Kesäloman 2022 kooste: 4 viikkoa omalla autolla Euroopassa!

  !  KESÄLOMA  !

Ei kait muuta oikeastaan tarvitse sanoa, sen normaali fiiliksen voi moni arvata!
Intoa, malttamattomuutta, erilaista energiaa, jännitystä, epäuskoa, mutta päällisin fiilis on mahtava – loma on oikeesti täällä ja yes, kohta mennään!!
Tänä vuonna tosin maailman tilanne stressasi, perus koronajuttujen lisäksi.
Hyvä kun edes muistaa mimmosta oli elämä ”normaali aikaan”.

2019 kesälomalla ei ollut mistään koronasta, rajoituksista, sähköpulasta, hintojen noususta muun muassa mitään aavistustakaan kenelläkään.
2019 me käytiin mm. Serbiassa ja Romaniassa ekaa kertaa omalla autolla ja ainoo asia mitä sillon ehkä stressasi oli auton nelinkertainen omavastuu.

2020 oli koronavuosi, päästiin just ennen pandemian alkua vielä lomalle ja onneksi vain lyhyt lomautus osui meidän talouteen.
Korona vaikutti silti isosti meijän kesään, ei uskallettu lähteä Baltiaa pidemmälle (muun muassa siitä syystä ettei Puolan raja menis taas äkkii kiinni ja jäätäs jumiin).
Sillon joutu miettimään erilaisia rajoituksia ja olemaan muutenkin varovaisempi ihmisten kanssa.

2021 päästiin takaisin kunnon reissulle, eli Unkariin.
Vietettiin siellä koko kuukausi, pääosin siksi ettei viitsinyt ajaa Eu’n ulkopuolelle jos jotain tulisi taas koronan kanssa ja myös siksi että Unkarissa sai elää hetken normaali elämää ilman koronahäsläämisiä.

2022.. jos ajatteli että 2020 oli se kriisi vuosi, niin on kyllä ollut tämäkin vuosi.
Epätoivoa, tietämättömyyttä, isoja muutoksia monessa asiassa, taloudellisia paineita, sähköshowta jne.

Näistä en hirveästi viitsi lomapostauksessa puhua, mutta meillä oli kevääseen 7,9 senttiä / kwh ja se muuttui 14,99 senttiin kesällä.
Lähdettiin lomalle aiempia vuosia stressaantuneempana, johtuen maailmantilanteesta sekä kohonneista laskuista, mutta ajateltiin että se hinta sähkössä vielä kestetään. Sopimuksen piti olla ok ja jatkua.
Oltiin lomalla oltu viikko kun yhtiö muuttui, soitettiin sinne ja hinnan piti pysyä samana, joten me päätettiin pitäytyä lomasuunnitelmissamme myös.
Pari päivää lomaltapaluun jälkeen saatiin kuitenkin viesti jossa ilmotettiin hinnannoususta 0,40 senttiin.
Lievästi sanottuna vitutti, pari viikkoa aiemmin ihan pokkana vannoi ettei heillä hinnat tai mikään muutu..

Jos oltais tiedetty että hinnat nousee meillä yli viisinkertaisiksi niin ei oltais vedetty täyttä lomaa näin. Edelleen ärsyttää toi sähkönhintojen kikkailu & kusetus.. mut olis varmaan harmittanut enemmän jos ei olis uskaltanut koko lomalle lähteä ollenkaan..?!

Palattiin syyskuun puolivälissä takaisin kotiin ja sit iskee holiday blues ainakin muhun tämmösten pidempien lomien jälkeen tosi kovaa.
Sen jälkeen pitää sopeutua taas aikatauluihin, kotihommiin (siivous, ruoanlaitto ym. pakollinen scheisse), aikasiin aamuihin, kylmiin ilmoihin ja sopeutua siihen että kesä on ohi ja seuraava lomakin taas ties millon..
Loman jälkeen meni jonkin aikaa et pääsee takaisin ”normaali elämään” ja sillon ei mua hotsita hirveesti katella kuvia läpi tai postailla mitään reissusta- koska haluaisin vaan olla takasin ”siellä” 😅

Kuten viime vuonna mun työnkuva muuttui, ei niin radikaalisti, mutta muutoksia tuli joten pääsin heti loman jälkeen oppimaan uutta jälleen kerran.
Eipähän ainakaan kangistu työrutiineihin näillä tehtävillä 🙂
Työn lisäksi syyshommat talolla, niin sisällä kuin ulkona piti kiireisenä ja tuntui että koko ajan oli jotakin hoidettavaa/säädettävää mm. sähköliittymän muutoksen ja takka-shown kanssa.

