Suomen suurin matkablogiyhteisö

E-viisumi testissä ekaa kertaa – Synttärimatkalle Viipuriin (part 1)

 

Viipuri hurmasi meijät molemmat heti ekana iltana ja tuntui todella kotoisalle ja mukavalle kaupungille, osittaisesta rähjäisyydestään huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi!

 

Tähän ajankohtaan eli lokakuun lopulle oli myös toinenkin vaihtoehto meinaan Ahvenanmaa.
Sinne oli herännyt molemmilla kiinnostu mennä, se mistä se idea tuli en muista mutta niin vaan sitä mietittiin matkaa Ahvenanmaalle ja tsiigailtiin hotelleja ja muita matkapaketteja sinne.
Yksi olikin jo varattuna, juurikin tuolle JP’n synttäriviikonlopulle, mutta Viipuri vei voiton (ja myös sydämen!).
Kesällä tuli mahdollisuuss hakea ilmaista e-viisumia  Kaliningradiin ja lokakuun alussa sama mahdollisuus tuli Leningradin alueelle joka käsittää siis mm. Pietarin ja Viipurin.
Jani (eli JP) on siellä kerran käynyt viisumivapaalla päiväristeilyllä (jossa aikaa oli olla pari tuntia), mua taas kiinnosti koska no Viipuri ja Venäjä on mun lempimatkamaita muutenkin (vaikka tätä ennen en ollut muualla kuin Pietarissa käynyt ja sielläkin vaan päivämatkalla). Päätös kumpaan mennään ei siis ollut vaikea. Täältä tullaan Viipuri!!

E-viisumin ja majapaikan metsästys
Eka tehtävä oli etsiä joku kiva majapaikka sieltä ja toinen hakea E-viisumia.
Loppujen lopuksi molemmat sujui mallikkaasti vaikka alkuun oli pientä jännitystä ja tuskailua ilmassa, etenkin tuon viisumin suhteen. Teki jo mieli jättää kokeilematta koska luin mm. Ylen toimittajan jutun josta sai sen kuvan että hakemus on hankala ja aikaavievä.
Mutta tietysti kokeilin ja eipä se niin kamalaa ollut – jännittävää kyllä, ihan kuten rajallakin venaillessa passi- ja viisumitarkastuksia.
Mun mielestä hakemusta on muokattu/paranneltu hieman tuon lokakuun jälkeen ja se on simppeli ja tarkkaohjeinen.

Jos malttaa seurata hakemuksessa olevia ohjeita ja osaa englantia/venäjää niin ongelmia ei sen kanssa pitäis tulla.
Koska ite googlailin ohjeita ja infoa ennen ekaa hakemusta enkä oikeen selkeitä juttuja löytänyt niin päätin tehdä omat ohjeet siihen (linkit ohjeisiin tän postauksen lopussa).
Saatiin siis hakemukset tehtyä ja muutaman päivän odottelun jälkeen kolahtikin viisumit sähköpostiin josta ne oli helppo printata mukaan.

Majoitusvaihtoehtoja oli monia, hotelleja sekä asuntoja, jokunen guesthouse/mökkikin.
Yleensä vieraassa paikassa tai mestassa jossa ollaan vaan 1-2 yötä on iisimpää varata hotelli.
Viipurissakin oli hotelleja tai sen tyylisiä mutta mikään niistä ei kolahtanut.
Koska oltiin menossa omalla autolla oli sijainnin lisäksi kriteerinä yksityinen parkki.
Esimerkiksi Riiassa käytetään Europarkkia koska se on tuttu (ja kallis!), mutta Viipurissa ei tiedetty vastaavaa mestaa ja toisekseen oma parkki oli hakusessa koska Venäjällä on kalliimmat vakuutukset.
Löydettiin asunto halutuilla kriteereillä parkki, kylppäri, makuuhuone.. tai ainakin sinne päin.
Tekstissä luki että huoneistossa on hyvin varusteltu keittiö, parveke ja 1 makuuhuone sekä kaksi kylpyhuonetta joissa kummassakin amme.
Koska oon niin paljon selaillut majapaikkoja ja pyritään bookkaamaan vaan missä kuvat ja arvosteluja niin sai äkkiä tulkittua että makuuhuonetta ei ole ja scrollatessa tekstiä luki myös vuodesohva, lisäksi kuva oli yhdestä kylpyhuoneesta.
Näistä huolimatta päätettiin ottaa asunto koska näytti muuten ok:lle, autolla olis sisäpihan parkki, sijainti hyvä, ok hinta ja ei huonoja arvioita.


Varattiin asunto Bookingista ja sen jälkeen siirryttiin kommunikoimaan Whatsupilla koska nopeampi, etenkin kun molemmat käytettiin translateriä.
Viestintä oli tehokasta ja saatiin jo hyvissä ajoin ohjeet miten saapua paikalle sekä sovittiin että ilmoitellaan rajalta vielä tarkempi kellonaika saapumiselle.
Tää onkin hyvä muistaa jos pitää ilmottaa saapumisaika, koska rajalla saattaa mennä runsaasti aikaa!!


Matka jännitystä ja jonottelua
Siitä on vähän aikaa kun on kokenut kunnon matkajännitystä!!
Noi roadtripit mitä yleensä tehdään on toki jänniä matkoja aina itessään, etenkin kun ei aina tiedetä mihin seuraavaksi mennään, mutta autolla ekaa Venäjälle aiheutti kutkutuksia vatsan pohjaan!
Ei sekään että Venäjälle, siellä ollaan kyllä käyty vaan se että mennään viisumimaahan, jossa pitää tullailla autoa ja olla kaiken maailman paperit mukana ja vielä kielitaidottomana (tai olihan meillä translatorit ja pari venäjänkielistä sanaa hallussa) sekä tietämättä mihin mennä ja mitä tehdä rajalla!

Lähettiin ajamaan torstaina heti töiden jälkeen, noin 16:45 kohti Virojokea/ Vaalimaan rajanylityspaikkaa ja melko tyhjillä teillä saatiin ajellakkin aika pitkälti.


Vähän oltiin jo sekasin Suomen puolella että mitäs linjaa ajetaan kun missään ei oo ketään, mutta löytyhän sieltä passintarkistus jossa samalla tsekkas tuon e-viisumin läpi. Yksi jännitys etappi ohi!
Sitten tuli pitkältä tuntuva pätkä jossa ei taaskaan muita henkilöautoja ollut, rekkojakin muutamia mutta ne oli omalla puolellaan. Vaalimaalla on fiksusti henkilöautot ja rekat omilla tsekkauspisteillään, niin ei tartte jumitella niiden perässä siellä.
Tosin hieman jumittamista saatiin kyllä osaksemme koska meillä oli suomenkilpinen auto ja perus torstain iltana kaikki pisteet eivät olleet käytössä.
Tulliliittoon kuuluvilla (BY, RU, KZ eli Valko-Venäjä, Venäjä ja Kazakstan) autoilla pääsee näillä rajoilla muun kilpisten jonon ohi ja heillä saattaa myös olla oma linja heille.
Jos oot lentänyt Minskiin, tai esim mennyt Pietariin laivalla niin oot saattanut huomata nuo linjat ja ”jonon ohitelijat” siellä.
Aina kun näytti sille että nyt pari autoa enää ja päästään niin jostain pimeästä porhalsi pari kilpi-autoa lisää ja taas odotettiin..

Lopulta päästiin viiden auton ryppäässä passintarkastukseen/kopeille ja sitten ihmeteltiin taas että mihin pitää mennä!!
Ihmisiä kun jonotteli siellä täällä ja pari pörräili siinä ees taas.
Onneksi löytyi suomalaispariskunta joilla oli vuosiviisumi ja ne sitten neuvo meitä missä järjestyksessä mitäkin hoidetaan.
Ja toivotteli onnea ekaan autoreissuun sinne. Tääkin kuski oli JP mikä oli hauska sattuma!


Paperisekoilua sekä lisää venailua Venäjän rajalla

Ensin siellä piti mennä passintarkastukseen, johon autonkuljettaja menee ekana muut matkalaiset vasta sitten.
Tässä tarkistetaan passi ja e-viisumi mutta myös autonpaperit.
Tästä kopilta saat myös maahantulokortin, niitä ei siis tartte enää ite täytellä.
Tommonen pikkupaperi pitää säilyttää koko matkanajan mukana, paluussa se kerätään pois.


Kun passi ja e-viisumi on tarkistettu menee kuski eri kopille autonpapereiden kanssa.
Näitä on rekisteriote, Green Card sekä netistä tulostetut lomakkeet.
Tässä me oltiin jo mokattu, tajusin vasta just ennen rajaa että tulosteet pitää olla kaksipuoleisia ei yksi..
Jouduttiin sitten luukulta tietty pois ja täyttämään uudet paperit. Jännityksestä ja varmaan sormien ja aivojen jäätymisestä rastin pari kohtaa väärin.. Onneksi tää virkailija oli symppis ja korjas sit meijän virheen ja päästi ekakertalaiset vihdoin eteenpäin, ilman että piti kolmannet paperit täyttää. Huh!


Ennen tätä meidän ”sekoilua” päästettiin kaksi pois jonosta meidän takaa (nää suomalaiset sekä yksi venäläinen), tai oikeastaan ne oli meidän edellä luukulla mutta autot meijän auton takana motissa.
Koska ne oli tottuneina ready kaikesta nopeesti ja tiesi että meillä kestää niin kysy jos päästetään ne ohi.
Mikä oli niiden onni, koska tässä vaiheessa tuli vikalle kopille vuoronvaihto ja me plus muut jonottelijat jouduttiin venaamaan puolisen tuntia ylimääräistä kunnes koppi aukes uudelleen.
Tuolla oli hyytävän kylmä tuuli, joten kannattaa olla paljon vaatteita sekä pipo ja hyvät handut messissä.
Kun saatiin vihdoin autopaperit selvitettyä ja paperit leimattua palattiin takasin autolle odottelemaan auton tarkistusta eli konttimiehiä. Tässä kuskin piti seistä auton vieressä kontti ja ovet auki jotta konttimiehet tietää tulla tarkistamaan auton.
Auton sisätilat ja kontti tsekattiin, samoin yksi laukku piti randomisti avata, saatiin autopaperiin pari lisäleimaa ja tervemenoa!

Ennen Viipuriin pääsyä, jonne on rajalta noin tunnin matka, oli vielä kaksi tarkistusta.
Hieman Torfjanovkan (eli Venäjän) raja-aseman jälkeen tulee puomi, johon pitää stopata ja jossa tarkistetaan passi ja viisumi sekä se pieni maahantulolappu. Vielä ennen Viipuria tuli yksi stoppi, jossa tarkistettiin passi.
Siinä tais vissiin olla joku armeijan harjoitusalue vieressä josta syystä oli toi tsekkaus.
Tähän johonkin välille sijoittuu Neste jossa tankattiin (diesel alle 0,70e/l) ja ostettiin kahvit mukaan.
Tuolla Nesteellä on myös siistit vessat ja olis saanut ostettua mm. burgereita hiukopalaksi, mutta oltiin jo myöhässä joten kahvi sai riittää.


Oi Viipuri!

Päästiin lopulta usean tunnin matkanteon jälkeen Viipuriin.
Vaalimaalta Viipuriin ajaessa tullaan sillan yli kaupunkiin ja siihen meidän vasemmalle puolle kaartui kauniisti näkyviin kaupungin symboli: Viipurin linna, lipun liuehuessa tuulessa.


