Browsing Category

Suomi

Erilaisia vakuutus kokemuksia


Mulla on vissiin koko ikäni ollut voimassa jonkin sortin vakuutus, noin niinkuin täällä Suomessa ollessa ja sitten kokoajan voimassa oleva matkavakuutus (koska se nyt vaan tulee halvemmaksi ja helpommaksi), plus siihen päälle vielä erillinen matkatavara vakuutus (jonka hinta oli vaan enää murusia joten otin senkin). Mulla on aina ollut omat vakuutukseni IF:ssä ja mä vaikka mä oon tarkka rahoistani niin en oo jaksanut ruveta kilpailuttetelmaan noita vakuutuksia, syystä että a) en oo jaksanut vaivautuu ja b) en jaksa vaivautuu oppimaan uutta. Ja c) miksi vaihtamaan toimivaa?!
Saattasin tsekata muitakin läpi jos ois tullut tyytymättömyys-tilanne mutta ei oo vielä tullut.
En oo kovin paljoa joutunu puljaa vakuutusjuttujen kanssa, enkä toivottavasti joudukkaan, mutta ne mitä oon niin on mennyt ok.. (koputan nyt varmuudeksi puuta..päätäni 😉 )


HENKILÖVAKUUTUS

Mulla on siis henkilövakuutus, joka on voimassa Suomessa ja siinä on kohdat tapaturman aiheuttamat hoitokulut, tapaturman aiheuttama pysyvä haitta sekä kohta jos menehtyisin tapaturmassa, niin semmonenkin kohta sieltä löytyy- (tupla koputus!)!
Toi perusvakuutus mulla on ollut niin kauan voimassa kun mä muistan, mun Musti (äiti) otti sen mulle joskus junnuna ja vielä vissiin 27-28vuotiaaksi asti siinä oli joku extra kohta jossa sain myös lääkekuluja + matkoja takasin ja oli vielä hinnaltaan edukkaampi.
Se lääkekorvaus oli tosi näppärä, täytä lomake ja pistä postiin ja about viikon sisään sai korvauspäätöksen/rahat tilille. Ei siis valittamista sillon eikä kyl nytkään, parikyt vuotta myöhemmin.

Ollessani osapäivätyössä Ohjelmatoimistolla mulla oli yleensä torstain ja perjantain vapaa, sillon mä kävin Hesyn kissa ja/tai koiratalolla tekemässä vapaaehtoistyötä ja siellä piti olla joku vapaa-ajanvakuutus, sen lisäyksen sain yhellä viestillä kuntoon IF:n sivujen kautta.
Tätä henkilövakuutusta oon joutunut käyttämään niin harvoin etten juuri muista muuta historiaa kun tosiaan ton lääkekulukorvauksen sekä jokusen kilsakorvauksen jonka sillon sain sieltä.
Mutta tuosta iästä on tosiaan aikaa reippaasti yli 10 vuotta eli hommat voi olla hieman muuttuneet siitä.
Tsekkasin just mun vakuutushintoja ja jos kiinnostaa niin tää henkilövakuutus on about 100e / vuosi.
En tiiä onko mukana joku ”bonusohjelma-hinta” tai ei mutta sen verran se on, about siis 8e/kk ei tod.paha!


MATKAVAKUUTUS

Matkavakuutuksesta on mulla hieman enemmän muistikuvia kun tosta yleis vakuutuksesta, mutta onneks tätäkään ei oo usein tarvinnut käytellä, vaikka reissaillaankin jonkin verran.
Ensimmäinen muistikuva ton käytöstä on 19 vuotiaana tehty Kreikan matka, jossa tultiin porukalla kipeeksi. Meitä oli kolme, minä, Laura ja Lauran pikkusisko A, jonka kanssa lähettiin kahex viikkoon Rhodokselle lomalle- sillon kivikaudella eli jollon oli Nokian 3110 puhelin, joita sai vaan kahella eri värillä ja todellakin ilman kameraa (ehkä onneksi )
Saatiin siis tolla reissulla ittemme niin kipeeksi että piti mennä saarella jo lääkäriin.
Koska meillä oli vakuutus  niin päädytiin jonkun tohtorin luo jolla oli vastaanotto kävelymatkan päässä hotellilta. Se tohtori oli kaikista meistä hieman creepy joten taidettiin kaikki olla samaan aikaan siinä tutkimushuoneessa..
Tulos oli joku keuhkoputken tai muu tulehdus ja saatiin siihen joku parin päivän hevosantibioottikuuri. Lisäksi se tohtori sanoi että ei sais juoda montaa drinkkiä – tyyliin enempää kun kahta per ilta, ja ei me juotukaan, me jaettiin drinkit aina kahteen kolmeen osaa niin ei kukaan koskaan juonut koko drinkkiä hhehhhe… kaikkee hauskaa sitä keksiikin 🙂
Ja arvata saattoi kun palattiin kotiin niin olo oli hieman kehnompi..
Kiitos matkalla alkaneen taudin päädyttiin Suomessakin lääkäriin jonka tulos oli korvatulehdus, keuhkoputkentulehdus, silmätulehdus ja joku neljäs mutta en muista mikä.
No, nykypäivän minä huolehtis ehkä itestään hieman erilailla 😉 Oh those days!
Mutta kiitos matkavakuutuksen saatiin kyllä jonkin sortin hoitoa paikan päällä ja kotimaassakin.

Ja itseasiassa nyt miettien niin toi on ollut ainut kerta kun oon reissulla tullut noin kipeeksi- siihen nähden about 80e vuosihinta ”on mennyt vähään hukkaan” näinä vuosina MUTTA kun sitä ei ikinä tiedä.
Sen takia mä pidän mielummin ton jatkuvan matkavakuutuksen (joka on siis alle 7e/kk) kun hakisin tai todennäköisesti unohtaisin hakea lomaa varten matkavakuutuksen aina erikseen ja sit boom kävis jotain.
Mekin kun saatetaan yhtäkkiä saada päähämme et hei lähetääs käymään Latviassa kun pari extra päivää vapaata tai nyt tuli halpa risteily Pietariin- let’s go!
Joten siihen nähden toi jatkuvasti voimassa oleva on ihan kelpo juttu!
Toisekseen muistaisin kun pari kertaa hakenut tutulle kertamatkavakuutuksen niin sen hinta oli about sama kun mun vuosimaksu!!


MATKATAVARAVAKUUTUS
Ton henksu ja matkavakuutuksen lisäksi mulla on siis matkatavaravakuutus vielä erikseen.
Taisin päätyä ottamaan kun lähdin ekaa kertaa Ukrainaan työmatkalle pari vuotta sitten.
Sillä reissulla ei sattunut mitään, mutta viime vuonna niinä harvoina lentokertoina, lähettiin Espanjaan talvilomalla ja sinne mennessä oli mun matkalaukku saanut hittiä.
En muutenkaan ollut järin innostunut Espanjan lomasta (meijän piti mennä muualle) joten se että loma alko tolla laukun rikkoontumisella ei kovin nostanut reissuintoa..
Olin ostanut ton matkalaukun mun tokalle Ukrainan matkalle, joten sillä oli käytökertoja alla 1 kpl (kuvassa laukku neitsytmatkallaan Helsinki-Vantaan lentokentällä).


Tein laukusta vahinkoilmoituksen heti kun palattiin tuolta ja ilonen yllätys oli se että jo seuraavana päivänä mulla oli tullut korvauspäätös sähköpostiin ja siitä päivä kax eteenpäin sain korvaussumman tililleni. Tosta summasta oli vähennetty omavastuuosuus ja joku ikäosuus laukulle, mutta olin silti tyytyväinen summaan. Eli ei kun laukkukaupoille ja laukku kaappiin odottamaan seuraavaa lentomatkaa..

Kesälomareissuilla ei siis roudata isoa/isoja matkalaukkuja mukana vaan meillä on 3-4  lentolaukkua,
ne on niin paljon helpommat kuljettaa- etenkin noilla pari päivän stopeilla.
Molemmilla omat laukut ja sit pari puolityhjää/tyhjää joihin sit saa uusia vaatteita/kenkiä/omia tuliaisia.
Ja yllättävän paljon mahtuu yhteen laukkuun tavaraa & kovaan laukkuun on hyvä pakkaa helposti särkyvää kuten meijän kokoelman täydentäjiä 🙂


Anyway, yhen reissun tehneenä ja Espanjaan mennessä haavottunut laukku jäi sitten ”eläkkeelle”.
Seuraava lentomatka oli vasta tänä talvena jollon lähettiin viikoksi Minskiin, Valko-Venäjälle.
Uusi kova matkalaukku oli odotellut vuoroaan muutaman kuukauden ja boom..
Laukku oli taas saanut semmosen hitin lentäessä että morjens, onneksi oli kunnon välivuori siinä niin ei kamat tippunut tonne matkan varrelle, mutta muuten ei hirveesti ilahduttanut.
Tähän mennessä saldo on siis 4 lentoa ja 2 mörssättyä matkalaukkua sekä niiden lisäksi yksi, jonkin sortin jumin saanut lentolaukku, joka piti porata auki kotona koska koodi jota ei oltu muutettu, oli muuttunut ruumassa oloaikanaan ja se ei auennut ilman poraa.. *
Mä muutenkin inhoon lentämistä (en minkään päästöjen takia) niin tää mun laukku epäonni ei tunnu kauheen rohkasevalle.


Mitä tulee tähän Minskin matkalla hittiä saaneeseen ”uuteen” laukkuun niin täytyy kyllä taas antaa iso peukku If:lle, alle vuorokaudessa tuli taas päätös ja maksu näkyi seuraavana päivänä iltana tilillä, kuten korvausvastauksessa luki. Taas oli laukusta vähennetty sen ikälisä ja omavastuu.
Vaikka hoitu tääkin asia niin nopeasti niin kyllä mua pikkusen ketuttaa toi epäonni noiden laukkujen kanssa.
Seuraava matka on about tiedossa, mutta seuraavasta lentolomasta ei oo tietoa, joten nyt saa laukunkin osto jäädä muhimaan.
Ehkä ne sillä aikaa keksii jonkun panssarilaukun- pistäsin oitis tilaukseen 😉

Lisää matkavakuutuksista voit lukea  TÄÄLTÄ!
Kuulisin mielelläni myös sun kokemuksia vakuutusjutuista, etenkin matkaan liittyvistä!
Onko muita yhtä epäonnisia laukun omistajia?! Kerro pliis!

*
Jos ihmettelet miksi lentolaukku oli ruumassa niin painon takia, ja sen takia et se meni siellä ilmatteeks, jos se ois tullu matkustamoon niin ois tullut lisämaksua.
Belavialla on ilmanen ruumalaukku ja lentojen peruuntumisen takia meillä oli vaan yksi ruumalaukku koska Finskillä se makso. Mut tästä sit lisää toisessa jutussa..

Minskin ja muita matkakuvia löydät mun  INSTAGRAMISTA

 

Lentokoneikkuna kuvia

Oon just viimestelee mun Uuden Vuoden ”lupauksia” postausta, mutta vähän jumittaa ja mieli vaeltaa jo seuraavissa postauksissa, vaikka nekin vähän jumittaa..
Noita työn alla olevia on niin monia että mistä sitä lähtis purkaa, kun kaiken haluu tehdä nyt & heti..
Et mistä sitä alottaa / jatkaa tai lähtee viemään juttuja eteenpäin?!
Ja sit iskee jumi, kun on liikaa juttuja mielessä..
Tällön paras keino on käydä kuvia läpi ja napata niistä lähtevä ajatus kiinni.
Ennen kun kerkesin käydä ees puhelinkuvia läpi Facebook muistutti mua aiemmista postauksista helmikuussa ja boom- sieltä se idea löytyi!
Olin postannut kuvan auringonlaskusta mun lempipaikalla Serbiassa ja lähin niiden perusteella scrollaamaan kuvia hakusanalla aurinko, jollon löyty mun auringonlasku, lentokone ja mökki kuvat.
Niinpä keksin tehdä noista omat postaukset, kuvista jotka eivät yleensä blogiin päädy.

