Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

TBEX

TBEX-kyselyn tuloksia – paljonko matkabloggaajat reissaavat?

Matkabloggaajakonferenssi TBEX Fort Lauderdalessa päättyi kansainvälisen matkabloggaajakyselyn tulosten purkamiseen. Kyselyn mukaan matkabloggaajat reissaavat keskimäärin 88 päivää vuodessa.17 prosenttia vastaajista ilmoitti matkustavansa enemmän kuin kuusi kuukautta vuodesta. On olemassa nomadi-bloggaajajoukko joka elää matkustaen ja kirjoittaen ilman pysyvää osoitetta, mutta yleisimmin matkabloggaaja näyttää raivaavan tiensä maailmalle vain hetkeksi ja palaa sitten kotiin kunnes maantie taas polttaa.

TBEX Travel Professionals Survey -kyselyyn osallistui 205 vastaajaa ja se suoritettiin lokakuussa 2015 nettilomakkeen muodossa. Vastaajat olivat bloggaajia, kirjoittajia, valokuvaajia, sosiaalisen median sisällöntuottajia ja dokumentaristeja.

aIMG_2627

Minulle on tänä vuonna kertynyt reissupäiviä 93 ulkomailla ja se on eniten mitä olen tähän saakka koskaan vielä matkustanut. Se miten olen päässyt tähän tilanteeseen, johtuu suurelta osalta päätöksestäni lähteä opiskelemaan matkailun liikkeenjohtoa. Olen suorittanut nyt kaksi työharjoittelua kuluneen vuoden aikana ja molempiin on liittynyt ulkomailla olo. Alusta asti päätin, että opiskeluun on pakko saada liitettyä kansainvälistymistä mukaan. Tuntui todella hyvältä olla Fort Lauderdalessa samanhenkisen porukan ympäröimänä.

Minne kyselyyn vastanneet bloggaajat sitten mieluiten matkustaisivat? USAn kaupungeista lista oli mielestäni todella yllättävä:

  1. New Orleans, LA (22 %)
  2. New York, NY (21 %)
  3. Portland, OR (12 %)
  4. Austin, TX (10 %)

Missä ovat Kalifornian, Floridan ja Havaijin auringossa kylpevät kohteet?

Maailman maista (USAn ulkopuolella*) kiinnostavimmiksi kyselyssä nousivat:

  1. Islanti
  2. Kiina
  3. Japani
  4. Uusi-Seelanti
  5. Kuuba

*Kysely oli toteutettu siis Amerikka-näkökulmasta, sillä tulokset esiteltiin TBEX North America -konferenssiin osallistuvia ajatellen.

aIMG_2590

Bloggaajakansaa ei yllättäne, että hotellin ja koko matkakohteen valintaan vaikuttaa nykyään todella paljon wifin saatavuus. 64 prosenttia TBEX Travel Professionals Survey’hyn vastanneista kertoi, että wifi, hinta ja sijainti ovat ratkaisevimmat tekijät majapaikan valinnassa.

Minulla ei ole tällä hetkellä varattuna ei ole yhtään matkaa tulevalle vuodelle, mutta haaveita on sitäkin enemmän. Pitäisi nyt vaan ensin toipua tästä käsillä olevasta kotiinpaluusta taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti (unirytmi on vielä ihan sekaisin). Vuosikelloni on asettunut sellaiseksi, että aina alkuvuodesta poden jonkinlaista ”reissun jälkeistä masennusta” pakkasten paukkuessa ja yritän laittaa itseni reissuhaaveilukieltoon. Ja se sitten purkautuu siihen, että loppuvuosi on alkukevääseen mennessä suunniteltu niin täyteen matkoja kuin kukkaro ja kalenteri suinkin antavat myöten. Vaikka läpi harmaan kiven!

Nollasta siis lähdetään ja luomisprosessi aviomiehelle ideoiden myymisineen ja budjetin kasaan taikomisineen on kyllä aina melkomoista taidetta…

TBEXin ensimmäinen päivä – unelmista totta

Muistan elävästi sen alkukevään harmaan päivän, kun uutisvirtaani pamahti mainos maailman suurimmasta matkabloggaajakonferenssista Amerikassa, Floridassa. Välitön ajatus päässäni oli: tuonne mun on päästävä! Olin lukenut Veera Biancan blogista kutkuttavia kirjoituksia matkailulle sydämensä menettäneiden matkakirjoittajien kokoontumisesta Espanjassa ja haaveillut, että voisin jonakin päivänä myös itse päästä kokemaan vastaavan. Ja tietysti mieluiten juuri Amerikassa. Ja sitten eilen koitti päivä, jolloin tämä unelma tuli todeksi täällä Fort Lauderdalessa. Huisia!

Rehellisyyden nimissä kerrottakoot, että konferenssia edeltävänä päivänä meitä lähinnä ahdisti ajatus tilaisuudesta. Kaiken menemisen ja tekemisen jälkeen väsytti ja tuntui absurdille lähteä tapaamaan ventovieraita ihmisiä, joista monet ovat aivan täyspäiväisiä matkailijoita ja blogi-ammattilaisia. Mietitytti, että kiinnostaisikohan ketään tällainen pikkubloggaaja, joka kirjoittaa harvinaisella suomen kielellä omia juttujaan pienelle, sievälle lukijakunnalleen. Paikallisilla bloggaajillahan saattaa olla kymmeniä- ellei satojatuhansia seuraajia! TBEX on kuitenkin kaikille bloggaajille tarkoitettu tapahtuma ja todellisuudessa konferenssiin osallistuu bloggaajia aina alottelijoista ammattilaisiin, joten aivan ok tänne oli tulla meikäläistenkin.

Konferenssi alkoi tiistaina pre tour -retkillä, joista kukin oli saanut valita mieleisensä paristakymmenestä eri vaihtoehdosta. Sanna lähti aamulla kajakoimaan ja palasi sieltä puolenpäivän jälkeen uuden kaverin kanssa tämän autolla majapaikkaamme. ”Ulla, olen tulossa Twitter-kaverisi kanssa hotelliin!”

Olin äimänkäkenä, että kenestä Twitter-kaverista nyt puhutaan! Sitten muistin, että tosiaan minähän löysin sen yhden TBEXiin tulevan tytön, josta kerroin täällä blogissakin, kun hän olisi halunnut alkaa jopa kämppiksekseni Floridassa. En voinut uskoa silmiäni, että Sanna oli bongannut juuri tämän ihanan Daniellen kaikista konferenssivieraista ja täällä he nyt olivat meidän hotellilla yhdessä! Meillä synkkasi hyvin heti ensikohtaamisesta lähtien.

Läksimme yhdessä lounaalle ja sen jälkeen Danielle nakkasi minut messukeskukseen, josta  oli bussikuljetus katamaraani-retkelle, jonka minä olin valinnut.

  aIMG_5465

Bussissa istuin naisen viereen, joka kertoi olevansa kotoisin Karjalasta. Hän tunnisti nimestäni, että minun täytyy olla suomalainen ja aloimme jutella. Nainen asui nykyisin Washington DC:ssä ja oli poliittinen neuvonantaja Yhdysvaltain ja Venäjän välisissä kauppasuhteissa. Hän oli siirtynyt reilu vuosi sitten tekemään työtään freelancerina ja oli matkustellut 14 kuukautta ympäri maailmaa miehensä kanssa.

Tsekkaa Annemarien blogi tästä (kuvassa oikealla).

Veneellä tutustuminen ihmisten kanssa kävi vastoin odotuksiani helposti ja kivuttomasti. Kaikki olivat matkalla yksin, joten jokaisella oli tarve löytää kavereita. Käyntikortteja vaihdettiin ja esittelyjä tehtiin. Kapteeni soitti reggae-musiikkia ja tunsin miten onni kupli suonissani.

aUntitled-1

Päivä oli tuulinen, joten kapteeni sanoi, että jätämme avomerelle menon tänään, jottei meidän tarvitse alkaa pilaamaan hyvää retkeä merisairaudella. Vene ankkuroitiin paikallisten suosiman ”honeymoon-saaren” edustalle ja sitten vain veteen!

Laivasta poistuttiin veteen kiemurtelevaa vesiliukumäkeä pitkin.

Veteen laskettiin trampoliini ja kellumispatja, jonne uimaan pulahdettuamme saimme kiivetä kuljailemaan. Trampoliini koitui ihanan valkoisen uima-asuni kohtaloksi, sillä trampalta poistuessani takerruin kiinni metalliseen lukkoon ja jäin roikkumaan uimapuvusta trampoliinin ja veden väliin. Kaksi ihmistä tarvittiin irrottamaan uikkarini pinteestä… (Niin niitä uusia ystäviä saadaan! Hahah!) Kotona huomasin, että uikkari oli aivan revennyt, joten uikkariostoksille kai tässä täytyy jossakin välissä ehtiä.

 

Veneretken jälkeen kiirehdin Uberin kyydissä hotelliin vaihtamaan vaatteita. Löysin huoneestamme Sannan ja Daniellen, jotka olivat juuri heränneet päikkäreiltä ja olivat laittautumassa iltaa varteen. Käpsyttelimme lähistöllä sijaitsevaan hienoon W-hotelliin kahdeksaksi, sillä siellä oli Travel Massive Miamin järjestämä verkostoitumistilaisuus alkamassa. Olin hiljattain Helsingissä Suomen ensimmäisessä Travel Massivessa ja täytyy sanoa, että vaikka täällä puitteet olivat luksukkaat, oli Suomessa järjestelyt vielä enemmän aivan omaa luokkaansa. Hyvä Veera!

aFullSizeRender-2

Danielle, minä ja Sanna W hotellin sisäänkäynnillä

aIMG_5486aFullSizeRenderaIMG_5488

Travel Massiven teema oli Silent Disco, jossa jokainen vieras pystyi kuuntelemaan omista kuulokkeistaan haluaamansa DJ:tä. Jostain syystä tämän kanssa samaan aikaan vielä paikallinen DJ soitti musiikkia tilassa, joten verkostoitumisen kannalta kovalla soiva musiikki oli hieman huono valinta. Mutta emme antaneet sen häiritä menoamme, olihan meillä uusia ystäviä päivän retkiltä ketä esitellä toinen toisillemme.

Illan päätteeksi lähdimme pizzalle rantabulevardille ja Danielle kämppiksineen saatteli meidät hotellille. Olipahan melkoinen ensimmäinen päivä! Tämän perusteella minua alkoi houkuttaa ajatus suuresti seuraavasta TBEXistä ensi vuonna Tukholmassa, mutta pitää nyt katsoa ensin tämä konferenssi loppuun ja sitten alkaa suunnittelemaan Ruotsin reissua 😉

Reality check – yksi päivä lähtöön!

Huomenta Porvoon aamubussista! Tyttöä ei ole paljon näkynyt linjoilla eikä sosiaalisissa riennoissakaan. On vähän pitänyt kiirettä viime viikot opiskelujen kanssa, mutta nyt on melko makea fiilis, kun viimeistä kertaa ainakin tälle syksyä körryyttelen Porvooseen. Tänään on laajan airline business -kurssin päätöskerta ja huomenna tähän aikaan istun lentokoneessa nokka kohti Los Angelesia!! Iltapäivällä paikallista aikaa huomenna olen jo näissä alla olevien kuvien maisemissa Venice beachillä, ei voi tajuta!

IMG_9509 IMG_9600 IMG_9584 IMG_9519

Opiskelut

Lentokoneet ovat täyttäneet ajatukseni aika tehokkaasti viime aikoina. Olimme viime perjantaina koko päivän Finnairin pääkonttorilla ja kävimme läpi lentoliikennebisnestä eri alan ammattilaisten näkökulmasta. Kaikkia kuulemiamme puheenvuoroja tekniikasta, suunnitteluun, rahoitukseen, HR:ään, johtamiseen, myyntiin ja markkinointiin yhdisti se, että puhujat olivat superinnostuneita edellisenä päivänä Helsinkiin saapuneesta ensimmäisestä A350-koneesta. Finnairin strategia on tuplata Aasian liikenne vuoteen 2020 mennessä vuoden 2010 tasolta ja tavoitetta varten on tilattu 19 suurta, huipputekniikkaa edustavaa A350-konetta. Koneet on laitettu tilaukseen jo 10 vuotta sitten ja niiden rakentamista on seurattu rakkaudella, joten eipä ihme, että ensimmäisen uuden vauvan saapuminen oli valtavan suuri asia koko henkilöstölle. Vierailumme päättyi siihen, että kipusimme muun henkilöstön kanssa kattoterassille katsomaan A350:n ensimmäistä laskeutumista kaupalliselta lennoltaan.

Yritysvierailun lisäksi nyt on taskussa kolme lentokenttätyöhön vaadittavaa sertifikaattia, yli 40 sivua kirjoitettua tekstiä ja monta mielenkiintoista luentoa. Koska lentoliikenne on niin kansainvälinen asia, on meilläkin ollut puhujia luennoilla eri puolilta maailmaa aina Etelä-Afrikasta asti.

naples11

Amerikka

Mutta sitten on jo aika puhua Amerikasta, eikö! Mun mielestä ainakin on. Mun jalat tanssii täällä pöydän alla (olen jo päässyt Porvooseen asti), kun mietin, että tänään voi – ja on pakkokin, heh – pakata kaikki valmiiksi! Koulun jälkeen menen kaupungille hakemaan dollarit, tuliaisia Amerikkaan ja muuta sen sellaista. Toivon, että kaikki stressaava ja pahin on nyt hoidettu. Olen mm. siivonnut ja päivittänyt tietokonetta ja ei pahemmasta väliä. Viimeiset kolme päivää ovat olleet jotenkin stressin multihuipentuma ja olo oli aika karsea, mutta tänään voi pojat aurinko paistaa, mieli on kirkas ja elämä hymyilee!

Asiat ovat saaneet uusia käänteitä ihan viime viikkojen aikana ja paljastettakoot tässä vaiheessa, että en juurikaan joudu olemaan matkalla yksin! Amerikka-perheeni on ilmeisesti kasvanut siihen malliin, että tuttuja alkaa olemaan toisessa kotimaassani kiitettävästi etenkin seuraavien kuukausien aikana. Tekemistä ja mahdollisuuksia tulee olemaan vaikka muille jakaa. Los Angelesissa meitä on kolmen tytön kopla ja kaikilla on myös töitä/kouluhommia tehtävänä, joten kaupungin halttuun ottamisen lisäksi tulemme istumaan jossakin ihanissa kahviloissa näpytellemässä kukin omia läppäreitämme. Päätin jäädä Losiin 9 päiväksi ja asun ensimmäiset 6 päivää Venice beachillä ja lupun ajan Hollarissa eli Hollywoodissa. Auto on vuokrattu koko Kalifornian ajaksi.

aaIMG_8687

Lauantaina 24.10. on lento Floridaan ja seuraava viikko on varattu Fort Lauderdalelle ja matkabloggaajakonferenssille TBEXille. Sekä Losissa että Floridassa on tarkoitus tavata uuden alani ihmisiä eli matkailualan toimijoita. Lokakuu päättyy halloweenin juhlimiseen Fort Lauderdalessa ja sen jälkeen siirryn Naplesiin länsirannikolle ja keskityn 100% työharjoittelutaskeihin, jotka kulkevat tässä rinnalla koko ajan.

Marraskuussa Make tulee kolmeksi viikoksi Floridaan osittain etätöihin, osittain lomalle. Tähän osuuteen tulee liittymään lisää lentokoneilla lentämistä ja turkooseja tunnelmia… *en kestä!* Thanksgivingiä suuntaamme näillä näkymin viettämään Miami beachille, josta on varattuna kahdeksi yöksi melko mukava majapaikka. Treffit Miamissa, tällaiseen marraskuuhun haluan tottua!

a1IMG_5359e1IMG_5462e1IMG_5516e1IMG_5463

Joulukuun alussa koittaa paluu arkeen. Olen saanut monenlaisia kommentteja syksyyni liittyen. ”Miksi olet niin vähän aikaa?” tai ”En ikinä lähtisi yksin Amerikkaan, vaikka maksettaisiin!” tai ”Koko syksy Amerikassa, niin uskomatonta!”. Ensimmäistä ja viimeistä kommenttia olen itsekin ajatellut usein. Välillä tuntuu, että olisi pitänyt järjestellä vielä pidempi reissu, koska täällähän on vielä koko talvi edessä. Mutta sitten toisaalta tällaisena parisuhdeihmisenä en halua alkaa rakentamaan meille eri elämiä. Joskus yöllä valvoessani olen ollut aivan onnellinen, ettei reissuni kestä esim. viittä kuukautta! =)

Kello 12.13

Tunnit ovat ohi, kaikki tehtävät palautettu, uunimakkaralounas nautittuna. Aika harppoa viimeisen kerran kuulaan ja aurinkoisen Porvoon läpi bussiasemalle ja ajaa Helsingin keskustaan ostamaan tarvittavat asiat. Kello soi neljältä aamulla ja suuri seikkailu saa alkaa! Palataan asiaan Enkelten kaupungista!

Ps. Ajattelin kuvata videotervehdyksiä ja jaan niitä ainakin blogin Facebook-sivuilla. Seuratkaahan siis myös mun ja Kirsin Amerikan valloituksia myös osoitteessa www.facebook.com/50statepuzzle.

Pps. Kirsille terkkuja itärannikolle leaf peepingin eli ruskalehtien tiirailun pariin!