Ajettiin suoraan majapaikalle joka onneksi löytyikin helposti, suoraan vaan Linnakatua eli Krepostnaja ulitsaa pitkin.
Asuntoa vuokrasi ihana vanhempi pariskunta ja vaikka yhteistä kieltä ei ollut niin kaikki saatiin selvitettyä ja tunnettiin tosi tervetulleeksi itsemme!
Koska Viipuriin pääsy venyi ja oltiin hieman ennen klo kymmentä illalla vasta perillä niin nälkähän siinä jo oli..
Myöhäsestä kellonajasta johtuen pihan parkkipaikka oli täynnä, mutta saatiin auto vartioidulle alueelle yöksi parkkiin melko lähelle, paikkaan jota piti angry grandma mutta onneksi saatiin tulkin avulla asiat hoitumaan.
Saatiin tältä parikunnalta vielä kyyti avoinna olevaan ruokapaikkaan ja vähän sightseeniä samalla ympäri öistä kaupunkia.

Ravintolassa, jonne tää pariskunta meijät vei oli tyyliin sulkemassa, siellä ei ollut enää muita asiakkaita mutta silti me saatiin  loistavaa tarjoilua sekä maukasta ruokaa, plus vielä taksikyyti valmiiksi tilattuna.
Tuosta Ravintola Slavjanskaja Trapezasta (jossa voi maksaa kortilla!) ei olisi ollut pitkä matka edes kävellä majapaikkaan mutta ”ummikkoina” ei tullut mieleen lähteä käppäämään siellä pimeydessä ja eipä ollut suunnatkaan selvillä vielä.
Lisäksi nää kovasti vakuutteli meille taksin tarvetta illalla.


Tää ei ollut mikään kusetus taksi turisteille vaan normi hintanen ja kunnon rallikuski ratisssa!
Sillä kuskilla oli joku leffa kesken jota katteli ajon aikana ja välillä nousi kädet ilmaan ja huudahdus  ”mamma mia” kun tuli joku jännä kohta, meijän pidellessä kaksin käsin kiinni jotta pysytään kyydissä mukana😂
No nyt naurattaa mutta muutamat ”mamma miat” oli itelläkin tulla tolla ajolla…
Ja se hinta?! Noin 0,75e.
Meillähän ei ollut siten pikkurahoja ruplina koska ei oltu vielä saatu rikki niitä, vaan se kuski joutu kaivaa meille penkin alta, hanskalokerosta, lattialta ja rintataskusta vaihtorahaa.. Tän lisäksi unohdettiin tipata! Eli ei ehkä oltu ihan ne fave asiakkaat..

Käytiin vielä lähellä olevassa Creep pubissa vetäsemässä yhdet juomat, tai no melkeen.
Sillä siellä istuessa rupes mulle hiipimään päänsärkyä ja jäi reilu puoli juomaa juomatta (JP’n onneksi).
Alla olevat kuvat on Creepistä. Koska oli torstain ilta niin siellä oli suht hiljasta.




Tuo päänsärky äityi migreeniksi yön aikana ja ensimmäinen Viipurin lomapäivä alko aika kankeasti..
Mutta päästiin me kyllä näkemään Viipuria ja migreenistä huolimatta (joka sitten iltapäivällä rupes helpottaa) ihastuin kaupunkiin vielä enemmän!!
Viipuri hurmasi meijät molemmat heti ekana iltana ja tuntui todella kotoisalle ja mukavalle kaupungille, osittaisesta rähjäisyydestään huolimatta tai ehkäpä juuri sen vuoksi!

Lisää, mitä tehtiin ja mitä Viipuri piti sisällään koostan sitten seuraavaan postaukseen!
Tästä tulee muuten niin julmetun pitkä ja paljon tekstiä olisi luvassa sillä Oi Viipuri ❣️

Tässä vielä lupaamani linkit ohjeisiin:
Venäjän E-viisumi hakuohje  sekä
Miniopas ja muistilista asiakirjoista Venäjän e-viisumia varten

 

 ~ Mimmu ~

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply