, se talo meni reilusti yli pyynnin..
Yks talo oltas saatu, mut öljylämmitys ja hintapyyntö liikaa, mikä taas hyvä koska vaikka päätettiin luovuttaa niin se meijän talo tupsahti eteen lokakuussa..
Käytiin prätkäilee syyskuussa lisää, käppää ja syömässä ulkona..

 

LOKAKUU

Vaikka loma on ohi niin syksy on ihanaa aikaa!
Viileet, mutta ei kylmät kelit, lehdet, sade… Me like it! Aamukävelyt syksyllä on ihania ja hämärtyvät illat ja kynttilät..
Melli kävi lokakuussa kuvattana Kartanon puistossa, mistä tuli mieleen että ei olla vielä saatu niitä kuvia?!
Hyvä kun tuli mieleen!

 

Käytiin Lahdessa Baltia-illassa roadtrip kavereiden luona ja syömässä sinne avatussa venäläis ravintolassa, Katjusassa.
Tyyris iltahan siitä tulee kun Suomessa käy ulkona, mutta herkullista oli niin pää-kuin jälkiruokakin!
Tänne uudelleen! Tuli ihan kauhee ikävä Viipuriin..
 

JP’llä oli jäänyt talojen myyntivahti päälle ja viikkoo ennen sen synttäreitä tuli myyntiin yks talo, joka vaikutti kunnon ja hinnan puolesta hyvälle, tosin se oli eri puolella Sipoota kun oltiin katteltu.
Meinattiin lähtee jo pois kun välittäjää ei näkynyt, sato ja tuntu et talo oli ihan persiissä kun navi ohjas jonkun sightseen reitin sinne.
Onneks ei lähetetty pois, sillä tykästyttiin molemmat ja se huone mikä on mun työhuone nyt niin sanoin tossa et voisin asua tässä..
Vietettiin yö muutaman tunnin unilla..
Onneksi meillä oli huippu pankkivirkailija uudesta pankista joka hoiti meille kaiken yhtenä päivänä valmiiksi ja saatiin tehtyä tarjous ja ostettua talo!! Uskomatonta!!


Tää oli siis tosiaan done deal yhessä päivässä, noin vaan ne muutkin talot meni!
Niin kiitollinen tosta virkailijasta joka hoiti kaiken vielä sen jälkeenkin (muissakin jutuissa).
Me päästiin siis sittenkin Sipooseen, saatiin tilaa, sekä omat työ-harrastetilat molemmille & Melli pääsi nauttii eläkepäivistä ”maalla”😎

 

MARRASKUU

Vaikka tarjous meni läpi niin silti sitä ei uskonut todeksi ennen kuin kauppakirjat oli allekirjoitettu!
Ajettiin siis marraskuussa Porvooseen ja kippisteltiin kahvilla ennen töihin paluuta.

Oltiin jo kesällä rempattu (maalattu) Jp’n asuntoa lisää vuokralaista/myyntiä varten.
Edellinen kylppärin maalaus oli 10v takaa ja maalattiin se nyt uudelleen, samoin keittiön kaapit fiksattiin (edellinen maalaus 5 v takaa) ja myös parveke maalattiin samoin eteisen ovi.
Vitsi että maalaus muuttaa niin paljon!!
Ja tässäkin kävi ihan uskomattoman hyvin, kämppä meni meijän nykysen asunnon omistajalle, se kävi kattoo ja tykästy! Ihan uskomaton tuuri senkin kanssa!

Sit jatku pakkauspuuhat ja sitä hommaa riitti.
En voi edes ymmärtää kuin kaikki se tavara on mahtunut tonne kaksioon… vaikka sitä kamaa annoin pois ja lensi roskiinkin jätesäkkikaupalla!
Nyt on tyyliin tuplasti tilaa mutta silti tuntuu että pitäs olla lisää tilaa (no ehkä kaappeja) 😂
Kuvassa alla on osa laatikoista, osa oli jo viety, samoin punttipenkki.. Mikä tilaihme toi asunto oli 😅


JOULUKUU

Vuosi 2020 oli kyllä erikoinen monella tapaa, korona, toi asunto, työjutut, muutto, ensimmäinen yhteistyö ja Lapin matka.
Edellis viikonloppuna ennen muuttoo sain kutsun tulla Rovaniemelle tutustumaan Nova Skylandin – pakettiin ja vaikka oli kuin muuttorumba kesken niin tämä oli yksi unelma jota piti lähtee toteuttamaan.
Yövyttiin kaksi yötä Novan saunallisessa sviitissä, saatiin nauttia kokin valmistama illallinen, päästiin husky-ajelulle ja kellumaan avannossa keskellä ei mitään! Lisäksi näin poroja! Huippu kokemus, vaikkei revontulia näkynyt.
Laitan linkit loppuun niin pääset lukemaan lisää tosta huikeasta viikonlopusta!


Sit koitti kotiinpaluu vikaa kertaa Vantaalle, vika kylpy ja muutto Sipooseen!
Ostettiin uusi sänky joka tuli pari päivää muuton jälkeen, samoin kun telkkari niin nukuttiin siskonpedissä olkkarin lattialla se pari päivää, ihmetellen että missäs nyt ollaan- mitäs tulikaan tehtyä..

Tommonen oli mun vuosi 2020 about tiivistettynä, kuvia olis ollut lisää mutta koitin pitää maltillisena..

Lopuksi, mun Mustin kirjahyllystä bongattu taulu antaa hyvän ohjeen:

Tästä pääset vielä lukemaan vuoden 2020 Reissu ABC:n, budjettijuttua täytyy vielä työstää!!

Erikoisen vuoden 2020 Reissu ABC

Bye erikoiselle vuodelle 2020 🥂  ja hello uudelle vuodelle!! 🥂

~ Mimmu ~

 

Tässä linkit Nova Skylandin järjestämään viikonloppuun liittyvät kirjoitukset: