Browsing Category

Bosnia & Hertsegovina

Mitä maksoi kuukauden autoloma Euroopassa 2018?!

 

Back home | Muutama sana ennen raha-asioihin hyppäämistä

Nyt on siis oltu reilu viikko kotona, Jani on palannut töihin ja munkin täytyy, jotta voisi ruveta suunnittelemaan seuraavaa minilomaa (half kidding).
Mua ei haittaa syksynen ilma, tää on paras vuoden aika, vaikka se tarkoittaakin sitä että kesäloma on takana päin ja seuraavaa kunnon reissua pitää odottaa taas melkeen vuosi..


En oo aiemmin lyönyt kuluja yhteen reissuistamme, mutta koska asia herätti mielenkiintoa sekä epäillyksiä joissakin ihmisissä (etenkin budjettimme suhteen) niin päätin niputtaa kesän 2018 roadtrippimme kulut.
Mä en pitänyt mitään kirjaa kuluista, kaikki matkakulut on maksettu yhdellä kortilla (Visa Electronilla)
paitsi 1 ½ majotusta meni Masterilla ja yksi käteisellä, mutta summat oli helppo jäljittää mm. Bookingin sivulta, lisäksi mulla on hyvä matkamuisti 😀
Mitä tulee omiin henk.koht ostoksiin niin niitä en rupea edes läpi kahlaamaan, kuka jaksaa edes kirjata jokaisen, varsinkin muutaman euron ostoksen?!..

 

Ennakoivaa budjetointia
Mä olen maailman huonoin matikassa, oon aina ollut ja se että olen ollut yli 7 vuotta töissä toimistossa jossa olin päävastuussa tilityksistä, palkkojen esilaskuista ja tarkistuksista sun muista taloushallinnon töistä on herättänyt runsaasti hilpeyttä mun tutuissa. Mä pärjään, kunhan mulla on toimiva laskin 😀
Matematiikka ei siis ole todellakaan mun juttu, mutta jostain syystä mä tykkään silti matkabudjetoida.
Kun ruvetaan suunnittelemaan jotain matkaa niin se olen minä joka lasken tarvittavat kulut yhteen (oli se sitten lennot tai auton-laiva combo parkkeineen ja bensoineen jne.).
Lasken myös itselleni jonkinmoisen päiväbudjetin käyttörahoille.
Ja ei, se ei ole tylsää, musta on kiva tietää mikä summa mun pitää saada kokoon ennen reissua.
Meillä ei siis ole reissuluottoja tai käytetä luottokorttia ellei ole ihan pakko. Lainalla ei haluta lomailla.
Tavoite on siis se että rahat on kasassa ennen reissua, käyttörahoja myöten.
Jaksaa sitten töissä painaa paremmin (etenkin noi kauppatyöt) kun on jotain tavoteltavaa, eiks ni?!

Tämän kesän roadtripille ei ollut mitään varsinaista pläniä vaan ainoastaan kaksi varattua majotusta ja kaikki muu sitten tyylillä mennään minne huvittaa/missä hyvät ilmat ja meille sopiva majotus.
Koska pisin varaus oli Montenegroon niin laskettiin kilsat sen mukaan, että ajetaan Croatian rannikon kautta sinne ja takasin, koska Bosnian puolellehan meijän ei missään nimessä pitänyt mennä..
(jos luit edellisen 
postauksen niin tiedät että juuri sinne me sitten lopulta päädyttiinkin)..
Tuon alkuperäis arvion mukaan bensat olisi 800 €, majoitukset 1670 €, laivat 200€ = noin 1300 € / hlö
Alkuun tietulleihin, parkkeihin, tippeihin ym. oli noin 100-120 €.
Tuo summa oli oikeastaan pelkkiä kolikoita, joka kauppareissun jälkeen heivaan tietyt kolikot säästöpossuun joten ne kertyy sivuun ”ihan itestään” ja niitä ei siis laskettu tuohon ennakoivaan budjettiin (tipit lasken muutenkin vähän käyttörahaan kuuluvaksi).

Muutaman ihmettelevän kommentin sain ennen matkaamme, että ei ole mahdollista mennä
50 € / yö budjetilla tai että rahaa tuommoiseen reissuun pitää olla useita tuhansia euroja per naama jos haluaa yöpyä muuallakin kun kaupungin ulkopuolella sijaitsevissa hostelleissa tai ettei ole mahdollista syödä ulkona jne.

Tässä postauksessa kerron paljon kuukauden roadtrip Itä-Euroopassa ja Balkanilla meillä kustansi.
Olen avannut tuttuun tapaani suutani hieman enemmän, kuin ehkä tarve vaatisi, mutta onpahan ainakin paneuduttu asiaan huolella! Olkaa hyvä!

 

Roadtrip reitti
Reittimme oli lopulta tuommoinen eli Tallinna – Panevezys – Katowice – Györ – Siofok – Kotor – Banja Luka – Pecs – Siofok – Rzeszow- Suwalki- Jurmala – Tallinna. Noin 5850 km.
Balatonilla käytiin ajelemassa muun muassa Tihanyssä, kartingissa, Kotorissa vedettiin lautta-täpin vuoksi ylimääränen lenkki, ei ajettu suorinta tietä Banja Lukaan jne. eli tommosia muita kilsoja varsinaisen reitin lisäksi kertyy aina (huom. ovat siis tuossa mukana).
Ainoa mikä puuttuu on ajo kotoota satamaan ja takaisin, noin 20 km / siivu.
Meillä oli jonkin verran bensaa tankissa joten laskelmat saavat ollakkin noin.

Laivamatkat
Vaikka ollaan sahattu tota Via Balticaa useita kymmeniä kertoja, niin silti ei tarvitse miettiä näitä matkoja miettiessä että kumpi valitaan: Baltica vai Ruotsi, joista jälkimmäinen ei kumpaankaan kiinnostanut.
Olisi toki myös kolmas vaihtoehto, joka on Finnlinesin laivalla Saksaan, mutta tuon hinnan ollessa järjetön 399€ meno niin putosi se laskuista ihan automaattisesti.
Hintaan kuulu toki hytti meille kahdelle plus auto mutta silti.
Noita laivamatkoja on ollut toki halvemmallakin, etenkin matkamessujen aikaan, mutta harvapa sillon tietää lomistaan tai edes mahdollisuudesta matkustaa.
Lisäksi tuo laivailu kestää liki 30 tuntia, siinä ajassa kerkeää ajaa jo hyvän pätkän Balticaa eteenpäin sekä ostelee useamman litran bensaa.
Jos joku heittäisi tarjouksen esim. 200€ toi laivasetti niin sillon voitas jo testimielessä harkita 😉
Siispä me valitiin laiva Tallinnaan.

Alunperin meillä oli varattuna Vikingin yölaiva, jossa oltas siis nukuttu yö ja lähdetty aamulla ajamaan kohti Pohjois-Puolaa.
Koska mä sain tehtyä tunnit perjantailta sisään ja Janilla oli myös tunteja plussalla päästiin me lähtemään jo päivällä, jollon menopeliksi muuttui Eckerö Line:n päivälaiva.

Menolipun hinta 101 €

19 € / matkustaja
29 € / auto
34 € / hytti

Ilman hyttiä oltaisiin säästetty siis 34 € mutta matkustusmukavuuden (etenkin hermojen) kannalta on tuo oma hytti tullut meille tavaksi ottaa jos mahdollista.
Laiva matka itessään kestää sen 2 h 15 min, mutta odotteluineen venyy vähintään kolmeksi tunniksi, mikäs sen mukavempaa kun köllöttää hytissä omassa mukavassa sängyssä, kun väistellä päiväkänniläisiä kovalla käytävällä..
Useimmiten tossa saa vedettyä myös hyvät päikkärit ennen ajoa, etenkin kun Jani oli ollut vielä tuon aamun töissä niin sai huilaa tulevaa koitosta varten.
Kannella käydään ehkä tsiigaamassa maisemaa ja joskus tulee otettua jokunen lähtöfiiliskuvakin..

Paluuta ei varattu ennen kun muutamaa päivää ennen.
Ilman pakkoa ja kellonaikaa kun on mukavampi matkustaa ja koskaanhan ei tiedä mitä matkan varrella sattuu.
Päätettiin palata lauantaina kotiin sunnuntain (eli maksimaalisen loman) sijasta, jollon myös laivan hinta tipahti kivasti alaspäin.
Syy lauantai paluulle oli se ettei Janin tarttenu tyyliin heti laivasta mennä töihin.
Paluu tehtiin myös Eckeröllä, sopivan aikataulun sekä vähän hinnankin puolesta.
Silja on meillä oikeastaan jäänyt kokonaan laskuista koska hinnat on ihan överit.
Oon koittanut siellä bongailla ”tarjouksia” mutta koskaan ollut vapaata, sama kävi kyllä nyt parilla viime kerralla myös Viikkarin kanssa..

Paluumatka 96 €

24 € / matkustaja
19 € / auto
29 € / hytti

Jälleen ois ollut säästövaraa tuon hytin verran, mutta ajaessa kohti Tallinnaan ruvettiin miettimään että jaksaako sitä hengaa tuolla käytävillä lauantai iltana kolmisen tuntia..
Lisäsin siis meille siis hytin tien päällä jossain päin Viroa.
En muista että Eckeröllä olis aiemmin ollut tuota systeemiä käytössä, että omaa varausta pääsee kätevästi muuttamaan jälkeenpäin, joten nettisivujen uudistuksen jälkeen oli tuo myös plussaa!!
Laivoihin olin laskenut noin 200 € meno-paluu ja meillä meni yhteensä siis 197 € (y)

 

Bensa kulut
tai siis Diesel meijän kohdalla. Musta on vaan jotenkin hölmö sanoa, diesel kulut..
Ja kun kysyn että tarvitaanko bensaa se ei tarkoita kirjaimellisesti sitä..
(ollaan myös vahingossa tankattu Virossa bensaa diesel autoon, mutta mun nimi-sekotuksella ei ollut mitään tekemistä sen kanssa..)

Oltiin siis budjetoitu about 800e noin kuudelle tuhannelle kilsalle, tarkkaa kilsamääräähän ei ollut tiedossa koska ei ollut meijän reittikään. Joten tuo 6000 oli arvio.
Mä löysin vuosia sitten Calkoon laskurit ja etenkin toi
bensalaskuri on mulla ollut ahkerassa käytössä.
Seuraan välillä myös bensan hintoja Euroopassa muutamalta sivustolta josta vetelin keskiarvon meille liioitellen eli 10 l / 100 km ja bensan hinta 1,35 € / l.
Bensan (siis dieselin) hinta jonka alimmillaan näin oli Bosniassa 1,08 € ja sielläkin oli myynnissä Eurodieseliä.
Ostettiin yleensä sitä vähän kalliimpaa vaihtoehtoa (jos oli) missä pitäs olla paremmat mömmöt seassa.
Kalleinta oli Croatia- Slovakiassa (ellei Suomea lasketa mukaan), jossa parempi litra oli 1,39 €.
Huom siis lähellä rajoja ja keskustaa, niissä ei tankattu kuin ehkä kerran ja ihan pakosta.
Koska ihan kaikkialla (etenkin Montenegron vuoristossa ja Bosniassa) ei tankkipisteitä ollut pitkiin aikoihin, niin toi meijän päättämä max 100 kilometrin range oli toimiva!
Pääosin yleensä rangen ollessa 200 ruvettiin kattelee sopivaa tankkipaikkaa.
Vähän zoomailtiin kyllä minkä näköselle asemalle ollaan menossa, tyhjät ja rähjäset asemat jäi välistä.
Kortilla oli usemmissa ok maksaa, mutta mulla aina varuilla käteistä mukana muutamaakin tapausta varten.

Vähän jännitti tuolla autolla meno, kulutuksen ja keston takia.
Sillähän ei oltu vielä tuommoista kunnon roadtrippiä vielä päästy tekemään.
Vaihdettiin tuohon X3:een viime vuoden lopulla, edellinen oli 120d manuaali.

Vaikka meillä on 3 litranen automaatti diesel niin olisko kulutus muutaman hassun kerran ponkassut yli 10 litran, mutta sekin oli kaupunkiajossa / ruuhkissa tai ihan vaan kiihdyttäessä tonne sataanviiteenkymppiin motareilla.
Välillä mentiin 6,5 ja välillä 8,5 litralla.
Noita en sen kummemmin muistiin painellut, mitä nyt auton mittareita tsekkaillut.
Trippi nollattiin lähtiessä, Tallinnan satamassa ja myös ekan kerran tankattiin Virossa.
Tankin pohjalla ei ollut paljoa, joten siitä ei hintoihin tuu kauheeta heittoa.
Jokunen heitto hintoihin tulee sillä vaikka pääasiassa tuo yksi kortti oli vain kulukortti (eli hotellit, bensat..) niin saatettiin välillä ostaa sillä kahvia, jäätelöä, hodareita, vettä, Red Bullia tankkauksen yhteydessä, koska se nyt oli helpompi maksaa yhdessä kun ruveta venkslaa jonossa eri kortilla paria pikku juttua.
Summa summarum: tankattiin kuukauden aikana 10 kertaa ja saldo= 635,06 € joista ehkä noita muita (yllä mainittuja) kuluja on tuo 35 €

Bensakulut siis 600 €
Keskikulutus 2 oli siis about 8,3 l / 100. Ei paha tuolla autolla..



Parkkiminen
Siihenkin oltiin varattu oma summansa, mutta sattuikin niin että vain kahdessa paikassa oli maksullinen parkki, muut olivat joko ilmaisia yksityis tai julkisia-parkkipaikkoja majoituksen vieressä. Suositaan noita majapaikkoja joissa on priva-parkkis, noi julkiset parkkimiset aiheuttavat yleensä turhaa stressiä (mihin saa auton, onko turvassa, onko vapaata) joten koitetaan välttää niitä.
Esimerkiksi Jurmalassa oli hotellin parkki, mutta siitä ei ollut takeita että auto mahtu siihen ja välillä me tai muut joutu parkkeeraamaan kadun varteen, kamerojen ulottumattomiin..

Kohteet joissa maksettiin parkista oli Unkari ja Puola.
Györissä oli sunnuntaina ilmainen parkki, joten maksettavaksi jäi maanantain aamun tunnit
klo 08- 12, joka pystyttiin maksamaan jo edellis iltana: 1 € / h = 4 euroa.
Rzezshowissa olisi myös ollut ilmanen julkinen parkki, mutta haluttiin hotellin parkkihalliin auto koska se oli aika täynnä kamaa paluumatkalla kun oltiin.
Tuo valvottu sisähallipaikka maksoi 5,55 € / vrk eli 11,10 €

Parkkikulut siis kuukaudelta oli huimat: 15,10 €

 

Tiemaksut (vinjetit & tietullit)
Baltiassa ei ole tiemaksuja alle 3,5 t painoisille kuluneuvoille joten niistä ei meille kuluja tullut.
Puolassa on muutama poikittainen tie jolla on snadi tietullimaksu, me ei ajettu nyt niitä pätkiä joten ensimmäinen maksu tuli vasta Slovakiassa. Siellä on vinjetti käytössä.
Nuo vinjetit (ennen tuulilasiin pantavat tarrat) on nykyään elektronisia, niitä valvotaan kameroilla ja sakko ilman tuota vinjettiä saattaa olla melkoinen.
Vinjettejä voi ostaa pituudeltaan viikosta vuoteen.
Me ostettiin suoraan kuukauden vinjetti, kun ei niistä pläneistä ollut tietoa ja joka tapauksessa pitää ajaa Slovakian läpi mennen tullen. Kuukauden vinjetti Slovakiassa maksaa 14 €

Unkarissa on myös vinjetti käytössä, sekin on elektroninen (muistuttavat että pitää pitää kuitti tallessa 12kk ajan).
Ainakin tähän mennessä joka Unkarin rajalla josta ollaan menty autolla on vinjetin maksuun käynyt vain käteinen, joko eurot tai forintit. Slovakiassa voi maksaa myös korteilla.

Unkariin otettiin myös kuukauden vinjetti arvoltaan 14,70 €

Montenegrossa ei ole vinjettiä tai tietullia Kotoriin ajettaessa.
Bosniassa ja Croatiassa on tietullit käytössä, Croatian systeemi on hidas,kallis ja turhauttava.
Tietullipisteillä ei ole mahdollisuutta ottaa vastaan nykyistä turistimäärää, joten kannattaa varautua jonottamaan.
Pahimmat kohdat ovat Zagrebin jälkeen ja Zagrebiin tullessa, siellä jonotettiin, madeltiin melkeen tunti ennen pisteelle (joita oli kaksi) pääsyä.
Päätettiin että jos ensi vuonna mennään niin naviin täpätään Croatian osalta ”vältä tietulleja”.
Tosin motarilla pääsee ajamaan sitä 130-150 nopeutta ja tiet on todella hyväkuntosia.


Rannikolla menee upeat maisemat tarjoava (hitaampi, mutkainen mutta huikea) tie, ja joka ainakaan viime vuonna ei maksanut mitään. Nyt oltas varmaan ajettu takasin sitä tietä, ellei ”suunnitelmat” ois muuttunu..
Nyt ajamamme noin 500 kilsan pätkä Zagreb – Neum (Bosnian suikale) välillä oli tietullitettua.
Päästiin kyllä alun tullipistetakkuilujen jälkeen etenemään hyvää vauhtia, välillä vetämään tyhjiäkin baanoija, mutta silti tuo maksu on minusta liian hintava: 35,46 €
(pelkkä meno).
Kotoriin mennessä oli ok tie vaikkei maksuja kerättykään, mutta muuttui kyllä vuoriston jälkeen ja lähestyessä Bosnian rajaa raffimmaksi..
Bosniassa-/ Serbitasavallassa päästiin onneksi taas paremmille teille karun alun jälkeen..



Sarajevon jälkeen tuli ensimmäinen maksullinen tie, joka oli loistavassa kunnossa.
Saatiin vetää melkeen yksin siellä Zenicaan asti. Maksu 3,20 € (tuohon lappuun myös tulostui rekisterinumero, ainoana koko reissussa, muissa oli vain pvm ja klon aika- platenumber on rajattu kuvasta pois eli turha kuikuilla 😉
Lähempänä Banjaa tuli yksi tietulli vastaan, sitä ei vielä navissa ollut mutta oli juuri muutamaa päivää ennen osittain avattu.
Ajettiin rankkasateessa tuolle uudelle tien pätkälle ja siellä ei ollut alussa mitään koppia josta saisi tuon lipukkeen, onneksi tuo ukko ”ulosajossa” tajusi mitä sanottiin eikä rokottanut suurinta mahdollista summaa (kuten kuulemma Croatiassa tekevät jos lipuke kadonnut) vaan pyysi meiltäkin normaali tiemaksun eli 1,30 € meiltä. Huh!

Seuraavat tiemaksut tuli sitten Bosnia- Croatia välillä kun ajettiin sen läpi Unkariin:
summat oli 2,77 € sekä 3,14 €, tarkkoja pätkiä en muista.
Nämäkin tietullit pysty maksamaan korteilla, setelit käy, metallirahaa (non metal mani) ei hyväksytä, tosin kolikoita saat kyllä vaihtorahana takaisin.

Yhteensä vinjetit sekä tietullit koko reissulta oli: 74,57 €

 

Auton kulut
Autolla, kuten meilläkin on omat vakuutukset, niiden hintoja en ole tähän budjettiin lisänyt sillä ne maksetaan joka tapauksessa. Molemmilla meillä on jatkuva matkavakuutus, eipä tartte sitten miettiä ex-tempore reissuunkaan lähtiessä että mites vakuutus..
Jotkut on sanoneet että auto pitäisi olla kuluissa mukana, mutta kuten todettu vakuutus ja auton kk-erä pitää maksaa joka tapauksessa joten ne ei tähän budjettiin kuulu.
Enhän mä laske niitä mukaan siihenkään kun lähdetään matkaan lentäen ja auto seisoo ”tyhjän panttina” kotona.

Mutta on silti autolle budjetoitu aina jotain.
Autolla matkustaessa kun voi sattua ja tapahtua kaikenlaista, joten matkalle lähtiessä on hyvä olla extraa mukana tuon ”pahan päivän” varalle.
Jani (realistisempana) oli varannut autolle suuremman summan, kun mulla oli sivussa vaan muutama sata euroa.
Oltiin myös mietitty et jos tulis joku isompi remppa eteen (kuten turbon hajoaminen tai moottorin kosahdus) niin sitten oltas hoidettu se muulla kuin käteisellä.
Joku vara pläni aina pitää olla.
Tällä reissulla oli vielä extra jännitystä auton jaksamisesta.
Kuten totesin aiemmassa postauksessa niin hyvin kesti tuo auto tuon melkeen 6000 kilometrin höykytyksen ja mitään ei käynyt, muutamaa läheltä piti tilannetta lukuunottamatta.

Öljyt ja filtteri vaihdatettiin BMW’n liikkeessä Banja Lukassa, mutta tämä ei ollut mikään yllätys / pakko, vaan oltiin jo päätetty että vaihdatetaan ne jossain tuolla tien päällä.
Unkarissa kyseltiin ja hieman oli liikaa kielimuuria joten jätettiin sitten tuo siellä tekemättä.
Banjan liikkeeseen laitettiin meiliä, mutta kukaan ei vastannut.
Tuon liikkeen ainoa englantia ymmärtävä oli vapaalla, mutta hotellin respa soitti meijän puolesta ja sopi kaiken puhelimessa, hintaa myöten. Päädyttiin Banjan huoltoon koska vietettiin siellä vielä muutama extra-päivä.
Ajettiin auto sovittuna aikana auto hoitoon, vähän jännitti että onko meillä autoa kun kielitaitoista ei löytynyt paikan päältä ja kun pihassa oli muutama paalattu auto…
Osasivat opastaa tien suuntaa ”caffe” viittoen sekä pitäen pystyssä yhtä sormea = 1 tunti.
Käytiin me kahvillakin, mutta oltiin tsekattu hoodeja etukäteen ja lähellä oli myös valtava kauppakeskus, jonne mun iloksi mentiin tappamaan tuota aikaa, kahveilun lisäksi..
Reilu tunnin päästä käpättiin takaisin huoltamoon ja sieltä löytyi auto kasassa, nesteetkin vielä täytettynä, summa oli 1km alle mitä puhelimessa oltiin sovittu eli 299 km (noin 150e).
Kielimuurista huolimatta kaikki tyytyväisiä.

Muita kuluja tuolla tienpäällä ei sitten tullut.
Onneksi, sillä niistä ollaan osamme saatu edellisellä autolla.
Tosin rahoitusyhtiöltä piti hakea lupa auton maastavientiin, koska tämä auto on rahoituksella.
Lupa hoituu niin että kirjaudut rahoutusyhtiönpalveluun, täytät vaadittavat tiedot ja printaat ulos valtakirjan. Tämän lystin hinta siis 42 € ja voimassaoloaika 6kk…
Hakemus täytettiin mutta jostain syystä Montenegro ei ollutkaan enää sallituissa maissa printtiversiossa mukana.
Jouduttiin soittelemaan perään ja scannaamaan vakuutusyhtiön dokumentti siitä että auton vakuutus on voimassa myös Montenegrossa, jolloin suostuivat laittamaan uuden lupalapun ilman lisäkuluja.
Jos Jani ei ois tuota huomannut, olisi voinut tulla Montenegro rajalla ongelmia, sen verran tarkkaan ne syynäsi auton paperit siellä. Missään muualla niitä ei muutenkaan tsekattu kuin Bosnia-Croatia-Montenegrossa.

Greencard tarvitaan tarvittiin tuolle matkalle myös ja tällä kertaa hommattiin se hyvissä ajoin toisin kun viime vuoden keväällä, noista automokista voit lukea täältä ).
Greencardin saa ilmaiseksi auton omasta vakuutusyhtiöstä ja se on voimassa vuoden hakupäivästä.
Nyt tilattiin greencard postilla, mutta sen saa tarvittaessa myös noutaa suoraan toimistolta, ainakin Fennialla.

Käytettiin auto myös tsekissä korjaamollamme ennen katsastusta ja vaihdettiin siihen sen jälkeen jarrupalat. Auto oli siis katsastettu ja pikatsekattu ennen reissua ja saatiin pienen mielenrauhan lisäksi myös tarvittava rekisteröintitodistus mukaan sieltä, ilman kuluja tämäkin.
Paikkapullo, sammutin ja huomioliivit meillä oli jo entuudestaan.

 

Kartat / navigointi
Meillä on aiemmin ollut ostettuna TomTom:n navi sekä ollaan käytetty Google Mapsia, varsinkin jos toi navi ohjelma on ruvennut sikailemaan.
Muutenkin tuo maksullinen ohjelma on mennyt pikkasen huononpaan suuntaan esim. hakujen kohdalla ja on kerran jos toisenkin käynyt niin ettei navista ole löytynyt koko osoitetta.. mokomakin!

Autossa on oma navi, siihen on parilla kympillä hommattu vuoden 2018 kartta päivitys (aiempi oli ties miltä vuodelta, 200x – jotain).
Kaikkia kohteita ei pilkun tarkasti kattanut mutta oltiin koko ajan ihan kartalla, sekä näytti kaikki korkeuserot, koordinaatit yms.
Tuo oli siis lisänä puhelimen navin, printattu paperikarttakin löytyy autosta.

Jokunen viikko ennen matkaa tuli eteen Sygic travel ja Sygicin naviohjelma.
Jani osti tuon Sygicin navi softan meidän ”navipuhelimeen” ja minä latasin tuon travel version omaani, kun sattui olemaan jossain tarjouksessa muistaakseni 7,99 €.
Tuota ohjelmaa en ihan hevisti reissussamme käyttänyt, mutta tsekkailin sillon tällön vinkkejä siellä ja kyllä niitä löytyi. Kaikkia paikkoja siellä ei vielä ole, joten google itsessään siinä sivussa oli hyvä apuri.
Sygic Travelistä voi muun muassa etsiä infoa paikoista, löytää hotelleja, ravintoloita, museoita, shoppailu- ja ulkoilupaikkoja jne.

 


Majoitus toimii siis yhteistyössä Booking.comin kanssa, löydettyäsi kartalta kivan majapaikan ohjaa sivu sinut Bookingiin joka sitten loppupeleissä näyttää onko huoneita saatavilla?!
Lisäksi siellä löytyy liuta matkaoppaita etenkin suur ja suosittuihin kaupunkeihin kuten
Berliini, Lontoo, Hong Kong, Ranskan Riviera, Vegas, Kyoto, Rio, Rooma..
Yhtäkään meidän tämän reissun kaupunkia tai edes kohdemaata ei löytynyt tuolta listalta tuolloin.

Sygic toimii kuulemma yhteistyössä Googlen ja TomTomin kanssa, tosin pikku bugeja siellä oli ja ihan täysin mun luottoa tuo ei ole vielä ansainnut. Laitetaan kyllä palautetta sinne, no worry.
Meillä sattui muutama kiemura tuolla Sygicin navilla, välillä pyysi kurvaamaan pois vilkkaalta päätieltä ja ajatti muutaman sadan metrin matkan sivutiellä ja toi takaisin sitten päätien laitaan jossa pyysi kääntymään vasemmalla. Siinä sitten venattiin jokunen minuutti kiroillen..
Unkarissa yritti ajattaa meidät hotellille päättyvän tien kautta ja ajatti meidän korttelin ympäri kun oltaisiin päästy suoraan radan yli kääntymällä suoraan vasemmalle.
Pikku juttuja mutta sillon mua ärsytti noi paljonkin!
Kamerat (sekä usemmiten tietä vartioivat miehetkin) muistutti ohjelma hyvin ja ennakoivasti!
Hyvänä plussana oli myös parkkipaikkaapuri, lähestyessä määränpäätä vinkkasi navi meille ”parkkipaikkoja löydetty”, joka on etenkin Kotorin kaltaisessa ruuhkaisessa turistihelvetissä ihan helmi!

Sygic Travel (museo, hotelli, hakuineen): 7,99 €
Sygic Premium Europe Navi + Traffic 13,99 €
Lisenssi on kuulemma ikuinen, mutta halutessaan voi ostaa siihen lisäpalikoita kuten ruuhkainfoa sun muuta. Perus navi on 10,99 €
Me ostetiin tuo traffic samaan nippuun jollon hinta oli 13,99€
Tuohon saa myös koko maailman hintaan 19,99 €, Dascamin + 3,99 € jne.

Edit: Tänään tsekkasin tuota appiä kirjoittaessani tätä ja sinne oli tullut lisää pikku päivityksiä sekä mm. kaupunkiopas Budapestiin (joku meijän maa siis on saanut kunnian päästä mukaan- jee!). Jani muisteli että tuo mun Travel appi olisi ollut 9.99€, en oo varma enkä lähde tarkistamaan koska en muista miltä kortilta sen maksoin, mut kummassakin tapauksessa alle kympin kertaosto siis 🙂
Näitä naveja tarttetaan muuallakin eli tämäkään tuon auton lupalapun lisäksi ei ole suoranainen kulu tätä matkaa kohden, navia tarttee muuallakin ja lupalappua tarttetaan vaikka meijän seuraavaan Latvian reissuun..


Majoitus


Näissä olisi mahdollisuus pihistellä, esim hostellit / kauempana olevat majapaikat, jaettu kypyhuone etc. Mutta meillä ei oo semmoseen hinkua, mukavuudesta en tingi..
Majapaikan (oli se hotelli tai asunto) pitää olla ok-matkan päässä keskustasta / vanhasta kaupungista, parkkipaikka pitää olla tiedossa ja oma kylppäri on ihan must.
Jääkaappi ja ilmastointi on sitten listalla seuraavana. Hintatoive siis se n. 50 € / yö..
Tommonen pelkkä yön majotus kuten Katowicessä valittiin ihan vaan hinnan ja kätevyyden mukaan (A1 motarin varrelta), sillon ei sijainnilla oo niin väliä ja hinnatkin edullistuu.

Balan sekä Kotorin hinnat oli korkeemmat, koska ne oli tiedossa jo aiemmin, oli ne myös alkubudjetissa mukana.
Balatonilla meijän studioon kuului myös minikeittiö, ilmastointi, ilmanen parkki sekä parveke!
5 yötä 431,66 € (sis. kaupunkiveron)


Kotorissa maksettiin parvekkeellisesta asunnosta extraa (kyllä kannatti, vaikkei priva parveke loppupeleissä ollutkaan, mutta maisema oli huikea) 4 yötä oli 248 € (veroineen)


Muualla mentiin kolmesta – kuuteen kymppiin per yö.
Eli välillä maksettiin pienempää summaa ja välillä sitten pysty maksamaan enemmän, kuten tuolla Serbitasavallassa. Keskihinta siellä oli 60 € mutta laskettiin että säästöä tulee kun ilmanen privaparkki sekä super edullinen maa, hieman siis sama juttu kun Puolassa.

Hotellikulut oli kaikkinensa 1684,25 € / 29 yötä.
Eli 14,25 € tuli miinusta noista.
Ei paha, ottaen huomioon että matkustettiin pääasiassa elokuussa, jollon koko Eurooppa tuntuu matkustavan ja majoituttiin loppujen lopuksi juuri sellaisissa paikoissa kun haluttiinkin mistään muusta kun priva parkkiksesta välillä tinkimättä!!


Käyttöraha (ruoat, juomat, to do:t) & maksaminen
Oon lukenut jokusen matkabudjetin ja missään niistä ei ole laskettu käyttörahoja mukaan, koska kuulemma kotonakin syödään ja reissussa on edullisempaa yleensä syödä jne.
Mutta mä lasken ne mukaan, ihan vaan senkin takia että musta on kivempi olla reissussa kun tietää paljon voi käyttää rahaa päivää kohden ja toisekseen mä lasken kotonakin x-summan viikkoa kohden jonka voin käyttää.
Lisäksi oon kotona (huomaamattani jo) tarkka rahan kanssa mitä ostan jne. mutta lomalla en halua moisia miettiä eli näiden takia on kulujen lisäksi myös päiväbudjetti.

Mulla oli siis omat käyttörahat ja samoin Janilla tietty omat rahansa tilillään.
Sitä miten paljon Jani kulutti tai mikä sen budjetti käyttöön on, en tiedä.
Sen ostokset oli tyyliin pakolliset sukat & bokserit (parilla eurolla Puolasta) sekä viskit, Zubrit ja Jelenit, mitkä ei nekään mitään järkkyhintasia ollut.

Rahaa kuluu myös jonkin verran vaihtamiseen / automaattinostoihin.
Niitä en oo kylläkään mihinkään laskenut, koska ne kuuluu tohon käyttörahaan itessään.
Toki ois mielenkiintosta joskus paneutua noihinkin, mut niin raha hifistelijä mä en sentää oo 😀
Sen verran kyllä tsekkaan että katon mistä automaatista nostan rahaa, esim Balan baarikadun pikkuset, postilaatikon kokoset automaatit on huomattavasti kalliimpia kun pankkien yhteydessä olevat, joten pyrin nostamaan isomman summan kerralla keskustasta.
Missään vaihtopisteissä ei käyty vaihtamassa, joko nostettiin siis automaateista tai sitten maksettiin kortilla. Kun maksaa euro-alueen ulkopuolella kortilla kysyttiin meillä aina halutaanko maksaa euroilla vai paikallisella valuutalla. Nuo maksut meni vähän fiiliksellä.. tänään zloteilla, nyt euroilla, eikun sittenkin huffeilla..

Janin yhdistelmäkortti, pankki- ja luottokortti tuottaa yleensä, jossei ongelmia niin ihmetyksiä & hitailuja, kaikkialla Suomen ulkopuolella.
Muutama vuosi sitten Bratislavan ruokakaupan kassalla myyjä turhautui kun ei osannut käyttää debit/credit comboa ja paiskasi JP´n kortin tiskiin ja marssi ulos kaupasta..
Toinen myyjä joka oli edellisenä päivänä ollut töissä hoiti sitten homman loppuun, päästiin kaupasta ulos niin siellä tää ukko (myyjä) oli röökillä ulkona & loi ihme mulkauksen ja puhinaa meihin päin 😀
Slovakian asiakaspalvelusta ei nyt oo muutenkaan kovin loistavia kokemuksia, mutta tää on jäänyt hullunkurisuudessaan mieleen ja killuu todellakin Top 3:ssa!!

Unkarissa sekä Puolassa on siis omat valuutat käytössä (jee!!)
Montenegron valuutta on euro, vaikka ei EU-maa onneksi olekkaan. Kortilla pystyi maksamaan melkeen jäätelökioskia & meijän pikku ruokakauppaa lukuunottamatta kaikkialla.
Eurot kävivät maksamisessa myös Bosniassa / Serbitasavallassa vaikkei oma valuutta olekkaan.
Myös kortilla maksaminen sujui ituolla isisti, jopa tuolla Janin yhdistelmäkortti-hirviöllä.

Mulla oli siis tietty summa per päivä käyttörahaa, josta siis maksan siis ruoan/juoman, pääsymaksujen lisäksi shoppailuni, mahdolliset tuliaiset ym.
Jos / kun tuosta jäi yli niin siirsin sitten sen seuraavaan päivään, jollon käytössä, etenkin ajopäivien jälkeen oli isompi summa käytettäväksi esim. tekemiseen/ shoppailuun /syömiseen..
Kallein illallinen (osittain myös paras, koomisin ja paskin kokemus) oli Jurmalassa ja se maksoi pakollisine tippeinen noin 54 €, siis yhteensä meiltä kahdelta.
Tästä kokemuksesta voin postailla myöhemmin lisää.

Meijän tyyli on se että maksellaan vuoropäivin, välillä mä maksoin (etenkin käteispaikoissa) parikin iltaa peräkkäin, välillä Jani.
Välillä syötiin pizzaa, välillä pihviä, välillä pastaa tai jaettua plätteriä- mitä nyt millonkin teki mieli. Ja ei, me ei tasata tilejä että tänään syödään 10 € pizzat, huomenna sit kanssa..
vaan ihan oman nälän ja fiiliksen mukaan. Ei se niin just oo.


Reissaaminen sekä ulkona syöminen (plus shoppailu) Itä-Euroopan ja Balkanin kohteissa on vielä aika edullista, vaikka varsinkin Latvian ja Liettuan hinnat on nousseet euron myötä.
Mutta etenkin tuo Bosnia tasoitti budjettia mukavasti, Puola hyvänä kakkosena, Jurmala taas oli hinnakkaimmasta yhdessä päästä Montenegron kanssa.
Missään ei joutunut himmailemaan, mitään en jättänyt ostamatta sen vuoksi että olisi liian hintavaa.
Pikemminkin mulla iskee etenkin pidemmillä (vähintään viikon kestävillä) reissuilla ostoblokki, vaikka haluisin ja pystyisin ostamaan jotain niin jätän yleensä ostamatta, ellei ole super tarvittava. Mistähän sekin kertoo?!

Käytiin myös esim. museoissa. Pääsymaksu oli eurosta kymppiin.
Edullisin oli Serbi-museo 2km eli 1 € / hlö, kallein oli Riian automuseo jonka lipun hinta on remontin jälkeen noussut tuohon kymmeneen euroon, mutta oli kyllä joka euron arvoinen..

Jurmalassakin käytiin museossa piipahtamassa, mutta koska oli perjantai niin se olikin ilmainen.
Bosniassa otettiin kauppakeskuksen hierontatuolissa hieronnat parilla eurolla muutamana päivänä.
Kotorissa käytiin noin 3,5 h kestävällä veneretkellä tsekkailemassa nähtävyyksiä á 30 € / hlö.
Saatettiin piipahtaa päivällä drinkeillä jossain, haukattiin lounasta ulkona, jääkahviin, jäätelöön sekä leipomotuotteisiinkaan ei saanut muutamaa euroa enempää kulutettua.
Illalla saatettiin viettää aikaa rantabaarissa tai baarikadulla ja nauttia vaikkapa Mojitoksista rannalla auringonlaskua ihastellen..

Ai niin ja Karting jossa nyt käytiin vaan kerran oli hieman alla 10 € / naama!
Varmaan unohdan jotain näistä viihdykkeistä, mutta koska ne sisältyy mun käyttörahaan anyway niin ei kait niitä se enempää tartte kaivella.

Ruokailupaikoilla, kauppaostoksilla sun muilla saa helposti nipistettyä tuota käyttöbudjettia pienemmäksi, mekin juotiin kahvia kaupungilla (vaikka huoneessa oli vedenkeitin ja oli oma pressopannu mukana), ostettiin kakunpaloja, jätskejä, juomia, ym. ”ylimääräsiä”
= nautittiin joka hetkestä omalla tyylillämme..


Shoppailu
Tätä sivusinkin jo aiemmin ja tämähän kuuluu oikeastaan tuohon käyttöraha puoleen, mutta avataan nyt tätäkin itessään hieman enemmän.

Koska meijän reissut on pääasiassa Itä-Eurooppaa ja Balkania niin shoppailukin on huomattavasti edullisempaa. Mä ostan muutamaa todella harvaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki vaatteeni, kengät, takit, meikit, hiusvärit sun muut aina meijän reissuilta.
Nyt löytyi mustat suorat housut, muutama villa/neuletakki, jokunen t-paita / muu paita, pari hupparia, 12 mustat sukat, kahdet kengät (talvi sekä lenkkikengät).
Parikyt tuubia ripsiväriä, jokunen luomiväri, vissiin 10 hiusväriä (puolet ruskeeta, puolet raita-ainetta), 2 uutta hiusharjaa jne. Parikyt pulloa Argania (takkutukka kiittää), maustetahnoja, viiniä, viskiä, reppu kamoille jne…

Kaikkea en edes muista ja hintoja en tähän nyt rupea sen enempää erittelemään, mutta esim Syossin hiusväri maksaa Suomessa joku 12€ paketti maksoi tuolla kolmisen euroa, mun lempi ripsivärit oli 1,5-3€, Suomen vastaavaa hintaa en osaa sanoa koska en edes muista millon olisin shoppailut kosmetiikkaa täällä päin..
Kosmetiikan lisäksi matkaan mahtui myös mausteita. Unkarin paprikat ja nöslöpit on ihan parhaita!


Ai niin ja ostin myös jakun ja pinkin kesämekon poistomyynnistä parilla eurolla..
Siis minä joka ei ole hametta pitänyt sitten vissiin kun olin 18, jakku ei myöskään kuulu mun stailiin joten en tiedä mitä ajattelin?! Ehkä tää oli niitä kuuluisia ”ensi kesänä” juttuja, goosh….
Yritin kyllä etsiä ystävän häihin jotain päällepantavaa, mutta sillon kun oikeasti koittaa löytää jotain niin ei varmasti löydy (tai olis löytynyt takki 150€, mutta ihan sillä voi häihin mennä..?!)

Viskin ja viinin hintoihin en sen kummemmin myöskään viitti syventyä, mutta todettakoon että kun Suomen hinnoissa on niin paljon ilmaa niin jää nuo ostokset kotimaassa tekemättä.
Mukaan tarttui siis muun muassa jokunen punaviini sekä Singe Maltia (ja vieläpä hyvää semmosta) kun löytää alle 18 € pullo, niin aivan varmasti tarttuu matkaan muutama niitäkin.
Meillä on oikeastaan löytynyt jo vakio-stopit noilla reissuilla missä käydään mitäkin ostamatta.
Harmi vaan ettei ole kun kerran vuodessa tämmönen reissu mahis tehdä, mutta onneksi autoon mahtuu hyvin tavaraa (tosin tiukkaa se rupeaa tälläkin Äxällä olemaan 😉 )

Mitään kovin kallista ja tuhlaavaa shoppailua ei meijän reissu siis myöskään sisältänyt ja majapaikatkin oli järkivalintoja. Dubrovnikiä meille suositeltiin monestakin suuntaa, mutta hinnan ollessa 666 € yö niin jätettiin suosiolla väliin, niin kovaa hinkua mulla ei mihinkään ole että maksaisin tuommosia summia, varsinkaan yhden yön majoituksesta..

 

Summa summarum
Semmonen reissu meillä on siis takana ja kaikkea edellä mainittua tehtiin & ostosteltiin mistään siis oikeastaan tinkimättä. Tässä vielä nipussa nuo todelliset kustannukset.

Bensa 635,06 € miinus Red Bullit, vedet ja hodarit –> 600 €
Laivat (hytteineen) 197 €
Majoitus 1684,25
Tietullit ja vinjetit 74,57 €
Parkkiminen 15,10 €
Yhteensä 2570,92 € eli 1285,46 € / hlö.

Jos jaat tuon summan (2570,92€) vielä neljällä viikolla on se hieman päälle 300€ per viikko.
Tietty käyttörahat siihen päälle, mutta silti.
Ihmiset on valmiita pistämään tuon 1300 € ihan vaan viikon lomaan Suomessa, päälle tietty noi safkat ja tekemiset.. huh! Siihen mä en lähde.
Tuohon samaan hintaan kun saa niin paljon enemmän muualla..
Mutta nää on taas niitä valintoja.

Siinä se nyt sitten oli, kuukauden roadtrip budjetti. Miltä kuulostaa?!
Toivottavasti tästä yhteenvedosta oli apua jollekkin!
Ja miellelläni vastailen kysymyksiin jos niitä heräsi reissustamme!

Mahtavaa syksyn jatkoa ?

PSST Kuvia ruodin läpi parhaillaan ja olenkin jo osan postaillut  Instagramiin – tervetuloa tsekkaamaan 😉

 

Roadtrip terveiset (paikoista jonne meidän ei pitänyt päätyä)


Kesä (ja loma) meni.. kannattiko?!
Inhoon joitakin sanoja/sanontoja kuten lomalle lompsis ja lomat lusittu..
on niitä muutama muukin mutta ei tässä yhteydessä sopivia (kuten some) 😀
Loma on ohi joo, ollaan juuri palattu aivan mahtavalta, kuukauden autoreissulta Euroopasta.
Kesä meni töitä tehdessä, kahdessa kolmessa eri paikkaa.. sen koen lusimiseksi, todellakin ?

Jani kysy multa kun oltiin viimesiä päiviä Jurmalassa että kannattiko?!
Vaikka sillon kesällä raataessa noissa vuoroissa ei siltä tuntunut, niin voin nyt sanoa että kannatti
(ilmekkin sen tuossa kuvassa ehkä kertoo..)


Niiden vuorojen ansiosta päästiin kunnon lomalle eikä tarttenut miettiä että voidaanko tehdä jotain tiettyä juttua tai voinko ostaa tämän, tämän tai tämän.. Kyllä voitiin ja kyllä ostin.
Vaikka mulla oli omalla käyttörahalle hieman tiukempi budjetti kuin edellisenä vuonna, sekä oli muutenkin ”ylimäärästä” rahaa vähemmän, niin silti rahat riitti ja jäi ylikin, mikä on plussa-plussaa!!
Tosin mä luulen et mä oon myös hieman viisastunut (vai kutsutaanko sitä vanhenemiseksi??), koska ihan kaikkea en ostanut mitä kattelin / kokeilin vaikka mieli teki.
Tyyliin et tarttenko mä tätä nyt oikeasti, enpä taida ottaa.. oho, mitä ihmettä!!
Toi siis päti lähinnä kenkiin, kosmetiikka mä ostin sitten rutkasti enemmän, niitä saa mahtumaan mukaan vaikka kuinka.. Erilaisia ripsareita, kasvonaamioita, hiusvärejä sun muita ei oo koskaan liikaa..


Ei pelkästään ostojutuilla vaan paikkavalinnoillakin on väliä, suunnattiin pääasiassa sinne missä ois kiva mesta ja hyvät ilmat, mutta ok-hinnoin ja tietyin kriteerein kylläkin.
Yhdelle (vain yöpyminen) pysähdykselle oli vaihtoehtona 50€ yö ei niin tunnetussa paikassa tai 666€ trendipaikassa, voitte arvata kumpi valittiin 😉
Matkan muista kuluista aattelin koosta oman postauksen kun tsiigaan tilin saldot läpi, mutta voin jo nyt sanoa että plussalle jäi sekin saldo, ei jättimäisesti mutta plussa on aina plussaa!!

Noiden ilmojen sekä huonojen majapaikkojen takia tänä vuonna jäi välistä Croatian rannikolla yöpyminen sekä Slovenian pikku kaupungit, eli ne paikat jonne oltiin mielessämme päätetty palata.
Harmittaa tietty hieman, koska noi mestat on upeita ja ensi vuodesta kun ei ikinä tiedä.
Tämänkin vuoden reissuun päästiin onnekkaiden sattumien (sekä helkkarin kovan työn) kautta.
Eli ei pitäisi harmitella näkemättömiä paikkoja vaan olla kiitollinen siitä missä oltiin ja et kaikki meni hyvin, me ollaan ehjiä ja auto (Mr. X ) kesti kaiken!!

Välillä, niillä kurppasilla teillä ja etenkin pimeessä keskellä ei mitään muuta kun peltoa, autiotaloja, mustalaisteinejä vaeltamassa ja osottelemassa auton rekkaria iski pieni paniikki.. sit kun tähän lisätään jo kello kaheksalta alkava pimeys, ei katuvaloja, sitten sade ja ukkonen sekä navin (ja muiden autoilijoiden ohittelu) sekoilu niin oli siinä mulla pieni pelko persiissä..
Lisäksi nähtiin niin paha kolari Puolassa, että vieläkin mietityttää että miten ihmeessä ne porukat selvisi hengissä siinä ympäri lentäneessä autossa ja miten sille keskellä tietä nököttäneeseen moottoriin törmänneen kuskin kävi.. Meillä oli oma osamme läheltä piti tilanteita, ja kiitos Janin valppauden ja ennakoinnin niistä selvittiin, mutta kaikkea (kuten tuota edellä mainittua) ei mitenkään voi ennakoida..

Omalla autolla Unkariin ja Montenegrosta no-no maahan..
Jos luit mun edellisen, #kesäloma2018 – postauksen, niin tiedät että meillä oli hyvin vapaa pläni loman suhteen. Aikaa neljä viikkoa ja vain kaksi etukäteen varattua majoitusta, sekä tietty menolippu Tallinnaan.
Nuo varatut mestat oli Unkari ja Montenegro, vain sen takia että päästiin sillon kun haluttiin noihin kohteisiin ja  saatiin haluamamme majapaikka sekä meille että autolle, maksamatta itseämme kipeiksi.

Ennen varauksen alkamista Balatonilla oltiin myös yksi yö muualla Unkarissa, meille uudessa mestassa.
Päädyttiin Györiin kun ajettiin niin reippaasti että kolkuteltiin maan rajoja jo sunnuntaina, eikä huvittanut jäädä Puolaan (koska saatiin aika tylyykin kohtelua siellä yhessä hotellissa).
Györ on pieni & sulonen kaupunki lähellä Slovakian rajaa eli oli just sopiva mesta yhen yön stopille.
Tämmöset majapaikat napattiin tyyliin tien päällä (hurraa eu-netti) tai edellisenä iltana missä nyt millonkin satuttiin olemaan.


Balalla oltiin kuusi ihanaa päivää, nauttien muun muassa upeista ilmoista, aamiaisesta omalla parvekkeella sekä mahtavista auringonlaskuista – jotka kuulemma on kaikki nähty kun näkee yhden, mutta siitä huolimatta JP suostui mun mukaan iltaisin istuskelemaan ja fiilistelemään tonne lätäkön rannalle ?
Ilma oli Balalla just sopiva, ei liian kuuma, maisema huikea, aurinko laski just oikeaan suuntaan ja beachbarista sai napattua mukaan Dreherin tai vaikkapa täydellisen kesäjuoman eli Mojiton..
#täydellistä



Unkarista jatkettiin kohti kakkos varausta eli Montenegroa ja Kotoria.
Kotorin jälkeen ei ollut mitään plänejä, paitsi ajaa rannikkoa pitkin ylös ja stoppailla missä huvittaa..
Noi huonot säät siis pakotti meijät muuttamaan ”suunnitelmia” ja keksimään uuden paikan rannikon tilalle.  Meillä ois ollu mahis jäädä Montenegroon mutta jostain syystä maa ei meitä vaan sytyttänyt.
Olihan se hieno, makee rantatie, upeimpia teitä mitä koskaan ajanut, ne jylhät vuoret & auringonlaskut…
Mutta jokin jäi puuttumaan. Montenegro oli itessään upea, mutta vähän pettymys.
Olin aiemmin halunnut sinne ja ehkä vähän kade kun joku sano et menee sinne / ollut siellä, mutta nyt kun ollaan ite oltu niin ei tuu semmosta fiilistä.
Montenegrosta ei ollut siis vaikea lähteä, liian kuuma (+37), kallis, liikaa ihmisiä, liikaa liikennettä,
vähän liikaa kaikkea..

Mä oon totaalinen Balkan, etenkin Serbia fani, Slovenia on ihana sekä Croatian rannikko, JP:llä on samat fiilikset kyseisistä paikoista.
Jotenkin miellettiin myös Montenegro samanlaiseksi, viihtyisäksi ja kotoisaksi paikaksi, mutta sitä fiilistä ei siellä tullut, kummallekkaan meistä. Jani taisi vielä palavammin haluta pois sieltä kun minä.
Oisko ollut jo toka ilta kun se puoli tsoukilla että tää mesta on nyt nähty, joko mennään.. 😉
Mentiinhän me, niiden 4 varatun yön jälkeen.
Kunhan ensin päätettiin että mihkä?!
Istuttiin iltaa meijän upealla terassilla ihailemassa auringonlaskua, nauttimassa viiniä ja zoomailemassa säätä ja karttaa, pähkäilemässä että mihis sitten..?!


Autolla, vieläpä ilman suunnitelmia on ihan paras tapa reissata.
Tuollon kun ei oo liikaa suunnitelmia, ei oo etukäteen varattuja majapaikkoja minne on pakko mennä, häviää myös se pakonomasuus, kellon kanssa juokseminen sekä mahdollisuus päästä uusiin ja mielenkiintosiin, jopa yllätyksellisiin paikkoihin..
Näin kävi meille, päädyttiin todelliseksi super yllätykseksi Bosnia-Herzegovinaan & Serbitasavaltaan!!
Siis maahan jonne meidän ei todellakaan pitänyt mennä, tarkotus oli ajaa vaan se Croatia-Bosnian 20 km suikale läpi Montenegroon ja tulla yhtä vikkelään samaa reittiä eli rannikkoa pitkin takas.. koska kalliit autovakuutukset!
Mutta..
Ajettiin Montenegrosta Bosnia-Herzegovinan läpi (Bosnian) Serbitasavaltaan, jossa viihdyttiin niin hyvin että jäätiin vielä kahdeksi extra yöksi sinne. Eikä oltas haluttu lähteä pois…
Ollaan aiemmin, vuonna 2014 oltu Sarajevossa ja Mostarissa, etenkin Mostar oli lumoava, mutta ei jäänyt sillon mitään hinkua palata maahan. Eikä todellakaan pitänyt mennä omalla autolla sinne. Ever.
Ja nyt mietitään jo ensi vuoden kuvioita ja paluuta tuonne no-no maahan 😀

No-no reitti nro 2
Vuonna 2015 meillä oli varattuna majoitus Bled-järveltä, mutta koska Janin mummo kuoli silloin, muuttui meidän suunnitelmat, peruttiin Bled jotta päästiin hautajaisiin, uutta majapaikkaa ei löytynyt kohtuu hinnalla joten päätettiin ajaa Serbiaan.
Ei päästy Serbiaan koska siellä oli se pakolaismellakka rajalla ja muutenkin vähän riskitilanne länsimaalaselle autolle joten päädyttiin Unkariin, maahan josta kumpikaan ei ollut sillon mitenkään kiinnostunut.
Mutta… ihastuttiin Balatoniin niin paljon että jäätiin sinne sillon extrapäiviksi ja ollaan palattu takaisin joka vuosi (sekä haaveillaan Unkariin muutosta)..
Tänä vuonna ajettiin tuon Banjan jälkeen ajettiin takaisin Balatonin rannalle, vieläpä päästiin samaan huoneistoon missä vietettiin nuo loman ihanat alkupäivät..

Tuolloin 2015 ajettiin Itä-Puolan kautta Slovakiaan, aikaavievä ja hyvin kurppanen tie: paikotellen puuttu isoja useita metrisiäkin asfalttipaloja (kuin olis leikattu, ei mitään normi kulumaa), hullua liikennettä,
90 kilsan kiertoteitä Google mapsillä koska myrsky katkassut tien, joten Presovin sijasta ajettiin jotain pikku teitä, mustalaiskylän läpi (ja niitä karkuun) Tatroilla.. jonka jälkeen päätettiin että ei koskaan enää ajeta sitä tietä.. Ever!
Mutta guess what?!
Pecsin ja Balatonin chillailun jälkeen oli aika taas jatkaa matkaa. Mietittiin eka Itä-Unkaria, mutta koska ei kivaa majapaikkaa löytynyt ja piti ajella jo vähän enemmän kotiinpäin niin ajettiin Tatrojen läpi Puolaan..
Eli juuri niin päinvastoin kun aiemmin oltiin mietitty, ihan kuten tuon Bosnian kohdalla.
Tosin Bosnia järkytti mua enemmän kuin tuo Tatrailu. En olis ikinä uskonut että JP lähtee sinne autolla.

Vitsailinkin että tutkimattomat ovat Herra Immosen tiet 😀
Tatroista selvittiin ilman traumoja ja ilman takaa-ajo tarinoita tällä kertaa, ja muutenkin tiet oli hurjan paljon paremmassa kunnossa (tämä kuva on keski-Puolasta) kun 2015 joten ei tartte miettiä reittivalintoja sen kummenmin jatkossa!
Tosin Puola on tietöiden luvattu maa eli ensi vuonna noi hyväksi koetut mestat voi ollakkin taas ihan painajainen..


Yötä kaupungissa jonka nimeä en osaa lausua & paluu Jurmalaan
Päätettiin siis Itä-Unkarin sijasta ajaa Puolaan ja koska meillä oli sopivasti aikaa niin päätettiin stopata kahdeksi yöksi kaupunkiin jonka nimeä en minä (eikä Jani tai muutkaan) osaa kunnolla lausua..
Rzeszow on hänen nimensä.
Päädyttiin Rzeszowiin ison tapahtuman, Yamaha Rzeszów – dealershipin lanseeraamispäivänä ja koko kylä oli täynnä!! Siellä oli kyllä hienot bileet pystyssä ja jäätiin mekin tsekkaamaan puolalaista showta!!
Harmi vaan että tyyliin joka ikinen vanhankaupungin kahvila/ravintola siinä aukiolla oli täynnä/varattu, joten siihen ihan keskelle ei sillon pääty ja ihmispaljouden vuoksi kuvaaminenkin oli haastavaa..
Löydettiin Rzeszowista kyllä seuraavana päivänä muutakin nähtävää, kuten tää upea linna..


Oltiin tuolla kaksi yötä ja jatkettiin Suwalkin (jostain syystä google maps on tallentanut mun kodin tänne..)
kautta Latviaan ja Jurmalaan, jossa selvittiin tällä kertaa ilman sakkoja!
Ja nähtiin upein auringonlasku koskaan… tosin iPhone ei ihan riittänyt siihen ja harmittelinkin että ei tullut laidattua broidin järjestelmäkameraa..
Luulin että huikeimmat auringonlaskut tuli nähtyä tuolla etelämpänä, mut nope!
Jos oli tiet reissulla huikeet niin että piti välillä suu auki vaan tuijottaa maisemia, niin samanlainen oli tämä Jurmalassa vikana iltana koettu auringonlasku.
Siellä piti sataa joka päivä, vaan eipä satanut ja tuo lauantain auringonlasku tuli kun tilauksesta kruunaamaan meijän loman. Sanoinkin Janille että toi tuli kun tilauksesta, miten hoidit sen…


Nyt ollaan siis harmi kyllä kotona tai jee, kotona! siltä kannalta että ei käynyt mitään!!
Vajaa 6000 kilsaa kerty mittariin, upeita paikkoja, huikeita teitä ja noita maisemia joita pysty tuijottamaan vaan suu auki..
Valokuvia tuli napsittua niin paljon että vieläkään en oo kerennyt niitä läpi käydä ja videoita on toinen mokoma!
Yhtäkään postausta tänne en matkalta tehnyt, vaikka luonnoksia oli päässä useita.
Halusin vaan nauttia niistä kohteista missä oltiin.
Sama on mun Instagramin kohdalla, kovasti olin sitä mieltä että tältä reissulta postaan joka ilta kuvia ja pysyn enemmän ajan tasalla. Ehkä ne alkupäivät meni niin mut sit olin et paskat, nää kuvat ei katoo mihinkään, täällä paistaa aurinko mä meen ulos moikka…..

Tuommonen reitti meille siis lopulta tuli, pienillä twisteillä tosin, kuten ajettiin Dubrovnikin kautta Kotoriin, koska haluttiin välttää liikaa Bosniassa ajamista ? sekä ajettiin Banjaan Sarajevon kautta, kun Mostar olis ollut nopeampi koska navi sekoili ja tarjoili meille lauttaa vaikka täppäsin sen pois.
Meillä oli testissä Sygic Travelin navi, nikottelua löyty mut pääasia et päästiin perille & takas 🙂

Lisää kuvia ja juttuja paikoista tulossa… malttakaa hetki!!

PS älkää antako Panevezyksen punasen täpin hämätä, se oli eka yöpymismesta, ehkä sen takia toi google törkkäs sen täpin siihen..

Ja seuratkaa ihmeessä sosiaalista mediaa!
Facebookissa  pysytte postauksissa ajantasalla sekä pääsette kurkkaamaan Instagramissa  jo nyt upeita (kröhöm) matkakuvia 😉
Lisäilen niitä sitä mukaa kun saan läpi käytyä!

PS
Jos kiinnostaa tietää paljon tuon roadtripin kustannukset olivat niin niistä löytyy nyt oma kattava
postaus  täältä !

Reissukartta (bongatut maat)

Baltia ja Balkan on mun lempialueita.
Sanonta  mitä iistimpää sen siistimpää  pitää mun kohdalla hyvin paikkansa,
yhtä tasan paikkansa pitää en laske maita vaan päiviä mun lomaan – sanonta!
Reissuhullu (aina valmiina reissuun), roadstrippari, Baltisti, Balkanista- kuvailee mua myös hyvin!

Varsinaista maabongausta en harrasta, mutta uudet paikat kiinnostavat aina.
Silti huomaan palaavani tiettyihin kohteisiin ja joihinkin usemminkin kuin pari kertaa..
Hieman ristiriitaa aiheuttaa siis kun olis kiva työntää kuonoa uusiin paikkoihin, mutta halu palata tuttuihin, ihananiin kohteisiin polttelee myös erittäin vahvana..
Yleensä tuo jälkimmäinen vie mua enemmän, joten uusia paikkoja/maita ei ihan niin vaan kerry vaikka kilometrejä kertyisi vuodessa useita tuhansia..


Mä oon vähän semmonen et haluun kaikki ja samantien.
Haluisin käydä vähän siellä ja täällä, mutta en haluaisi luopua mun vanhoista rakkaista kohteistakaan..
Vähän kun toi kesämökkeily.
Haluaisin viettää siellä Suomenniemellä kesällä enemmän aikaa ja niiden ihmisten kanssa, mutta en haluaisi ”tuhlata” lomiani siihen reissun sijasta.. Osa teistä varmasti tietää mitä tarkoistan / pystyy samaistumaan..
Voi kun olis enemmän aikaa ja tupla-triplasti enemmän rahaa…

Sanoin myös mun kesäloma 2018 postauksessa että en laske maita vaan lasken päiviä lomaan!
Mikä pitää täysin paikkansa, johan tässä on töitä painettu, nyt ois jo loman aika!!
Kuten todettu mä rakastan matkustamista ja onhan niitä uusia paikkoja joihin haluaisin mennä, mutta mulla ei ole suorituspakkoa, matkailun to do –listaa. En oo laskenut maita enkä kokenut tarvetta maatäppäilylle.
Mulla on niin monta ihanaa ns. vanhaa paikkaa joihin haluan päästä takaisin, tutkimaan lisää tai ihan vaan fiilistelemään <3 etten oikeen halua luopua niistä- ainakaan vielä tänä kesänä 🙂
Tämmösiä kohteita on just muutama Unkarissa, Sloveniassa ja kiitos viime vuoden (ja Janin) myös Kroatiassa, Serbiaa ja Latviaa unohtamatta..

Unkari ja Latvia on noita mun home-away-from-home kohteita, paikkoja joille mä olen todella sydämeni menettänyt, paikkoja joissa haluaisin asua.
Samoin semmonen kohde löytyy myös Sloveniasta, eikä kaupunki ole Ljubljana..
Mitä tulee Serbiaan, on se mun home-away-from-home Balkanin kohde, 2014 käytiin siellä ekan kerran ja se oli menoa se.. palattu on sinne muutaman kerran talvella ja suunnaton kaipuu päästä takaisin kaihertaa tälläkin hetkellä.. Bongaan Serbia kuvia, haikailen ”meijän” asuntoa siellä, niitä ihania mestoja ja ruokia…
Sitä on vaikea selittää, joissakin paikoissa on vain sitä jotakin..
Lähtisin Serbiaan takaisin vaikka heti..

Meillähän on kesäloma vielä edessä ja kohteena on jälleen Itä-Eurooppaa ja Balkanin seutua, mutta Serbiaan ei valitettavasti mennä koska liikutaan omalla autolla ja nuo vakuutusjutut  siellä suunnalla on hinnakkaita..
Vaikka kaivattu kohde jääkin tällä reissulla väliin niin silti diggaan roadtrippailla enemmän kun lentää (plus tavallaan kammoan lentämistä vaikka se liitely fiilis ja maisemat on yleensä upeat).
Autolla pääsee näkemään niin paljon enemmän!
Autolla kun reissataan niin uusia kohteita tulee vastaan useita, uusia maita ei ehkä niinkään,
ehkä tsägällä yks / kaks vuodessa jos oikeen kaahaillaan (just kidding!)!!

En siis välttele uusia kohteita, mutta en rohmuakkaan niitä.
Tavallaan pidän ihmisiä jotka täppää maita bongailun vuoksi vähän pöhköinä, semmosta suorituspakkoa (ainakin joillain), toisaalta täytyy ihailla kun jengi sitkeesti käy maa maalta maailmaa läpi 🙂
Joillekkin se on elämäntapa toisille harrastus, eikä kumpikaan sinäänsä mikään huono juttu ole!
Mistäs sitä tietää mitä ite tekis jos kaikki olis mahdollista, rajattomasti aikaa ja rahaa?!
Varmaan reissaisin, niitä vanhoja – ihania kohteita ja kävisin autolla ympäri maailman tai moottoripyörällä läpi Venäjän, sukeltelisin niiden suloisten possujen kanssa Karibian kirkkaissa vesissä ja kävisin moikkaa jääkarhuja Huippuvuorilla, pingviinejä Etelämantereella jne.
Mutta entä jos olis aina lomalla- osaisko sitä arvostaa sitä ”lomaa” samanlailla kun nyt, kun tekee niin julmetusti (kahta-kolmea eri) töitä sen eteen?!


Jani ja minä ollaan (onneksi) niin samankaltaisia matkaajia, niin reissukohteilta kuin matkustustyyliltään.
Harvemmin tulee erimielisyyksiä kohteesta, viime vuonna tosin en ollut halukas palaamaan takasin Kroatiaan (Zagrebin jälkeen), mutta onneksi JP (Jani)  sais mut houkuteltua sinne takasin.
Kroatian rannikko on meinaan upea, ne pikku mestat ja auringonlaskut!! Tänne me palataan..

Espanjaan mulla ei ollut myöskään mitään hinkua, en tosin ennen ollut käynytkään.
Koska rahat oli alkuvuodesta vähän tiukilla ja siellä oli ilmanen majotus tarjolla, niin me päädyttiin sitten talvella Espanjaan, samalla reissulla käytiin myös päiväreissu Gibraltarilla.
”Paikallisoppaista” ja autosta oli myös hirveästi hyötyä siellä, joka päivä käytiin jossain, joinakin päivinä parissa-kolmessa paikkaa. Iso kiitos vielä kerran Famil Immonen!
Olihan se Aurinkorannikko ihan hieno, kyllä mä sinnekkin voisin palata, tosin ei mulla mitään hinkua sinne tullut, kuten ei myöskään Roomaan.
Jotenkin noi on vähän liian turistisia paikkoja mulle, vaikkakin ihan hienoja ne oli..
Mutta koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan, harvoin pitää nimittäin paikkaansa.
Tuon ensimmäisen Via Baltica reissun (2011) jälkeen JP vannoi ettei enää koskaan mene vapaaehtoisesti Puolaan!!
2012 pyörittiin vaan Baltiassa, ajeltiin Liettuaa ja Latviaa ees taas (mm. Klaipeda, Liepaja, Jurmala, Vilna).
2013, 2015, 2016, 2017 ajeltiin mennen tullen Puolan läpi.. ja sama edessä nyt muutaman viikon päästä..?

Moni on sitä kysynyt että monessa maassa oon käynyt?!
Mä oon ihan hölmönä, et öö en tiedä..
Sama juttu mun iän kanssa, mä oon aina ihan pihalla et oonko mä 35 oonko mä 36 vai jo yli 40…
Luulis olevan helppoo kun on syntynyt 80 -luvulla, mut ei..
Mä en oo koskaan tullut hyvin numeroiden kanssa toimeen…
Oikeasti mä oon ihan tollo matikassa, mutta kuitenkin vietin 7 vuotta erään yrityksen taloushallinnossa mm. tarkistaen ja maksaen laskuja + esilaskien, tsekaten sekä maksaen tyyppien palkkoja jne.
Tää jobi on kieltämättä herättänyt lievää huvittuneisuutta mut hyvin tuntevissa ihmisissä, mutta hei laskin on keksitty- sen käyttö (toisin kun esim. kertolaskujen) on mulla hyvin sujuvaa!

Selaillessani (lievällä myötähäpeällä) noita mun vanhoja postauksia huomasin että olin kuin olinkin joskus listannut käydyt maat, mutta en laskenut niitä- se oli enemmän semmonen muistiinpano:
Quick list postaus– tyyliin kysy vinkkejä jos ootte menossa xx- maihin.
Veikkauksena heitin 20-30 välissä, eikä mun huonosta matikkapäästä huolimatta ollut huono veikkaus 😉
Nyt tuo ns. Quick List on siis päivitetty ja tadaa tässä se on (jos muistan kaiken)!

Welcome 666places

Number of countries that you have been to: 25

 

Aika hyvin veikattu tuo luku, eikö?!
Maita ei ehkä muihin matkabloggaajiin verrattuna ole valtavasti, mutta eihän tämä mikään kilpailu ole.
Sitä paitsi tämä on vähän kun ihmiset huokailee painon kanssa, joku painaa aina sua vähemmän ja joku aina enemmän 😉

Vielä kun saisi tuonne listaan päivitettyä kaupungit niin ois aika bueno!
Ehkäpä se on sitten seuraava projekti! Niitä on meinaan ainakin tuplatripla-määrä verratuna itse maihin..

Tuossa alla vielä aakkoslistana (englanniksi) mun käydyt maat.
Jotkut niistä koluttu kevyesti, jotkut ajettu hampaat irvessä läpi ja vannottu ettei koskaan enää mennä jos ei oo pakko (Itävalta ja Tsekki muun muassa)..
Osa maista on hyvin ees taas ajeltu, eri paikat testattu ja retkeilty niin autolla kun veneellä ja tykätty!
Sitten on ne maat minne tulee vaan palattua uudelleen ja uudelleen, vaikka toistakymmentä kertaa ja silti noista lukuisista kerroista huolimatta mä lähden aina matkaan ihan innoissani (erityisesti Latvia).
Te ketkä tunnette mua / olette seurailleet mun reissujuttuja tiedätte että Baltia ja Balkan on mun fave-alueita, joten tää Eurooppa painotteinen lista ei varmaan yllätä yhtään..
Joitakin saattaa yllättää se fakta että mä en ole ikinä käynyt esimerkiksi Aasiassa!
Ja kyllä Suomikin on listalleni päätynyt, vaikka kotimaani onkin- jos jollakulla on asiasta nurisemisesta, puhkukoon nyt 😀
Suomessa on tullut reissattua aiemmin enemmän, nykyään täällä on niin tuhottoman kallista verrattuna vaikkapa tuonne Baltiaan (vaikka hinnat sielläkin on nousseet reippaasti), joten mä äänestän jaloillani..

Tässä siis mun reissumaat o7/2018
Austria
Bosnia and Herzegovina
Croatia
Czech Republic
Denmark
Estonia
Finland
France
Germany
Gibraltar
Hungary
Italy
Latvia
Lithuania
Poland
Russia,
Serbia
Slovakia
Slovenia
Spain
Sweden
Turkey
Ukraine
United Kingdom, England
USA

Nuohan taitaa olla listattuna noissa maa-kategorioissa tuolla ylhäällä, kun nyt vihdoin keväällä opin ne sinne (työllä ja tuskalla) laittamaan!! Päivitän sitä mukaa kun on aikaa niitä juttuja sinne alle.
Kysellä saa etenkin roadtrippaamisesta Baltia – Unkari – Slovenia- Croatia akselilla..

Jos haluat tehdä oman kartan niin iisi pohja löytyy Traveltip.orgista– sieltä mä tän kartan loin.
Sivulle pääsee kätsästi myös kirjautumaan sisään ja päivittämään karttaa tarpeen mukaan.
Noita karttajuttuja löytyy useita muitakin, tää oli musta niistä selkein.

Kiva ois kuulla onko sulla samantyylisiä reissu-suuntaamuksia kuin mulla ja mitä ajatuksia maabongaus sussa herättää?!

Hyvää heinäkuun viimeistä päivää!!!
Kohta se on elokuu ja mun/meijän loma!
Hassua kun ajateltuna ensi kuussa tuntuu niin pitkältä ajalta, kun taas ensi viikolla tuntuu et on ihan kulman takana..
Mun loma on siis ensi kuussa ja ensi viikolla! Finally!
Viime viikko oli jotenkin niin piiitkä, tuntu ettei aika mee mihkään, paitsi sunnuntaina- ainoana vapaapäivänä tietty..

Vielä ois siis 9,5 päivää lomaan / starttiin, jaksaa, jaksaa….
Otetaan se siltä kannalta et tässä on vielä jokunen päivä kuntoilla (pikatreeni vinkit lomalle- ilman kuntosalia- löytyy täältä ) 😛

Emoji lifting weights

Yksi kohtaaminen voi muuttaa paljon, joskus jopa koko elämän


Ennen kaikki oli paremmin,
ei päde ainakaan tiettyihin osa-alueisiin mun elämässä.
Kaipaan tietty nuorempaa ikää, rypytöntä naamaa sekä tiettyjä työ- ja työharjoittelupaikkoja, mutta on monia asioita mitä en kaipaa: yksi niistä on oman tilan puute ja se ettei päässyt vuosiin matkustamaan kunnolla.
Jo teinistä pitäen matkailun nälkäiselle ja reissuista haaveilevalle, kirjoittamista ja valokuvausta rakastavalle mimmille oli kova paikka jäädä ”vangiksi” Suomeen.
Mieli oli seikkailemassa maailmalla kaiken aikaa, mutta tyhjä lompakko piti käpälät visusti kotimaassa, kunnes eräs kohtaaminen muutti kaiken.
Se kohtaaminen käynnisti tapahtumien sarjan, joiden ansioista maailma avautui mulle uudenlaisena.
Päädyin seikkailemaan muun muassa Baltiaan, Balkanille ja Ukrainaan:
sukeltamaan tuntemattomaan, antamaan kyytiä ennakkoluuloille ja tapaamaan ihania ihmisiä..
matkustamaan vielä enemmän, inspiroimaan ihmisiä matkustamaan uusiin paikkoihin ja antamaan kodin katukoirille..

Tämä on tarinani siitä miten eräs kohtaaminen muutti maailmani, mutta myös periksiantamattomuudesta, unelmoinnista, uskaltamisesta sekä paikoista ja ihmisistä jotka ovat syystä tai toisesta jättäneet pysyvän muiston mieleeni ja sydämeeni..

Ennakkoluuloja uhmaten, seikkailumielellä Baltiaan..
En muista tarkalleen miten päädyttiin lähtemään Baltiaan ekan kerran.
Olin juuri saanut vakituisen työn Ohjelmatoimistolta ja koska tein extratunteja kevään mittaan sain pitää kahden viikon loman ja jotenkin päädyttiin ottamaan sitten Baltia haltuun.
2011 kesäkuun alussa ajettiin laivaan ja startattiin rohkeasti kohti Via Balticaa, muiden ihmisten kauhistellessa et kuin nyt tuommoiselle ryöstöalueelle, huonokuntoisille teille ja miliisin kiusaamiksi lähdette, että onhan niitä muita (lue parempia) paikkoja missä lomailla.
Toki jännitti että mitä sieltä eteen tulee, Balticasta kun liikkui vaikka mitä juttuja..
Hassua kyllä suurin osa niistä oli jonkun kummin kaiman naapurin suusta, eikä siis keltäkään kuultu tuoreita omakohtaisia kokemuksia.
Janin vanhemmat oli ehkä eniten kauhuissaan, vaikka suosittelivat kyllä Jurmalaa kohteena meille.
Olivat siis käyneet Baltiassa lukuisia vuosia sitten, jollon kaikki oli kuin Villissä Lännessä, joten vaikka saatiin kohde suositus niin ei saatu suositusta silti koko matkalle 😀

Osa teistä oli kyllä niin rekkojen jyräämiä että oli vaikeuksia päästä 8 cm maavaraisella autolla ilman hittejä eteenpäin, mutta sitkeästi edettiin.
Kukaan ei myöskään ryöstänyt eikä yrittänyt ryöstää meitä siellä, vaikka välillä niin luultiin.
Autokin sai olla rauhassa, kaikista varoitteluista huolimatta.
Mutta kiinnitti kyllä muuten huomiota kaikkialla, olihan se vähän erilainen ajoneuvo niillä teillä..


Poliiseihin kyllä tutustuttiin, muutamaan kertaan..
Sekä saatiin sakotkin, mutta ihan omaa vikaa oli, molemmilla kerroilla.
Heti ensimmäisellä etapilla, Jurmalaan mennessä saatiin sakko, kun ei tajuttu pysähtyä maksamaan latin kaupunkiveroa.
Niin kävi kyllä monelle muullekkin, meitä oli jokunen auto siinä letkassa odottelemassa vuoroaan.
Pikku bunkkeri, johon mentiin asioimaan kukin vuorollaan, oli aika karu ja tuli pikku säikähdys, kun ahtauduttiin pikkuseen huoneeseen kapeaa käytävää pitkin, että mitäs nyt, ennen kun selvisi syy..
Mutta mukavia olivat, vaihtoivat meille englantia puhuvan poliisin ja sakkokin mukavasti pieneni puolella, koska oltiin eka kertaa siellä.
Tämä sakko piti maksaa suoraan paikan päällä, vaikka taskussa ei ollut latin latia niin sekään ei ollut ongelma, automaatti oli kätevästi asennettu siihen muutaman metrin päähän ”bunkkerin” ulkopuolelle.
Damage á 20 latia (noin 28e), joten mitään kovin isoa lovea pikku matkabudjettiin ei siitä onneksi tullut.

Syytän tästä Jurmalan sakosta kyllä vanhaa, huonoa ja hidasta Nokialaistani, jonka netti oli ihan umpisurkea & lisäksi data oli silloin melko kallista, joten ei tullut tien päällä ees kauheesti mieli nettiä koittaa käyttää. Pikku epäonneksi sattui myös juuri ennen tuota ”tulli-paikkaa” aurinko häikäisemään tien vierellä olevan ständin jossa asiasta myös mainittiin, lisäksi piti väistellä tietä ylittäviä ihmisiä.
Sattumien summa siis tuo sakko.
Samalla reissulla takasin tullessa saatiin sakko sitten ylinopeudesta, ohitustilanteessa, tosin tästä saatiin tuo 20 latin sakkolappu mukaan että maksakaa sitten kotimaassa.
Mitä opimme: älä ohita kaupungin rajalla, älä ainakaan vedä ylinopeutta ja joistakin asioista kantsii ottaa selvää etukäteen..

Mitä itse Baltiaan tulee niin maat ovat mitä hienoinpia matkakohteita, sieltä löytyy historiaa, tekemistä, upeaa luontoa ja kilometrin pituisia hiekkarantoja, paikoitellen jopa koskemattomia, sekä vielä suht edulliset shoppailu- ja ruokailu mahdollisuudet.
Moni on sanonut etenkin latvialaisia tylyiksi ja epäystävällisiksi, mutta löytyy sieltä ystävällisyyttä, ja välillä yllättävästäkin paikkaa.
Tyyliin seuraavana päivänä tuosta Jurmalan sakosta tapasimme kadulla tuon meitä sakottaneen poliisin, mies tuli kyselemään että kaikki hyvin, pahoitteli vielä ja kätteli Jania toivotellen hyvää lomaa!
Eipä ole moista koskaan sattunut. Oltiin ihan huuli pyöreenä että oho mitä poliiseita..

Alkuperäinen reittisuunnitelma oli ajaa Baltian läpi Gardalle ja sieltä Hampuriin, mutta asiat muuttuivat, päädyttiin heittää lenkkiä Puolassa sekä koukata Vilnan kautta takaisin Latviaan, koska Jurmala oli niin hurmaava, sakoista huolimatta.
Tuon 2011 reissun jälkeen ollaan käyty Latviassa päälle parikymmentä kertaa, tarkkaa saldoa en osaa äkkiseltään sanoa.
Se on semmoinen home-away-from-home Baltia-mesta, veri vetää vaan sinne uudestaan ja uudestaan!

Ennen ekaa matkaa ihan ehdoton ”neuvo” ihmisiltä oli että pimeällä / yöllä ei pidä ajaa!!
Tiedä sitten mikä vaara siellä piilee, kun tähän mennessä on yöllä ollut paljon vähemmän trafiikkia, mikä on se musta se suurin vaara siellä.
Tiet ovat paikoin levennetyt ja neljän auton rintama ei ole mikään poikkeuksellinen näky siellä, tyyli on että se väistää kenen pokka menee eka..
Eli ihan just kortin saaneena en sinne lähtisi (päivällä ainakaan) ajelemaan.
Työmatkaruuhkat saattaa hidastaa liikennettä, varsinkin isompien kaupunkien liepeillä, lisäksi kolarit ja lukuisat tietyöt hidastaa matkantekoa, joten ajamiseen kannattaa varata myös maltin lisäksi aikaa.
Illan tullen isoilla teillä liikenne on sujuvaa, valot vilkkuu keltasella ja välillä jokunen autoilija/rekka tulee vastaan, mutta muuten on baana vapaa..

Suht sitkeästi istuneista ennakkoluuloista huolimatta ollaan saatu muitakin ihmisiä innostettua matkustamaan Baltiaan.
Lähetin muun muassa perheeni Riikaan sekä Vilnaan ja oh boy mitä ennakkoluuloja siltä suunnalta ennen niiden omaa reissua tuli.. Tosin ottivat maat haltuun lentäen, mutta suunnittelevat jo omaa automatkaa Baltian suuntaan 😉

Näiden lukuisten Latvian reissujen aikana ollaan tavattu paljon erilaisia ihmisiä: mieleenpainuvimmat tapaamiset ovat olleet ehdottomasti tuo poliisi mutta myös pääkaupunki Riiassa, Karjala nimisen ravintolan omistaja-pariskunta joka ottaa avosylin vastaan aina sinne mennessä, joiden kanssa saattaa venähtää pitkälle sulkemisajan jälkeen, kuunnellessa välillä ihan villejäkin tarinoita Suomesta ja Latviasta.
Muutama vuosi sitten lähetin siis oman perheeni Latviaan ja patistin myös käymään tuolla Karjalassa sekä pyydettiin kertomaan terveisiä.
Mun rakas perhe olikin vetässyt valokuvan (jossa irvistelen kameralle) esille ja naamataulun tunnistettuaan olivat sitten kertoneet että ovat kiitollisia meille, koska olemme alusta asti käyneet siellä tukemassa heidän paikkaansa sekä kirjoittaneet siitä positiivisesti myös sosiaaliseen mediaan.
Silloin alussa saatiin istuskella siellä kahdestaan, nyt on paikka lähes joka kerta ollut täynnä ja heillä on avattu uusi Latvialainen paikka samalle kadulle.

Näillä reissuilla on myös tullut nähtyä/tavattua kaduilla kerjääviä sekä kodittomia ihmisiä.
Nämä ryppyiset pikku mummot, eläinten kanssa kadulla kerjäävät ihmiset tai ne jotka ovat käpertyneet jonnekkin porrasnurkkaukseen nukkumaan sateelta suojassa, saavat omat pikku nillitykset tuntumaan niin turhilta.. Mulla on loppujen lopuksi asiat todella hyvin.
Teen ehkä työtä tällä hetkellä mistä en diggaa, mut mulla on sentään töitä.
Mulla on oma paikka mihin mennä, mahdollisuus matkustaa ja ostaa näillä reissuilla ”mitä haluan”.. Niinpä yritän aina antaa apua tarvitsevalle jotain.
Yksi tämmöinen tapaaminen on erityisesti jäänyt mieleeni, ihan kuin olisi tapahtunut eilen.
Olimme ystävien kanssa tuolloin lomalla Latviassa ja päätimme käydä haukkaamassa burgerit Macistä.
Odotellessamme niitä näimme resuisen miehen, joka kävi dyykkaamassa roskiksesta sinne juuri jonkun kippaamat jämät.. Ostettiin muutama burgeri ja appelsiinimehua sekä annettiin eväiksi ostetut pähkinäpussit ja suklaat & jokunen euro rahaakin.
Se kiitollinen ilme ja moninkertaiset ”paldies”, kiitokset, saa vieläkin kyyneleet silmiin..

Jotkut ovat sitä mieltä että näitä kerjääviä ihmisiä on sen takia kun heille annetaan jotain, että koditon on itse täysin syypää siihen että on koditon jne. Asiat ei kuitenkaan aina ole niin kun sä oletat.

Väärinymmärretty Balkan
Toinen kauhisteltu matkakohteemme on ollut etenkin minulle niin rakas Balkan.
Jos meitä pidettiin hulluina kun lähdettiin Baltiaan ekoja kertoja niin en tiedä mikä sana kuvailisi reaktioita sitten tätä Balkanin matkailmoitusta vastaan parhaiten?!
Vielä 2014 oli monilla käsitys että Balkan on edelleen sota-aluetta.
Että alue on turvaton, epävakaa, siellä tapahtuu paljon ryöstöjä sun muuta..
Kysymys ”Miksi haluatte matkustaa sota-alueelle” tai ”tuommoiseen paikkaan jossa ei ole mitään” on kuultu siis kerran jos toisenkin, ryyditettynä hulluja olette kun menette toteamuksella.
Tosin sanoin kyllä jollekkin vahingossa ennen ekaa reissua, että ollaan menossa Bagdadiin Belgradin sijasta.. Tuli myös kiire tsekata lentoliput, että olinko ostanut ne varmasti oikeaan kohteeseen.
Monilla tuntui olevan myös ihme mielikuvia tuolta, ihan jopa hallintoon ja historiaan liittyen.
Toisilla ei taas tuntunut olevan mitään hajua koko Belgradista, se sekoitettiin myös Belfastiin, mutta sitä ei kummasteltu että oltaisiin vietetty kaksi viikkoa Irlannissa..

Kuten Latviasta, myös Serbiasta tuli äkkiä se meidän mesta ja sinne on palattu jo muutaman kerran uudelleen, molempien lentokammosta huolimatta.
Serbia on yksi valloittavimmista maista joissa olen käynyt. Ja ne ihmiset!!
Ihmiset on niin super ystävällisiä siellä, ei semmosta jenkki-ystävällisyyttä vaan aitoa, kiinnostunutta ja auttavaista, valmiina venymään sen extra mailin sun puolesta..

Vaikka ollaan vietetty yhteenlaskettuna useempi viikko pelkästään Belgradissa, niin aina sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa. Sinne haluaa aina uudelleen ja pieni koti-ikävä vaivaa koko ajan..
Serbia on se home-away-from-home-Balkan.
Ja Belgrad on ollut se meijän tukikohta siellä ja favourite place, puistoineen, kävelykatuineen, museoineen, sekä mahtavine ruoka/bile-paikkoineen sekä linnoituksineen.. mutta on maalla muutakin tarjottavaa.


Minibussi kyyti Serbiasta Bosniaan ollaan myös koettu ja se tarjosi mielettömän vehreitä niittyjä, rosoisen kauniita ja ränsistyneitä pikku kyliä hedelmiä ja mehua myyvine mummoineen, tiellä vaeltavia lehmiä ja lampaita, lumihuppuisia vuoria, rotkoja, erikoisia rajamuodollisuuksia sekä välillä hyvät perslihakset (ja hermot) vaativia teitä! Oman auton Balkan-roadtrippi on vielä kokematta, mutta suunnitelmissa kyllä..

Mieleenpainuneet kohtaamiset
on täplittäneet myös meidän Balkanin reissuja, siellä on koettu kaikenlaista sekä tavattu eläimiä ja ihmisiä jotka syystä tai toisesta ovat jääneet mieleen.
Jotkut avoimuudellaan, toiset ystävällisyydellään ja jotkut ihan muista syistä..

Kaupan kassa scannaa tuotteita ja yhtäkkiä pahoittelee että häiritsee mutta kiinnostaisi tietää mistä olen kotoisin sekä sitten seuraa kysymysten tulva mm. mitä tykkään heidän maastaan ja olenko tulossa uudelleen ja vastaus ehdottomasti! saa kasvoille mitä aurinkoisimman hymyn!
Mieleen on jäänyt myös sattumalta löydetyn mahtavan ravintolan tarjoilija, joka muistaa vuosien jälkeen meidät (tai lähinnä mun poikaystävän koska sen parta)..
Ja joka vitsailee paljon, muun muassa siitä kuinka ihmeessä tullaan takasin heidän ravintolaan, koska heillä on niin huono palvelu (johtuen muun muassa siitä että hän dippasi ekalla kerralla vahingossa mun sähkötupakan johonkin kastikkeeseen).
Tämä tarjoilija on kuin Muzzy in Gondoland miksattuna Mr Bean:n kanssa 🙂

Koskettavaa on nähdä Naton pommittamat rakennukset, jotka on jätetty paikoilleen sellaisenaan muistutuksena niistä vääryyksistä ja muistomerkeistä menehtyneiden ihmisten muistoille..


Sekä nuori tyttö joka jättää kaupassa suklaapatukan ostamatta itselleen koska rahat ei riitä, vaan huolehtii että ikkunan takana odottavat kulkukissat-ja koirat saa ruokansa..
Annoin sille tytölle sen puuttuvan rahan, koska tämmöset ihmiset <3

Ehkä liikuttavin (eläimiin liittyvä) kohtaaminen oli Mostarissa, tällä samaisella 2014 reissulla.
Mostar itsessään oli hurmaava, pullollaan historiaa, sokkeloisia pikku kujia, kielimuurista huolimatta ystävällisiä ihmisiä, mutta joka paikassa siellä oli myös kulkukoiria – ja kissoja..
Osa kissoista niin huonokuntoisia että sydäntä särki kun et voinut auttaa niitä ja viedä eläinlääkäriin / pois kaduilta, auttaa niitä hädässä, hoivata ja ruokkia.
Onneksi sielläkin oli ihmisiä jotka osti niille ruokaa, kuten mekin ja vei ravintolasta jämät mukanaan näille ressuille, mutta silti.
Matkalla meijän majapaikkaan tavattiin jälleen yksi koditon pieni, musta tyttökoira.
Ohimennessä se räksytti ihan hulluna meille, mutta kun istuttiin viereiselle penkille se siitä kiipesi syliin.. hieman pelotti et mitä jos se puree, mutta ei.. Se oli vaan haltioissaan ihmisten huomiosta!
Tää Mostarin mimmi seurasi meitä meijän hotellin portille ja oli tulossa mukaan sisään.
Annoin sille kaikki mukana olleet koiran ruoat + keksit ja mun sydän murtui kun jouduttiin jättämään se portin toiselle puolelle… Sitä katsetta on vaikea unohtaa.

Serbiassa Janin parannellessa marssivammoja asunnolla, lähdin katsomaan auringonlaskua linnoitukselle. Matkalla sinne tapasin jälleen yhden katukoiran, joka nipisti hurmaavalla seurallaan palan mun sydämestä.. Tää seurallinen kulkuri ei antanut mun nauttia auringonlaskusta yksin vaan mun ihaillessa Novi Gradin taakse laskeutuvaa aurinkoa, köllötteli hän ihan mun lähellä ja saattoi mut vielä puistosta pois, takaisin Mihailovan kulmaan, josta olin hänen matkaan lähtenyt.
Seurallisuus saatto myös johtua laukussa olevista koiranherkuista mutta oli silti yksi koskettavimmista tapaamisista ja muistoista..


Näiden reissujen jälkeen googlasin rescue-juttuja Balkanilla ja löysinkin muutaman tekijän sekä järjestön ja olen tukenut niitä parhaani mukaan.
Se miten jotkut tuolla noita eläimiä kohtelee on jotain todella järkyttävää.
Onneksi on noita hyviä ihmisiä, jotka ovat valmiitta taistelemaan ja vaatimaan muutosta siellä.
Ihmiset jotka taistelee niitä vastaan ja auttaa noita kodittomia eläimiä, tuntuu välillä taistelevan tuulimyllyjä vastaan, mutta eivät silti luovuta..

Ekalla Balkanin valloituksella bookattiin majoitus Sarajevoon ja päädyttiin erään muslimiperheen vuokralla olevaan piharakennukseen.
Pihalla vilisti kissanpentuja ja vilahteli jokunen aikuinen kattikin jostain nurkan takaa esiin.
Kissat oli kuulemma naapurin entisiä lemmikkejä, olivat muutaneet muualle ja jättäneet mm. kissat jälkeensä, oman onnensa nojaan. Merjam perheineen oli sitten ottanut mm. tän kissaperheen ”hoiviinsa”.

Muutenkin perhe oli mitä ystävällisin!
Oli tervetulo-ja tervemeno kahvit, saatiin jättää matkalaukut ym. turhat heidän asuntoon kun lähettiin Mostariin. Isäntä kutsui meidät kotiinsa vielä kahville lähtöpäivänä kuljetusta odottaessa ja kun kuuli että Jani soittaa bassoa innostui soittamaan musisoimaan meille Saz-nimisen soittimen säestyksellä.
Jonkin verran ollaan oltu myös vaihdeltu kuulumisia tuon matkan jälkeen facebookissa.

Matkailu inspiraatiota
Meidän reissujen inspiroimana lähti viime vuonna Balkanille myös eräs pariskunta pikkulapsineen.
Toki niillä oli pohjalla monia road trippeja jo takana, mutta ei Balkanilta.
Tavattiin sattumalta jokunen vuosi sitten Bratislavan yössä, josta jatkettiin Puolan stoppien jälkeen Vilnaan drinkeille. Sen jälkeen ollaan otettu Double Trouble- drinkit Suomessa ja tutustuttu heidän opastuksella Lahden yöelämään, mutta muuten on meijän reissut mennyt harmillisesti ristiin.
Kunnes viime vuonna satuttiin taas tien päälle samaan aikaan.
Todettiin että reissussa ollaan tavattu, niin reissussa on näemmä tavattava kun muuten ” ei oo aikaa”.

Ihastuttiin myös Unkarin Balatoniin niin paljon ekalla kerralla, että sinne on tehty reissu joka kesä sen jälkeen, haaveiltu muutosta sinne ja saatiin houkuteltua nää Lahtelaisetkin sinne.
Ne ei aluksi ollut niin innostuneita Balasta, mutta kas tuon viime kesän reissun jälkeen bookkasivat jo tälle vuodelle majapaikan sieltä! Balatonin huikeisiin maisemiin on vaikea olla ihastumatta..


Ennen tätä yhteistä viikon lomaa Balalla, päättivät siis käydä roadtrippaamassa meidän hehkuttaman Balkanin.. Kävi niin että kaverit tykästyivät myös Serbiaan, paikkaan ja niiden ihmisiin, niin että haluavat palata sinne uudelleen paremmalla ajalla.

Baltia, Balkan ja muutenkin Euroopan itäpuoli on saanut voitettua monipuolisuudellaan, ihmisillään, paikoillaan ja tarinoillaan meidät puolelleen.
Paikkoja joiden mahtavuutta ei voi tajuta, ennen kun itse matkustaa niihin.
Mä mielelläni kyllä kerron meidän reissuista, hehkutan tutuilleni noita paikkoja ja kannustan matkustamaan aina kun mahdollista, etenkin omalla autolla, siinä kun näkee niin paljon enemmän!!
Joku sanoi kerran että olen kuin joku Baltian ja Balkanin ambassadori- matkailulähettiläs 😉
Jos multa kysytään mä suosittelen noita maita kaikille ja en kenellekkään.
Kaikille koska ne on hurmaavia ja nähtävää riittää taatusti!
En kenellekkään koska se että ne ei oo turistien kansoittamia paikkoja tekee niistä just sen omanlaisensa, aitoine ihmisineen ja paikkoineen (unohtamatta edullista hintatasoa).

Matkalla kotiin – kohtaaminen joka muutti elämäni..
Oikeastaan kohtaaminen joka todella muutti elämäni ei ollut mikään noista reissuista, vaan eräs kohtaaminen kotimaassa muutti aika lailla kaiken.
Tuo kohtaaminen toi myös matkustamisen ja nuo kaikki huikeat reissut elämääni!

Asuin aiemmin edullisessa vuokra-asunnossa lähellä Helsingin keskustaa ja minulla oli vakituinen duuni. Sitten teloin käteni, olin usean vuoden sairaslomalla, käpälän parannuttua en saanut enää töitä koska kukaan ei uskaltanut palkata minua, peläten että käsi ei kestäisi.
Taloyhtiö halusi asunnon takaisin työsuhdeasunnoksi  ja jouduin siis muuttamaan..
Ilman töitä oli mahdoton saada yksityiseltä asuntoa ja kaupungin asuntoihin ei ole mitään tsänssiä, joten tuolloin, maailmaani mullistaneen kohtaamisen aikaan, kesäkuussa 2009 olin koditon.
Siinä mielessä asiani olivat hyvin, minulla oli paikkoja missä yöpyä (pääasiassa siskoni ja vanhempieni luona, mutta myös kaverit tarjosivat makuupaikkaa) tavaroilla paikka ilmaisessa varastossa, ruokaa jne.
Toki 29 vuotiaana, vuosia yksin asuneena, oli vaikea sopeutua siihen että ei ole enää sitä omaa paikkaa ja joudut elämään vähän muiden säännöillä, toisten nurkissa jne., mutta olishan ne asiat voineet olla huonomminkin.
Sitä muutama ihminen silloin ihmetteli, että kuin voin olla silti niin hyväntuulinen vaikka olen työtön & asunnoton. Mutta asiat olis voineet olla huonommin.
Olihan mullakin noita huonoja hetkiä, mutta yleensä ne kestää vaan hetken ja sitten nään jo asioiden paremmat puolet & tähtään katseen sinne (parempaan) tulevaisuuten..


Mä uskon myös että (tietyt) asiat tapahtuu koska niiden on tarkoitus tapahtua.
Esimerkiksi, jos en olisi loukannut kättäni, joutunut työttömäksi, asunut muiden nurkissa, en usko että olisin myöskään tavannut tuota ihmistä joka toi niin suuren muutoksen elämääni.

Jokavuotinen Tuska-festivaali järjestettiin 2009 vielä Kaisaniemen puistossa, omat (nestemäisetkin) eväät oli sallittuja ja liput oli vielä suht kohtuuhintaisia. Kolme päivää Tuskaa oli se kesän kohokohta!
Olin siis Tuskailemassa parin kaverin-, systerin sekä sen miehen kanssa, joilla yövyin ja kaavoista poiketen lähettetiin myös jatkoille niiden lähibaariin Vantaalle.
Ja siinä baarin ulkopuolella sitten tapahtui se- mun maailman mullistanut kohtaaminen!
Kulman takaa asteli camo-huppariin pukeutunut pukinpartanen HD-mies, Jani, jonka seurassa aika kiisi aina pilkkuun asti.
Tuo kohtaaminen johti toiseen ja sunnuntain iltana yövyin Casa De La Immosessa ensimmäisen kerran ja sillä samalla tiellä olen edelleen, useita prätkä – ja autoreissuja sekä lähes 9 vuotta myöhemmin..
Tuo yksi kohtaaminen, muutti niin paljon.
Ilman tuota karpalolonkeron-makuista kohtaamista elämäni olisi kovin erilaista.
Olisi monia mahtavia paikkoja jossa en olisi käynyt, monia asioita joita en olisi kokenut.
Olen saanut erilaisia mahdollisuuksia, joita tuskin olisi tapahtunut ilman tuota kesäkuista tapaamista.
Toki olen myös itse itseni mahdollistaja, monessakin asiassa, mutta jotkut asiat vaativat enemmän duoo kuin sooloo, ilman Janin uskoa ja tukea en olisi kaikkeen pystynyt.

Ovi on avautunut uusille mahdollisuuksille ja haasteille.
Onnistumiset ovat avanneet jälleen uusia ovia sekä vieneet minua uusiin paikkoihin / seikkailuihin.
Jos olen ollut reissuhullu pienestä pitäen, niin myös koirahullu. Janin kanssa myös yksi pitkäaikainen haaveeni koirasta toteutui.
Oman Venäjältä adoptoidun rescuen lisäksi meillä on asustanut kotihoidossa mm. entinen taistelukoira (luonteeltaan mitä ihmisrakkain) Espanjasta sekä Kyproksella maanviljelijöiden kivittämä pitti-poika, joka päätyi asumaan sisareni perheeseen.

Koska tuon käden loukkantumisen takia oli edelleen hankala saada töitä, hain uudelleen koulutukseen.
Kiinnostava koulutus löytyi Musiikki ja Media alalta, josta minulla ei juurikaan ollut kokemusta.
Janin muusikkotaustasta oli apua sillä hän preppasi minua niin että haastattelijat näkivät potentiaalini ja pääsin ekalla yrittämällä Viihdealan avainhenkilö-koulutukseen, jonka harjoittelun kautta minulle aukesi myös työpaikka Ohjelmatoimistolla, palkkatuettuna mutta työelämässä vihdoinkin!
Yksi saatu työpaikka avasi minulle mahdollisuuden toiseen ja sain mahdollisuuden tehdä extratöitä kaupan alalla, kun taloudellinen tilanne viihdealalla heikkeni.
Kun hain opintovapaata matkailualan koulutukseen, aukesi sieltä minulle taas uusia mahdollisuuksia työharjoittelupaikan kautta.
Tuo harjoittelu matkatoimistossa vei minut tutustumiskäynneille eri paikkoihin, töihin matkamessuille sekä kaksi kertaa reissuille Ukrainaan matkanjohtajana.
Ukrainaan lähdin untuvikkona, toki otin asioista selvää etukäteen, sain hyvän preppauksen kun en ollut toiminut matkanjohtajana aiemmin, mutta härän luonne sekä rohkeus, oma ja muiden usko minuun antoi extraboostia.
Ja voi sitä tunnetta, kun porukka oli tyytyväisenä tuotu takaisin Suomeen ja ne palautteet <3

Ilman tuota kohtaamista baarissa, ei olisi myöskään noita matkoja, joiden muistoista ja kokemuksista syntyi idea tähän matkablogin poikaseen sekä kohtaamisista maailmalla, jotka loivat pohjan myös ystävyys-suhteille, jotka kantavat aina takaisin kotimaahan asti.

Sen nyt jo hieman kulahtaneen camohupparin alla kytee (edelleen) sama reissunnälkä ja kiinnostuksen kohteet kun mulla ja vaikka ollaan oltu lukuisissa reissuissa, välillä vähän hurjissakin tilanteissa, niin ei se tahtia vähennä, veri vetää aina maailmalle..
Se minne tie (tai mikä lie) meidät seuraavaksi vie jää nähtäväksi..

Tämä on minun tarinani, Momondo Open World- kilpailuun ”miten kohtaaminen matkalla muutti maailmaasi”.
Jos pidit kirjoituksesta, voit äänestää sitä suoraan tästä linkistä, kiitos!!
https://www.momondo.fi/content/bloggers-open-world-award?blog_id=2156#!/blog/2156

#momondo #openworldawards