Vasta viime viikolla mulle palasi Instagram ja blogi-fiilis, että nyt pitää päästä kuvien kimppuun ja kirjoittamaan myös meidän reissusta lisää, ja nyt en sitten malttaisi olla istumatta kaikkia vapaa-iltoja koneella.. Tuntuu että olisi niin paljon kerrottavaa, kuvia jaettavana sekä erilaisia vinkkejä.
Kunhan saan vain keskityttyä ja kaiken fiksusti kasattua.
Mitä maksoi? – postaus on myös tulilla, mutta hypätääs meijän kesäloman 2022 kohde koosteeseen.

Roadtrip reitti 2022
Sähköhintojen jätti muutoksista tietämättä jäätiin siis lomalle ja lähdettiin heti tien päälle kun mahdollista.
Koska haluttiin välttää stadia ja ruuhkaa, sekä turhaa 30 minsan ajoa niin valittiin Vuosaaren laiva Muugaan, ”perinteisen” Helsinki-Tallinnan sijaan. Muugasta vedettiin kahden yö-pysähdyksen taktiikalla Unkariin.
JP on ajanut meidän kaikki ulkomaanreissut ja onneksi on halunnutkin ajaa.
Liikenne on siellä välillä hyvin ”erikoista” ja mä en todellakaan siellä haluais ajaa ellei ihan pakko.
Kiva päästä ajoissa perille ja ehjänä 😉

Oltiin bookattu vaan Unkarin Balaton, muuta suunnitelmaa ei ollut, ajateltiin sitten kattoa mitä säätä ja hintaa löytyy missäkin. Oltiin etukäteen kyllä kumpikin mietitty et olis kiva palata Sloveniaan ja Croatiaan.
Slovenian majapaikkojen hinnat oli pilvissä joten skipattiin se ja mentiin Croatiaan Balatonin jälkeen, yövyttiin kolmessa kaupungissa, vierailtiin parissa muussa autolla ja palattiin loppulomaksi takas Unkariin.

Ajoreitistä muotoutui siis seuraavanlainen:
Muuga – Suwalki – Zilina – Siofok (=Balaton) – Trogir – Primosten – Sibenik – Pakoštane – Sukošan – Senj – Eger -Suwalki – Ainazi – Muuga.

100 % tarkkoja kilsoja mulla ei oo nyt tässä heti saatavilla koska JP on tallissa, mutta mulla ylhäällä oleva arvio 5329 kilsaa on varmasti aika lähellä sitä mitä ne kilsat todellisuudessakin oli.
Nollataan yleensä range (matkamittari) ennen matkaan lähtöä tai viimestään satamassa.
Laitan myös ylös niitä lukuja itelleni pitkin matkaa, otan kuvia sekä lähettelen muistiinpano viestejä itelleni.
Tällä reissulla tuli kirjattua muun muassa seuraavaa:
”6,5 litraa ollut 1822 kilsan matkalla ja sitten on ollut 6-8 litraa /100 km ja välillä ollut 7,5 l vuoristossa sekä päästy 4-5 litralla parhaimmillaan.” Eli voisin sanoa että näihin lukuihin vois luottaa 99 % .

Kilsamäärä olis ollut pienempi jos oltas ajettu aina nopeinta reittiä.
Nää pääetapit mentiin niin eli motareita ja muita isoja pääteitä pitkin mutta Croatiassa haluttiin takastullessa ajaa maisemareittiä, jotka on pidempiä ja hitaampia, mutta todellakin ehdottomasti sen arvosia!
Lisäksi niissä ei joudu maksamaan tietulleja kuten motarilla.
Navi tietysti ehdottaa sitä nopeinta reittii, mut katottiin kartalta joku muu etappi rantatiellä ja ajettiin sen mukaan niin päästiin nauttii upeista maisemista!

Koska oli lyhyet välimatkat ja aikaa ennen seuraavaa check inniä niin voitiin stopata kun näky hyvä näköalapaikka eikä tarvinnut mindaa aikataulusta kummemmin.
Nää on niitä lomapäiviä parhaimmillaan!
Ajeltiin huikeita teitä, nähtiin söpöjä pikku kyliä (voi kun olis viikkoja vapaata aikaa niin ajelis vaan kylästä toiseen) ja stopattiin kirkasvetisellä mutta kivisellä rannalla joka bongattiin kun oli täynnä asuntoautoja ja tyyppejä chillaamassa eväiden kanssa siellä (mäkin haluun 🙂 )

Pikku sadekkaan ei haitannut koska se tuli kesken ajon ja lämpötila huiteli liki kolmessakympissä.
Jos oltas ajettu motaria edes takasin niin oltas missattu esim. tää huikee silta/näköalapaikka!!

Croatian rannikko <3

Ihania paikkoja & navin sikailuja
Baltia, Puola ja Slovakia pätkä ajettiin perjantai päivästä lauantain iltaan ja sunnuntaina oltiin jo Balatonilla.
Oltiin kahdeksan yötä Siofokissa, josta tehtiin päivämatka laivalla Balatonfürediin viinimessuille.
Siellä oli sika kuuma, ei paljoo muuta jaksanut kun laahustaa rantabulevardii pitkin, onneks ne kojut oli siellä vieri vieressä, sieltä sai myös ruokaa ja päästiin kuuntelemaan livemusaa pitkästä aikaa.
Muu aika vietettiin Siofokissa, käytiin parissa outletissä, auton ilmastointia täyttämässä, kartingissa, mutta muuten nautittiin vaan vapaasta ajasta, tekemättömyydestä, viinistä ja hyvästä ruoasta sekä tietty auringonlaskuista ja mojitoksista rannalla!!

Balatonilta on aina vaikea lähteä.
Reilu viikko on sopiva aika päästä irtautumaan kellosta, töistä ja kaikesta mistä elämä normaalisti koostuu.
Sit tulee vähän semmonen et nyt vois tehdä jotain, pitäskö mennä muualle ja sit kun lähtee niin se on vaikeaa ja kaipaa takasin.
Päätettiin kuitenkin lähteä Croatian rannikolle, edellis kerrasta on jo useampi vuosi aikaa ja se oli Slovenian (Mariborin) lisäksi toinen mieluinen vaihtoehto.
Oltiin menossa suoraan takaisin Sibenikiin, mutta siellä oli joko kalliita tai ”huonoja” mestoja vapaana niille  päiville, joten katottiin mitä muita kivoja kohteita olis lähellä eka – näin päädyttiin Trogiriin, tosin mutkien kautta..

Navin kanssa on ollut joskus aiemminkin reitti erimielisyyksiä, muttei näin pahoja kun nyt.
Meillä on autossa ladattuna Google Maps sekä Sygic.

Sygic on siitä hyvä että toimii ilman nettiäkin ja GM on ollut varalla.
Sygic on ollut loistava, se ehdottaa nopeampaa reittiä, jos on ollut esim. kolari tai iso ruuhka sekä on ollut selkeä käyttää muun muassa kaistaopasteiden kanssa.
Aiemmin sen ruuhkaopasteet ja nopeammat reitit on toiminut tosi hyvin: ollaan päästy pienempiä teitä muun muassa Puolassa välttäen isoja ruuhkia, menty semmosille teille jonne ei olis tullut mentyä ilman navin ehdotusta ja päästy takas samalle tielle josta lähdettiin ruuhkan välttäen.
Samoin nyt mennessä Latviassa päästiin navin ehdotuksella vetämään pikku sivutietä useamman kilsan ja ruuhkan ohitse kun Via Baltica jumitti.

Viime vuosina kuitenkin Sygicin kanssa on ollut kuitenkin myös reittiongelmia, esim. päädytty päättyville teille, tai huonokuntoisille pomppu teille tai muka nopeammille reiteille jotka todellisuudessa on hidastaneet matkantekoa melkoisesti.
Sitä nopeampaa reittiä se ehdotti meille nyt Croatiassakin, ennen Zagrebia ja jouduttiin jonnekkin kapeelle maalais tielle, keskelle tyyliin ei mitään muuta kun peltoo, metsää, lisää peltoo, pikku kylä ja lisää metsää.
Hyvin kauas päätiestä.. Ihmeteltiin sitä reittii kun lähettiin huoltoasemalta eri suuntaan kun tienviittaa noudattamalla menis, mut ajateltiin et se ohjaa meijät taas Zagrebin ruuhkan ohi.
Ohjas joo, ei ollut ruuhkaa kun oltiin kokonaan pois isoilta teiltä..

Tossa Sygicin sightseeing tiellä meni varmaan ainakin tunti hukkaan.
Päätettiin tän reittisekoilun jälkeen et käytetään Google Mapsia muuten ja Sygiciä sitten kaupungeissa koska se antaa täsmällisimpiä ohjeita niissä.
Tulipahan nähtyä maaseutuakin.. nyt naurattaa sillon hymy jo rupes vähän hyytymään.

Edit: Tein nyt myöhemmin pikku klipin tosta kiertotie-seikkailusta, kuva ei paras koska pompputie ja tuulilasi täynnä liiskautuneita ötököitä, mutta eiköhän homma tule selväksi silti..
Normaalisti poistan omat äänet, mutta nyt oli pakko jätää koska ”mene oikealle, mene tielle 24”..
Videossa pari kirosanaa sorry (not sorry 😀 ), kuvaa just sitä tunnetta sillon hyvin..

Lopulta päästiin perille Trogiriin, vaikka ajoon meni enemmän aikaa kun olin ajatellut, ei pelkästään sightseen-reitin takia vaan noi tietullikojut ruuhkauttaa ja hidastaa liikennettä sikana.
En edes muistanut kuin rasittavia ne on..

Mut ajo Trogiriin kannatti ruuhkista, tietulleista detoureista huolimatta: oli upeita maisemia vaikka motarii mentiinkin sinne suurin osa matkasta ja huikeita teitä!!
Etenkin kun pikku tielle käännyttiin lähempänä niin oltiin molemmat ihan monttu auki näkymistä ja tiestä, kunnon vuoristorataa (video lisätty jälkikäteen).

Trogir oli uusi kohde meille ja vaikka oli turistinen mesta, niin tykästyin kyllä kaupunkiin.
Tehtiin sieltä päivämatka Splittiin, joka oli vielä pahempi turistimesta.
Käytiin siellä minijuna-ajelulla vetää kaupunkikierros, maistettiin hunajaa + ostettiin sitä sekä mulle hattu, juotiin kylmät juomat, paettiin kuumuutta sekä turistimassoja takas omalle terassille ja ihailemaan Trogirin auringonlaskua.

Oltiin vain kolme yötä Trogirissa koska se oli suosittu kohde ja majapaikka oli vapaa vaan ton kolmen yön verran. 1-2 yötä lisää olis ollut jees niin olis saanut nauttia paikasta enemmän sekä nähdä ja tehdä lisää (mm. vesijetteillä). Sinne voisin siis palata takaisin turistimäärästä huolimatta, mutta viileämpään aikaan. 
Päivät oli niin kuumia että juuri mitään ei olis jaksanut tehdä, mutta pakko oli välillä lähteä asunnolta pois että näki edes jotakin kaupungista.
Trogir on pieni, siellä on ihana vanha kaupunki, satama (hulppeita jahteja) ja linnotus jossa mekin käytiin, sit olikin jos pakko raahustaa takasin ilmastoituun asuntoon odottelemaan iltaa ja ilmojen mahdollista viilentymistä. Jopa paikalliset valitti kuumuutta ja varoittivat myös meitä ettei oltas liikaa ulkona päivällä.

Ihanaa lomailua <3
Vielä tossa meijän kuvanotto vaiheessa en tiennyt että ruokamyrkytys vaani mua jo, pikku oireita oli tossa illalla, se pahin iski sitten Sibenikissä.

Autohuolto ja sairastupa kutsuu
Trogirista haluttiin ajaa mahdollisimman rannassa myös Sibenikiin ja siellä menikin pikku tie välillä ihan rannassa josta napattiin kohteeksi Primosten. Taas yksi ällistyttävimpiä paikkoja joissa olen käynyt.
Vaikka Primostenkin oli täysi turremesta niin kumpikin meistä ajatteli että sinne voisi tulla yöksi pariksi, joissakin paikoissa on vain sitä jotakin ja mä haluaisin mennä tohon ravintolaan syömään illalla..

Oltiin tuolla ennen puolta päivää ja jo sillon oli niin super kuuma taas että hirveästi ei huvittanut käpätä, varsinkin kun se auton ilmastointi oli taas tyhjentynyt.
Olis tehnyt mieli hypätä tonne mereen kanssa vilvottelee, mutta palattiin autolle ja kohti Sibenikiä koska haluttiin päästä siellä ennen viikonloppua ilmastointi tsekkaukseen.

Päästiin Sibenikiin, auto pääty siellä jälleen huoltoon (ilmastoinnin täyttöön sikahinnalla) ja mä päädyin myöhemmin vessan kautta sängynpohjalle.
Tällä kesälomareissulla oltiin siis kaikki potilaina, auto, minä ja JP.

Minä ruokamyrkytyksen puitteissa ja JP jalan kanssa, oli sentään eri aikaan ja oikea ajoitus jos niin voi sanoa.
Mulla iski pahana päälle toi ruokamyrkytys just Sibenikissä ja JP telo jalkansa Egerissä, loman viimesimpinä päivinä.
Harmi että tapahtu nämä ollenkaan, mutta oli tuttu paikka onneksi, toisin kuin esim. Trogir (= uusi mesta ja pidempiä ajoja edessä).

Harmittaa tietysti että meni päiviä hukkaan, mutta mun tapauksessa oli kyllä omaa vikaa.
Epäilen että sain sen taudin smoothiesta, Splitistä ja tajusin jopa asian kun olin jo nauttinut siitä puolet.
Oltiin onneksi jo etukäteen neuvoteltu yksi extra yö meille Sibenikissä ja se tosiaan tuli tarpeeseeen.
Päästiin me näkemään vähän uusia paikkoja siellä, käytiin mm. sekä maa- että merilinnoituksella.
Jälkimmäinen oli kyllä mulle tuskaa ja vielä 5 minuuttia ennen veneen lähtöä makailin tyyliin lattialla ja mietin kestänkö.. mutta Imodium, Burana + cokis ja näkemisen halu onneksi tepsi, oli mielenkiintoinen paikka!

Sibenik on itsessäänkin ihana ja mielenkiintoinen.
Ollaan oltu aiemmin siellä 2017 ja kaivattu takaisin.
Sibenik on semmoinen mesta että kun sinne ekaa kertaa meni, tuli tunne että tänne vois jäädä pidemmäksi aikaa. Ekalla reissulla venytettiin extra yöllä siellä oloa ja samoin nyt.
Kait se oli joku hunch tällä kertaa (ton ruokamyrkytyksen takia).

Kuvat Sibenikistä kaupungista, mereltä ja ”ilmasta” tai no ainakin korkeelta = yhdeltä maalinnoituksista sekä yksi kaupunki kuva.
On niitä kuvia muutama lisää, mutta paljon vähemmän kun normaalisti olisin ottanut sattuneesta syystä..
Nyt jo hieman rupeaa helpottamaan, mutta en voinut useaan viikkoon katsoa Sibenik kuvia koska tuli vaan oksu-muistot mieleen..

Sibenikistä ajettiin taas maisematietä motarin sijaan Senjiin, joka on kanssa rannikolla ja ihan pikku (ei niin turistinen) kaupunki.
Senj on myös tuttu paikka aiemmalta Croatian reissulta ja haluttiin viipyä vielä hetki rannikolla ennen Unkariin ja kotiinpaluuta.
Käytiin kävelemässä vähän päivällä vanhassa kaupungissa ja Nehaj´n linnalla auringonlaskun aikaan.
Edelleen liian kuumaa omaan makuun ja vietettiinkin päivätunneista iso osa taas asunnossa ilmastoinnin ja virvokkeiden parissa.
Senjissä pystyin syömään jo normaalia ruokaa ja olo oli huomattavasti parempi!

Viimeinen virallinen lomakohde oli Eger.
Jos oon aiempina vuosina hehkuttanut Balatonia must kohteena niin saa kyllä Eger osakseen samantyylistä suitsutusta. Löydettiin Eger viime vuonna ja ihastuttiin molemmat kaupunkiin.
Egeriin ekaa kertaa mennessä tuli tunne että olis tullut kotiin, joten halutiin ehdottomasti palata.
Kaupungissa on vaan sitä jotakin.

Egerissä on Beatles museo joka oli mielenkiintoinen vaikken mikään Beatles fani olekkaan sekä viinilaakso jossa vierailtiin kaksi kertaa tällä reissulla.

Viinilaaksossa on useita eri viinitiloja edustettuna ja sieltä saa ostettua edullisesti loistavia, paikallisia viinejä mukaan omiin myös bokseihin.
Tälläkin kertaa tuli turistibusseja päiväreissulle ja jokaisella matkaajalla oli omat muovitonkat mukana.
Mekin ostetiin viiniä, mutta kartonkibokseissa että ne säilyy paremmin vaikka olikin kalliimpaa kun omiin tötsiin ostettuna.
Ei silti ollut hinnalla pilattu: kolme litraa Egri Cabernettiä oli tarjouksessa about 7,5 € / loota.
Ostettiin myös pari pulloa mm. Egri Bikaveria omia juhlapäiviä varten.

Oltiin otettu alunperin neljä yötä Egerissä, mutta oltiinkin kuusi.
Mietittiin Miskolcinia (lähikaupunkia) myös pariksi vikaksi Unkarin yöksi sekä Lillafuredia, jossa on ihana linnahotelli sekä kalafarmi-ravintola.
Linnahotellin hinta oli reilu satasen luokkaa ja sen olisin vielä raaskinut siitä hotellista maksaa, mutta kalafarmi olisi ollut juuri niinä päivinä kiinni eli skipattiin tämä suunnitelma koska sinne oltas todella haluttu.
Sitten piti ajaa Latviaan vikoiksi lomapäiviksi, mutta se mesta oli häähä.
Löydettiin kiva mökki jossa sauna ja grilli, mutta sit oliskin pitänyt maksaaa 25 € puista per yö, hommaa omat grillauskamat jne. peruttiin mesta, päätettiin jäädä Egeriin yhdeksi ylimääräiseksi yöksi ja ajaa Suwalkiin shoppaamaan, sieltä Ainazin stopin kautta himaan.

Vikana (extra) iltana Egerissä oli se JP´n nilkkajuttu.
JP kompastu kun oli pimeät portaat ja syli täynnä kantamuksia, harha-askel, nilkka vääntyi ja meni tosi pahannäköiseksi.
Onneks päästiin äkkiä asunnolle, saatiin jalka koholle ja kylmään ja tuetuksi kiitos auton ea-laukun.
Koska nilkka oli aika pahannäköinen vielä aamulla ja arka niin jäätiin vielä yhdeksi yöksi.

Oltiin jo kysytty turmailtana että voidaanko jäädä extra yö vielä jos tarvis ja soitettu kyllä lekuriinkin.
Meijän asunnonvuokraaja olis vienyt kanssa lääkäriin jos olis ollut tarve, luulen että käsitti nilkan menneeen sen pihalla kielimuurista johtuen.
Niinpä oltiin vielä yksi päivä Egerissä.
JP huilas nilkan kanssa kotona ja mä kävin vielä käppäämässä kaupungilla, hain meille ruokaa sekä kävin jäätelöllä ja ostoksilla kun kerran oli vielä mahdollisuus.

Onneksi sillä meni vasen nilkka ja oli jo ajokunnossa vaikka nilkka oikutteli vielä loman jälkeenkin.
Koska oikea koipi oli kunnossa ja meillä on automaatti auto joten mun ei tarvinnut onneksi ajaa Puolassa (tai ylipäätään).

Lähettiin ihan sika aikasin ajamaan kohti Suwalkia, ennen puoli ysiä aamulla, koska JP oli saanut huilaa koko edellis päivän niin oli jo 5-6 aikaan aamulla hereillä.
Mä oisin halunnut nukkua mutta ihan sama nuokunko autossa jos mun ei tarvii ajaa, niin sit natustettiin jotain aamupalaa, pakattiin loput kamat ja lähdettiin kohti Puolaa, minä puoliunessa ja JP nilkka kääreessä.
Onneks oli crocksit mukana koska se koipi oli niin turvonnut edelleen ettei mahtunut oikeaan kenkään.
Vähän mietittiin että vedetäänkö länsi puolta, mutta koska navikin ehdotti ykkösreittinä itää niin lähettiin sitten sitä reittiä ylös päin.

Ollaan ajettu se monia kertoja ja paluussa tykännyt enemmän itäreitistä koska vaikka nopeudet on hitaampia välillä niin säästynyt monet tietyöt ja ruuhkat sekä tietty erilaiset (kun tutut motari) maisemat on plussaa.
Nyt jännitti ajaa siellä koska Ukraina ei ollut kaukana ja välillä navikin pyysi kääntymään tietylle tielle joka oli myös Ukrainaan vievä reitti osittain.
Tällä osuudella ei nähty mitään erikoista, mutta Zagrebissa nousi pari hävittäjää viereiseltä kentältä, en tiedä minne oli matkalla.

Egeristä Suwalkiin ajoon meni koko päivä mutta se meni yllättävän nopeasti.
Yleensä noi pitkät pätkät tuntuu alkuun tuntuu tosi pitkälle, mutta jossain vaiheessa huomaa että tässähän on mennyt jo monta tuntia.. Samaa sanoi JP´kin että meni yllättävän nopeasti ja helposti mitä nyt muutama rekka oli välillä edessä.

Tällä kertaa ei jouduttu ollenkaan kökkimään Puolan perus ruuhkissa ja pari perus hidastelijaa ärsytti (kuten Suomessakin nää köröttelijät).
Puolalaisii rallikuskeja oli muutama, eli paljon vähemmän kun aikaisimpina vuosina, liekö bensan hinnalla osuttaa asiaan koska muutos oli merkittävä!!
Nää pari hugoa menossa ja paluussa oli niitä joiden on pakko päästä ohi vaikka nopeus olis mitä..
Autolla saattaa olla osuutta asiaan, tää meijän coupe vaan ärsyttää monia, sama juttu edellis coupen kanssa.

Unkarissa oli vielä lämmin, t-paita/shortsi-keli mutta Puolassa ilma muuttu niin kylmäksi että puolivälissä matkaa oli pakko kaivaa hupparit esiin.
Siellä vedettiin myös vikat jäätelöt huoltoasemalla, pakko oli vaikka tyyliin hampaat kalisi jo kylmästä. Suwalkissa käytiin vetämässä isoimmat kebabit mitä ikinä, jäi iso osa syömättä koska ne kebab patukat oli niin isot! Oltas pärjätty hyvin yhdellä..

Kaksi yötä vietettiin meijän vaki mestassa Holidayssä, käytiin muun muassa Biedronkissa shoppaamassa, chillattiin vaan huoneessa sekä syötiin jälleen yksi huippu ateria hotellin raflassa.

Suwalkista ajettiin viimeiseksi yöksi Ainaziin, jossa vedettiin taas maukas ateria (tosin saatiin alkusalaatti kun pääruoka jo oli melkeen syöty) ja nukuttiin upeassa huoneessa ikkunat auki, Via Baltican liikenteen huristessa miellyttävästi taustalla.

Ennen Muugan päivälaivaan ajoa tehtiin vielä täydennysostoksia rajalla ja vedettiin lähempänä Tallinnaa vaki kiinalaisessa yhdistetty aamupala-lounas.
Laivalla ei otettu hyttiä koska ajateltiin että loungessa tilaa koska perjantai päivälaiva ja niin olikin, saatiin mukavasti makailla sohvilla, kattoa sarjaa Netflixistä, nuokkua ja haaveilla seuraavasta lomasta…

– Mimmu –

PS
Tässä ne Egerin pahat portaat.. Oikoreitit ei oo aina parhaita..