Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

Mimmu | 666places

Loistava kotimaan päiväretkikohde – moottoripyörällä Pellinkiin

Porvoossa tulee piipahdettua oikeastaan kaikkina vuodenaikoina mutta etenkin kesäaikaan vierailuja saattaa tulla useampikin.
Syynä ei ole pelkästään se että Porvoo itsessään on niin hurmaava vaan myös se että sillon sinne pääsee moottoripyörällä!
Parasta kesäpuuhaa ehdottomasti!
Ollaan tänä vuonna alotettu ajokausi jo maaliskuun lopussa, toki sillon ei tullut kovin pitkiä lenkkejä tehtyä kunhan nyt oli pakko päästää pyörä kesälaitumelle!
Mullahan ei siis ole prätkäkorttia mutta nautin kyydittelystä!
Itä-Vantaalla on ihan loistavia tienpätkiä ja Sipoossakin tulee fiilisteltyä usein!

Helatorstaina käytiin Loviisan bastionien kautta Kotkan vesipuisto Sapokassa  josta ajettiin vielä iltakahville + jäätelölle Porvooseen. Kuten mainitsin on erityisesti Vanha Porvoo tuttu mesta, mutta jostain kumman syystä Porvoon saaristoon ei olla vielä aiemmin tutustuttu.
JP bongasi erityisesti pyöräilijöille (jolla tarkoitan siis moottoripyöriä) tehdyn listauksen hyvistä teistä ja kahviloista.
Siellähän löyty vaikka mitä kivoja kohteita.
Tuolta siis otettiin kohteeksi Tirmo, josta sitten päädyttiin lopulta myös Pellinkiin / Pellingin saarille.
Jos seuraat mua Instagramissa niin ootkin jo saattanut nähdä kuvia sieltä.


Tirmon Saaristokeskus

Jostain syystä meinaan kokoajan kirjottaa Timrå niinkuin se ruotsalainen kaupunki, mutta Tirmo on kyllä ihan paikka Suomessa eikä myöskään lintulaji mikä siitä tokana tulee mieleen.
Tirmo sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Porvoosta ja kuten nimi jo antaa viitteitä niin sinne pääsee auton/prätkän lisäksi myös veneellä.

Heti Vanhan Porvoon jälkeen päädyttiin lintujen / lehmien bongausalueelle josta tie jatkoi mutkitellen välillä peltojen, välillä hurmaavien puutaloasutusten läpi kohti Tirmota.
Tuollaisilla asfalttisilla, mutkittelevilla pikku teillä on hauska huristella!
Pääsee haistelemaan vastaleikattua ruohoa sekä raikasta meri-ilmaa, välillä myös ei niin ihanaa ehtaa paskan hajua.. Ihan oikeutetusti oli tuo kohde/tie päässyt silti sinne listalle! 😉
Harmittelen aina joka ajolla ettei ole mahdollisuutta kuvata noita maisemia ja sitä ettei fiilistä pääse jakamaan ~ se on itse vain oikeasti koettava!!

Vaikka oli siis toukokuun viimeinen viikonloppu ja korona-rajoitukset päällä eli kahvilat ym. oli vielä kiinni niin päätettiin silti mennä tuonne, ihan vaan sniffailemaan meri-ilmaa ja tsekkaamaan saaristoa.
Iloinen yllätys oli se että perille tuonne Tirmon saaristokeskukseen päästyämme sieltä löytyi avoinna oleva kauppa jossa oli tarjolla käsidesin lisäksi muun muassa kahvia & sämpylää sekä tietysti muita (mökki) kauppatuotteita kuten makkaraa ja juomia.
Paikan päältä löytyy normaali aikaan kaupan lisäksi polttoaineenjakelupiste 24h, Nyport-venesatama, vierasvenesatama sekä A-oikeudet omaava kahvila ~ ravintola jossa järjestetään erilaisia tapahtumia.
Tänne täytyy siis tulla uudelleen nyt kun rajoituksia puretaan!

Nautittiin kahvit sekä jäätelöt katsellen paikalle pörrääviä veneitä sekä lähi saaristoon edestakaisin huristavaa keltaista lossia.
Lossi kuljettaa muutaman kerran tunnissa väkeä tuohon ihan kivenheiton päässä olevaan saareen ja pitihän se mesta tietysti googlata kun menijöitä riitti jatkuvasti.
Selvisi että tuo saari on Pellinki.
Vaikka siellä en ole käynyt niin on se nimenä tuttu, varmasti lähes jokaiselle.
Meinattiin ensin että mennään sinne joskus toisena viikonloppuna mutta miksi lykätä?!
Ilma oli aurinoinen ja lämmin, lossi kuljettaa porukaa sinne ilmaiseksi ja me oltiin jo siellä.
Niinpä ajettiin jonottamaan puomin taakse lossia joka vei meijät muutamassa minuutissa tutustumaan Pellingin saaristoon!

 

Moottoripyörällä Pellingissä

Mennessä ei ollut ruuhkaa, lossiin tuli vain pari autoa/pyörää + me.
Siitä onkin jo vuosikymmeniä aikaa kun olen viimeksi ollut Suomessa lossin kyydissä.
Silloin oon ollut perhelomalla jossakin Pohjois-Karjalassa.
Vaikka tää lossiajelu oli lyhyt (pituus 277 m) niin se oli kyllä hauska!

Yllätys oli suuri että tuolla Pellingissä meni aivan loistava 7,5 kilometrin pituinen asfalttitie läpi Sundön, Vähä-Pellingin kautta Suur-Pellinkiin jossa pantiin pyörä parkkiin Sturjanissa.
Siellä jossa sijaitsee suht iso ilmainen Styrjon kääntö-parkkipaikka sekä vierasvenepaikkoja muiden lisäksi.
Autoja oli parkissa hurja määrä, veneitä muutama hassu kappale.
Bongattiin myös kaksi kalastajaa selvittämässä siellä verkkojaan sekä JP`lle oma kyltti!

Sturjanissa, vastapäätä olevaan Ölandet saareen olisi myös ollut tie ja meinattiinkin eka käydä katsomassa siellä sijaitsevaa Kotiseutumuseota sekä Pyhän Olavin kappelia.
Harmillisesti tuo tie joka bongattiin sinne sekä Suur-Pellingin kärkiin Edesuddeniin että Aparnäsiin olivat hiekkateitä, joten jätettiin se rynkytys tekemättä.
Asfalttitietä löytyy siis sen alle kymmenen kilsan verran päätietä, ja lisäksi siis kilometreittain pienempiä hiekkateitä.
Piipahdettiin siten tällä kertaa vaan Sturjanissa ja ihailtiin hurmaavia loma-asumuksia sekä kaunista Suomen luontoa ja ajettiin sitten takaisin lossille.

Sturjanin parkissa selvisi se ihme läpytysääni joka oli kuulunut matkalla sinne.
Pyörän tavaransäilytyskotelon toinen puoli oli itsekseen murtunut ja läppä lennähti tiehensä kesken matkaa.
Onneksi siellä ei ollut mitään säilössä sillä hetkellä, yleensä navin vara-akkulaturi on ajon aikan siinä boksissa.
Läppää ei löytynyt ja lupasivat onneksi lähettää uuden takuuseen mutta saas nähä kuin nopeasti posti kulkee.
Harmittaa kylläkin, tosin se että tuo ihme ääni johtui siitä oli helpotus eikä jostain pyörästä itsessään irronneesta osasta.

 

Tietoa Pellingin saaristosta

Saaret joilla vierailimme kuuluvat Pellingin saariryhmään, johon kuuluu noin 200 saarta Porvoon saaristossa.
Saarilla asuu ympärivuotisesti noin 300 asukasta, kesäkauden aikana asukasluku moninkertaistuu.
Ensimmäiset kesävieraat vierailivat Pellingissä jo vuonna 1880 ja ensimmäiset kesähuvilat valmistuivat 1800-luvun viimeisimpinä vuosina.
Pellingin historia ulottuu kuitenkin vielä pidemmälle, varhaisin tieto on Ruotsin silloisen kuninkaan Pellingissä kirjoittama kirje Viipurin linnan komentajalle joka päiväytyy vuodelle 1411.

Itse asutuksen oletetaan tulleen saarille vuosien 1000 -1250 välillä ja pysyvää asutusta Pellingissä arvellaan olleen 1500-luvulta lähtien. Kalastus, maatalous sekä veneenrakennus olivat perinteisiä ammateja saarelaisille, lisäksi monet työskentelivät luotseina. Saarella oli luotsiasema vuoteen 1965 asti.

Tieverkosto saatiin valmiiksi 1980 luvun alussa.
Pääsaarten (Sundön, Vähä-Pellingin, Suur-Pellingin Tullandetin sekä Ölandetin) välillä on neljä siltaaa.
Suoraa maayhteyttä ei Pellingin saaristoon ole vaan ensimmäinen etappi pitää kulkea lossilla, joka yhdistää saaret mantereeseen Tirmo – Sundö. Ensimmäinen lossi tuli Pellingille 1960-luvun alussa.

Suurin osa asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsi, mutta löytyi meille lossijonossa ihan suomenkielistäkin puheseuraa.
Saarilla toimii lähes 40 eri yritystä ja siellä työskentelee mm. veneenrakentajia, mekaanikkoja, käsityöläisiä, taitelijoita sekä maanviljelijä-kalastajia, joista monet kokopäiväisesti vuoden ympäri.
Yhdistystoiminta on myös aktiivista: nuorisoyhdistys, vpk, kylätoimikunta, metsästysyhdistys,
kalastuskilta jne.  Photocredit: Porvoo.fi

 

Pellinki matkakohteena ~ nähtävää & tapahtumia

Nyky Pellingissä matkailu on kasvava elinkeino.
Pellingissä löytyy virkistysalueita vierailijoiden ja paikallisten käyttöön joissa osassa myös grillauspaikka jonne voi ostaa eväitä esimerkiksi lähituottajilta. Karavaanialue sekä kahvilakin löytyy, lossirannan irto-jäätelökioskia unohtamatta!
Saaresta löytyy myös Pyhän Olavin kappeli sekä Kotiseutumuseo.

Lisäaktiviteetteja kaipaavalle löytyy erilaisia opastettuja retkiäkin löytyy mm. Glosholmin saarikierros, yöpyminen laavussa,  erilaisia retkikohteita ja metsävaelluksia mm. Tove Janssonin jalanjäljissä.
Janssonilla oli oma pieni, kallioinen luoto kesäpaikkana yli kolmenkymmenen vuoden ajan Klovharussa, Pellingin edustalla. Hän lahjoitti mökin vuonna 1990-luvulla Pellingin kotiseutuyhdistykselle, itse  saari ei kuitenkaan ollut Janssonin omistuksessa, vaan se kuuluu Österbyn ja Söderbyn kylien yhteismaihin.
Mökki on nykyisin yksityisomistuksessa ja maihinnousu on sallittu valvotusti ainoastaan viikon ajan joka heinäkuu.
Vuonna 2020 se on 18.07-24.07 tarkoin säädellyin vierailuajoin. Omatoiminen vierailu ei ole sallittua.
Paikkoja ja lisätietoa vierailusta löytyy kotiseutuyhdistyksensivuilta.
Lisää Tove Janssonista ja hänen elämästään Klovharun saarella voit lukea täältä.

Tove Janssonin mökki Photocredit: Porvoo.fi

Kesäkaudella saarilla järjestetään normaalisti useita tapahtumia, Klovharun vierailuviikon lisäksi: kuten kesätori, juhannusjuhla, lasten päivä, maaseutukirpputori, kyläpäivä, musiikkipäivät, venekilpailuja ja Muinaistulien yön tanssit.

Pellinki-päiviä on vietetty perinteisesti heinäkuun ensimmäisenä täytenä viikonloppuna jonka yhteydessä järjestetään saaristomarkkinat. Näiden lisäksi löytyy vielä syys- ja joulumarkkinat.

  • Saaristomarkkinat lauantaina 4.7.2020 klo 9-14,
  • Syysmarkkinat lauantaina 19.9.2020 klo 11-14
  • Joulumarkkinat sunnuntaina 20.12.2020 klo 11-15

Myynnissä kerrotaan olevan myynnissä erilaisia kalaherkkuja, leivonnaisia sekä erilaisia käsitöitä, talvella joulukuusia & koristeita. Koronatilanteen vuoksi tilanteet saattavat kuitenkin muuttua, joten tarkista tiedot ennen saarivisiittiä!
Lisätietoa mm. Visit Pellinge-sivuilta.

 

Kuinka Pellinkiin pääsee?!

Omalla autolla / moottoripyörällä pääsee Tirmooseen hyvää asfalttitietä pitkin josta lossi saareen.
Lossi kulkee 15 minuutin välein ja etenkin kesän tapahtuma-aikoina kannattaa varata aikaa myös jonottamiseen molemmissa päissä. Tirmossa on myös mainitsemani kahvila/ravintola/kauppa sekä pysäköintialue.
Auton ja mopon lisäksi lossin kyytii pääsee myös jalkaisin tai tsygällä – joita Benitas Cafe saarella on vuokrannut aiempina vuosina, jolla pääsee tutkimaan hiekkateiden päässä olevia kohteita kätevästi.

Pellinkiin pääsee myös linja-autoilla, aikataulut kannattaa tarkistaa etukäteen, etenkin sesonkiajan ulkopuolella.
Pellingissä / sen ympäristössä on 8 satamaa, vierasvenesatamasta aina Sturjanin vierasvenelaituriin.
Vesillelaskupaikkoja löytyy.
Erilaisia risteilyjäkin järjestetään, näistä kaikista löytyy lisää tietoa linkkeineen Pellingin sivulta.

Tirmon saaristokeskuksen (josta lossi siis kulkee Pellinkiin) löydät osoiteesta Tirmontie 624
Lisää sen toiminnasta, kahvilasta, ravintolasta sekä tapahtumista löydät heidän nettisivuilta!


Ootko käynyt Pellingissä tai Tove Janssonin luodolla?! Löytyykö lisävinkkejä?!

Mua ainakin kiinnostaisi käydä kurkkaamassa mimmoinen tuo Harun saari – luodoke on!

 

Päiväretki vinkki: Bastion Rosen- sukellus historiaan Loviisassa.

Päätettiin ajaa Loviisan läpi matkalla Sapokan vesipuistoon Kotkaan, koska Loviisa on viehättävä pikku kaupunki kesällä ja siellä on kiva stopata vaikkapa vaan kahvilla.
Muutama vuosi sitten tuli käytyä Loviisassa useammin sillä JP’n porukoiden mökki oli siellä.
Olen myös työskennellyt vähän aikaa erään sukulaisen firmassa noilla hoodeilla jokunen vuosi sitten.
Olen siis käynyt Loviisassa monta kertaa, mutta en silti koskaan käynyt siellä sijaitsevilla linnoituksilla enkä niiden bastioneilla.

Muistan silti Loviisan hyvin jo lapsuudesta, erityisestä syystä.
Ajo Loviisan keskustaan on hauska, tie sinne näyttää menevän suoraan Loviisan kirkon läpi.
Photocredit: Wikipedia/Pertsaboy


Tuon vuonna 1865 valmistuneen kirkon tiilet ovat suurelta osin peräisin Loviisan edustalla sijaitsevalta Svartholman merilinnoitukselta, joka rakennettiin Ruotsin laivaston tukikohdaksi sekä Venäjän vastaisen rajan turvaksi.
Svartholmaa kutsutaan merilinnoitukseksi jottei se sekotu Loviisasta löytyviin muihin linnoituksiin.
Loviisan maalinnoitus, Bastionit Rosen ja Ungern.

Teimme pysähdyksen Rosenilla, joten kaikki kuvat ovat sieltä.
Molemmat maalinnoitukset sijaitsevat lähekkäin Loviisan keskustassa ja etenkään Ungernia ei voi olla huomaamatta kaupungin läpi ajaessa.
Näyttävyydestään huolimatta Ungern sekä Svartholma jäivät kokematta eli täytyy palata Loviisaan vielä uudelleen, mieluiten tietysti tänä kesänä.
Loviisa on ihana kesäkaupunki ja vaikka se pieni onkin niin kyllä siellä riittää nähtävää vanhojen puutalojen, venesataman, laivasillan puolelta noiden linnoitusten lisäksi.

Bastionijärjestelmä on 1500-luvun alussa Italiassa kehitetty linnoitusjärjestelmä, joka korvasi keskiaikaiset tykistöllä käytävään sodankäyntiin soveltumattomat linnat.
Bastionijärjestelmä kerrotaan otetun käyttöön Suomessa 1500-luvulla, tuolloin linnoihin ja kaupunginmuureihin perustuva puolustustaktiikka muuttui vanhanaikaiseksi.
Bastionijärjestelmään siirtyminen madalsi itse linnoitusta mutta toisaalta laajensi linnoitusten pinta-alaa.
Varmasti tunnetuin bastionjärjestelmän mukaisesti rakennettu linnoitus on Helsingin edustalla sijaitseva Viapori eli Suomenlinna sekä Haminan kaupunki.

