Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kesäloma 2019 – minne tie lopulta vei..

Kesäloma / lomakesä
Nyt ollaan siis palattu kesälomalta ja olihan loma!!
Ihan työ mielessä ja vahingossa vähän some-mielessäkin.
Jotenkin lomalla tulee mulla postailtua kuvia Instaan paljon vähemmän kuten normi päivänä ja huomasinkin tuossa yhessä vaiheessa että olin ollut reilu pari viikkoa pois Instagramista (sekä Facebookista) loman aikana.
Nyt otetaan sitten ”vahinkoa” takaisin sillä niitä kuvia kertyi tuolta matkalta sekä muutenkin koko kesän ajalta ihan huikea määrä. Läpikäytävää riittä siis niin lomakohteissa kuin niiden kuvissakin.
Ihan täysin en kartalta silti ton kuukauden aikana kadonnut, sillä JP kun postaa lomakuvia Faceen niin oon pyytänyt täggäämään mut niihin (ja toisin päin).
Yleensä kun ollaan noissa mestoissa yhessä ja kuvataan about samoja kohteita niin olis tyhmää kummankin postata samaa, u know.

Tämä vuos oli vähän erikoinen siinä mielessä että me tehtiin normi kesäloman lisäksi suuri määrä erilaisia päiväreissuja prätkällä etelä-Suomessa, sekä käytiin mökillä useampana viikonloppuna kuin edellis vuosina ja muutenkin tää kesä oli paljon aktiivisempi.
Tämä johtuen ihan siitä että mun työsopimusta jatkettiin ja mulla oli ekaa kertaa johonkin viiteen vuoteen palkallistakin lomaa.
Muina vuosina on pitänyt vääntää kahta duunia, useita vuoroja viikossa lomarahoja ansaitakseni.
Siihen ne mun kesät on aiemmin mennyt, töissä.
Toki kiitollinen niistä kaikista duunivuoroista oon mutta paljon siistimpää oli kyllä tää vuosi.
Tein extratöitäkin tänä vuonna mutta paljon maltillisemmin.
En kieltäydy niistä töistä koska ikinä ei tiedä ja toisekseen en halua lomalla miettiä voinko ostaa sitä tai tehdä tota, voidaanko mennä x-paikkaan koska raha..

Loma (-ja raha) pohdintoja
Tuntuu että mun synttäriristeily toukokuussa Pietariin, mökki-Juhannus, kotimaan prätkäreissut sekä reilu 4 viiikon kesäloma roadtrip oli ikuisuus sitten, toisaalta tuntuu että justhan ne oli.
Että juurihan me oltiin tuolla Unkarin motareilla, ajelee järvitietä kattoikkuna auki tuulen tuivertaessa tukkaa, valittelemassa 34 asteen helteitä ja auton lisäksi ainoona mietinnän aiheena et missä syödään illalla.. Oi sitä elämää!!

Joillekkin loma tarkottaa sitä et sillon ei tehdä mitään, et lomalla pitää olla ja vaan maata ainaki muutama niistä päivistä kotona tekemättä mitään. Mä en oo koskaan ollut mikään kotona lomailija.
Se kun loma alkaa niin viimestään seuraavana päivänä ollaan oltu auto pakattuna ja nokka suunnattuna kohti Via Balticaa.
Loma kotona tuntuis loman haaskaukselle. Kotona tulis vaan tyyliin maattua ja katottua Netflixiä.
Tykkään myöskin pitää lomani yhessä osassa, koska muuten sitä ei kerkeis mihinkään.
Tai kerkeis mutta kiireellä, tyyliin yks yö kohteessa ja taas pakko jatkaa matkaa.
Pääsis noihin mestoihinkin toki lentäenkin mutta tykätään roadtrippailusta.
Syy siihen on se että kumpikaan ei tykkää lentämisestä ja autolla pääsee näkemään niin paljon enemmän + se tuo vapautta. Unohtamatta tietysti rajoittamattomia shoppailu mahdollisuuksia 😉
Kotimaan kovista hinnoista johtuen ostan melkeen kaikki mun vaatteet, kengät, kosmetiikkatuotteet ym. tilpehöörit sekä juotavat muualta.
Sama pätee myös noihin ulkomaan matkoihin, ei – me ei olla mitään rikkaita vaan me matkustetaan ulkomailla/maille juuri sen takia että samalla rahalla saa niin paljon enemmän.
Meijän kohteet on pääasiassa Itä-Eurooppaa ja Balkania, tosin tässä taas ei mennä pelkän hinnan perässä vaan laadun myös, sekä satutaan vaan kovasti tykkäämään noista tietyistä maista.

Pitkä loma mahdollistaa myös sen että pääsee lomafiilikseen, pää nollaantuu työasioista, kiire ja stressi katoaa ja päivät sekottuu toisiinsa = loman merkki. Jos oisin kotona lomalla niin ei noin kävis.
Tykkään olla kotona ja vaan olla tekemättä mitään, se onnistuu myös mut koti-loma on silti eri asia verrattuna loma-lomaan.
Toki viettäsin miellelläni enemmän aikaa mökillä, mutta en raaski vähistä kesälomista ”uhrata” siihen.
Mikä dilemma.. Joku tokas kerran jonkun vastaavan tyyliseen pohdintaan että ”ritch bitch problems”.
Voihan se olla vähän niinkin ja jokaisella on omat juttunsa.
Mut kait se on ihmisen luonto, et kun saavuttaa jotain niin sit haluu enemmän?!
Ensin mekin mentiin rahan takia viikon, kahen, sit kolmen ja nyt neljän viikon kesälomareissuja.
Mutta ei ne ilmaseks oo tullu. Näiden kaikkien reissujen takana on monta työtuntia, parissa eri työssä, valintoja ja säästämistä. Mutta emmä silti koe jääneeni mistään paitsi vaikka säästöliekillä arki pääasiassa onkin. Tää on se mistä mä nautin ja semmosen eteen on valmis tekee paljon.
Koen myös olevani hurjan onnekas koska ollaan päästy menemään näin paljon ja pitkiä reissuja ja että mulla on riittänyt töitä.
Sekä olen löytänyt ihanan reissumiehen jonka kanssa on ihan paras matkustaa ja joka mahdollistaa monia asioita!! 💖

Kesäloma – roadtrip 2019
Edellisessä  postauksessa  heitin hieman esimakua meijän kesälomasta, mutta koska me reissataan yleensä ilman suunnitelmia (koska se on vaan parasta) niin oli yllätys itellekkin et mihin me Unkarin jälkeen päädytään!
Elokuun puolivälissä koitti se kauan odotettu loma ja lähtö!
Meijän reitti vei läpi Baltian (totta kait!) ja sieltä ennalta varattujen yöpymispaikkojen kautta Balatonille. Kotiin 😍
Balan viikon loppupuolella piti sitten myös ruveta pohtimaan että mihis seuraavaksi?!

Koska meijän Slovenian lempipaikka oli liian kallis tai huonolla majoitustarjonnalla, eikä Croatian rannikoltakaan löytynyt sopivaa niin päätettiin ottaa riski ja mennä sinne minne ollaan haluttu mennä autolla jo vuosia. Serbiaan!
Riski koska autonvakuutukset on siellä kalliimmaat, omavastuu nelinkertanen ym. kivaa päälle jos jotain ois käyny.
Mutta Serbia veti niin kovasti puoleensa, sillä edellisestä reissusta sinne oli yli 2,5v aikaa ja sieltä löyty sopivia majapaikkoja meille..
Ne jotka tuntee mut hyvin niin tietää et Serbia on mun Balkanin rakkaus ja home-away-from-home Balkan.
Joten kohde sinällään ei ollu yllätys 😉
Ollaanhan me yritetty mennä sinne autolla jo 2015 mutta sillon oli rajoilla hässäkkää joten päädyttiin jäämään Unkariin. Ei oltas ilman tota kriisii kyl löydetty koko Balan mestaa joten sinänsä meijän osalta kaikki meni hyvin.
Serbiassa käytiin kolmessa eri kaupungissa (melkeen muuallakin mutta oli pikku probleemia, niistä myöhemmin): Subotica, Novi Sad ja Belgrad, of course.
Pidennettiin hieman Belgradissa oloa ton edellä mainitun probleeman takia, mikä ei kyllä haitannu yhtään!! Se on vaan niin ihana mesta!!

