Yhdysvallat

JP’n ollessa mökillä viikon kesällä mä jäin Mellin kanssa nauttimaan kesästä uudessa kodissamme ja no tekemään töitä tietty.
Olisin voinut ottaa koneen kainaloon ja lähteä mukaan, mutta ei mulla olis ollut työrauhaa siellä.
Muiden ollessa lomalla/eläkkeellä ja mennessä nukkumaan millon haluaa ja nukkuessa puoleenpäivään (mitä luksusta!) niin mulla oli tietty aikataulu, vaikka ei minuutin päälle olekaan, joten halusin jäädä himaan.
Oon jo pitkään halunnut päästä käymään mun valokuvalaatikoita läpi ja sieltä löytyi muun muassa mun jenkkikuvat. Se oli mun eka matka sinne ja toistaiseksi myös viimeinen.
Siitä on aikaa kohta 14 vuotta et ehkä olis aika mennä..

Mun mummon sisko muutti vuosikymmeniä sitten Jenkkeihin ja meijän suku levisi.
Kuva on muistaakseni Juuan sivuilta, josta mun mummon puolen suomen suku on lähtösin ja pitää pesää edelleen. Kuvassa on siis mun edesmennyt mummo Aino sekä sen sisko Annikki.

Annikki sairastu aggresiiviseen syöpään ja se selvisi aika myöhään kun oireita ei ollut ollut.
Sillä oli tullut vatsakipuja ja meni lääkäriin jossa löytyi maksassa oleva greipin kokoinen kasvain jolle ei mitään voinut tehdä.
Eka siellä kävi mun perhe syys-lokakuussa ja kun ne tuli takas ja kerto kuulumiset niin sillon mun ”eno”, Annikin veli sanoi et se haluis lähtee sinne muttei osaa englantia ja ei halua yksin lähteä.
Mä olin käden takia poissa töistä eikä ollut rahaa lennellä, mun eno lupas maksaa mun lipun jos lähden hänelle tulkiksi sinne ja niin me sit hommattiin liput maanantaina lokakuun lopussa.
Samana iltana Ruotsi serkku tekstasi sieltä että Annikki on huonossa kunnossa ja tuskin elää enää kauan. Heräsin tiistain aamulla klo 5-6 tunteeseen et se kuollut.
Mun Musti soitti 7:30 aamulla ja vastasin puhelimeen että Annikki on kuollut? Ja se oli.
Niin me sitten lennettiin hyvästelemään hautajaisten muodossa..

Lontoo – Nyc – Raleigh (lento joka ei koskaan ole myöhässä)
Meillä oli Hugon kanssa täsmälleen samat lennot kun perheellä oli ollut ja niiden kone Lontooseen oli pari tuntia myöhässä, myös meidän kone oli ja hassua oli se että nää työntekijät taivasteli meille etti tää lento oo koskaan myöhässä..
Kerettiin onneksi hyvin Lontooseen, saatiin ostettua kahvit messiin (ilman maitoa ja poltin kieleni) ja jatkettiin sit seuraavalle lennolle eli Lontoosta Nyciin.
Joudutiin istumaan siinä pahimmalla eli keskirivillä jossa oli viisi paikkaa vierekkäin.
Hugo ihan keskellä ja minä toiseksi laitimmaisena.
Mun vieressä oli onneksi kiva jenkkityttö joka jeesas meitä täyttämään sen maahantulolomakkeen.

Sitä miten lento meni en muuten juurikaan muista, pelottava se oli sillä se reitti meni suoraan meren yllä ja lentokammoselle tommonen on yks painajainen.
Mutta yhden kohdan muistan hyvin ja se oli kun katsoin siinä selkänojassa olevaa karttaa missä ollaan niin oltiin ihan Canadan rannikolla eli melkeen perillä, jiihaa!
Tähän ei niin tarkkoja muistikuvia vaikuttaa varmasti myös se että olin juuri 4-5 pvää ennen lentoa käynyt viisurienpoistossa (2 kpl) ja olin varmaan aika väsyksissä kivusta ja särkylääkkeistä sekä klo 3 yöllä olleesta herätyksestä ja siitä että tikkien vuoksi en oikeen saanut suuta kunnolla auki ja oli myös nälkä (mädän hajuisen hengityksen lisäksi FYI😂 tikeistä johtuen siis).

New Yorkissa oltiin vähän myöhässä taas ja meinattiin myöhästyä jatkolennolta kun maahantulo ei ensin ymmärtänyt meijän tummaa leipää ja muistaakseni hirvenlihaa purkissa tuliaisia..
Onneks tajus ja onneksi se seuraava kone venas meitä. Se oli pikku kone, jossa oli ehkä 15 matkustajaa?
Sain parhaan  paikan eli yksittäisistuimen ikkuna vierestä ja pystyin ihailla kaupunkia ja merta koneen ikkunasta. Yksin/tutun vieressä istuminen koneessa ei oo niin ahdistavaa kun vieraan vieressä/monen välissä. Tää lento oli nopee ja sit oltiinkin jo Raleighissä ja sukulaiset oli siellä venaamassa.
Kuva lentelyistä mutta ei tolta matkalta..

Raleigh, Pohjois- Carolina
Yövyttiin muutamissa eri paikoissa sukulaisilla eri puolilla Raleighia, eli osavaltion pääkaupunkia.
Ekat päivät meni totutellessa uuteen aikaan, paikkaan, kieleen ja valuuttaan sekä tavatessa paljon uusia ihmisiä, sukulaisia ja tuttavia.
Annikin paras ystävä Saksan vuosilta (jossa tapasi miehensä Jerryn) Inge, oli myös lentänyt tuonne avuksi jo ennen meitä ja kerkesi tapaamaan myös Annikin vielä.
Inge oli mahtava ihminen ja pidettiin pitkään yhteyttä vielä tuon reissunkin jälkeen.
Eli tuolla ei kuullut pelkkää suomea ja englantia vaan myös saksaa sekä päättipä joku sekottaa meijän päät vielä espanjallakin😂 On muuten oikeesti kuluttavaa olla tulkkaamassa keskusteluja 24/7, että nostan kyllä monikielisille perheille hattuu, ei oo helppoo! Aivot oli ihan tööt jo päivällä 😅

Photocredit  ja vinkkejä Raleighiin matkustamiseen: Visitraleigh!

Tapasin ekana iltan myös ”uuden” serkkuni (tai no virallisesti pikkuserkku mutta ollaan kaikkien kanssa sovittu et serkku, se on iisimpää) Brianin ja sen vaimon jotka oli ihan mahtavia!
Martha vei mut ostoksille valtavaan ostoskeskukseen ja mentiin niiden (sekä Hugon) kanssa myöhemmin kattomaan lätkää sekä Burger Kingiin whoppereille.
Yksi unelma siis kävi toteen, meinaan se NHL-peli paikan päällä.
Canesit hävis mut silti hieno fiilis ja kiitospäiväkin saatu hyvin ujutettua mukaan tanssivan kalkkunan muodossa.

En ollut edes tiennyt koko Brianin olemassa olosta ennen kuin muutama vuosi ennen tätä matkaa..
Sääli, mutta ollaan kyllä oltu tiiviisti yhteydessä sen jälkeen ja Brian on tullut Suomeen sukukokoukseenkin ja ollut todella hauskaa yhdessä, harmi että asuu niin kaukana.
Brian ja sen edesmennyt isä Luke (Annikin ja Jerryn poika) otti mut, Hugon ja Ingen siipien suojaan ja vei meitä eri paikkoihin, jotta saatais vähän muutakin ajateltavaa kuin hautajaiset (tämä oli myös Jerryn toive).
Brianilla ja Martha oli ostanut upeen talon ja siihen taloon kuului myös oma lampi, jossa sitten Hugo ja Brian kävi kalassa myös parina aamuna. Sekä pari rescue koiraa, Dakota ja Freemont, joista ensimmäinen (valkonen turre) murtautui mun huoneeseen ja söi mun kaikki purkat siellä, onneksi ne ei ollut xylitolia.

Hautajaiset oli kauniit ja tilattiin sinne meidän Suomen sukulaisilta sini-valkoinen kukka-asetelma.
Löysin yhden aika epäselvän kuvan kukista siellä, on hieman erilaisia kun Suomessa (ainakin niissä hautajaisissa joissa mä olen ollut).
Valtavia kukkapuskia, asetelmia kuin jättimäiset taideteokset jotka sitten vietiin osa Jerryn kotiin tilaisuuden jälkeen, sama kun addressit.
Mulle oli jäänyt tuolta reissulta talteen mm. baarista ostetun paidan lappu, ruokalista ja nämä kortit hautajaisista.
Mä toivon ettei kukaan pahastu näistä, tästä on aikaa 14 vuotta ja tilaisuus oli kaunis ja koska Annikki oli myös mulle tärkeä ihminen, mielessä edelleen niin tämä on myös hänen muistolle, vaikka bitter-sweet onkin..

Mun ei onneksi tarvinnut tulkata puheita hautajaisissa, olis ollut liian kova paikka sillä oli ollut läheinen Annikin kanssa ja edelleen ajatus herkistää liikaa..
Paikalla oli useita Annikin perustaman ”Piirakka-partyn” eli Pohjois-Carolinan suomalaisten yhdistyksen jäseniä jotka sitten hoiti puhumisen ja toivotti meidät myös tervetulleeksi NC:hen.
Kun mun perhe kävi siellä, he oli kutsuttuina myös näihin yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin.
Ihania ihmisiä siellä <3
Lisää The Triangle Finnish Association:sta voit lukea täältä.

Sightseen kierteilyitä ja shoppailua sekä erikoiset Tupperware-koru kutsut
Mun serkut vei mua kiertoajeluille sekä kokemaan Black Friday alennusmyynnit aamuyöllä kello 4, mutta se kannatti, ostin läjäpäin vaatteita muutamalla dollarilla, joista osa on edelleen hyvässä kuosissa ja käytössä!
Söin loistavia itsetehtyjä burgereita, nautin Kiitospäivän päivällisestä sukulaislauman kanssa sekä pääsinpä mukaan ”Tupperware” kutsuille, joka oli oikeasti mm. seksilelujen esittelyä..
Mun serkku Jessica esitteli tämän kaikille Tupperware tyylisinä korukutsuina kun ei kehdannut kertoa muille mitkä oli oikeesti kyseessä.
Mua ei se mitenkään nolottanut ja eno oli kuolla nauruun kun kerroin sille myöhemmin missä oikeesti oltiin. Kuvia tuolta ei kylläkään oo mutta kaikkia hassuja ja erikoisiakin värkkejä oli esitteillä sekä miehille että naisille😂

Mary (Luken sisko) vei meijät kierrokselle yliopistolle sekä esitteli alueita jossa oli aiemmin asunut ja vanhan suosikki kahvilansa. Kahvin lisäksi sieltä sai jättimäisiä suklaakeksejä, semmosia oikeita ”cookieita”, jotka makso sillon tyyliin dollarin mutta oli tyyliin ruokalautasen kokonen..
Jossakin mulla on sen keksin kuva mutta ei tähän hätään löytynyt (osa kuvista on edelleen kateissa ja osa on vain oikeita kehitettyjä valokuvia.. mutta löysin kyllä yhden paikan ruokalistan jossa myytiin noita keksejä saidina eli voit ottaa joko sipsit tai keksin aterian kylkeen.
Luultiin aluksi et chips on ranskiksia, mutta ne olikin oikeita perunalastuja burgerin kyljessä..

Käytiin myös käppäämässä ulkona metsikössä mäykkä-Stanleyn kanssa, jonka lempipuuhaa vanhuksena oli makoilla Suomi-peiton kanssa.
Mukana oli myös Jessican mäykkäpentu Molly, jolla piti olla niiden koulu fudis jengin (Tar Heelsin) paita päällä 🙂

Lisäksi käytiin tutustumassa paikallisen yliopiston (NC State Universityn) campus alueeseen josta mulla on kyllä muitakin kuvia, esim. semmosesta ”kuiskaus torvesta”, mutta en nyt sitä löytänyt mistään.
On varmaan vanhan kameran muistikorteilla jossain..
Wolf Earsistä + muista TOP10 Instagram kohteista campuksella löytyy infoa täältä!
Toi campus oli valtava, semmosii nähnyt vaan just leffoissa, se oli yks syy miksi Mary vei meijät sinne mutta toinen oli myös se että se halusi houkutella mua opiskelemaan sinne (mikä oli kyllä jonkin sortin haave joskus).
Tässä nyt muutama huonohko kuva kuitenkin campus alueelta sekä Ruusupuutarhasta ja nähtiin klassikko, keltanen koulubussikin parkissa paluumatkalla.

Jerry halusi näyttää meille myös rannikon ja Brian vei mut, Hugon, Ingen ja Jerryn päiväksi mm. Wilmingtoniin. Jerry joka oli palvellut myös armeijassa (missä tarkasti en tiedä) ja halusi näyttää meille Wilmingtonissa olevaa jättiläismäistä navyshippiä, jos en väärin muista niin sen nimi oli
The U.S.S. North Carolina.

Käytiin Wilmingtonin kaupunkikierroksella ja mm. joulupuodissa josta ostin flamingo jääkaappimagneetin joka on edelleen tallessa sekä muutaman muun hauskan magneetin.
Ja kahvia, tuolla sai super hyvää kahvia joka paikassa ja ihastuin erityisesti Pumpkin Latteen jota olen sen jälkeen tilaillut muuallakin aina kun mahdollista.

Kuvia Wilmingtonin reissulta marraskuu 2007

Forts Fisher Uninc New Hanover County, NC
Päästiin myös rannalle, ja vaikka oli marraskuu niin ei siellä kylmä ollut. Hugokin veti shortseissa ja t-paidassa siellä ja itekkin piti heittää takki pois kun oli niin lämmin. Olispa Suomessa tommonen talvi!
Istuttiin rantakivillä jutskaamassa Hugon ja Brianin kanssa ja jälkikäteen huomattiin vasta kyltti
”Keep of Rocks”.. Nää on kyllä mun suosikkihetkiä tuolta reissulta <3

Paikka jossa oltiin oli siis Fort Fisher, historiallinen paikka Yhdysvalloissa.
Netin mukaan Fort Fisher oli konfederaation linnoitus Yhdysvaltain sisällissodan aikana.
Se mm. suojasi Wilmingtonissa, Pohjois-Carolinassa sijaitsevan sataman elintärkeitä kauppareittejä.
Siellä on myös museo joka ei ollut auki kun saavuimme paikkalle, mutta muutama tykkikin löydettiin (nekin kuvat on varmassa tallessa..). Lisää tietoa englanniksi Fort Fisheristä löytyy esim. täältä.

Raleigh kierros & turvallisuus oppeja
Tehtiin myös tietysti kierros Raleighissä, mutta oli hiukka sateinen ja sumuinen ilma niin ei sitten kauheesti tullut käpättyä ja kuvattua.
Muistan myös kun tuli eräs mies pummaamaan meiltä rahaa ja Jessica sanoi että älä koskaan kaiva mitään lompakosta vaan ainostaan jos on rahaa taskussa sen voi antaa.
Yleensä kuulemma tsekkaa missä pitää lompakkoa tai nappaa sen mukaan harhauttamalla/väkivalloin.
Eli sitten esitettiin ettei meillä ole lompakkoa mukana..
Se ukko jäi pyörimään siihen lähistölle joten jatkettiin äkkiä matkaa vilkkaammalle kadulle.
Toinen tämmöinen turvallisuus juttu tulee mieleen kun ajettiin Marthan kanssa shoppailemaan ja se sanoi että älä pidä ikkunaa auki jos pysähdytään, ja pidä auton ovi aina lukossa kun olet autossa.
Liikennevaloissa etenkin joko tunkeudutaan autoon heittämällä sinne jotain tai vaan avaamalla auton ovi ja pöllimällä esim. käsilaukku.
Myöskään jos joku oli pysähtynyt tien viereen ei saanut pysähtyä (etenkään pimeällä & syrjäpaikoilla) koska kyseessä oli usein huijaus –> ryöstö.
Hyviä oppeja joita toteutan Suomessa sekä autoreissuilla ulkomailla.

Muutama kuva löytyy kyllä tuolta Raleigh kierrokselta..
Täytyy täydentää myöhemmin jos löytyy lisää kuvia.
Paloposti oli klassikko niin se piti kuvata kanssa monumenttien lisäksi.

Vaikka olikin siis surullinen syy minkä vuoksi matkustettiin tuonne niin oli silti kiva käydä ja tavata sukulaisia, sekä uusia ja vanhoja.
Oltiin yhteensä melkeen kolme viikkoa tuolla ja pysähdyttiin yhdeksi yöksi Pariisiin takastulomatkalla.
Hugo keksi että olis kiva idea ja saadaan jotakin mukavaa vielä matkan loppuun ja näin tehtiin.
Tosin oli siellä Pariisissa omat kommellukset: meinattiin myöhästyä koneesta koska Hugo ei uskonut että ollaan tunti taaksepäin kellonjassa Suomeen ja silloin oli myös jotkut mellakat, joten esim. Orlyn kentälle ei päässyt. Jouduttiin myös selittämään ilman ranskankielentaitoa miksi meillä oli tuhkapurkki mukana.. Tää on sitten eri stoori tää Pariisin matka ja laittelen siitä kun löydän nekin kuvat jostain..

Loppuun vielä pari kuvaa NC:stä.

– Kurpitsakuvat, 2 kpl on mun perheen reissulta, oli niin hauskoja että pakko jakaa (kuvat Teemu)
– Golden Years oli Annikin ja Jerryn vessassa ja kertoo niiden huumorintajusta 🙂
– SISU oli niiden auton rekkari. Vaikka Annikki oli asunut vuosikymmeniä Jenkeissä niin piti mm. kaksoiskansalaisuutta kun oli mahdollisuutta, kävi Suomi-kaupoissa ja rekkarin piti olla jotakin suomalaista myös!
– Lisko oli Jerryn lemmikki niiden takapihalla (kuva on muistaakseni mun broidin ottama)

Tämmösiä muistoja 14 vuoden takaa..
Olis kyllä hienoa mennä uudelleen, ihan vaan perinteiselle lomalle ja viedä JP:kin sinne mm. Blue Ridge & Smoky mountainille käppää ja mökkeilee, takasin Wilmingtoniin, kattoo jotakin ajoja Charlotteen ja ajaa mm. Nashvilleen..

 ~ Mimmu ~