Loviisan linnoituksen historiaa
Svartholman merilinnoitus sekä Loviisan maalinnoitus oli merkittävä osa valtakunnan itärajan puolustushistoriaa. Linnoitus edustaa 1700-luvun loppupuolen ruotsalaista linnoitustekniikkaa.
Linnoituksesta piirrettiin useampiakin luonnoksia ja lopullinen käyttöön otettu suunnitelma oli Augustin Ehrensvärdin luoma, joka oli myös Suomenlinnan suunnittelija sekä sen rakennustöiden johtaja.

Loviisan maalinnoitus ja sen edustalla oleva Svartholman saarilinnake ovat Suomenlinnan päälinnoituksen itäinen etuvarustus jonka tarkoitus oli valvoa Suuren Rantatien liikennettä.
Suuri Rantatie tai Alinen Viipurintie, jota tunnetummin kutsutaan Kuninkaantieksi, on historiallinen Turusta Viipuriin kulkenut maantie joka muodostui 1340 luvulta.
Tien tärkein käyttöjakso ajoittuu 1700-luvulle jolloin se oli osa Pietarin ja Tukholman välistä postitietä.

Ehrensvärdin laatimasta linnoitussuunnitelmasta on säilynyt Suuren Rantatien varteen rakennetut graniitista muuratut Bastionit Rosen ja Ungern – joiden ampuma-aukot suuntautuvat tielle sekä niihin liittyvät maavallit. Loviisanlahti on aikoinaan ulottunut Bastion Ungerniin saakka.

Ajatus itäisestä linnoituksesta syntyi, kun sodan seurauksena solmittiin Turun Rauha vuonna 1743.
Tällöin uudet valtakunnanrajat vedettiin Suomenlahdesta Kymijoen läntistä haaraa pitkin kohti Saimaata menettäen muun muassa Haminan kaupungin linnoituksineen.
Näin jäi siis uusi itäraja vaille linnoitusten tuomaa turvaa.

1745 perustettiin Degerbyn lahden pohjukkaan samanniminen kaupunki joka 1752 nimettiin uudelleen kuningatar Lovisa Ulrikan mukaan Loviisaksi.

Loviisan linnoituksen rakentaminen alkoi 1748.
Linnoituksen bastionit nimettiin kenraalikuvernööri G. Rosenin ja kenraali von Ungernin mukaan.
Ehrensvärdin mahtipontiset suunnitelmat koko kaupungin kattavasta maalinnoituksesta eivät koskaan toteutuneet.
Pommerin sodan aikaan 1757 rakennustyöt keskeytettiin ja näin linnoitus valmistui murto-osalla alkuperäisestä suunnitelmista.

Paikka menetti sotilaallisen merkityksenä kun Suomi liitettiin Venäjään Suomen sodan jälkeen 1809, näin päättyi myös Loviisan merkitys rajakaupunkina. Linnoitus ei koskaan osallistunut taisteluihin.
Liitoksen jälkeen linnoitus raunioitui, sen pihoja käytettiin laidunmaanna sekä virkistysalueena.


Restaurointi ~ sortumavaaraa ja kesäteatteria

Linnakkeiden rauniot on korjattu useita kertoja vuosikymmenien aikana.
Vuonna 2006 bastioni Rosenissa käynnistyi Uudenmaan TE-keskuksen rahoituksen turvin restaurointihanke, jonka tavoitteena oli turvata muinaisjäännösten säilyminen sekä parantaa kohteen turvallisuutta ja saavutettavuutta. Lähtökohtana oli rauniomaisen ilmeen säilyttäminen.

Rosenin restaurointia pohjustettiin arkeologisin kaivauksin sekä laserskannauksillla.
Osa muurista oli sortumavaarassa ja rakenne ennakoitua huonommassa kunnossa.
Sortuneita kiviä nostettiin sivuun paljastaen muurin alimmat osat ja tällöin huomattiin että muurin kuorikivet puuttuivat lähes kokonaan.
Kuorikivet ladottiin paikoilleen alkuperäisiä varveja eli ladontakerroksia noudattaen.
Vanhaa laastia poistettiin ja sitä täytettiin uudelleen.

Yympäröivä maasto haluttiin jättää luonnontilaan ja muurista pudonneita kiviä jätettiin putoamispaikoilleen.


Työ valmistui 2012, mutta koko linnoitusta ei rahanpuutteen vuoksi voitu restauroida.
Osa valleista on katettuja ja sortumavaara kylttejä näkee, mutta linnoitukseen pääsee tutustumaan kuitenkin myös sisälle.

Lähellä sijaitseva, paremmin säilynyt Bastion Ungern jäi nyt tutustumatta.
Bastion Unger kuuluu Garnisonin linnakepuistoon- suureen viheralueeseen ja se onkin suosittu ulkoilupaikka. Unger on tarjonnut loistavat puitteet myös kesäteatteriesityksille vuodesta 1980.
Esityksistä päässee nauttimaan jälleen vuonna 2021.

Restauroinnista sekä molemmista maalinnoituksista voit lukea lisää Museovirastorestauroi sivulta.


Ehrensvärdin luontopolku
Maalinnoitusten luota lähtee kaunis mutta myös historiallisesti mielenkiintoinen Ehrensvärdin luontopolku.
Nimensä mukaisesti polulla voit ihastella kaunista luontoa mutta tutustua myös maalinnoituksen eri rakennusvaiheisiin


Polun varrella sijaitsevat molemmat Bastionit Rosen ja Ungern sekä niihin kuuluvat maavallit niiden maansiirtoalueet sekä muuta mielenkintoista nähtävää kuten Kuninkaanlampi.
Kuninkaanlampi on hirsitalo joka on saanut nimensä kuningas Kaarle Kustaan 1700-luvun linnoitustöiden ohessa syntyneen lammen mukaan.

Polun kokonais pituus on 2 km, se on osittain metsäpolkua mutta tuon osuuden voi myös kiertää.
Tästä linkistä voit ladata itsellesi Ehrensvärdin polun kartan.

Maalinnoitukseen sekä luontopolkuun on vapaa pääsy ja pääset tutustumaan niihin kaikkina vuodenaikoina.
Poikkeuksena mahdollisesti Ungerin linnoituksella järjestettävistä tapahtumista.

 

Sijainti & pysäköinti
Linnoitusta ei voi olla huomaamatta jos ajaa Loviisan keskustan läpi Mannerheiminkatua pitkin,
Helsingistä tullessa ne jäävät vasemmalle puolelle.
Parkkipaikkoja on muutama, Ungerilla on oma pysäköintialue.
Me ajettiin suoraan Rosenille osoitteeseen Kuhlefeltinkatu 15 – jossa oli hyvä paikka jättää prätkä parkkiin.
Ainakaan Helatorstaina ei tungosta ollut ja saatiin vierailla Rosenilla kahdestaan.

 

Vinkki: Loviisassa järjestetään erilaisia tapahtumia, joista yksi on Loviisan Wanhat Talot.
Tänä vuonna ei tapahtumaa  sellaisenaan ole mutta reaaliaikaisena suoratoistona pääsee siihen kuitenkin osallistumaan.
Mutta mikäs sen ihanampaa lähteä kesäiltana kävelylle ympäri Lovisaa ja ihailemaan kauniita sekä historiallisiakin puutaloja ulkopuolelta.
Viime vuotena mukana oli ainakin mainitsemani Kuninkaanlampi sekä Vanha Viinatorni, johon siis 1876 perustettiin viinatehdas.
Loviisan Wanhojen talojen tapahtumasivut löydät täältä  ja 2019 kartan jossa nuo upeat talot sijaitsevat löytyy täältä!

Loviisan Laivasilta on must visit kohde tenkin kesäaikaan!
Menneen ajan tunnelmaa luovat Laivasillan punaiset suola-aitat ja sieltä löytyy mm. Loviisan Merenkulkumuseo, taidenäyttelyitä, erilaisia puoteja ravintoloineen.


Laivasillan alueeella järjestetään mm. erilaisia vene- ja soutukilpailuja, joista suurin on Small Ships’ Race,  Muinaistulien Yö, Juhannusjuhlat sekä perinteiset Joulumarkkinat.
Kesällä lähtee myös erilaisia risteilyjä mm. Svarthoman merilinnoitukselle ja Helsingistä pääsee matkustamaan MS J.L. Runebergilla.

Sijainti: Laivasilta, Loviisa.
Vieressä on iso ilmainen parkkipaikka
Pysäköintialue löytyy osoitteesta Rantatie 38, joka siis sijaitsee aivan Laivasillan kupeessa.
Täältä löytyy vierasvenesatamakin joten paikalle pääsee myös omalla veneellä!


Tiesitkö että myös Helsingissä on ollut bastion?!
Helsingin bastioni purettiin vuonna 1889 ja siitä on ainoastaan jäljellä 1790 rakennettu Lipputorni.
Bastionin paikalla sijaitsee nykyinen Kauppatori.

Ootko vieraillut Loviisassa jo / mitä tykkäsit?!
Vinkkaa mulle mitä muuta oon mahdollisesti missannut!

~ Kesäterkuin Mimmu ~

 

 

Hurmaava Sapokan vesipuisto- päivävisiitti Kotkaan

Suomen palkituimmassa puistossa riittää nähtävää kaikkina vuodenaikoina!

En muista edellis kertaa jollon oon käynyt Kotkassa, enkä oo varma oonko koskaan käynyt mutta luulen niin koska käytiin Ruotsinpyhtäällä ja Kaunissaaressa lomailemassa kun olin junnu.
Samoin Langinkosken kalastusmaja on myös tuttu niiltä ajoilta.
Viime vuonna tehtiin prätkäreissu Langinkoskelle, mutta sillon ei käyty Kotkan keskustassa tai muuallakaan.

Tänä vuonna oli Helatorstaina aurinkoinen ilma ja koska mökille ei voitu sillon lähteä perjantain töiden takia niin päätettiin tehdä joku päiväreissu jonnekkin, moottoripyörällä tietenkin.
Koska kelit näytti paremmalle idässä niin piti bongata joku mesta sieltä ja näin päädyttiin Kotkaan, kohteena Sapokka. Etenkin minä olin utelias sen vesiputouksen suhteen.
Luin Sapokan vesipuistosta muutama vuosi sitten kun tehtiin ryhmätyötä kulttuurialueesta koulussa ja paikka vaikutti mielenkiintoiselle – mitä se olikin, niin livenä kuin historialtaankin.


Sapokan alueen historiaa
Sapokan vesipuisto sijaitsee Kotkansaarella, Kotkassa.
Koko historian ajan Kotkansaarella, muilla läheisillä saarilla ja Kymi-joen suiston ympärillä on ollut pieniä kyliä. Kymijoki tunnettiin lohistaan ja paikka sopi erinomaisesti sijaintinsa vuoksi kaupankäyntiin.
Sapokanlahden alue on ollut toiminnallisesti keskeinen kautta historian.
Alue oli osa Ruotsia, kunnes se hävisi sodassa ja alue tuli osaksi Venäjää.
Sapokka nimen arvellaankin tulleen venäjän sanasta Sapog (saapas), jota lahti muodoltaan muistuttaa.

Myöhempinä vuosina kaupungin norjalaisen aloitteesta rinteeseen, nykyiselle putouskalliolle, rakennettiin hyppyrimäki. Mäkeä hypättiin siellä vuoteen 1953 asti.

1980-luvulla alue sai runsaasti negatiivista palautetta. Sapokanlahti oli mutainen, liettynyt ja aiheutti hajuhaittoja. Lahden täyttämistä mietittiin mutta kaupunki päätti puhdistaa sen perusteellisesti.
Veden alkuperäistä pintaa nostettiin kolmisenkymmentä senttimetriä patorakenteella ja kokonaisvesimäärä lisääntyi noin 80 senttimetriä, joka omalta osaltaan myös edesauttoi lahden puhdistamista.
Vesipuiston suunnitelmat hyväksyttiin 1987.
Rakentamisen aloitettiin vuonna 1990 ja neljä vuotta myöhemmin puisto valmistui.


Suomen palkituimmassa puistossa riittää nähtävää kaikkina vuodenaikoina

Nykyään puistoalue on hyvin suosittu paikka, erityisesti kesäisin, mutta siellä kannattaa käydä myös muina vuodenaikoina sekä illan hämärtyessä sillä alue on on upeasti valaistu lukuisin eri valoin.
Puisto onkin palkittu mm. vuoden valaistus -ja kivityökohteena.
Tämä on kaupunkilaisten lempipaikka sekä Suomen palkituin puisto.
Alueen upein ja varmasti suosituinkin nähtävyys on ehdottomasti vesiputous, jonne pumpataan vesi merestä noin puolen kilometrin päästä.

Putouksen huipulla aukeaa upea näköala yli Sapokan lahden


Putouskalliolta löytyy myös kivipaadet eli  ”Kiviset Kotkat”, jotka esittelevät suomalaisia kivilaatuja.

 

Lahtea ympäröivä puistoalue on myös itsessään hurmaava.


Merenpuoleisessa osassa on säilytetty sen alkuperäistä kasvillisuutta vanhoja mäntyjä sekä tervaleppiä ja sinne on istutettu mm. alppiruusuja.
Puiston viihyvyyttä lisää lukuisat yksityiskohdat kuten nämä kauniit valkoiset sillat.


Kaupunginpuoleista osaa on rakennettu enemmän, siellä sijaitsee kivikkopuutarha sekä ruusuterassi.
Puistossa on yli 300 lajia ja lajiketta sekä yli 20 000 istutettua kasvia.
Puistosta löytyy myös toistakymmentä eläinaiheista veistosta.


Muuta nähtävää/tekemistä Kotkassa
Maretarium, suomalaisten kalojen akvaariotalo, sijaitsee myös Sapokassa meren rannalla.
Täällä voit luonnonmukaisessa akvaariossa nähdä yli 60 kala-sekä pieneläinlajia.
Akvaarion lisäksi löytyy muun muassa meriteatteri, luontokuvanäyttelyitä sekä kahvila.
Pienvenesatama vieraspaikkoineen sijaitsee aivan Sapokan puiston vieressä, joten omalla veneellä vierailukin onnistuu.

Merikeskus Vellamo josta löytyy mm.  Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo, Merivartiomuseo  sijaitsee Kantasatamassa Kotkansaarella.
Sapokan lisäksi Kotkasta löytyy myös muita kauniita puistoja. Puistoista uusin on Katariinan meripuisto.
Kotkan kaupunkipuistot saivat vuonna 2019 kunniamaininnan Euroopan neuvoston maisemapalkinto -kilpailussa
Jos taas taide kiinnostaa niin kannattaa myös käydä Kotkan veistospromenadilla  josta löytyy pääosin suomalaisten nykykuvanveistäjien teoksia.

Kyminlinna sekä Haukkavuoren näkötorni ovat myös mielenkiintoisia kohteita, unohtamatta Langinkosken keisarillista kalastusmajaa.
Langinkoskelle kannattaa varata hieman enemmän aikaa, sieltä löytyy museon lisäksi upeat kävelypolut sekä muutenkin huikeita valokuvauskohteita kuohuvan kosken rannalla.


Mussalo – Santalahti resort
Ajettiin vielä uteliaisuuttamme sillan yli ja katsomaan Mussalon saarta jossa päädyttiin pieneen lomakylään, missä kaikki, kuten myös Kotkan keskustassa jäätelökioskia lukuunottamatta oli koronan vuoksi suljettuna.
Viettettiin kuitenkin pari minuuttia meren rannalla ja käytiin vilkuilemassa noita Santalahti resortin suloisia mökkejä, joita tuntui tupsahtelevan lisää joka puskan takaa.


Täältä löytyy erilaisia majoitusvaihtoehtoja: leirintäalueen lisäksi löytyy erilaisia mökkejä vuokralle mutta muutama luxus villakin. Asuntovaunuille ja matkailuautoille on tilaa, vierasvenepaikkojakin löytyy muutama ja koirat ovat myös tervetulleita.

Meren sekä hiekkarannan lisäksi Santalahden luontopolku tarjoaa lisä aktiviteettia päivään.
Reitin yhteispituus on noin 4,5 km ja se sisältää kaksi eri reittivaihtoehtoa
Metsäinen luontopolku vie saaren läpi kallioisille Suomenlahden rannoille joilta avautuu mahtavat maisemat avomerelle ja ulkosaaristoon.

 

Onko Kotka jo tuttu?!
Jäikö listasta puuttumaan jokin käymisen arvoinen paikka?!

Aurinkoista koronakevään jatkoa    ~ Mimmu ~

40 asiaa minusta – 40 v synttäreiden ”kunniaksi”

Kunniaksi otsikossa lainausmerkeillä koska 40 vee ei oo sinäänsä mikään saavutus vaan pikemminkin kauhistus😂 Mutta faktahan se on et kaikki me vanhetaan haluttiin tai ei.
Siispä päätin pistää faktoja tai ei niin tunnettuja asioita jakoon itestäni ja tän pyöreän synttärivuoden vuoksi 40 kappaleen verran (olettaen että saan siis kasaan niin monta)!
Nää tulee ihan random järjestyksessä sen kummemmin miettimättä, olkaa hyvä!


40 VUOTTA JA 40 ASIAA MINUSTA

1. Rakastan matkustamista (tää ei varmaan kellekkään tullu yllätyksenä) – etenkin roadtrippejä JP’n kanssa!



2.
Olen ollut aina moottoriurheilusta kiinnostunut ja lätkästä!
Autohullu ja vaikkei mulla ollut autoa eikä korttia niin tilasin GTI:tä ja katsoin nettiautosta autojen myynti-ilmoituksia sekä haaveilin isoheppasesta autosta! Joku Nascar tms. sekä Mansaarten ajot ois haaveissa myös!
Rakastan jääkiekkoa, lätkäpeleissä on tullut käytyä ulkomaita myöten!

3. Sama juttu asuntojen kanssa kun kakkosessa, en oo tosin tilannut mitään asuntolehtiä mutta katson ilmaislehdestä asuntojen myyynti-ilmoituksia ja tykkään katsoa myytäviä asuntoja eri puolilla maailmaa.

4. Sain ajokortin vasta 2017 eli  27 37 -vuotiaana vaikka oon ollu auto/vauhtihullu koko ikäni.
Autoilun lisäksi parasta on prätkäily ja ollaankin tehty useita prätkä päiväreissuja Suomessa, etenkin tolla uudella pyörällä.



5.
Olen valokuvaushullu!
Otan kymmenittäin kuvia ja myönnän olevani ärsyttävää seuraa sen takia välillä (jopa itselleni!)
Ennen kamerapuhelimia mulla oli aina kamera mukana kaikkialla.
Otin selfieitä ennen kun ne oli tunnettuja – sillä vanhalla kameralla tietenkin!
Kuvassa Iphone, tuote jota mun ei koskaan pitänyt hankkia..


6. 
Olen myös koko elämäni ollut koirahullu, äitini pelkää edelleen että adoptoin 10 koiraa sun muita karvakuonoja.


7.
En muista ikääni yleensä (kts. kohta 4)

8. Olen pirun huono matikassa ja ilman puhelimen laskinta olisin hukassa (lue kohta 7 uudelleen).

9.  Vannoin etten koskaan muuta pois Helsingistä tai jos muutan niin se on ulkomaille, sijainti tällä hetkellä Vantaa ja haluaisin muuttaa jonnekkin Sipooseen / omaan taloon jos ulkomaat on kokonaan pois laskuista!


10.
Mulla on sukulaisia eri puolilla maailmaa ja en edes pysy perässä niiden kaikkien kanssa, uusia saattaa pompsahtaa esiin edelleen ( ja minä kun luulin yläasteella että mulla on tylsä suku kun luokkakaverilla asu serkku sillon Canadassa).
Todistetusti mulla on sukulaisia Ruotsissa, Belgiassa, Jenkeissä ja Saksassa.
Sivuavasti Ranskan ja Venäjän voi laskea mukaan. Ensimmäisestä on adoptoitu mun mummon serkun perheeseen ja jälkimmäisestä oon kuullu huhuja mutta en oo tavannu.. lisäksi on mun äitipuolen puolelta perhettä Etiopiassa, ei siis suoranaisesti sukua mutta kuitenkin! Voi olla että joku unohtu jo listasta…

11. Kirjoitan Canadan ja Croatian K-kirjaimen sijasta C:llä sekä Votkan Vodkana, mikä tuntuu olevan herne joidenkin ihmisten nenässä.
Lisäksi tykkään käyttää x:ää ks- yhdistelmän sijasta eli miks on mix ja edes sana lyhentyy mulla ees muotoon.
Ja muutamaa muutakin 😀

12. Kävin Venäjällä ekan kerran vasta 2014, mutta olen sitä ennen ilmoittanut aina käyneeni Venäjällä kun piti kertoa maat missä käynyt! En todellakaan tiedä mistä se johtuu, mutta mulla on edelleen olo että olen käynyt siellä jo ennen 2014!



13.
Mulla on yksi koira, Venäläinen rescue koira Melli, ei kymmentä!
Oon kyllä haaveillut että tulis kotihoitoon joku tyyppi taas tai joku rescue Balkanilta, mutta Melli on maailman helpoin koira ja en haluis käydä mitään kusi- ja huonekalu pururumbaa läpi.
Sitä paitsi vaikka Melli diggaa muista koirista & ihmisistä niin se on yhtä reviiritietoinen kun minäkin, eli koti on valtakunta ja tapaan muut mielummin muualla.


14.
Mä oon horoskoopiltani härkä ja sen kyllä huomaa: itsepäinen, periksiantamaton, lojaali, huumorintajuinen hömelö!
Turhaudun helposti hidasteluun & jonotukseen sekä siihen jos pitää vaan olla tekemättä mitään (rannalla makuu ei oo mun juttu). Jos joku loukkaa mua niin annan kyllä anteeksi mutten unohda!



15. ”
Vihaan talvea”! Jos talven on pakko tulla olkoon se lumeton, jäätön ja pakkaseton!
Toivoisin ettei koko vuodenaikaa oikeestaan ois!
Talvella saa hienoja kuvia ja Riian joulutori ja lumisade oli ihan mahtavia mutta muuten kiitos ei..


16.
Oon käynyt Latviassa niin monta kymmentä kertaa etten enää laskuissa pysy mukana..
Yksistään toissa vuonna kertoja oli peräti 5! Viime vuonnakin useampi, pääsiäinen, kesäloma, joulu..


17.
Mulla on mahtava paikka muisti- johtuen varmaan siitä että kuvaan paljon!
Jos joku sanoo kaupungin nimen jossa oon ollut/pidin niin heti rupee rullaa eri paikat, ruoat, kadut mielessä..



18.
Baltia, Balkan ja BMW siinä kolme asiaa jota en vaihda pois!
Kuvan auto on jo vaihtunut mutta merkki ei <3



19.
Haaveilen laskuvarjohypystä sekä autoradalle pääsystä!



20.
Kävin ekaa kertaa hieronnassa tammikuussa 2020 Viipurissa.
Ensimmäisen kerran jalkahoidossa Serbiassa 2017 talvella.
Kynnetkin oon laittanut vaan kerran elämässäni 90-vuotis juhlia varten. Emmä silti mikään resupekka oo!

21. Mulla on loistava mielikuvitus- ollut aina, jos on hankala nukahtaa niin koitan nukuttaa itteni haaveilemalla jostakin reissusta tai asunnosta!
Junnuna haaveilin kirjailijan, valokuvaajan, jonkun koiratyypin tai matkailijan ammatista.
Oon ollu erilaisissa myyntihommissa (myös puhelin), kerroshoitajana, ravintolassa monessakin eri hommassa, ollut matkanjohtajana Ukrainassa pari kertaa..
Ammattitittelit on viihdealan avainpalveluhenkilö sekä matkailuvirkailija/matkailupalveluiden tuottaja.
Viiimeset 10 vuotta oon pääasiassa tehnyt erilaisia taloushallinnon töitä niin ohjelmatoimistossa kuin bioteknologiayhtiössä.

22.
Kännykkähullu, jos näät mut ilman kännykkää niin jokin on vialla!
Samaa vois sanoa meikistä, jos näät mut ilman ripsaria niin kannattaa varmistaa oonko kunnossa.

 

23. Mulla on Karvisen geenit: rakastan ruokaa ja etenkin Serbiassa syöty lasagne sekä pasta on mun herkkua, sushit, tuore leipä, kakut ja pizza ulkomailla…


Mutta varsinkin kesäaikaan joudun noudattamaan vhh-ruokavaliota koska olen kehokrittinen!
Mikä toisaalta sopii hyvin koska rakastan myös kaikkea liharuokaa, pekoni, kassler ja muut vastaavat on ihan parasta!


24.
Mulla on ollut maitoproteiini, kananmunanvalkuainen, timotei, pöly ja soija allergia junnuna.
Vaihtoehdot oli joko jättää pois kokonaan tai siedättää ja valitsin jälkimmäisen koskien siis muna-ja maitojuttuja.
Rehuille en voi mitään (paitsi vhh hillitsee oireita) ja pöly, en oo mikään himosiivoja eli sekin on varmaan jo siedättyny.


25.
Oon välttänyt sakon meille Slovakiassa vuotavan silmän vuoksi, koska ne luuli että mä itken!
Olin ollu vhh:lla ennen lomaa ja syötiin Puolassa ekana iltana jotain maukasta perunaa, Slovakiassa pizzaa yms. kun oltiin lähdössä pois hotellilta niin siinä oli poliisit kytiksellä koska tietyö ja ei ois saanut ajaa mihin oltiin menossa.
Toinen, naispoliisi seisoo auton edessä ja toinen juttelee JP’n kanssa. Mun silmä rupes taas vuotaa ja jouduin pyyhkii sitä. Koska se oli vaan toinen silmä ja yritin vielä tehdä sen piilossa niin näytti että kuivaan kyyneleitä ja se naispoliisi sano jotain kollegalleen ja ne päästi meijät pois ilman sakkoa!

 

26. En oo koskaan ajanut autolla ulkomailla, vaikka niitä reissuja on takana useita kymmeniä!


27.
Oon perus terve enkä syö mitään muuta kun e-pillereitä, normaali vitamiineja yms.
Sairastan harvoin, mutta sit jos jotain on niin se ei oo yleensä helpoimmasta päästä.
Oon meinannu kuolla parikymppisenä kun mulla oli kasvain mahassa joka puhkes ja vuoti verta.
Mulla on ollut useampiakin joita on myös leikattu, onneksi ei oo enää tarvinnut repiä koko mahaa auki.
Mulla on ollut joku bakteerin/viruksen aiheuttama tulehdus lukiossa, jollon jouduin Auroran eristykseen denguekuume-reissaajna sekä peittelevän mummon kanssa.
Mulla on ollut jos mitä hammasvammailua: junnuna hammas kitalaessa ja viimesimpänä poistettiin takahammas koska se oli halki ja oireili pahasti..


28.
Oon yhden kerran pelännyt meijän auton, hengen ja turvallisuuden puolesta ulkomailla, sekin oli Slovakiassa kun jouduttiin ajaa kiertotietä erään leirin läpi ylös Tatroille.
Nää tyypit keräänty kokoajan lähemmäks ja koitti saada lapsia/koiria juoksemaan auton lähelle/alle jotta pysähdyttäis.
Tän jälkeen en haaveillut yöpymisestä vuorilla ja en halunnut ajaa kyseistä reittiä pariin vuoteen.


29.
En tykkää auringon paahteesta ellen oo sitten tyyliin Balatonin rannalla.
Tykkään hämäräsistä illoista mutta en pimeästä/kuumasta! Kesäkelit on jees, mutta kohtuudella!


30. Mulla on joku tuli fobia. Edes jo sen kirjottaminen saa mun niskakarvat pystyyn ja olon levottomaksi!!
Jo pelkkä tää kuvan kaivaminen inhottaa mua..
Tykkään kyllä saunasta ja takasta – siitä tulee kiva fiilis mutta tuli itessään..


31.
En juonut enkä todellakaan tykännyt viinistä ennen kun olin reilusti päälle 30! Niihin kuuluisiin ekoihin känneihin kun kuului punaviini ja sipulipiirakka kotibileissä ja vuosiin pelkkä ajatus viinistä sai oksennusrefleksin päälle.
Vähän sama juttu Tequilan kanssa, sen kanssa tuli löträttyä Turkissa 18vuotis synttärilomalla sen verran pahasti että en tiiä pystynkö enää koskaan juomaan sitä..


32.
Mulla on Suomessa isosisko ja 18v nuorempi pikkuveli, lisäksi mullla on ollut etiopialainen äitipuoli sekä kolme etiopialais-ruotsalais-suomalais-brittiläis sisarusta jotka asuu naapurimaassa joten harmiksi ei oo tullut tavattua aikoihin.
Mulla on myös tiettävästi ainakin yksi veli (vissiin Suomessa) jonka oon tavannut kerran reilusti yli 30vuotta sitten, joten ois aika löytää se!



33.
Mulla on variksen lauluääni ja mua kutsuttiin myös siksi pienenä koska rääyin kuulemma paljon!
Mulla ei oo sävelkorvaa, ei rytmitajua eikä mitään pienintäkään talenttia musiikin suhteen, mutta olin lukiossa kuorossa koska sillon pääsi skippaamaan joitakin tylsiä koulutunteja!

34. Harva tietää mun oikean nimen koska käytän virallisesti mun tokaa nimeä tai lempinimeä.

35. En oo koskaan ollut kihloissa, enkä siis myös naimisissa enkä oo koskaan halunnutkaan, en ole myöskään koskaan halunnut lapsia en ole haaveillut mistään perheenperustamisesta enkä häistä!
Vaikka koskaan ei sais sanoa ei koskaan niin nää on kyllä asiat joita en tuskin koskaan tule tekemään.


36.
Mä oon mukavuudenhaluinen, voin kyllä telttailla ja tykkään käydä erilaisilla lenkeillä luonnonpuistossa mutta sänky, tyyny ja suihku on kyllä aika korkeella mun listalla vaikka järvipesut, puskakuset ja notskiruoka hoituu kyllä!! Kotiin tullessa vaihdan aina vaatteet kotivaatteisiin..


37. 
Rakastan omaa rauhaa, mulle ei oo koskaan ollu ongelmaa viettää aikaa omissa oloissa ja koronan takia kun saanut tehdä etätöitä niin se on ollut mulle vähän kun lottovoitto!
Mutta silti saatan helposti puhua puhelimessa pari tuntia putkeen no problem!
Enkä jää muutenkaan hiljaksesi missään, jos oon hiljaa kylässä niin oon varmaan sit nukahtanut🤣


38.
Mä en todellakaan oo aamuihminen!
Etenkin nyt etätyöaikaan on ihan luxusta kun voi nukkua halutessaan pidempään eikä tartte matkustaa mihinkään julkisilla eikä pakko jutella kenenkään kanssa ennen pannullista kahvia.


39.
Käytän aurinkolaseja melkeen aina ulkona- mieli tekis käyttää niitä usein talvellakin.
Valo ja kirkkaus ärsyttää sekä väsyttää mun silmiä ja senkin takia on plussaa että voin työskennellä kotona kun toimistossa on liian kirkasta!


40.
Mä oon joskus junnuna ollut tuhlaavainen rahan suhteen mutta nykyään tarkka, jopa ärsyttävyyteen asti.
Lasken lomia varten budjetin mitä pitää säästää, samoin teen kuukausittain omille laskuille+ruokarahoille, raapustelen niitä jonnekkin post it lapuille – koska vihaan exceliä! Ne yhteenvedot hoituu laskimella, käteisen laskussa oon taas ihan haka! Hassua eikö?!

40+ Lempiruoka, lempiväri, lempibiisi..?!
Ei mulla oo semmosii, tykkään melkeen kaikesta ruoasta (etenkin jos siinä on lihaa), mustaa saatan käyttää eniten mutta myös sininen, vihree, valkonen, pinkki kuuluu mun väritykseen, musaa kuuntelen fiiliksen mukaan; suomeksi kirjoittaessa englannin (tai venäjän) kielistä ja toisin päin.
Lajike saattaa olla mitä vaan vaikkapa ukrainalaisesta dance-popista räppiin ja heviin 🤘

Damn siinähän niitä oli ja lisääkin olis tullut mieleen mutta säästetään jotain sinne keski-ikä luokkaan eli
50 puolelle (yak!)!

Oliko tässä jotain uutta / saitko paremman käsityksen kuka mä oon?!
Toivottavasti sulla oli hauska lukea näitä, mulla ainakin oli hauska miettiä näitä!
Ja mitä tulee pilkkuvirheisiin tai muihin niin förget, äidinkielikään ei oo koskaan ollut mun juttu- liikaa sääntöjä ja sovellettavaa, sen takia musta ei varmaan kirjailijaa koskaan tullut (äidinkielen ja keskittymisen takia 🤣)

Vaikka tässä ois kiva haastaa jengiä tekemään sama, omilla ikänumeroilla tietty niin en haastele ketään- koska se on yks semmonen juttu joka mua vähän ärsyttää! Joten annan jokaisen vapaasti duunata oman settinsä!
Linkki ois tietty kiva jos teet, niin pääsen lukemaan asioita just susta!

40v ja hierontaneitsyt ~ Mimmu ~

 

 

Talviloma suunnitelmia – Venäjälle alle 10 minuutissa

Nyt on sitten nekin ”lyöty lukkoon” niiltä osin kun on mahdollista / pakollista eli meijän tän vuoden talviloma plänit.
Joinakin vuosina ollaan tiedetty ja vissiin varattu lennot jo useempi kuukausi ennen matkaa.
Noita lentäviä talvilomia ei kyllä paljoo oo (eipä kyllä kesiäkään).
Viime vuonna viisumivapaasti Valko-Venäjälle, sitä edellisenä Espanjaan ja sitä edellisenä Serbiaan.
Noista edelliset taas oli erilaisii roaddtrippei Baltiassa. Love them <3

2020 talviloma haaveet
Tänä vuonna oli haaveissa palata Valko-Venäjälle tai toisena mua houkutti Georgia- Armenia combo.
Tuonne suunnalle oon halunnut jo pitkään.
Sinne ois ollut halvat ja hyvät majotukset sekä ihan kelpo hintaset lennot, tosin ei parhaat ajat + päälle vielä välilasku.
Kaivelin jo tietoo niistä ja majoista plus tuuttasin Janille juttua maista siellä käynneiltä.
Lämmittelyvaiheen ollessa päällä tuli sitten tuo Ukraina matkustajakoneen onnettomuus.
Eipä tullut sen jälkeen hirveetä hinkua lentää itelläkään mihinkään.
Lentokammoisena mutta silti niillä matkustavana toi löi takapakkia pläneille.
Ite oisin vielä voinut harkita lentelyä, mutta Jani sano ettei todellakaan lähde nyt lentokoneella, joten uudet plänit kehiin.

Tuleva kohde ei sinänsä ollut vaikee ja vaikka harmitti ettei päässyt nyt noihin haavemaihin, niin pääsen/päästään kuitenkin semmoseen missä kumpikin halunnut käydä – eikä kumpikaan oo koskaan käynyt.
Venäjällä ollaan käyty kyllä Viipurissa ja Pietarissa useammankin kerran, mutta ei tuolla. Joko arvaatte kohteen?!

Baltian roadtrip – kohteena ”Kuninkaanvuori”
Kaliningrad tai Königsberg (eli Kuninkaanvuori) joka toimi myös saksalaisen Preussin pääkaupunkina, sinne meijän on tarkotus parin viikon päästä suunnata.
Kiitos Venäjän E-viisumin on meilläkin nyt mahdollisuus matkustaa sinne ilman maksullista viisumia.
Kaliningradiin on ollut E-viisumi mahdollisus viime vuoden heinäkuusta ja Leningrad Oblastiin eli Viipur-Pietari hoodeille lokakuusta.
Kesällä houkutti käydä, mutta aika loppui kesken, lisäksi meillä oli jo auto sen verran täynnä että ois tullut liikaa säätöä eu-puolelle palatessa.
Kaliningrad on kiinnostanut kohteena meitä molempia jo useita vuosia, mutta tuo oikean viisumin hakeminen on lykännyt matkaa sinne. Samoin kun on kuullut kuin hankalaa sinne olisi mennä omalla autolla.
Tuosta samasta asiasta oli juttua myös kun oltiin ekoja kertoja menossa omalla autolla Viipuriin, ettei kannataisi.
No yleensä ihmiset jotka sanoo noin – on niitä jotka ei oo ite käyny ja kuullut/lukenut juttuja vaan jostain mediasta.
Oon lukenut aika paljon siellä käynneiden juttuja sekä kattonut muutaman Youtube klipin.
Kaliningradilla on myös omat matkailusivut englanniksi ja sieltä löysin mm. alla olevat kuvat.

Olin joitakin vuosia sitten Ohjelmatoimistolla töissä ja siellä yhden bändin kuski oli ollut Kaliningradissa autolla.
Kertoi meille vinkkejä, mm. sen että rajalle kannattaa varata hyvin aikaa.
Siellä voi kuulemma mennä useita tunteja, että kaikki paperit syynätään huolella. Kiirettä ei saa olla.
En nyt sinänsä mitään muuta kovin negatiivista/huonoa muista hältä kuulleeni, jossakin sekin meili on varmaan tallessa- pitäs varmaan tarkistaa tai kysellä freshimpiä juttuja.
Se mikä on myös jäänyt mieleen on kummastelu- miksi ihmeessä haluan mennä sinne ja aika mimmi oon jos sinne mennään.
Mystistä!
Mutta sinne – Kaliningradiin me siis ollaan menossa parin viikon päästä.

Ollaan oltu talvella useamman kerran Riiassa, Latviassa lomalla- muttei sen pidemmällä omalla autolla.
Roadtrippejä on kesäsin tullut vedettyä Baltiassa vuodesta 2011 lähtien joten kiva päästä nyt talvellakin menemään.
Pohjois-Puola kävi myös mielessä tälle lomalla, siellä on yksi meijän vakiomestoja mm. sisäkarting.
Mutta meillä on rajallisesti aikaa ja Puolassa on nastat kielletty eli pystään muualla Baltiassa ja tuolla Venäjän suikaleella.



10 minuutissa Venäjälle – Matkavaraukset ja viralliset paperit
Tarkotus ois hyppää Eckerön päivälaivaan perjantaina ja ajaa joko Jelgavaa tai Siauliaihin yöksi, siitä sit lauantaina Kaliningradiin ( I Hope). Siellä ollaan alustavasti 4 yötä ja tarkotus ois huristaa Kuurinkynnästä pitkin takaisin Latviaan loppupäiviksi. Tällä kertaa ei olla menossa Riikaan eikä Jurmalaan.
Kumpikin viehätty pari vuotta sitten Cesiksestä, mutta naapurikaupunki Sigulda kiinnostaa myös.
Mietittiin että ennen Latviaan paluuta yövytään tuolla Kuurinkyntäällä.
Se taitaa olla enemmän kesäkohde, mutta voi olla talvellakin ihan mielenkiintoinen…
Kuva Visit Kaliningrad

Mitään muita matkavarauksia ei olla tehty kuin tuo laiva ja Kaliningradin hotelli.
Laivamatkan ostin nyt helmikuun alussa hyödyntäen Eckerön jouluetua, jollon meijän matkan hinnaksi jäi 150 €
Tuo summa sisältää 2 henkilöä + auto, meno-paluuna sekä hytin molempiin suuntiin.

Hotellin varasin tänään Bookingista, hyvillä peruutusehdoilla (ilmaiseksi 1 vrk ennen).
Otettiin huone Europasta, jossa on hotellihuoneita myös minikeittiöllä.
Katottiin ihan perinteisii huoneistoja myös sekä kuolasin Mercury hotellin järvihuonetta.
Deal breakkeri oli toi minikeittiö ja hinta. Europan studio oli hieman alle 150e ja toi toinen hotelli oli minijääkaapilla 256e.
Aamiaista ois ollut saatavilla kyllä mutta lomalla ei todellakaan haluta herätä kellonsoittoon ja mennä pakolla aamiaiselle.
Halutaan ostaa jotain duunattavaa omaan huoneeseen ja mennä oman aikataulun mukaan.
Harmittaa ton järvihuoneen takia vähän, mutta järjellä ajateltuna niin tolla satasella tekee jo vaikka mitä tuolla 🙂

 

Kuten aiemmin mainitsin ton E-viisumin, niin tein tänään nyt meille uudet hakemukset.
Edellinen reissu oli Viipuri-Pietari tammikuussa, mun äiti täytti sillon 60 ja vietiin se tuonne sen toiveesta.
Noita hakukertoja on taustalla siis 8 kpl, omat ja mun porukoiden.
Ekalla kerralla jännitti toi systeemi ja meinas jäädä jopa hakematta kun luin juttuja sen vaikeudesta.
Onneksi en uskonut ja päätin yrittää, sillä toi systeemi ei oo todellakaan vaikea!
Tänään meidän kahden e-viisumi hakemusten tekoon meni alle 10minuuttia yhteensä!
Toki mulla on koneen muistissa meijän perustiedot sekä kuva, mutta silti.

Jos siis mietit että toi Venäjän e-viisumi prosessi on hankala niin ei ole.
Tota systeemiä on päivitetty viime vuodelta selkeämmäksi, nyt se esim kertoo sulle kauan saat olla siellä- ihan tarkan päivämäärän ja kellonajan, näyttää yhteenvedon sekä peilikuvan sun passisivusta, niin voit tarkistaa että kaikki mätsää!
Harjotus tekee mestarin, mutta sullakin on mahdollisuus päästä kymmenessä minuutissa Venäjälle- tai ainakin ottaa aimo harppaus Venäjän matkaa kohti!!!

Tässä on vielä linkit E-viisumi ohjeisiin:
Venäjän E-viisumin hakuohjeet
E-viisumilla-venajalle-miniopas-muistilista-asiakirjoista

Oisin ite kaivannut noin selkeitä, step by step ohjeita kun ekaa hakemusta tein- ei löytynyt joten tein omat.
Toivottavasti niistä on muillekkin hyötyä!
Jos tulee mieleen kysymyksiä/parannusehdotuksia ohjeisiin koskien niin mielelläni kuulen sun ajatuksista.
Samoin jos oot ollut omalla autolla Kalinigradissa tai Kuurinkyntäällä (etenkin talvella) niin kerro mulle vinkkejä!

Kaikki kuvat on Visit Kaliningradin sivulta! Jos suunnittelet matkaa sinne, kannattaa käydä kurkkaamassa!

Antoisaa talven jatkoa!!   – Mimmu –

 

Moottoripyörä reissuja Suomessa – testissä Keragrilli

Tässä toipuessa hampaanpoistoleikkauksesta on ollut aikaa myös haaveilla.
Mulla ainakin jeesaaa kun on jotain kurjaa et aattelee jotain kivaa tulevaa reissua tai edellisiä.
Sen verran noi kipulääkkeet ja koko toimenpide väsyttää että sängyssä/sohvalle menee päivät ”ihan helposti”, tv:tä tuijottaen, nukkuen ja tietty puhelinta väsyneesti selaillen.
Kuvista tuli vastaan viime kesän pyöräreissut, joita tuli tehtyä aika monta, eri puolilla Eteläistä-Suomea.
Selvennettäköön vielä että kun puhun meijän pyöräreissuista ei ne tarkota polkupyöräilyä vaan moottoripyöräilyä eli mopoilua, prätkäilyä tai kuten jo mainittu pyöräilyä.

Uusi mopo tuli taloon
Jani oli jo pidempään haaveillut matkapyörästä, mä en taas kovin lämmennyt sille koska ne vaan on semmosia -möhkäleitä.
Pyörä joka sillä oli ollut vuodesta 2008 oli hiton tyylikäs, semmonen josta tuli itelle semmonen ”wau tunne”.
Olihan se upee, seksikäs, ainutlaatuinen jne. mutta ei siitä reissupyöräksi ollut, vaikka tehtiin me sillä parikin pidempää matkaa mm.  Harvesteriin ja Kolille.


Ei se mikään mukava ollut niillä reissuilla ja imukuppipenkki mulla toi vähän haperoo menoo..
Niska ja selkäsäryiltä ei voinut välttyä ja viime vuosina sillä ajettiin vaan pikku lenkkejä.
Joten vaihto lehmään ei ollut paskin päätös, vaikka vanhasta (kuvassa) olis halunnut luopuukkaan..

Vanha lähti toukokuussa ja uusi tuli tilalle heti perään.
Vaikka en ulkomuodollisesti oo mikään matkapyörä fani, niin fakta on että kyydissä oleminen on mukavempaa, ei tartte roikkua toisen vyötärön ympäri perse pitkällä..
Ja tulee ajettua huomattavasti enemmän ja pidemmälle, plus noi kamalaukut on iso plussa!

Käytiin viime vuonna niin monessa paikkaa että en oo varmaan Suomessa käyny niin monessa paikkaa tän meijän 10 vuoden aikana.
Kaikki ne oli päivämatkoja, eli mentiin sit kun jakso herätä, pörrätiin päivä ja tultiin yöks himaan.
Kohteina oli ihan randomisti: Lohja, Raasepori, Hanko, Hämeenlinna, Naantali, Kotka ja sit just nää lähemmät Sipoo, Porvoo,  Järvenpää, Tuusula, Pornainen, Kerava, Mäntsälä.. Hollolassa käyntiin moikkaa roadtrip kavereita ja niiden koiranpentuja (joita tais olla noin parikyt! ), samalla reissulla käytiin kurkkaa Kiikunlähde.

Kaikki noi reissut ja lukuisat muut ajelut tehtiin kuvassa olevalla pyörällä, 2006 vuoden Street Glidellä
(en ikinä muista kumpi  street vai road se on, joten joudun aina tsekkaa😂 )


Koska siis jo toukokuussa oli tosi hyvät ilmat niin ajokaudesta tuli pitkä ja tuli nähtyä kaikki noi mestat.
Vanhalla mopolla käytiin Järvenpäässä muutamat kerrat ja sinne ajeltiin myös uudella.
Järvenpäässä, siinä Vanhankylänniemessä, Tuusulanjärven rannalla on hieno paikka stopata ja aiemmin ollaan käyty siinä Kartanon kahvilassa kahvilla ja jätskillä. Niiltä sai maukkaita annoksia.
Harmiksemme kahvila ei ollut tuolloin toukokuussa vielä auki, eikä ikävä kyllä muinakaan kesäiltoina kun sinne ajeltiin.

Mun synttärit on toukokuussa (perus härkä-pää) ja oltiin sillon toukokuisena sunnuntaina ajelemassa taas.
Koska toi Vanhis oli poissa laskuista niin päätettiin jatkaa siitä johonkin randomisti eteenpäin.
Semmosia hauskoja paikannimiä kun Karhunkorpi ja Jäniksenlinna ohitettiin, jossakin vaiheessa pysähdyttiin tankkaa ja tsekattiin samalla kartasta jos ois joku kiva mesta stoppaa.
Bongattiin joku järvi kartasta ja lähettiin tsiikaa se.
Näin päädyttiin Keragrillille, Keravanjärven rannalle, Hyvinkääntien varrelle, Mäntsälään.


Keragrilli – grilliruokaa kauniissa järvimaisemissa

Keragrilli- mikä mainio pysähdyspaikka!
Kuten nimi jo kertoo niin kyseessä on grillikioski, josta saa todellakin kunnon grilliruokaa sekä tuoretta kahvia aina aamuvarhaisesta iltamyöhään- näin siis sivuillaan myös mainostavat.
Pihalla on runsaasti parkkitilaa, johon mahtuu niin mopot, autot kuin rekatkin.
Ja hyvä niin, sillä suosittu paikka se on.
Rakennuksen päädyssä on katos jossa pöytiä sekä muualle ulos on ripoteltu lisää pöytiä ja tuoleja joissa voi nauttia grillinantimia tai jäätelö auringonpaisteessa. Paras paikka on kuitenkin pöytä järven rannalla.
Puiden varjossa, mutta hienolla maisemalla, etenkin auringonlaskiessa.. Tätä maisemaa jaksaa kyllä katsoa!


Täytetty lihis – muy bueno!
Ekassa kuvassa on mun synttäriateria👍🏻 Sitähän se Jani naureskeli et vei mut ulos syömään.
Ihan kirjaimellisesti.
En todellakaan valita oli just hyvä, eikä sunnuntaina ois huvittanut ees mihinkään raflaan mennä.
Ja lisäks edellisten viikkojen karppailujen jälkeen, täähän oli ihan mahtava herkkuateria!
Tokassa kuvassa sama mättö syyskuun mopoilussa. Ja mikä parasta, kahvin saa kermalla eikä millään kevytmaitolitkulla.
Keragrilli tekee myös tuunattuja annoksia, heinäkuussa testiin pääsi Kebab.
Jani pyysi ja sai omansa tuplakebabilla, lisämaksusta tietty, mut pisteet siitä et kaikki luonnistuu!!


Ei paskemmat maisemat viettää synttäreitään!!

Tuolla tuli viime kesänä nautittua muutamat täytetyt lihapiirakat, useampi kuppi kahvia sekä jäätelötötteröitä.
Päädyttiin tonne vähän tsägällä ja pistettiin mesta testiin toukokuussa. Palattiin ainakin pari kertaa, heinä- ja syyskuussa. Ja varmasti poiketaan tulevanakin kesänä.

Sijainti: Hyvinkääntie 1135
Plussat: Hyvää grilliruokaa, ystävällistä palvelua, halutessaan tuunatut annokset, tuoretta kahvia ja hyvä jätskivalikoima, sekä upeat maisemat!!
Miinukset: Tie on miinoitettu lukuisilla nopeuskameroilla!!

Mikään lähin mesta tää ei oo meille, Vantaalta pikkuteitä pitkin 43 kilsaa ja isoo tietä koko matka 55km mut kymmenen minsaa lyhyempi matka-aika. Mut paikkana kiva ja sopii just mainiosti moporeissun stopiksi.

 

Täältä sit jatkettiin vetää Pornaisten lenkki, joka on ihan huikee!!
Sieltä ei juurikaan kuvia oo koska se pätkä on pelkkää ajoo, mut täyttä nautintoo!!
Jos oot koskaan ollut prätkän kyydissä niin tiedät sen fiiliksen.. kesä ja mutkatie keskellä peltoja 👌
Oi kesä, tule jo 🏍   ~ Mimmu ~