Mulla oli satoja auringonlasku kuvia, koti- ja ulkomailta. Jani mua siitä ”kiusaakin” että taas otat noita kuvia, yksi auringonlasku on nähty niin tarviiko niitä enempää nähdä.. well hello!
Sama noissa lentokoneenikkunasta otetuista kuvista, niitä mä napsin kymmenittäin jos mahollisuus!
Lentokoneikkuna kuvia löytyy siis jonkin verran myös- vaikkakin määrä oli paljon vähempi verrattuna ekaksi mainittuihin (helppo siis päätellä mikä on mun vähiten käytetyin matkustusmuoto 😉 )
Sain rankattua auringonlasku-kuvat määriin 90 ja lentokonekuvat 38, lentokoneikkuna kuvia on siis triplasti vähemmän joten alotetaan niillä!
Pudotin määrän tohon kolmekasiin, josta rankkasin pois huonoimmat, tosin hankalaa kun tykkään kaikista, vaikkei laadullisesti oo huippuja aina, ikkunakuvaus  on haasteellista!
Tässä on siis ne karsitut lentokoneesta otetut kuvat, olkaa hyvä 🙂


ESPANJA

Helmikuussa 2018 viikon talviloma ekaa kertaa ever jossakin muualla kun Itä-Euroopassa.
Ja luultavasti vikakin, oli ihan järkkyä palata ja sopeutua takasin pakkasiin, lumeen ja jäähän.
Mua ei haittaa toi valoton aika niinkään mut toi talvi-ilma: lumi ja jää, skrapailu, myöhässä olevat dösät, liukastelu, kylmä ilma, kilon verran vaatteiden päälle pukeminen yms. yms.
Sanoinkin Janille että en haluu talvella minnekkään tommoseen mestaan enää, ellei sitten jäädä sinne lopputalveksi.
Sen verran rankalle otti paluu Suomeen. Edellis vuonna oltiin Latviassa ja Serbiassa, Espanjaan sai meijät houkuteltua ilmanen majotus 😀

Inhoon lentämistä (siis pelkään) ja Jani kanssa.
Ei tykätä kumpikaan paljoo lennellä, joten jos mahis mennä autolla niin sillä mennään. Muutenkin tykkään enemmän roadtrippailusta, siinä pääsee näkee niin paljon enemmän – näkee muutakin kun sen kohteen, ei tartte jumittaa kentillä tunteja ja hikoilla tarkastusjonoissa, mahtuu enemmän kamaa kyytiin jne.
Mutta kyllä me siis lennetäänkin, viime vuonna mulla tuli ennätysmäärä lentoja Espanja, Italia ja Ruotsi.
Maatapitkin matkoja taas tuli niin monta etten taida olla kärryillä niissä.
Vaikka mulla on toi purkkikammo niin tykkään kuitenkin siitä fiiliksestä siellä pilvien päällä ja ne maisemat..
Mä oon nenä kiinni ikkunassa suurimman osan ajasta, jos mahollista ja kuvaan.. tai istun vaan ja tuijotan maisemaa ja uppoudun ajatuksiin, kunnes taas muutaman minsan päästä on pakko ottaa kuva kun näkymä on vaan niin hieno 😀
Järki sanois et käytävältä pääsis nopeiten ulos pahassa tilanteessa, mut mä haluun aina siis ikkunapaikan jos saan valita (en oo koskaan maksanut paikoista, mutta usein kun meitä lentää kaksi ja pienellä koneella niin jompikumpi on sijotettu siihen ikkunalle, toivottavasti jatkoskin).
Sain onneksi istua siinä mennen tullen tolla Espanjan matkalla ja tulihan sitä tietty kuvattua..
En ymmärrä kun joku haluu ikkunapaikan ja nukkuu siinä. Come on! Haaskausta sanon minä!
Tykkään ja jaksan tuijotella noita ikkunamaisemia ”loputtomiin”.

Tää kuva on jossain päin Ranskaa – merveilleux vision, oui?!

Joku franskalainen kaupunki sattu kivasti kuvaan kanssa, samoin joku toinen lentokone, tai mikä lie.
Olin just ottelee noita maisema/kaupunki-kuvia kun joku suihkas meijän ohi tuhatta ja sataa, hyvä ettei pasat tullut housuun..



Seuraavat kuvat on kuvagallerian paikannuksen mukaan otettu Espanjassa, edelleen samalta 2018 talvilomareissulta, kohti Malagaa.
Koska Iphonen kuvakansio antaa joillekin tarkan paikan niin oon lisännyt ne tiedot kuviin.
Iphone olkoon vastuussa niistä, mä vaan koppaan infot 🙂
Noi maisemat on vaan välillä niin huikeita!!
Tuntuu makeelta mutta jotenkin pelottavalta liidellä noiden vuorien yllä, tuntuu et ne on niin lähellä et niitä vois kurottaa koskettamaan ikkunasta!

Alcázar de San Juan

Almazàn

Baraona


Bedmar y Garcìez

Deifontes

Alboráninmeri (yks mun suosikeista)

Espanjasta paluu eli Malaga- Helsinki
Ei niin hienoja kuvia saanut kun mennessä, oli illempi lento ja kämänen ikkuna.. mut anyway, huurusuudestaan huolimatta välillä pilkahti kivat maisematkin ja sain jokusen kuvankin napattua.

Antequera

Tanzac

Itämeren yläpuolella

 

UKRAINA
Ekan Ukrainan reissun kuvat lukuunottamatta muutamia hävis mystisesti mun puhelimesta, sain osan kaivettua takas facebookista ja Instasta, osa jäi kateisiin..
Enkä ollut ainut, samalla reissulla olleelle mimmille kävi samanlailla. Todella kummallista.
Muistan kyllä kun otin sieltä hienon maisemakuvan koneesta, mutta ei pahemmin auta tässä kun pitäs olla jotain mitä näyttää.
Olin matkanjohtajana kahden eri ryhmän kanssa Ukrainassa 2017.
Ekan porukan kanssa Kiova-Odessa toukokuussa ja tokan kanssa Kiovaa ja Tsernoa syys-lokakuussa.
Tässä siis oon liitelemässä kohti  Kiovaa sillon syksyllä.


ITALIA

2018 oli ihme matkailu vuosi: sillon olin kolmella perhematkalla (Espanja, Italia + Ruotsi) ja 5 kertaa Latviassa (autolla) plus kaikki muut siihen päälle, melkeen 6000 kilsaa autolla Europpassa ja vähän Suomeskin. Tommosia vuosia (miinus stressi ja hautajaiset) lisää  por favor!
Maaliskuussa päädyin lähtemään Italiaan mun kummitytön ja Mustin (äidin) kanssa.
Mennessä olin ikkunapaikalla ja tullessa sovittiin että kummityttö saa istua siinä ja zoomailla maisemia.
Tässä ollaan just lähetty kohti Roomaa.

RUOTSI
Nää on näitä matkoja mitä ei oo suunnitellu ja tulee eteen yhtäkkiä.
Mulla asuu sukulaisia myös Ruotsissa ja vietin siellä paljon aikaa kesälomilla junnuna.
Marraskuussa 2018 lennettiin sinne mun ”enon” hautajaisiin porukalla.
Tässä mennään tagin mukaan Suomessa, tarkemmin Luukki, Espoo.

Göteborg lähestyy

Göteborg taakse kohta jää..
Mun Musti on kyllä ihana, se anto mun istuu mennen tullen ikkunapaikalla <3

SERBIA
My love.. vikana muttei todellakaan vähäisimpänä <3
Sinne on ollut talvella pakko lentää kun vaan viikko lomaa. Nää kuvat on talvilomalta tammi-helmikuu 2015- 2017 ja nää on kuvattu joko Iphone4 tai Iphone5:lla. Lento oli Luffella ja reitti Suomi-Saksa-Serbia.
München lentokenttä- koneenvaihto ja nokka kohti Belgradia


Gunskirchen – Ylä-Itävalta


Mariazell – Ala-Itävalta – näyttää enemmänkin jollekkin eri planeetalle.
Mariazell sijaitse 868 metrin korkeudessa Steiermarkin pohjoisosassa (kävin muuten googlaamassa mestan ja näytti upeelle kylälle.. 😉 )

Serbiasta paluu Suomeen 2015 sniif
Tämmöset kuvat harvoin onnistuu mut piti saada tungettua yx yö-kuvakin messiin joten tässä paras niistä..

Lentokoneesta bongattua – ei niin kauniita/parhaita kuvia, mutta erikoisia..
Jossakin päin Ranskaa tämmönen kunnon teollisuusmesta.

Argamasilla de Alba
(pilvipallerot ja toi vihree joki)

Alboraninmeri
(toi pilvikuvio)

Plaza Major
Pahin takana eli just ollaan laskeutumassa.. Tosin eiks se oo jotenkin et 8-10 minsaa nousussa ja 8-10 minsaa ennen laskuu oo se pahin.. anyway- tässä ollaan ihan just Malagassa.


Siinä ne nyt sit ois!
Jos sulla jäi himo katella lisää lentokoneikkuna kuvia niin tästä linkistä löytyy 100-kuvaa lisää 😉
Ja jos sulla löytyy noita koneikkuna-otoksia niin haastan sut mukaan-pistä kuvat kehiin ja vinkkaa mullekkin!

Mahtavaa viikonlopun jatkoa 🥂

Nyt mulla soi päässä vaan ton Airplanes biisin kertsi.
”Can we pretend that airplanes in the night sky are like shootin’ stars
I could really use a wish right now, wish right now, wish right now”

 

Viikon vinkki: Kummituskierros Hakunilan kartanolla!

Kaupoissa on jo muutaman viikon ajan ollut hyllyt pullollaan kaikenmoista Halloweeniin liittyvää ”krääsää”, makeisista aina erilaisiin naamiaisasuihin.
Enpä muista omassa lapsuudessani Halloweenin olleen mikään kovin kummoinen juttu, tuskin meillä muulloin oli myynnissä mitään naamiaishärpäkkeitä kun vappuna?!
Karkki- tai kummituskierroksista nyt puhumattakaan.
Jälkimmäinen olisi tarjolla Hakunilan kummituskartanolla, nyt tulevana viikonloppuna!
Uskallatko mennä?!

HÅKANSBÖLEN KARTANON HISTORIAA
Jani on useita vuosia asunut Hakunilassa, joten nämä seudut ovat minullekkin suht tuttuja ja vielä tutummaksi ovat muuttuneet koiran ulkoilutuksen myötä.
Hakunilassa, etenkin tässä smurffi-kylän vieressä on aivan loistavat ulkoilumahdollisuudet niin kaksi- kuin nelijalkaisillekkin: purtsi, joen viertä vievät lenkkipolut, laajat pelto-ja metsikköalueet, useita latureittejä, koira sekä urheilupuisto jne.
Upeiden ulkoilupaikkojen lisäksi löytyy myös historiaa sekä nähtävää ja kuvattavaa Hakunilan kartanoalueen muodossa.


Håkansbölen eli Hakunilan kartanon tilojen historia viljelysmaana yltää aina 1500-luvulle saakka.
Kartano oli aikoinaan suurtila, Sipoonkorven luonnonpuiston Kalkkiruukin alue on itse asiassa vanhoja Hakunilan kartanon maita.
Nykyinen päärakennus eli kartano on rakennettu vanhan (1842-44) uusklassista arkkitehtuuria edustaneen päärakennuksen paikalle.
Uusi päärakennus on hirsirunkoinen, arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelema ja valmistunut 1908.


Vantaan kaupunki osti perikunnalta kartanon ja siihen kuuluvia ulkorakennuksia vuonna 2005.
Joitakin kunnostustöitä alueella on jo tehty mm. kartanoa on kunnostettu ulkoapäin samoin puistoa
Päärakennuksen (eli kartanon) varsinaisen remontin on suunniteltu alkavan 2020.
Kartanoa ympäroi useampi vanha ulkorakennus sekä valoisa ja hyvinhoidettu puisto, puukujineen.
Kartanonpuistoa on kunnostettu 2011, mallina 1900-luvun alun tyyli.
Vieressä virtaa pieni puro/joki -Kormuniitynoja, jossa mainitaan olleen joskus menneinä vuosina mylly.
Vehreään puistoalueeseen kuuluu myös pieni ja viehättävä tekosaari, joka kerrotaan olevan vuodelta 1850.

    


Lähistöllä sijaitsee myös Mutteritalona tunnettu rakennus, jonka kartanon 1700 luvulla omistanut Johan Sederhol rakennutti kuningas Kustaa III:n huvimajaksi. Nykyään talo on yksityisomistuksessa.

Kokonaisuuten kuuluvaa Pehtoorin taloa remontoitiin kahvilakäyttöön vuodesta 2017 kevääseen 2018.
Suojeltu rakennus kunnostettiin historiaa kunnioittaen, mm. siten että seinät tapetoitiin vanhan ajan henkeen samoin kuin kalusteet toteutettiin kokonaisuuteen sopivaksi.
Katto, lattia sekä seinärakenteet uudistettiin, mutta talon kellaria muokattiin niin vähän kuin mahdollista jotta siellä asuvilla lepakoilla olisi suotuisat oltavat jatkossakin.
Remontti tuli maksamaan noin 1,5 miljoonaa euroa.
Nyt Pehtoorin talossa toimii kahvila ja sisustuspuoti Ruuna, joka avasi ovensa kesäkuussa 2018.



Kartanomiljöö on luokiteltu Museoviraston toimesta valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon, osana kohdetta Sotungin kylä sekä Håkansböle.


KARTANOLLA TAPAHTUU

Håkansbölen Kartanon Kummit Ry on vuonna 2014 perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on tukea kartanon toimintaa järjestämällä erilaisia tapahtumia.
Yhdistys toimii tiiviissä yhteistyössä Vantaan kaupunginmuseon, kulttuuripalveluiden, tilakeskuksen sekä puutarhatoimen kanssa.
Itse yleisötapahtumia on ollut tähän mennessä vielä vähänlaisesti, sillä kartanon sisätilat vaativat vielä  monenlaista kunnostustyötä.

Kesällä 2018 kartanoon pääsi tutustumaan sekä opastetusti että omatoimisesti, alueella järjestettiin myös muutama pihakonsertti sekä koko perheen heppatapahtuma.
Suunnitteilla on myös aiemmilta vuosilta tuttu Kartanon Joulu tapahtuma tonttuaittoineen sekä lokakuun lopussa järjestettävät kummituskierrokset..



KUMMITUSKIERROKSET
Alkuvuonna 2016 Vantaan kaupungimuseo pyysi kahta rajatiedon tutkija veljestä (Mika ja Markus Nikkilää) tutkimaan Tikkurilan asematalon sekä Hakunilan kartanon henkimaailman ilmiöitä ja elämää.
Veljekset tekivät outoja äänihavaintoja kartanon yläkerran vierashuoneessa sekä palvelijoiden huoneessa. Myös sähkömagneettisten kenttien muutoksia mittaava EMF-mittari reagoi voimakkaasti kellarissa.
Tutkimustulosten innoittamana Håkansbölen Kartanon Kummit RY on järjestänyt kartanossa yleisölle kummituskierroksia pääasiäsestä 2016 lähtien.
Kierrostuotot Kummit Ry kertoo käyttävänsä Håkansbölen hyväksi.

Seuraavat kummituskierrokset tulevana viikonloppuna eli 26.-28.10.2018!
Pe klo 18:00, 19:00 ja 20:00
La  klo 18:00, 19:00 ja 20:00
Su  klo  17:00, 18:00 ja 19:00

Kierros on uusittu mutta sovelttuu edelleen koko perheelle, n. seitsemästä vuodesta ylöspäin!
Kesto n. 45 minuuttia.
Yksittäislippu 10 €
Perhelippu (2+2) 35 €
Liput suositellaan varaamaan etukäteen laittamalla sähköpostia osoitteeseen kar[email protected]

Osoite: Kartanontie 1 / Vuorilehdontie 6

Periltä löytyy parkkipaikkoja, mutta myös julkisella liikenteellä pääsee.
Lähimmät pysäkit (Keskustasta, Mellunmäestä, Tikkurilan tai muualta Vantaalta tuleville) sijaitsevat Hakunilantiellä, ostoskeskuksen kohdalla josta on muutaman minuutin kävelymatka alueelle.
Tsekkaa myös linjan 719 aikataulu, joka kulkee Kimokujan koululta (Hakunilan Kirjaston vierestä) Nybyggettiin, pysäkkejä löytyy useampi Hevoshaantien ja uimahallin välillä.

Tervemenoa!!

Onko muita kummituskierroksia tiedossa (muinakin kun Halloween aikana)?! Vinkkaa mulle, kiinnostas käydä tsekkaamassa!!


Huom!
Kellonajat ym tiedot Kartanon Kummit Ry:ltä, tarkistathan mahdolliset muutokset heiltä.
Lähteet: Wikipedia, Vantaa.fi sekä Kartanon Kummit Ry.
Kuvat: Oma  Iphone arkisto

PS Jos olet menossa tuonne niin vinkkaa mulle mimmonen oli, me lähdetään pikku roadtripille Latviaan Janin synttäreiden kunniaksi, joten en pääse itse tsekkaaaman tuota tapahtumaa..

PPS Muista myös kellon siirto la-su yönä. Hyvä  & helppo muistisääntö on että aina kesää kohti 😉
Eli nyt siirretään tunti taaksepäin (yes, tunti lisää aikaa Latviassa!).


 

Linnavuoren muinaislinna – pieni Itä-Helsingin kierros

Linnavuori oli kuin Suomenlinna yhdessä vaiheessa, eli vietin hyvin paljon aikaa niissä, joko yhdessä jonkun kaverin / koiramme kanssa tai ihan yksikseni.
Saatoin nuorempana viettää tuntikausia Suomenlinnassa vaellellen saaria ja linnotuksia läpi sekä tietysti napsien kuvia. Linnavuorelle vei usein tie sen läheisen sijainnin vuoksi, lisäksi mua on aina kiinnostaneet erilaiset historialliset kohteet.
Nyt en ole muutamaan vuoteen Suokissa (eli Suomenlinnassa) käynyt, enkä myöskään tuolla mainitsemassani Linnavuoressa.. kunnes viime sunnuntaina sinne sattumalta päädyttiin.

Sunnuntainpuuhia
Sunnuntait on siitä parhaita ettei mulla ole yleensä sillon töitä (eli ei siis rahallisesti parhaita) ja meillä on JP:n (eli Janin) kanssa aikaa olla – tekemättä mitään – jos siltä tuntuu.
Nää sunnuntain aamut on parhaita kun voi vaan köllöttää sängyssä, lueskella uutisia (ja blogeja) tai kattoa vaikka jotain sarjaa/leffaa Netflixistä, nauttia vaan olosta ilman kiirettä mihinkään.
Rescukoiramme Melli on siitä huippu että se nukkuu ihan yhtä pitkään kun me (viikonloppuisin kömpii peiton alle meijän viereen tuhisemaan) eikä ole vinkumassa ulos ellei satu olemaan joku paskatauti..
Jossain vaiheessa on kuitenkin kömmittävä sieltä lämpösen peiton alta kun nälkä rupeaa kurnimaan.   Yleensä minä vien Mellin ulos ja Jani tekee meille aamupalaa sillä aikaa, mikä on musta aivan mahtavaa- mikä on parempaa tulla syksysen kirpeestä ilmasta lämpöseen ja kahvin tuoksuiseen kotiin.
Välillä meillä rapussa tuoksuu jo pannulla tirisevä makkaraa, tai pöydästä löytyy eri täytteisiä munakkaita tai muita kokeiluja kuten uunikarppileipiä.
Tosin nyt syötiin edellis päivän tortillat, katottiin Kauhea Kankkunen II loppuun samoin Armanin dokkari ja juotiin pressokeittimellä haudutettua kahvia.
Koska kummatkin oltiin kökitty sisällä mm. töissä koko viikko haluttiin molemmat mennä jonnekkin ulos.
Miettiin eka Sipoonkorpea, mutta ei oltas keretty siellä kunnolla käppäämään koska haluttiin mennä katsomaan neljäksi yhtä myynnissä olevaa asuntoa, mutta jonnekkin ulos piti päästä.
Janin tutuilla on kahvila Meridian, Puotilan/Vartiokylän venesatamassa joten Jani ehdotti että käydään siellä, eikö siellä olisi jotain kävelypaikkaa lähellä?! Onhan siellä, se ihana lahtea kiertävä tie.
Silloinkaan en vielä muistanu tuota Vartiokylän Linnavuorta.

Puotila- Vartiokylänlahti hoodsit
Muutettiin läheiseen Puotilaan vuonna 82 jossa asuin ainakin parikyt vuotta joten alue on mulle erittäin tuttu. Puotilan Kartanon läheiset metsät (etenkin kurremettä) sekä uimaranta ja sen hoodit tuo mulle hirveän kasan muistoja mieleen. Niillä läheisillä kasvimailla on suunnistettu sekä popsittu jonkun porkkanoita, käyty talvella hiihtämässä sekä muuten vaan käppäämässä.
Silti kun Jani kyseli kävelyreittejä venesataman lähellä ei mieleeni tullut tuo Linnavuoren alue.
Vasta kun oltiin laitettu auto parkkiin ja lähdettiin kävelemään kohti lahden kärkeä muistui paikka mieleeni ja sinne suunnattiin siis.
Osa kävelyteistä sekä pienempi venelaituri sivummalla oli veden peitossa, mutta tuon autotien liikenne on sen verran hiljaista joten siinä sivussa pystyy helposti kävelemään.
Matkaahan tuosta Varjakanvalkaman venesatamasta ei ollut kun muutama sata metriä tuohon Linnavuorentien alkuun.


Ilma oli pilvinen muttei kylmä, välillä ripotteli vähän vettä, mutta sade oli niin pientä, kuin ne kesällä otetut suihkupullon suihkaukset, joten ilma ei menoa haitannut.
Tommonen syys-sää on musta todella virkistävä ja syksy onkin mun lempi vuodenaikaa.
Mellikin on kesän kuumuudessa aina jotenkin nuupahtanut, joten näillä säillä on kiva liikkua sen kanssa ulkona kun virtaa riittää meillä kaikilla.

Linnavuori | muinaislinnan jäänne – Helsingin huomattavin kiinteä muinaismuisto
Tuo nimi: Linnavuori, antaa itsestään mahtipontisen kuvan ja mieleen kohoaa varmaan väistämättä ne isot Keski-Euroopan linnat ja linnoitukset, täällä ei semmoista kuitenkaan ole ja paikka itsessäänkin on aika huomaamaton. Opasteita tieltä alueelle ei ole, polku tuolle entiselle linnoitukselle lähtee talojen välistä.
Metsikössä, portaiden juurella löytyy kyllä opastaulu sekä sen lähellä eräänlainen metallitaulu, joka kertoo sinun saapuneen muinaismuistoalueelle.
Ilman näitä merkkejä moni varmaankin kuvittelisi kävelevänsä ihan tavallisella kukkulalla.
Portaiden yläpäästä löytyy sammaloitunutta kalliota sekä metsikköä.
Itse linnoituksesta ei ole jäljellä oikeastaan juuri mitään, puoliksi kasvien peitossa olevia juoksuhautoja ja muutamaa tuliasemapesäkettä lukuunottamatta.
Suurin osa valleista on aikojen kuluessa hävinneet/hävitetty.
Osa kivistä on joko vierinyt tai vieritetty alas ja niitä löytyy myös joidenkin läheisten talojen pihalta..




Alue näyttää minusta samalta kuin 90-luvulla, jollon siellä tuli käytyä myös historian tunnilla.
Tosin muistaisin aikoinani istuneeni kalliolla ja tuijottaneeni tuota ”merimaisemaa”..
Nyt vettä ei enää juuri näy, kuin pieni pilkahdus puiden välistä..

Linnavuoren historiaa
Millainen on tuo itse linnoitus alunperin ollut, ei tunnu kenellekään olevan varmaa tietoa, samoin elinkaaresta on vain arvailuja. Tarinoita paikasta kuitenkin riittää.
Erään tarinan mukaan kolme viikinkiveljestä, Helsing, Sibbe ja Borg purjehtivat alueelle meren takaa ja päättivät kukin rakentaa oman linnan.
Kerrotaan että Helsing rakensi Vartiokylänlahden Linnavuoren, Sibbe rakensi linnansa Sipooseen (Sippesborg) ja kolmas veljeksistä Borg, rakennutti linnansa Porvooseen (Linnanmäki).
Eräälle paikalliselle asukkaalle on taas perimätietona kerrottu että mäen päällä olisi ollut ennen viikinkilinna ja vuorella sijaitsi tuon viikinkipäällikkö Helsingen hauta.
Sijaintinsa puolesta on myös arveltu että linnoitus olisi rakennettu suojaamaan hämäläisiä vastaan, joidenkin mukaan tämä muinaislinnoitus olisi rakennettu Uudenmaan ruotsalaisten asutuksen turvaksi..

Varmaa on kuitenkin se että tämmmöiset linnat on aina rakennettu strategisille paikoille.
Tämä linnavuori/muinaislinna sijaitsi silloisella meren rannalla, vesiteiden risteyksessä.
Linna oli mereltä katsoessa suojassa tuulilta sekä katseilta nykyisen Vuosaaren ja mantereen välissä.
Vuosaari oli silloin nimensä mukaisesti vielä saari, jonka pohjoispuolelta kulki ns. viikinkien idäntie, aina Upplandista Novgorodin valtakuntaan vievä reitti.
Pohjoiseen, Hämeeseen johti linnan läheltä vesitie, josta pääsi Vantaanjoen kautta Puujokea pitkin Vanajan vesistöön.
Miltein samalla kohdalla linnan kanssa, Suomenlahden eteläpuolella oli nykyinen Tallinna.

Vuonna 2002 alueella suoritettiin Helsingin kaupunginmuseon rahoittamia kaivauksia jonka toivottiin antavan tarkempia tietoja alueen historiasta.
Alueelta löytyi mm. rautanauloja, jalkajousen nuolenkärki ja veitsi.
Kaivauslöydöt todistivat että linna on rakennettu keskiajalla eli 1200- 1300 luvulla, aika laajalla skaalalla siis. Noiden löytöjen vähäisestä määrästä on päätelty että linna oli aktiivisessa käytössä vain vähän aikaa.
Linnavuori on käyttöaikanaan on ollut kuitenkin hyvin varusteltu.
Suojanaan sillä on ollut mm. vuoren eteläpuolella kolminkertaiset kiviperusteiset varustukset, lännessä ja pohjoisessa puolestaan kaksinkertaiset.
Koska jälkiä on vähäisesti arvellaan että itse linna on purettu melko nopeasti, joka taas olisi johtunut Ruotsin sisäpolitiikasta ja kuninkaallisesta käskystä purkaa kaikki Uudenmaan puulinnat.
Vaikka tämän linnan jäänteet eivät ole enää kovin hääppöiset, ovat ne joka tapauksessa Helsingin vanhinta nähtävissä olevaa rakentamista.

Linnavuoren sijainti sekä rakennelmat ovat herättäneet keskustelua myös siitä ovatko Helsingin strategisen sijainnin juuret täällä Linnavuorella ja onko pääkaupunkiseutumme historia pidempi kuin 468 vuotta?!
Se ainakin historiasta tiedetään että linnavuori on toiminut osana Helsingin linnoitusjärjestelmää.
Ensimmäisen maailman sodan aikana venäläiset rakensivat vuoren rinteille ampumahautoja sekä tuliasemia / suojahuoneita.




Vaikka paljoa ei itse linnoituksesta ole jäljellä on tuo paikkana minusta edelleen mielenkiintoinen ja paikassa on jotain mikä saa mielikuvitukseni edelleen laukkaamaan..
Alueelta löytyy myös luola, jonne en ole koskaan ovea pidemmälle askeltanut.
Nytkin, käydessäni vain vilasemassa suuaukosta nousivat karvat kädessä pystyyn ja muistin että tuo sama tunne on minulla ollut aiemminkin siellä käydessä..
Tiedä sitten mikä tuo luola on aiemmin ollut, ehkäpä jonkin sortin tyrmä?!
Näin ainakin muistan kuulleeni tarinoita.
Suomenlinnan luolia ja tunneleita on tullut tutkittua monestikin, mutta minulle tämä luola on ollut aina jotenkin karmiva.
Vähän sama kuin tuolla Puotilan Kartanon lähistöllä illalla kävely, tarina kertoo että silloin tällöin erään surmatun tytön henki ilmaantuu kummittelemaan.. jotenkin nuo lapsuudessa kuullut tarinat jäävät ainakin näemmä omaan mielen perukoille kummittelemaan vuosiksi – ilman käyntiä tuolla muinaislinnoituksella en olisi näitäkään muistanut!

 

Sijainti & reittiohjeet
Vartiokylän linnavuori sijaitsee Itä-Helsingissä osoiteessa Linnavuorentie 5.
Ylempää Linnavuorentietä pääsee myös alueelle, tällöin saavut tuolle luolan suulle.
Myös Varjakanvalkamasta pääsee polkua pitkin tuonne linnoitukselle.
Virallinen osoite, jossa nuo kyltitkin sijaitsevat löytyvät kuitenkin tuosta Linnavuorentie vitosesta.
Tuo punainen talo on itseasiassa aika hyvä maamerkki jos ei muuten perille löydä, polku tuonne ylös lähtee tuon talon jälkeen oikealta.
Vähän kadehdin noita talojen asukkaita, niillä on vähän erilainen takapiha siinä, eikä tuo meren läheisyyskään huono juttu ole..


Linnavuorelle pääsee joko bussilla 97v Itäkeskuksesta tai Mellunmäestä, myös bussit 95 ja 97 tulevat Itäväylää josta on reilu kilometri rantaan, joten jos haluaa heitää pienen happihyppelyn omakotitaloalueella on tuo mainio tilaisuus sille.
Me jätettiin auto venesatamaan, jossa voi tuon lenkin jälkeen käydä herkuttelemassa kermaisella lohikeitolla tai vaikkapa grillimakkaralla.
Omalla autolla pääsee myös ihan tuonne Linnavuorentielle, mutta siellä ei ole mitään varsinaisia parkkipaikkoja, jos kadun varressa on tilaa voi siihen auton toki omalla vastuulla jättää.
Mitään sisäänpääsymaksua ei ole alueelle myöskään ole.
Paikka itsessään ei ole iso, sen kiertämiseen ei saa lukuisia tunteja tuhlattua etkä siellä myöskään pääse eksymään. Maasto ei ole kovin vaikeakulkuista, mutta askeliaan täytyy katsella, sillä ainakin tuo sade oli liukastuttanut kallion pintaa ja kiviä löytyy vähän sieltä täältä.
Mitään superkuntoa ei tänne siis tarvita. Hyvät kengät ja mielikuvitus riittävät 😉

Jos mieli tekee vetää pidempi ulkoilulenkki niin sillon ehdotan tuon lahden kiertämistä.
Reitin alkuja on tähänkin monia, Rastilan metroasemalta pääsee joko suoraan tuon sillan yli Puotilan rannalle, toista kautta tuota Vuosaaren rannan puolta Linnavuorelle.
Sieltä voit jatkaa matkaasi joko bussilla tai reippailla lounaalle Meridianiin tai brunssille tuohon Kappelin lähellä olevaan Puotilan Kartanoon.
Jos taas olet enemmän janoinen kuin nälkäinen niin Puotilan ostoskeskuksessa sijaitsevaa Pikkulintua on useassakin paikkaa kehuttu ja se tarjoaa monipuolisen olut ja mallasviskivalikoiman (joka tiedettävästi on Suomen laajin) sekä järjestää myös erilaisia tasting-tilaisuuksia.

Lisää ulkoilua kaipaaville Itä-Helsingissä on myös tuo Mustavuori, ajettiin siitä menomatkalla ohitse ja parkkipaikka oli tupaten täynnä. Linnavuoressa ei taas ollut meidän lisäksemme ketään muita.
Mustavuoressa käynnistä on myös vierähtänyt jokunen tovi, ehkä me keretään käydä siellä vielä ennen kun ensilumi iskee tänne etelään, unohtamatta entistä kaatopaikkaaluetta, Vuosaarenhuippua (Täyttömäkeä)..

Linnavuoren historiasta löytyy kymmeniä eri versioita, oletko käynyt paikalla ja mikä on sinun tarinasi?!

 

Mitä maksoi kuukauden autoloma Euroopassa?!

 

Back home | Muutama sana ennen raha-asioihin hyppäämistä

Nyt on siis oltu reilu viikko kotona, Jani on palannut töihin ja munkin täytyy, jotta voisi ruveta suunnittelemaan seuraavaa minilomaa (half kidding).
Mua ei haittaa syksynen ilma, tää on paras vuoden aika, vaikka se tarkoittaakin sitä että kesäloma on takana päin ja seuraavaa kunnon reissua pitää odottaa taas melkeen vuosi..


En oo aiemmin lyönyt kuluja yhteen reissuistamme, mutta koska asia herätti mielenkiintoa sekä epäillyksiä joissakin ihmisissä (etenkin budjettimme suhteen) niin päätin niputtaa kesän 2018 roadtrippimme kulut.
Mä en pitänyt mitään kirjaa kuluista, kaikki matkakulut on maksettu yhdellä kortilla (Visa Electronilla)
paitsi 1 ½ majotusta meni Masterilla ja yksi käteisellä, mutta summat oli helppo jäljittää mm. Bookingin sivulta, lisäksi mulla on hyvä matkamuisti 😀
Mitä tulee omiin henk.koht ostoksiin niin niitä en rupea edes läpi kahlaamaan, kuka jaksaa edes kirjata jokaisen, varsinkin muutaman euron ostoksen?!..

 

Ennakoivaa budjetointia
Mä olen maailman huonoin matikassa, oon aina ollut ja se että olen ollut yli 7 vuotta töissä toimistossa jossa olin päävastuussa tilityksistä, palkkojen esilaskuista ja tarkistuksista sun muista taloushallinnon töistä on herättänyt runsaasti hilpeyttä mun tutuissa. Mä pärjään, kunhan mulla on toimiva laskin 😀
Matematiikka ei siis ole todellakaan mun juttu, mutta jostain syystä mä tykkään silti matkabudjetoida.
Kun ruvetaan suunnittelemaan jotain matkaa niin se olen minä joka lasken tarvittavat kulut yhteen (oli se sitten lennot tai auton-laiva combo parkkeineen ja bensoineen jne.).
Lasken myös itselleni jonkinmoisen päiväbudjetin käyttörahoille.
Ja ei, se ei ole tylsää, musta on kiva tietää mikä summa mun pitää saada kokoon ennen reissua.
Meillä ei siis ole reissuluottoja tai käytetä luottokorttia ellei ole ihan pakko. Lainalla ei haluta lomailla.
Tavoite on siis se että rahat on kasassa ennen reissua, käyttörahoja myöten.
Jaksaa sitten töissä painaa paremmin (etenkin noi kauppatyöt) kun on jotain tavoteltavaa, eiks ni?!

Tämän kesän roadtripille ei ollut mitään varsinaista pläniä vaan ainoastaan kaksi varattua majotusta ja kaikki muu sitten tyylillä mennään minne huvittaa/missä hyvät ilmat ja meille sopiva majotus.
Koska pisin varaus oli Montenegroon niin laskettiin kilsat sen mukaan, että ajetaan Croatian rannikon kautta sinne ja takasin, koska Bosnian puolellehan meijän ei missään nimessä pitänyt mennä..
(jos luit edellisen 
postauksen niin tiedät että juuri sinne me sitten lopulta päädyttiinkin)..
Tuon alkuperäis arvion mukaan bensat olisi 800 €, majoitukset 1670 €, laivat 200€ = noin 1300 € / hlö
Alkuun tietulleihin, parkkeihin, tippeihin ym. oli noin 100-120 €.
Tuo summa oli oikeastaan pelkkiä kolikoita, joka kauppareissun jälkeen heivaan tietyt kolikot säästöpossuun joten ne kertyy sivuun ”ihan itestään” ja niitä ei siis laskettu tuohon ennakoivaan budjettiin (tipit lasken muutenkin vähän käyttörahaan kuuluvaksi).

Muutaman ihmettelevän kommentin sain ennen matkaamme, että ei ole mahdollista mennä
50 € / yö budjetilla tai että rahaa tuommoiseen reissuun pitää olla useita tuhansia euroja per naama jos haluaa yöpyä muuallakin kun kaupungin ulkopuolella sijaitsevissa hostelleissa tai ettei ole mahdollista syödä ulkona jne.

Tässä postauksessa kerron paljon kuukauden roadtrip Itä-Euroopassa ja Balkanilla meillä kustansi.
Olen avannut tuttuun tapaani suutani hieman enemmän, kuin ehkä tarve vaatisi, mutta onpahan ainakin paneuduttu asiaan huolella! Olkaa hyvä!

 

Roadtrip reitti
Reittimme oli lopulta tuommoinen eli Tallinna – Panevezys – Katowice – Györ – Siofok – Kotor – Banja Luka – Pecs – Siofok – Rzeszow- Suwalki- Jurmala – Tallinna. Noin 5850 km.
Balatonilla käytiin ajelemassa muun muassa Tihanyssä, kartingissa, Kotorissa vedettiin lautta-täpin vuoksi ylimääränen lenkki, ei ajettu suorinta tietä Banja Lukaan jne. eli tommosia muita kilsoja varsinaisen reitin lisäksi kertyy aina (huom. ovat siis tuossa mukana).
Ainoa mikä puuttuu on ajo kotoota satamaan ja takaisin, noin 20 km / siivu.
Meillä oli jonkin verran bensaa tankissa joten laskelmat saavat ollakkin noin.

Laivamatkat
Vaikka ollaan sahattu tota Via Balticaa useita kymmeniä kertoja, niin silti ei tarvitse miettiä näitä matkoja miettiessä että kumpi valitaan: Baltica vai Ruotsi, joista jälkimmäinen ei kumpaankaan kiinnostanut.
Olisi toki myös kolmas vaihtoehto, joka on Finnlinesin laivalla Saksaan, mutta tuon hinnan ollessa järjetön 399€ meno niin putosi se laskuista ihan automaattisesti.
Hintaan kuulu toki hytti meille kahdelle plus auto mutta silti.
Noita laivamatkoja on ollut toki halvemmallakin, etenkin matkamessujen aikaan, mutta harvapa sillon tietää lomistaan tai edes mahdollisuudesta matkustaa.
Lisäksi tuo laivailu kestää liki 30 tuntia, siinä ajassa kerkeää ajaa jo hyvän pätkän Balticaa eteenpäin sekä ostelee useamman litran bensaa.
Jos joku heittäisi tarjouksen esim. 200€ toi laivasetti niin sillon voitas jo testimielessä harkita 😉
Siispä me valitiin laiva Tallinnaan.

Alunperin meillä oli varattuna Vikingin yölaiva, jossa oltas siis nukuttu yö ja lähdetty aamulla ajamaan kohti Pohjois-Puolaa.
Koska mä sain tehtyä tunnit perjantailta sisään ja Janilla oli myös tunteja plussalla päästiin me lähtemään jo päivällä, jollon menopeliksi muuttui Eckerö Line:n päivälaiva.

Menolipun hinta 101 €

19 € / matkustaja
29 € / auto
34 € / hytti

Ilman hyttiä oltaisiin säästetty siis 34 € mutta matkustusmukavuuden (etenkin hermojen) kannalta on tuo oma hytti tullut meille tavaksi ottaa jos mahdollista.
Laiva matka itessään kestää sen 2 h 15 min, mutta odotteluineen venyy vähintään kolmeksi tunniksi, mikäs sen mukavempaa kun köllöttää hytissä omassa mukavassa sängyssä, kun väistellä päiväkänniläisiä kovalla käytävällä..
Useimmiten tossa saa vedettyä myös hyvät päikkärit ennen ajoa, etenkin kun Jani oli ollut vielä tuon aamun töissä niin sai huilaa tulevaa koitosta varten.
Kannella käydään ehkä tsiigaamassa maisemaa ja joskus tulee otettua jokunen lähtöfiiliskuvakin..

Paluuta ei varattu ennen kun muutamaa päivää ennen.
Ilman pakkoa ja kellonaikaa kun on mukavampi matkustaa ja koskaanhan ei tiedä mitä matkan varrella sattuu.
Päätettiin palata lauantaina kotiin sunnuntain (eli maksimaalisen loman) sijasta, jollon myös laivan hinta tipahti kivasti alaspäin.
Syy lauantai paluulle oli se ettei Janin tarttenu tyyliin heti laivasta mennä töihin.
Paluu tehtiin myös Eckeröllä, sopivan aikataulun sekä vähän hinnankin puolesta.
Silja on meillä oikeastaan jäänyt kokonaan laskuista koska hinnat on ihan överit.
Oon koittanut siellä bongailla ”tarjouksia” mutta koskaan ollut vapaata, sama kävi kyllä nyt parilla viime kerralla myös Viikkarin kanssa..

Paluumatka 96 €

24 € / matkustaja
19 € / auto
29 € / hytti

Jälleen ois ollut säästövaraa tuon hytin verran, mutta ajaessa kohti Tallinnaan ruvettiin miettimään että jaksaako sitä hengaa tuolla käytävillä lauantai iltana kolmisen tuntia..
Lisäsin siis meille siis hytin tien päällä jossain päin Viroa.
En muista että Eckeröllä olis aiemmin ollut tuota systeemiä käytössä, että omaa varausta pääsee kätevästi muuttamaan jälkeenpäin, joten nettisivujen uudistuksen jälkeen oli tuo myös plussaa!!
Laivoihin olin laskenut noin 200 € meno-paluu ja meillä meni yhteensä siis 197 € (y)

 

Bensa kulut
tai siis Diesel meijän kohdalla. Musta on vaan jotenkin hölmö sanoa, diesel kulut..
Ja kun kysyn että tarvitaanko bensaa se ei tarkoita kirjaimellisesti sitä..
(ollaan myös vahingossa tankattu Virossa bensaa diesel autoon, mutta mun nimi-sekotuksella ei ollut mitään tekemistä sen kanssa..)

Oltiin siis budjetoitu about 800e noin kuudelle tuhannelle kilsalle, tarkkaa kilsamääräähän ei ollut tiedossa koska ei ollut meijän reittikään. Joten tuo 6000 oli arvio.
Mä löysin vuosia sitten Calkoon laskurit ja etenkin toi
bensalaskuri on mulla ollut ahkerassa käytössä.
Seuraan välillä myös bensan hintoja Euroopassa muutamalta sivustolta josta vetelin keskiarvon meille liioitellen eli 10 l / 100 km ja bensan hinta 1,35 € / l.
Bensan (siis dieselin) hinta jonka alimmillaan näin oli Bosniassa 1,08 € ja sielläkin oli myynnissä Eurodieseliä.
Ostettiin yleensä sitä vähän kalliimpaa vaihtoehtoa (jos oli) missä pitäs olla paremmat mömmöt seassa.
Kalleinta oli Croatia- Slovakiassa (ellei Suomea lasketa mukaan), jossa parempi litra oli 1,39 €.
Huom siis lähellä rajoja ja keskustaa, niissä ei tankattu kuin ehkä kerran ja ihan pakosta.
Koska ihan kaikkialla (etenkin Montenegron vuoristossa ja Bosniassa) ei tankkipisteitä ollut pitkiin aikoihin, niin toi meijän päättämä max 100 kilometrin range oli toimiva!
Pääosin yleensä rangen ollessa 200 ruvettiin kattelee sopivaa tankkipaikkaa.
Vähän zoomailtiin kyllä minkä näköselle asemalle ollaan menossa, tyhjät ja rähjäset asemat jäi välistä.
Kortilla oli usemmissa ok maksaa, mutta mulla aina varuilla käteistä mukana muutamaakin tapausta varten.

Vähän jännitti tuolla autolla meno, kulutuksen ja keston takia.
Sillähän ei oltu vielä tuommoista kunnon roadtrippiä vielä päästy tekemään.
Vaihdettiin tuohon X3:een viime vuoden lopulla, edellinen oli 120d manuaali.

Vaikka meillä on 3 litranen automaatti diesel niin olisko kulutus muutaman hassun kerran ponkassut yli 10 litran, mutta sekin oli kaupunkiajossa / ruuhkissa tai ihan vaan kiihdyttäessä tonne sataanviiteenkymppiin motareilla.
Välillä mentiin 6,5 ja välillä 8,5 litralla.
Noita en sen kummemmin muistiin painellut, mitä nyt auton mittareita tsekkaillut.
Trippi nollattiin lähtiessä, Tallinnan satamassa ja myös ekan kerran tankattiin Virossa.
Tankin pohjalla ei ollut paljoa, joten siitä ei hintoihin tuu kauheeta heittoa.
Jokunen heitto hintoihin tulee sillä vaikka pääasiassa tuo yksi kortti oli vain kulukortti (eli hotellit, bensat..) niin saatettiin välillä ostaa sillä kahvia, jäätelöä, hodareita, vettä, Red Bullia tankkauksen yhteydessä, koska se nyt oli helpompi maksaa yhdessä kun ruveta venkslaa jonossa eri kortilla paria pikku juttua.
Summa summarum: tankattiin kuukauden aikana 10 kertaa ja saldo= 635,06 € joista ehkä noita muita (yllä mainittuja) kuluja on tuo 35 €

Bensakulut siis 600 €
Keskikulutus 2 oli siis about 8,3 l / 100. Ei paha tuolla autolla..



Parkkiminen
Siihenkin oltiin varattu oma summansa, mutta sattuikin niin että vain kahdessa paikassa oli maksullinen parkki, muut olivat joko ilmaisia yksityis tai julkisia-parkkipaikkoja majoituksen vieressä. Suositaan noita majapaikkoja joissa on priva-parkkis, noi julkiset parkkimiset aiheuttavat yleensä turhaa stressiä (mihin saa auton, onko turvassa, onko vapaata) joten koitetaan välttää niitä.
Esimerkiksi Jurmalassa oli hotellin parkki, mutta siitä ei ollut takeita että auto mahtu siihen ja välillä me tai muut joutu parkkeeraamaan kadun varteen, kamerojen ulottumattomiin..

Kohteet joissa maksettiin parkista oli Unkari ja Puola.
Györissä oli sunnuntaina ilmainen parkki, joten maksettavaksi jäi maanantain aamun tunnit
klo 08- 12, joka pystyttiin maksamaan jo edellis iltana: 1 € / h = 4 euroa.
Rzezshowissa olisi myös ollut ilmanen julkinen parkki, mutta haluttiin hotellin parkkihalliin auto koska se oli aika täynnä kamaa paluumatkalla kun oltiin.
Tuo valvottu sisähallipaikka maksoi 5,55 € / vrk eli 11,10 €

Parkkikulut siis kuukaudelta oli huimat: 15,10 €

 

Tiemaksut (vinjetit & tietullit)
Baltiassa ei ole tiemaksuja alle 3,5 t painoisille kuluneuvoille joten niistä ei meille kuluja tullut.
Puolassa on muutama poikittainen tie jolla on snadi tietullimaksu, me ei ajettu nyt niitä pätkiä joten ensimmäinen maksu tuli vasta Slovakiassa. Siellä on vinjetti käytössä.
Nuo vinjetit (ennen tuulilasiin pantavat tarrat) on nykyään elektronisia, niitä valvotaan kameroilla ja sakko ilman tuota vinjettiä saattaa olla melkoinen.
Vinjettejä voi ostaa pituudeltaan viikosta vuoteen.
Me ostettiin suoraan kuukauden vinjetti, kun ei niistä pläneistä ollut tietoa ja joka tapauksessa pitää ajaa Slovakian läpi mennen tullen. Kuukauden vinjetti Slovakiassa maksaa 14 €

Unkarissa on myös vinjetti käytössä, sekin on elektroninen (muistuttavat että pitää pitää kuitti tallessa 12kk ajan).
Ainakin tähän mennessä joka Unkarin rajalla josta ollaan menty autolla on vinjetin maksuun käynyt vain käteinen, joko eurot tai forintit. Slovakiassa voi maksaa myös korteilla.

Unkariin otettiin myös kuukauden vinjetti arvoltaan 14,70 €

Montenegrossa ei ole vinjettiä tai tietullia Kotoriin ajettaessa.
Bosniassa ja Croatiassa on tietullit käytössä, Croatian systeemi on hidas,kallis ja turhauttava.
Tietullipisteillä ei ole mahdollisuutta ottaa vastaan nykyistä turistimäärää, joten kannattaa varautua jonottamaan.
Pahimmat kohdat ovat Zagrebin jälkeen ja Zagrebiin tullessa, siellä jonotettiin, madeltiin melkeen tunti ennen pisteelle (joita oli kaksi) pääsyä.
Päätettiin että jos ensi vuonna mennään niin naviin täpätään Croatian osalta ”vältä tietulleja”.
Tosin motarilla pääsee ajamaan sitä 130-150 nopeutta ja tiet on todella hyväkuntosia.


Rannikolla menee upeat maisemat tarjoava (hitaampi, mutkainen mutta huikea) tie, ja joka ainakaan viime vuonna ei maksanut mitään. Nyt oltas varmaan ajettu takasin sitä tietä, ellei ”suunnitelmat” ois muuttunu..
Nyt ajamamme noin 500 kilsan pätkä Zagreb – Neum (Bosnian suikale) välillä oli tietullitettua.
Päästiin kyllä alun tullipistetakkuilujen jälkeen etenemään hyvää vauhtia, välillä vetämään tyhjiäkin baanoija, mutta silti tuo maksu on minusta liian hintava: 35,46 €
(pelkkä meno).
Kotoriin mennessä oli ok tie vaikkei maksuja kerättykään, mutta muuttui kyllä vuoriston jälkeen ja lähestyessä Bosnian rajaa raffimmaksi..
Bosniassa-/ Serbitasavallassa päästiin onneksi taas paremmille teille karun alun jälkeen..



Sarajevon jälkeen tuli ensimmäinen maksullinen tie, joka oli loistavassa kunnossa.
Saatiin vetää melkeen yksin siellä Zenicaan asti. Maksu 3,20 € (tuohon lappuun myös tulostui rekisterinumero, ainoana koko reissussa, muissa oli vain pvm ja klon aika- platenumber on rajattu kuvasta pois eli turha kuikuilla 😉
Lähempänä Banjaa tuli yksi tietulli vastaan, sitä ei vielä navissa ollut mutta oli juuri muutamaa päivää ennen osittain avattu.
Ajettiin rankkasateessa tuolle uudelle tien pätkälle ja siellä ei ollut alussa mitään koppia josta saisi tuon lipukkeen, onneksi tuo ukko ”ulosajossa” tajusi mitä sanottiin eikä rokottanut suurinta mahdollista summaa (kuten kuulemma Croatiassa tekevät jos lipuke kadonnut) vaan pyysi meiltäkin normaali tiemaksun eli 1,30 € meiltä. Huh!

Seuraavat tiemaksut tuli sitten Bosnia- Croatia välillä kun ajettiin sen läpi Unkariin:
summat oli 2,77 € sekä 3,14 €, tarkkoja pätkiä en muista.
Nämäkin tietullit pysty maksamaan korteilla, setelit käy, metallirahaa (non metal mani) ei hyväksytä, tosin kolikoita saat kyllä vaihtorahana takaisin.

Yhteensä vinjetit sekä tietullit koko reissulta oli: 74,57 €

 

Auton kulut
Autolla, kuten meilläkin on omat vakuutukset, niiden hintoja en ole tähän budjettiin lisänyt sillä ne maksetaan joka tapauksessa. Molemmilla meillä on jatkuva matkavakuutus, eipä tartte sitten miettiä ex-tempore reissuunkaan lähtiessä että mites vakuutus..
Jotkut on sanoneet että auto pitäisi olla kuluissa mukana, mutta kuten todettu vakuutus ja auton kk-erä pitää maksaa joka tapauksessa joten ne ei tähän budjettiin kuulu.
Enhän mä laske niitä mukaan siihenkään kun lähdetään matkaan lentäen ja auto seisoo ”tyhjän panttina” kotona.

Mutta on silti autolle budjetoitu aina jotain.
Autolla matkustaessa kun voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, joten matkalle lähtiessä on hyvä olla extraa mukana tuon ”pahan päivän” varalle.
Jani (realistisempana) oli varannut autolle suuremman summan, kun mulla oli sivussa vaan muutama sata euroa.
Oltiin myös mietitty et jos tulis joku isompi remppa eteen (kuten turbon hajoaminen tai moottorin kosahdus) niin sitten oltas hoidettu se muulla kuin käteisellä.
Joku vara pläni aina pitää olla.
Tällä reissulla oli vielä extra jännitystä auton jaksamisesta.
Kuten totesin aiemmassa postauksessa niin hyvin kesti tuo auto tuon melkeen 6000 kilometrin höykytyksen ja mitään ei käynyt, muutamaa läheltä piti tilannetta lukuunottamatta.


Öljyt ja filtteri vaihdatettiin BMW’n liikkeessä Banja Lukassa, mutta tämä ei ollut mikään yllätys / pakko, vaan oltiin jo päätetty että vaihdatetaan ne jossain tuolla tien päällä.
Unkarissa kyseltiin ja hieman oli liikaa kielimuuria joten jätettiin sitten tuo siellä tekemättä.
Banjan liikkeeseen laitettiin meiliä, mutta kukaan ei vastannut.
Tuon liikkeen ainoa englantia ymmärtävä oli vapaalla, mutta hotellin respa soitti meijän puolesta ja sopi kaiken puhelimessa, hintaa myöten. Päädyttiin Banjan huoltoon koska vietettiin siellä vielä muutama extra-päivä.
Ajettiin auto sovittuna aikana auto hoitoon, vähän jännitti että onko meillä autoa kun kielitaitoista ei löytynyt paikan päältä ja kun pihassa oli muutama paalattu auto…
Osasivat opastaa tien suuntaa ”caffe” viittoen sekä pitäen pystyssä yhtä sormea = 1 tunti.
Käytiin me kahvillakin, mutta oltiin tsekattu hoodeja etukäteen ja lähellä oli myös valtava kauppakeskus, jonne mun iloksi mentiin tappamaan tuota aikaa, kahveilun lisäksi..
Reilu tunnin päästä käpättiin takaisin huoltamoon ja sieltä löytyi auto kasassa, nesteetkin vielä täytettynä, summa oli 1km alle mitä puhelimessa oltiin sovittu eli 299 km (noin 150e).
Kielimuurista huolimatta kaikki tyytyväisiä.

Muita kuluja tuolla tienpäällä ei sitten tullut.
Onneksi, sillä niistä ollaan osamme saatu edellisellä autolla.
Tosin rahoitusyhtiöltä piti hakea lupa auton maastavientiin, koska tämä auto on rahoituksella.
Lupa hoituu niin että kirjaudut rahoutusyhtiönpalveluun, täytät vaadittavat tiedot ja printaat ulos valtakirjan. Tämän lystin hinta siis 42 € ja voimassaoloaika 6kk…
Hakemus täytettiin mutta jostain syystä Montenegro ei ollutkaan enää sallituissa maissa printtiversiossa mukana.
Jouduttiin soittelemaan perään ja scannaamaan vakuutusyhtiön dokumentti siitä että auton vakuutus on voimassa myös Montenegrossa, jolloin suostuivat laittamaan uuden lupalapun ilman lisäkuluja.
Jos Jani ei ois tuota huomannut, olisi voinut tulla Montenegro rajalla ongelmia, sen verran tarkkaan ne syynäsi auton paperit siellä. Missään muualla niitä ei muutenkaan tsekattu kuin Bosnia-Croatia-Montenegrossa.

Greencard tarvitaan tarvittiin tuolle matkalle myös ja tällä kertaa hommattiin se hyvissä ajoin toisin kun viime vuoden keväällä, noista automokista voit lukea täältä ).
Greencardin saa ilmaiseksi auton omasta vakuutusyhtiöstä ja se on voimassa vuoden hakupäivästä.
Nyt tilattiin greencard postilla, mutta sen saa tarvittaessa myös noutaa suoraan toimistolta, ainakin Fennialla.

Käytettiin auto myös tsekissä korjaamollamme ennen katsastusta ja vaihdettiin siihen sen jälkeen jarrupalat. Auto oli siis katsastettu ja pikatsekattu ennen reissua ja saatiin pienen mielenrauhan lisäksi myös tarvittava rekisteröintitodistus mukaan sieltä, ilman kuluja tämäkin.
Paikkapullo, sammutin ja huomioliivit meillä oli jo entuudestaan.

 

Kartat / navigointi
Meillä on aiemmin ollut ostettuna TomTom:n navi sekä ollaan käytetty Google Mapsia, varsinkin jos toi navi ohjelma on ruvennut sikailemaan.
Muutenkin tuo maksullinen ohjelma on mennyt pikkasen huononpaan suuntaan esim. hakujen kohdalla ja on kerran jos toisenkin käynyt niin ettei navista ole löytynyt koko osoitetta.. mokomakin!

Autossa on oma navi, siihen on parilla kympillä hommattu vuoden 2018 kartta päivitys (aiempi oli ties miltä vuodelta, 200x – jotain).
Kaikkia kohteita ei pilkun tarkasti kattanut mutta oltiin koko ajan ihan kartalla, sekä näytti kaikki korkeuserot, koordinaatit yms.
Tuo oli siis lisänä puhelimen navin, printattu paperikarttakin löytyy autosta.


Jokunen viikko ennen matkaa tuli eteen Sygic travel ja Sygicin naviohjelma.
Jani osti tuon Sygicin navi softan meidän ”navipuhelimeen” ja minä latasin tuon travel version omaani, kun sattui olemaan jossain tarjouksessa muistaakseni 7,99 €.
Tuota ohjelmaa en ihan hevisti reissussamme käyttänyt, mutta tsekkailin sillon tällön vinkkejä siellä ja kyllä niitä löytyi. Kaikkia paikkoja siellä ei vielä ole, joten google itsessään siinä sivussa oli hyvä apuri.
Sygic Travelistä voi muun muassa etsiä infoa paikoista, löytää hotelleja, ravintoloita, museoita, shoppailu- ja ulkoilupaikkoja jne.

 


Majoitus toimii siis yhteistyössä Booking.comin kanssa, löydettyäsi kartalta kivan majapaikan ohjaa sivu sinut Bookingiin joka sitten loppupeleissä näyttää onko huoneita saatavilla?!
Lisäksi siellä löytyy liuta matkaoppaita etenkin suur ja suosittuihin kaupunkeihin kuten
Berliini, Lontoo, Hong Kong, Ranskan Riviera, Vegas, Kyoto, Rio, Rooma..
Yhtäkään meidän tämän reissun kaupunkia tai edes kohdemaata ei löytynyt tuolta listalta tuolloin.

Sygic toimii kuulemma yhteistyössä Googlen ja TomTomin kanssa, tosin pikku bugeja siellä oli ja ihan täysin mun luottoa tuo ei ole vielä ansainnut. Laitetaan kyllä palautetta sinne, no worry.
Meillä sattui muutama kiemura tuolla Sygicin navilla, välillä pyysi kurvaamaan pois vilkkaalta päätieltä ja ajatti muutaman sadan metrin matkan sivutiellä ja toi takaisin sitten päätien laitaan jossa pyysi kääntymään vasemmalla. Siinä sitten venattiin jokunen minuutti kiroillen..
Unkarissa yritti ajattaa meidät hotellille päättyvän tien kautta ja ajatti meidän korttelin ympäri kun oltaisiin päästy suoraan radan yli kääntymällä suoraan vasemmalle.
Pikku juttuja mutta sillon mua ärsytti noi paljonkin!
Kamerat (sekä usemmiten tietä vartioivat miehetkin) muistutti ohjelma hyvin ja ennakoivasti!
Hyvänä plussana oli myös parkkipaikkaapuri, lähestyessä määränpäätä vinkkasi navi meille ”parkkipaikkoja löydetty”, joka on etenkin Kotorin kaltaisessa ruuhkaisessa turistihelvetissä ihan helmi!

Sygic Travel (museo, hotelli, hakuineen): 7,99 €
Sygic Premium Europe Navi + Traffic 13,99 €
Lisenssi on kuulemma ikuinen, mutta halutessaan voi ostaa siihen lisäpalikoita kuten ruuhkainfoa sun muuta. Perus navi on 10,99 €
Me ostetiin tuo traffic samaan nippuun jollon hinta oli 13,99€
Tuohon saa myös koko maailman hintaan 19,99 €, Dascamin + 3,99 € jne.

Edit: Tänään tsekkasin tuota appiä kirjoittaessani tätä ja sinne oli tullut lisää pikku päivityksiä sekä mm. kaupunkiopas Budapestiin (joku meijän maa siis on saanut kunnian päästä mukaan- jee!). Jani muisteli että tuo mun Travel appi olisi ollut 9.99€, en oo varma enkä lähde tarkistamaan koska en muista miltä kortilta sen maksoin, mut kummassakin tapauksessa alle kympin kertaosto siis 🙂
Näitä naveja tarttetaan muuallakin eli tämäkään tuon auton lupalapun lisäksi ei ole suoranainen kulu tätä matkaa kohden, navia tarttee muuallakin ja lupalappua tarttetaan vaikka meijän seuraavaan Latvian reissuun..


Majoitus


Näissä olisi mahdollisuus pihistellä, esim hostellit / kauempana olevat majapaikat, jaettu kypyhuone etc. Mutta meillä ei oo semmoseen hinkua, mukavuudesta en tingi..
Majapaikan (oli se hotelli tai asunto) pitää olla ok-matkan päässä keskustasta / vanhasta kaupungista, parkkipaikka pitää olla tiedossa ja oma kylppäri on ihan must.
Jääkaappi ja ilmastointi on sitten listalla seuraavana. Hintatoive siis se n. 50 € / yö..
Tommonen pelkkä yön majotus kuten Katowicessä valittiin ihan vaan hinnan ja kätevyyden mukaan (A1 motarin varrelta), sillon ei sijainnilla oo niin väliä ja hinnatkin edullistuu.

Balan sekä Kotorin hinnat oli korkeemmat, koska ne oli tiedossa jo aiemmin, oli ne myös alkubudjetissa mukana.
Balatonilla meijän studioon kuului myös minikeittiö, ilmastointi, ilmanen parkki sekä parveke!
5 yötä 431,66 € (sis. kaupunkiveron)


Kotorissa maksettiin parvekkeellisesta asunnosta extraa (kyllä kannatti, vaikkei priva parveke loppupeleissä ollutkaan, mutta maisema oli huikea) 4 yötä oli 248 € (veroineen)


Muualla mentiin kolmesta – kuuteen kymppiin per yö.
Eli välillä maksettiin pienempää summaa ja välillä sitten pysty maksamaan enemmän, kuten tuolla Serbitasavallassa. Keskihinta siellä oli 60 € mutta laskettiin että säästöä tulee kun ilmanen privaparkki sekä super edullinen maa, hieman siis sama juttu kun Puolassa.

Hotellikulut oli kaikkinensa 1684,25 € / 29 yötä.
Eli 14,25 € tuli miinusta noista.
Ei paha, ottaen huomioon että matkustettiin pääasiassa elokuussa, jollon koko Eurooppa tuntuu matkustavan ja majoituttiin loppujen lopuksi juuri sellaisissa paikoissa kun haluttiinkin mistään muusta kun priva parkkiksesta välillä tinkimättä!!


Käyttöraha (ruoat, juomat, to do:t) & maksaminen
Oon lukenut jokusen matkabudjetin ja missään niistä ei ole laskettu käyttörahoja mukaan, koska kuulemma kotonakin syödään ja reissussa on edullisempaa yleensä syödä jne.
Mutta mä lasken ne mukaan, ihan vaan senkin takia että musta on kivempi olla reissussa kun tietää paljon voi käyttää rahaa päivää kohden ja toisekseen mä lasken kotonakin x-summan viikkoa kohden jonka voin käyttää.
Lisäksi oon kotona (huomaamattani jo) tarkka rahan kanssa mitä ostan jne. mutta lomalla en halua moisia miettiä eli näiden takia on kulujen lisäksi myös päiväbudjetti.

Mulla oli siis omat käyttörahat ja samoin Janilla tietty omat rahansa tilillään.
Sitä miten paljon Jani kulutti tai mikä sen budjetti käyttöön on, en tiedä.
Sen ostokset oli tyyliin pakolliset sukat & bokserit (parilla eurolla Puolasta) sekä viskit, Zubrit ja Jelenit, mitkä ei nekään mitään järkkyhintasia ollut.

Rahaa kuluu myös jonkin verran vaihtamiseen / automaattinostoihin.
Niitä en oo kylläkään mihinkään laskenut, koska ne kuuluu tohon käyttörahaan itessään.
Toki ois mielenkiintosta joskus paneutua noihinkin, mut niin raha hifistelijä mä en sentää oo 😀
Sen verran kyllä tsekkaan että katon mistä automaatista nostan rahaa, esim Balan baarikadun pikkuset, postilaatikon kokoset automaatit on huomattavasti kalliimpia kun pankkien yhteydessä olevat, joten pyrin nostamaan isomman summan kerralla keskustasta.
Missään vaihtopisteissä ei käyty vaihtamassa, joko nostettiin siis automaateista tai sitten maksettiin kortilla. Kun maksaa euro-alueen ulkopuolella kortilla kysyttiin meillä aina halutaanko maksaa euroilla vai paikallisella valuutalla. Nuo maksut meni vähän fiiliksellä.. tänään zloteilla, nyt euroilla, eikun sittenkin huffeilla..


Janin yhdistelmäkortti, pankki- ja luottokortti tuottaa yleensä, jossei ongelmia niin ihmetyksiä & hitailuja, kaikkialla Suomen ulkopuolella.
Muutama vuosi sitten Bratislavan ruokakaupan kassalla myyjä turhautui kun ei osannut käyttää debit/credit comboa ja paiskasi JP´n kortin tiskiin ja marssi ulos kaupasta..
Toinen myyjä joka oli edellisenä päivänä ollut töissä hoiti sitten homman loppuun, päästiin kaupasta ulos niin siellä tää ukko (myyjä) oli röökillä ulkona & loi ihme mulkauksen ja puhinaa meihin päin 😀
Slovakian asiakaspalvelusta ei nyt oo muutenkaan kovin loistavia kokemuksia, mutta tää on jäänyt hullunkurisuudessaan mieleen ja killuu todellakin Top 3:ssa!!

Unkarissa sekä Puolassa on siis omat valuutat käytössä (jee!!)
Montenegron valuutta on euro, vaikka ei EU-maa onneksi olekkaan. Kortilla pystyi maksamaan melkeen jäätelökioskia & meijän pikku ruokakauppaa lukuunottamatta kaikkialla.
Eurot kävivät maksamisessa myös Bosniassa / Serbitasavallassa vaikkei oma valuutta olekkaan.
Myös kortilla maksaminen sujui ituolla isisti, jopa tuolla Janin yhdistelmäkortti-hirviöllä.

Mulla oli siis tietty summa per päivä käyttörahaa, josta siis maksan siis ruoan/juoman, pääsymaksujen lisäksi shoppailuni, mahdolliset tuliaiset ym.
Jos / kun tuosta jäi yli niin siirsin sitten sen seuraavaan päivään, jollon käytössä, etenkin ajopäivien jälkeen oli isompi summa käytettäväksi esim. tekemiseen/ shoppailuun /syömiseen..
Kallein illallinen (osittain myös paras, koomisin ja paskin kokemus) oli Jurmalassa ja se maksoi pakollisine tippeinen noin 54 €, siis yhteensä meiltä kahdelta.
Tästä kokemuksesta voin postailla myöhemmin lisää.

Meijän tyyli on se että maksellaan vuoropäivin, välillä mä maksoin (etenkin käteispaikoissa) parikin iltaa peräkkäin, välillä Jani.
Välillä syötiin pizzaa, välillä pihviä, välillä pastaa tai jaettua plätteriä- mitä nyt millonkin teki mieli. Ja ei, me ei tasata tilejä että tänään syödään 10 € pizzat, huomenna sit kanssa..
vaan ihan oman nälän ja fiiliksen mukaan. Ei se niin just oo.


Reissaaminen sekä ulkona syöminen (plus shoppailu) Itä-Euroopan ja Balkanin kohteissa on vielä aika edullista, vaikka varsinkin Latvian ja Liettuan hinnat on nousseet euron myötä.
Mutta etenkin tuo Bosnia tasoitti budjettia mukavasti, Puola hyvänä kakkosena, Jurmala taas oli hinnakkaimmasta yhdessä päästä Montenegron kanssa.
Missään ei joutunut himmailemaan, mitään en jättänyt ostamatta sen vuoksi että olisi liian hintavaa.
Pikemminkin mulla iskee etenkin pidemmillä (vähintään viikon kestävillä) reissuilla ostoblokki, vaikka haluisin ja pystyisin ostamaan jotain niin jätän yleensä ostamatta, ellei ole super tarvittava. Mistähän sekin kertoo?!

Käytiin myös esim. museoissa. Pääsymaksu oli eurosta kymppiin.
Edullisin oli Serbi-museo 2km eli 1 € / hlö, kallein oli Riian automuseo jonka lipun hinta on remontin jälkeen noussut tuohon kymmeneen euroon, mutta oli kyllä joka euron arvoinen..


Jurmalassakin käytiin museossa piipahtamassa, mutta koska oli perjantai niin se olikin ilmainen.
Bosniassa otettiin kauppakeskuksen hierontatuolissa hieronnat parilla eurolla muutamana päivänä.
Kotorissa käytiin noin 3,5 h kestävällä veneretkellä tsekkailemassa nähtävyyksiä á 30 € / hlö.
Saatettiin piipahtaa päivällä drinkeillä jossain, haukattiin lounasta ulkona, jääkahviin, jäätelöön sekä leipomotuotteisiinkaan ei saanut muutamaa euroa enempää kulutettua.
Illalla saatettiin viettää aikaa rantabaarissa tai baarikadulla ja nauttia vaikkapa Mojitoksista rannalla auringonlaskua ihastellen..


Ai niin ja Karting jossa nyt käytiin vaan kerran oli hieman alla 10 € / naama!
Varmaan unohdan jotain näistä viihdykkeistä, mutta koska ne sisältyy mun käyttörahaan anyway niin ei kait niitä se enempää tartte kaivella.

Ruokailupaikoilla, kauppaostoksilla sun muilla saa helposti nipistettyä tuota käyttöbudjettia pienemmäksi, mekin juotiin kahvia kaupungilla (vaikka huoneessa oli vedenkeitin ja oli oma pressopannu mukana), ostettiin kakunpaloja, jätskejä, juomia, ym. ”ylimääräsiä”
= nautittiin joka hetkestä omalla tyylillämme..




Shoppailu
Tätä sivusinkin jo aiemmin ja tämähän kuuluu oikeastaan tuohon käyttöraha puoleen, mutta avataan nyt tätäkin itessään hieman enemmän.

Koska meijän reissut on pääasiassa Itä-Eurooppaa ja Balkania niin shoppailukin on huomattavasti edullisempaa. Mä ostan muutamaa todella harvaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki vaatteeni, kengät, takit, meikit, hiusvärit sun muut aina meijän reissuilta.
Nyt löytyi mustat suorat housut, muutama villa/neuletakki, jokunen t-paita / muu paita, pari hupparia, 12 mustat sukat, kahdet kengät (talvi sekä lenkkikengät).
Parikyt tuubia ripsiväriä, jokunen luomiväri, vissiin 10 hiusväriä (puolet ruskeeta, puolet raita-ainetta), 2 uutta hiusharjaa jne. Parikyt pulloa Argania (takkutukka kiittää), maustetahnoja, viiniä, viskiä, reppu kamoille jne…

Kaikkea en edes muista ja hintoja en tähän nyt rupea sen enempää erittelemään, mutta esim Syossin hiusväri maksaa Suomessa joku 12€ paketti maksoi tuolla kolmisen euroa, mun lempi ripsivärit oli 1,5-3€, Suomen vastaavaa hintaa en osaa sanoa koska en edes muista millon olisin shoppailut kosmetiikkaa täällä päin..
Kosmetiikan lisäksi matkaan mahtui myös mausteita. Unkarin paprikat ja nöslöpit on ihan parhaita!


Ai niin ja ostin myös jakun ja pinkin kesämekon poistomyynnistä parilla eurolla..
Siis minä joka ei ole hametta pitänyt sitten vissiin kun olin 18, jakku ei myöskään kuulu mun stailiin joten en tiedä mitä ajattelin?! Ehkä tää oli niitä kuuluisia ”ensi kesänä” juttuja, goosh….
Yritin kyllä etsiä ystävän häihin jotain päällepantavaa, mutta sillon kun oikeasti koittaa löytää jotain niin ei varmasti löydy (tai olis löytynyt takki 150€, mutta ihan sillä voi häihin mennä..?!)

Viskin ja viinin hintoihin en sen kummemmin myöskään viitti syventyä, mutta todettakoon että kun Suomen hinnoissa on niin paljon ilmaa niin jää nuo ostokset kotimaassa tekemättä.
Mukaan tarttui siis muun muassa jokunen punaviini sekä Singe Maltia (ja vieläpä hyvää semmosta) kun löytää alle 18 € pullo, niin aivan varmasti tarttuu matkaan muutama niitäkin.
Meillä on oikeastaan löytynyt jo vakio-stopit noilla reissuilla missä käydään mitäkin ostamatta.
Harmi vaan ettei ole kun kerran vuodessa tämmönen reissu mahis tehdä, mutta onneksi autoon mahtuu hyvin tavaraa (tosin tiukkaa se rupeaa tälläkin Äxällä olemaan 😉 )

Mitään kovin kallista ja tuhlaavaa shoppailua ei meijän reissu siis myöskään sisältänyt ja majapaikatkin oli järkivalintoja. Dubrovnikiä meille suositeltiin monestakin suuntaa, mutta hinnan ollessa 666 € yö niin jätettiin suosiolla väliin, niin kovaa hinkua mulla ei mihinkään ole että maksaisin tuommosia summia, varsinkaan yhden yön majoituksesta..

 

Summa summarum
Semmonen reissu meillä on siis takana ja kaikkea edellä mainittua tehtiin & ostosteltiin mistään siis oikeastaan tinkimättä. Tässä vielä nipussa nuo todelliset kustannukset.

Bensa 635,06 € miinus Red Bullit, vedet ja hodarit –> 600 €
Laivat (hytteineen) 197 €
Majoitus 1684,25
Tietullit ja vinjetit 74,57 €
Parkkiminen 15,10 €
Yhteensä 2570,92 € eli 1285,46 € / hlö.

Jos jaat tuon summan (2570,92€) vielä neljällä viikolla on se hieman päälle 300€ per viikko.
Tietty käyttörahat siihen päälle, mutta silti.
Ihmiset on valmiita pistämään tuon 1300 € ihan vaan viikon lomaan Suomessa, päälle tietty noi safkat ja tekemiset.. huh! Siihen mä en lähde.
Tuohon samaan hintaan kun saa niin paljon enemmän muualla..
Mutta nää on taas niitä valintoja.

Siinä se nyt sitten oli, kuukauden roadtrip budjetti. Miltä kuulostaa?!
Toivottavasti tästä yhteenvedosta oli apua jollekkin!
Ja miellelläni vastailen kysymyksiin jos niitä heräsi reissustamme!

Mahtavaa syksyn jatkoa ?

PSST Kuvia ruodin läpi parhaillaan ja olenkin jo osan postaillut  Instagramiin – tervetuloa tsekkaamaan 😉

 

Reissukartta (bongatut maat)

Baltia ja Balkan on mun lempialueita.
Sanonta  mitä iistimpää sen siistimpää  pitää mun kohdalla hyvin paikkansa,
yhtä tasan paikkansa pitää en laske maita vaan päiviä mun lomaan – sanonta!
Reissuhullu (aina valmiina reissuun), roadstrippari, Baltisti, Balkanista- kuvailee mua myös hyvin!

Varsinaista maabongausta en harrasta, mutta uudet paikat kiinnostavat aina.
Silti huomaan palaavani tiettyihin kohteisiin ja joihinkin usemminkin kuin pari kertaa..
Hieman ristiriitaa aiheuttaa siis kun olis kiva työntää kuonoa uusiin paikkoihin, mutta halu palata tuttuihin, ihananiin kohteisiin polttelee myös erittäin vahvana..
Yleensä tuo jälkimmäinen vie mua enemmän, joten uusia paikkoja/maita ei ihan niin vaan kerry vaikka kilometrejä kertyisi vuodessa useita tuhansia..


Mä oon vähän semmonen et haluun kaikki ja samantien.
Haluisin käydä vähän siellä ja täällä, mutta en haluaisi luopua mun vanhoista rakkaista kohteistakaan..
Vähän kun toi kesämökkeily.
Haluaisin viettää siellä Suomenniemellä kesällä enemmän aikaa ja niiden ihmisten kanssa, mutta en haluaisi ”tuhlata” lomiani siihen reissun sijasta.. Osa teistä varmasti tietää mitä tarkoistan / pystyy samaistumaan..
Voi kun olis enemmän aikaa ja tupla-triplasti enemmän rahaa…

Sanoin myös mun kesäloma 2018 postauksessa että en laske maita vaan lasken päiviä lomaan!
Mikä pitää täysin paikkansa, johan tässä on töitä painettu, nyt ois jo loman aika!!
Kuten todettu mä rakastan matkustamista ja onhan niitä uusia paikkoja joihin haluaisin mennä, mutta mulla ei ole suorituspakkoa, matkailun to do –listaa. En oo laskenut maita enkä kokenut tarvetta maatäppäilylle.
Mulla on niin monta ihanaa ns. vanhaa paikkaa joihin haluan päästä takaisin, tutkimaan lisää tai ihan vaan fiilistelemään <3 etten oikeen halua luopua niistä- ainakaan vielä tänä kesänä 🙂
Tämmösiä kohteita on just muutama Unkarissa, Sloveniassa ja kiitos viime vuoden (ja Janin) myös Kroatiassa, Serbiaa ja Latviaa unohtamatta..

Unkari ja Latvia on noita mun home-away-from-home kohteita, paikkoja joille mä olen todella sydämeni menettänyt, paikkoja joissa haluaisin asua.
Samoin semmonen kohde löytyy myös Sloveniasta, eikä kaupunki ole Ljubljana..
Mitä tulee Serbiaan, on se mun home-away-from-home Balkanin kohde, 2014 käytiin siellä ekan kerran ja se oli menoa se.. palattu on sinne muutaman kerran talvella ja suunnaton kaipuu päästä takaisin kaihertaa tälläkin hetkellä.. Bongaan Serbia kuvia, haikailen ”meijän” asuntoa siellä, niitä ihania mestoja ja ruokia…
Sitä on vaikea selittää, joissakin paikoissa on vain sitä jotakin..
Lähtisin Serbiaan takaisin vaikka heti..

Meillähän on kesäloma vielä edessä ja kohteena on jälleen Itä-Eurooppaa ja Balkanin seutua, mutta Serbiaan ei valitettavasti mennä koska liikutaan omalla autolla ja nuo vakuutusjutut  siellä suunnalla on hinnakkaita..
Vaikka kaivattu kohde jääkin tällä reissulla väliin niin silti diggaan roadtrippailla enemmän kun lentää (plus tavallaan kammoan lentämistä vaikka se liitely fiilis ja maisemat on yleensä upeat).
Autolla pääsee näkemään niin paljon enemmän!
Autolla kun reissataan niin uusia kohteita tulee vastaan useita, uusia maita ei ehkä niinkään,
ehkä tsägällä yks / kaks vuodessa jos oikeen kaahaillaan (just kidding!)!!

En siis välttele uusia kohteita, mutta en rohmuakkaan niitä.
Tavallaan pidän ihmisiä jotka täppää maita bongailun vuoksi vähän pöhköinä, semmosta suorituspakkoa (ainakin joillain), toisaalta täytyy ihailla kun jengi sitkeesti käy maa maalta maailmaa läpi 🙂
Joillekkin se on elämäntapa toisille harrastus, eikä kumpikaan sinäänsä mikään huono juttu ole!
Mistäs sitä tietää mitä ite tekis jos kaikki olis mahdollista, rajattomasti aikaa ja rahaa?!
Varmaan reissaisin, niitä vanhoja – ihania kohteita ja kävisin autolla ympäri maailman tai moottoripyörällä läpi Venäjän, sukeltelisin niiden suloisten possujen kanssa Karibian kirkkaissa vesissä ja kävisin moikkaa jääkarhuja Huippuvuorilla, pingviinejä Etelämantereella jne.
Mutta entä jos olis aina lomalla- osaisko sitä arvostaa sitä ”lomaa” samanlailla kun nyt, kun tekee niin julmetusti (kahta-kolmea eri) töitä sen eteen?!


Jani ja minä ollaan (onneksi) niin samankaltaisia matkaajia, niin reissukohteilta kuin matkustustyyliltään.
Harvemmin tulee erimielisyyksiä kohteesta, viime vuonna tosin en ollut halukas palaamaan takasin Kroatiaan (Zagrebin jälkeen), mutta onneksi JP (Jani)  sais mut houkuteltua sinne takasin.
Kroatian rannikko on meinaan upea, ne pikku mestat ja auringonlaskut!! Tänne me palataan..

Espanjaan mulla ei ollut myöskään mitään hinkua, en tosin ennen ollut käynytkään.
Koska rahat oli alkuvuodesta vähän tiukilla ja siellä oli ilmanen majotus tarjolla, niin me päädyttiin sitten talvella Espanjaan, samalla reissulla käytiin myös päiväreissu Gibraltarilla.
”Paikallisoppaista” ja autosta oli myös hirveästi hyötyä siellä, joka päivä käytiin jossain, joinakin päivinä parissa-kolmessa paikkaa. Iso kiitos vielä kerran Famil Immonen!
Olihan se Aurinkorannikko ihan hieno, kyllä mä sinnekkin voisin palata, tosin ei mulla mitään hinkua sinne tullut, kuten ei myöskään Roomaan.
Jotenkin noi on vähän liian turistisia paikkoja mulle, vaikkakin ihan hienoja ne oli..
Mutta koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, harvoin pitää nimittäin paikkaansa.
Tuon ensimmäisen Via Baltica reissun (2011) jälkeen JP vannoi ettei enää koskaan mene vapaaehtoisesti Puolaan!!
2012 pyörittiin vaan Baltiassa, ajeltiin Liettuaa ja Latviaa ees taas (mm. Klaipeda, Liepaja, Jurmala, Vilna).
2013, 2015, 2016, 2017 ajeltiin mennen tullen Puolan läpi.. ja sama edessä nyt muutaman viikon päästä..?

Moni on sitä kysynyt että monessa maassa oon käynyt?!
Mä oon ihan hölmönä, et öö en tiedä..
Sama juttu mun iän kanssa, mä oon aina ihan pihalla et oonko mä 35 oonko mä 36 vai jo yli 40…
Luulis olevan helppoo kun on syntynyt 80 -luvulla, mut ei..
Mä en oo koskaan tullut hyvin numeroiden kanssa toimeen…
Oikeasti mä oon ihan tollo matikassa, mutta kuitenkin vietin 7 vuotta erään yrityksen taloushallinnossa mm. tarkistaen ja maksaen laskuja + esilaskien, tsekaten sekä maksaen tyyppien palkkoja jne.
Tää jobi on kieltämättä herättänyt lievää huvittuneisuutta mut hyvin tuntevissa ihmisissä, mutta hei laskin on keksitty- sen käyttö (toisin kun esim. kertolaskujen) on mulla hyvin sujuvaa!

Selaillessani (lievällä myötähäpeällä) noita mun vanhoja postauksia huomasin että olin kuin olinkin joskus listannut käydyt maat, mutta en laskenut niitä- se oli enemmän semmonen muistiinpano:
Quick list postaus– tyyliin kysy vinkkejä jos ootte menossa xx- maihin.
Veikkauksena heitin 20-30 välissä, eikä mun huonosta matikkapäästä huolimatta ollut huono veikkaus 😉
Nyt tuo ns. Quick List on siis päivitetty ja tadaa tässä se on (jos muistan kaiken)!

Welcome 666places

Number of countries that you have been to: 25

 

Aika hyvin veikattu tuo luku, eikö?!
Maita ei ehkä muihin matkabloggaajiin verrattuna ole valtavasti, mutta eihän tämä mikään kilpailu ole.
Sitä paitsi tämä on vähän kun ihmiset huokailee painon kanssa, joku painaa aina sua vähemmän ja joku aina enemmän 😉

Vielä kun saisi tuonne listaan päivitettyä kaupungit niin ois aika bueno!
Ehkäpä se on sitten seuraava projekti! Niitä on meinaan ainakin tuplatripla-määrä verratuna itse maihin..

Tuossa alla vielä aakkoslistana (englanniksi) mun käydyt maat.
Jotkut niistä koluttu kevyesti, jotkut ajettu hampaat irvessä läpi ja vannottu ettei koskaan enää mennä jos ei oo pakko (Itävalta ja Tsekki muun muassa)..
Osa maista on hyvin ees taas ajeltu, eri paikat testattu ja retkeilty niin autolla kun veneellä ja tykätty!
Sitten on ne maat minne tulee vaan palattua uudelleen ja uudelleen, vaikka toistakymmentä kertaa ja silti noista lukuisista kerroista huolimatta mä lähden aina matkaan ihan innoissani (erityisesti Latvia).
Te ketkä tunnette mua / olette seurailleet mun reissujuttuja tiedätte että Baltia ja Balkan on mun fave-alueita, joten tää Eurooppa painotteinen lista ei varmaan yllätä yhtään..
Joitakin saattaa yllättää se fakta että mä en ole ikinä käynyt esimerkiksi Aasiassa!
Ja kyllä Suomikin on listalleni päätynyt, vaikka kotimaani onkin- jos jollakulla on asiasta nurisemisesta, puhkukoon nyt 😀
Suomessa on tullut reissattua aiemmin enemmän, nykyään täällä on niin tuhottoman kallista verrattuna vaikkapa tuonne Baltiaan (vaikka hinnat sielläkin on nousseet reippaasti), joten mä äänestän jaloillani..

Tässä siis mun reissumaat o7/2018
Austria
Bosnia and Herzegovina
Croatia
Czech Republic
Denmark
Estonia
Finland
France
Germany
Gibraltar
Hungary
Italy
Latvia
Lithuania
Poland
Russia,
Serbia
Slovakia
Slovenia
Spain
Sweden
Turkey
Ukraine
United Kingdom, England
USA

Nuohan taitaa olla listattuna noissa maa-kategorioissa tuolla ylhäällä, kun nyt vihdoin keväällä opin ne sinne (työllä ja tuskalla) laittamaan!! Päivitän sitä mukaa kun on aikaa niitä juttuja sinne alle.
Kysellä saa etenkin roadtrippaamisesta Baltia – Unkari – Slovenia- Croatia akselilla..

Jos haluat tehdä oman kartan niin iisi pohja löytyy Traveltip.orgista– sieltä mä tän kartan loin.
Sivulle pääsee kätsästi myös kirjautumaan sisään ja päivittämään karttaa tarpeen mukaan.
Noita karttajuttuja löytyy useita muitakin, tää oli musta niistä selkein.

Kiva ois kuulla onko sulla samantyylisiä reissu-suuntaamuksia kuin mulla ja mitä ajatuksia maabongaus sussa herättää?!

Hyvää heinäkuun viimeistä päivää!!!
Kohta se on elokuu ja mun/meijän loma!
Hassua kun ajateltuna ensi kuussa tuntuu niin pitkältä ajalta, kun taas ensi viikolla tuntuu et on ihan kulman takana..
Mun loma on siis ensi kuussa ja ensi viikolla! Finally!
Viime viikko oli jotenkin niin piiitkä, tuntu ettei aika mee mihkään, paitsi sunnuntaina- ainoana vapaapäivänä tietty..

Vielä ois siis 9,5 päivää lomaan / starttiin, jaksaa, jaksaa….
Otetaan se siltä kannalta et tässä on vielä jokunen päivä kuntoilla (pikatreeni vinkit lomalle- ilman kuntosalia- löytyy täältä ) 😛

Emoji lifting weights