Ollaan myös haluttu käydä tsekkaa Romania ja ajettiin sinne seuraavaksi koska löyty kaikille (mulle, Janille ja autolle sopiva majotus). Kohteiksi valikoitu Timisoara (jonka kumpikin meistä lausuu vahingossa Timiosoara- koska se sointuu suuhun paremmin) ja Oradea.
Eli ei ehkä ihan perus Romanian matkakohteita.
Timisoaran asunto oli upea, paras kaikista! Ja mä tykkäsin kyllä kaupungista jollain tapaa, siellä oli paljon mielenkiintosia rakennuksia ja kuvattavaa. Olihan se rähjänen/nuhjunen hieman mutta ei mikään niin vastenmielinen mulle kuin esim. Brno on..
Jani ei lämmenny koko kaupungille ollenkaan ja oikeasti inhosi olla siellä.
Se olikin jo valmis lähtemään jo yhden iltapäivän jälkeen pois sieltä. Not kidding!
Sille tää oli liki yhtä paha kun Brno ja sillon ollaan jo aika huonossa kohteessa, koska yleensä kaikki missä ollaan oltu on ollu jees mestoja (paitsi noi kaksi edellä mainittua).
Hulppeasta asunnosta huolimatta ei siis jääty extrayöksi Timisoaraan vaan päätettiin ajaa ylemmäs rajaruuhkien takia ja testata joku muu Romanian kaupunki lännessä (itään/keskelle ei ollu aikaa).
Onneksi tehtiin näin koska Oradeasta jäi molemmille hyvä fiilis.

Oradea oli Forbesin listallakin mainittu kaupunki ja oli eri luokkaa kun Timisoara. Siellä sattui olemaan Elokuvafestari-viikko sillon ja kaupunki oli todella eloisa. Ihmismäärä ei ollut kylläkään ahdistava ja kaupunki oli muutenkin mielenkiintoinen.
Meillä oli asunto suoraan vanhan kaupungin keskustassa, joten päästiin porttikongista kadulle astumalla suoraan nauttimaan kaikesta kaupungin tarjonnasta.
Sieltä palattiin Unkariin ja Miskolc nimiseen kaupunkiin, jossa käytiin tutustumassa vanhaan linnaan ja ajettiin romanttisella vuoristojunalla syömään juuri nostettua kalaa!

Paluu pohjoseen tuli tuttua reittiä pitkin Itä-Puolan ja Suwalkin kautta meijän Baltian ”kotiin” Latviaan.
Ihan ei siellä mennyt kaikki asunnon kanssa nappiin, mutta näistä ja muista reissujutuista sekä kohteista lisää seuraavien viikkojen aikana!

Kuvia löytyy lisää  Instasta  reissupäiväkirjan muodossa eli postaan kuvia  about aikajärjestyksessä, kohde kerrallaan.
Alla olevassa kuvassa näkyy meijän reitti. Kilsoja kertyi noin 4500-5000 km, noin tonni vähemmän kuin viime vuonna.
Tarkemman yhteenvedon ja kulut lyön kasaan myös kunhan saan tsekattua nekin läpi.
Mutta sen voin jo nyt sanoa että budjetissa pysyttiin ja lähtisin heti uudelleen jos vaan ois mahis…
Näiltä reissuilta on aina harmi palata takasin kotiin, mutta sain sentään nauttia kauniista syksystä Suomessa.
Latviassa oiltiin vielä shortseilla ja pitkähihasella mutta täällä oli jo pakko vaihtaa pitkiin housuihin. Hieman eteläisemmät turistit ihmetteli meijän pukeutumista, kun osalla niistä oli pipot ja kinkkupussit (eli kevyt toppikset) päällä. Siellä oli sentään noin 17 astetta sillon. Come on! Ihanaa syksyn jatkoa  ja tulevia reissuja kaikille!

🍁 Mimmu

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply